PUUTAHEINÄÄ

Hellettä pukkaa. Vaatteiden käyttöä ei nyt tarvitsisi Suomessakaan perustella  kylmyyden torjunnalla. Toivottavasti Sinullakin on kotona naaras, joka käyskentelee mieluiten Eevan asussa. Jostakin syystä sellaisessa ei saa esiintyä julkisilla paikoilla. Jotain ekstraa sielläkin voi silti harrastaa. Toivottavasti Sinullakin on naaras, joka tykkää liihotella apinalauman keskellä ilman pöksyjä ja rintsikoita. Millainen kansanterveyttä edistävä vaikutus tälläisen tavan yleistymisellä olisikaan!

Oikeastaan kaikki naaraat, joille tällaisen vapauttavan pukeutumistavan olen opettanut, ovat olleet vallan ihastuneita sen mukanaan tuomaan keveyteen ja vallan tunteeseen. Tulee vain ihmetelleeksi, miksi urosapinoiden pitää moinen asia naaraille opettaa. Kuinka he eivät tule itse asiaa keksineeksi? Ovatko naaraat niin alttiita kaiken maailman uskonnoille ja ismeille – joiden kaikkien vallankäytön keskeinen väline on seksuaalisuuden rajoittaminen – että se jopa inertoi heidän omaa mielikuvitustaan?

Yhtä hyvin voisi ihmetellä, kenen keksintöä ovat yöpaidat ja muut yölliset vermeet ja mihin niitä tarvitaan. Eiväthän ne hyödytä ketään muuta kuin alan teollisuutta. Jopa miehet on höynäytetty ostamaan ostamaan moisia turhakkeita vaimoilleen äitienpäivinä ja muina merkkipäivinä. Jos edes sängyssä ei kehdata olla ilman vaatteita, niin kovin pahasti jokin ismi on päässyt aivoja nakertamaan.

Parisuhdetesti

Seuraavassa annankin oivan vihjeen kaikille seurustelusuhteessa eläville urosapinoille. Jos naaraasi ei suostu edes kokeilemaan pikkareiden ja rintaliivien jättämistä vaatekaappiin, olet todennäköisesti jämähtämässä tiukkapipoiseen riivinraudanalkuun – tai pahimmassa tapauksessa feministiin. Kannattaa harkita vielä muutaman kerran. Sitä vaan tulee ihmetelleeksi, mitä esimerkiksi Jan Erola tai Simo Frangén ovat ajatelleet puolisoaan valitessaan. Edellinen kun on joutunut Anne Moilasen pamputettavaksi ja jälkimmäinen Rosa Meriläisen naurun kohteeksi.

Tieto(!)kirjailija Rosa onkin ollut viime aikoina runsaasti radiojulkisuudessa – pöksyittä tai pöksyillä, vaikea sanoa. Rosalta saattaisi jopa paljas iho onnistua, onhan hän julistanut feministille poikkeuksellisesti pornon ihanuutta. Ehkä hän onkin vain tapafeministi? Samalla tapaa kuin hän myönsi Kalle aiván Haatasen ohjelmassa olevansa tapavihreä – näitä yhdistää kermapersetausta, kaupunkilainen kieli ja koulutustaso. Samassa ohjelmassa hän myönsi rakastavansa valtaa.

Jossain toisessa ohjelmassa Rosa oli keskustelemassa viinasta. Hän tunnusti rakastavansa myös juomista ja juhlimista. Hyvään humalaan liittyy murehtimattomuus… on hauska juoda itsensä jumalaan (eikun humalaan). Samassa ohjelmasarjassa esiintyivät myös Anne Moilanen ja miehensä Jan Erola. Moilasen sanomaa ei tullut kuunnelluksi, Erola on vasta tulollaan. Toisaalta olisi ollut hauska kuunnella, millaista saastetta Anne oli nyt päästämässä ilmakehään – toisaalta ei voisi vähempää kiinnostaa.

Jotensakin viina tuntuu kiehtovan feministejä. Ehkä se liittyy jotenkin siihen, että viinan kittaaminen tekee naisista enemmän miehiä, ihan noin kemiallisestikin. Feministithän haluavat olla miehiä. Alkoholi kun vaikuttaa sukuhormoneja erittäviin sukupuolirauhasiin. Naisilla juominen häiritsee munasarjojen toimintaa ja laskee estrogeenitasoa. Myös testosteronin määrä kasvaa. Pitkäaikaisen runsaan käytön jälkeen valtaosalla naisista korostuvat miesmäiset piirteet.

Kuvaa kesä!

Digiajan myötä valokuvauskilpailut ovat kärsineet inflaation. Niitä järjestetään joka puolella mitä eriskummallisimmilla perusteilla. Ennen vanhaan kilpailuissa oli sentään tarjolla kunnon palkintojakin, nyt voi parhaimmillaan joutua tyytymään kyseenalaiseen kunniaan ja kädenpuristukseen.

Kesäkuvakilpailut tuntuvat olevan aihe, joka kiinnostaa kaikkia medioita. Useimmilla sanomalehdillä näyttää olevan oma kisa meneillään, samoin monilla radio- ja teeveekanavilla. Lukijat äänestävät voittajan lukee usein kilpailuohjeissa. Onko se nyt jotain demokratiaa? Olen ihmetellyt monenkin nettikisan tuloksia, kun siellä on päästetty kansa valitsemaan. Lopputulos on saattanut olla lievästi sanoen kummallinen. Ehkä syynä on ollut äänestyssysteemin ongelmat, samaa kuvaa kun on päässyt kannattamaan rajattomasti. Ahkerin tietekoneen naputtelija saa siis kuvansa ensimmäiseksi.

Tyypillinen esimerkki oudoista järjestelyistä on sanomalehti Keskisuomalaisen kesäkuvakilpailu. Lehti on tässä päässyt halvalla. Molemmat kaksi palkintoa ovat lahjoituksia paikallisilta yrityksiltä. Lisäksi lehti omii kaikkien kuvien julkaisuoikeudet ja kertoo hyödyntävänsä ja käsittelevänsä materiaalia parhaaksi katsomallaan tavalla. Näin mediatalo kerää ilmaista kuvamateriaalia käyttöönsä. Kohta kai lehtikuvaajat voidaan irtisanoa, kun amatöörit hoitavat homman aivan ilmaiseksi…

Yksi kuva kertoo kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se nyt menikään. Tämä kuva kertoo kaiken sukupuolten tasa-arvosta.

Liikenteessä

Mikä voisi olla kekseliäämpi kuin yrittäjä? En minä ainakaan keksi. Heillä tuntuu olevan jokin erikoisgeeni, jolla kehitetään keinot säädöksen kuin säädöksen kiertämiseen. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä kissojen eikä koirien kanssa, ne tupsahtavat silmille usein pyytämättä ja odottamatta, kuten Äänekosken Hirvaskankaalla pohjoiseen ajellessa. Tien varteen ilmestyi noin vuosi sitten auto. Ei siinä mitään, kaipa Suomen maaseudulla saa autonsa pysäköidä mihin haluaa, ei ole kieltomerkkejä.

Eikä taida laissa olla kieltoa siihenkään, etteikö romuauton kylkeen saisi maalata mainoksia. Tiehallinto näyttää olevan voimaton tällaisen mainonnan edessä. Kotipizzakauppias siis selätti valtakunnallisen byrokratian. Anarkistipuoleni iloitsee moisesta oivalluksesta, mutta jokin toinen puoleni ihmettelee kauhiasti. En osaa päättää, mitä moisesta oikeasti pitäisi ajatella. Eihän siitä mitään tulisi, jos joka mutkaan ilmestyisi koppikuormuri mainoksineen.

Porin suunnalla tiehallinto sen sijaan on tehnyt oivallisen innovaation. Siellä on koemielessä maalattu kaistojen keskelle kaksoisviiva, ikään kuin molemmilla kaistoilla olisi oma viivansa noin puolen metrin etäisyydellä toisistaan. Se tuntui heti toimivalta ratkaisulta, sillä on jokin myönteinen psykologinen vaikutus autoilijaan. Miksi tällainen on vasta kokeiluasteella, tämähän pitäisi saada pikimmiten kaikille Suomen teille, joihin se soveltuu!

Edellisessä jutussani ihmettelin energian tuhlauksen määrää. Siitä saa oivallisen käsityksen myös liikenteessä. Viimeksi eilen illalla yhdentoista aikaan ajelin muutaman kymmenen kilometriä valaistulla tiellä – vaikka valon määrä maisemassa oli vähintään yhtä suuri kuin talvipilvisenä päivänä. Juhannuksenakin moottoritievalaistus oli täysillä. Mikä tai kuka näitä valoja oikein ohjailee? Suomen kesässä olisi ainakin puolitoista kuukautta sellaista aikaa, jolloin ulkovaloja ei tarvittaisi missään.

On se niin hirveän motivoivaa tällainen tuhlaus. Itse pitäisi sammutella valoja ja stanby -laitteita lattialla kontaten muutaman kilowatin tähden, mutta julkinen puoli haaskaa megawatteja suruttomasti. Epäilen, että ydinsähkö on tähänkin syyllinen. Sehän pukkaa energiaa verkkoon kulutuksesta riippumatta. Tällainen ”ilmainen” energia houkuttelee entistä enemmän tuhlaukseen. Toisin olisi, jos jokaisesta watista joutuisi maksamaan ihan oikean hinnan. Säästöä kertyisi helposti kymmeniä prosentteja ja uusia innovaatioita syntyisi pizzakauppiaan tahdilla.

Mustikoita kalliolla

Toinenkin energiaidiootti sattui matkan varrelle viime viikolla. Oltiin suosikkinaaraani kanssa Virtojen Torisevanjärvillä. Tiedättehän nuo kolme rotkojärveä, joista eteläisimmän kupeessa on kahvio, on ollut jo yli 60 vuotta. Kannattaa käydä nauttimassa hyvistä leivonnaisista yksityisen omistamassa paikassa. Rahat eivät sujahda minkään suurfirman kautta veroparatiisiin, vaan jäävät paikkakunnan eloa ilostuttamaan. Ja hintatasokin on aivan jotain muuta kuin aabeeceellä.

Sinne sattui samaan aikaan bussilastillinen eläkeläisiä. Eihän siinä mitään, hyvä, että kävivät luontoa ihastelemassa ja pullaa mussuttamassa. Mutta. Bussikuskia tässä nyt täytyy kurmuuttaa. Kun oli hellepäivä hän varmaan oli olevinaan kovinkin sympaattinen ja empaattinen ja kaikkea muuta psykososiaalista potaskaa jättäessään linjurin tyhjäkäynnille ilmastoinnin vuoksi. Siis tunti tyhjäkäyntiä! Voi sitä pakokaasun hajua ja kimittävää meteliä, joka kuului satojen metrien päähän kallioille.

Talvella poliisi on vahtivinaan autojen tyhjäkäyntiä. Ehkä pitäisi aktivoitua myös kesäisin. Mutta kuinka poliisilla nyt olisi aikaa lähteä korpia ratsaamaan. Tämä nyt on vain yksi hyvä esimerkki kieltolakien turhuudesta. Niiden valvonta ontuu pahasti, vaikka poliisien määrä kaksinkertaistettaisiin. Laissahan kielletään kahta minuuttia pidempi moottoriajoneuvojen tyhjäkäynti. Alle 15 asteen pakkasella sallitaan neljän minuutin moottorin lämmitys ennen ajon alkua. Pitäisikö nyt sitten lakiin lisätä uusi pykälä, jossa busseille sallittaisiin neljän minuutin helletyhjäkäynti?

Kallioilta löytyivät komeiden maisemien lisäksi kesän ensimmäiset mustikat. Kotipesään tullessa pihakivet paljastivat, että myös räkättirastaat olivat löytänet ekat marjansa. Rastaat ovat oikeastaan oiva tiedontuoja, värikkäistä läjistään mustikkakauden huomaa alkaneen.

Kaupallista hömppää

Kyllästyin jo YLE:n radiokanavien feminismitulvaan ja ajattelin autossa istuessani kuunnella jotain muuta, mikä siis tarkoittaa kaupallisia kanavia. Siellä ”kasvatukseen” ei paljonkaan törmää. Mutta musiikkia ei voi välttää, sillä sitä tunkee joka kanavalta eritasoisen puhehöpötyksen lomassa. Onhan joukossa helmiäkin, kuten Bobby McFerrinin legendaarinen Don’t Worry Be Happy. Ei kai ole sattumaa, että tällaisen kappaleen laulaa urosapina? Tuskin se yhdenkään naaraan suuhun edes sopisi…

Mainokset ovat tietysti näiden kanavien rasite. Niitä kuunnellessa joutuu jälleen kerran kärsimään yrittäjäaivojen luovuudesta. Vai mitä mieltä olette Kikkoman -soijakastikemainoksesta, jossa uros ja naaras juttelevat ruuanlaiton lomassa niin luonnollisesti, että oikein oksettaa. Löytyyköhän koko maailmasta yhtään ainoaa parisuhdetta, jossa keskustelu sujuu näin lennokkaasti? Entäs sitten sokerimafian mainos, jossa kehotetaan säilömään marjat hilloksi – sokerilla tietty. Se kuulema käy nopeammin kuin ehdit hilloa sanoa. Mitä hittoa, sokerivelliä pitää keittää kymmenen minuuttia, eikä siinä ajassa muka ehdi yhtä sanaa saada suustaan. Täytyy olla tooooosi hämäläinen…

Pyöriihän siellä aalloilla ainakin yksi mainos, josta voisi tehdä ilmiannon Mainonnan eettiselle neuvostolle eli sinne, jonne kaikki kukkahattutädit kirjoittavat valituksiaan, jos tissinpuolikaskin sattuu jossain vilahtamaan. Koska Neuvosto toimii naarasaivoilla, on kuitenkin todennäköistä, että Ruukki saisi edelleen harjoittaa urosten mollaamistaan, sillä Neuvoston kahdeksasta jäsenestä kuusi on naaraita! Että se siitä tasa-arvosta.

Ruukki Oyj mainostaa muka hauskassa pätkässä Finnera -kattoaan parisuhdekeskustelulla, jossa naaras lausuu urokselleen älykästä – siis katto, et sinä! Nyt on jo kattopeltikin urosapinaa älykkäämpi. Tällainen loukkaus uppoaa kuitenkin ihan sujuvasti apinalaumaan, mutta jos jossain mainoksessa kehdattaisiin väittää vaikkapa kynsilakkaa naarasta älykkäämmäksi, niin eivätköhän nettipalstat rupeaisi pullistelemaan. Että se siitä tasa-arvosta.

Ei siis kannata valita peltikattoa, jos olet rakentamis- tai remonttipuuhissa.

Ounou

Viime aikojen lööppejä ja uutisia ovat hallinneet Porvoon ampumistapaus ja Ristiinassa kadonnut pikkupoika. Molemmat tietysti ovat tapahtumia, jotka ovat suuren luokan järkytyksiä mahdollisuuksien maailmassa. Silti ei voi kuin ihmetellä, kuinka niistä vedetään sujuvasti lenkkiä todennäköisyyksien maailmaan. Varsinkaan jälkimmäisellä ei ole mitään yleistä merkitystä, mutta silti media oli täynnä – niin, tunnetta. Ainoa kuviteltavissa oleva linkki yleiselle tasolle olisi ollut Vapepa, jonka jäsenet siellä poikaa etsivät, mutta hehän jäivät aivan sivuosaan koko näytelmässä.

Tällaisen yksityisen tragedian lööpittämistä voidaan pitää lasten hyväksikäytön pahimpana ilmenemismuotona ja höpötyskulttuurin karmeimpana kukkasena. Satuin kuuntelemaan Radio Novaa sen jälkeen, kun poika oli löydetty hyvissä voimissa. Voi sitä höpötyksen määrää. Ja kuinka ollakaan, kaikki päivittelyyn osallistuneet olivat naaraita. Onhan se ehkä ymmärrettävää siksi, että naaraiden aivot toimivat juurikin siinä mahdollisuuksien maailmassa, jonne tämä uhkaava tilanne sijoittui. Eräskin soittaja kehui lähettäneensä suojelusenkelinsä poikaa pelastamaan! No nyt tämä naaras voi sitten kehua, kuinka hän pelasti pojan. Toimittajana äänessä ollut Sanna Mämmi pani ajatusterapiallaan vielä paremmaksi: kun me kaikki yhdessä toivotaan, niin kyllä sillä on vaikutusta.

Tällaisen edessä apina menee ihan sanattomaksi. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka huonosti Sannan ääni ja kasvot sopivat yhteen.

Hoidetaanko vankeja vai vanhuksia

Porvoon murhista voi toki vetää yhtymäkohtia laajemmallekin, koska syyllinen on elinkautisvanki. Aivan väkisin tämän pitäisi johtaa kysymykseen elinkautistuomioiden pituuksista. Lehtijuttujen mukaan tappajan läheiset arvasivat, että jotain ikävää taas tapahtuu, kun hän joulukuussa pääsi vapaaksi. Kuinka on mahdollista, ettei vankeinhoitojärjestelmä pysty samanlaiseen analyysiin, vaikka siellä on kaikenmaailman asiantuntijoita? Ei tästä episodista voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että vankien asema ja oikeusturva ovat liian hyviä.

Voihan kysymys olla tietysti pelkästä rahastakin. Vankien hoito ei ole ilmaista ja valtio säästää, kun porukka pannaan välillä jaloittelemaan. En minäkään mielelläni maksa veroja siksi, että paatunet rikolliset saisivat ilmaisen täysihoidon – joka tuntuu olevan vieläpä korkeatasoisempaa kuin vanhusten laitoshoito. Hieman ihmetyttää, miksei näinkään päivänselvässä tapauksessa voitaisi langettaa kuolemantuomioita. Mieluummin armomurha vangeille kuin vanhuksille?

Arvatkaapa, kuka ei ole tähänkään asiaan ottanut mitään kantaa. Iki-ihana muumipresidenttimme Tarja Halonen. Mitäs turhia, kun maailmassa on niin paljon tärkeämpiäkin kommentoinnin arvoisia asioita, kuten kuviteltu seksuaalinen häirintä – tai Pride -kulkuetta vastaan tehty harrastelijamainen tölväisy. Halosen mukaan siinä tahriintui kuitenkin Suomen maine sivistysvaltiona. Ehkä siis todellakin on suurempi uhka sivistykselle se, että jollakulla kirvelee silmiä kuin että kolmelta urosapinalta menee henki? Kukaan sumutetuista ei tainnut edes joutua sairaalaan.

Halonen lanseerasi aivan mahtavan ohjeen kaikille rikollisille. Ei kannata suunnitella rikoksia etukäteen, tai ei ainakaan kannata toteuttaa tekoaan siten, että se näyttäisi ennakkoon suunnitellulta. On vaan parempi räiskiä holtittomasti, sillä Halosen logiikan mukaan iskun etukäteisuunnittelu tekee asiasta vielä vakavamman.

Sekä pippurisumute että Loviisan murha-ase olivat laittomia. Siinä hieman pohtimista kieltolakien laatijoille ja vaikkapa Pekka Saurille, joka näyttää käyttävän hyväkseen Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajuutta oman henkilökohtaisen missionsa ajamiseen. Valitettavasti maailmalla asekielloista ei ole saatu toivottuja tuloksia. Aseet liikkuvat pimeillä markkinoilla sujuvasti. Kieltolait oikeastaan vain ruokkivat näitä väyliä ylläpitäviä rikollisia.

Mutta mitä jos kiellettäisiin aseiden valmistus?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 12.07.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: