WALLIN KESÄMEKOSSA

Feissarit tunkevat jo kotiinkin – juuri äsken joku nuori ja nätti naaras olisi halunnut esitellä UNICEFin toimintaa. Ei hän millään laupeuden asialla ollut vaan rahan perässä. Haluaisi sitä paitsi itselleen myös työantajalleen. Olisihan sitä voinut tarjota tytölle päiväkahvit, mutta lähetin hänet kuitenkin enemmän tai vähemmän ystävällisesti naapurin ovelle. Joku lehti kertoi vastikään, kuinka toimittaja oli näiden rahankinuajien toimesta pysäytetty kadulla kahdeksan kertaa reilun puolen kilometrin matkalla. Silti kerjäläisten mallinukkeina killuvat vain romanit.

Kuinka rasistista. Miten tämä feissaaminen muka kerjäämisestä eroaa? Jälkimmäisessä apu annetaan suoraan tarvitsijalle ilman välikäsiä. Joku voisi pitää sitä jopa viisaampana kuin jättimäisten organisaatioiden ylläpitoa. Sisäasianministeriön työryhmä esittää ja sisäministeri Anne Holmlund kannattaa organisoidun kerjäämisen kieltämistä. Eikös feissaaminen ole juuri malliesimerkki organisoidusta toiminnasta?

Vihreät kiirehtivät ensimmäisinä vastustamaan kerjäyskieltoa – aika erikoista, sillä hehän ovat kaikkien kieltolakien äitejä. Heidän tärkeimpiä tavoitteitaan on prostituution täyskielto. Ei tietoakaan, että heiltä löytyisi jokin ymmärrys rakkauden ammattilaisia kohtaan, kuten näyttää löytyvän kerjääjiä kohtaan. Anni Sinnemäki ja Ville Niinistö pitävät tärkeänä, että ruvettaisiin puhumaan kerjäämisen takana olevasta ongelmasta eli köyhyydestä. Milloin he mahtavat oivaltaa, että joskus voitaisiin puhua myös prostituution taustalla olevasta ongelmasta eli seksin puutteesta – ja vaatisivat EU:ta nimeämään seksiasiain erityislähettilään. Siinä vasta olisi jotain edistyksellistä, ennakkoluulotonta, uutta ja modernia!

Luontohetki

Ulkona oli tänään syksyinen äänimaailma, vaikka muuten kesä näytteli parhaita puoliaan. Tunnelma syntyi tiaispoikueiden jatkuvasta viestittelystä, minkä apina on tottunut yhdistämään loppukesän metsään. Räkättirastaitakin juoksenteli pitkin puutarhaa ristiin rastiin normaalia näkyvämmin. Olin juuri saanut pihalammikon valmiiksi, kun yksi räksä tepasteli paikalle. Otti pari kulausta ja mätkähti mahalleen keskelle allasta. En tiennytkään, että räksätkin osaavat kylpeä pääskyjen tapaan heittäytymällä lennossa veteen.

Ei tainnut tietää tuo rastasparka itsekään. Epäilen, että altaan keskelle levittämäni vaalea kivikerros aiheutti näköharhan. Rastas ehkä kuvitteli lätäkön matalammaksi kuin se olikaan. Teki vielä toisenkin yrityksen, kun ei ensimmäistä kertaa uskonut. No, käyhän se mahan kastelu tälläkin tapaa. On tämä nyt paljon vaarattomampaa kuin ikkunalasien heijastukset, jotka ovat tänä kesänä tappaneet omalla pihalla ainakin yhden räkättirastaan. Raato hävisi jonkin puhtaanapitopalvelun toimesta alta aikayksikön, joten saattaa niitä uhreja olla enemmänkin. Mikä mahtaa olla koko Suomen kesäinen saldo?

Mikäpä mukavampaa ajankulua voisi olla kuin luonnon ihmeiden seuraaminen. Ei ollut rastaallakaan mihinkään kiire. Siinä se suki itseään puoli tuntia, välillä silmäluomet lurpsahdellen. Ei siis mikään yllätys, että näytelmää katsellessa unohtui kokonaan, kuinka YLE Puheen Päiväntasaajassa olisi taas ollut tarjolla tasa-arvopropagandaa. Tällä kertaa huolen aiheena oli tyttöjen ”syrjiminen” joukkueurheilussa, you know… Välillä ihan oikeasti tulee miettineeksi, mitä järkeä on istua sisällä kirjoittamassa näitä blogeja maailman typeryydestä, kun luonto on niin uskomaton.

Kissatappelua

Suomessa on nyt sitten naaras presidenttinä, hallituksen päänä ja oppsitiojohtajana. Vieläkö jotain puuttuu? Ehkä puuttuu se jokin, joka tästä ihanteellisesta olotilasta tasa-arvouskovaisten mukaan pitäisi seurata. Eilinen eduskunnan ”keskustelu” uuden hallituksen ensimmäisenä oikeana toimintapäivänä osoitti, ettei naaraiden olemassaolo mitään uutta ole politiikkaan tuonut eikä tuomassa. Kissatappeluksihan se meni heti alkuunsa. Eikä hallituksella ole entistä enempää halua puolustaa köyhiä tai ympäristöä eliitin itsekkäältä rohmuamiselta. Joku Hetemäen työryhmäkin on laskemassa (rikkaiden) veroja, vaikka niitä pitäisi nostaa.

Kissatappelu näyttää syntyvän aina kun kaksi naarasta pääsee kansakunnan kaapin päälle. Samaa näytelmää käydään parhaillaan kustannusalalla. Suomen kuuluisin ja näyttävin goottifeministi sekä tämän hetken kuumin kirjailija Sofi Oksanen haukkui kustantajansa apinaksi. Kuinka ihanaa – tervetuloa vaan joukkoon Anna Baijars! Anna on siis naaras ja Suomen suurimman kustannustalon WSOY:n johtaja. Anna kuulunee niihin ”vääriin” naisjohtajiin, joita Suomi tuntuu feministien mielestä olevan pullollaan.

Ei siis riitä, että on naaras, pitää olla oikeaa uskoa tunnustava naaras. Tätä olen tainnut ihmetellä ennenkin. Feministien mielestä eläimiä eivät siis ole pelkästään urossiat, vaan näköjään myös vääräuskoiset naarasapinat. Monien mielestä apinaksi haukkuminen oli Sofilta rohkea teko. Harvoin nimittelyä kuitenkaan pidetään kovin sivistyneenä tapana. Erityisesti uroksen suussa moinen lausahdus olisi tiennyt maineen menetystä. Se tässä kuitenkin on hauskaa, että joka tapauksessa tähän sotkuun syyllinen on naaras – en silti ihmettelisi, vaikka tämäkin typeryys saataisiin jossain vaiheessa väännettyä jonkun poloisen urosapinan syyksi.

Hallituksen sensuurihaaveet

Ei voi mitään, mutta aina tulee Neuvostoliitto mieleen, kun tasa-arvoministeri (mikä vitsi) Stefan Wallin aukaisee suunsa. Viikko sitten hän ylitti kaikki ajateltavissa olevat tyhmyyden rajat lähettämällä paimenkirjeen – komissaarien tapaan – Iltalehdelle. Mari Kiviniemestä oli julkaistu takaa päin otettu kuva. Ja millainen kuva, siinä Mari näyttää parhaat puolensa. Hänellähän jopa on muotoja! Seksiä! Edestäpäin kun hän sattuu näyttämään lautanaiselta – ei sitä vähäistäkään karismaa, jota uhkeasta Jutasta sentään hieman on tihkuvinaan.

Ehkä tämä seksi pani Stefanin pään sekaisin? Seksi on paha, kysytään sitten vaikka paavilta tai keneltä tahansa feministiltä tai keneltä tahansa profeministimieheltä eli stefanistilta. Ainoastaan sisäinen kauneus on sallittua tässä psykososiaalisessa ihanneyhteiskunnassa, sillä sen voidaan väittää syntyneen yksilön henkisen kilvoittelun eli vapaan tahdon tuloksena. Ruumiillinen kauneus sen sijaan on biologiaa eli syntiä. Kaikki biologia pitää näiden stefanistien mielestä kieltää. Niinhän se meni itäisessä naapurissakin aikoinaan, että vain kasvatus ja kulttuuri merkitsivät.

Henry Laasanen oikeastaan ehti jo sanoa kaiken olennaisen Wallinin ruskeasta nuoleskelusta: kieli on syvällä Mari Kiviniemen pyllyssä. Näin raadollista menoa hallituksessa. Pisteitä kerätään hinnalla millä hyvänsä. Nyt meni oman maineen viimeisetkin rippeet, mutta ehkä pakkoruotsi säilyy. Ja säilyyhän se, sillä Kiviniemi palkitsi ministerinsä oitis kehumalla kuinka tasa-arvoministeri tekee työtään tomerasti, ja hyvä niin.

Jostakin syystä siis myös Kiviniemi katsoi tulleensa loukatuksi takaa päin otetusta kuvasta. Jos asiaa miettii aivan puhtaalla järjellä, niin eihän moisessa synkistelyssä ole mitään tolkkua. No ei sitä ole muussakaan ulkonäkökeskustelussa. Silti Marikin jaksaa vatvoa sitä, kuinka hän tunnistaa itseensä naisena kohdistuvat ulkonäköpaineet – mutta tulee samalla paljastaneeksi, ketkä niitä paineita luovat: äiti ja sisko! Niin että tässä asiassa ei ainakaan kannattaisi miehiä syyllistää. Ikään kuin lohdutuksena hän sentään toteaa, että ehkä miehillä sitten on omat paineensa.

Niinpä. Ei kai Stefanin nuoleskelua voi muuten selittää kuin paineilla. (Ihan vaan vihjeenä Stefu, niihin voisi auttaa nyrkkikyllikki). Nämä Stefanin puutteessa kirjoittamat lauseet jäävät historian noloimpien mokien listalle ikuisiksi ajoiksi: tasa-arvoministerinä ja miehenä (!?!) en voi mitenkään hyväksyä sitä, että naispoliitikkoa ja hänen ”toista puoltaan” käsitellään näin alentavalla tavalla. Asenteellisuus on tasa-arvotyön suurimpia kantoja kaskessa, toimittajilla on vastuu asenteiden purkamisessa, ei niiden ruokkimisessa… juttu oli asenteellisen journalismin pohjanoteeraus… suunnitteleeko lehti sarjaa, jossa käsitellään miespuolisten ministereiden takalistoja…

Wallin on asenteellisen politiikan pohjanoteeraus. Jostakin syystä tasa-arvoministeri oli hiljaa, kun Iltalehti julkaisi pääministeri Vanhasen takalistosta otetun uimahousukuvan kaksi vuotta sitten. Se ei varmaankaan ollut pohjanoteeraus, koska kuvassa oli urosapina? Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Aivan ilmiesesti tämäkin Wallinin sammakko oli tehtailtu Bulevardi 11:ssa. Tyhmempi voisi kuvitella, että tällainen ylisuojelu alistaa naiset tahdottomaksi ja heikoksi sukupuoleksi. Tarvitaan stefanisti pelastamaan neito pulasta! Tulee ihan Tarzan -elokuvat mieleen…

Olisi mukava tietää, onko Wallin ihan oikeasti, siis kaljatuopin ääressä pornofilmiä katsoessaan, näin idiootti – vai onko tämä pelkkää poliittista irtopisteiden keruuta. Hän on varmaan huomannut, että kannattaa kirjoituttaa kaikki puheet Naisasialiiton toimistossa, koska miesten syrjintä ei missään vaiheessa realisoidu vaaleissa. Näin hän luottaa sokeasti evoluution voimaan, jonka mukaan uroksilla ei ole yhteiskunnassa minkäänlaista TODELLISTA valtaa – pelkkää naaraiden ohjailemaa muodollista valtaa, jota ollaan sitäkin hyvää vauhtia karsimassa.

Kesämekkoa etsimään

Tässäkin asiassa törmätään taas akateemisiin tyhjänpuhujiin. Akatemiatutkija (!) Anne-Maria Holli Helsingin aliopistosta valittaa, että politiikan huipulle päästyään naiset joutuvat nopeasti sellaisen uutisoinnin kohteeksi, joka murentaa heidän uskottavuuttaan. Jutuissa korostuu yksityinen puoli. Demaripomo Jutta Urpilainenkaan ei malttanut pitää suutaan kiinni, vaikka tuskin mikään patriarkaatti pakotti häntä keikistelemään verkkosukissa lööppilehden keskiaukeamalla: naispoliitikkojen pukeutumiseen ja ulkonäköön kiinnitetään enemmän huomiota kuin miesten. Tavoitteena pitäisi olla, että poliitikkoja kohdellaan samalla tavalla riippumatta sukupuolesta tai sukupolvesta.

Naispoliitikkoihin siis kiinnitetään enemmän huomiota kuin urospoliitikkoihin. Naaraat saavat paljon enemmän ilmaista mainosta – ja siitä sitten pitää valittaa suureen ääneen? Ei mene jakeluun. Olisiko parempi, jos media olisi kiinnostunut vain urosten vaatekaapista? Arvelen, että siitä se vasta mekkala syntyisi. Mitä pitäisi ajatella siitä, että kaikki Suomen johtavat naaraspoliitikot osoittavat olevansa autuaan ulalla ihmislajin käyttäytymisestä toistelemalla stereotyyppisesti mantraa ihanneolotilasta, jota ei tämän lajin elinaikana koskaan tulla saavuttamaan – siitä yksinkertaisesta syystä, että mies ja nainen nyt sattuvat olemaan sukupuolivalintapaineen edessä eriarvoisia.

Ehkä nämä valittajat eivät ymmärrä sitäkään, että naarailla on yhteiskunnassa paljon enemmän vapauksia kuin uroksilla. Naaraat voivat pukeutua vaikka miesten vaatteisiin, eikä siitä kukaan hätkähdä. Mutta jos vaikkapa Sauli Niinistö tai Stefan Wallin ilmestyisivät eduskunnan täysistuntoon kesämekossa ja korkokengissä, heidät kiidätettäisiin oitis suljetulle osastolle. Mutta eihän sen pitäisi olla sen kummempaa, kuin että Jutta vetää jalkoihinsa läskipohjakengät ja pukeutuu housuihin ja pikkutakkiin eli bleiseriin.

Miesten ulkonäköön ei kiinnitetä huomiota positiivisessa mielessä (kuten Jutta sanoi, kukaan ei huomaa, jos miehellä on uusi kello, mittatilauspuku tai kalliit kengät), mutta jos miehellä on jokin paikka vinossa, niin siihen kyllä reagoidaan. Tai jos on jollakin tavalla poikkeava, siitä kyllä sanomista riittää – kuten vaikkapa Martti Ahtisaaren kävelytyylistä tai Veltto Virtasen baskerista. Jokainen uros, joka on joskus kasvattanut jonkinlaisen parran, on tasavarmasti huomannut, että siitä tulee kommentteja aivan väkisin. Harvoin kehumisia.

Mediassa parta tuntuu myös olevan asia, josta miehiä saa tölviä ihan luvan kanssa. Milloin on risuparta ja milloin kalapuikkoviikset, aina parrassa tuntuu olevan jotain uhkaavaa. Ehkä se tulee sieltä evoluution syövereistä sekin. Parta on kuin peniksen koko, se kertoo jotain uroksen geeneistä. Ja eihän sellainen sovi ”sivistyneeseen” yhteiskuntaan. Kumma, ettei partaa ole vielä kielletty. Ehkä Vihreät Naiset voisivat virittää tähänkin jonkinlaisen kieltolakialoitteeen?

Mallia voisi ottaa vaikka Japanista. Siellä parrat on kielletty Isesakin kaupungin työntekijöiltä. Perusteluna on energiansäästö! Aivan oikein, kasvihuoneilmiö vaatii nyt miehiltäkin uhrauksia. Ilmastointikulut kasvavat, jos miehillä on parta… Ai jaa. Tämä oli apinalle aivan uutta. Tyhmempi voisi ajatella, että energiaa säästyisi, jos partaa ei ajeltaisi lainkaan, sillä aniharva kai enää jaksaa käsihöylää käyttää.

Pahaksi onneksi hyvä asia on kariutumassa tomeraan ihmisoikeusaktivistiin. Ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Fumio Haruyaman mukaan on kyseenalaista puuttua säädöksin apinoiden kasvokarvoitukseen. Sen sijaan ihmiset, jotka eivät aja partaansa laiskuudesta, ovat oma lukunsa. No niin tulihan se sieltä. Ihmisoikeusaktivistiltakaan ei heru ymmärrystä laiskalle urokselle.

Vittu, mitä ahdasmielisyyttä. Vittu, mitä stereotyyppistä ajattelua. Vittu, mitä miehiä alistavia yhteiskunnallista rakenteita.

Noita-akka

Edellinen juttu päättyi ihmettelyyn, kuinka jotkut feministit jaksavat pitää meteliä siitäkin, että prinsessa Victoria halusi isänsä viemään hänet alttarille. ”Tasa-arvo” kuulema vaatii tällaisen tavan sensuroimista. Taas kerran feministit kieltäytyvät ymmärtämästä muodollisen ja todellisen vallan eroa. Sen sijaan heidän mielestään sellainen veivaus olisi suorastaan moderni ja oivallinen, jossa äiti saattelisi poikansa alttarille. Siinä edistyksellisyys pakahtuisi omaan erinomaisuuteensa. Mutta ihan oikeasti, ei tämä nyt niin kaukaa haettu heitto ole kuin saattaisi luulla.

Aika monet äidit nimittäin pitävät poikiaan otteessaan läpi elämän. Ihan tyhjästä eivät ole vitsit anopin ja miniän suhteesta syntyneet. Naaraille kiusalliset tasa-arvokysymykset kun on pakko naamioida vitsien muotoon, muutoin tulee noutaja – taas kerran aivan kuin Neuvostoliitossa, jossa ainoa tapa vaalia kansalaisten mielenterveyttä olivat järjestelmää mollaaavat vitsit. Se oli myös keino välttää KGB:n pitkävartinen koura.

Sylvi Kekkosta on pidetty nöyränä ja jopa hissukkana, karismaattisen miehensä Urhon varjossa lymyilevänä otuksena, jolla ei paljonkaan ollut sanomista maailman menoon. Totuus on tässäkin tarua ihmeellisempää. Marja Linnankiven vastailmestynyt muistelmateos Kekkosten miniänä paljastaa vallan erilaisen todellisuuden perheen sisällä. Pojat Matti ja Taneli olivat täysin äitinsä otteessa koko elämänsä.

Sylvillä oli sairaalloisen vallitseva suhde poikiiinsa. Hän puuttui jopa läheistensä intiimeimpiin onnenhetkiin tunkiessaan mukaan Matin ja Marjan häämatkalle! Ei siinä varmaan pojan mielipidettä kyselty tai se oli jo ennalta oikeaksi manipuloitu. Naarailla kun on keinonsa saada jopa tällainen mauttomuus näyttämään aivan luonnolliselta.

Siksipä tällaisia muistelmia ei koskaan saada lukea poikien kirjoittamina. Pojat lyttäävät korkeintaan isänsä muiston, mistä oivallinen esimerkki on isänsä elämänkerran Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä inspiroima Niklas Herlinin tilitys: ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään. Sylvin pojilla olisi varmaan ollut yhtä hyvät perustelut vastaavaan äitimurhaan – mutta miehet valitsevat mieluummin viinan tai hirttoköyden kuin naaraan häpäisyn.

Herlinin elämäkerrasta nousi valtaisa mekkala ja sitä käytettiin oivana todisteena siitä, millaisia sikoja miehet ovat. Miesten pahuus yleistetään koskemaan kaikkia miehiä, mutta naisten pahuus – jos sellaista nyt edes myönnetään – on vain yksittäinen poikkeustapaus. Sylviä ei olekaan kukaan ripustanut häpeäpaaluun, vaikka kaksikin kirjan lukenutta naistoimittajaa, Elina Simonen ja Anna-Liisa Haavikko, joutuivat toteamaan Viikon tietokirja -ohjelmassa Sylvin olleen hirvittävän häikäilemätön noita-akka, joka manipuloi poikiaan loppuun asti. Heistä tulikin sitten alkoholisteja ja Taneli tappoi itsensä. Simoselle tuli kirjasta mieleen kreikkalainen tragedia.

Sylvillä oli rautainen ote mieheensä, poikiinsa ja miniöihinsä. Hän piti jöötä perheessä ja häntä oli kaikkien paras totella, myös tasavallan presidentin, josta Marja piirtää sympaattisen perhemiehen ja jota hän kiittää tuesta. Yllättäen Urho näyttäytyy perheen lämmönlähteenä. Sylvillä oli myös poliittista vaikutusvaltaa mieheensä, mikä ei tietysti lajimme käyttäytymisestä jotain ymmärtävälle ole mikään uutinen. Hän muun muassa luki ja sensuroi Urhon puheet etukäteen.

Äiti tahtoo tehdä niin, ei parane puuttua tai äidin eettistä linjaa on kunnioitettava oli poikien selitys kaikelle kummallisuudelle. Kekkosten perheessä ei koskaan puhuttu mistään ongelmista, ne haudattiin maton alle. Sylvistä luotiin julkisuuteen kaunis kuva, mihin verrattuna hänen käyttäytymisensä saa Simosen mukaan hitchcockmaisia piirteitä. Jotain suvun käytöksestä kertoo myös Tanelin puolison Britan ja poikansa Timon kuvailut perhe-elämän kylmyydestä.

PS. Oma ehdokkaani EU:n seksiasiain erityislähettilääksi on Anu Saagim. Hän omaa ehdottomasti kaikki tehtävään vaadittavat muodolliset pätevyydet ja hänen tapansa juhlistaa juhannusta on mitä luonnollisin. Jos jollakulla sattuu olemaan suhteita, niin apina olisi enemmän kuin tyytyväinen kutsusta seuraaviin pippaloihin. Saarenmaa on niin kaunista  seutuakin…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 24.06.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: