REALISTINEN AJATUSLEIKKI

Tämä juttu on vastaus Realistin 16.04. lähettämään kommenttiin aiheessa Iäkkäiden miesten syndrooma. Kirjailu venähti niin pitkäksi, että ajattelin julkaista sen tässä kirjeen muodossa. Kiitokset Nuorelle Naaraalle inspiraatiosta!

Rakas Realisti!

Mukava kuulla, että haluat lapsia. Sehän on se kuuluisa elämän ”tarkoitus”. Mitään muuta yleistä tarkoitusta ei Telluksen pinnalla palloilulle olekaan – vaikka itse kukin on tietysti vapaa keksimään mitä ihmeellisimpiä perusteita omalle olemassaololleen. Ja kyllähän niitä keksitäänkin. Samoin kuin selityksiä parhaalle iälle. Oletan, että olet jossain parinkympin tietämissä. Juurikin se on sitä ihmisapinan parasta aikaa.

Jokainen toki kaikenkarvaisissa haastatteluissa kehuu elävänsä parhaillaan ihanimpia vuosiaan, oli sitten minkä ikäinen tahansa. Ei kuitenkaan kannata uskoa noita ihonkiristysten ja pakkelikerrosten takaa lausuttuja fotoshopattuja vakuutteluja. Ne on tarkoitettu vain lausujan oman mielenterveyden ylläpitoon. Niiden avulla voi hetkeksi unohtaa kaiken sen rempan ja kivistyksen, josta Sinun iässäsi ei yleensä ole vielä mitään käsitystä.

Tällainen itsepetos on samaa sukua kuin käsitykset erinomaisuudestamme eläinlajien joukossa. Olemme jopa nostaneet itsemme jumaliksi eläinkunnan yläpuolelle. Samaan tapaan jokainen lauma uskoo olevansa maailman paras. Kuulema on suoranainen lottovoitto syntyä Suomeen! Siksi kaikkien maailman apinoiden pitäisi ajatella laillamme, muuten ei ole tänne tulemista. Oma harrastuksemme on tietysti parempi kuin mikään muu, samoin oma puolueemme ja uskontomme.

Oma suku on toki muita kyvykkäämpi, löytyyhän siitä sukulaisgeenejä. Mutta kaikkein paras olen aina minä – juuri nyt. Ehkä emme olisi lajina edes säilyneet hengissä, ellemme olisi näin ajatelleet? Varmaan jokaisen muunkin eläinlajin yksilöt ajattelevat samalla tavalla. Ei tätä evolutiivista selviytymisstrategiaa siis käy moittiminen. Silti kannattaa tiedostaa olennainen. Naaraan parhaat vuodet ovat 20 ja 30 vuoden välillä, miehellä 30 ja 40 vuoden välillä – ainakin mikäli ajattelemme sitä elämän tarkoitusta. Ja miksemme ajattelisi.

Ihmisnaaras on hedelmällisimmillään 20-25 vuotiaana. Jo kolmekymppisenä raskauden riskit lisääntyvät ja ylipäätään paksuksi tuleminen vaikeutuu. Silti se on se ikä, jolloin suominaaras saa ensimmäisen lapsensa! Kolmiviitosena naaras on oikeastaan jo marto; puolet tarvitsee hedelmällisyyshoitoa ja muutenkin komplikaatiot lisääntyvät rajusti. Mitä siellä kouluissa nykyään opetetaan, kun apinat eivät näytä edes tällaista perusasiaa tietävän?

Entäs sitten urokset? Alle kolmekymppisenä urokset ovat tuottavimmillaan ja villeimmillään. Seksi ajaa tekemään milloin minkinlaisia sankaritekoja, joiden varassa yhteisöt kukoistavat. Siinä vaiheessa perheille ja lapsille aivoista ei vain löydy tarpeeksi suurta lokeroa. Kolmekymppisenä kivesten toiminta rupeaa jo heikkenemään, vähitellen myös testosteronitasot hellittävät ja uros ”kasvaa ihmisenä” – kuten humanistit asian ilmaisevat, kun eivät biologiasta mitään ymmärrä.

Urokset kai sitten parantuvat apinoina koko ajan ikääntyessään, sillä tastosteronitasot laskevat tasaisesti hautaan saakka. Laitoin tuon neljänkympin tuohon vain siksi, että silloin sanotaan jonkun villityksen uhkaavan. Saattaa pitää paikkansa.

Sinulla on siis kaksi mahdollisuutta.

Joko teet kuten nykyinen työkeskeinen yhteiskuntaihanne opastaa. Biletät ja kännäät muutaman vuoden, opiskelet siinä sivussa, katselet maailmaa ja miehiä. Ehkä saat jonkun napattua, vannotte ikuista rakkautta ja vietätte 30000 euron häät. Luotte uraa ja hankitte oman talon järven rannalta, mökin meren rannalta, kaksi autoa ja kultaisen noutajan. Realistina tiedät kyllä, että puolet suhteista päätyy eroon ja siinä toisessakin puoliskossa 90 prosenttia sinnittelee hampaat irvessä vain periaatteella periksi ei anneta. Kunnioitettavaa sinänsä.

Tai ehkä olet kuitenkin idealisti ja uskot kuuluvasi siihen viiteen prosenttiin, joka ihan oikeasti rakastaa toisiaan myötä- ja vastamäessä? Onnea siihen, ei se toki mahdotonta ole. Kolmekymppisenä alat sitten miettiä, että lapsiakin pitäisi hankkia. Yritätte aikanne ja saattekin punnerretuksi kaksi palleroa. Enempää ei paikat enää kestä. Eikä urakaan oikeastaan salli. Kuskaatte pennut joka aamu laitokseen hoidettaviksi, koska niin ovat päättäjät hyväksi havainneet.

Kukaan ei ehdi miettiä, miksi se menee juuri näin päin. Että työ on elämä. Lapsille ei kummallakaan ole aikaa. Pallottelette jopa siitä, kumpi joutuu pitämään vanhempainvapaata. Tätä mallia on nyt kokeiltu muutaman vuosikymmenen ajan ja tulokset näkyvät. Kukaan ei vaan suostu katsomaan eikä varsinkaan tunnustamaan. Lasten ja nuorten mielenterveys brakaa, syrjäytyminen ja nuorten eläköityminen räjähtävät käsiin. Tyhmempi ajattelee näkevänsä jonkin yhteyden feministiseen äitiyden halveksuntaan ja orjatyöihanteeseen…

Työterveyslaitoksen johtaja Harri Vainio on huolissaan etenkin nuorista naaraista. Alle 35 -vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeet maksavat yhteiskunnalle jo 6,6 miljardia euroa vuodessa, siis 14 prosenttia valtion koko budjetista! Viidessä vuodessa nousua on ollut kerrassaan kaksi miljardia. Monet muutkin mittarit, kuten sairauspäivärahakausien ja mielialalääkkeiden käyttömäärät sojottavat tukevasti koilliseen. Kaikissa tilastoissa nuorten naisten ongelmat ovat kasvaneet nopeammin kuin miesten. Joka vuosi 500 alle 30 -vuotiasta naarasta jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.

Tämäkö on ”tasa-arvo”politiikan hintalappu? Jollakulla pitäisi olla rohkeutta kysyä sitä ääneen. Ehkä naarailta vaaditaan nyt yksinkertaisesti liikaa samalla kun naisena olemisen luonnolliset ilmenemismuodot halutaan rytätä maan rakoon. Hoitajan urallekaan ei saa enää hakeutua hyvällä omallatunnolla, kun pitäisi opiskella insinööriksi ollakseen hyvä stalinisti – eikun feministi. Kun biologiaa yritetään kirjoittaa uusiksi, siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää. Se nähtiin itänaapurissakin siinä vaiheessa, kun valtion nimi vielä lyhennettiin muotoon NL tai CCCP tai USSR. Joku kaipaa sinne takaisin?

Mutta. On Sinulla toinenkin vaihtoehto.

Oletan siis, että olet 20 -vuotias. Kuviota hieman häiritsee se, että olet nykyisen työkeskeisen kulttuurin tuote – vai pitäisikö sanoa uhri. Sinulla ei ehkä ole vielä ammattia niin kuin tasapainoisessa apinayhteisössä pitäisi tuossa iässä jo olla. Mutta sekin on pitkälle järjestelykysymys – voit hankkia lopun koulutuksen matkan varrella, jos valitset tämän lapsikeskeisen yhteiskuntaihanteen omaksi malliksesi.

Sinulla on muutama kuukausi aikaa etsiä mielestäsi tarpeeksi hyvät geenit omaava uros – tai uroksia, ihan kuinka vaan – ehtiäksesi synnyttää ensimmäisen lapsesi 21 -vuotiaana. Jos toiveenasi on neljä muksua, Sinulla on kohtuullisella vauhdilla kvartetti koossa 27 -vuotiaana. Tietysti olet naaras, joka ajattelee lasten tulevaisuutta ja haluaa antaa heille hyvän itsetunnon ja hyvän elämän eväät – siis jotain muuta kuin tavoitteen päästä parikymppisenä eläkkeelle. Se tarkoittaa, että Sinulla on heille kaikille aikaa. Mikään ei ole tärkeämpää kuin aika, sillä se merkitsee turvallisuutta.

Käytännössä se tarkoittaa, että olet kotona ainakin niin kauan kuin lapsesi on kolmivuotias etkä senkään jälkeen häviä koko päiväksi näkökentästäsi. Nuorimmaisesi on kolme, kun itse olet 30. Ei paha saavutus siihen ikään, vai? Monilla ei ole koossa muuta kuin laskuja ja pikavippejä, parhaimmillakin vain läjäpäin rahaa. Mitä se on verrattuna neljään apinanpentuun, jotka jatkavat omien, maailman parhaiden geeniesi elämää?

Jos Sinulla on oma uros, nyt on hänen vuoronsa astua remmiin. Hän on toivottavasti jo ehtinyt päästää suurimmat höyryt päästään huhkiessaan testosteronin voimalla perheensä eteen ympäripyöreitä päiviä. Jos et ole kelpuuttanut ketään jakamaan sänkyä kanssasi vakituisesti, Sinulla on toivottavasti turvanasi naarasverkosto. Sellainen vertaistukea ja ymmärrystä tarjoava äitien yhteisö, ”kylä”, joka pitäisi olla kaikkien naaraiden apuna urosten olemassaolosta huolimatta. Miehet eivät vain koskaan pysty ymmärtämään.

Kolmekymppisenä voit sitten lähteä haistelemaan urapolkuja tai täydentämään osaamistasi, jos et onnistunut tekemään sitä lastenkasvatuksen ohessa. Tässä vaiheessa siitä isästä saattaa jo olla jotain iloa ja hänellä voi olla lapsillekin jotain tuttipulloa painavampaa tarjottavanaan. Sinulla on nyt kymmenen vuotta aikaa tehdä oikeita töitä, ensin osapäiväisesti, sitten kokopäiväisesti, ennen kuin asetut eduskuntavaaliehdokkaaksi seitsemän vuotta aikaisemmin perustamasi äitipuolueen puheenjohtajana. Läpimenosi on varmaa, sen turvaa paitsi puolueesi maanläheisyys myös lastesi tuomat moninaiset äänikertoimet.

Nelikymppisenä vanhin lapsesi on jo aikuinen. Sinulla on vielä kolmekymmentä vuotta aikaa tehdä ”kovaa” uraa – sen lisäksi, että olet jo nauttinut 20 vuotta lapsistasi ja käyttänyt maailman vahvinta valtaa, jälkeläistesi kasvatusta. Riittäisikö 50 vuotta Kataiselle ja Vanhaselle? Riittäisikö se Sinulle? Ja mikä parasta, nyt voit nauttia orjatyöstä hyvällä omallatunnolla. Sinun ei tarvitse kieltäytyä edes pääministerin virasta. Minäkin äänestäisin Sinua, jos sattuisin vielä olemaan maisemissa. Pentuni varmasti myös kannattaisivat äitipuoluetta, sillä heistä on kasvanut tervejärkisiä nuoria aikuisia.

Miksi lapsikeskeisyys on utopiaa nykyisille päättäjille?

Miksi on melkein mahdoton kuvitella, että kukaan poliitikoistamme tai edes Euroopan parlamentin 736 jäsenestä pystyisi vääntämään aivonsa lapsikeskeiselle aallonpituudelle? Ainoat kerrat, kun lasten hyvinvoinnista muka ollaan huolissaan, liittyvät kadulla näkyviin liivimainoksiin, nettipelaamiseen tai videoväkivaltaan – ikään kuin näin suojeltaisiin mitään muuta kuin paheksujan omaa suvaitsemattomuutta. Ne eivät todellakaan ole lapsille mikään uhka, jos heillä on ollut turvallinen emo – eli siis emo, jolla on ollut heille aikaa.

Lapsikeskeisyys tarkoittaisi, että maailma pitäisi ajatella täysin nurinperin nykyiseen TTT -ideologiaan verrattuna. Nythän päättäjien mielessä on vain Työ, Tavara ja Tuottavuus. Isä, Poika ja Pyhä henki. Yhteiskuntaa pyöritetään työn ehdoilla, lapset tulevat siellä jossain, jos rattailla pysyvät. Lapset tarvitsevat tulevaisuuden, jota me syömme päivä päivältä yhä ahnaammin. Tämän ideologian keskiössä ovat jostain syystä feministit, jotka pyrkivät olemaan parempia jätkiä kuin urokset ikään. Ei heiltä tule yhtään lapsiystävällistä aloitetta. Ehkä se on ymmärrettävää, onhan heillä urosten aivot naaraasmaisissa ruumiissaan.

Pitääkö tähän tiristää jokin esimerkki? Miten olisi lasten laitoshoito, jota kauniisti myös päivähoidoksi kutsutaan ja jota naisliike pitää suurimpana saavutuksenaan? Sehän on keksitty vain siksi, että naaraat saataisiin halvoiksi orjatyöläisiksi pääoman pyörittämille markkinoille. Suurin hyöty tästäkin keikauksesta sujahtaa veroparatiiseihin, vaikka ministerit yrittävät höpöttää jotain kansantaloutta. Tai miten olisi ranskalaisfeministi Elisabeth Badinter, jonka näkemyksiä feminismin pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat vast’ikään suurieleisesti mainosti? Hänen mielestään muun muassa imetys on stalinistista touhua…

Tulevaisuuden eli lasten suurin uhka on feminismi, joka naaraiden äänitorveksi julistautumalla asettaa työn lasten edelle. Näin se hyväksyy äitiyteen liittyvät yhteiskunnalliset epäkohdat, vaikka tavoitteena kai pitäisi olla niiden poistaminen. Siksi tarvitaan Sinun puoluettasi. Se voisi ensimmäistä kertaa tuoda tarjolle todellisia vaihtoehtoja. Se voisi korjata epäkohdat, joille nykyiset päättäjät eivät halua korvaansa lotkauttaa. Keinot olisivat kovin yksinkertaisia.

Enpä ole tässä tarkoituksella ottanut esille sitä ongelmatiikkaa, joka lasten tekemiseen liittyy maapallon kestokyvyn kannalta. Kuinka elämän tarkoitus voitaisiin kieltää? Jos vain tiedostavat naaraat jättäisivät lisääntymättä, lisääntyisikö leväperäisten apinoiden määrä populaatiossa? Olisiko se hyväksi lajimme tulevaisuudelle? Eipä edes ympäristöprofeetta Pentti Linkola ole katsonut tarpeelliseksi olla lisääntymättä. Hänelläkin on kaksi lasta – joten siitä vaan geenimonistusta harrastamaan!

Yön pimeinä tunteina

Ystävyydellä apina

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 19.04.2010.

2 vastausta to “REALISTINEN AJATUSLEIKKI”

  1. Mielenkiintoinen teksti. Joo, olen ajatellut itsekin, että nuorena ne lapset on hyvä tehdä eikä odottaa keski-ikään…Pitää ruveta etsimään sitä ukkoa ihan tosissaan. Arvasit ikäni aika lähelle oikeaa, se on 22 v:) Ja sellaisen vuoden päästä olisin kandi.

  2. Happy hunting!
    Ja onnea opintoihinkin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: