UPEA LEENA PALOTIE

Yllättävä uutinen kertoi tänään, että maailmankuulu suomalainen geenitutkija Leena Palotie (o.s. Peltonen) on kuollut vain 57 -vuotiaana. Vaikka hän olikin Suomen kuuluisin ja tunnetuin tieteentekijä, niin tieto kosketti apinaa aivan ylimitoitetun voimakkaasti. En häntä koskaan edes tavannut, mutta silti pääsin sivusta seuraamaan hänen uraansa 70 -luvulta lähtien. Vaikka on turha miettiä, miksi juuri hän kuoli, niin ei kysymystä voi olla silti pohtimatta. Hänellä olisi ollut vielä paljon annettavaa maailmalle ja erityisesti Suomelle.

Oululainen tyttö kertoi olleensa isänsä mielestä maailman viisain ja kaunein lapsi. Koulussa hän oli hikipinko tunnollinen oppilas, joka kirjoitti kuuden laudaturin ylioppilaaksi. Tämä tunnustus jo kertoo hänestä paljon, sillä melkein apina kuin apinahan leveilee sillä, että on selvittänyt koulun ihan vaan vasemmalla kädellä läksyjäkään koskaan lukematta. Huomiotaherättävä piirre hänessä oli myös se, ettei missään haastattelussa löydy merkkiäkään katkeruudesta tai minkäänlaista henkilökohtaista valitusta olosuhteiden vaikeuksista.

Minulle on ollut silkkaa hyötyä siitä, että olen ollut nainen. Näin sanoi Suomen ykkösnainen. Verratkaapa sitä siihen valitukseen, joka suorastaan vyöryy joka puolelta tajuntaamme kaikkien keskinkertaisten naaraiden suusta. Leenan mielestä naistutkijoiden pitää myös näyttää naiselta, koska se on voimakeino eikä uskottavuus ole kiinni punaisista kynsistä. Hän myös auliisti tunnusti omaavansa kadehdittavan ihanan perheen ja aviomiehen, joita luonnehti elämänsä ydinpisteeksi. Olen ennen kaikkea tutkija ja äiti.

Palotie aloitti uransa kollageenitutkijana legendaarisen Kari Kivirikon tutkimustiimissä, avioitui ja erosi, väitteli ja kutsuttiin Yhdysvaltoihin kuuluisan Darwin Procopin laboratorioon. Nykyinen miehensä Aarno Palotie seurasi mukana.  Ei siinä mitään urasuunnittelua ollut, satuin vain olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Hän oli Yhdysvalloissa ensimmäisen ihmisgeenin eristämisen aikoihin ja lahjakkaana yksilönä tajusi, millainen merkitys geenitutkimuksella tulee olemaan. Suomessa moista tutkimusalaa ei silloin(kaan) vielä ymmärretty ja Leena joutui taistelemaan valtavirtaa vastaan kotimaahan palattuaan.

Palotie kertoi olevansa toisaalta pitkäjännitteinen, mutta myös erittäin kärsimätön, mikä lienee hyvä yhdistelmä tutkijan ammatissa. Hän luotti ammatillisen intuition voimaan luodatessaan tutkimusta uusille urille. Tämä kannatti, sillä hän sai useita merkittäviä kansainvälisiä palkintoja ja hänet kutsuttiin johtamaan ja perustamaan tutkimusryhmiä Suomen lisäksi Yhdysvaltojen ja Englannin nimekkäissä yliopitoissa. Hän oli mukana löytämässä yli 70 geeniä, kirjoitti yli 400 tieteellistä artikkelia ja ohjasi yli 70 väitöskirjaa.

Väistämättä tulee mieleen, että kun meillä on tällaisia kiistattoman ansioituneita henkilöitä, miksi median mielenkiinto pyörii vain poliitikkojen, yritysjohtajien ja kulttuuridosenttien sanomisten ympärillä? Ehkä jokin uusi painotus voisi olla paikallaan, sillä maailman viisaus ei todellakaan asu näiden mediassa paistattelevien pönäkkäapinoiden aivoissa. Molekyyligeneetikkona Palotie oli siis biologi. Jostakin syystä kulttuurihömppä saa edelleen yhteiskunnassa enemmän painoarvoa kuin luonnontieteet, vaikka jälkimmäiset ovat ainoita uuden tiedon tuottajia.

Vaikka Palotie viime syksynä nimitettiin akateemikoksi, hänelle ei silti löytynyt Suomesta tarpeeksi ymmärrystä ja rahoitusta, että hän olisi voinut hyödyntää suomalaisten poikkeuksellisen kattavaa ja ainutlaatuista kudosnäytteiden ja terveystiedon kokonaisuutta kotimaassaan. Niinpä hän joutui siirtymään Euroopan johtavan genomiikan tutkimuslaitoksen, brittiläisen Sanger-instituutin ihmisgenetiikan tutkimusohjelman johtajaksi. Valitettavasti tämä kertoo paljon suomalaisesta tiedepolitiikasta. Kuka siitä mahtaakaan olla vastuussa?

Palotie ehti monessa yhteydessä ihmetellä Suomen tieteen tekemisen painotuksia, muun muassa sitä, kuinka kansainvälisesti tunnettu brändi eli Kansanterveyslaitos pantiin nimikikkailulla lihoiksi. Tai kuinka Suomessa askarrellaan vain rakenteiden parissa esimerkiksi yliopistouudistuksessa, vaikka pitäisi keskittyä sisältöihin ja rahoituksen suuntaamiseen. Tai kuinka suomalaisen näyteaineiston tutkimuksen estää keinotekoinen uhkakuvien maalailu. Meillä on vielä muutaman vuoden ajan maailman parhaat aineistot, mutta niiden hyödyntämisestä on tehty psykososiaalinen tietoturvaongelma.

Palotie uskoi vakaasti, että geeniensä avulla Suomi voisi louhia kultaa. Etumatkamme muihin maihin on kuitenkin vain muutama vuosi. Päättäjien kuurous tuntui jo välillä turhauttavalta. Olen puhunut tästä suu vaahdossa jo niin monta vuotta. Ei minua ainakaan yrityksen puutteesta voi syyttää. Hänen tavoitteensa oli tehdä vielä yksi iso juttu: mahdollistaa suomalaisen näyteaineiston tehokas hyödyntäminen geenitutkimuksessa ja pitää ohjat suomalaisissa käsissä. Tämä työ jäi kesken. Toivottavasti joku taho ottaa nyt asian huolekseen ja panee asiat kuntoon.

Mutta kuinka tyypillistä onkaan, että hallitus tilaa Pekka Himaselta, filosofilta, Kukoistuksen käsikirjan, jonka mukaan Suomessa pitää pyrkiä päämäärään, jossa kaikki voivat elää arvokasta elämää. Sic. Apinakin olisi voinut tuollaisen itsestänselvyyden runoilla. YLE sentään noteerasi nopeasti Palotien kuoleman ja muutti Radio Puheen ohjelmistoa esittämällä illalla uusintana Miten minusta tuli minä: Leena Palotie -ohjelman. Se lähetetään vielä ensi sunnuntaina aamukahdeksalta.

Advertisements

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 11.03.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: