JOTAIN ARKEA

Tänään oli melkein tavallinen kevätpäivä. Paitsi että apinan piti käydä maalikylillä sen sijaan, että olisi mennyt kiikareiden kanssa läheisen joen suistoalueen sulassa köllötteleviä joutsenia, lokkeja, telkkiä ja sinisorsia tiirailemaan. Kevätsulilla on jokin oma tuoksunsa, jota ei löydy mistään muualta. Parhaimmillaan sitä vielä maustaa tervan miehekäs aromi – enpä ole koskaan nähnyt naarasapinaa venettä tervaamassa.

Bussipysäkille kävelyä onneksi tahdittivat peipposten iloiset säkeet. Niitä on jo melkein jokaisessa apinametsän nurkassa. Kevät tuntuu nyt etenevän kohisten, sillä ensimmäinen peippo saapui maisemiin vasta viime perjantaina. Tänä aamuna myös punarintoja tuntui olevan siellä sun täällä. Koiraslinnuilla onkin nyt näytön paikka. Ellei laulu vakuuta naaraita, omat (eli ne kaikkein parhaat) geenit saattavat jäädä iäksi lisääntymättä. Mutta koiraiden pitää vaan tyytyä naaraiden päätöksiin, niin se evoluutio on asian ajatellut.

Bussiyhtiö oli lähettänyt asialle jonkun vanhan masinansa. Siihen piti oikein kiivetä sisälle ja silti ikkunat olivat niin korkealla, ettei vähänkään lyhyempi apina olisi nähnyt ohivilistävästä lähimaisemasta yhtikäs mitään. Kuski oli avannut kattoluukun, niin kevättä se jo on. Vähitellen kaikki ikkunapaikat täyttyivät auton etuosassa. Seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousee vallan ihastuttavan oloinen alle kolmekymppinen naaras. Kenet hän mahtaa kelpuuttaa vierustoverikseen?

Pienoinen yllätys. Hän valitsee minut, vaikka naaraitakin olisi ollut tarjolla. Istuu vielä niin lähelle, että käsivartensa painautuu omaani. Ei olisi pakko, en sentään niin paksu ole. Tissikatsehysterian pelottamana en uskalla vilkaista tarkemmin edes hänen kasvojaan, vaikka mieli tekisi. Nuorempana olisin heittänyt jotain pikkuläppää – onhan se niin tyhmää istua tuppisuuna samalla penkillä. Nyt olisi voinut mainita vaikkapa jotain niistä peipposista ja heidän kosiopuuhistaan. Mutta pysyn vaiti. Ajattelen, että olen hänen luottamuksensa arvoinen olemalla hiljaa. Saattaisi pian pelästyä, että mitä tuokin vanha kääkkä oikein kuvittelee.

Niin sekin mahdollisuus tajuntaa laajentavaan psykososiaaliseen kanssakäymiseen valuu hukkaan. Hän soi minulle kuitenkin valloittavan hymyn antaessaan tilaa lähdölleni. Ei voinut olla miettimättä, olisiko hän kuitenkin kestänyt muutaman pikkupuheen. No, turha sitä on enää pölyisellä kadulla pohtia suunnan ollessa kohti kaupungin sykkivää sydäntä. Aika mahtipontisesti sanottu, sillä melko uneliaalta täällä näyttää. Moni paikka on ehtinyt muuttua siitä, kun olen näillä nurkilla aikaisemmin astellut. Jotenkin kylmän ja betonisen oloista, vaikka aurinko paistaa.

Se merkitsi yhden päivän pidennystä apinaelämän pituuteen, tuo hymy. Niin helppoa se on. Minulla on kymmenen minuuttia aikaa tapaamiseen. Kiertelen uudessa tavaratalossa, jossa en ole ennen käynytkään. Kahvila, jonne ei saa viedä maksamattomia tavaroita. Mikä idea siinä mahtaa olla, eihän sieltä mihinkään karkuun pääsisi. Kuuluu sarjaan apinoiden turhanpäiväistä kyykytystä. Asiakkaat ovat lähes kaikki naaraita. Tajuan sen kuitenkin vasta tunnin päästä.

Pankeissa on nykyään kaksi maailmaa siksi, että asiakkaat ovat kahden kerroksen väkeä. Ovensuussa rupusakki jonottaa tiskille. Mitä lie nostavat rahaa tileiltään ja maksavat laskujaan. Meille paremmalle väelle on tarjolla nojatuoleja ja päivän lehtiä väljässä aulassa. Tarjoilu ja puputytöt kuitenkin puuttuvat. Apina on päässyt tähän sakkiin vain siksi, että omistaa tarpeeksi paljon lainoja. Mikä sen parempi asiakas kuin lainankorkojaan makseleva eläin? Sillähän se maailma pyörii.

Lainaneuvottelija muistaa minut jo näöltä. Ei tarvitse huutaa nimeltä, vieno naarashymy riittää. Tuntuuhan se jotenkin mukavalta, että muistetaan vielä reilun vuoden takaa. Olenkohan niin komea ja älykäs? Toinenkin vaihtoehto tietysti on olemassa, mutta sitä en halua miettiä. Tällä kertaa päällimmäiseksi muistokseen jäi varmaan valkosipuli. Siitä on tullut herkkuni, eikä jokaista puunkolosta poistumista jaksa ennakoida.

Neuvottelija on neljäviitonen siisti naaras. Ihan pantavan oloinen. Nyt kuitenkin pantiin vain nimiä papereihin. Olin selvittänyt haluni jo sähköpostilla, joten lanketit olivat valmiina. Siitä sitten olisi halunnut sata euroa vaivanpalkkaa. Sellaiseksi köyhäilyksi se on mennyt pankkiirien elämä, jokaisesta inahduksesta pitää kinuta rahaa. Apina on kuitenkin sellainen vanhanaikainen patriarkaatti, joka tinkii joka paikassa. Eikä ihan turhaan, sillä tarjoukseni viidestäkympistä menee läpi. Harmittaa, ettei tullut höpötettyä kahtakymppiä.

Toivotan hyvät kevään jatkot ja saan samanlaiset takaisin. Kopin ovesta ei pääse ulos ennen kuin keksii painaa nappia. Mikähän turvatoimi tämäkin on? Neuvottelijalla oli ihan oma aukinainen ovensa tuolin takana siltä varalta, että olisin ruvennut hankalaksi. Sitten pitää soittaa suosikkinaaraalleni. Näin on sovittu eilissäiltana. Mennään yhdessä lounaalle sen kerran kun ollaan tähän aikaan molemmat maisemissa.

Taas on varttitunti löysää. Suuntaan toiseen uudistettuun tavarataloon. Pääsisäänkäynti vie suoraan kosmetiikkaosastolle. Sitä sitten riittääkin puoleen koko kerrosta. Loppu on naisten vaatetta. Koko kerros siis naaraita varten! Kuulutus mainostaa Bikini Drink -juomaa, jolla naaraat pannaan rantakuntoon. Seuraavaksi sitten jotain laihduttavaa ananasnektaria sekä kahvakuulia, jotka ovat kuuminta hottia ja tietysti tarjouksessa. Menen alakertaan. Siellä on ruokaa ja kippoja. Sekin siis naisten valtakuntaa. Yksi erittäin antelias kaula-aukko tulee vastaan. Taas yksi elonpäivä lisää!

Äkkiä tajuan, ettei täällä ole kuin naaraita. Yksi eksyneen näköinen uros seurailee naarastaan ja toinen syö pikalounasta. Sitten muutama naama Alkon edustalla. Noin 95 prosenttia asiakkaista on naisia. Mikä tämän selvemmin todistaisi, kuka niitä miesten hankkimia euroja kuluttaa. Kaupunkien keskustat muuttuvat vähitellen naaraiden valtakunniksi. Miehille on ehkä vielä jokunen olutterassi, mutta kohta nekin varmaan moraalittomina kielletään. Miehet häädetään Terroihinsa ja Biltemoihinsa moottoriteiden varsille.

Kadulla tulee vastaan maalikylän halveksituin (ainakin apinan mielestä) poliitikko, joka rakennutti itselleen 300 miljoonan euron hintaisen monumentin. Ja siinä se köpöttelee ihan ilman henkivartijaa. Osaavat ne nykyisetkin hallitsijat, ei tarvitse aurinkojumalia lähteä Egyptistä saakka etsimään. Tuhoaako tämä vanha ukko nyt edellisen juttuni ydinajatuksen? Ehkä voin vedota siihen, että poikkeus vahvistaa säännön. Onneksi vanha kansa on keksinyt näitä totuuksia joka lähtöön.

Suosikkinaaraani hymy on valloittava. Sitä ei joka kylästä löydykään. Taas ropisee lisäpäiviä. Lounasravintola taitaa olla jokin trendipaikka, sillä vapaita pöytiä ei ole. Tarjoilija antaa meille yhden varatuista, sillä hän huomaa ikkunan vierestä vapautumassa olevan pöydän. Varauksen tehneet ohjataankin kohta siihen. Sattuu olemaan maalikylän kuuluisin kirjantekijä. Moikataan, kun tunnetaan.

Smetanalohi näyttää lepäävän monen muunkin lautasella. Hyvistä rasvahapoista on kysyntää ja miksei olisi. Kuka sitä nyt ennen aikojaan haluaisi kuolla? Viereisessä pöydässä istuu valtakunnan kärkeä edustava stand up -koomikko. Hän syö ilmaisen lounaan. Ovatkohan koomikot muita pitkäikäisempiä, naurunhan pitäisi tehdä hyvää? Siksi apinakin aina yrittää katsella Jimin Naked&Funny -ohjelmaa.

Sattui siellä raflassa palloilemaan pari lakimiestäkin. Mitäpä heistä uskaltaisi sanoa? Sen lisäksi siis, että teettävät omia töitään ilmaiseksi valtion virkamiehillä, kun eivät itse osaa. Osaavat kuitenkin sitten laskuttaa tekemättömästä työstä asiakkaitaan. Eikä tämä ole fiktiota. Sitten sinne oli vielä änkeytynyt toinenkin puolituttu. Metsänhoitaja, joka on vuosikymmeniä kirjoitellut lehtiin Pekkarisen tasoisia ympäristömielipiteitä. Ollaan joskus tallusteltu samoilla poluilla, eri puolilla polkua kuitenkin.

Suosikkinaaraalleni soitetaan. Varmaan joku yrittää myydä jotain. Aivan oikein. Naaraani on päättänyt vaihtaa kännykkäliittymää, koska sai tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Nyt sieltä soittaa vielä se nykyinen operaattori. Yrittää tarjota jotain, mutta naaraani on hereillä. Ei pysty kilpailijaansa parempaan, vaikka yrittää kuinka pelotella sim-kortin vaihdon tuskallisuutta. Miten nämä puhelinyhtiöt ovat näin surkeita? Ihan oikeasti?

Rahastuksen jälkeen tarjoilija toivottaa hyvää viikonloppua (!) ja saa samanlaisen takaisin. Naaraani lähtee jatkamaan orjatyötään valtiolle. Minulla on taas varttitunti aikaa. Suuntaan kirjojen maailmaan. Ne ovat jotenkin niin persoonallisia. Halpaketjun myymälässä on vaikka kuinka paljon kiinnostavia opuksia. Eihän se mikään uutinen ole, mutta aina sitä hämmästyy kuinka monenlaista aihetta on tarjolla. Myöhästyn bussista, johon olin tähdännyt. Pyörittelen pitkään kädessäni Ilkka Jaakolan kirjaa Digikuvaaja luonnossa. Siinä olisi kuvia Afrikan savanneiltakin. Hintakaan ei ole kuin vähän toistakymmentä euroa. Saan kuitenkin hillittyä itseni. Heräteostokset eivät kuulu tapoihin.

Bussi on melkein täynnä. Tarkoittaa siis sitä, että kaikki ikkunapaikat on miehitetty tai naisitettu. Olen nyt siis itse valitsijan roolissa. Kaksi naarasta on kassilla varannut vieressään olevan paikan. Ydinjatkos määrää kysymään nuoremmalta, mahtuisiko tähän. Mahtuuhan siihen, mutta minulla on huono omatunto. Jospa hänelle tulee nyt paha mieli, kun täytyy pitää nyyttiä sylissään? Varmaan alle kaksikymppinen, en oikein ehtinyt katsoa kunnolla. Nytkään ei puhuta mitään. Ei sitä uros enää uskalla. Toisella puolella käytävää istuu kymmenvuotias koulutyttönen. Jos hänelle jotain sanoisi, varmaan pidettäisiin pedofiilinä.

Kassi masinoi huonoa omantuntoa koko matkan ajan. Tällä kertaa neitokainen poistuu ensin ja annan hänelle tietä. Saan taas loistavan hymyn ja siis yhden elinpäivän lisää. Tämähän oli kannattava reissu. Ehkä hän ei sitten pannutkaan pahakseen sitä kassijuttua. Postilaatikossa odottaa rakkaat terveiset Alpeilta. Se tietää jo kokonaista lisäviikkoa! Hieno päivä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 12.04.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: