TIISTAI TITITYY

Nyt alkaa olla se aika, kun voisi ruveta odottelemaan ensimmäisen kevään merkin kuulumista. Sehän on tietysti talitiaisen laulu. Tällaisena tositalvena saattaa toki olla, että hormonituotanto on hieman kohmeessa. Ti-ti-tyy tuonee hyvän mielen jokaisen apinan aivoihin. Valitettavasti sitä kuulee enää kovin harvoin. Viime kevättalvena koko apinametsästä löytyi vain yksi urostintti, joka osasi tämän perinteisen säkeen. Kaikki muut olivat siirtyneet kiihkeämpään kvartaalitalouteen. Ti-tjyy-ti-tjyy tai tity-tity-tity tai tjii-tjii-tjii tai tyy-ti-tyy-ti tai t-titytitytitytity ovat nyt muodissa ja taannevat naaraiden suosion.

Mikähän siinä mahtaa olla, että jo toista kertaa otsikkoon piti kirjoittaa tiistai? Tapahtuuko uutisrintamalla tiistaisin normaalia enemmän vai onko apina vain tiistai-ihminen? Vaikea sanoa, mutta eilen oli taas mahdoton uutispäivä. Ensiksi kerrottiin potkuista yli 1200 duunarille. UPM karsii vaneri- ja sahaliiketoimintojaan 830 apinan verran [1] ja STX Finland Turun telakaltaan 430 [2]. Puurakentamisen pitäisi olla nyt erityisessä suosiossa ekologisuutensa vuoksi, mutta ei tämäkään hieno ajatus siis näytä käytännössä toimivan.

Yhteinen nimittäjä näille työttömille on se, mitä media ei kehdannut kertoa. Lähes kaikki ovat urosapinoita. Eihän se kiinnosta ketään, sillä vain naaraiden hyvinvointi on toimittajien erityisessä suojeluksessa. Tämä lama on koitunut nimenomaan urosten ja siinä sivussa toki heidän naaraidensa ja pentujensa päänmenoksi. Muistan niin elävästi, kuinka eräs valtakunnanfeministi Anne Moilanen viime vuonna, vielä julkisuudessa ollessaan, suureen ääneen valitti, kuinka naiset kärsivät tästä lamasta miehiä enemmän. Kaikki asiat voidaan näköjään aina vääntää omille aallonpituuksille sopiviksi.

Samaan syssyyn uutistoimittaja kertoi kahden apinan kuolleen Kotkassa nosturiauton vajottua maan rakoon [3]. Jokainen radion ääressä kuunnellut tiesi automaattisesti, että molemmat kuolleet olivat uroksia. Niin itsestäänselvää on, että työpaikalla ja varsinkin ulkotöissä henkensä menettävät ovat urossikoja. Aivan luonnollista tuntuu olevan se, että miehiä kuolee työtapaturmissa 6,4 kertaa enemmän kuin naisia. Mikään tai kukaan ei pidä tätä ongelmana eikä varsinkaan minkäänlaisena tasa-arvokysymyksenä.

Mutta auta armias, kun jokin uskonnollinen yhteisö on valitsemassa itselleen johtajaa. Jo siitä syntyy pulinaa. Piispaksi pitää valita nainen. Sukupuolella ei kuulema ole väliä – ja juuri siksi sen pitääkin olla nainen. Jokin kummallinen tasa-arvo on astunut kehiin juuri tässä asiassa. Outo ilmiö, kun sitä ei koskaan näy kurkkimassa jäätyneiden sadevesikuorujen sulatusoperaatioissa tai edes haudankaivuussa. Mutta piispan homma on siisti sisätyö ja siinähän voi joskus päästä jopa telkkariin!

Eilen Radio Puheessa kiisteltiin piispanvaalista. Oikein professorin pallille nostettu feministisen etiikan ”tutkija” Jaana Hallamaa siinä oli huolissaan, ettei Suomeen vieläkään olla saamassa naaraspiispaa. So fucking what. Apinalle on ihan sama, vaikka palkkaisivat naarashyeenan. Ei liikuta minua. Mutta silti voinen ihmetellä, miksi jotain yhteisöä painostetaan toimimaan perusarvojaan vastaan. Kristittyjen perustuslakihan lienee Raamattu ja kyllä siinä ihan selkeästi pidetään seurakunnan johtamista urosten hommana.

Jos jotakuta ei tyydytä jonkin uskonnollisen – tai minkä tahansa muun ryhmän – sisäinen toimintakulttuuri, miksi on ihan pakko tunkea sinne sekaan? Voisihan sitä perustaa kilpailevan poppoon, joka toteuttaisi juuri niitä ihanteita, joita itse pitää tärkeinä. Näinhän urokset tekevät. Feministit voisivat siis perustaa ihan oman uskontonsa, jossa suvaittaisiin vain naaraspiispoja. Uskontohan feminismi toki on jo nykyisellään, mutta voisivat hankkia virallisen uskonstatuksen ja ryhtyä rakentelemaan temppeleitä.

Kaikkiin uskonlahkoihin kuuluminen on vapaaehtoista. Siksi on vallan yksinkertaista erota sellaisesta yhteisöstä, jonka toimintatavat eivät miellytä ja etsiytyä johonkin toiseen porukkaan. Feministit tekevät oikeastaan hallaa itselleen yrittämällä tasa-arvoistaa luterilaista kirkkoa. Mitä raamatullisempi kirkko, sitä enemmän seurakuntalaisia olisi odotettavissa femakoiden omiin jumalanpalveluksiin – ja pitikö tämäkin nyt tulla näiltä simpanssivuilta lukemaan, eikö oma mielikuvutus riittänyt moisen oivaltamiseen?

Hieman eri asia, ainakin vielä toistaiseksi, on kotimaan valinta. Sitä ei ehkä ole yhtä helppo vaihtaa kuin uskontoa, ainakaan tällaisen suomiapinan, joka osaa vain apinaenglantia. Mutta ehkä globalisaation edetessä valtiotkin profiloituvat erilaisiksi arvoyhteisöiksi houkutellakseen samoin ajattelevia apinoita eri puolilta planeettaa. Saatamme olla sadan vuoden kuluttua maailmankansalaisia, jotka vaihtavat mannerta yhtä sujuvasti kuin nyt muutetaan Helsingistä Nurmijärvelle – tietysti sillä edellytyksellä, että lajimme ylipäätään on silloin vielä hengissä.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ei läheskään. Eilenhän media viimein paljasti tappajahoitajan kasvot, kun tämän perushoitajan oikeudenkäynti alkoi Helsingissä [4]. Mitäpä siitä voi enempää sanoa kuin että kysymys on valtakunnan historian pahimpiin kuuluvasta sarjamurhaajasta. Urosten toilailut näkyvät ja kuuluvat, mutta naaraat osaavat tehdä tämänkin siististi ja huomaamattomasti. Näin maailma näyttää vain urosten pahuuden. Kuinka moni muu potilas onkaan kokenut saman kohtalon perushoitajan uhrien kanssa, tekojen koskaan paljastumatta…

Jos ihan tutkimuksia luetaan, niin terveydenhuollon sarjamurhaajista puolet on ollut naaraita. Tämä tulos perustuu vuosien 1970 ja 2006 välisenä aikana eri puolilla maailmaa sattuneiden 90 sarjamurhan analyysiin [5]. Tätä ikiomaa perushoitajaamme vastaan on kertynyt kaikkiaan 18 syytettä. Kuitenkin hän on jäänyt täysin tapaus Sellon varjoon niin mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin. Näin siitäkin huolimatta, että tavallisen apinan todennäköisyys tulla murhatuksi lääkkeillä on vähintään yhtä suuri kuin tulla ammutuksi kadulla.

Puolet sarjamurhaajista on siis ollut naaraita. Hauskaa tai ei, mutta juurikin sama suhde löytyy perheväkivaltatilastoista. Näistäkään tilastoista ei paljon julkisuudessa puhuta. Niistä on tiedetty vuosikausia, mutta ”tasa-arvon” vuoksi niistä ei ole voinut aikaisemmin pitää meteliä. YLE uskalsi vetäistä tästäkin uutisen [6], kiitos siitä. Tosin uutinen on päivätty maanantaille, mutta kun satuin lukemaan sen vasta eilen, niin tulkoon nyt tässä tiistaijutussa käsitellyksi.

Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin. Näin otsikoi YLE eikä valehdellut yhtään. Tosin uhrien määrissä ei ole kuin viiden prosentin ero, mutta kertoohan se ainakin sen, kuinka raskaasti apinapoloja on vuosikymmenet kusetettu tekemällä naaraista pelkkiä uhreja. Logiikka lienee sama kuin huume”valistuksessa” aikoinaan. Silloinhan peloteltiin, että ensimmäinen kokeilu tekee automaattisesti kaikista katuojassa rypeviä heroiiniorjia. Ei pidä paikkaansa. Minullekin on viikon ajan syötetty sairaalassa morfiinia eikä tunnu missään.

Nyt kun asia on nostettu pöydälle, ehkä muutaman vuosikymmenen jälkeen jo yleisesti tunnustetaan, että myös nainen lyö. Ei siitä kuitenkaan koskaan saada samanlaista draamaa aikaiseksi kuin naisiin kohdistuvasta väkivallasta, sillä urosten aivoissa on automaatti, joka käskee myös suojelemaan naaraita. Naarailta tämä vastavuoroinen automaatti puuttuu, joten he ovat evolutiivisesti niskan päällä, kun uhriudutaan.

Tässäkin YLE:n uutisessa piti olla se pakollinen feministinen lisäys, että miehet kuitenkin lyövät naisia enemmän. Tämä väite perustuu lievien pahoinpitelyjen tilastoihin. Mutta nehän eivät ole millään muotoa luotettavia, sillä miesten kynnys ilmoituksen tekemiseen on paljon korkeammalla kuin naisilla. Nyt kun henkinenkin väkivalta tunnustetaan jo väkivallaksi, tilastot vääristyvät entistä enemmän. Naaraiden aivot ovat henkisen väkivallan ja syyllistämisen mestareita, siinä vertailussa urosaivot häviävät kuusi-nolla.

Huomionarvoista uutisessa oli turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkosen kommentti. Hänen mukaansa poliisitkin naureskelevat miehille, jos nämä ovat kehdanneet mennä kertomaan kokemuksistaan. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua. Niinpä kaikki perheväkivaltaa koskevat uutiset olettavat automaattisesti tekijänä olevan miehen ja uhrina naisen. Ja näitä manipulointejahan riittää. Eilenkin radiosta ja lehdistä sattui aistielimiin neljä yksinomaan miehiä syyllistävää perheväkivaltajuttua.

Yksi näistä oli Upsalassa kunniatohtoriksi (!) nimitettävän professori Johanna Niemen ehdotus, jonka mukaan Suomeenkin kotiutettaisiin naisrauharikos [7]. Ikään kuin tämä Niemi ei olisi koskaan kuullutkaan naisten harjoitamasta väkivallasta. Ruotsissahan naisrauha on säädetty ja se toki sisältää molempien sukupuolten tekemät rikokset – mutta nimi paljastaa kaiken. Naisrauha. Kun tällä otsikolla ja asenteella ruvetaan lukemaan lakia, ei tasa-arvoisesta käsittelystä tai tuomiosta paljon ole toivoa.

Ei siis mikään ihme, että Ruotsissa nainen saa samasta rikoksesta pienemmän tuomion kuin mies. Tutkitusti. Tätäkään ei kukaan pidä tasa-arvo-ongelmana. Kirsi Virtanen paljasti tänäisessä ohjelmassaan, että Ruotsissa tälle naisten suosimiselle on olemassa oikein oma terminsäkin, kvinnorabatt. Naisale – tuomionalennus vain sillä perusteella, että jalkojen välistä ei riipu mitään ylimääräistä. Nainen on siis jo oikeussaliin astuessaan syyttömämpi kuin samoilla ansioilla varustettu mies. Sama ilmiö näkyy Kirsin mukaan myös Suomessa. (Kuinka paljastavaa: Kirsi ansiokkaasti luetteli kaikki maatamme kuohuttaneet murhatapaukset, mutta tappajahoitsut unohtuivat häneltäkin).

Tasa-arvo on oikeastaan sanana ja käsitteenä niin väärinkäytetty ja korruptoitunut termi, että sen käyttö pitäisi lailla kieltää.

Edellisen maanantaiuutisen kompensoimiseksi vielä otsikko keskiviikolta – jotta pysytään tiistaissa edes keskiarvona. Worldwatch haluaa lopettaa kulutushysterian [8]. Tästähän ei tietysti ole kuin pelkästään hyvää sanottavaa. Viimeinkin joku arvovaltainen taho uskaltaa sanoa tämän välttämättömyyden ääneen. Mutta toimittajien salainen missio paljastuu uutisen lopussa. Vaikka aiheena olleessa Maailman tila 2010 -raportissa olisi ollut kasapäin tärkeitä asioita, muun muassa alkuperäiskansojen ahdinko, suomalainen feministitoimittaja oli nostanut esille yhden: macho -miehen!

Näin siis maailmanloppuunkin saadaan syylliseksi mies, joka ajella huristaa liian suurella autolla. Aika hurjaa. Naisilla ei tässä yhtälössä ole muka mitään tekoa, vaikka juuri he ovat valinneet siittäjäuroksensa, synnyttäneet ja kasvattaneet heidät sekä vaativat aina vaan uusia mukavuuksia ja entistä suurempia omakotitaloja. Olisipa mukava lukea, mitä Maailman tila -raportissa ihan oikeasti sanotaan. Opus pitäisi ostaa, mutta netissä on sentään lyhennelmä. Siitä ei kuitenkaan nopealla lukemisella löytynyt tämän pahempaa: Many people are already questioning the cowboy culture, buying smaller cars, moving into less grandiose homes, and questioning the suburban sprawl that has characterized the postwar era.

Lopuksi se klassiseksi muodostunut kysymys. Mahtaako alussa esiintyneellä talitiaisella olla jokin yhteys päivän epistolan kanssa? Ja löytyyhän se. Talitiaisnaaraat ovat muutamassa vuosikymmenessä onnistuneet seksuaalivalinnallaan muuttamaan sen, millaisia lauluja tinttiyhteisö laulaa. Ihmisapinanaaraalla olisi siis paljon opittavaa pikkulinnulta, jonka aivot ovat ehkä tuhannesosa tämän älyllisessä yltäkylläisyydessä kylpevän itserakkaan lajin aivoista.

Jos naaraat ihan oikeasti haluaisivat rauhan ja väkivallattoman maailman, he katsoisivat tarkkaan, kenelle pilluaan jakelevat. Pitäisikö vaginavalinnasta säätää oikein laki? Siinäpä Tuija Braxille pohdittavaa. Ehkä jo muutaman sadan vuoden kuluttua alkaisi näkyä tuloksia, kun naaraat antaisivat vain autottomille, pienimunaisille, ohutlihaisille, lyhytkasvuisille, epäsymmetrisille ja pienileukaisille uroksille. Peräkammarinpojat ja nörtit kunniaan!

PS. Vain pari tuntia tiistaista myöhästyi Kaarina Hazardin kolumni Iltalehdessä. Tämä sepustus jää historiaan vuosisadan kaunausimpana ja ala-arvoisimpana tekeleenä. Vaikka apina ei mikään Tony Halmeen ihailija olekaan, niin tällainen haukkuminen vetää aivan sanattomaksi. Moiseen ei pysty kuin Naisasialiitto Unionin jäsen. Osoittaapa vain sen, mitä tuli jo edellä naisaivojen kyvyistä kirjoitettua – ja kolumni on jo sinällään jonkinlaisen itsesensuurin läpikäynyt vuodatus. Varmaan Halme tuli joskus sohaisseeksi feministien suuntaan. Kosto tuli näin postuumisti. Ja vapise Matti Nykänen, feministiyhteisö näköjään toivoo Sinunkin kuolemaasi.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 13.01.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: