HEI PASTORI, ANNA EURO!

Seisoskelin maalikylillä odottamassa suosikkinaarastani poimimaan minut postin, eikun Itellan, parkkipaikalta. Olin lähettänyt rahaa ulkomaille, joten minulla sattui olemaan muutama euro taskussa. Poikkeuksellista, sillä ylen harvoin tulee enää käteistä mihinkään käytettyä. Lompakko on yli 90 prosenttia ajasta täysin rahaton. Siinä sitten odottelin ja odottelin, sillä sehän kuuluu uroksen elämään.

Mustahipiäinen kaunotar lasketteli reipasta kyytiä lastenrattaiden kanssa alas jyrkkää luiskaa. Jostakin kuului ystävällinen huudahdus varovaisesti nyt, varovaisesti. Eihän siinä kuinkaan käynyt, hävisivät kohta apinoiden joukkoon. Pian takanani sama ääni lausui hei pastori, anna euro! Vai että pastori. Toisaalta, ei kai sitä voi syyttää kuin itseään, jos pukeutuu yhtä ankeasti kuin nuo lapsiraiskauksiin erikoistuneet uskonlahkolaiset.

Euron pyytäjä tuli liki. Niin liki, ettei se kuulu enää ”hyviin tapoihin”. Hyvät tavathan riippuvat siitä, kuinka paljon sinulla on rikkauksia. Reviirillä on taipumus kasvaa yhtä jalkaa pankkitilin saldon kanssa – niin myös se säde, jonka sisäpuolelle tunkeutuva vieras apina koetaan ahdistavaksi. Apinalla kun on aika pieni saldo, niin melko lähelle tämä toinen siis tuli. En kuitenkaan perääntynyt, ajattelin kestää. Vieraassa oli jotain sympaattista. Ei mitään pelottavaa.

Ei ole tapana antaa kenellekään rahankinuajalle mitään – enää. Joskus olen ollut avokätisempi, mutta kyllästyin jossain vaiheessa milloin minkinlaisiin selityksiin rahantarpeen syistä. Tämä herra kuitenkin yllätti. Hän jäi siihen juttelemaan ja kertoi suoraan, että viinapulloonhan sitä rahaa olis tarvinnut. Työttömäksi jäämisen jälkeen oli alkoholi tullut kuvioihin mukaan. Siinä viidenkympin tietämissä oleva urosapina, puhui järkeviä ja ihan selkeitä ajatuksia, vaikka oli ehkä nauttinut sinä päivänä muutakin kuin aamupalaa.

Paskantärkeät

Kertoi ruokkivansa talvella lintuja. Kertoi juopoilla olevan lämmin ja ymmärtäväinen sydän. Jostakin syystä minun oli helppo häntä uskoa. Jokin tavassaan puhua ja elehtiä viesti rehtiydestä. Kertoi kuinka poliisit ovat hänen parhaita ystäviään. Oli joskus pyytänyt rahaa poliisiltakin. Tämä oli kysynyt paljonko siitä koskenkorvapullon hinnasta vielä puuttuu. Kolme euroa. Ja kolme euroa oli löytynyt. Viinakaupan nurkilla kun oli oltu, niin poliisi oli vielä kysynyt, käynkö hakemassa – ainahan on vaarana, että Alkossa ollaan turhan paskantärkeitä. Oli jäänyt siihen vielä odottamaan, että kaupanteko onnistuu.

Joku helvetillinen paskantärkeys pyöri omissakin aivoissani. Vaikkei minulla mikään kiire mihinkään ollutkaan, vilkuilin silti saapuvia autoja – eikö se tuttu sitikka sieltä jo saapuisi, jotta pääsisin kaverista eroon. Mikä sai tällä tavalla ajattelemaan? Oliko siinä noloa seisoa juopon vierellä? Oliko outo tilanne vaan liian stressaava? Pelkäsinkö kolikkojen rupeavan kilisemään taskussani ja jäisin kiinni valheesta? Sehän se vasta noloa olisi. Rehellinen alkoholisti ja epärehellinen kunnon kansalainen siinä kohtasivat…

Kertoi, kuinka oli jäänyt suojatiellä auton alle pyöränsä kanssa. Ratin takana ollut naaras oli kauhistunut nähdessään pyöräilijän lentävän kymmenen metrin päähän. Oliko juopon onni, että oli tullut vetäneeksi puolikkaan pulloa juuri ennen pyörän satulaan istumista? Sekö lennätti hänet niin rennosti, että vain toinen jalka loukkaantui? Pyörä tietysti hajosi atomeiksi. Pääsi kuitenkin sairaalaan, mutta mistään ei herunut minkäänlaisia korvauksia. Olisi pitänyt tapella ja mistäpä hänelle sellaisia voimavaroja tai rahoja olisi siunaantunut.

Ryyppääminen alkaa kuulema vasta yhden pullon alustuksen jälkeen. Putkeen voi mennä kolmekin pulloa koskenkorvaa. Kuulostaa mahdottomalta. Mieleen tuli jo monta kysymystä – löytyykö kotia, lapsia, millaisessa porukassa hän liikkuu, millainen oli lapsuutensa, mitä mieltä Jyrki Kataisesta, onko ystäviä, miten seksi sujuu – löytyykö vielä pillua. Hän kuitenkin hävisi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Parkkimittarin luo oli tullut seuraava ”uhri”. Autokin kurvasi paikalle sopivasti.

Valaskaloja

Lyhyt episodi apinan elämässä, mutta antoi aihetta ajatella. Alkoholistit ovat ajattelevia ja tuntevia apinoita. Hekään eivät ole kaikki samassa muotissa valettuja. Kuinka helppoa onkaan leimata kaikki tietyn (paheelliseksi luokitellun) piirteen omaavat apinat yhdeksi joukkioksi. Kun keksitään jokin luokitteleva termi, niin kaikkia siihen luettavia pidetään samanlaisina. Kai se on helppoa, ei tarvitse nähdä erilaisuutta? Jopa pedofiileissä on eroja, mutta sitähän ei saa ääneen sanoa.

Oli ihan pakko ajatella kumpaanko mieluummin haluaisin oikeasti tutustua, tähän Jeppeen – jonka nimeäkään ei tullut kysyttyä – vai johonkin Björn Wahlroosiin. Järkisyyt tietysti puhuisivat sen puolesta, että tietysti Björniin. Saattaisihan sieltä pöydältä jotain tippua. Toisaalta voin kyllä hyvin kuvitella, ettei niissä pöydissä tuntisi oloaan kotoisaksi. Jeppeen tutustuminen saattaisi sittenkin opettaa enemmän oikeasta elämästä. Harmittaa, ettei tullut kysyttyä, mistä hänet löytää. Hänestä kun olisi voinut kirjoittaa aivan upean elämäkerran, luulen.

Mitäs Sinä luulet, kummanko mielipide painaa enemmän Kreikka -lainoissa, jonkun Jyrki Kataisen vai Jepen? Meidänhän pitäisi olla tasa-arvoisia – demokratia, you know. Kysymys johtaakin meidät syvien vesien äärelle. Nappaako se valaskala vai ei? Yleensä ei näy nappaavan – useammin kuin usein kalamiehet näyttävät kotiutuvan ilman elämänsä saalista. Sama se on yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ei tajuta, että jos mielipiteissä sallitaan eriarvoisuus, samalla pitäisi voida myöntää, ettei mitään tasa-arvoa tai demokratiaa oikeasti ole olemassakaan – yhtä vähän siis kuin on valaskaloja.

Siitä ei vaan näytä päästävän mihinkään, että on niin kiehtova toivoa ja uskoa, että niitä valaskaloja todella uiskentelisi järvissämme ja merissämme. Apinalla tästä on aivan omakohtaistakin kokemusta. Melkeinpä ainoa kalastuselämykseni kun liittyy valaskaloihin. Oltiin isäapinan, setäapinan ja serkkuapinan kanssa mökkilammella uistelemassa viisikymmentä vuotta sitten. Se oli sellainen kädessä pidettävä puinen puuvillalankakela, langan päässä lusikkauistin. Keskellä lampea kymmenkiloinen hauki nappasi kiinni. Huudettiin serkun kaa niin että koko kylä raikasi: valaskala, valaskala!

Kerjäämään, kerjäämään…

Meillä on siis aina ollut kerjääjiä keskuudessamme. Jostakin syystä rahan pummaaminen on avannut apinoiden silmät vasta, kun kaduille ilmestyi naaraita Romaniasta. Onhan se kauhistuttavaa, että naistenkin pitää elossa pysyäkseen kerjätä. Vaikka viranomaisohjeet eivät kannustakaan lantin ojennukseen, silti tuntuvat tienaavan ihan kohtuullisesti. Ei sieltä asti muuten kannattaisi tänne matkustaa – 80 euroa päivässä on melkein viisi kertaa enemmän kuin kansaneläkkeen varassa kituuttavilla köyhillä.

Äkkipikaa on syntynyt myös laupeita samarialaisjärjestöjä, jotka puuhaavat romanikerjäläisille majoitusta ja muuta mukavaa. Ihan hyvä, mutta hieman vaan ihmetyttää, kuinka tällaista liikehdintää ei ole näkynyt puliukkojen liepeillä. Vain naaras voi saada lapsen, siinä kai se suuri ero. Kaipa naaraiden auttamisesta saa paremman omantunnon kuin urosapinoiden jeesaamisesta? Ainakin se on psykososiaalisesti seksikkäämpää ja sillä pääsee median palstoille. Nimenomaan on seksikästä päivitellä raukkoja naarasromaneja – yhtä seksikästä on vihata urosromaneja, jotka muka ovat naaraansa moiseen puuhaan pakottaneet.

Ei kuulkaa, kyllä sen pakottamisen olette tehneet juuri Te, jotka ropojanne niihin kuppeihin kilauttelette. Jos uroskerjäläinen hankkisi enemmän kuin naaras, voisivat naiset lapsineen pysytellä leirinuotion äärellä, poissa silmistä. Mutta kun Te korkeamoraaliset jalosielut mieluummin annatte naaraille, tilanne on juurikin tämä, mikä kaduilla nyt näkyy. Ette kai nyt vaan sorru kuvittelemaan, että kerjäläiset olisivat sen tyhmempiä kuin tekään?

Ja nyt on ihan turha tulla veivaamaan, että apina olisi jotenkin maahanmuuttokriittinen. Apinalaumassa naaraat itse asiassa esittävät kärkevämpiä kommentteja ulkomaalaisista kuin urokset. Ja kun suosikkinaaraani ihan viattomasti sattui kysymään, miksei suomalaisten asunnottomien ongelmia ole saatu korjattua, en keksinyt siihen mitään järkevää selitystä, vaikka kuinka olisin halunnut.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 16.05.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: