YDINPASKA JA TASA-ARVO

Hävettää olla suomalainen. Lauma kun tunnetusti saa sellaiset johtajat, jotka se ansaitsee. Nyt nämä johtajamme ovat katsoneet oikeaksi upota ydinuskoon ja lykätä ongelmien ratkaisun tuleville sukupolville. Kuka vastuullinen päättäjä edes voi toimia näin? Kuinka ylipäätään on mahdollista pistää lasku sadoiksituhansiksi vuosiksi omille jälkeläisille, omille geeneille? Ehkä vastaus on yksinkertainen. Eihän kukaan ymmärrä, mitä satatuhatta tai kaksisataatuhatta vuotta tarkoittavat. Sehän on suunnilleen yhtä kuin oman lajimme ikä, sen kauemmin emme ole superaivoinemme tällä Telluksella taapertaneet.

Vaikka olemme olevinamme älykäs laji, ymmärryksemme on todellisuudessa kovin rajallinen. Ehkä tämä selittyy sillä, että aivotoimintamme on kehittynyt sukupuolivalinnan tarpeisiin ja siinä se on vahvimmillaan, sosiaalisessa nylkytyksessä. Mutta jos pitäisi ymmärtää laajoja kokonaisuuksia, aika-avaruutta tai suuruusluokkia tai apinoida eli ottaa oppia esimerkiksi ympäristökatastrofeista, aivokapasiteettimme loppuu kesken. Edes sellainen perussasia, että rajaton kasvu rajallisessa tilassa on mahdottomuus, ei mene jakeluun. Ei tätä totuutta uskaltanut kohdata uusi pääministerimme Mari Kiviniemikään nostaessaan talouskasvun linjapuheensa ykkösteesiksi.

Olen tarkoituksella yrittänyt olla hiljaa ydinvoima-asioista. Niistä lienee sanottu kaikki oleellinen jo monta kertaa. Mitä uutta näkökulmaa siihen voisi enää löytää? Mutta on se eduskunnan viimeviikkoinen ydinvoimapäätös lajissaan niin suuri moka, ettei sitä voi kokonaan ohittaa. Päätökseen kun sisältyvät kaikki klassisen manipuloinnin elementit: valehtelu, uhkailu, kiristys ja lahjonta – suunnattoman ja tarkoituksellisen hoppuilun lisäksi. Ehkä ne on kääritty tätä hienompiin sanakäänteisiin, mutta kyllä ne sieltä löytyvät. Enemmistö kansanedustajista on koukkuun myös takertunut. Ei tässä nyt periaatteessa ole mitään eroa pilkkiavannosta ahvenille tarjottaviin toukkaherkkuihin, samat kemialliset reaktiot siellä aivoissa jylläävät niin ahvenilla kuin edustajillammekin.

Sosiaalinen mylly

Ydinvoiman puolesta äänesti myös Paula Lehtomäki, tuo kaurissilmäinen naaras, joka on päässyt nykyiseen asemaansa pelkän söpön ulkonäkönsä ansiosta. Mitään muuta selitystä asemalleen on mahdoton keksiä. Paula on Suomen huonoin ympäristöministeri kautta aikain – ja apina on sentään nähnyt heidät kaikki toimissaan. Paula ei ole pystynyt minkäänlaisiin positiivisiin avauksiin, mutta sitäkin enemmän häneltä löytyy uskomattomia rimanalituksia, kärjessä tämä ydinvoimausko ja tekoaltaiden haikailu. On jotensakin kuvaavaa, että Suomen luonnonsuojeluliitto palkitsi innovatiivisuudesta Jan Vapaavuoren eli alan kakkosministerin!

Meillehän on uskoteltu, että kun valtaan pääsevät naaraat, maailma pelastuu ja muuttuu paratiisiksi. Nyt meillä on akkavalta hallituksessa ja lähes kaikilla politiikan nokkapaikoilla keikkuu naaras. Mikä on muuttunut? Ensi silmäyksellä ei mikään. Tarkempi pohdinta kuitenkin paljastaa, että paljonkin on tapahtumassa – mutta yllätys, yllätys – aivan päinvastaiseen suuntaan kuin olisi puusta katsoen odottanut. Olisi nimittäin odottanut, että naaraiden myötä suunta olisi kohti ympäristöhuolta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, onnellisuutta ja kaikkia muita elämän ihania asioita – sen mielikuvan mukaan, joka meillä uroksilla ihanista naaraista on.

Tasa-arvopolitiikan tuloksena meillä on kuitenkin kohta kaksi ydinvoimalaa lisää! Kuinka tässä nyt näin pääsi käymään? Antakaapas kun apina selittää.

Lienee universaali ilmiö, että naiset vastustavat ydinvoimaa miehiä enemmän. Ihan siis puhtaalla matematiikalla ja logiikalla olisi voinut olettaa, että kun meillä nyt on aikaisempaa enemmän naisia päättäjinä, ydinvoimapäätöksiä olisi vastustettu edellisiä vuosikymmeniä selvemmin. Mutta kävikin niin, että koimme suoranaisen ydinonnelan henkäyksen, ikään kuin jokin uskonnollinen herätysliike olisi vallannut päättäjät. Ydinuskohan on pelkästään päättäjien aivoissa, sillä kansasta vain viidesosa kannatti kahta uutta ydinvoimalaa – ja nimenomaan naaraat olivat lupia vastaan.

Selityksen clue on siinä, etteivät kaikki naaraat olekaan oikeita naaraita. Vaikka näitä urosaivoisia naaraita on vain pieni vähemmistö, korkeintaan muutama prosentti naaraista, juuri he ovat rynnineet käyttämään muodollista valtaa. Juuri he haluaisivat olla uroksia. Juuri he ovat niitä, jotka eivät ymmärrä ihmisen biologiaa ja kuinka se on antanut lähes kaiken todellisen vallan naaraille (siis niille oikeille naarasaivoisille naaraille) urosten askarrellessa pelkkinä marionetteina muodollisen valtansa pauloissa. Urokset ehkä luulevat olevansa vallankäyttäjiä, mutta heidät on päästetty kisailemaan muodollisesta vallasta vain siksi, että naaraat helpommin erottaisivat jyvät akanoista eli alfaurokset taviksista – eräänlainen sosiaalinen viljamylly siis tämä valtapeli.

Feminismin ydin

Tämän pienen naarasvähemmistön edustajat, joilla sikiönkehityksen virheellisen hormonilorauksen vuoksi on korviensa välissä urostyypin aivot, ovat jossain historian vaiheessa keksineet ruveta nimittämään itseään feministeiksi. Nämä vääränmallisten aivojensa ahdistusta potevat naaraat ovat anastaneet naarasvallan käyttöoikeuden itselleen – naaraiden enemmistöltä koskaan lupaa kysymättä. Ja vain siksi, että aivonsa pakottavat heidät leikkimään urosten hiekkalaatikoilla.

Kirsi Virtanen sattui sopivasti paljastamaan viimeisimmässä ohjelmassaan, kuinka vähemmistö manipuloi enemmistöä – tämähän on se mekanismi, jolla feminismi pitää itsensä hengissä. Kirsi muutti viidennellä luokalla uuteen kouluun toiselle puolelle valtakuntaa. Siellä tytöt puhuivat täysin eri asioista, mihin Kirsi oli tottunut, hevosista. Kun he kysyivät, tycker du om hästar, Kirsi oli vastannut sujuvasti javisst – vaikkei tiennyt hevosista mitään. Näin ehkä torjuu kiusatuksi tulemisen, mutta samalla myy osan itsestään.

Feministit ovat aina olleet pieni vähemmistö, joten heidän on Kirsin tavoin pitänyt valita ryhmänsä eli haluavatko kuulua naisiin vai miehiin – ja aivonsa ovat pakottaneet valitsemaan miesten maailman. Ehkäpä siksi, että sieltä on helpompi saada henkilökohtaista valtaa. Mutta he eivät suinkaan varasta valtaa uroksilta (sillä uroksillahan ei ole koskaan ollut kuin se naaraiden heille luovuttama muodollinen valta). He varastavat sen oikeilta naarailta, jolloin näiden valta vähenee, sillä vallan määrä laumassa on vakio. Näin käyttäytymällä feministit tulevat viestittäneeksi, että poikien hiekkalaatikko on parempi kuin tyttöjen nukketalo. Samalla he tulevat siirtäneeksi valtaa urosaivoille – valtaa, joka on kuulunut naaraille ja jota nämä ovat menestyksellisesti käyttäneet vuosimiljoonia.

Tässä siis syy kahteen uuteen ydinvoimalaan. Päätöksiä tehdään entistä enemmän urosaivoilla, sillä lopputulos ei riipu siitä, millaisessa ruumiissa aivot sattuvat sijaitsemaan. Ja vielä kertauksen vuoksi: feminismi ei ole uhka miesten vallalle, vaan oikeiden naisten vallalle. Jo pieni siirtymä tässä valtakentässä näyttäytyy todennäköisyyksien maailmassa eli yhteisötasolla huomattavana siirtymänä, kuten ydinvoimapäätös koruttomasti kertoo. Yksilötasolla tällainen muutaman prosentin muutos ei välttämätä näkyisi mitenkään, mutta mahdollisuuksien ja todennäköisyyksien maailmat toimivatkin aivan eri logiikalla.

Tasa-arvon tulos

Kristinusko on anastanut itselleen hyvyyden, tuon inhimillisen itsestäänselvyyden. Feminismi on anastanut itselleen tasa-arvon, tuon kauniilta kuulostavan, mutta koskaan toteutumattoman ihanteen. Tämän kulttuuriuskoon perustuvan tasa-arvovallankumouksen jäljet alkavat jo näkyä. Paitsi että se aiheuttaa yksilötason traumoja ja onnellisuuden vähentymistä niin uroksille kuin oikeille naaraillekin, se näkyy myös yhteisötasolla urosaivojen vallan kasvuna. Ja vaikka olenkin urosapina, en pidä tätä välttämättä hyvänä kehityssuuntana.

Tasa-arvoistuminen näkyy paitsi ydinvoimapäätöksessä myös monessa muussa kehityslinjassa. Yksinäisyys lisääntyy, rahan valta kasvaa, köyhät unohtuvat, sooloseksi yleistyy parisuhteissakin, nuoret ja keski-ikäiset naaraat sortuvat mielenterveysongelmiin, lasten pahoinvointi lisääntyy, juorujournalismin valta kasvaa, naaraat juovat itsensä miehiksi ja miehet naisiksi, ympäristöestrogeenit ja soijaestrogeenit nakertavat lisääntymiskykyämme.

Biologiaa vastaan taisteleminen on kuin tuulimyllyjä vastaan huitoisi. Siitä voi saada lyhytnäköisiä henkilökohtaisia etuja, mutta yhteisötason kustannukset muodostuvat rankoiksi. Esimerkkejä löytyy historiasta kasapäin. Eivät feministit pahoja liene, he eivät vain ymmärrä mitä ovat tekemässä. He eivät voi aivoilleen mitään – yhtä vähän kuin alfauros Ilkka Kanerva pystyy olemaan erossa näyttävistä naaraista. He vain toimivat niin kuin heidän on pakko toimia. Myös he ovat aivojensa orjia, vaikka saattavat muuta väittää. Siksi pitäisikin ihmetellä, miksi oikeat naaraat sallivat tällaisen vallanriiston itseltään.

Naaras siellä ja täällä

Otetaanpa pari naarasesimerkkiä. Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola on kapitalisti vankinta laatua, vaikka yrittää naamioida puuhansa ympäristöhuolella. Häntä pidetään eräänä pääsyyllisenä muun muassa siihen, että EU -parlamentti hylkäsi Hyökyaalto -vetoomuksen, jolla pyrittiin kiinnittämään huomiota valtameren rannikolla olevien ydinlaitosten ja muiden vastaavien laitosten turvatoimien riittävyyteen ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia ja tsunameja vastaan.

Mitä vastustamista oli tällaisessa tulevaisuuteen varautumisessa? Puoluetoverinsa Alexander Stubb sentään piti vetoomusta erinomaisen aiheellisena. Korhola sen sijaan liittoutui mieluummin äärioikeistolaisten hihhuleiden kanssa saadakseen hankkeen kaadettua. Korholan perustelut toiminnalleen osoittavat todellista asiantuntemattomuutta. Mutta niinhän se ihmismieli toimii, että se hyväksyy vain omien ennakkoasenteidensa mukaisen tiedon. Kaikki uusi ja varsinkin ajattelun muutosta edellyttävä torjutaan. Ikävä vain, että tällainen logiikka on lainsäädännönkin taustalla.

Viime aikoina tiedeyhteisöstä on kuulunut huolestuttavaa kommenttia siitä, että päättäjät vaativat tutkijoilta lojaalisuutta omille ajatuksilleen. Ikään kuin ensin päätetään lopputulos ja tutkijoilta halutaan siihen sopivat perustelut. Näinhän kaikki uskontoon perustuvat opit toimivat kristinuskosta feminismiin. Tämä sama tauti toimii siis eduskunnassakin. Kansantaloustieteen professori Otto Toivanen sanoo suoraan, ettei tutkijoiden tehtävä ole myötäillä päättäjiä. Taloustieteilijät ovat muun muassa ihmetelleet, miksi valtiovarainministeriö ei kuuntele talousneuvostonsa asiantuntemusta.

Teknillisen korkeakoulun professori Peter Lundin mukaan energiatutkimuksen rahoitus menee Suomessa käytännössä yritysten intressien mukaisesti. Noin 95 prosenttia rahoituksesta kanavoidaan yritysvetoisiin hankkeisiin eikä kriittinen tutkimus toteudu suomalaisissa energiakysymyksissä. Erään toisen tutkijan mukaan tilaustutkimuksilla elävät tutkimuslaitokset joutuvat myötäilemään rahoittajiaan taloudellisen riippuvuutensa takia.

Meillä siis suorastaan sensuroidaan tiedemiesten toimintaa ja suuntauksen voi olettaa vain kiihtyvän, kun yliopistouudistus jättää tutkijat entistä enemmän yritysrahoituksen varaan. Ja kuka olikaan uudistuksen innokkain puuhamies – eikun nainen? Aivan totta, opetusministeri Henna Virkkunen. Kuinka sopivasti sattuikaan tähän saumaan tapaus Ihonen. Tekniikan tohtori Jari Ihonen sai työnantajaltaan VTT:ltä kirjallisen varoituksen uskallettuaan kertoa ydinvoimalaskelmien puutteista kansanedustajille ja medialle. Ja kuka olikaan Ihosen esimies – eikun nainen? Teknologiajohtaja Satu Helynen!

Areva on yhtiö, joka yrittää saada Olkiluodossa rakenteilla olevaa, maailman suurinta ydinvoimalaa valmiiksi. Ongelmia on myös saman yhtiön ranskalaisella työmaalla ja ydinjätelaitoksella. Saksalaiset, britit ja amerikkalaiset kauhistelevat suomalaisten urakkaa ja pitävät sitä esimerkkinä, kuinka ydinvoimalaa ei missään nimessä pidä rakentaa. Erityisesti maiden viranomaiset ovat huolissaan EPR -reaktorin turvallisuudesta. Suomi on koekaniinina tämän uuden reaktorimallin toteutuksessa.

Vaikeuksista huolimatta Areva on suomalaisten voimayhtiöiden suosiossa. Se on edelleen ehdolla molempien uusien myllyjen toimittajaksi. Suomalaispääoman logiikka menee näin: kun tarpeeksi pahasti töppää, voidaan olettaa, että virheistä on opittu. Virheistä siis palkitaan. Voisiko tästä vetää sellaisen johtopäätöksen, ettei hyvää laatua kannata yrityselämässä edes pitää tavoitteena? Ja kuka olikaan tämän maanmainion Arevan toimitusjohtaja? Naaras nimeltä Anne Lauvergeon.

Energian haaskausta

Hallituksella ei ollut ydinvoimauskossaan edes tarjota vaihtoehtoja kansanedustajille, niin hyvin oli ministerit voimayhtiöiden toimesta juotettu – eikun voideltu. Maan äidistä ei tietysti ollut mitään apua, sillä Halonenhan puuttuu vain maailman suurimpaan ongelmaan eli kuviteltuun seksuaaliseen häirintään. Ydinenergiattomia energiamalleja olisi kyllä ollut tarjolla, vaikkapa Vihreän liiton tai WWF:n tuottamina. Hallituksen ilmastoasiantuntija Oras Tynkkysen mukaan edustajat tuskin edes ovat näitä papereita lukeneet.

Oras on arviossaan aivan oikeassa. Eihän yksikään apina pysty kaikkea jakarandapöydille jaeltavaa materiaalia edes läpi kahlaamaan, saatikka sitten omaksumaan. Tilanne taitaa olla sama kuin Säteiluturvakeskuksella, jonka pitäisi tarkastaa 100 000 ydinvoimalaan liittyvää suunnitelmaa, piirustusta ja kuvaa. Siihen ei pelkkä yliluku riitä, pitäisi jotain ymmärtääkin. Ehkä on siis vain luonnollista, että päätöksiä tehdään mutuperiaatteella?

Eikös konsulttiyhtiö ole yksityinen yritys ja siten maailman viisain olio? Ehkä kokoomuslaiset olisivat jaksaneet lukea edes PricewaterhouseCoopersin (alallaan mailman suurin yritys, toimintaa 149 maassa, 140 000 työntekijää) raportin, jonka mukaan Euroopan kaikki energia on tuotettavissa uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2050 mennessä. Ja kaikki tuo teknologia on jo olemassa, mitään uutta ei tarvitse keksiä. Mutta turha Toivo. Olisihan raportti ollut englanninkielinenkin…

Ihan pieni sivujuonne sallittakoon tässä muutenkin ylipitkässä kirjoitelmassa. Meillä tuhlataan nykyään energiaa aivan Simona. Esimerkiksi puolet maailman ruoasta menee jätteeksi ja melkein kaikki dumpataan kaatopaikoille tai muuten vaan ilmastonmuutosta kiihdyttämään, kun se kaikki voitaisiin mädättää biokaasuksi. Samana päivänä, kun eduskunta äänesti ydinvoiman puolesta, pikku-uutinen kertoi kuinka Lapin tekojärviltä pyydetään tonnikaupalla kalaa, jota ei osata jalostaa ihmisravinnoksi. Ei sitä osata mädättääkään, joten se haudataan suohon… voiko enää suurempaa idiotismia keksiä?

Pekkarointia

Idiotismi. Ei sitä tarvitse keksiä, se on jo keksitty: Mauri Pekkarinen! Ydinvoimavalmistelu on ollut uskomatonta kieroilua ja suoranaista valehtelua. Tsoukki, sanoi Pekkarinen aikaisemmista puheistaan. Kyseessä on Suomen suurimpia poliittisia päätöksiä, ja vastuuministeri vain tsoukkailee. Ellei luottamuksesi poliitikkoihin ole vielä mennyt, niin nyt olisi jo aika. Kysykää jotain vaikeampaa, tähän on liian helppo vastata laukoo ministeri aitiostaan eduskunnassa vastauksena Paavo Arhinmäen asialliseen kysymykseen. Näinkö helppo meillä on peitellä osaamattomuuttaan, sillä uusintakysymys osoitti, ettei eri vaihtoehtojen työllisyysvaikutuksia ole edes selvitetty! Mutta näinkin alkeellisella tavalla eduskunnassa saa aikaan aplodit ja presidenttihuudot.

Valehtelukin ministerille sallitaan. Pekkarinen mainosti ydinvoimaa hallituksen iltakoulussa lupaamalla 10 miljoonan tonnin päästövähennyksiä, vaikka VTT:n laskema oikea luku on miljoona tonnia reaktoria kohti. He eivät valitettavasti tiedosta, missä mennään, haukkui ministeri omaa nuorisojärjestöään, kun se kehtasi kritisoida hänen ydinvoimauskoaan. Ihan raamatullinen lausehan tuo on, mutta silti tai juurikin siksi tulee mieleen epäilys, että Mauri taitaa tässä olla nyt se, jota on raskaimmin kusetettu.

Silloinen pääministeri Matti Vanhanen vakuutti uusiutuvan energiapaketin julkistamistilaisuudessa, ettei tämä mitenkään liity ydinvoimaratkaisuun. Tätä ei kukaan sen jälkeen enää muistanut, ei kai Vanhanen itsekään. Ydinvoimapäätös ja risupaketti niputettiin tukevasti yhteen niin poliitikkojen kuin mediankin toimesta. Ja yllätys yllätys, kumpiko asia jätettiinkään pitkälle syksyyn päätettäväksi ja kumpiko hoidettiin pois päiväjärjestyksestä poikkeuksellisesti heinäkuussa.

Saa nähdä millainen innostus energia-asioihin löytyy syksyllä. Joka tapauksessa ydinvoimapäätös syö resursseja muulta kehitykseltä ja Suomi leimautuu vanhanaikaisten ratkaisujen maaksi. Ei meillä näy olevan rohkeutta eikä liioin innovatiivisuutta. Ihan turhaan jonkun Jorma Ollilan johdolla pohditaan brändikuvaa, kun eduskunta tekee parhaansa tunkemalla meitä itäisten maiden joukkoon.

Pekkarisen logiikka sai mainostilaa myös Arhinmäen ihmetellessä kansakunnan resurssien riittävyyttä, kun ne nyt on päätetty tuhlata ydinlaitoksiin. Ministeri sai siitä aiheen Neuvostoliittoletkautukseen; Suomessa ei ole mahdollista käyttää yksityisten yritysten rahoja hyviin tarkoituksiin. Eipä niin, mutta niitä voitaisiin ohjailla ja pakottaa tiettyyn suuntaan poliittisilla päätöksillä. Nyt tapahtuu tasan päin vastoin. Talouselämä ohjailee poliittisia päättäjiä – eikä sillä ole sieraimissaan mikään muu kuin rahan haju.

Raha ratkaisee

Säälittävää, että hyvät asiat pilataan aina poliitikkojen toimesta. Ympäristöhuolesta on tehty pelkkää kauppatavaraa. Ilmastonmuutoksen torjunta on olevinaan taikasana, jolla voi perustella mitä järkyttävimpiä rikoksia ihmiskuntaa ja luonnon monimuotoisuutta kohtaan. Pekkarisenkin ylin teesi ydinvoiman valinnalle oli ilmastonmuutoksen torjunta ja päästöjen vähentäminen. Nämä sanat tulvivat nykyään solkenaan sellaisten ihmisten suusta, joilla ei ole minkään sortin syvällistä käsitystä ympäristöasioista.

Pekkarinenkin tuli paljastaneeksi, mistä ne hänen teesinsä itse asiassa ovat peräisin. Vielä puoli vuotta sitten kaikki ministeriönsä laskelmat osoittivat korkeintaan yhden voimalan tarvetta. Jopa oikeuskansleri Jaakko Jonkan esteelliseksi toteama teollisuuden edusmies ja ministeriön energiaosaston ylijohtaja Taisto Turunen oli tätä mieltä. Sitten tammikuussa Pekkarinen antoi määräyksen valmistella lupaa kahdelle voimalalle. Jotain tapahtui. Ja se jokin oli metsäteollisuuden lobbaus. Nyt on saatu parempia perusteluja sille, mitä Metsäteollisuus on kertonut omaksi sähköntarpeekseen. Turunen tulee paljastaneeksi politiikan koko ytimen: tiedetään hyvin, ettei viime kädessä laskelmista vedetä johtopäätöksiä. Kyllä se vedetään poliittiisesta keskustelusta. Eli ravistetaan hihasta.

Esteellisyysasia oli kiusallinen koko hallitukselle. Erityisen kiusallinen sen olisi pitänyt olla Pekkariselle, mutta hän ei ollut moksiskaan. Kaikesta näkyy, että valta on noussut miehen tupeeseen asti. Vanhanen kiirehti selittämään, ettei Turusella ollut mitään vaikutusta tehtyyn päätökseen. Turunen oli kuitenkin koko valmisteluprosessin johtaja. Tästä voisi tehdä johtopäätöksen, ettei minkään päätöksen valmistelulla ole mitään merkitystä, poliitikot päättävät kuitenkin mitä huvittaa. Sama todetaan myös Jonkan päätöksessä: Turusen esteellisyys ei kuitenkaan vaikuttanut tehtyyn päätökseen. No, onhan tämä nähty monta kertaa aiemminkin. Päivänselvätkään tutkimustulokset eivät muuta miksikään poliitikkojen kerran oppimia fraaseja.

Paitsi raha. Se taitaa olla ainoa konsultti, joka tehoaa poliitikkoon kuin poliitikkoon. Pekkarinen on aiemmin ollut johdonmukaisesti ydinvoimaa vastaan. Nyt kun hän olisi voinut toteuttaa tätä jaloa näkemystään, hän möi itsensä eniten maksaneille. Verhosi tietysti takinkääntönsä ilmastoherännäisyydellä. Kun Päivän peilin toimittaja kysyi, miksei Pekkarinen kannattanut ydinvoimaa vuonna 2002, Mauri tiuskaisi: me emme kerta kaikkiaan selviä ilmastovelvoitteesta ilman ydinvoimaa. Välttämättömyys on vähentää päästöjä. Ettekä tekään tiennyt tomittaja sitä (siis vuonna 2002). Mutta eihän kasvihuoneilmiötä keksitty vuonna 2003 eikä vuonna 2005! Apinakin sen tiesi jo paljon ennen 2000 -lukua. Ehkä Mauri näin vain paljasti tietämättömyytensä.

Maailman radioaktiivisin

Ydinpäätös on linjassa nykyisen politiikan kanssa kaikilta osin. Päättäjät ovat kuunnelleet kaikkia muita tahoja paitsi äänestäjiä. Selvä enemmistö kansasta vastustaa ydinvoimaa, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Miksi poliitikot sitten vetoavat kansan mielipiteeseen Nato -jäsenyydessä? Yrityselämä ja rikkaat jyräsivät, köyhät, ympäristö ja tulevat sukupolvet ovat maksumiehinä. Talouskasvuideologian pahin ongelma onkin siinä, että lasku jätetään jälkipolville. Päättäjien ajantaju ei näytä ulotuvan edes 20 vuotta kauemmaksi taaksepäin, mitä todistaa Tšernobylin unohtaminen – tai eihän se ole mikään päättäjien ominaisuus, vaan apinalajimme yleinen käyttäytymismalli.

Surkeinta tässä kaikessa lienee, ettei mikään ydinuskopuolueen väittämistä itse asiassa pidä paikkaansa. Ei halpa sähkö, ei työllisyys, ei kotimaan tarve, ei ilmaston pelastaminen eikä jätteen loppusijoituksen ongelmattomuus. Talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari hehkuttaa 10 000 uuden, pysyvän työpaikan lisäystä. Väitettä on mahdoton uskoa. Toivottavasti joku toimittaja muistaa lupauksen vielä vuonna 2020 ja harrastaa tutkivaa journalismia. Uusiutuviin perustuva ratkaisu olisi joka tapauksessa tuonut ydinvoimaa enemmän työtä joka puolelle valtakuntaa. Esimerkiksi Saksassa uusiutuvat energialähteet työllistävät saman verran ihmisiä kuin autoteollisuus. Saksa on muun muassa maailman suurin aurinkoenergian laitevalmistaja.

Suomessa vakuutetaan, ettei ydinsähköä tehdä vientiin. Tämänkin väitteen voi jokainen todeta vääräksi vuonna 2020, jos sattuu sinne asti kituuttelemaan. Suomesta tulee myös uraanin viejä. Melko hauskaa, kuinka Suomi on sitä ollut jo vuosikaudet, mutta ei siitä kukaan ole tainnut mitään tietää. Edes Kokkolan kaupunki, jossa uraania erotellaan, ei ole ollut tietoinen asiasta. Eikä polttoaineen loppusijoitus ole lähelläkään ratkaisua, vaikka niin annetaan ymmärtää. Tässäkin työssä tiedemiehiä painostetaan ”oikeiden” lopputulosten lähteille. Ei kai enää ole mikään uutinen sekään, että Itämeri on maailman radioaktiivisin merialue.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 05.07.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: