VALLANTÄYTEINEN MARIA

Apinapolulla oli tänään kolmisen senttiä uutta lunta. Edelläni kulki mononjälki kilometrin verran, kääntyi sitten hoidetulle latu-uralle. Joku apinanaapuri oli siis jaksanut tallustella noin pitkään vain siksi, että nykyään on tapana hiihtää sitä tarkoitusta varten tehdyllä uralla eikä joka paikassa kuten ennen vanhaan. Jalkakäytävä olisi ollut vallan mainio hiihtoväylä, ei ainuttakaan hiekanmurusta eikä edes yhtään vastaantulijaa. Apina vaan ei olisi malttanut kannella suksia noin pitkään!

Tällä aloituksella ei nyt tainnut olla mitään tekemistä päivän epistolan kanssa? Ihan sama. Keskiössä on tällä kertaa Maria Guzenina-Richardson, tuo työväen kankikulmaa nostattava kansanedustajahempukka, jota myös puolueensa varapuheenjohtajana kumarretaan. Hänellä on siis muodollista valtaa – pitäkää tämä mielessänne. Tästä huolimatta, tai ehkä juurikin siksi hän kaahaili Suomen itsenäisyyspäivänä 50 kilometrin ylinopeudella [1]. Jostakin syystä hän sai pitää korttinsa, vaikka tavallisen apinan lisenssi olisi ripustettu oitis narulle tuulettumaan. Ehkä poliisisedällä rupesi jäykistelemään…

Tyhmyydestä sakotetaan, liverteli tämä ihku Mariamme medialle myöhemmin. Kansanedustajilta vaaditaan ja tuleekin vaatia kuuliaisuutta lain edessä ja hyvää harkintaa erilaisissa elämäntilanteissa oli hänen avautumisensa sisältö. Kävi kuitenkin ilmi, ettei tämä ollut suinkaan hänen ensimmäinen ylinopeussakkonsa tänä syksynä. Periaate ja käytäntö eivät kohtaa. Ja miten ne voisivatkaan kohdata, sillä vallankäyttäjiä vie biologia. Se selvisi sopivasti naapurimediaa vilkaisemalla.

YLE nimittäin tarjosi mielenkiintoisen tutkimustuloksen: vallantunne muuttaa moraalia [2]. Nyt on siis tieteellisesti todistettu seikka, jonka jokainen apina on oikeastaan tiennyt pelkän ydinjatkostuntemuksensa perusteella. Johtajilla on ihan oma moraalinsa. Ja mikä hurjinta, kenestä tahansa tulee samanlainen paskapää, jos hänelle annetaan valtaa tai hän edes pääsee kuvittelemaan olevansa Suuri Johtaja. Apinastakin.

Sekä hollantilaisessa että yhdysvaltalaisessa yliopistossa tehtiin roolipelikokeita. Tavallisille koehenkilöille annettiin erilaiset roolit. Toisten piti näytellä johtajia, esimerkiksi pääministeriä, ja toisten tavallisia riviapinoita. Pelkästään tämän kuvitteellisen valta-aseman vaikutukset olivat radikaaleja. Vallan makuun päässeet huijasivat normaaliapinoita enemmän ja heille kehittyi pikavauhtia aivan oma moraalinsa. Rehellisyyden vaatimukset eivät olleet samoja kaikille. Alempiarvoisilta vaadittiin enemmän kuin itseltä.

Ei mikään yllättävä tulos. Onhan meillä nämä vaalirahat ja muut huijaukset keskuudessamme. Mutta että tämä kaikki tapahtuu vain mielikuvituksen ja tunteen voimasta, on mielenkiintoista. Toisia kurmuutetaan, vaikkei todellista valta-asemaa olisikaan olemassa. Tuloksista voi vetää sellaisenkin johtopäätöksen, että alempiarvoisella apinalla on aina tarve todistaa korkeaa moraaliaan ylempiarvoiselle. Mitä korkeammalla lauman hierarkiassa sattuu olemaan, sitä vähemmän on pomoja ja sitä vähemmän tarvitsee näytellä rehellistä…

Marian ylinopeus on siis aivan ymmärrettävää. Hän ei vain yksinkertaisesti pysty parempaan, sillä biologia pakottaa hänet ylimielisyyteen. Ei hän sitä tietysti itse tunnusta. Ja kuinka voisikaan, sillä eihän hän edes ymmärrä. Hän aivan sujuvasti kuvittelee olevansa esimerkkikansalainen. Oikeastaan voisi kysyä, voiko johtavassa asemassa oleva apina edes olla hyvätapainen ja korkeamoraalinen – siis verrattuna siihen, mitä hän alaisiltaan vaatii. Ehkä se jopa on biologinen mahdottomuus?

Jokainen meistä normiapinoista varmaan tuntee lähiympäristössään naaraita, jotka ovat hyväluontoisia, helliä ja huomaavaisia persoonia. Mutta melkeinpä järjestään he ovat tavallisia pulliaisia. Eihän sellaista henkilöä voisi edes kuvitella vaikkapa Tarja Halosen tilalle. Yhtälö ei vain toimisi. Ei kai kukaan kunnioittaisi johtajaa, joka ei vähintään kerran päivässä hauku puolta henkilökunnastaan… Onko siis niin, että olemme vielä sellaisella kehitystasolla, jolla lauman kunnioitus hankitaan kyynärpäitä käyttäen, ei lempeydellä?

Lauman johtajalta edellytetään paitsi kokonaisuuksien hahmottamista myös arvovaltaa. Ja näyttää (sekä tuntuu) siltä, että arvostus kasvaa vain kovuudella, ei kiltteydellä. Tämä koskee molempia sukupuolia. Muistelkaapa vain Pertti Salolaista, joka tehtäväänsä liian hyväluontoisena luopui kokoomuksen puheenjohtajuudesta varsin nopeasti. Voisi kuvitella, että Jutta Urpilaisenkin vaikeudet saattavat johtua hänen kiltteydestään.

Kuka valitaan keskustapuolueen uudeksi puheenjohtajaksi? Jos edellämainittua logiikkaa soveltaisi, joko Anneli Tiukkahuuli Jäätteenmäki tai Jarmo Isonyrkki Korhonen. Molemmat ovat kylmiä pelureita, mikä suorastaan huokuu heidän olemuksestaan. Enpä haluaisi olla kummankaan rakastaja. Paula Lehtomäen imago on liian kiltti, vaikka hän onkin ympäristöministerinä yrittänyt kohottaa profiiliaan kyseenalaisin keinoin. Olli Rehniä ei tarvitse edes pohtia, sillä ei kai kukaan ole niin hullu, että vaihtaisi loistavan EU -uran kapiseen puoluejohtajavirkaan tai edes marginaalivaltion lyhytaikaiseen pääministeriyteen.

Ehkä se latujuttu ei ollutkaan aivan sopimaton aloitus tälle jaarittelulle.  Kiltti perusapina siinä halusi olla olettamiensa käyttäytymisnormien mittainen – vaikkei kukaan edes olisi ollut näkemässä jalkakäytävällä hiihtelyään. Mutta ministerinä apina toimii toisin. Sukset jalassa liikkeellä ollut Mauri Pekkarinen huusi talvena muutamana parille hiihtokilpailua aivan asiallisella paikalla seuranneelle laumani naaraalle pois alta, minä menen just tästä. Eikä olisi tarvinnut suunnata kuin metri sivulle, tilaa olisi ollut runsaasti.

PS. 5.1.2010. Kun sattui tulemaan toinenkin kansanedustajaesimerkki mieleen, kirjataanpa se tähän historian kirjoihin. Ehkä ette muista erästä kepulaisedustaja Aino Suholaa? Hän on naaras, jolla on sana hallussaan. Hän brändää itseään uskovaisen ja inhimillisyyttä edustavan apinan ikonina. Kohtaamisestamme on jo toistakymmentä vuotta,  mutta jostakin syystä se on jäänyt mieleen. Aino siinä ylitti katua 20 metrin päässä suojatiestä. Itse ajoin autoa ja jouduin hänen vuokseen pysähtymään. Arvatkaapa, kumpiko apina siinä heristikään nyrkkiä toiselle?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 30.12.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: