PURISTELUA

Kädenpuristus on meilläpäin maailmaa tuntemattomasta kanssa-apinasta välittyviä ensimmäisiä aistikokemuksia. Useimmiten siitä ei jää mitään erityistä mielikuvaa, ellei sitten kohdalle satu kättelijöiden ääripään edustaja. Löysä lahna sujauttaa kätensä kuin elottoman patakintaan. Sehän ei tee mairittelevaa vaikutusta. Koska nämä tapaukset ovat useimmiten naaraita, mieleen tulee väistämättä ajatus, että samanlaisia ovat varmaan sängyssäkin. Toisessa ääripäässä rouskuttavat urokset, joille on jäänyt päälle tarve murskata kaikki tielleen osuvat kivenmurikat – epähuomiossa siinä sitten rouskuvat lähimmäisten käpälätkin.

Voisi ajatella, että myös niihin mielikuvattomiin kättelyihin sisältyy alitajuinen viesti, jonka joku reseptori jossain aivojen sopukassa noteeraa pannen tarvittavat hormonit liikkeelle, vaikkemme sitä itse tajuaisikaan. Niin paljon meissä on vielä selittämätöntä käyttäytymistä, joka tapahtuu automaattisesti vuosimiljoonien kokemuksella. Ja usein tämä automaatio välittää tietoa hämmästyttävän luotettavasti.

Kättelyä voi varmaan harjoitella? En ole kuitenkaan koskaan muistanut soveltaa ohjeita itse tilanteessa, se puristus vain tulee jollakin tapaa selkäytimestä. Niinpä minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, miltä oma käpäläpäivääni vastaanottajasta tuntuu. Ehkä hyvä niin. Varmaan joku on onnistunut manipuloimaan itsensä niin epäaidoksi, että pystyy hoitamaan tämänkin tilanteen tuottavuuden ja ohjesääntöjen vaatimalla tavalla?

Eilen kävin tutustumassa jalkaterapeuttiin. Kättelystä ei jäänyt mielikuvaa, mutta itse naaras osoittautui hyvinkin kiinnostavaksi tapaukseksi. Lupasin jopa ruveta käyttämään lentosukkia, mitä olen neljä vuotta vältellyt. Sovittiin tärskyt vielä lokakuullekin! Viikonloppuna minulla puolestaan oli suoranainen kunnia saada puristaa kirjailija Harri Tapperin käpälää. Ajatella. Sellainen ainutlaatuinen kokemus sattuu tavallisen apinan kohdalle korkeintaan muutaman kerran elämässä. Sekään puristus ei jäänyt erityisesti mieleen, mutta itse apinan suuri humaanius, karisma ja kahdeksankymmenvuotinen elämänviisaus välittyivät ehdottomalla tavalla hänen olemuksestaan.

Onko paras puristus siis sellainen, johon ei kiinnitä huomiota?

Nuoret naaraat ja vanhat urokset

Harri Tapper edustaa sellaista viisautta, jota useimmilla apinoilla ei ole elämänsä aikana koskaan mahdollisuuksia tavoittaa. Kuitenkaan häntä ei näy lööpeissä höpöttämäsä eikä hän käy ulkomailla haukkumassa suomalaisjuntteja, naaraista nyt puhumattakaan. Hän ei liene niitä modernien kustannusjohtajien lempilapsia, joiden pitäisi brändätä itseään, jotta kustantaja pysyisi leivänsyrjässä kiinni. Kuten tuli mainittua, hän alkaa olla jo iäkäskin – uros tietysti ja ilmeisen hetero ainakin vaimonsa sukupuolen perusteella arvioituna. Ei siis mitään seksikästä nykyaikaisen tuotantoyhteiskunnan haukoille.

Arto Nybergin vieraana oli lauantaina toinen vanha uroskirjailija, Hannu Salama. Hänkään ei tuntunut brändihypetystä ymmärtävän. Sen sijaan hän oli huolissaan maapallon tilasta, siitä kuinka me ahneuksissamme tuhoamme oman elinympäristömme. Sitä sietääkin ihmetellä, mutta eihän sellainen ole mediaseksikästä. Hän myös haukkui jonkun kustannuspomon käärmeeksi. Arvelin, ettei tämäkään lausunto yllä lööppeihin, vaikka se oli sentään kertaluokkaa ikävämpi vertaus kuin erään aloittelevan noviisin, Sofi Oksasen apinapuheet.

Oikeassahan olin. Lööppikamaa oli lehtien mielestä vain samassa ohjelmassa istuskelleen Stina Toljanderin masennuspuheet. Ai kuka toljanteri moni varmaan ihmettelee – no se Vesku Loirin ex- avovaimo tietysti. Tämä ansio tekee hänestä ilmeisesti Hannu Salamaa suuremman mielipidevaikuttajan? Näin lienee uskominen, sillä apinalauman käyttäytyminen nyt vaan menee silleen, että sanovat naaraat mitä tahansa, sitä on syytä kuunnella. Siksi Sofi Oksanenkin keikkuu otsikoissa. Ei siksi, että hänessä olisi jotain maailmaa räjäyttävää viisautta, vaan siksi, että hän on näyttävä ilmestys. Ja tietysti siksi, että seksuaalinen (eli maailman ainoa todellinen) valta asuu (nuorissa) naaraissa.

Siksi uroksia ja erityisesti vanhoja uroksia on lupa nimitellä ja väheksyä ja mollata aivan rajattomasti. Heillähän ei ole enää mitään valtaa. He ovat vapaata riistaa. Kukaan ei nouse heitä puolustamaan. Vai tiedättekö jonkun päättäjän (Ilkka Taipaleen lisäksi), joka on huolissaan miesten hyvinvoinnista? Ainakaan yhtään naarasta ette löydä. Sen sijaan naaraiden hyvinvoinnista huolestuneita päättäjiä maailma on pullollaan – sekä uroksia että naaraita. Näinhän pyhä patriarkaatti eli evoluutio on asian suunnitellut, joten ei siinä sinänsä mitään väärää ole. Väärää on vain se, että tällä epätasa-arvolla tehdään politiikkaa, jolla uroksia (tasa-arvon nimissä!) nuijitaan entistä syvemmälle suohon.

Otetaanpa pari ajankohtaista esimerkkiä.

Sukupuolineutraalia

Valtakunta meni sekaisin turkulaisesta salakuvaajasta, joka kehtasi ikuistaa naaraiden takapuolia muistikortille. Kuvaaminen oli tapahtunut julkisilla paikoilla miehen oman käden iloksi – meitähän on moneksi, toiset tykkäävät tisseistä, toiset pakaroista, useimmille taitaa kelvata sekä että. Heti kun joku naaras oli hysterisoitunut asiasta, koko turva-ala oli miehen kimpussa. Oman käden oikeudella vartiointifirman gorillat tutkivat miehen kameran ja poliisi lätkäisi hänelle 12 päiväsakkoa sekä takavarikoi kameran.

Olennainen tieto on uroksen ikä, 63 vuotta. Mitä ilmeisimmin hän on heteroapina. Homoperseitä toki olisi saanut kuvailla ihan rauhassa kenenkään hermostumatta. Kannattaa siis kaikkien urosten muistaa se varoittava tosiasia, että naaraiden joukossa on aina yksilöitä, jotka vain odottavat tilaisuutta soittaa poliisille – saattaapa olla, että joskus ihan tarkoituksella provosoivatkin tilanteita ”oikeaan” suuntaan.

Olennainen asia tässä on myös se, ettei poliisi löytänyt asiassa mitään rikollista, mutta lätkäisi rangaistuksen painostavan naarasilmapiirin vuoksi. Rikosylikonstaapeli Hannu Lehtisen mukaan tapausta pohdittiin pitkään, koska laki ei taivu juuri tähän tapaukseen. Lähimpänä kuvaaminen oli sukupuolisiveellisyyden julkista loukkaamista. Kuvaajallahan ei tällaisessa ilmapiirissä tietysti ole mitään mahdollisuutta puolustautua. Hänestä voidaan levittää vaikka millaisia juttuja ilman paljastumisen pelkoa.

Tässä siis Turun poliisi loi uutta lainkäyttöä. Uroksia voidaan nyt rangaista vain siksi, ettei joku (naaras) satu tykkäämään. Lehtisen mukaan pelkkä takapuolten kuvaaminenkin olisi ollut paheksuttavaa. Naaraita ei siis saa kuvata takaapäin? Tuoreessa muistissa on tietysti Mari Kiviniemestä takaapäin otettu (ihan asiallinen) kuva, josta syntyi korkeimman poliittisen tason skandaali. Tuskinpa naaraita saa edestäkään kuvata, silloinhan saattaa tallentua tissivako. Entäs sivulta sitten? Ei missään tapauksessa, tällöin paljastuu sekä tissi- että pakarasiluetti…

No, paljon on maailmassa syyllisiä ”rikokseen”, josta turkulaisapina joutui sijaiskärsijäksi. Media on täynnään jos jonkinlaista persejournalismia. Milloin etsitään maailman parasta takamusta, milloin olympialaisten seksikkäintä peppua. Lauantaisessa nettilehdessään Iltalehti paljasti näkemyksensä erilaisten rikosten törkeyden asteesta. Salakuvajuttu esiteltiin ensin ja suuremmalla otsikolla kuin uutinen hollantilaisnaaraasta, joka oli tappanut neljä vauvaansa ja piilottanut ruumiit matkalaukussa ullakolleen… Se siitä sukupuolineutraalista journalismista.

Tuskin kukaan on vaivautunut ihan oikeasti miettimään, miksi turkulaismies joutui turvautumaan tällaiseen operaatioon voidakseen toteuttaa yhtä ihmiselon perusasiaa eli seksuaalisuuttaan. Kyllä se testosteroni saattaa jäykistää vielä 63 vuodenkin iässä. Miksi ylipäätään suurin osa Homo sapiens– lajin uroksista joutuu kärvistelemään läpi elämänsä seksin puutteessa? Siksikö vain, että näin saadaan aikaiseksi mittava määrä kaihomielistä taidetta? Puute kun on luovuuden moottori.

Vai olisiko asia vain niin, että olemme vasta lajinkehityksen alkuvaiheessa. Ainakin olemme kaukana bonobojen takana. Nehän ovat onnistuneet luomaan paratiisin maan päälle. Ruokaa löytyy, kun vain raajansa ojentaa. Loppuaika kuluukin sitten seksin merkeissä. Kaikki saavat kaikilta kaikissa mahdollisissa asennoissa, kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotka pornofilmeistäkin löytyvät. Ja tietysti sukupuolineutraalisti.

Onhan tämä sentään aivan jotain muuta kuin ihmisellä, joka sitkuttelee ainoan elämänsä läpi uskoen paratiisin koittavan kuoleman jälkeen! Naaraat, jotka asialle voisivat jotain tehdä, pitävät kynsin hampain kiinni seksuaalisesta vallastaan. Naarasbonobot ovat siitä luopuneet ja saaneet tilalle ikuisen rauhan ja laumanjohtajan tittelin. Meidän lajimme naaraille seksuaalisella vallalla rahastus sen sijaan on kannattavaa puuhaa. Nimiä? No vaikka Johanna Tukiainen, Johanna Korhonen, Elin Nordegren… Elin nettoaa 210 miljoonaa euroa vain siksi, että on sattunut olemaan riittävän kaunis saadakseen saaliikseen yhden maapallon huippu-uroksista.

Viimeisimmät nimet tällä listalla ovat huippumalli Naomi Campbel ja Jodie Foster. Naomi kieriskeli Liberian presidentiltä saamissaan veritimanteissa, mutta kielsi käsi raamatulla Haagin sotarikostuomioistuimessa tienneensä, keneltä ne oli saanut. Jodie puolestaan syytti Hewlett-Packardin toimitusjohtaja Mark Hurdia seksuaalisesta häirinnästä – mutta tuli ”hyvin surulliseksi” sen jälkeen, kun Hurdille oli annettu potkut. Hurd erotettiin, vaikkei todisteita häirinnästä löydettykään. HP:lle riitti tässä naarasilmapiirissä, että yhtiön liiketoimintaetiikka oli saanut kolauksen. Se, että naimisissa oleva Hurd ei ollut kertonut suhteestaan hallitukselle käänsi vaakakupit toimitusjohtajaa vastaan. (!)

Eihän tässä vielä mitään – naaraiden seksuaalinen valta menee jopa niin pitkälle, että uros joutuu maksumieheksi, vaikka naaras itse töppäilisi. Näinhän kävi muun muassa kansanedustaja Marja Tiuran puolisolle sekä Irlannin ykköspoliitikolle Peter Robinsonille. Peter hyllytettiin, koska uskovainen, homoseksuaalisuutta intomielisesti vastustava vaimonsa Iris (60 v.) sekstaili 19- vuotiaan naapurinpojan kanssa…

Kahvikupin hinta

Jokainen maantien varressa sumppia ryystänyt on varmaan huomannut, että kupposen hinta kuusinkertaistui EU:hun liittymisen myötä. Voihan sitä pitää kalliina, mutta onko se silti NÄIN kallista?

Kansanedustaja ja vanhempi konstaapeli (50 v.) Petri Salo joutuu syyskussa oikeuteen lahjonnasta syytettynä. Hän oli ajanut ylinopeutta, mikä ei liene mitenkään poikkeuksellista nykyaikana. Monet naaraatkin syyllistyvät samaan. Eräät heistä ovat yrittäneet vaikuttaa sakkoja kirjoittavaan poliisimieheen väläyttämällä seksuaalista valtaansa. Satun jopa tietämään, että tällainen toiminta on tuottanut tulosta. Se ei varmaankaan ole lahjontaa?

Salo on siis poliisi ja hän tunsi sakon kirjoittaneet työ- ja kurssitoverinsa. En ollut nähnyt heitä vähään aikaan. Sanoin, että kun tilanne on ohi ja paperihommat saatu tehtyä, niin juodaan kahvit. Tämä on Salon kertomus tilanteesta eikä minulla ole syytä sitä epäillä. Kuulostaa varsin loogiselta, olisin voinut jopa itse toimia samoin. Joku on kuitenkin halunnut tehdä tästä jutun, joku joka on ”halunnut soittaa poliisille” – naaraspoliisejakin on nykyään olemassa…

Johtava syyttäjä Peter Levlin myöntää, että oikeudessa tullaan taistelemaan kupillisesta kahvia! Suomen oikeusjärjestelmällä ei varmaankaan ole tärkeämpää askartelemista? On tämä nyt aivan järjetöntä, vaikka kuinka päin asiaa vääntelisi. Ei vakuuta edes Levlinin perustelu toimilleen. Syyte tarvitaan, jotta saataisiin ennakkotapaus lahjonnan rajasta. Jotenkin hiipii mieleen ajatus, että tässä on takana jotain ihan muuta – ehkä jollakulla on jäänyt murusia hampaankoloon? Jos tutuille ei enää uskalla kahvillakäyntiä ehdottaa, niin kyllä menee yhteiskunta pipariksi. Juorut eivät valitettavasti kerro, oliko Salo myös luvannut maksaa sen kahvikupposen. Ehkä normiapina vaan automaattisesti olettaa, että kyllä kansanedustaja tarjoaa. Pullatkin vielä.

Keski-ikäinen johtavassa asemassa oleva urosapina siis viedään oikeuteen kahvikuppilahjonnasta epäiltynä. Nuori, vielä enemmän johtavassa asemassa oleva naaraasapina hurvittelee kuukauden ajan Etelämerellä miehensä kanssa – liikemies Bertil Hultin piikkiin, mutta tuskin saa niskaansa muuta kuin ärhäkimpien alamaistensa paheksunnan. Kolme heistä on sentään tehnyt tutkintapyynnön miljoonia kruunuja maksaneen matkan tulkinnasta lahjonnaksi. Sitähän se tietysti onkin, mutta saanen ennustaa, ettei prinsessa Victoriaa silti panna telkien taakse. Eihän moinen olisi sopivaa.

Pikku juoru tähän väliin: sekä Bertil että Victoria kärsivät lukihäiriöstä. Ehkä sitä voi pitää lieventävänä asianhaarana?

Braxin ”tutkimukset”

Ihan pakko ottaa tähän vielä kolmaskin esimerkki naarasvallan tasa-arvosta. Satuin nimittäin juuri kuuntelemaan Ajankohtaista ykköstä, jossa naarasenemmistöisen hallituksen naaraspuolinen oikeusministeri Tuija Brax paljasti hallituksen tuovan eduskuntaan esityksen, jolla naisiin ja lapsiin kohdistuvien rikosten rangaistuksia kovennetaan. Syynä on kuulema se, että yhteiskunnan arvot ovat muuttuneet. Siis ihanko totta arvot ovat muuttuneet – vai olisiko kyse siitä, että aivopesu on tuottanut tulosta?

Varmaan sekä Brax itse että suuri yleisö ymmärtää termin naisiin ja lapsiin kohdistuva rikos niin, että syyllisiä ovat urokset. Eihän niiden naisten ja lasten ulkopuolelle enää muuta jää. Näin taitavasti urokset taas kerran ryhmänä syyllistetään. Tämä logiikka noudatttaa juurikin sitä ennustusta, jonka aiemmin kirjoitin. Brax vetoaa tutkimuksiin. No, tutkimuksethan osoittavat, että lapsiin kohdistuviin rikoksiin syyllistyvät nimenomaan naaraat.

Naisiin kohdistuvina rikoksina Brax luettelee lähisuhdeväkivallan ja raiskaukset. Kuinka asenteellista, sillä tutkimusten mukaan lähisuhdeväkivallan tekijöistä vähintään puolet ovat naaraita. Jos henkinen väkivalta otettaisiin todesta, vaaka kallistuisi vielä selvemmin kauniimman sukupuolen syliin. Raiskausten osalta ollaan vasta lähtökuopissa, sillä miesten kokemaa raiskausta ei osata edes tunnistaa, saatikka määritellä. Olemme vielä niin alkeellisella kehitystasolla, että uskomme vanhaan hokemaan, ettei miestä voi raiskata.

Kuinka voi olla mahdollista, että meillä on ministeri, joka ei ymmärrä niin yksinkertaista perusasiaa, että naaras- ja urosaivot kokevat maailman aivan eri tavalla ja että naarasaivot valittavat kokemastaan noin kymmenen kertaa urosaivoja äänekkäämmin? Ja jos Brax lukisi niitä tutkimuksia, hänen pitäisi olla tietoinen siitä, että oikeusjärjestelmä jo nykyään langettaa uroksille ankarampia tuomiota kuin naaraille. Siihen ei taida olla mielenkiintoa puuttua? Kuka viitsisi laskea, paljonko on naisen vankilavuosi?

Seuraavassa Braxille hieman tutkimustietoa. Sisältö tosin saattaa aiheuttaa torjuntaa naarasministerin aivoissa, sillä tulokset eivät välttämättä ole läpäisseet Naisunionin sensuuria. Toisaalta, täytyyhän ministerin nämä jo tietää, sillä tekijöinä ovat mm. Vaiettu naiseus -projektin arvostetut naarastutkijat. Sehän oli hanke, joka selvitti naisten väkivaltaisuutta ja jonka rahoituksen naisjärjestöt ( myös Vihreät naiset ry.) yrittivät aktiivisesti torpata. Ministeritasollakin taidetaan siis lukea vain sellaisia tutkimuksia, jotka sopivat omiin ennakkoasenteisiin…

Totuus lapsiin kohdistuvasta väkivallasta

Sukupuolten välinen väkivalta: tutkimukset

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 10.08.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: