TISSIT JA TASSELIT

Jotensakin sitä alkaa olla siinä iässä, että Suomen talvi on menettämässä hohtoaan. Kaipa se on niin, että rakkaus lämpöön lisääntyy iän myötä. Eikä tämäkään mitään oikeaa rakkautta ole, vaan sitä samaa sisäerityksen fysiologiaa kuin kaikki muukin elämämme. Pelkkää biologiaa siis. Lapsena pakkanen ei tuntunut haittaavan lumileikkejä eikä muitakaan talvisia puuhia. Nyt ainoa ilo lumesta taitaa olla se, että sitä pääsee kolailemaan pois kulkuväyliltä – siinähän tuleekin sitten lämmin. Ja tietysti lumi on kameramiehen ilo silloin, kun sitä sattuu kertymään oikealla tavalla oikeisiin paikkoihin.

Onneksi tuli opiskeltua sen verran, että pääsi sisähommiin. Toisaalta tutkimukset kertovat, että ulkotöitä tekevien fysiologia sopeutuu kylmiin olosuhteisiin. Kalastajat päästelevät avannon reunalla kuhia verkosta paljain käsin, koska heillä käsien verisuonet eivät supistu kylmässä niin kuin ”normaaleilla” apinoilla. Inuiiteille meidän pakkasemme taitavat olla normaali olotila. Niinhän se on ollut kaikille apinoille näillä leveysasteilla joskus tuhat vuotta sitten. Ei ole ollut sisävessoja eikä muita mukavuuksia.

Urokset kestävät ankaria kylmänaltistuksia paremmin kuin naaraat. Epätasa-arvo kurkkii siis täälläkin. Varmaan EU:n pitäisi polkaista pystyyn jonkinlainen tasa-arvohanke epäkohdan poistamiseksi? Kylmänsieto heikkenee myös iän myötä, siksi apinaa siis palelee enemmän kuin lapsena. Uroksilla heikentyminen alkaa jo 45 ikävuoden kieppeillä. Onkos tämä nyt sitten ikärasismia vai jokin tasa-arvo-ongelma tämäkin – mitä sanoisitte te kaikentietävät humanistit?

Tässä jokunen päivä sitten – kun pakkasta oli kolmetoista astetta – apinapolulla sipsutteli vastaan missiluokkaa oleva nuori naaras. Reppuselkä paljasti lukiolaiseksi, hän oli siis kävellyt vähintään reilun kilometrin, paljain päin. Tai siis vain yläpää oli paljas… En voinut käsittää. Takissa olisi ollut huppukin, mutta hän tyytyi lämmittämään käsillä korviaan. Ei tainnut tyttö tietää, että pään jäähtyminen kylmässä saattaa nostaa verenpainetta jopa sata elohopeamillimetriä.

Eipä tainnut tietää sitäkään, ettei järki sopeudu kylmyyteen [1]. Älyllinen toimintakymme ei palaudu talvea edeltävälle tasolle, vaikka muuten tottuisimme olemaan kylmässä. Pitkäaikaisella oleskelulla kylmässä on pitkäaikaisia seurauksia ihmisapinan toimintakykyyn ja mielialaan. Syyllinen tähän on kilpirauhashormonin vajaus. Tai sitten missimme tiesi tämän, mutta jokin muoti oli tärkeämpää – jopa täällä metsässä, jossa ei varmasti olisi yhtään potentiaalista parittelukumppania näkemässä.

Lumitöitä on siis riittänyt. Kaikenlaisia koneita kulkee apinametsän laidalla mikä minkinlaisen auran, kauhan tai höylän kera. Yksi asia niissä pistää aina silmään. Kaikissa on ratin takana urosapina. Mikä tasa-arvomafia tämänkin ilmiön taustalta löytynee? Ketään se ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan. Ainoa, mikä näyttää kiinnostavan, on naaraiden ”aliedustus” professorikunnassa ja yritysjohdossa. Suurempi tasa-arvo-ongelma kuulkaas löytyisi tuolta ratin takaa. Ja tärkeää työtä tekevät. Ilman heitä saattaisi naarasprofessorin juppimaasturi jumittua kotiportille. Jäisi Lontoonmatka tekemättä ja täytyisi viettää päivä pikkuisten lastensa kaa. Mikä voisikaan olla uraäidille pahempi rangaistus?

Tänään oli taas kolmetoista astetta pakkasta. Kiertelin apinapolkua, sillä viisitoista on pakkasrajani – täytyy varjella apina-aivojen rajallista toimintakykyä. Bongasin tällä kertaa kolme erilaista lumivarusteissa kulkenutta härveliä. Yksi niistä oli sellainen puudeliluokan Bobcat, johon juurikin mahtuu yhdet hartiat, mutta joka pitää jumalatonta meteliä, ihan isompiensa veroista. Siinä se körötteli katua eteenpäin, kun takaa lähti postinjakeluauto ohitukseen. Tiesin jo ennestään, että kohta se catti kääntyy höyläämään leikkipuistoa. Ja eikös se käännykin suoraan vasenkätisen postiauton eteen. Kymmenen senttiä kolahdukseen, mutta postimies ehti onneksi väistää penkkaan.

Mitä tällä nyt on tissien kanssa tekemistä, voisi joku kärsimätön ihmetellä. Ja ihan aiheesta, eipä mitään. Paitsi että siinä väistämätöntä katsellessa sekunnin ajan vilahti mielessä, että pitäisi tehdä jotain kolarin välttämiseksi. Mutta eihän siinä kahdenkymmenen metrin päässä mitään voinut tehdä. Aika ulkopuolinen ja epätodellinen olotila vallitsi hetken verran. Hieman samanlainen kuin käydessäni eilen haistelemassa suurella kohulla lanseeratun Google -katunäkymäpalvelun suomalaisversiota.

Google luo maailmaa, jossa voisi viettää vaikka koko elämänsä. Sen avulla voipi seikkailla eri puolilla Tellusta, katsella nähtävyyksiä ja tietysti – toisia apinoita. Mitä siitä ihan oikeasti on hyötyä, on minulle vielä epäselvää. Mutta kaipa hyödyksi voi lukea myös uteliaisuuden tyydyttämisen? Sitä kai matkailukin pääasiassa on. Ja jos uteliaisuuden tyydyttämiseen riittää virtuaaliteillä kuljeskelu, on se sentään oikeaa liikkumista ympäristöystävällisempää.

Kun siis tunnustaudun uteliaaksi, pitihän tuohon palveluun käydä puolen tunnin ajan tutustumassa. Tällä kokemuksella en yritäkään julistautua miksikään asiantuntijaksi, kunhan heittelen äkkivääriä kommentteja vähäisten havaintojeni perusteella. Ehkä joku niistä osoittautuu jopa paikkansapitäväksi. Ensiksi pitää vain mennä Googlen karttasivulle ja sinnehän pääsee kätevästi hakukoneen kotisivun ylälaidasta. Sitten vaan raahaamaan kartan vasemmasta laidasta löytyvää ukkelin kuvaa kiinnostuksen kohteille.

Venäjälle ei tietysti ole asiaa, ei sen puoleen Viroonkaan. Ruotsissakin näyttäisi olevan vähemmän nähtävää kuin Suomessa. Saksastakaan ei löydy mitään ja sama tilanne näkyy olevan suurimmassa osassa Keski-Eurooppaa. Hollanti, Ranska, Espanja ja Italia on hyvin koluttu, muuten näyttää aika tyhjältä. Afrikka on tietysti täysin pimeää aluetta. Hieman siis ihmetyttää, miksi Suomi on päässyt näin nopeasti ja kattavasti maailmankartalle.

No niin, sitten vaan sukelletaan johonkin sisämaan kaupunkiin. Ensimmäisenä ihmetyttää, ollaanko tässä nyt Suomessa vai Ruotsissa. Kadunnimissä on enemmän ruotsia kuin suomea. Mikä ihmeen kielipoliittinen sanoma tähän liittyy, arvoisa Suomi-Googlen henkilökunta? Umpisuomalaisen kaupungin Kauppakatu on pelkkää Handelsgatania! Ei perkele, tässähän menee maku jo ensimetreillä. Vasta yksi antelias kaula-aukko bongattu ja pitää ruveta pohtimaan kielipolitiikkaa. Hyvin ovat ankkalammikon asukit asiansa hoitaneet.

Tissibongauksesta voisi kuvitella syntyvän seuraavan nettivillityksen. Facebook vapise! Suurin osa kuvista näyttää otetun kauniina kesäpäivinä, jolloin suominaaraskin repäisee ja laittaa sulonsa tarjolle. Katsokaapa vaikka Oulusta Kirkkokadun ja Saaristokadun risteystä… Parempiakin kuvakulmia toivottavasti löytyy, mutta tähän nyt oli näin rajoitetulla testauksella tyytyminen. Sekin onneksi antaa uskoa siihen, että kyllä se kesä sieltä vielä on tulossa.

Läheskään kaikkia katuja ei voi tassutella. Oulunkin keskustasta puuttuu vaikka kuinka monta näkymää. Ja tietysti ne kaikkein mielenkiintoisimmat eli kävelykadut näyttävät loistavan poissolollaan. Ajatelkaa, millaisia bongauksia terassiväellä olisikaan ollut tarjottavanaan. Ehkä sieltä myös olisi löytynyt enemmän elämää, sillä selvin viesti katunäkymistä on se, että apinat loistavat poissaolollaan. Parhaan kesäsesongin aikaan suomalaiset kaupungit ovat hiljaisia kuin Takahikiä! Kyllä tänne vallan vaivattomasti mahtuisi muutama satatuhatta pakolaista – mieluummin miljoona.

Jotensakin hitaasti katua pääsee eteenpäin tai sitten en vaan osannut oikeaa tekniikkaa. Olisi hauskaa, jos näkymän saisi etenemään filminomaisesti. Varsinkin maaseudulla saattaa tulla äitiä ikävä, kun klikkailee muutaman kymmenen kilometrin mittaista soratietä pitkin. Sinänsä on tietysti loistavaa, että näitä kyläteitäkin on kuvattu. Ehkä tästä löytyy jopa jonkinlainen hyötynäkökulma. Seuraavaa kyläteillä -juttua kirjoittaessa täytyykin tarkistaa muistikuvia Googlesta. Ehkä joku voisi kirjoittaa lennokkaan selostuksen edes käymättä paikan päällä, sillä Google tarjoilee teiden varsilta otettuja, netistä poimittuja valokuviakin vallan kiitettävästi.

Selvisihän palvelusta sekin, että Kostamuksen rajanylityspaikka on avoinna kello 7-21. Etukäteen voi jo mielikuvaharjoitella, mille lähestymiskaistalle kannattaa suunnata, ettei sitten Suuren Naapurin Läheisyys sekoita päänuppia kokonaan, kun siellä oikeasti ajelee. Monet ovat katsoneet kieroon koko palvelua sillä perusteella, että se voi paljastaa liikaa yksityisyyteen kuuluvia asioita. Omakotialueita vakoillessa kieltämättä tuli mieleen, että tässä ollaan aika herkillä näppäimillä. Mitä sen kenellekään pitäisi kuulua, kenen auto milläkin pihalla on kuvaushetkellä sattunut seisomaan…

Tisseistä puheenollen, apina törmäsi joskus vuosi sitten netissä ilmiöön nimeltä burleski. Eihän urosapinalla voi olla mitään sitä vastaan, että naaraat heittelevät vaatekappaleita yltään, eihän? Wikipedia tosin antaa taiteenlajista vallan neutraalin määritelmän, ikään kuin sillä ei olisi mitään tekemistä seksin kanssa. Ja mielenkiintoista kyllä, kaikki muutkin toimijat pyrkivät samansuuntaiseen määritelmään. Alan tapahtumia kuitenkin jostakin syystä mainostetaan näin: tule katsomaan kuinka tasselit pyörii:

Eilen Neloskanava esitti harvinaisen suomalaisdokumentin. Otsikkona oli Burlekin hekumaa. Harmi, ettei sitä ole tarjolla Ruutu-tv:ssä. Sieltä tosin löytyy Nätti nakuna -ohjelman videoita, joissa voisi kuvitella olevan myös ripaus burleskia. Kaupallisesta sivujuonteestaan huolimatta niiden pitäisi olla pakollista katsottavaa kaikille muotojaan valittaville naaraille. Oikeastaan tämäntapaisia ohjelmia tulisi valittamisen ennaltaehkäisynä esittää jo kouluissa.

Burleski on määritelty teatterin keinoin toteutetuksi parodiseksi huumoriviihteeksi. Tästä 1800 -luvun varieteetaiteesta kehittyi sekä puhdas striptease että nykyinen neo-burleski, jossa riisumisen myötä lähes kaikki on sallittua ja suositeltavaa. Ikä, koko, ihonväri tai sukupuoli ei ole este toteuttaa itseään. Avainsana tuntuu olevan suvaitsevaisuus, mitä eilisessä dokumentissakin toisteltiin. Parhaillaan on muuten meneillään Suomen ensimmäinen burleskikiertue.

Jokin kuitenkin jäi dokumentissa mietityttämään. Ehkä se on se sama asia, joka vaivaa naturistiporukoita. Kaikilla tuntuu olevan valtava tarve kertoa, ettei tällä ole mitään tekemistä seksin tai vielä vähemmän pornon kanssa. Eihän alastomuudella tietysti olekaan teknisesti ottaen mitään tekemistä seksin kanssa, yhtä vähän kuin pukeutumisella. Mutta apinoiden elämällä on – eikä siitä pääse eroon sen paremmin riisumalla kuin vaatteita lisäämälläkään. Seksi on apinan kohtalo, halusit sitä tai et.

Siksipä kuulostikin niin kliseemäiseltä kuunnella burleskitaiteilija Risto Kantolan määrittelyä, jonka mukaan burleski on stripteasen ja stand-up -komiikan välimuoto, joka ei kiihota. Hänen mukaansa kukaan katsojista ei koe esitystä kiihottavana. Entäs sitten, jos joku kiihottuukin? Mihin se suvaitsevaisuus äkkiä katosi? Kuinka voi itse retostella suvaitsevaisuudella, kun samassa lauseessa sortuu pitämään kaikkia muita kiusoittelun muotoja paheksuttavana? Miksi kiihottuminen on syntiä? Miten kiihottuminen määritellään? Pitääkö kastua tai seisoa vai riittääkö rietas ajatus? Eikös moinen ole sama kuin määrittelisi itse elämän burleskin ulkopuolelle?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 10.02.2010.

3 vastausta to “TISSIT JA TASSELIT”

  1. Moikka apina!
    On pitänyt kommentoida jo pitkän aikaa, että mielenkiintoisia kirjoituksia sinulla! Antaa paljon ajateltavaa.

    Pienen parannusehdotuksen sanoisin kuitenkin: itse ainakin kirjoittaisin hieman lyhyempiä tekstejä. Mitään ei kannata pois jättää, mutta voisiko näitä jotenkin jakaa useampaan osaan? Nämä ovat melko ”raskaita” luettavia, kun yleensä blogitekstit on semmoista kepeää lukemista. Enkä nyt viittaa sisältöön, vaan tosiaan pituuteen yms. Väliotsikot voisivat olla toinen hyvä keino.
    Tietenkin teet, kuten sinusta itsestä tuntuu, mutta kunhan mainitsin. 🙂 Aina mielenkiinnolla kuitenkin seuraavia tekstejäsi odottelen.

    • Hei Maria! Kiitos hyvistä kommenteista. Olen itsekin miettinyt, että jaksaako näitä kukaan lukea. Mutta kun yritän näköjään aina päristellä vastavirtaan, niin kai sitä sitten mukamas pitää tehdä eri lailla kuin muut… Pääsishän siinä itsekin helpommalla kun ei menis niin paljon aikaa tähän kirjoittamiseen – en nimittäin ole mikään nopea ajattelija, naputtelusta puhumattakaan.

      Kaipa joku kallonkutistaja-apina voisi vääntää kirjoitustyylistäni syvällistä analyysiä. Varmaan sieltä lapsuudesta löytyy joku trauma – sillä näiden poppamiesten (ja -naisten) maailmahan alkaa vasta syntymästä. Ikään kuin geenejä tai evoluutiota ei olisi vielä keksittykään. Mutta nyt taidettiin taas poiketa varsinaisesta asiasta!

      Näin helposti se rönsyily käy. Kai se johtuu näistä apina- aivoista. Jutuista taitaa pakostakin muotoutua sellaisia, ettei lukija aloittaessaan voi koskaan tietää, mistä oikein puhutaan. Varmaan ärsyttää monia.

      Mietin näitä esittämiäsi asioita, mutta en lupaa mitään. Väliotsikoitakin on tullut pohdittua, ehkä ne olis helpoin ratkaisu. Saa nähdä, mutta kiitokset Sinulle!

  2. Joo, kannatan väliotsikkoja. Kun töllää koko päivän duunissa ruutua, illalla vaan pomppii rivit silmissä ja pitkät tekstit menee puuroks. Mutta väliotsikot jelppis tosi paljon. Mutta älä ihmeessä muuta tyyliäs vain siks, et muut niin toivovat. Mä ainaki ymmärrrän ajatusvirtapointin tekstien takana. Silloin niistä tulee väkisinkin pitkiä. Itte oon alkanut julkaista sellaisia kahdessa osassa, koska mullekin on tosta ni usein sanottu.

    Hyvä pointti toi Google. Oon ittekin ajatellut, että helvettiiks sitä matkustaa tsiljoonatta kertaa vaiks eurooppaan kaupunkilomalle, ku siel on jo käyty (faija on lentäjä, ni pienenä tuli reisattuu) ja tilannepäivitykset voi hoitaa Googlen avulla… 😉 Uteliaisuus ei riitä enää matkojen maksamiseen ja ulkomailla ramppaamiseen Googlen tultua kehiin. Sick. Kai musta on tullut vihreä ihminen. Hui helvetti. No, koska syön vaan punasta lihaa, se pitää mun puna-vihertasapainon kunnossa… Tai jotain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: