MAURI KAARINA

Apina heräsi tänään juuri sopivasti kuuntelemaan YLE Puheen Päivän peili -lähetystä. Ei olisi pitänyt avata radiota – olisi ainakin säästynyt elämää lyhentävältä vitutukselta. Ei sitä näköjään vieläkään usko, että kannattaisi vain heittäytyä onnelliseksi aasiksi ja nauttia pelkästään luonnosta ja valokuva-arkiston järjestelemisestä. Siinä kun riittäisi tarpeeksi puuhaa muutamaksi vuodeksi.

Tai sitten olisi pitänyt nukkua puoli tuntia pidempään. Olisi uutisten sijaan saanut kuunnella Kirsi Virtasen iki-ihanaa ääntä. Mikä siinä onkin, että eräät (poikkeukselliset) naaraat osaavat ilmaista itseään niin, etteivät kuulijan aivosolut mene heti oikosulkuun? Kirsi onnistuu jopa haukkumaan uroksia siten, ettei se aiheuta pahan veren purkaumia takaraivossa. Jos satut törmäämään moiseen harvinaisuuteen, hänestä kannattaa pitää kiinni!

Päivän vitukseen riitti kahden eri apinan hölmöilyjen uutisointi. Mikä siinä onkin, että joidenkin tyyppien suusta tunkevat ajatukset nakertavat säännönmukaisesti kuulijoidensa aivosoluja? Heitähän oikeastaan pitäisi kohdella yhteiskunnan vihollisina, jotka vaarantavat kansanterveyden ja aiheuttavat näin mittavat kustannuslisät sairaanhoitokuluissa ja ennenaikaisissa eläkkeissä – itsemurhista ja tavallisen vituksen määrästä nyt puhumattakaan. Heidät pitäisi määrätä puhe- ja kirjoituskieltoon. Tai ehkä sittenkin aivojen käyttökieltoon…

Ongelma syntyy tietysti silloin, kun tällainen rikollisapina sattuu olemaan laumaa johtavan hallituksen jäsen. Toimittajien saattaa olla vaikea sivuuttaa kokonaan hänen ajatuksensa, vaikka ne olisivat kuinka vaarallisia lauman tulevaisuudelle. Mutta sitten on joitakin (naaras)apinoita, joiden sanomiset voisi aivan huoletta jättää siteeramatta. Mutta niin vain tänäänkin joku naistoimittaja katsoi tarpeelliseksi lukea lehtikatsauksessa Kaarina Hazardin ääliömäisten kolumnien sisältöä! Mikä saa jonkun tekemään noin suuren virhevalinnan? Onko kyseessä hyvä sisar -järjestelmä vai painostetaanko toimittajia?

Lastu lainehilla

Tämän päivän lehtikatsaukseen oli valikoitu maahanmuuttokriittisten puheenvuorojen kritiikkiä. Sinänsä aivan tarpeellinen aihe, sillä apinakaan ei ymmärrä, miksi maahanmuutosta halutaan tehdä sellainen mörkö kuin millaiseksi monet sen kokevat. Evoluution näkökulmasta kyse ei tietysti ole sen kummemmasta kuin oman reviirin puolustamisesta. Sitä tekevät melkein kaikki lajit ja ne tekevät sitä verenmaku suussa siksi, että reviirin resurssit riittäisivät sitä asuttavan peippopariskunnan tai susilauman jälkeläisten kasvattamiseen.

Tästä näkökulmasta vieraiden geenien läsnäolo pelottaa. Muistatte varmaan kertomukset maamme asutuksen alkuajoilta, jolloin eri suvut kilpailivat maasta ja valtasivat elinkykynsä tai aggressiivisuutensa suuruisia maaplänttejä – ja kuinka isäntä lähti kirveen kanssa tervehtimään tulokkaita, joiden olemassolon virran mukana ajelehtinut lastu paljasti. Näitä reviirejä täällä vartioimme edelleen, eikä kirveskään ole kovin kauaksi unohtunut. Ja tässä toimii vahvemman oikeus. Reviireillä on lähes aina joku entinen omistaja. Niin mekin olemme anastaneet nämä maat ja vedet saamelaisilta.

Sekään ei näytä olevan mikään syy olla estämässä muiden tuloa tänne. Kerronpa nyt vaan pienen totuuden teille kaikille. Jollakin konstilla joku tänne joskus kuitenkin tulee. Hyvällä tai pahalla. Emme todellakaan ole tämän maakappaleen ainoita ja ikuisia omistajia. Vuosituhannet tulevat ja apinat vaihtuvat. Historia osoittaa vääjäämättömästi, että se on juurikin näin eikä niin kuin ikuisesta rauhasta haaveilevat toivoisivat.

Ikuinen rauha on asia, jota evoluutioympäristö ei tunne. Meidän kaikkien aivot pitäisi vaihtaa, jos kuvittelemme minkäänlaisia mahdollisuuksia moiseen autuuden tilaan. Siitä huolimatta maahanmuutovastaisuutta pitää vastustaa, sillä on pelkästään suomalaisten etu, jos tänne saataisiin uusia geenejä. Meillä on myös tilaa ja rahaa auttaa heikommassa asemassa olevia. Tämä vain pitäisi ymmärtää järjellä.

Maahanmuuttoviha perustuu tunteisiin eli niihin peippopariskunnan tasolla toimiviin mekanismeihin. Onneksi myös hädänalaisten lajitoverien auttamisessa on geenien välittämää tunnetta, joten toivoa on – vaikka yli puolet suomalaisista näyttääkin olevan sitä mieltä, ettei tänne enää pitäisi päästää ulkomaalaisia eikä kehitysapuakaan saisi korottaa. Jos todella haluaisimme hallita rasismia, meidän pitäisi tuntea ja hyväksyä sen evolutiivinen tausta.

Järki ja tunteet

Tässä tulemmekin oleellisen äärelle: tunteet peittoavat järjen tullen mennen. Vaikka kuinka uskottelemme itsellemme olevamme järkeviä eläimiä, käytäntö osoittaa kerta toisensa jälkeen vallan muuta. Järkemme on kuin vesipisara hanhen selässä. Jostakin syystä tätä järkeä tuntuvat mainostavan eniten ne, jotka sitä vähiten itse käyttävät. Eräs luonnonlaki tämäkin, jos muistatte. Ja Kaarina sortui lehtikatsauksen mukaan juurikin tähän syntiin.

Kaarina katsoi asiakseen, tapansa mukaan, haukkua urokset – tällä kertaa siitä hyvästä, että maahanmuuttajilla ei mene Suomessa hyvin. Hän siis kritisoi maahanmuuttokriittisyyttä, mutta syyllistyi samalla itse urosapinakriittisyyteen. Onko tässä nyt jotain logiikkaa? Uroksia haukutaan yhteiskunnassamme enemmän ja pahemmin kuin maahanmuuttajia ikään, mutta kukaan ei ole siitä huolissaan eivätkä lehtien pääkirjoitukset koskaan varoita uroskriittisen ”keskustelun” seurauksista.

Harmi, ettei lehtikatsausta ole Areenassa eikä KH -kolumniakaan löydy netistä. Olisi ollut hauska lainata hasardimaisia ”oivalluksia” tähän. Jotenkin ne liittyivät isojen poikien harjoittamaan pienempiensä kyykyttämiseen koulujen vessoissa… Tämän kai pitäisi todistaa, kuinka vain urosapinat ovat syyllisiä rasismiin. Siltähän se tietysti voi näyttää, jos ei mitään ymmärrä apinalajimme käyttäytymisestä. Eihän se toki mikään yllätys ole, että juurikin feministit kuuluvat tähän ymmärtämättömien ydinjoukkoon.

Onko peippokoiraan syytä, että se puolustaa naarastaan ja poikasiaan? Pitäisikö peippokoiras siitä hyvästä viedä pihan perille ja lopettaa? Uroksillahan on kovin harvoin mitään omia ajatuksia. Useimmat periytyvät äidiltä ja isoäidiltä tai välittyvät puolisolta ja tyttöystävältä, parhaimmillaan tyttäreltä. Kun puoliso pelkää, että nuo väärän väriset tulevat meitä raiskaamaan, niin ei siinä paljon tarvita mielikuvitusta ymmärtää, miksi nuoret miehet lähtevät kaduille partioimaan. Kuten olen joskus sanonut, jokaisen miehen takana on nainen – myös jokaisen rasistiurpon. Urokset ovat likaisen työn tekijöitä työnjohdon istuessa turvallisesti lieden ääressä.

Tuottavuus -jumala

Päivän toinen rikollisapina on elinkeinoministerimme. Eikös tämä nyt olekin vallan tasa-arvodoktriinien mukainen juttu, kun tässä haukutaan sekä uros että naaras? En edes jaksa keksiä tarpeeksi osuvia ilmaisuja kertomaan käsityksiäni tästä Mauri Pekkarisesta. Siksipä ulkoistan tämän asian Sinulle, arvoisa ja arvokas lukijani. Saat keksiä liudan mahdollisimman räävittömiä laatusanoja ja liittää mielessäsi yhtä kuin -merkin perään nimikirjaimet MP.

Mauri on vaarallinen esimerkki ylivilkkaasta ja yliahkerasta apinasta, jolle ei kuitenkaan ole suotu ymmärrystä kokonaisuuksien hahmottamiseen. Nämä kun päästetään hääräämään ja käyttämään valtaa, lauma saattaa joutua monen sukupolven ajaksi orjatyöhön, jossa ei onnellisuuden perään huudella. Ainoa sana, joka Mauria ohjaa, on tuottavuus eli suomeksi kerrottuna raha. Muistanpa lukeneeni vastikään erään hänen kirjoituksensa, jossa hän yhä hehkuttaa turvetta hitaasti uudistuvana biomassana, jonka energiasisällöllä turvattaisiin suomalaisten sähkönkulutus 6000 vuodeksi. Vastaavalla logiikalla voitaisiin väittää, että maailma pelastuu sademetsiä polttamalla.

Tuottavuuteen hirttäytyminen tarkoittaa myös sitä, että ainoa tietolähde, jota kuunnellaan, on suurteollisuuden ääni. Suomessa bulkkia työntävä puunjalostusteollisuus on nostettu jumalan asemaan, jota kaikki poliitikot nöyrästi kuuntelevat ja jolle aivosolujen värähtämättä myönnetään kaikki tuet ja etuudet, jotka rahvaan selkänahasta saadaan irti revityksi. Nyt Mauri on kuunnellut näitä jumaliaan ja uskoo tietysti kaiken supatuksen, jota hänen korvaansa kuiskitaan.

Prionihallitus

Asia koskee tietysti uusien ydinvoimaloiden tarvetta. Oman ministeriönsä asiantuntijat tekivät vastikään niin luotettavan ja teollisuusystävällisen arvion tulevaisuuden enrgiantarpeesta kuin ajatella saattaa. Nyt sitten Mauri tuo valtioneuvostoon uuden laskelman, jonka pohjana on puunjalostusteollisuuden lupaukset siitä, että he saattaisivat jopa investoida Suomeen lisää, jos vaan hallitus antaa rajattomasti lupia uudelle ydinvoimalle.

Sokea Reettakin, ei Mauri kuitenkaan, voisi suoralta kädeltä huomata, että tässä meillä on käsissämme kasa tyhjiä lupauksia. Auringonlaskun alalla ei ole mitään mahdollisuuksia Suomessa. Mitä nopeammin pääsemme irti moisesta teollisuudesta, sitä parempi. Valtioneuvoston jäsenten muutospelko näyttää olevan kovaa luokkaa, vaikka tulevaisuus olisi täynnä uusia puun käytön mahdollisuuksia. Niihin vain pitäisi käydä käsiksi eikä jumittua menneisyyteen.

Ikään joku prioni olisi päässyt tarttumaan hallituksen jäsenten aivoihin. Ensin Suvi Lindén kääntää yhdessä yössä kelkkansa suuntaa 180 astetta ja nyt Mauri Pekkarinen julistautuu hihhuliuskovaiseksi. Ei hyvältä näytä. Saatte ihan itse ihmetellä Maurin selityksiä käyttäytymiselleen Päivän peilissä:

Metsäteollisuus oli sitä mieltä, että kapasiteettia tulee lisää Suomeen ja että sähköä tarvitaan lisää. Niin me on sitten vähän lisätty tätä asiantuntija-arviota niin että ajatus on, ettei kenellekään pitäisi jäädä epäilyä siitä, etteikö Suomessa ole tarjolla taatusti omaa suomalaista sähköä niin paljon kuin sitä täällä tarvitaan ja nyt ne uudet arviot vuoteen 2020 ovat noin 96-97 terawattituntia sähkönkulutuksen määrä kun se viime vuonna oli 82 terawattituntia eli me varaudumme kaikelta varalta monista muista maista poiketen erittäin merkittävään sähkön kulutuksen kasvuun Suomessa… tavattoman kovasti toivon (että sitä kapasiteettia syntyy lisää) ja kun tällaisia pieniäkään indikaatioita on siitä, että kapasiteettia, siis sellaista metsäteollisuutta, joka tarvitsee sähköä sitä voisi syntyä lisää niin on äärettämän tärkeää, että me Suomessa hoidamme ratkaisut niin että sitä sähkökapasiteettia myös on tarjolla.

PS. Hazardin kirjoitus ilmestyi nettiin vasta tänään torstaina… Jos joku masokisti ihan välttämättä haluaa lukea pelkkää loanheittoa vailla minkäänlaista asiaa, se onnistuu täällä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 17.03.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: