SIRITTÄVIÄ AJATUKSIA

Sirittäjä on saapunut apinametsään. Niin myös haarapääsky, kirjosieppo ja punavarpunen. Sirittäjä on ainakin omalla reviirilläni runsastunut huomattavasti 40 vuoden takaisiin aikoihin verrattuna. Haarapääskylle on käynyt päinvastoin. Kummanko laulua mieluummin kuuntelisit? Tänään oli vihdoin säiden puolesta sellainen kevätaamu kuin pitääkin. En saanut enää aamuviiden jälkeen unta, joten lähdin suosikkinaaraani kyydillä arvauskeskukseen verikokeisiin. Muuten olisin mennyt sinne vasta lähempänä puoltapäivää.

Saihan siinä palkkioksi lintujen laulut, mutta muuten ajankohta oli huono valinta. Hieman pelkäsinkin, että aamuvarhaisella sinne kaikki muutkin änkeävät ja niinpä vuoroaan sai odottaa melkein kolme varttia. Kun olisi mennyt kolme tuntia myöhemmin, olisi selvinnyt kymmenellä minuutilla tai olisi päässyt suoraan sisään – joskus on käynyt sellainenkin ihme. Muistavat minut jo siellä ja kaivavat oikeat lappuset pyytämättä esille.

Kuka puhuu?

Hiljaista touhua se odottaminen siinä käytävällä. Urokset istuvat tuppisuina, minä muiden mukana. Mutta kun paikalle sattuu puheliaita naaraita, jokainen luopuu omista ajatuksistaan ja ryhtyy kuuntelemaan, voipa jopa kommentoida jotain. Tänään kauhistelivat ja paheksuivat Kreikkaan pumpattavaa rahamäärää. Minä tulin pohtineeksi mielessäni, että tämänkin itsestäänselvyyden ne feministit yrittävät kieltää. Sen, että naarailla on puhumiseen uroksia paremmin soveltuva aivovärkki. Samalla tavallahan ne yrittävät mitätöidä äitiyteen liittyvän ainutlaatuisen osaamisen.

Aika erikoista politiikkaa. Kielletään naaraiden ehdottomat vahvuudet vain siksi, että halutaan olla niin urosta, niin urosta. Halutaan hinnalla millä hyvänsä olla hyviä työläisiä, kun se orjatyö on maailman ihanin asia – täytyyhän se olla, kun urokset siinä maailmassa viihtyvät. Sitten seuraavassa hetkessä julistetaan, että me naaraat olemme sitten kaikessa kymmenen kertaa teitä uroksia parempia. Aamuradiossa haastateltiin motonaaras Tarja Jalkalaa, joka myös opettaa tulevia metsäkoneenkuljettajia. Hänkin oli sitä mieltä, että naaraat ovat huolellisempia eli siis parempia työntekijöitä kuin urokset.

Myönnän auliisti, että naaraat ovat monessa asiassa uroksia parempia. Kohta vaan ollaan siinä tilanteessa, että uros ei kelpaa enää motonkaan ohjaimiin, tuskin rekkakuskiksikaan. Naaraat tekevät kaikki työt. Ainoa, mihin urosten taidot riittävät, on lasten ja kodin hoito. Se on ainoa paikka, joka feministeillä on uroksille osoittaa. Ilmeisesti ne ovat niin vähäarvoisia hommia, että jopa surkealahjaiset urokset niistä selviytyvät? Imettäminenkin on ehditty julistaa paholaisen keksinnöksi. Onneksi on vastikkeet olemassa. Yksi suuri kivi tasa-arvon tiellä kuitenkin vielä sitkeästi kummittelee. Mutta jos oikein kovasti toivoo, niin kai ne urokset kohta sen raskaudenkin handlaavat.

On tässä feministilogiikassa sekin ihmeellisyys, että he toisella suupielellään yrittävät todistaa, kuinka sukupuolten välillä ei ole mitään eroa, mutta toisella tehdään selväksi, että naaraat ovat aina ja kaikessa uroksia parempia ja pätevämpiä… Siinä tulee väistämättä mieleen klassinen kysymys, miksi shakin maailmanlistalla ensimmäinen naarasnimi löytyy vasta sijalta 50 – ainoana sadan ensimmäisen nimen joukossa.

Avointa ajattelua?

Kävelin sitten takaisin apinakololle. Puutarhaosaston pojat leikkelivät niinipuiden oksia. Luulevat tietävänsä puita paremmin, mikä on oikein ja hyvän näköistä. No pyörihän siinä joukossa yksi hyvännäköinen nuori naaraskin, ihan missitasoa. Mikäs siinä on urosten panna parastaan… Koululaiset pyöräilivät sivistymään ja aikuiset orjahommiinsa. Edellisillä oli kaikilla kypärät päässään. Aikuiset naaraat näyttivät esimerkkiä eivätkä halunneet pilata kampauksiaan.

Avoin päiväkotikin sattui matkan varrelle. Joku isä oli menossa sinne kolmivuotias sylissään. Ruumiinkielensä kertoi, että tästä taakasta pitää päästä äkkiä eroon. Jokainen edistyksellinen apina myöntää jo, että päiväkodit ovat paholaisen keksintöä. Jos yhtään haluaa katsella ympärilleen, tulokset näkyvät syliin räjähtävänä lasten ja nuorison pahoinvointina sekä syrjäytymisenä. Eivät laitokset näytä onnistuneen pelastamaan edes niitä ongelmaperheiden lapsia, joiden olemassololla tällaista joukkoraiskausta puolustellaan.

Mutta avoimessa voi olla jotain itua. Sinnehän lapsi ja äiti menevät yhdessä, jos olen oikein ymmärtänyt. Lapsiperheiden kohtaamispaikka – siis eräänlainen kylä. Avoimia päiväkoteja, perhekahviloita tai perhepuistoja pitäisi olla jokaisessa kadunkulmassa. Eikä maksaisi paljon, ainakaan jos verrataan päiväkotilaitoksen raskaisiin kustannuksiin. Ehkä sinne jopa voisi jättää lapsensa siksi aikaa, että äiti ehtii hoitaa tärkeitä asioitaan. Ehkä se voisi olla hieman viihtyisämpi ja kutsuvampi kuin tämä kylmän ja ankeanoloinen kolo marketin kyljessä, pohjoisen puolella.

Mutta kuitenkin, miksi tässä yhteiskunnassa apinoiden on lupa olla vain yhtä lajia kerrallaan? Pitää olla selkeästi joko kotiäiti tai (mieluummin) uraäiti, opiskelija, yrittäjä, orjatyöläinen, eläkeläinen – tai työtön. Sinulla on lokero, johon sinut on laitettu ja siinä pysyt. Mutta kun elämä ei ole näin yksinkertaista. Elämä on. Se on monimuotoinen. Apinoille pitäisi sallia hyppely oksalta toiselle ja vaikka seisominen kolmella oksalla yhtä aikaa. Sitä varten tarvitaan kohtaamispaikkoja, joissa yhteisöllisyys kasvaa. Nykyisellä systeemillä se ei onnistu, koska meillä ei ole sitä hyppelyn mahdollistavaa turvattua perusturvaa, kansalaispalkkaa, apinaturvaa.

Kainuun aatelinen?

Äitiys puhuttaa. Myös Kainuun aatelinen eli Markku Heikkinen oli valinnut sen eilisen radio-ohjelmansa aiheeksi. Hän oli kutsunut paikalle kaksi asiantuntijaa, neuvolatäti Leena Kallion ja kirjailija Nina Honkasen sekä yhden kiintiöfeministin, nuorisotyön suunnittelija Kirsi Pihlajan. Onko YLE:llä jokin direktiivi, joka pakottaa jokaiseen keskusteluohjelmaan vähintään yhden femakon? Vai onko Markku itsekin siihen suuntaan kallellaan? Joistakin hänen kommenteistaan saattoi saada sellaisen käsityksen. Hyvin hän ainakin johdatti keskustelua äitimyytin suuntaan.

Maailmassa ei ole mitään myyttejä sen enempää kuin roolejakaan. Ei mikään myytti tee naaraasta lasten parasta hoivaajaa eikä mikään rooli käske uroksia menemään viidakkoon ja hankkimaan laumalleen elantoa. Se nyt vaan on pelkkää biologiaa. Jos rooleista on pakko jotain höpöttää, niin ainakin pitäisi muistaa, että ne ovat syntyneet evoluution tuotoksena, eivät minkään patriarkaatin päähänpistona. Rooli on biologian ilmiasu. Rooli ei ole syy vaan seuraus. Sillä ei siis voi selittää mitään.

Kallio ja Honkanen puhuivat täyttä asiaa koko ajan, Pihlaja taas pelkkää mutuläppää koko ajan. Siinä se suuri ero. Päivähoitoon on pakko olla subjektiivinen oikeus, sillä muutoin ongelmalapset leimaantuvat ongelmalapsiksi! Tämä on sitä kuuluisaa feministilogiikkaa. Että jos meillä on pari prosenttia lapsia, joiden kasvatukseen yhteiskunnan pitää puuttua, sen varjolla on oikein, että kaikista muistakin pilteistä tehdään ongelmalapsia. Heikkinen paljasti, että yhden laitospaikan hinnalla saataisiin kolmelle lapselle hoitaja kotiin. Miksi on niin hauska rakennella kalliita seiniä, jotka ovat yli puolet vuorokaudesta tyhjillään? Kodinhoitoapu tuottaisi nykyistä terveemmän nuorison.

Pihlaja paljasti, että feminismin mukaan naisen pitää olla uraorientoitunut ja keskittyä itsensä kehittämiseen ja työelämään. Lapsi on tämän ihanteen tiellä, esteenä ja hidasteena! Aiheellisesti muut naaraat ihmettelivät, eikö lapsellakin pitäisi olla oikeus vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Heidän mukaansa kotiäitiys on aliarvostettu – Kirsikin irvaili uuskotiäitiydestä, että kenellä siihen on varaa. Tämä ongelmahan ratkeaisi heti, jos feministit vaan suostuisivat vaatimaan äideille taloudellista turvaa. Tulisi muuten paljon halvemmaksi kuin laitosjärjestelmä.

Päiväkodissa töissä olevan naaraan kommentti: En toisi lastani tänne hoitoon.

Pihlaja paljasti senkin, että hänellä on aina ollut vahva oikeudenmukaisuuden draivi, joka tarkoittaa sitä, että kaikki kotityöt pitää jakaa täsmälleen tasan. Miehen pitää vaihtaa yhtä monta vaippaa kuin naisenkin, vaikka olisi päivät töissä. Vasta kotona ollessaan hän tajusi, että kotona olevan on pakko nostaa useampi kuin joka toinen sukka lattialta. Hän oli kokenut suoranaisen valaistumisen. Paljastipa näin ajatusmallin, joka feministien päässä sitä puppusanageneraattoria pyörittää.

Salosmainen tyrmistys

Olen joskus ihmetellen kirjoittanut, miksi uutisten mukaan esimerkiksi kaivosonnettomuuksissa kuolee vain ihmisiä tai työntekijöitä. Harvoin saadaan sanotuksi, että siellä on kuollut miehiä. Naaraiden kuolemat sen sijaan esitellään auliisti naisstatuksella – ei siis ihme, että presidenttiä myöten syntyy harhakäsitys naisten uhriutumisesta. Tämä miesten mitätöinti on toistunut taas viimeaikaisissa YLE:n uutisissa, kun Venäjän kaivosonnettomuuden uhreja on esitelty. Syntyi ihan Esa-Pekka Salosmainen tyrmistys. Vieläkö tätä samaa toistetaan, vaikka olen asiasta jo kerran tullut maininneeksi?

Näitä samanlaisia tyrmistyksiä lappaa sisään solkenaan. Ihmeellistä, kuinka niiden alkuperä niin usein löytyykin tasa-arvoväärinkäsityksestä. Ikään kuin kokoomusnaisetkaan eivät olisi koskaan kuulleet, että myös naaraat lyövät lähisuhteissaan. Tuskin he muuten olisivat voineet panna jakeluun tiedotetta, jossa valittavat, että perheväkivalta on Suomessa edelleen tabu… neljä naista kymmenestä ei kerro kokemastaan väkivallasta kenellekään. Jostakin syystä he jättävät kertomatta, että yhdeksän miestä kymmenestä tekee samoin. Ja jos minä olisin päätoimittaja, lehdessäni ei koskaan julkaistaisi uutisena asiaa, joka sisältää sanan yhä tai edelleen.

Salonen kertoi nuorena uroksena ärtyneensä, kun rock- ja popmusiikki oli vielä aamulla olemassa, vaikka hän oli sen pitkään nahkatakkiin sonnustautuneena edellispäivänä tuominnut – kivihiilikasan päällä seisoen. Hieman samanlainen olo on tämän kirjoittamisen kanssa, vaikken kuvittele mikään Salonen olevanikaan. Vai kuvittelenko kuitenkin? Ihan turhaa touhua, ei tämä maailma mihinkään muutu. Ajatellaan nyt vaikka Pentti Linkolaa, joka on laittanut likoon niin paljon kuin yksilö ylipäätään voi maailmaa muuttaakseen tehdä, mutta yhä hullumpaan suuntaan vain ollaan menossa.

Ehkä syy onkin siinä, että sekä Salonen, Linkola että apina ovat kaikki uroksia? Eihän uroksia kukaan kuuntele. Mutta annas olla kun Rachel Carson kirjoittaa kirjan Äänetön kevät tai Simone de Beauvoir sepustuksen nimeltä Toinen sukupuoli. Edellisen jälkimainingeissa EU yrittää nyt pelastaa maailman kasvihuoneilmiöltä ja jälkimmäisen perusteella hukuttaa sen ”tasa-arvoon”. Hyvä tai paha, mutta ainakin sanoja on kuunneltu ja pelätty.

Naisten valta on moninaista. Madridissa pari vuotta sitten 150 uhria vaatineen lento-onnettomuuden yhdeksi syyksi on todettu lentoperämiehen kiire – hän pelkäsi, mitä tyttöystävänsä sanoisi, jos joutuisi odottamaan häntä kentällä. Tämäkin tulee suoraan biologiasta, naaraille myöhästyminen on sallitumpaa kuin uroksille. Samoin se, että urosten tulee hengellään suojella naaraita.

Malliesimerkki tästä koettiin Meksikossa, jossa Triqui -intiaaneja auttamaan matkalla ollut ja armeijan tulituksessa kuollut ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkola suojasi kehollaan autossa ollutta suomalaisnaarasta, joka sitten säilyikin hengissä. Ja ihmetellään nyt vielä sitäkin, kuinka Thaimaan armeijaa on estänyt käymästä mielenosoittajien kimppuun vain se, että näiden joukossa on naisia ja lapsia. Pelkät miehet olisi siis voitu surutta ampua…

EU -kumarrus

SDP on suoraselkäisesti päättänyt vastustaa Kreikkakeikkaa, koska hallitus ei suostu edes keskustelemaan markkinoiden vastuusta tai rahoitusjärjestelmän uudistamisesta. Katainen ja Vanhanen hyppivät seinille kuin pienet pojat, joiden äiti on kieltäytynyt ostamasta karkkipussia. Turhaa touhua tuollainen näytteleminen. Tyhmä apinakin tajuaa, ettette te siellä hallituksessa ole huolissanne suomalaisten hyvinvoinnista vaan pelkäätte, että demarit saavat tempauksellaan mittaamattoman määrän kannattajia – teidän riveistänne.

Vaikken teitä ensi vaaleissa äänestäisikään, niin demareilla on nyt ensi kertaa mahdollisuutensa. Ainahan seksikästä naarasta voisi kannattaa. Rumien äänestämistä en kyllä ymmärrä alkuunkaan. Joku siellä nyt vaikertaa, ettei rumia naaraita olekaan. No joo, saatte tulla kaikin mokomin autuaiksi uskossanne. Vielä kun Jutta ymmärtäisi tehdä pesäeron feministeihin, niin ääni apinametsästä olisi melko todennäköinen. Ihan varma se olisi, jos Jutta tekisi Cicciolinat. Puolue saisi kertaheitolla lähemmäs 40 prosenttia äänistä. Eikö kannattaisi kokeilla?

Sitä tässä vaan on ihmetellyt, kuinka pokkana hallitus ja koko EU kumartaa otsa verillä markkinoita. Markkinoiden mielenrauhaa ei saa häiritä. Tämä on suoraan sanottu kymmeniä kertoja Suurten Poliittisten Johtajien suulla. Mikä se sellainen markkina on, jota koko maapallo pelkää? Eihän se ole mikään luonnonlaki. Markkina on joukko ylirikkaita apinoita, jotka saataisiin kuriin, jos haluttaisiin. Mutta kun heidän kanssaan on niin mukava kaveerata – paljon mukavampi kuin tavallisen mattimakkosen kanssa.

Suomen hallitus ei suostu edes keskustelemaan rahoitusmarkkinaverosta, pörssiverosta, Tobinin verosta, miten vaan. Eikä mistään muustakaan. Onko tämä nyt sitä muutosvastarintaa vai pelkkää tyhmyyttä? Vai onko se hyvä veli -verkosto sittenkin olemassa? Mutta tässäkin kohtaa on syytä ihmetellä, että hallituksessa on naarasenemmistö ja silti tällaista tapahtuu. Ehkä naaraat ovat päässeet verkoston jäseniksi?

EU lupaa kerätä 750 miljardin vakausrahaston. Vanhanen toistaa mantraansa, että pankkeja on turha syyttää Kreikan kriisistä. Ehkä niin, mutta rahanlainauksella on aina riskinsä. Siksihän niitä korkoja peritään, että tullaan toimeen, vaikka osa sijoituksista häviäisikin. Nyt tämä periaate on kadonnut kuin pieru Saharaan. Antakaapa osoite, jonne minäkin voisin korvausvaateeni lähettää!

Voihan se olla niinkin, että sijoittajat ovat tahallaan houkutelleet Kreikan ansaan päästäkseen realisoimaan valtion mittavia omaisuuksia pilkkahintaan. Rahamarkinat kun ovat irronneet ihan omaan virtuaalitodellisuuteensa. Virtuaalitalouden arvo oli vuonna 2008 kymmenkertainen (yli 600 biljoonaa dollaria) maailman BKT:hen verrattuna ja valuuttamarkkinoiden liikevaihto satakertainen maailman kiinteisiin investointeihin verrattuna. Kansantaloustieteilijä Christer Lindholm puhuu varmaankin asiaa todetessaan, että rahoitusmarkkinoista valtaosa on puhdasta keinottelua.

Tapetaan se perkele

Karhujahti päättyi Luodossa. Otsikko YLE uutisissa eilen kello 8:39.

Luodon karhu ammuttiin. Otsikko YLE uutisissa tänään kello 5:59

Erauspentu sattui tulemaan liian lähelle ihmisapinaa ja eikun kuulaa kalloon. Ei siinä paljon mietitty, kun tiistaiaamuna ensimmäisen kerran nähty karhunpentu ammuttiin jo illalla. Pelko on kova ja se tulee suoraan selkäytimestä. Ei siinä paljon järjen perään ehditä kysellä. Osoittaapahan vain taas kerran, kuinka älykkäitä eläimiä olemme ja kuinka heiveröinen tämä ”sivistyksemme” ohut rusketusraita onkaan.

Meillä oli kymmenkunta miestä aseissa kehuu vanhempi rikoskonstaapeli Kari Karukka. Ikään kuin näillä uroksilla ei olisi mitään muuta tekemistä kuin odottaa koulun lähelle tulevia petoja – tietysti siksi, että naaraansa ovat paniikissa. Mutta missä nämä sankarit ovat, kun villiintyneet pyhät peltilehmät hyökkäävät pilttien kimppuun koulupoluilla? Etteivät vaan olisi itse siellä lehmän sarvissa?

Kaje Komulaisen kuva nyljetystä taljasta tietysti koristaa uutisia. Oliko sekin nyt sitten ihan pakko julkistaa? Sankarillisuudestaan huolimatta jahtiporukka haluaa pysytellä anonyyminä. Miksi ihmeessä? Teidän kuvannehan siinä uutisessa olisi pitänyt olla. Eikös täällä joka toinen apina halua lehtien sivuille ja televisioon, tässähän se olisi ollut teidän tilaisuutenne.

Jotain pyyhkeitä toimittajillekin taas kerran. Kuuntelin noita haastatteluja radiosta ja siinä toimittaja yritti johdatella koulun rehtoria hysterialinjalle. Miksi ihmeessä? Onneksi rehtori Kari Rönnqvist ei mennyt lankaan, vaikka sitten totesikin myöhemmin, että tappo oli ikävää, mutta välttämätöntä. Siis yhtä välttämätöntä ja kiireellistä kuin Kreikkalainasta tai ydinvoimasta päättäminen? Nykymeno näyttäytyy vaihtoehdottomalta, minkä välttämättömyyttä tehostetaan kiireellä – toimitaan hetken mielijohteesta, ajattelu on kielletty.

Eipä paljon ole ajateltu Pallas -hotellin laajentamispäätöstä tehdessäkään. Eduskunta siunaa hotellin rakentamisen kansallispuistoon lopullisesti ensi viikolla. Onpa mukava nähdä kauanko kestää, ennen kuin seuraava hakija vetoaa tähän päätökseen saadakseen oman viritelmänsä suojelualueelle. Ikään kuin meillä ei olisi maata muuallakin ihan riittämiin. Ja ikään kuin vasta nyt olisi havahduttu pohtimaan Pallaksen jätevesiasioita. Nehän tuntuvat olevan yhtä levällään kuin Fennovoiman tulevat ydinjätteet. Taimenen lisääntymisalueetkin ovat vaarassa.

Itkeäkö tässä pitäisi?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 12.05.2010.

Yksi vastaus to “SIRITTÄVIÄ AJATUKSIA”

  1. Hienoa simpanssifilosofiaa on!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: