TIISTAI – JÄLLEEN KERRAN!

Olin ajatellut kirjoittaa tänään jotain järkevääkin, mutta jostakin syystä eilinen tiistai yllätti taas huosut nilkoissa. Moneskohan tiistai -otsikko tämä jo onkaan? Ihan varmasti tässä nyt on jotain yliluonnollista, että juurikin tiistaipäivistä muodostuu pelkkien idooottiuutisten kasaumia. Pitäisikö ilmoittaa Skepsikselle, jos saisi vaikka sen heidän lupaamansa 10 000 euroa paranormaalin ilmiön keksimisestä?

Vai johtuuko tämä tiistaisyndrooma vain apinan omista aivoista? Oikein professorismies Jukka Kemppinen kun latasi taannoisessa Tuomas Enbusken ohjelmassa, että eräät typerykset kirjoittavat blogeja erittäin suurella vaivalla joka päivä saamatta koskaan penniäkään korvausta…ovat rakastuneet itseensä siinä määrin… Ei tajunnut mainita, että tekevät sitä jopa terveytensä vaarantaen. Joo aika tyhmää, täytyy myöntää. Pitäisi varmaan lopettaa.

En tiedä, mihin Kemppinen sitten on rakastunut, kun hän samassa ohjelmassa vertasi mediamaksua jokamiehenoikeuksiin. Maksua ei saisi arvostella, sillä saavathan apinat kävellä kadulla vapaasti ja lukea peruskoulussa läksyjäkin ilmaiseksi. Ei nyt mennyt tämä logiikka ihan jakeluun, sillä vertauksellaan hän tuli vain vahvistaneeksi mediamaksukritiikin oikeellisuuden. Veroinahan ne kadut ja koulutkin kustannetaan – ei millään epäoikeudenmukaisilla erityismaksuilla.

Löytyy siis urostenkin joukosta yksi professoritason typerys – naaraistahan sellaisia tuntuu olevan vähintään puolet. Jaa että miten niin puolet? Taitaa apinalla olla jokin asennevamma? Uroksillahan näitä asennevammoja tuntuu riittävän. Naarailla ne ovat tunteita. Ja feministilogiikan mukaan kaikki tuntemukset edustavat todellisuutta. Näin yksinkertainen on maailma. Tämän tiistain media-anti suorastaan pursuilee tämän sortin logiikkaa.

Positiivinen alkupala

Ettei ihan menisi negatiivisen puolelle, pitää kaivaa tähän alkuun yksi positiivinenkin tapaus. Se periytyy kylläkin sunnuntailta asti. Silloinhan käytiin jonkun X-factorin loppuskabailut. En ole yhtään seurannut tätä X-factorhypetystä – edes playboytyttö Linda Lampeniuksen tuomarointi ei ole houkutellut apinaa ruudun ääreen. Pitäisiköhän jo huolestua? Sen verran kuitenkin olen uteliaista sorttia, että vihonviimeinen tulosjulkistus piti katsoa. Jostakin syystä se oli urosten juhlaa. Linda näytti olevan koko köörin ainoa naaras. Eikö naaraita päästetty koko kisaan, vai mistä on kysymys? Vai johtuuko se yksinkertaisesti siitä, että urokset nyt vaan sattuvat olemaan parempia?

Voitto menikin sitten oikealle urokselle. Olihan tämä Elias Hämäläinen nyt miljoona kertaa vastustajaansa seksikkäämpi.Ei kansa siis ihan aina ole väärässä. Vaikken itse koskaan istuskele auringossa, niin jostakin syystä ruskettunut iho vaan näytti paremmalta. Toki on lohdullista, että vaikka sattuisi olemaan anorektisen laiha kalpeanaama, jolla on annelijäätteenmäkimäiset, kalseankylmät ja olemattomat huulet, silti löytyy pikkutyttöjä, jotka haluavat sänkyyn hänen kanssaan heiluttaen hurmiossa Iloveyou -kylttejä.

Aika vähän muuten näytti sitä yleisöä olevan paikalla. Eikö tämä formaatti toimi? Kuka haluaisi olla X-factor -voittaja, jos voisi vaihtoehtoisesti olla Idols -voittaja? X kun on kirjain, joka ruksataan kaiken epäonnistuneen päälle ja factorfilosofia on ihan perseestä. Eihän ole mitään salaisia tekijöitä, on vaan evoluution tuottamia hyviä geenejä ja niiden tuottamaa symmetriaa ja sen tuottamaa karismaa. Eliaksesta sitä tuntui löytyvän. Onnea maailmanvalloitukselle, vaikka oletkin nyt sitten vaan pelkkä ruksi.

Tulosohjelmassa finalistien avuksi lavalle nousi myös pahasti meitä keski-ikäisiä uroksia edustava Gugi Kokljuschkin. Kaamea nimi muuten, mutta ei se näyttänyt tahtia haittaavan. Kaveri veti Merisairaan kasvot niin, että iho meni kananlihalle – sata kertaa paremmin kuin joku Pepe Willberg. Kyllä iällä ja kokemuksellakin on merkitystä, on siinä vielä Eliaksella haastetta. Suorituksellaan Gugi sai anteeksi sen, että asettui kannattamaan Samulia.

Tältä aamultakin YLE Puheesta muistilokerroon jäi pari kolme positiivista mielikuvaa. Kalastusbiologi Eero Aro puhui asiaa kalaproteiinin hyödyntämisestä ja kolumnisti Risto Uimonen ihmetteli asiallisesti maamme korkeimman hallinto-oikeuslaitoksen Stasipäätöstä. Millaisen esimerkin se meille apinoille antaa, että KHO valehtelee päätöksensä perusteluissa? Molemmat uroot puhuivat asiaa – siksikö, että ovat uroksia? Siksikö Kansanradiossakin naaraiden puheet olivat tasoa oma maa mansikka, muu maa mustikka, kun taas urokset yleensä pohtivat ja analysoivat?

Joskos päästäisiin asiaan

Tässähän on jo yhden ylipitkän blogijutun verran tullut turistua pääsemättä edes varsinaiseen asiaan. Mistäköhän sitä aloittaisi? Jos aloittaisi maanantain puolelta, sillä Päivi Istala alusti tiistaita juuri ennen puoltayötä niin oivallisesti, ettei paremmasta väliä. Istalan jutut tosin ovat niin syvältä, ettei niitä jaksa edes kommentoida. Mutta jos ihan välttämättä haluat saada savun nousemaan korvistasi, käy kuuntelemassa kuinka uskovaiset vahvistavat toistensa tuntemuksia.

Tuntemuksiin perustuvaa väitöskirjaa tarkastetaan tänään Turussa. Varmaankin niitä naistutkimuksen helmiä otsikolla Ageing Apparatuses at Work – Transdisciplinary Negotiations of Sex, Age and Materiality. Vastaväittelijäkin on rahdattu Englannista saakka. Väittelijä Sari Susanna Elisabeth Irni (o.s. Charpentier) oli eilisen Päivä tunnissa -ohjelman päävieraana. Väitöskirjansa huima tuotos on, että ikääntyneet työntekijät ja etenkin naaraat kohtaavat ennakkoluuloja! Ikään kuin yhteiskunta ei olisi epäluuloja täynnään, vaikkapa nyt nuoria kohtaan…

Sukupuolittuneet tutkimusmetodit sallivat Irnin käsitellä aihetta pelkkänä naarasongelmana – loistava esimerkki naistutkimuksen logiikasta. Ensin mennään ja haastatellaan pieni joukko ihmisiä. Sitten havaitaan, että naaraat valittavat uroksia enemmän. Sitten nähdään vain naaraiden ongelmia kaikkialla, vaikka kysymys on pelkästä tuntoherkkyyden erosta. Naarasaivot vaan sattuvat rekisteröimään keskimäärin urosaivoja herkemmin kaikenmoisia ikävyyksiä niin työelämässä kuin perhe-elämässäkin. Tyhmempi tekee tästä tietysti sellaisen johtopäätöksen, että naaraat ovat uhreja. Ja näitä uhritutkimuksiahan media on nykyään täynnänsä.

Kuinka ollakaan, Sari näyttää aivan mieheltä. Ei siis ihme, että yksi tutkimuksen huippuhavainnoista tiivistyy lauseeseen odotukset työntekijöiden heteroseksuaalisuudesta sekä sukupuolen kaksijakoisuudesta ja niihin odotuksiin liittyvä syrjintä voivat lyhentää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien työuria. Sari kauhistelee, että joku haastateltavansa on kertonut kuulleensa jopa kommentin ehkä vaihdevuodet tekee vähän kärttyseksi. Toimittaja Anu Vilkman tsemppaa paheksunnan ilmapiiriä lausumalla tämä kuulostaa kyllä aika törkeältä. Missä vaiheessa toimittajien ei enää ole tarvinnut olla puolueettomia? Siinä vaiheessako, kun feminismi astui mukaan kuvaan?

Sari on oikea malliesimerkki opetusministerin kaipaamasta tuottavasta opiskelijaelämästä: ylioppilaaksi 20 -vuotiaana ja korkeakoulututkinto 28 -vuotiaana. Mutta mistä niitä euroja tällaisiin pseudotutkimuksiin oiken ropisee? Täältähän niitä – tutkimusta rahoittivat kansallinen sukupuolijärjestelmätutkijakoulu (!), Kansaneläkelaitos (!), Kansan sivistysrahasto, Työsuojelurahasto ja Koneen säätiö (!). Voi helvetti, tännekö ne verorahat hupenevat – kansallinen sukupuolijärjestelmätutkijakoulu. Sanattomaksi vetää…

Kärttyiset vanhat akat

Meillä ei siis saa sanoa ääneen, että joukossamme on kärttyisiä naaraita. Tosin niitä on kaiken ikäisissä, mutta osa varmaan voi perustella häirikköstatustaan hormoneilla – tai niiden puutteella. Työelämästä apinalle on jäänyt hyvin muistiin ne eräät tosi kärtsyt akat, jotka pitivät itsestään ja töistään tosi kovaa ääntä. Niiden maine kiiri työpaikan ulkopuolellekin, joten tiesin tapauksia monesta eri julkisen alan työpaikasta.

Yhteistä näille tapauksille oli, että ne kaikki käyttivät uhkailua ja kiristystä – lahjonnasta ei ole omakohtaisia kokemuksia. Jos en saa nyt palkankorotusta, jään sairaslomalle. Jos en pääse johtoryhmään, piru pääsee valloilleen. Ihmeellisen tehokkaita tällaiset toimintatavat tuntuvat olevan, sillä nämä valittajat tosiaan saivat ylimääräisiä palkanlisiä ja johtoryhmäpaikkoja – ihan vaan vittumaisuutensa vuoksi. Urosjohtajat eivät jaksaneet tapella. Katsoivat pääsevänsä helpommalla suostumalla kaikkiin vaateisiin. Nyttemmin eräs näistä on jopa palkittu pomon pestillä uudessa valtionhallinnon palvelukeskuksessa – jonka johtaja myös on naaras, Pirjo Pöyhiä.

Nimityksen takana ei voinut olla ainakaan pätevyys työssä. Ehkä pätevyys selittämisessä korvaa sellaiset toissijaiset vaatimukset kuin että pystyisi hoitamaan hommansa. Useampi työpaikkani apina olisi hävinnyt tuhansia euroja – minä muiden mukana – elleivät olisi keksineet kysyä neuvoa toiselta, vanhemmalta naaralta. Kaikki eivät edes keksineet. Tämä sosiaalisen manipuloinnin taitava naaras ei osannut tehdä yhtään minua koskevaa päätöstä oikein, kaikki piti uusia vanhemman naaraan opastuksella. Työpaikalla asia kääntyi tietysti niin, että ne virheet olivatkin tämän vanhemman naaraan syytä…

Maailman kaunein

Catherine Zeta-Jones ei taida olla vielä vanha akka, mutta mainio esimerkki siitä, kuinka naaraat valittavat ja kokevat maailman kertaluokkaa uroksia rankempana. Siksi haastattelututkimuksilla tai kyselyillä ei voi koskaan saada puolueetonta vertailukelpoista tietoa urosten ja naaraiden elämästä. Milloinkahan tämä menisi humanistiapinoiden kalloon? Tunne ei todellakaan riitä tasa-arvopolitiikan perustaksi.

Eilinen media uutisoi, kuinka maailman kauneimmaksi naaraaksi moneen kertaan rankattu Catherine ei pidä itseään kauniina ja ahdistelee miestään jatkuvilla kysymyksillä lihavuudestaan. On siinä Michael Douglasilla kestämistä. Joskus olen melkein ollut kateellinen Michaelille, mutta kauneus taitaa olla suhteellista. Siinä missä maailman kaikki apinapojat, minä niiden mukana, läähättävät Zorro -elokuvassa miekan riisumien tissien perään, Michael joutuu pitämään yllä tähden itseluottamusta.

Oletko koskaan kuullut esimerkiksi George Clooneyn vastaavista ongelmista? Etpä tietenkään, sillä George on urosapina. Urosapina ei valita. Ei siksi, että jokin patriarkaatti tai rooli sen kieltäisi, vaan siksi, ettei hän edes huomaa mahdollisten ongelmien läsnäoloa. Jos jollakin tavalla ahistaa, siihen pitää saada seksiä tai sen puutteessa viinaa. Naaraille voisi suositella testosteronipilleiden popsimista, niin maailma näyttäisi paljon itsevarmemmalta. Ei tavitsisi jokaiseen vaihdevuosilohkaisuun jumittua.

Poliittisen Kasvatuksen Keskusvirasto

Mikä maa: sieltä löytyy Poliittisen Kasvatuksen Keskusvirasto? Olisiko Pohjois-Korea? Tai Iran?

Väärin kaikki arvaukset. Sehän voisi olla vaikka Suomi. Vaikkei meillä olekaan mitään keskusvirastoa, meillä on kaikenkarvaisia naarasyksinvaltaisia tasa-arvoelimiä, jotka vahtivat, ettei naaraita saa arvostella eikä edes heitttää kaksimielistä läppää. Voi joutua pian vaikka eroamaan virastaan. Kaikki tietävät esimerkkejä. Siksipä ei ollutkaan niin kauhean suuri yllätys, kun Pertti Rönkkö eilisessä Ajankohtaisessa Ykkösessä kertoi moisen viraston löytyvän Saksasta.

Vuodesta 1952 se on holhonnut saksalaisten mielipiteitä. Saksassakin ura voi tuhoutua, jos sattuu lausumaan vääriä sanoja. Emme kai nyt sitten niin kaukana venäläisistä ihmisoikeuksista sitten olekaan? Pata kattilaa soimaa, vai miten sitä sanotaan. Saksassa manipulointia harjoitetaan demokratian nimissä. Sehän on hyvä peitenimi kaikelle mahdolliselle sikailulle? Saksalaisia uudelleenkasvatetaan yhä vielä, 65 vuotta Hitlerin jälkeen.

Tätä kasvatusta leimaa jonkinsortin feminiininen ote. Varotaan loukkaamasta minkään ryhmän tai väestönosan, esimerkiksi puolalaisten, tunteita. Varotaan loukkaamasta milloin minkin ihmisryhmän tunteita. Toimittajat ja opettajat kysyvät viraston asiantuntijoilta neuvoa, ettei vaan tulisi sanotuksia mitään virallisen linjan vastaista. 216 työntekijää ahkeroi viime vuonna 38 miljoonan euron edestä kouluttamalla muun muassa opettajia, järjestämällä agitaatiotilaisuuksia ja jakamalla valistusmateriaalia. Suomalaiset siskonsa varmaan katselevat näitä lukuja kateellisina.

Miehet Albaniasta

Kun naaraita rassaa se, että heidän vaihdevuosistaan kehdataan puhua ääneen, urosten ongelmat ovat hieman eri tasoa. Niistäkin kerrottiin eilisissä uutisissa. Suomalaismiesten kuolleisuus on Albanian tasolla, kertoo Lancet -julkaisun tutkimus, jossa asiaa vertailtiin 187 eri valtiossa. 124 suomalaismiestä tuhannesta kuolee ennenaikaisesti 15-60 -vuotiaana, mikä on yli kaksinkertainen määrä suomalaisnaisiin verrattuna. Suomalaismies kuolee nuorempana kuin useimmat muut eurooppalaismiehet.

Tämähän on tiedetty, mutta ei se jostakin syystä tunnu kiinnostavan muita kuin tutkijoita. Jos tilanne olisi sukupuolten osalta päinvastainen, se olisi tietysti kaikkein suurin tasa-arvo-ongelma ikinä ja sen torjuntaan olisi viritetty massiivinen koneisto miljardiluokan budjetteineen. Mutta nyt se on vain huvittava sivujuonne yhteiskunnan marginaalissa. Ja jos tilanne olisi päinvastainen, eroa ei todellakaan selitettäisi niin kuin professori Pekka Martikainen nyt tekee: miesten kuolleisuutta selittävät tapaturmat, väkivalta, alkoholi ja terveysongelmat.

Eiväthän nämä tekijät ole mitään syitä, vaan ne ovat oireita yhteiskunnan epätasa-arvosta, siitä kuinka urosten ongelmiin ei kukaan halua kiinnittää huomiota. Sen seurauksena urokset sairastuvat, alkoholisoituvat ja joutuvat tapaturma-alttiisiin tilanteisiin. Martikainenkin tulee tämän todistaneeksi sanoessaan, että ongelmatekijät ovat keskittyneet työttömiin ja yksineläviin miehiin. Yhteisön syrjäyttämät urokset kuolevat muita nopeammin. Ovatpahan poissa kuluttamasta hyvinvointipalveluja. Pelkkää säästöä siis, hyvä että osasivat mennä – Kaarina Hazardin loistavaa oivallusta siteeratakseni…

Eilinen uutispäivä tarjosi pari oivaa esimerkkiä arkipäivän tasa-arvosta. Vaimonsa pieksämäksi joutunut mies sai hätäkeskuksesta vain kysymyksen otat sä naiselta pataan? – eikä moiseen julmuuteen syyllistynyt virkailija saanut edes potkuja! Seuraava Iltalehden uutinen osaltaan selittää, miksi niitä uroksia kaatuu naaraita enemmän: Pelastaja kuoli: mies tuuppasi naiset ikkunasta ja kuoli itse liekkeihin.

Seksikästä ihmiskauppaa?

Seksin puute on yksi urosapinoiden pahimpia ongelmia, eikä tämä yhteiskunnallinen tilanne sitä ainakaan yhtään tunnu ymmärtävän. Se tuli hienosti esille Ajankohtaisen Ykkösen pääaiheen sivujuonteena. Ihmiskaupan monet kasvot lukee ohjelman otsikossa, mutta silti siinä puhuttiin lähes ainoastaan seksistä. Joillakin tahoilla on kauhea tarve vetää yhtäläisyysmerkki seksin ja ihmiskaupan välille. Siihen joukkoon kuuluvat monet maamme eturivin naaraspoliitikot Tuija Braxista alkaen.

Ohjelmaan oli kutsuttu tuore vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ja rikoskomisaario Jouko Ikonen. Jälkimmäinen oli edellisen nöyrä juoksupoika. Edellinen on siis palannut Wienistä kolmen vuoden jälkeen – olisi vaan pysynyt siellä, ei noin ydinjatkoksesta tulevaa puhetta todellakaan jaksa kuunnella. Kuinka noin rasistisilla, muita ymmärtämättömällä asenteella onkin päässyt vähemmistövaltuutetuksi? Ja vielä pelkällä ylioppilastutkinnolla! Kannattaa todellakin opiskella, kuten opetusministerimme julkeasti mainostaa…

Vähemmistövaltuutetun toimiston kaikki ”asiantuntijat” ovat muuten naaraita. Samaa linjaa siis tasa-arvovaltuutetun toimiston ja kaikkien muiden tasa-arvoelimien kanssa. ”Tasa-arvo” ei vaarannu, koska naaraat erinomaisuudessaan pystyvät asettumaan urosten aivoihin. Näin se logiikka kai kulkee. Toisin päin se ei tokikaan olisi mahdollista. Todennäköisemmin logiikka kulkee kuitenkin niin, että naaraiden aivotoiminta muodostaa perustan, josta poikkeaminen määritellään epänormaaliudeksi. Urokset ovat siis lähtökohtaisesti epänormaaleita eikä heidän tunteillaan ole väliä – eihän heillä edes ole sellaisia.

Ei siis mikään ihme, että vähemmistövaltuutettu komppaa Naisunionin tavoitteita seksittömästä maailmasta. Muuten ei ole mahdollista ymmärtää, miksi prostituutio ja ihmiskauppa sotketaan toisiinsa. Rakennusalalla vähintään yhtä suuri osa työntekijöistä työskentelee rikollisjengien orjina, mutta se ei herätä minkäänlaista hysteriaa. Nora Kajantien raportti Englannista kertoi, että sikäläisistä seksiammattilaisista viisi prosenttia liittyy jollakin tapaa ihmiskauppaan. Niinpä siellä on säädetty laki, jonka perusteella kuka tahansa (miespuolinen) seksin ostaja voidaan panna telkien taakse, hänen nimensä julkistaa ja liittää seksirikollisten rekisteriin.

Tämä on mahdollista, koska seksin osto on kielletty parituksen tai ihmiskaupan kohteelta riippumatta siitä, onko ostajalla mitään mahdollisuutta asiaa tietää. Kuinka hän voisikaan, kun edes poliisi tai maailmanlaajuiset feministijärjetöt eivät sitä tiedä? Jopa Biaudet ja toimistonsa ylitarkastaja Venla Roth totesivat, että ihmiskaupan tunnistaminen on haasteellista kaikkialla ja kaikissa maissa eikä poliisikaan sitä tunnista. Onneksi kaikkia feministejä lohduttaa Venlan motto löydämme jos etsimme. Tämähän on vallan raamatullinen periaate. Etsivä löytää ja anovalle annetaan, vai miten se nyt meni.

Vaginapolitiikka

Tässä oli taas yksi radio-ohjelma, jonka kuuntelussa aika meni täysin harakoille. Se vain osoittaa, kuinka hukassa valtaosa mediaan päätyvistä naaraista ennakkoluulojensa ja oikeassaolemisensa kanssa on. Biaudet haluaisi Suomeenkin brittilain mukaisen version tai mieluummin seksikaupan täyskiellon huolimatta kieltolakien väistämättömistä varjopuolista. Mutta kun se on meidän eetos… Päätä seinään siis hinnalla millä tahansa, me pelastetaan uhrit. Uhri muuten on sana, joka pursuili Evan huulien välistä solkenaan. Tämän jälkeen voi huoletta sulkea korvansa aina kun joku naaras lausuu sanan uhri – odotettavissa ei ole mitään todellisuuteen liittyvää viisautta.

Kajantien insertissä ihmeteltiin myös, miksi Jeppe ostaa seksiä. Koskaan ei tietystikään ihmetellä sitä, miksi Eeva ostaa seksiä. Feministijärjestöt ovat jopa ”tutkineet” asiaa kyselyillä ja saaneet sekavan kasan aineistoja, joista ainakaan ohjelmassa ei syntynyt mitään järkevää tulosta. Ja tuskin koskaan saadaankaan, sillä eiväthän ne urokset sellaista itsekään tiedä. Suurin osa käyttäytymisestämme – ja varsinkin seksiin liittyvästä – kun juontuu järkemme ulkopuolisista tekijöistä. Vai vaaransiko Bill Clinton presidentinuransa pelkän tyhmyyden vuoksi? Melko alkeellisella tasolla olet, jos niin luulet.

Voin tässä nyt antaa teille Rakkaat Lukijani pikakurssin seksin aakkosista. Naarailla on vaginaksi kutsuttu kolo siksi, että siihen sopii oivallisesti eräs penikseksi kutsuttu sauvamainen uloke. Se on ainoa syy vaginan olemassaoloon, aivan kuten eri lajien kukilla on pölyttäjänsä nokkavärkkiin sopiva kukan muoto. Ei kai tässä nyt peruskoulun käyneelle mitään uutta ollut? Naaraan olemassaolon tarkoitukseksi voidaan pelkistää vaginan liikuttelu ympäriinsä ja pölyttäjien houkuttelu sinne. Urosten aivot sen sijaan ovat orientoituneet löytämään mahdollisimman runsaasti erilaisia koloja ja täyttämään ne elämän eliksiirillä. Urosten olemassaolon tarkoitus on siirtyä vaginasta vaginaan.

Näihin toimintoihin ei harkintaa kysytä, niitä ohjataan kemian keinoin. Se, miksi naaraat ovat krantumpia ja pystyvät paremmin ”hillitsemään” kemiaansa, johtuu vain testosteronin vähäisyydestä, ei siis mistään kehittyneemmästä itsehillinnästä tai moraalisesta ylemmyydestä. Seksi myös periytyy aika kaukaa kehityshistoriasta. Viimeaikainen tutkimustulos kertoo, että hiivasolu tekee päätöksen seksiin ryhtymisestä kahdessa minuutissa – toimintaa ohjaavat samat feromonit, jotka ihmistäkin liikuttavat. Emme siis ole kovin kauaksi kehityksessä päässeet.

Näin yksinkertaista, mutta kun siihen sotketaan uskonnollinen moralismi, valtapolitiikka ja humanistinen hörhellys á la Freud, niin sekametelisoppahan siitä syntyy. Apinat raukat eivät edes tiedä, miksi täällä taaperretaan. Ehkä kolmasosa naaraista ymmärtää vaginansa merkityksen, toinen kolmannes tietää, että sellainen on olemassa, mutta ei osaa tehdä sillä mitään. Kolmas kolmannes on luovuttanut sen politiikanteon välineeksi ja kieltäytyy päästämästä sinne mitään elävää – no, sormia ehkä lukuun ottamatta.

Tästä yhtälöstä syntyy tilanne, jossa uroksilla on krooninen seksin puute – sekä määrällinen että laadullinen. Ei siis ihme, että rakkauden ammattilaisilla on kysyntää. Jokaisen rehellisesti ympärilleen katselevan on pakko tämä havaita ja ymmärtää. Mitä enemmän ”oikeat” naaraat pihtaavat, sitä enemmän lisääntyy ammattilaisten tarve. Maalaislääkäri Kiminkinen määritteleekin pihtaamisen perheväkivallaksi…

Kannabiksen puolesta

Eilinen oli pettymys myös aiheettomien raiskaussyytteiden pinteessä taisteleville uroksille. Mikään ei ole naaraalle helpompaa kuin väittää urosta raiskaajaksi. Ei tarvitse mitään näyttöjä eikä mustelmia. Riittää, kun on paha mieli – vaikka niiden kuukautisten takia. Etenkin eilinen Vaasan hovioikeuden päätös suorastaan houkuttelee naaraita kiristykseen. Ei ihme, että päätöksessä osallisena ollut Vesa Keskinen totesi, että tämän päätöksen jälkeen kaikki Suomen miehet ovat vaarassa. Nyt kaikilla on oikeus tehdä ilmiantoja ja hovioikeus tuomitsee suomalaiset miehet.

Ajankohtainen Ykkönen käsitteli myös kannabiksen laillistamista – sen puolestahan on viime aikoina marssittu mielenosoituksissakin. Asian puolesta puhuvat kaikki järkisyyt ja kaikki huumeasiantuntijat. Poliisia ei voi pitää minään asiantuntijana tässä(kään) asiassa, koska hehän vain tekevät, mitä laissa käsketään sen enempää ajattelematta. Heille kaikki ylimääräinen työ on mieleen, koska sillä voidaan perustella lisäresurssien tarvetta – kukapa ei haluaisi kasvaa, sillä koko kasvattaa valtaa. Biaudetkin vaati lisää rahaa poliiseille…

Länsi-Euroopan maista vain Ranskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa rangaistaan kannabiksen käytöstä. Näin aivan tavallisista kansalaista leivotaan rikollisia. Apinalle on jäänyt epäselväksi, mitä tällä saavutetaan. Pilvenpolttajat kun ovat täysin toissijainen ilmiö huumekokonaisuudessa. Kielloilla bisnestä työnnetään tai tarjoillaan entistä enemmän rikollisjengien käsiin. Ikään kuin päättäjillämme olisi jokin sopimus mafian kanssa: euro sulle, euro mulle.

Varsinkin naarasaivot taantuvat lähes hysterian tasolle kuullessan sanan huume. Vähän sama ilmiö kuin pedofilian suhteen. Järjen käyttö bloggautuu kokonaan. Näin näyttää käyneen myös naarasministereillemme. Sekä Tuija Brax että Anne Holmlund ilmoittivat, ettei mitään lievennyksiä kannabiksen käytön rangaistavuuteen ole valmisteilla, koska tekeillä on tärkeämpiäkin asioita. Ne tietysti liittyvät naaraiden omiin intresseihin, joilla urosten ”valtaa” pyritään rajoittamaan. Eihän siihen kuvioon mitenkään sovi kannabis, koska sitä vaativat pääasiassa urosapinat.

Asian ytimessä

Kumpaanko luotat enemmän, Arto Lepistöön vai Mauri tsoukki Pekkariseen? Edellinen on teollisuusneuvos työ- ja elinkeinoministeriössä. Jälkimmäinen puolestaan ministeri samassa lafkassa ja menettänyt uskottavuutensa jo aikoja sitten. Apinan näkökulmasta vastaus on siis selvä. Ja muutenkin virkamiestä on syytä pitää keskimäärin aina poliitikkoa luotettavampana.

Taannoisessa taloustutkimuksen kyselyssä koplattiin ydinvoima ja uusiutuvan paketti virheellisesti yhteen, jotta kansalta saatiin varmistettua myönteinen mielipide ydinvoimapäätöksen taakse. Pääministeri Vanhanen nimenomaan painotti uudistuvien energiapaketin julkistamistilaisuudessa, ettei tällä ole mitään yhteyttä ydinvoimapäätökseen. Kuka siis keksi tämän koplaamisen?

Eilisessä Päivä tunnissa -lähetyksessä Lepistö myönsi, että yksi ydinvoimala olisi riittänyt, muu on poliittista tulkintaa eli tarkoituksenmukaista puhetta – Suomeksi sanottuna siis valehtelua. Lepistön mukaan tällä päätöksellä kolme neljäsosaa toisen ydinlaitoksen tuotannosta päätyy vientiin. Metsäteollisuus sai lobbauksellaan haluamansa ydinvoimapäätöksen, tämähän on suoraan tunnustettu virkamiesten suulla. UPM voi siten siirtyä turvallisesti auringonlaskun alalta energiabisnekseen – Suomen valtion auliilla tuella.

Yksityistetään, ykstyistetään

Eilen julkistettiin myös junaliikenteen kilpailuttamista pohtineen työryhmän ajatukset. Puheenjohtajansa Minna Kivimäen johdolla esitetään, että rautateiden henkilöliikenteen yksityistäminen pitäisi aloittaa Helsingin lähiliikenteestä. Veturimiesten liittoa edustanut Timo Tanner jätti asiaan ryhdikkäästi eriävän mieliteensä. Hänen mielestään synergiaedut menetetään ja palvelun laatu heikkenee. Helppo uskoa, kun on kuunnellut apinoiden järkyttäviä kokemuksia Iso-Britannian vastaavasta kohelluksesta.

Kovasti meillä vielä uskotaan yksitystämisen autuuteen – kuinka samat ihmiset muka tekisivät parempaa laatua verrattuna julkispalveluihin, pienemmällä palkalla, pääomasijoittajien kuoriessa kermat omiin pusseihinsa. Tutkimukset kertovatkin jostain ihan muusta kuin autuudesta. Silti sijoittajabisnes on leviämässä jopa lastensuojelutyöhön. Mehiläisen liiketoimintajohtaja Teemu Annala on vakuuttunut, että kansainvälisillä sijoittajilla on vain lasten etu mielessään. Sic!

Dosentti Matti Rimpelän mukaan kunnat ovat unohtaneet ennaltaehkäisevän toiminnan ja yrittävät tunkea sen vuoksi yhä kasvavat huostaanottavien lasten joukot yritysten niskoille, pois mielestä. Rimpelä pelkää, että alalla nyt toimivat pienyritykset häviävät, kun pääomasijoittajien suuryritykset jyräävät ne hintakilpailulla maan rakoon. En ole vielä nähnyt sellaista pääomasijoittajien yritystä, joka pyrkisi vähentämään kysyntää ja liikevaihtoa… jos löydät jostakin sellaisen niin kiitos kerro minullekin. Iso osa lastensuojelutyöstä on jo ulkoistettu. Sijaishoidosta kaksi kolmasosaa tapahtuu yritysten ja yhdistysten toimesta. Vuonna 2008 meillä oli yli 16000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 19.05.2010.

Yksi vastaus to “TIISTAI – JÄLLEEN KERRAN!”

  1. Tässä lukemista sivuhuomautukseen liittyen!

    http://www.sky.org/julkaisut/hamppu/hamppu2.94/salaliit.html

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: