PICCU JOULUJA

Laupeuden ammattilainen Heikki Hursti järjesti jälleen kerran joulujuhlan köyhille ja unohdetuille. Hän tarjosi kansalle sitä, mihin poliitikot eivät pysty. Vieraiksi sentään olivat ehtineet mainospellet neljästä puolueesta sekä tasavallan presidentti. Ihan hyvä, että Tarja Halonen ja puolisonsa Pentti Arajärvi tällaiseen tapahtumaan osallistuvat. Mutta mutta. Miten se kääntyikin niin päin, että köyhät ja unohdetut lahjoivat presidenttiä onnittelulaulujen säestyksellä? Ikään kuin eräässä pohjoiskorealaisessa maankolkassa ikään…

Sillä olisihan se voinut voinut mennä niinkin, että presidentti olisi laulanut syrjäytetyille ja kerrankin ollut olematta presidenttiä. Siis vain tavallinen naaras muiden joukossa ja säästänyt mediahypen sitten erilliseen tilaisuuteen, jossa olisi jyrähtänyt. Jyrähtänyt päättäjien päättömyyttä, kun eivät osaa kantaa huolta lauman heikoimmista. Eivät perkele edes satakomiteassa saaneet mitään aikaiseksi, vaikka juurikin siitä piti tulla armahdus jokapäiväiselle köyhien nöyryytykselle.

Mutta ei ja ei. Halonen antoi vain vienon lausunnon ja senkin juuri sellaisella elitistisellä kapulakielellä, josta päättäjiä on viime aikoina kurmuutettu. Ihan turhaa siis sekin. Halosen mielestä vähävaraisten joulujuhla on osoitus yhteiskunnan aukkokohdista [1]. Siis mitä ****ua? Yhteiskunnan aukkokohta? Siinä eliitin edustaja kommunikoi toisille eliitin edustajille. Mitäpä sitä rahvaan kielillä puhumaan. Tavallinen apina kun ymmärtää vain yhden aukon päälle, josta siitäkin on ainaista puutetta – ainakin uroksilla.

Mitä on ajateltava siitä, että eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio teki sen, mikä olisi kuulunut presidentin tehtäviin. Eli hän käytti selvää suomenkieltä haukkuessaan julkisen vallan edustajat maan hiljaisten unohtamisesta [2]. Jostakin syystä hän oli jättänyt ulostulonsa eläkkeellesiirtymisen kynnykselle. Arvelenpa, että näin kiusallinen lausahdus halutaan nopeasti unohtaa eikä siihen pyhien jälkeen enää palata. Silloin mediaa kiinnostavat paljon tärkeämmät asiat, kuten keskustapuolueen mahdolliset puheenjohtajaehdokkaat.

Apina odottaa nyt rautakorkorouvan uudenvuodenpuhetta. Jospa siinä jyrähtäisi. Mutta ihan turhaan odotan. Eihän naaras edes voi järeästi jyrähtää. Niin se vaan on, yksinkertaista biologiaa. Se tulee geeneistä, että naaras kuulostaa parhaimmillaankin vain kiukkuiseltä ämmältä, joka voi kyllä saada alaistensa korvat punaisiksi – mutta ei siinä välity huoli laumasta vaan pelkästään huoli omasta itsestä.

Katsokaa vaikka kamarineuvos… eikun tohtori Arajärven koiramaista olemusta. Milloin olette nähneet hänen nauravan? Niin, milloin olette nähneet edes presidenttimme nauravan – paitsi itäisen maan presidentti Dmitri Medvedevin seurassa Hanti-Mansiassa kesällä 2008. Ja sekin nauru oli alfauroksen edessä alistuvan naarasapinan kireä irvistys… Mutta ettei tämä nyt menisi pelkäksi halosanalyysiksi, palataanpa otsikon aiheeseen.

Joulua on juhlittu varmaan niin kauan kuin ihmisapinat ovat näillä raukoilla rajoilla asuneet. Ja näillä rajoilla tarkoitetaan kaikkea muuta kuin trooppisen Afrikan paratiisia, joka ei vuodenaikoja tunne. Talvipäivän seisauksen merkitys on ymmärretty varmaankin jo hyvin varhain. Ja kuten lajimme käyttäytymiseen kuuluu, siitä on väännetty uskomusten ja juhlan aihetta. Joulua on pukannut niin maan perusteellisesti.

Joulu on sananakin aitoa pakanallista alkuperää niin kuin koko talvinen örvellysjuhla muutenkin. Ei siis mikään ihme, että Alkon ovet käyvät tiuhempaan kuin koskaan aina joulun edellä, sillä vielä sata vuotta sitten oltiin varmoja siitä, että mitä kovempi on isännän jouluhumala, sitä parempi on seuraavan satokauden tulos. Ehkä nykyajan uskomukset lupaavat uroksille jotakin muuta. Jospa ihan niitä aukkopaikkoja…

Muitakin omituiselta kuulostavia tapoja menneisyydestä löytyy. Joulusaunassa esimerkiksi piti olla hiljaa. Onhan niitä muitakin saunomissääntöjä tullut rikottua. Kuten esimerkiksi sellaista saunaseuralaisten pyhää julistusta, ettei saunassa muka saisi naida. Mihin tämäkään mahtaa muuhun perustua kuin kristinuskon yleiseen seksikielteisyyteen: saunassa ei saa harjoittaa syntiä… Mutta mikä olisi lämmintä saunaa parempi paikka harrastukselle, jossa normaalisti ollaan ilman vaatteita? Ja pesupaikkakin ihan siinä vieressä.

Myös tällainen pakana voi siis aivan surutta viettää joulua, sillä se ei todellakaan ole mikään kristinuskoon liittyvä juhla vaan paljon, paljon vanhempaa perua. Jeesuksen kumartajat vain käyttäytyivät niin kuin kaikki valloittaja-apinat aina ja kaikkialla tekevät. He vääntävät vanhat juhlat itsekkäisiin tarkoituksiinsa liimaamalla perinteisiin omat tarralappunsa. Näin meille sitten keksittiin Jeesuksen syntymäjuhla, vaikka kukaan ei tiedä milloin moinen apina oikeasti syntyi eikä edes minä vuonna se tapahtui!

Tätä samaa väkivaltaa on tehty myös juhannukselle ja varmaan kaikille muillekin muinaisille juhlille (ja pyhille paikoille). Eikö luovuus riittänyt omien bileiden keksimiseen? Tietyissä asioissa kristinuskostakin siis löytyy rajattomasti joustavuutta. Ihan mikä tahansa käy, mutta ei sentään naispappien tai homojen tai muiden poikkeavien suvaitseminen. Hoh hoijaa. Ja tällaisen kuorrutuksen edessä sitä sitten pitäisi apinoiden kirkoissa kumartaa ja virsiä veisata. Silti aika moni on eilenkin aamuna niin tehnyt.

Entäpä sitten joulupukki? Sehän on jumalaakin tärkeämpi mielikuvitusolento, joka sentään ruumillistuu joka vuosi monin erilaisin versioin maapallon lapsille. Jyväskylän kirkkoherra Jukka Keskitalokin uskoo joulupukkiin [3]. Hyvä, että edes siihen, sillä onhan oikeastaan aika vaikea ymmärtää, että yliopistoissa opiskelleet apinat ihan aikuisten oikeesti uskoisivat jumalavedätykseensä. Niinpä kuulostaa aika karsealta, kun julkkispappi Jaakko Heinimäki kertoo eräässä Kotilieden numerossa, kuinka omille lapsilleni en ole uskotellut mitään joulupukkia koskevaa, sillä pidän lapsille valehtelua vähintään yhtä moraalittomana kuin aikuisille valehtelemista.

No mutta mitä muuta nämä papit ihan työksen ja rahasta tekevät kuin … aikuisille?

Joulupukinkin juuret versovat pakana-ajoilta. Suomessa meillä on ollut nuuttipukkeja, jotka kiertelivät talosta taloon olutta ja viinaa juomassa. Eräillä seuduin, kuten Kinnulassa, perinne elää edelleen. Nämäkin pukit olivat urosapinoita, jotka pukeutuivat hedelmällisyysriitin eli pukin hahmoon. Mikä muuten mahtaa olla syynä siihen, etteivät feministit ole ryhtyneet vaatimaan tasa-arvoa pukkipolitiikkaan? Miksei pukki voisi olla yhtä hyvin naaras? Tässä meillä onkin varsin vakava ongelma – uros edustaa antavaa osapuolta vastoin kaikkea logiikkaa. Mutta voihan olla, että tämä homma olisi naisille liian vaarallinen, sillä vihaiset koirat ja humalan inspiroimat seksinnälkäiset naiset tuntuvat olevan ammatin pahimmat työturvallisuusongelmat [4].

Jos yhtään kiinnostaa, miten ”perinteet” syntyvät, kannattaa lukaista vaikkapa Wikipedian kuvaus joulupukin historiasta. Siinä on oma sijansa myös ahvenanmaalaista geeniperimää edustaneella Haddon Sundblomilla, jonka ansiosta tämä oikea Coca-Colapukkimme on punanuttuinen. Tunnetusti tämä partahemmo tuo lahjoja vain kilteille lapsille. Eikös tällainen lasten manipulointi ole pahimman sortin henkistä väkivaltaa? Erityisesti urospentuja pelotellaan ja kiristetään koko vuosi valheella, ettei lahjoja irtoa muille kuin naarasmaisesti eli kiltisti käyttäytyville.

Digiumin viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan 52 % vanhemmista käyttää pukkia kiristämiseen ja 34 % pelotteluun. Tämähän on pahempaa kuin vaikkapa korvapuusti, joka sentään on laissa kielletty. Moinen kiltteyden vaatimus on myös vastoin Jeesuksen sanomaa. Hänhän oli nimenomaan huonojen ja vainottujen, ei niin täydellisten ihmisten puolella ja muistaakseni riehui temppeleissä majailevien kiiltokuva-apinoiden kaksinaismoralismia vastaan. Jeesusjoulu on siis tässäkin mielessä pelkkää huijausta.

Niin ne lahjat. Nyt epäillään, että lahjastressi saattaa jopa vaarantaa terveytesi [5]. Verenpaine nousee ja stressitasot kaksinkertaistuvat miehillä sekä kolminkertaistuvat naisilla. Puhumattakaan sitten päänsärystä, jonka saa joka toinen ostoksille lähtenyt naaras! Lahjan valinta on pahin joulustressin aiheuttaja, jopa rahapulaa ja joulusiivoustakin pahempi. Ja miesten aivoja tämä sopivien lahjojen keksiminen rasittaa erityisen paljon [6]. Voisiko tämä johtua tasa-arvo-ongelmasta eli siis siitä, että miehet ostavat lahjoja yleensä naisille – hehän ovat tunnetusti aika ronkeleita lahjan laadun suhteen.

Apinalla ei onneksi ole ollut suurempia ongelmia lahjojen keksimisessä. Oikeastaan prosessi on vähän samanlainen kuin näiden blogijuttujen väsääminen. Ensin tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa, mutta kun ryhtyy kirjoittamaan, tekstiä pukkaa solkenaan – kuten olet jo varmaan huomannut, jos olet jaksanut tänne asti tavata. Eikä pikkujouluistakaan ole puhuttu vielä mitään! Lahjaideoiden kanssa on sama juttu. Netti on vielä helpottanut tätä prosessointia. Lopulta lahjaehdokkaita on koossa liikaakin ja varsinainen stressi voikin tulla siitä, että niistä pitäisi valita se oikea…

Mutta mitä johtopäätöksiä pitäisi vetää siitä, että suomalaisessa pienessä apinakaupungissa joulukuusi maksaa enemmän kuin Berliinissä tai Pariisissa? Aidon kuusen sai tänä jouluna Berliinissä keskimäärin 20 eurolla ja Pariisissa 23 eurolla. Jopa brändikuusi irtoaa Pariisissa halvemmalla kuin tavallinen muotopuoli perusharava Suomessa. Meillähän noita puunlatvoja riittäisi vaikka muille jakaa, mutta silti joulupuita tuodaan tänne kymmenintuhansin. Ei kai siitä voi muuta ajatella, kuin että etelässä ollaan älykkäämpiä. Siksi me kai tänne Pohjan perukoille olemme joutuneetkin.

Jaa, että pitäisikö vielä pikkujouluistakin jotain sanoa? Master of Arts Jukka Relander kadehti viime joulun alla kolumnissaan apinoita, joilla on vain yhdet tai kahdet pikkujoulut. Hänellä niitä tuntuu olevan kymmeniä ja kaikissa on käytävä ja aina on vedettävä pää täyteen, minkä vuoksi loppuvuoden työnteosta tuskin tulee mitään. Pikkujoulut ovat samaan aikaan hyödytön ja välttämätön tapahtuma, hän filosofoi. Samalla tavalla voisi ihmetellä, miksi pitää juoda niin paljon? Ei kukaan pakota. Apinalta ei ainakaan ole mennyt yhtään työpäivää pilalle viinan takia enkä katso menettäneeni mitään.

Näillä näppäimillä kuulun juurikin tähän onnellisten joukkoon, joilla on vain yhdet pikkujoulut vuodessa. Porukka on pelkkiä uroksia, sillä aihepiiri, jonka puitteissa kokoonnutaan, ei paljon taida naaraita kiinnostaa. Paitsi tämä vuosi oli poikkeus. Juhliin oli uskaltautunut kaksi nuorta Naarasta, alan opiskelijoita. Eivätkä he olleet mitään kiilusilmäfeministejä, vaan olivat virittäneet avunsa sievästi ja näyttävästi tarjolle.

Oli varsinaisen hauska katsella porukan ilmeitä, kun nämä naaraat esittäytyivät seksikkääseen tapaansa kertoen omista vahvuuksistaan. Urosten vahvuudet tuntuivat siinä vaiheessa valahtaneen jo jonnekin pöytätason alapuolelle. Melkoisen vuodenvaihteen bakkanaalin olisi varmaan saanut kokoon fantasioista, jotka näiden urosten aivoissa silloin pulppuilivat. Eivätkä nämä ensiluokkaiset naaraat olleet moksiskaan, vaikka katsekontaktin saaminen saattoi olla sattuman kauppaa…

Näin vähällä naaraat siis saavat auringon ilmestymään urosten naamoille (vihjeeksi Haloskalle). Jokaisen pikkujouluissa olleen urosapinan elinikä piteni näiden kaunotarten ansiosta vähintään yhdellä viikolla. Eikä väärään paikkaan tuijottaminen häirinnyt heitä lain. Päin vastoin, heittivät kommenteillaan vain lisää löylyä kiukaalle. Eikä edes ikäero tuntunut heitä häiritsevän, sillä olihan suuri osa sika-apinoista jo puolivälin krouvinsa ohittaneita. Heilläkin sentään on silmää kauneudelle, sen verran testosteronia vielä suonissa virtaa.

Vaikka onhan se niin kuin eräissä kertausharjoituksissa eläkkeelle lähdössä oleva kapteeni reserviläisille totesi. Ajoivat autolla kaupungilla keskellä hehkeintä suomalaista kesää. Naaraat tietysti panivat parastaan pukeutumisen saralla, mikä tarkoittaa, että vähemmän on enemmän. Tuo tekkee jo pahhaa, hän tuumasi ja tarkoitti tietysti sitä, ettei kelpaa enää kuin etäältä ihailijaksi. Hieman sama tunnelma noissa pikkujouluissa. Miehet katselivat kuin Janina Frytä Iltalehden sivuilla ja kuvittelivat, millaisia nuo olisivatkaan ilman vaatteita…

Pikkujoulu on melkoisen suomalainen ja uusi keksintö. Ensimmäisen yrityspikkujoulun lienee järjestänyt Kone Oy 1920 -luvulla. Myös uskovaisten adventinvietolla sanotaan olleen jotain yhteyttä pikkujouluilun kehityshistoriaan, samoin Tuomaan päivän illalla, jota Ruotsissa nimitettiin pikkujouluksi ja jolloin perinteisesti oli lupa maistella itse pantua olutta. Taas siis päädyimme näihin viinaksiin. Tiesitkö muuten, että brittinaaraat tarvitsevat keskimäärin kolmetoista päivää pikkujouluihin valmistautumiseen [7]!

Niin joulu kuin pikkujoulutkin ovat medialle sananmukaisesti Taivaan lahja. Voi sitä jouluisten ”uutisten” määrää, joka toimittajien aivotyön tuloksena ilmoille tupsahtaa. Heti tulee mieleen viimevuotinen lööppi, jossa Marita Taavitsainen neitsytmäiseen tapaan ihmetteli kuinka Raskauteni on ihme! Tai sitten Iltalehden tämänvuotinen hehkutus Vau, mikä jouluasu! Kyseessä ei ollut enempää eikä vähempää kuin jonkun näyttelijän (Sienna Miller, kuka tietää??) joulunalusajan rantalomabikinit. Kyllä toimittajat hommansa tuntuvat osaavan, eikö vain? Ovathan tissikuvat toki mukavia, mutta miksi niitä pitää uutisten sekaan tunkea. Niillehän on ihan omat sivunsa, joille jokainen janoinen apina varmaan tiensä löytää.

Joulua markkinoidaan myös rauhan juhlana. Kuinka kaksinaismoralistista! Ja kuinka tätä markkinointia harjoittavatkin juuri ne tahot, jotka eniten kuvittelevat itsestään. Rauhan juhla, sallikaa apinan nauraa itsensä kippuraan, hah hah haa. Tuskin kukaan edes enää muistaa viime joulua, jolloin hurskaat juutalaiset pommittivat vääräuskoisia palestiinalaiskoiria Gazassa ihan Simona, mistään sodan tai rauhan säännöistä piittaamatta. Tässä teille malliesimerkki uskonnon hyvää tekevästä vaikutuksesta.

Ja kuka maksoikaan tämän hävityksen kauhistuksen? Ei tietenkään Israel, ehei. Sen tekivät kaikki muut, muun muassa jalot EU -kansalaiset eli me. 500 miljoonaa euroa on iso raha, mutta tietysti vähän siihen nähden, että Israelin toilailujen kustannukset pelkästään Gazassa olivat 2,3 miljardia euroa. Uskomattomia rahamääriä, mutta kristittyjen mukaan tämä lienee jumalan tahto. Taloushan siitä vaan saa piristysruiskeita kun tavaraa ensin tuhotaan ja sitten rakennetaan kaikki uudestaan. Oikeastaan sotia tarvittaisiin lisää, jotta talouskasvun profeetat olisivat tyytyväisiä.

Ja kaikki Israelin tyhmyys näyttää tiivistyvän Suomessa erääseen Ruben Stilleriin. Aikaisemmin arvostamani toimittaja putosi maanrakoon luettuani jossakin lehdessä olleen haastattelunsa. Siinä poika osoittautui varsinaiseksi SS -mieheksi, tällä kertaa vain Israelin väreissä. Hän pitää suoranaisena jumalanpilkkana sitä, että jotkut apinat kehtaavat verrata juutalaisvaltion julmuuksia Hitlerin Saksan vastaaviin. Ehkä juutalainen ei voi olla tässä puolueeton kommentoija, sillä juurikin siltä tämän rosvovaltion tekoset vaikuttavat. Luja usko ei tosiasioita miksikään muuta.

Ja mitä kertovatkaan tämän tapaninpäivän uutiset! Israel on taas Joulun kunniaksi ryhtynyt lahtaamaan naapureitaan hengiltä [8].

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 26.12.2009.

Yksi vastaus to “PICCU JOULUJA”

  1. ”Naaraat tietysti panivat parastaan pukeutumisen saralla, mikä tarkoittaa, että vähemmän on enemmän. Tuo tekkee jo pahhaa, hän tuumasi ja tarkoitti tietysti sitä, ettei kelpaa enää kuin etäältä ihailijaksi.”

    Näin saattoi olla vielä 80-luvulla. Nyt femmari-ilmasto on kiristynyt jo niin paljon, ettei eläkkeelle jäävä kelpaa edes katselijaksi. Sekin kun on määritelty seksuaaliseksi häirinnäksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: