O -ANALYYSI

Seurailin parin viime viikon aikana huolestuneena suosikkinaaraani päivä päivältä pahenevia silmänasentoja, kun hän työpäivän jälkeen kotiutui apinakololle. Mistäpä muustakaan ilmiö johtui kuin unen puutteesta. Kansakunnan tuottavuus on kallellaan kaksi viikkoa eikä eliitti ole moksiskaan! Montako onnettomuutta, työtapaturmaa tai junan myöhästymistä olympian piikkiin menikään? Ketään ei kiinnosta, sillä urheilun alttarilla mikään uhri ei näytä olevan liikaa.

Eikä uhreista puhuessa tarvitse rajoittua vain dopingkäryihin. Onko se edes mikään ongelma, jos kaikki kuitenkin leikkivät samoja lääkärileikkejä samoilla hiekkalaatikoilla? Vain ympärillä hyörivät holhoojat näyttelevät moraalista närkästystä, mutta vaativat silti mahdottomia suorituksia. Aika toivoton yhtälö. Apina ei ole uskonut puhtaaseen urheiluun enää vuosikymmeniin. Se nyt vaan on niin apinamaista, että mömmöbisnes kulkee aina testauksen edellä. Joku järki moiseen kilpajuoksuun pitäisi tietysti saada eikä tähänkään ongelmaan taida auttaa muu kuin kaiken salliminen.

Yli odotusten

Suomen virallinen tavoite Vancouverin talviolympialaisissa oli 12 mitalia. Urheilun legendaarisella huippuasiantuntijalla, Juha Miedolla, luku oli vielä yhtä korkeampi. Mitä mahtaakaan kertoa suomalaisen urheilueliitin asiantuntemuksesta se, että apina, joka ei ymmärrä urheilusta mitään, pääsi arvauksessaan paljon lähemmäs totuutta? Minun ennakointini oli nimittäin puhdas nolla. Zero. Nulo. Siihen nähden Suomen kisat menivät melkoisen loistavasti. Viisi mitalia eli yhtä paljon kuin Italialla ja Japanilla.

Miksi kansakunta siis riiputtaa päätään? Eihän tämänkokoisella laumalla pitäisi olla asiaa näinkään korkealle. Italiassa elää 59 ja Japanissa 127 miljoonaa apinaa. Löytyyhän niistä nyt jo pelkän todennäköisyysmatematiikankin perusteella enemmän lahjakkuuksia kuin viiden miljoonan Syrjälandiasta. Perinteillä kun ei tulevaisuuden urheilussa ole mitään merkitystä. Lajikirjon lisääntyminen ja yhä uusien maiden kiinnostuminen talvilajeista nakertaa entisestään suomalaisten toiveita tulevista ilonpilkahduksista.

Tietysti joku selittää, että onhan Norjakin, joka tunki itsensä neljännelle sijalle mitalitilastossa. Norja taitaa ollakin poikkeus, joka vahvistaa säännön. Hiihto on siellä vielä enemmän geeneissä kuin suomalaisilla. Rahaa pumpataan suoraan merestä, joten kai sitä riittää urheilunkin saralle. Ja tuskin huhut norjalaisten doping -erikoisosaamisesta ovat aivan tuulesta temmattuja. Eräs heidän ampumahiihtäjättärensä muistuttikin habitukseltaan enemmän urosta kuin naarasta. Toinen kahmi kullat astmapotilaana… Toivottavasti joskus kärähtävät yhtä suurieleisesti kuin suomalaiskarpaasit aikoinaan.

Ja sitten se norjalaisten salainen ase Suomessa: Magnus Dalen. Kai ne siellä vuonojen rannoilla nauroivat partaansa, kun Suomi-Poika palkkasi hiihdon päävalmentajakseen vihollismaan agentin. Ei kai kukaan ihan vakavissaan kuvittele, että Dalen paljastaisi kaikki isänmaansa niksit tai että hän aikuisten oikeesti yrittäisi saada suomalaiset Norjan edelle? Hyvin tuntuu strategia toimivan ja taitaa jatkua vielä vuoteen 2012 saakka.

Kilven kiillotusta

Ja kuka olikaan Suomen urheiluministeri? Aivan oikein, Stefan Wallin! Tämä kaikkien feministien äiti murjaisi oikein vitsin suomalaisten kehnon menestyksen innoittamana: tällä hetkellä vaikuttaa ilmiselvältä, että Suomen joukkue ei tule jäämään metallinpaljastimesta kiinni takaisin tullessaan. Moisesta suorituksesta olisi ministeri saanut sivistysmaissa jo kenkää, mutta Stefan -setä se vaan haikailee olympialaisia Suomeen vuonna 2022! Luoja meitä moiselta varjelkoon.

Apina putosi kärryiltä yrittäessään pysyä laskuissa, kuinka monta laumanjohtaja-apinaa sinne Vancouveriin piti Suomestakin rahdata. Tuskin kukaan heistä oli siellä omilla rahoillaan lippuja heiluttamassa. Itse päälaumanjohtaja eli Tarjatyttönen oli myös lyllertänyt paikalle ja hyppi pienen bändärin lailla jääkiekkokaukalon kupeessa. Testosteroni välittyi. Mutta ketään ei enää mietityttänyt kasvihuoneilmiö. Se oli kahdeksi viikoksi unohdettu sujuvasti kuin pieru Saharaan.

Kisajärjestäjät sentään olivat muistaneet kiillottaa kilpeään ympäristöhuolella ja alkuperäisväestöllä. Kanada yritti ratsastaa vihreydellä. Kisapäästöt väitettiin kompensoitavan, kisavieraat liikkuivat julkisilla liikennevälineillä ja kierrättivät – jopas nyt. Ihan hyvä yritys varsinkin siksi, ettei kukaan muu kisäisäntä ole moista koskaan ymmärtänyt. Mutta eihän se poista sitä valtavaa tuhlauksen kulttuuria, joka tällaiseen megatapahtumaan väistämättä liittyy. Suuruuden megalomania ei ole koskaan ympäristölle hyväksi.

Kisaorganisaatioon oli ensimmäistä kertaa otettu mukaan myös alkuperäiskansojen edustajat – tarkoittaisi siis sitä, että Wallinin olympiaorganisaatioon kutsuttaisiin saamelaisedustus. Mutta se, että alle prosentti intiaaniyhteisöistä pääsi mukaan järjestelyihin, ei poista tosiasiaa, että alkuperäisväestön elinolot ovat Kanadassa kuten kaikkialla muuallakin ala-arvoiset. Kanada ei ole edes allekirjoittanut YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistusta. Äänioikeus intiaaneille annettiin vasta 60 -luvulla! Mitä tasa-arvovaltuutetulla olisi tähän sanomista?

Mokia

Ja mitä ihmisoikeusaktivisteilla olisi sanomista siihen, että kisojen viralliseksi ruokkijaksi oli valittu roskaruokaketju McDonald´s, jonka työntekijöilleen maksama palkka alitti selvästi Kanadan minimipalkan? Apinadieetin noudattaja ihmettelee, miksi moinen ruuan irvikuvalla ratsastava yritys ylipäätään oli valittu maailman ”nuorison puhdashenkiseen” urheilujuhlaan. Selitys on tietysti kovin arkinen eli raha. Raha maailmaa pyörittää – ja lopulta tuhoaa.

Jotkut kehuivat kisajärjestelyjä, jotkut haukkuivat. Mahtipontisuutta ei ainakaan puuttunut. Aina pitää yrittää olla ”parempi” (lue: kalliimpi) kuin edellinen järjestäjäpaikkakunta. Politiikkaa siis tältä osin. Mutta mitä lie möhläystä, että yksi romanialaisapina heitti siellä henkensä ja kahta naista pöllyytettiin oikein olan takaa. Itsekin pääsin seuraamaan ihan vahingossa, kuinka slovenialaishiihtäjä Petra Majdic putosi ladun varrella olleeseen jontkaan suoja-aidan puutumisen vuoksi ja kuinka sveitsiläislaskija Dominique Gisi pomppasi holtittomasti ilmaan kaatumisensa jälkeen syöksylaskun maalialueella siihen jätetyn lumikumpareen vuoksi. Onnettomuuden jälkeen yksi urosapina sitten pantiin lapioimaan möykkyä pienemmäksi…

Ihan henkilökohtaisesti rupesi jo pännimään, kun Janne Korpi joutui tuomarimurhan kohteeksi lumikourun ensimmäisellä kierroksella. Maallikkokin huomasi, että nyt meni jokin perseelleen. Nämä lautailut ovat muuten olympialaisten parasta antia. Selostusta on yhtä hauska kuunnella kuin itse urheilusuorituksia seurata. Selostus on yhtä seksikästä kuin ranskan kieli. Ei siitä mitään ymmärrä, mutta kuulostaa viehättävältä – tuplakorkit, mellakat, fronttitonnit ja metodit, gräbistä nyt puhumattakaan. Kuka viisas nämä onkaan keksinyt, ansaitsisi jonkinmoisen palkinnon. Arvaisin, että urosaivot kuitenkin.

Testosteronia

Uroksethan lautailunkin ovat keskinäisen hupailun merkeissä keksineet. Siitä on sitten kehittynyt oikea kilpailulaji ja tietysti naistenkin on pitänyt päästä osingonjaolle. Eihän siinä mitään niin kauan kuin se tapahtuu yksilöiden omien intressien pohjalta eikä tasa-arvopoliittisten vaatimusten vuoksi. Silti naaraiden lumilautailu on hieman samaa sorttia kuin naisten jääkiekko tai mäkihyppy: pitäähän meidänkin saada sitä tehdä, koska ollaan tasa-arvoisia. Miksi se aina meneekin näin päin, että ensin urokset keksivät jonkun hyvän jutun ja naaraat sitten tunkevat saaliinjaolle? Miksei se koskaan kulje toiseen suuntaan? Tasa-arvovaltuutetulla olisi paljon pohdittavaa.

Onhan tässä tietysti taas tämä testosteronikortti. Ei naisten jääkiekosta koskaan synny sellaista draamaa kuin miesten testosteronitaistosta – ei se vaan ole evolutiivisesti mahdollista. Testosteronialtistus kohdussa selittää senkin, miksi miehet riskeeraavat enemmän ja lentävät pidemmälle tai korkeammalle – isompien lihasten lisäksi tietysti. Se selittää myös sen, miksi hurjimmat riskinottajat eivät välttämättä ole niitä parhaita suunpieksäjiä. Ja miksi edes pitäisi? Apinalle kyllä riittää, että Peetu Piiroinen korkkaa komeasti tai Harri Olli liitelee pitkälle – Kimi Räikkösestä nyt puhumattakaan. Jöröys on seksikästä!

Testosteroni on selitys sillekin, miksi naaraat sankoin joukoin kansoittavat jääkiekkokatsomot. Syy on vallan samansorttinen kuin miksi urokset vaeltavat taitoluisteluareenoille. Onko kauniimpaa ilmiötä keksitty kuin naisten taitoluistelu? Vai pitäisikö suoraan sanoa, että naaraspuolinen taitoluistelija? Kiira Korpi on oikeastaan jo liiankin kaunis. Jos käsiinsä saisi, pelkäisi koko ajan rikkovansa. Siinä mielessä Laura Lepistö sopii paremmin tällaisen normiapinan suosikiksi. Siinä leidissä on jotain eläimellistä seksikkyyttä.

Estrogeenia

Tästä saattaakin jo ounastella, että naisten taitoluistelu taisi olla ainoa laji, jonka suorituksia tuli etsittyä netistä. Hieman pyyhkeitä ensin YLE Areenan ylläpitäjille. Olisiko aivan mahdoton vaiva saada ohjelmaikoneihin pieni selostus sisällöstä, ettei tarvitsisi samanlaisten otsikoiden viidakossa klikkailla kaikkia mahdollisia haastattelunpätkiä ennen kuin oikea video käynnistyy. Toki – saahan tällä tavalla moninkertaisen määrän kilkkauksia YLE:n sivuille. Ehkä se on tärkeintä?

Jostakin syystä katselin syvemmällä silmällä naisten lyhytohjelmaa kuin vapaaohjelmaa. Ehkä siksi, että apinapolulla tuli otettua niin sairas lenkki, että piti istahtaa sohvalle hetkeksi – juurikin sopivaan aikaan. Lepistön lyhyt oli mainio ja virheetön – mutta silti ikään kuin jotain jäi puuttumaan. Kun en lajista mitään ymmärrä, en osaa sanoa syytä moiseen. Se on vain tunne, joka välittyy. Esityksestä huokui jotain anteeksipyytävää suomalaista varovaisuutta. Mikä on se jokin, joka seuraavasta naaraasta, Mao Asadasta huokui? Hänen menonsa oli aivan uskomatonta, eikä hänenkään kauneudessaan ollut valittamisen sijaa. Hehkeää riemua valssin tahtiin.

Kun Laura jäi hieman kauden parhaista pisteistään, Mao korotti omiaan viidellätoista pisteellä 73 pisteeseen. Mutta seuraavana esiintynyt Kim Ya-na vetäisi 78 pistettä! Sanat loppuvat hänen ihanuuttaan katsellessa. Uskomaton keveys. Jokin merkitys lienee musiikillakin – hän oli valinnut Bondia. Ja mikä kolttu! Lauran asu oli kovin konservatiivinen tähän verrattuna. Vielä tuli katsottua Kanadan Joannie Rochetten esitys tangon tahdissa. Ei hänenkään kauneudessa ollut valittamisen sijaa. Hän oli menettänyt äitinsä kolme päivää aikaisemmin, mikä toi esitykseen runsaasti sympatialisää. Hän osoitti, että aasialaisia raskastekoisempi valkoinen hetero(?)nainenkin pystyy luistelemaan yli 70 pistettä.

Sensuroitu tulevaisuus

Taitoluistelu on somaa, mutta onko se pornoa? Edellisessä jutussa tulin maininneeksi, kuinka Apple on ruvennut sensuroimaan puhelimensa sovelluksia vihaisten naisten vaatimuksesta. Naarasaivoisuuden lopputulema näkyy siinä, että Apple-sensuuri iskee jo siinä vaiheessa, kun naaras esitetään uimapuvussa – tai luisteluasussa!!!! Ei paljasta ihoa, ei minkäänlaista kiihottavaa materiaalia, ei seksiä missään muodossa – jopa sanat boobs, babes, booty ja sex ovat kieltolistalla. Tämäkö on tulevaisuutemme, tätäkö ihan oikeasti haluamme???

Sattumalta tuli nähdyksi myös pätkä skicrossia. Nämä uudet lajit viehättävät apinaa enemmän kuin perinteiset suomalaisten suosikit. Miksei Suomella ollut yhtään edustajaa tässä kuumassa ja vauhdikkaassa lajissa? Ei tainnut olla ketään myöskaan curlingissa. Laji hävisi johonkin samalla kertaa, kun Uusipaavalniemi askelsi eduskuntaan. Kaksi minuuttia satuin näkemään curlingia ja seurasin viimeistä harjausta, jolla Kiina selätti Tanskan 11-1. Jokin siinä kiinalaisjoukkueen naaraassa kiinnitti huomiota. En tajunnut, mikä se oli. Olihan hän aivan söötti, muttei mikään Kiiran veroinen kaunotar.

Vasta kuuden tunnin kuluttua – herätessäni keskellä yötä – tajusin, mistä oli kysymys. Kiinattarella oli silmälasit! Niin harvinaista siis on, että huippu-urheilijalla on silmälasit. Onko heillä niin hyvät geenit, ettei heiltä löydy edes taittovirheitä tai muita siristyksiä? Vai käyttävätkö he piilolaseja vai pannaanko heidät laserin alle heti uran alkumetreillä? Tosin – Uuspaavalniemikin taitaa käyttää ainakin nykyään laseja.

Tervasuksikilpailuja

Jostakin syystä olen aina onnistunut kompaamaan naaraita, jotka ovat minua kiinnostuneempia urheilusta. Taidan olla muutenkin epätyypillinen urosapina, sillä en ole koskaan tykännyt oluesta enkä viinasta enkä urosporukoista enkä äijäilystä enkä minkään sortin kilpailemisesta. Täydellinen beetauros ilmeisesti. Tai sitten aivoni ovat kohdussa vaurioituneet normaalia vähäisemmän testosteronialtistuksen seurauksena. Ehkä olen siis joltain osin naarasaivoinen ja siksi vaistoan feministisen sumutuksen muita uroksia helpommin? Ken tietää, mutta aina olen ”joutunut” seuraamaan urheilua naaraiden siivellä, parisuhteen lujittamisen nimissä. Siksipä jokin sananen hiihdosta, suosikkinaaraani suosikista.

Kotimaiset kuningaslajit menivät Vancouverissa siis odotuksiin nähden penkin alle. Eräitä naarashiihtäjiä lukuun ottamatta kukaan ei moittinut tekniikkaa eli voitelutiimiä. Näille naaraille oli ollut liian vaikeaa valita lukuisten suksien joukosta se oikea pari. Tämäkös menee apinan ymmärryksen ylitse. Ehkä olisi helpompaa, jos käytössä olisi vain yhdet sukset ja nekin olisi kisajärjestäjien kaikille kilpailijoille samalla tavalla voitelemat. Tai sitten siirryttäisiin perinteisiin tervasuksiin, jotka apinan mielestä ovat ainoat oikeat hiihtimet.

Mutta nykyään upotaan vain syvemmälle välineurheilun suohon. Hiihtäjäapinat jopa vaihtavat suksia kesken kilpailun! Joskus riskinotto kannattaa, joskus taas ei. Joka tapauksessa Suomi kuuluu hiihdossa kehitysmaiden joukkoon. Matti Heikkinen oli ainoa, joka rehellisesti tunnusti, että voimat menivät rahajahdissa Tour de Skillä, kuten suosikkinaaraani oli jo päiviä aikaisemmin arvellutkin. Virpi Kuitunen puolestaan vietti kuherruskuukautta yhteiskunnan varoilla. Ehkä meidän köyhien apinoiden pitää sen verran tukea kovia kokenutta Jari Sarasvuota, että maksamme mielellämme hänen kustannettavikseen kuuluvia rilluttelureissuja.

Välineurheilua taitaa olla mäkihyppykin. Kahden suomalaisapinan suoritus diskattiin, kun heillä oli liian suuri hyppypuku. Tämä oli noloudessaan jo pahempi kuin kolmen suomalaisuroon keskeyttäminen yhdistelmähiihdossa – vain yksi jaksoi lipsutella maaliin asti. Kuinka moinen pukumoka on ylipäätään mahdollista? Missä ovat joukkueen johdon vastuunkantajat? Taisivat olla lähikapakassa kaljalla, kun ei niitä missään näkynyt eikä kuulunut.

Terapeutti vs. yhteisö

Miten Suomen joukkueelle sattuikin vain pelkkiä huonoja päiviä. Enempää ei vaan saanut itsestä irti, oli urheilijoiden yksimielinen selitys. Sitten tulee psykososiaalisen herätyksen kokenut urheiluministeri ja vaatii terapeuteille töitä! Wallinin aivotoiminta päätyi siihen lopputulemaan, että urheilijoille pitää antaa lisää henkistä valmennusta. Uskomatonta asiantuntemattomuutta. Ei ollut kallonkutistajia Paavo Nurmenkaan käytössä. Sami Jauhojärvikin totesi, että kyllä ongelmat olivat ihan muissa lihaksissa kuin aivoissa.

Jos Suomesta jotain puuttuu niin se on yhteisöllisyys. Ei sitä mikään terapeuttiarmeija korvaa. Taisi olla yhteisöllisyys kaukana olympiajoukkueessakin, mikäli uskomme median kertomuksia naarashiihtäjien keskinäisestä vihanpidosta. Ja miksemme uskoisi, kun ex-päävalmentaja Kari-Pekka Kyrökin vahvisti kokemuksen syvällä rintaäänellä, että naisten kanssa oli aina vaikeaa. Ja jos emme usko Kyröä, niin ehkä uskomme Harry Harkimoa, joka on päätynyt samanlaiseen lopputulemaan naaraiden kanssa bisnestä hieroessaan.

Wallinin mielestä on virhe, ettei joukkeella ollut käytössään psykologia. Mutta mukaan oli rahdattu – mitä helvettiä – KISAPAPPI!!!! Leena Huovinen oli jo neljänsissä olympialaisissaan. Ei ihme, ettei suksi luistanut. Suomalaiset hiljentyivät iltahartauteen samaan aikaan kun norjalaiset kokoontuivat jokailtaisiin orgioihinsa. Orgasmi ja siemennesteen sisältämät prostaglandiinit taitavatkin olla norjalaisneitokaisten salainen ase. Siinä se suuri ero tällä kertaa. Seksi on tunnetusti parasta dopingia eikä se näy testeissä. Kaikki muut tuntuvat sen tietävän paitsi suomalaiset.

Historiallista: hiihtoliitto rehellisenä

Suomalaisten menestys ei ollut kiinni rahastakaan. Sen puutettahan jokainen tietysti ensimmäisenä itkee. Kukapa ei ilmaista rahaa haluaisi. Tällä kertaa hiihtoliitto kuitenkin yllätti. Puheenjohtaja Matti Sundbergin mielestä surkea tulos ei ollut rahasta kiinni. Kerrankin rehtiä puhetta hiihtoliiton suunnalta. Jos apinalta kysytään, urheiluun ei pitäisi tuhlata ensimmäistäkään euroa julkista rahaa. Urheilujuttua tunkee muutenkin ihan liikaa joka tuutista. Pientä rajaa kaikki päätoimittajat, hei! Eikö maailmassa todellakaan ole oikeita uutisia? Minä ainakin sivuutan sujuvasti kaikki urheilusivut.

Olympialaiset ovat taivaan lahja erilaisille itsensäpaljastelijoille ja erityisesti toimittajille. Radioaikakin täyttyy, kun toimittajat lukevat netin keskustelupalstojen toinen toistaan typerämpiä kisavuodatuksia. Jopa Radio Puhe sortui tällaiseen rimanalitukseen. Ja mitä pitäisi ajatella siitä tsekkifanista, joka juoksi lippunsa kanssa parisataa metriä kilpaa kameran kanssa joka ikisessä hiihtokilpailussa? Oliko se eduksi vai haitaksi maabrändille?

Imuroinnin välillä ajattelin istahtaa viideksi minuutiksi lepäämään, mutta se venyikin tunniksi, kun tarjolla oli kisojen päätösjuhlat. Kaikkea en tullut nähneeksi, mutta tarpeeksi, jotta näitäkin pippaloita voi sanoa melkoiseksi suuruudenhulluudeksi. Jotenkin se suuruus apinoita koukuttaa. Mitä enemmän paperisilppua ilmoille törsätään, sitä parempi? Ratsupoliisitko ovat Kanadan suurin ylpeys? Mihin ne intiaanit nyt unohtuivat? Onneksi vanha huuliharppu-uros sai kunnian säestää o-tulen sammumista – yllättävä vaatimattomuuden seisake mahtipontisuuden keskellä.

Bileet päättyivät kanadalaismuusikoiden esityksiin. Rokkibändi Nickelback oli apinalle aivan uusi kokemus, mutta musiikkinsa oli kerrassaan loistavaa. Johtui varmaan siitä, että testosteroni suorastaan valui lavan alla kiemurtelevien naarasfanien niskaan – pojat siis näyttivät vetävän pillutakuulla. Avril Lavigne oli kaunis katsella ja Alanis Morissette keskittyi esittelemään erityisen auliisti erityisen hyvännäköisiä tissejään. Mikäpä sen parempi päätös olympiakisoille!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 03.03.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: