USKOMATTOMIA AJATUKSIA

Laumani naaraat valistivat minua edellisen kirjoituksen tiimoilta paljastamalla, miksi tissien vapautusta on niin vaikea harrastaa. Syy on tietysti nainen. Toisten naaraiden paheksunta on sitä luokkaa, että vain mielenterveydeltään ensiluokkainen yksilö jaksaa olla välittämättä tästä naarasmaailman väkivallasta. Naaraiden näyttää olevan aivan pakko kontrolloida ympäristönsä seksuaalisuutta. Tämän kontrolloinnin ääripäässä ovat feministit, kuten kaikki hyvin tiedämme. Siinä keskivaiheilla poukkoilevat kaiken maailman muka- muotitoimittajat, joiden mielestä liian paljastava asu on mauton tai muuta yhtä synnillistä ja jotka auliisti tuputtavat muille kaksinaismoralistisia pukeutumisohjeitaan.

YLE Puhe on valinnut helpon kesäformaatin esittämällä ohjelmia uusintoina vuosikymmenten takaa. Hyvä idea, sillä jostain syystä vanhat ohjelmat päihittävät nykyisen höpötyskulttuurin kuusi nolla. Ennen osattiin tehdä asiaohjelmia ja välittää tunnelmia eri puolilta maapalloa. Tänään esitettiin matkakuvaus vuoden 1963 Puerto Ricosta. Siinä kerrottiin eräällä urosapinalla olevan 36 jälkeläistä ja lukematon määrä lapsenlapsia. Hän on siis ollut naaraiden suosiossa. Väkisinkin tuli mieleen Tiger Woods ja se, kuinka vaikea nykyään on levittää geenejään, vaikka ne olisivat kuinkakin erinomaisia…

Mitä tämä vaikuttaakaan lajimme evoluutioon? Sitä soisi erityisesti naaraiden pohtivan, sillä täysin heidän valintojensa tulostahan on se, millaisia uroksia tulevat polvet joutuvat katselemaan. Niin että aivan turhaan feministit haukkuvat meitä miehiä tai jotain patriarkaattia. Meillä ei ole osaa eikä arpaa olemassaoloomme – eikä edes siihen, millaisina eläiminä täällä röhkimme. Toivottavasti edes nykynaaraat osaavat antaa vain profeministimiehille, sillä tavalla maailma pelastuisi (?).

Tommyn tarina

Runoilija ja poliitikko Tommy Taberman lienee ollut lukuisten naaraiden suosiossa. Monella tapaa, näin antoi Tommy eläessään ymmärtää. Mutta mahtoiko hän olla myös feministien vihreällä listalla? Hänen kuolemansa on ainakin medialle ollut rahakas uutinen. Radio Novakin oli kunnioittavinaan hänen muistoaan lauantaina uusimalla viimekesäisen rakkaushaastattelunsa. Vaikka toimittaja Milla Mattila kuinka yritti vakuuttaa, että kyllä tässä nyt kunnioitetaan, niin kuulija ei voinut olla tuntematta myötähäpeää tavasta, jolla sitä kunnioitusta osoitettiin.

Kaupallinen maailma ei näytä koskaan pääsevän eroon rahan vallasta. Ei edes sen vertaa, että olisi ollut aikaa puolen tunnin mittaiseen yhtäjaksoiseen rauhoittumiseen, jolloin Tabermanin haastattelun olisi voinut kuunnella kokonaan ilman yletöntä hypetystä ja ala-arvoisia mainoksia. Kuuntelevatkohan nämä ”toimittajat” koskaan omia lähetyksiään myöhemmin? Tämä Tommysekoilu oli kyllä vertaansa vailla, malliesimerkki siitä, kuinka kuuntelijoita aliarvioidaan.

Siis ihan oikeasti, ei kai me ihan idiootteja teidän toimittajien mielestä olla? Miksi sitten pitää pätkiä muisto-ohjelma moneen palaseen ja joka välissä hehkuttaa useaan kertaan, kuinka tässä nyt tarjoillaan maailman parasta radioshowta á la Eppu Salminen ja mitä se Tommy nyt sitten seuraavaksi sanoo ja eiköhän soiteta taas jokin biisi tähän väliin. Ai helvetti, että moinen rupeaa kymmenennen kerran jälkeen jo aivokurkiaista raastamaan.

Liian nuorena aivokasvaimen lannistamaksi joutunut Tommy puhui vallan järkeviä. Hänestä tulee vielä merkittävä kansallinen runoilija, ellei hän sitä vielä ole. Kaikki eivät kuulema häntä diggaa. Ehkä heillä on jokin kateusnäkökulma asiaan? Vaikkei hänen kaikkia ajatuksiaan jakaisikaan, niin kyllä hän sentään hallitsi sanataiteen salat normiapinoita ylivoimaisesti paremmin. Siihen verrattuna Maailman Paras Radioshow kuulostaa tosi kornilta. Että joku kehtaakin päästää suustaan moisen möläytyksen ja toinen vielä kirjoittaa sen ohjelmakarttaan…

Kuolemanpelko

Milla Mattila oli kutsunut ohjelmaansa myös astrologin. Saatatteko kuvitella! Ihan ilmielävän apinan, joka väittää planeettojen vaikuttavan kohtaloosi. Mutta Millahan on naaras ja astrologi oli naaras ja horoskooppeja lukevat etupäässä naaraat. Mikä johtopäätös tästä olisi tehtävissä? Keskiarvonaarasko uskoo mihin tahansa yliluonnolliseksi mainostettuun?

Jopa Kirsi Virtanen yllätti huhtikuisella ohjelmallaan. Siinä tämä rehdisti jumalattomaksi heittäytynyt naaras rupesi yhtäkkiä pohtimaan, minkä uskonnon itselleen valitsisi. Vaikka ohjelma olikin enemmän ironiaa kuin todellista kaipuuta, siihen sisältyi monia kuviteltuja totuuksia, jotka eivät ainakaan apinan kohdalla pidä paikkaansa. Luulenpa, että moni muukin uskonnoton tuntee nämä Kirsin pelot kummallisiksi ja itselleen täysin vieraiksi.

Kirsin pohdinta oli lähtöisin kuolemanpelosta. Koska ohjelmaa ei enää löydy netistä, arkistoin tähän joitakin hänen keskeisiä ajatuksiaan:

Kuolema ja vanheneminen saa pohtimaan elämän perusasioita. Ateistina ja uskonnottomana oleminen on itseään kohtaan armotonta. Uskonnottomalle kuoleman ajatteleminen on lohdutonta puuhaa. Kun mitään ei ole tarjolla, oma elämä alkaa tuntua merkityksettömältä. Mitä järkeä on puurtaa täällä, jos kaikki loppuu ponks silloin kun kuolee. Millään ei ole mitään merkitystä. Minulle se merkitsee sitä, että suututtaa ihan pirusti. Mitä järkeä on käyttää jäljellä oleva aika stressaamiseen ja huolehtimiseen? Tällaisia asioita uskonnoton joutuu pohtimaan. Kaiken loppuminen suututtaa ja vituttaa. Olen alkanut siksi horjua uskonnottomuudessani. Entä jos kuoleman jälkeen onkin jotain enkä pääse niihin mukaan?

Lähestyvä kuolema ajaa ihmisen uskon piiriin usein. Uskonnottomuus ei voi tarjota toivoa tulevasta mikä aiheuttaa turhautumista ja vihaa. Uskonnot ovat omineet toivon itselleen. Enkä ole kuolemansairas vaan pelkään vanhenemista. Järkkymätön uskomattomuuteni on riistänyt minulta toivon. Olen valitsemassa itselleni uskontoa, joka tarjoaisi riittävän korkealatuista sisältöä. Olen etuoikeutettu kun voin valita. Minua ei voi aivopestä – ainakaan niin helposti kuin lasta.

Kristinusko selittää, että riittää kunhan uskoo Jeesukseen. Taivaasta ei löydy kuvauksia! Hämärää touhua, sillä sehän olisi kiintoisin asia. Leijonat ja lampaat syövät siellä ruohoa? Mutta ei siellä ainakaan harrasteta seksiä! Tietojen panttaaminen kertoo joko todellisuuden peittelemisestä tai siitä, ettei taivasta ole kukaan nähnyt – koska sitä ei ole olemassakaan. Islamin taivaassa viini virtaa eikä kenelläkään ole krapulaa. Miehiä odottavat paratiisin pyöreärintaiset ja tummasilmäiset neitsyet. Mitä olisi naisille tarjolla? Helvettikö on siis naisia ja paratiisi miehiä varten? Hindulaisuus puolestaan tarjoaa kaikille jotain, jopa ateistinen hindulaisuus on keksitty.

Kuoleman edessä me olemme kaikki täsmälleen noin epävarmoja. Kuoleman lopullisuus on meille liian julma pala purtavaksi. Uskonnot tuovat siihen helpotusta suomalla meille sielun ja toivon ikuisesta elämästä. Minä en ainakaan usko mihinkään sieluun. Siksi en voi uskoa ikuiseen elämäänkään. Välillä tuntuu lohduttomalta ajatella, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Olisin halunnut kuulla ihan oikeista uskonnon lupaamista ihanista asioista – mutta niitä on tarjolla vain kuoleman jälkeen. Lupaus ikuisesta elämästä on korkeatasoinen lupaus. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Kauhean itsekkäitä nämä uskovaiset ovat. Vain oma uskonto on se oikea. Kuolemasta on tekemällä tehty pelottavaa helvetteineen. Jotkut tahot ovat oman valtansa kasvattamiseksi hyödyntäneet ihmisten kuolemanpelkoa.

Uskomaton rauha

Kirsi sortui tässä naarasmaiseen tapaan puhumaan muidenkin puolesta. Ei ehkä kannattaisi asettua ainakaan urosten saappaisiin ilman asiaankuuluvaa testosteronia. Pelot lienevät naaraiden maailmassa todellisempi uhka kuin uroksilla. Ei kai uskontojakaan olisi ilman naaraiden pelkoja. Kirkonpenkkejä kuluttavat mummelit pitävät seurakunnat hengissä. Feminismin ja uskontojen yhtäläisyydestä kertoo kauniisti se, kuinka sujuvasti kymmenisen vuotta sitten kärkifeministinä keikkunut Heidi Liehu vaihtoi tasa-arvon Jeesukseen.

Kirsi puhui vain omasta puolestaan kuvatessaan ateismin ja uskonnottoman elämää armottomana, lohduttomana, merkityksettömänä ja toivottomana. Kaikki sanoja, joita en ole koskaan tuntenut omakseni. Olen usein ihmetellyt, miksi apinat stressaavat, huolehtivat ja taakkojaan kantavat. Elämä kun on oikeasti helppoa, kevyttä ja iloista – nimenomaan siksi, että voi olla rehellinen itselleen ja läheisilleen. Taivaassa tavataan on suurimpia valheita, mitä maa päällään kantaa. Ikuisen elämän haikailu puolestaan on suurimman luokan itsekkyyttä, mitä maailmankaikkeus tuntee.

Apinan uskomattomuus on sentään testattu äärirajoilla. Joskus entisessä elämässä joku naapuri kehtasi todistaa, että kyllä sinäkin uskoon tulet, kun pahasti sairastut. No eipä käynyt jumala edes millisekunnin vertaa mielessä teho-osastolla ja eristysosastolla vietetyn puolentoista kuukauden aikana. Jumalattomuus ei ole aiheuttanut Kirsin väittämää vihaa, vitutusta eikä suuttumusta. Mitä vihaamista elämässä olisikaan? Kuolema kuuluu elämään yhtä luonnollisesti kuin syntymä. Sitä ennen ovat vain geenit – ja jos olet päässyt lisääntymään, ne myös jäljelle jäävät. Minulle riittää tämän luokan ikuinen elämä.

Jälkeläiset ovat myös riittävä eli ainoa motiivi elämässä puurtamiseen. Se on se maailmanluokan evolutiivinen elämän tarkoitus. Ei siihen mitään jumalia kannata sotkea.

Jaguaarin vuosi

Jostain kumman syystä yhteiskuntamme suorastaan pursuilee olemattomia jumalia. Jotkut kauhistelevat (muka) yliseksististä aikaamme, minä vastustan yliuskovaista ilmapiiriä. Ristejä ja kirkkoja pullahtaa esille joka nurkan takaa, media toistelee vanhoja mantroja ja jopa valtiovalta kumartaa metsän peikkoihin verrattavissa olevia satuolentoja. Ei voi kuin ihmetellä.

Pari viikkoa sitten keskustan pää-äänenkannattajan Suomenmaan pääkirjoitus vaati medialta enemmän hengellisten asioiden osaamista. Pitäisi jopa palkata uskovaisia töihin, jotta jumalan sana välittyisi oikeassa muodossa kaikille apinoille. Näinkö keskiajalla keskustalaisuus ihan oikeasti elää? Olisiko ollut aivan mahdoton ajatus, että pääkirjoittaja olisi vaatinut vaikkapa kirkon ja valtion eroa myös Suomeen, kuten on tapana muissa sivistysvaltioissa? Ilmeisesti olisi.

Hengelliset kesäjuhlat ovat pääkirjoittajan mukaan vaikuttava todiste ja kirkkoon kuulumattomuus on välinpitämättömyyttä. Jumalien perässä matkustelu voi olla todiste, mutta se on todiste tyhmyydestä. Kirkosta eroaminen ei ole välinpitämättömyyttä vaan osoittaa vastuuta ja kykyä itsenäiseen ajatteluun. Maailma olisi kertaluokkaa parempi paikka, ellei jumalia olisi koskaan keksittykään. Erityisesti käännytystyö on tuhonnut mittaamattomat määrät kulttuurista monimuotoisuutta ja kokonaisia kansanryhmiä. Alkuperäiskansoja on uskovaisten toimesta kohdeltu kuin eläimiä.

Ja mikä järkyttävintä, sama meno jatkuu vielä nykyäänkin. Norjalainen Anders C. Krogh kertoo kirjassaan Jaguaarin vuosi omakohtaisia kokemuksiaan elämästään matses-intiaanien luona – siitä, kuinka lähetyssaarnaajat yhä edelleen alistavat lähimmäisiään ja edistävät kapitalismin tuhotöitä Amazonin sademetsäalueella. Metsäyhtiöt ja öljy-yhtiöt rahoittavat käännytystyötä vain päästäkseen itse rauhassa ryöstämään luonnonvarat tuhottujen heimojen alueilta. Lähetyssaarnaajat tekevät likaisen työn ja tarjoavat luonnonrikkaudet yhtiöille kultalautasella. Lähetyssaarnaajien tuloa seuraa ympäristön tuho. Kuka tässä yhtälössä mahtaakaan olla se jumalan valittu?

Kroghin kokemus idyllisestä sademetsäelämästä oli shokeeraava, sillä intiaanien kohtelu on joukkomurhaa, orjuutusta, elinkeinon tuhoamista, yhdyskuntien tuhoamista, raiskausta ja kansanmurhaa:

Lähetyssaarnaajilla on tämä sairas ajatus kaikkien käännyttämisestä kristityiksi. He saavat kaiken saatavissa olevan avun metsäyhtiöiltä ja öljy-yhtiöiltä ja passivoivat alkuperäiskansan ja ajavat sen pois metsästä taloihin. Lähetyssaarnaajat luovat avuntarvitsijoita, surkimuksia, jotka he sitten saattavat pelastaa. He luovat tieten tahtoen köyhyyttä, puutetta ja ahdinkoa – tai sitten he ovat täysin sokeita. He onnistuvat uskottelemaan muulle maailmalle, että he tulevat tänne auttamaan ihmisiä, pelastamaan ihmisiä sairauksilta ja köyhyydeltä ja antamaan heille paremman elämän. Sitä he eivät kuitenkaan kerro, että alkuperäiskansoille annetut lääkkeet auttavat näitä voitamaan sairauksia, joita lähetyssaarnaajat itse ovat tuoneet omasta maailmastaan. He eivät kerro, että sen hädän, jonka he halusivat auttaa matseseja voitamaan, he olivat itse aiheuttaneet pakottaesaan nämä hylkäämään elämäntapansa. Ja tällaisia ihmisiä kutsutaan länsimaissa armeliaiksi.

Pornolehti vai raamattu

Nämä armeliaat yrittävät tietysti käännyttää apinoita täällä Suomessakin. Jokaisella lahkolla on oma totuutensa, jonka mukaan pitäisi elää. Miten voit päästä lähelle jumalaa kysyi lehdykkä, joka oli tungettu apinan postilaatikkoon jokin aika sitten. Eipä olisi vähemmän otolliseen maaperään tämäkään propaganda voinut tupsahtaa. Mutta rahaa näillä käännyttäjillä tuntuu riittävän. Köyhiltäkö lie ryöstetty vai toimiiko täälläkin liitto kapitalistien kanssa.

Samaa linjaa noudattavat myös viralliset seurakunnat. Ne tunkevat lehtiään osoitteettomina joka kotiin yhä vaan, vaikka apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt totesi moisen käytännön laittomaksi jo vuonna 2006. Kirkko nousi avoimeen vastarintaan tätä linjausta vastaan. Kirkkohallitusta myöten kauhisteltiin tilannetta, että lehtiin pitäisi lisätä osoitelaput! Ihan normaali käytäntöhän se on kaikkien muiden lehtien kohdalla, mutta jumalan valitut katsovat tässäkin olevansa muiden yläpuolella. Heidän ei tarvitse ymmärtää muita eikä ottaa huomioon toisin ajattelevien mielipidettä.

Tähän saumaan vapaa-ajattelijoiden raamattukampanja oli aivan ihastuttavan makee juttu. Pornolehdet kun ovat mielenterveydelle monta kertaa terveellisempää luettavaa kuin uskonkirjat. Tietysti uskovaiset hiilestyivät tästäkin pienestä raamattukritiikistä. Kaksi naarasta teki jopa tutkintapyynnön poliisille ja väittivät pornoa jaellun lapsille! Taas tämä iänikuinen lapsikortti otettiin käyttöön. Eivät he tietysti ymmärtäneet syyllistyneensä aiheettomalla ja täysin keksityllä syytöksellään itse lasten hyväksikäyttöön.

Harmi, etten voinut osallistua vaihto-operaatioon. Minulla kun ei ole yhtään raamattua, jotka olisi voinut pornolehtiin vaihtaa. Ehkä pitää jemmata seuraavan kerran jossain hotellissa käydessä ilmainen raamattu huoneesta, jospa kampanja joskus uusittaisiin. Jotain hyötykäyttöä siis raamatuillekin löytyy! Paras tietysti olisi, että tällainen vaihtokauppa olisi mahdollista jatkuvasti ja joka puolella maata. Ehkä vapaa-ajattelijoiden pitäisi tehdä diili esimerkiksi ABC -asemien kanssa? Niistähän eräät ovat profiloituneet uusiutuvian energian käyttäjinä. Sinne vaan polttouuniin iloisesti ritisemään kaikki raamatut ja muut höpinäkirjat!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 19.07.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: