TASA-ARVOSKEPTIKOT

Aivan aluksi täytyy tehdä tunnustus: apinakaan ei aina ole täysin oikeassa. Olen nimittäin tullut fanittaneeksi niin Fatbardhe Hetemajta kuin Rakel Liekkiäkin. Ehkä siihen on ollut syynä pohjaton optimistisuuteni. Haluan aina uskoa hyvää muista apinoista niin kauan kuin he eivät heitä likavesisankoa suoraan päin naamaa. Nyt nämä arvon leiditkin sitten onnistuivat sen tekemään. Meillä on siis entistä lyhyempi lista julkimonaaraita, jotka voidaan lukea täysijärkisten apinoiden joukkoon.

Oikeastaan minun ei edes pitänyt kirjoittaa mitään tällaista juttua, tilauksessa oli aivan jotain muuta. Mutta niin sitä sitten oli pakko muuttaa suunnitelmia, kun satuin kuuntelemaan tänäistä Taustapeilin Pyöreän pöydän jaarittelua. Siinähän Fatbardhe nosti keskusteluun tutkija Pauli Sumasen laskelmat, joiden mukaan naisten euro on miesten euroa suurempi, jos laskennassa otetaan huomioon tehdyn työn määrä. Tasa-arvonäkökulma paljastaa lisäksi, että naisten euro on 115-118 senttiä. Ja mikä yllättävintä, miehet tekevät enemmän töitä, vaikka mukaan laskettaisiin kotityötkin!

Puhetta johtaneen Pauli Aalto-Setälän mukaan Hankenissa opiskeleva Fatbardhe oli täynnä pyhää vihaa esitellessään asiaa, jonka tosin myönsi oikeaksi, mutta jota ei voinut feministinä hyväksyä! No löytyihän se piilossa ollut feministi: kiitos Sumaselle, nyt me femakot ollaan hiljaa loppuelämämme. Rakel astui kaapista ulos yhtyessään kiitokseen, mutta kieltäytyi toki hiljentymisestä. Apinan on siis syytä perua kaikki näihin naaraisiin liittyneet aiemmat ylistykseni. Olen hairahtunut kauniin ulkokuoren lumoihin, näin kai omaa typeryyttään voisi perustella – niin helvetin alkeellinen moka vaan. Ei sitä urosapina koskaan näytä oppivan.

Tunteet jyrää

Sinänsä reilua Fatbardhelta, että hän myönsi kielteisen suhtautumisensa perustuvan tunteeseen. Tunne menee tiedon edelle, tämänhän olemme jo moneen kertaan oppineet. Mutta jos tieto heitetään romukoppaan vain siksi, että saataisiin itselle enemmän valtaa, puhutaan jostain muusta kuin tasa-arvosta. Tietysti aivan ihanaa, että Fade näin suorasukaisesti paljasti feministilogiikan logiikattomuuden.

Keskustelusta kävi ilmi, ettei hän ollut edes lukenut Sumasen kirjaa. Silti hän julisti, ettei suostu ymmärtämään ansiotason ja palkkatason eroa – vaikka opiskelee itse kauppatieteitä… Mitä tämä kertookaan naaraista yleensä, naaraiden työmoraalista tai -motivaatiosta? Loppukaneettinsa paljastikin sitten kaiken: minä haluan, että minun euroni on 120 senttiä!

Paljon kehittyneempiä eivät olleet Rakel Liekinkään mielipiteet. Hänkin myönsi heti aluksi, ettei tunne asian faktoja, mutta vastustaa silti. Hän leimasi Sumasen laskelmat löysäksi ja huvittavaksi provokaatioksi, joka on sukua Henry Laasasen nostattamalle hälylle seksuaalisesta vallasta. Aika erikoista, ettei edes seksillä uransa luonut naaras pysty myöntämään evoluutivista tosiasiaa ihmislajin käyttäytymisestä. Se kertoo jostain syvällisestä aivojen virhekytkennästä tai kyvyttömyydestä tunnistaa itselle kuvitteellisen epäedullisia totuuksia.

Rakel syytti Laasasta tutkimusaineiston vääristelystä. Niin tyypillistä naarasläppää. Toisia syytetään siitä vilungista, joka omissa piireissä on jokapäiväistä ja oikeastaan koko nais”tutkimuksen” ydintä. Rakelin mielestä pitäisi nähdä tilastojen taakse. Niinpä niin, sitähän Sumasen työ nimenomaan on. Ohjelman ainoa miesvieras Pekka Seppänen yritti ansiokkaasti muistuttaa juurikin tästä näkökulmasta, mutta hän tuskin sai suunvuoroa. Kuinka on mahdollista, että vain Sumasen laskelmat olisivat vääriä, mutta nais”tutkimuksen” tuottama 80-sentin mantra pitäisi niellä sellaisenaan?

Molemmat naaraat tietysti heittivät kehiin äitiyskortin, vaikkei kummallakaan ole asiasta kokemusta. Äitimyyttiä on hauska hyväksikäyttää omien etujen ollessa kyseessä. Muutoinhan feministit pitävät äitiyttä yhteiskunnan pohjasakkaan kuuluvana ilmiönä. Sumanen kun onnistui laskemaan, että lähes orjatyöhön verrattava varusmiespalvelus pienentää miesten ansioita 4,2 prosenttia. Tämäkään ei naaraillemme kelvannut. Heti tuli vaatimus, että raskausajaltakin pitää saada palkkaa. Mitähän tämä nyt tarkoittaa? Eihän palkanmaksu raskausajalta keskeydy ja vaikkei olisi työssäkään, minimiäitiysrahan suuruus on 22 euroa. On se sentään moninkertainen varusmiehen 4,40-10,20 euron suuruisiin päivärahoihin verrattuna. Eikä raskaaksi ole pakko hankkiutua, kuten armeijaan.

Testosteroni – oletko koskaan kuullutkaan?

Sinänsä on oireellista, että Sumasen kirjasta on tullut keskustelua vasta nyt, vuosi julkaisemisensa jälkeen. Tyypillisestihän radiotoimittajat tarrautuvat kaikkiin vähänkään provokatorisiin (naaraiden kirjoittamiin) kirjoihin heti tuoreeltaan. Tänään Tuomas Enbuske oli kutsunut ohjelmaansa Rosa Meriläisen, joka on väsännyt kirjan Valtio. Onkohan se samaa tasoa kuin edellinen teoksensa Feministin käsikirja? Eilisessä Päiväntasaaja -ohjelmassa puolestaan puffattiin Ulla-Maija Paavilaisen uunituoretta kirjaa Superihmisiä? – johtajan voimavarat. Se perustuu muutamien julkkisjohtajien jaksamista ja arkea kartoittaviin haastatteluihin.

Paavilainen kertoi, kuinka naisjohtajilla on aina huono omatunto perheen vuoksi ja siksi he tekevät uhrauksia, mutta kaikki miehet eivät näihin valintoihin pysty. Toisaalta Ulla-Maija todisti, kuinka kaikki urosjohtajat eläkkeellä ollessaan haikailevat ja pahoittelevat perheensä laiminlyöntiä. Evoluutionuoleskelu pakotti normaalisti aivan älykkään oloisen toimittaja Holle Holopaisen pilkallisesti lohkaisemaan tähän, että mikseivät sitten olleet perheidensä kanssa. Näin surkealla tolalla on siis apinoiden ymmärrys ihmiselosta.

Pakko kai se on taas toistaa, että jokainen päätös tehdään kulloisillakin hormonipitoisuuksilla eli kulloisellakin parhaalla tiedolla. Miesten ongelma kun on se, että heidän elimistössään vaikuttaa aine nimeltä testosteroni. Oletko koskaan kuullut moisesta? Eläkeläisurosten testosteronipitoisuudet lähentelevät jo naaraiden vastaavia, siksi siinä iässä voi tulla mieleen, että olis voinu tehä jotain toisinkin. Mutta kun niillä silloisilla testopitoisuuksilla ei vaan olisi voinut tehdä toisin. Yleensäkin tekemisiään on turha katua, koska ne ovat historiaa eikä historialle mahda mitään.

Oikeastaan voisi sanoa, että testosteroni on kaiken tasa-arvopuheen ytimessä. Ellei evoluutio olisi sitä keksinyt, meillä olisi kaikilla samanlaiset aivot ja kaikki ajattelisimme samalla tavalla. Ei siis olisi tasa-arvo-ongelmia. Ei tietysti olisi koko ihmislajia, mutta sillä ei kai ole tässä kontekstissa suurtakaan merkitystä, sillä tasa-arvo on nostettu jumalallisiin sfääreihin.

Ehkä on hyvä muistuttaa, ettei evoluutio tunne koko tasa-arvon käsitettä. Evoluutio ei tuota tasa-arvoa eikä eläinkunta tunne yhtään tasa-arvoista eläinyhteisöä. Jokaisessa yhteisössä on ylempi- ja alempiarvoisia yksilöitä ihan riippumatta sukupuolesta. Tai sen verran riippuu sukupuolesta, että seksuaalinen valta on naarailla, jota he jakelevat lauman tulevaisuuden kannalta sopiville uroksille.

Naarasaivostandardi

Urosten tehtävä on suojella muuta laumaa, mikä tietysti asettaa rajoituksia kovin itsekkäälle toiminnalle. Urosten pitää koko ikänsä todistaa pätevyyttään naaraiden silmissä. Monien lajien urokset vaarantavat henkensä joutuessaan kasvattamaan liikkumista haittaavia ja näkyviä ”lisäkkeitä”, joilla naaras vakuutetaan hyvistä geeneistä. Parisuhteessa elävä oregoninuikkukin joutuu todistamaan kyvykkyyttään ja ”uskollisuuttaan” jatkuvasti ja vahvistamaan parisuhdettaan lahjuksin. Sekin on siis elämänikäinen duuni. Mutta eihän uroksilla muuta tehtävää ole kuin naaraiden palvelu. Uroksilla ei siten ole itseisarvoa.

Miten tasa-arvosta on sitten tullut nykyisen kaltainen pyhä asia? Asiaa voisi lähestyä siltä kantilta, että yhteisössä heikommassa asemassa olevat apinat joutuvat aina altavastaajan asemaan. Rikkaita kuunnellaan aivan eri tavalla kuin köyhiä. Björn Wahlroosin mielipiteillä on tuhat kertaa suurempi painoarvo kuin jonkun köyhän näkemyksellä. Tasa-arvofilosofian mukaan molempien mielipide pitäisi kuitenkin olla yhtä arvokas. Ei se vaan ole. Urosten ininä on kuin köyhien huokailua, se peittyy vahvempien eli naaraiden valitukseen.

Urosten mielipiteillä ei ole köyhän mielipidettä suurempaa arvoa, koska naarasaivot ovat se mitta, johon kaikkea verrataan ja johon miesaivojen pitäisi aina yrittää sopeutua seksiä saadakseen – milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä. Ja tämä menestys riippuu kunkin uroksen testosteronipitoisuudesta. Nykyään miesten aivotoiminta on julistettu oikeastaan lainsuojattomaksi – kohta kai miespuheesta joutuu jo vankilaan. On vain yksi totuus ja se tulee naarasaivoista. Jos esität niiden moraalikoodistosta poikkeavan näkemyksen, olet sovinisti tai jotain vieläkin pahempaa. Ehkä tämä juontaa kohdusta, sillä jokainen alkio on alun perin naaras ja muuttuu urokseksi vasta testosteronin ja muiden androgeenien vaikutuksesta…

Tosielämässä sillä ei siis ole mitään merkitystä, että ajattelet aivan erilaisilla aivoilla ja sinulla on 20 kertaa enemmän testosteronia elimistössäsi. Silti sinun pitäisi olla ja toimia kuin naaras – vaikkei naaraskaan toimisi naaraan tavoin, jos saisi urosannoksen testosteronia. Tämähän on testattu moneen kertaan niillä naarailla, joista on sukupuolenvaihdoksella tehty uroksia. Heitä hoitavat lääkärit ovat jopa luopuneet feminismistään nähdessään käytännössä, mitä dramatiikkaa testosteroni aiheuttaa. Pitäisikö siis kaikkiin feministeihin ruiskuttaa parin viikon ajan testosteronia ihan vaan opiksi – ja tasa-arvon vuoksi?

Tilastonikkari?

Eihän se tietystikään onnistu, sillä feminismi on uskonto eikä uskoa mikään horjuta, eihän? Tasa-arvo taitaa olla feministiuskon jumala ja patriarkaatti sen paholainen. Kaikki yhtä keksittyjä manipulointivälineitä kuin kristinuskon vastaavat mielikuvitusolennot, mutta silti suurin osa yhteisön jäsenistä tuntuu uskovan kaikkiin näihin. Jossain tutkimuksessa todettiin, että 84 prosenttia naisista ja yli 60 prosenttia miehistä uskoo elävänsä miesten maailmassa. Kuinka ollakaan, samanlainen osuus ihmisistä uskoo jumalaan ja enkeleihin. Olisiko niin, että tämä on juurikin se osuus ihmispopulaatioista, joka tottelee nöyrästi suurimmalla nuijalla takovaa rumpua – haluamatta tai kykenemättä ajattelemaan itsenäisesti käytettävissä olevien tosiasioiden pohjalta?

Jotain todella outoa on tässä mediakentässä, kun Sumasen tapainen tutkimus ei ole saanut paljonkaan huomiota osakseen. Tosin saman kohtalon koki myös Arno Kotron ja Hannu Sepposen kirja Mies vailla tasa-arvoa. Siinähän tämä naisten euro -veivaus todistettiin pätemättömäksi – jo vuonna 2007. Mutta ihan sujuvasti kaikki naaraat erään Halosen johdolla edelleen toistavat mantraansa ja ilmeisesti toistavat jatkossakin, sillä eiväthän tosiasiat koske heitä. Eipä ole Sumastakaan kutsuttu vieraaksi mihinkään merkittävään mediaan.

Melko asenteellisia ovat olleet Sumasen tutkimusta koskevat otsikotkin. YLE -uutisten mukaan Tilastonikkari suuntaisi matalapalkkaerät miehille. Tilastonikkari… enpä ole moista nimittelyä nähnyt yhdessäkään niistä noin tuhannesta ”uutisesta”, joiden mukaan naisen euro on yhä 80 senttiä. En ole niistä löytänyt myöskään uutisen sisään kirjoitettua toimittajan omaa arvostelua asian oikeellisuudesta. YLE:n uutisointi ei edes jaksanut esitellä Sumasen keskeisiä teesejä. Näinkö syvälle feministijournalismi on jo vajonnut? Taloussanomilla sentään oli munaa tehdä asiasta puolueton juttu, mutta tekijänä olikin urosapina, Sakari Nupponen.

Valhe, emävalhe, naisen euro on 80 senttiä

Feministikritiikkiä ei edes päästetä valtamediaan. Verrataanpa tätä vaikka ilmastoskeptikkoihin, jotka saavat palstatilaa lähes määrättömästi ja joita media tuntuu suorastaan nostavan esille. Pienikin inahdus raportoidaan suurin otsikoin. Johtuuko se siitä, että juuri tämä epäily perustuu tunteeseen eikä tietoon? Eihän ilmasto-ongelma mihinkään katoa, vaikka yksittäisissä tutkimuksissa olisikin epätarkkuuksia, sillä niitä on myös toiseen suuntaan – kaikkia ilmastouhkia ei vielä ole edes tunnistettu.

Kun sitten ilmastoskeptikoita paljon suurempi joukko feministikriitikoita pyrkii tiedon avulla kyseenalaistamaan tunteen varassa kellottelevan naarasvaltapolitiikan, se jumittuu toimitukselliseen sensuriin! Tätä on apinan aivoilla hyvin vaikea ymmärtää. Luin juuri Sumasen kirjan Valhe, emävalhe, naisen euro on 80 senttiä ja täytyy ihmetellä, ettei se ole herättänyt enempää kiinnostusta. Kaikki taustat on perusteellisesti esitelty ja lukijalle jätetään jopa mahdollisuus valita oman mielensä mukaiset tasa-arvomuuttujat. Lopputulos ei siitä mihinkään muutu – hokema 80 sentin eurosta on kuollut ja kuopattu.

Kirja on muutenkin vallan riemastuttavaa luettavaa ja terävää yhteiskunnallisten itsestäänselvyyksien kritiikkiä. Toivoisi, että poliitikot jaksaisivat lukea edes heitä varten erikseen muokatun kolmesivuisen selkokielisen osuuden. Vihreät naisetkin voisivat uskaltautua, sillä Sumanen määrittelee itsensä kriittisesti ajattelevaksi liberaalifeministiksi! Tutkimus on luettavissa ihan ilmaiseksi netissä, joten totuus lymyää vain parin klikkauksen takana.

Tasa-arvopolitiikka menee täysin metsään myös siinä, että tasa-arvomittariksi on asetettu määrä (esimerkiksi puolet papeista pitää olla naisia) kun sen pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa yksilöllisiä vahvuuksiaan. Nythän tasa-arvon nimissä pyritään vain tasapäisyyteen, mikä johtaa yksilöllisyyden mitätöintiin ja synnynnäisten lahjakkuuksien hukkaamiseen. Eikö tätä voi jo pitää lievästi sanottuna tyhmyytenä – yksilöiden vahvuudet jätetään hyödyntämättä tasa-arvoideologian vuoksi. Määrien ihannointia voi pitää keskiaikaisuudesta kumpuavana ajatteluna.

Patriarkaattipaholainen

Ainoa puolueeton määrällinen tasa-arvomittari olisi elinikä. Mikä patriarkaatin kieroutunut kepponen sisältyy siihen, että lähes kaikissa kulttuureissa urosapinat elävät naaraita lyhyemmän elämän? Alhainen elinikä kelpaa kyllä todisteeksi rodullisesta epätasa-arvosta (esimerkiksi USA:ssa), mutta sillä ei ole samaa todistusvoimaa sukupuolten välillä – paitsi Afganistanissa, jossa naaraiden keski-ikä on vuoden miehiä alhaisempi. Tästä naisliike on pitänyt kansainvälisillä areenoilla kovaa meteliä, mutta kukaan ei ole huolissaan miesten seitsemän vuotta lyhyemmästä elämästä Suomessa. Jostakin syystä se on itsestäänselvyys eikä ongelma.

Mitä muuten pitäisi ajatella siitä, että käydessäni eilen maalikylillä joka paikassa näkyi urosapinoita putsaamassa kulkuväyliä ja pihoja kuka harjan, kuka vesiletkun, kuka ohjauspyörän varressa. Yhtäkään naarasta ei näkynyt nauttimassa katupölyssä marinoidusta kevätraikkaasta ulkoilmasta. Mikä patriarkaatti lienee syynä tällaiseen räikeään epätasa-arvoon? Arvelen, ettei moinen pohdinta kiinnosta ainuttakaan feministiä.

Yhtä hyvin voisi ihmetellä, miksi Euroopan huikkasfysiikan tutkimuskeskus CERN:ssä palloilevien naaraiden määrä näyttäisi olevan suorastaan olematon. Laitoksen pääjohtaja Rolf Heuer luonnehti vastikään onnistuneesti tehtyjä korkeaenergisiä törmäytyksiä suureksi askeleeksi ihmiskunnalle. Kuinka onkin tyypillistä, että näitä ihmiskunnan askeleita ovat aina ottamassa urokset. Samaan aikaan feministien energia menee pohtiessa tytöttelyn turmiollisuutta maailmanrauhan kontekstissa. Onko tämäkin vain sen patriarkaattipaholaisen aikaansaannosta?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 08.04.2010.

2 vastausta to “TASA-ARVOSKEPTIKOT”

  1. No arvatkaapa mistä minun Hesarin juttuni tilastotiedot ovat peräisin? Tilastokeskuksen Sukupuolten Tasa-arvo-sarjan kirjasta naiset ja miehet Suomessa 2007 ISBN 978-952-467-739-4.
    Se on jokaisen feministin ”punainen kirja”, eli kävin taistoon heidän omilla aseillaan.

  2. Niinpä niin. Tavallisen apinan kannalta on tietysti huolestuttavaa, että tällaisia punaisia kirjoja tehdään verovaroilla. Valtion onganisaatiot on valjastettu tasa-arvojumalan palvontaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: