UROKSIA VIHAAVAT NAARAAT

Tasan eivät käy ”onnen lahjat” eli geenit. Joillakin ne vaan ovat syntyjään parempia kuin toisilla. On naaraita, kuten Lady Gaga, joiden seksuaalinen valta tuntuu olevan rajaton. Sitten on naaraita, kuten Leena Ruusuvuori, joilla sitä ei ole laisinkaan. Heidän on pakko ruveta feministeiksi. Maailma ei todellakaan ole tasa-arvoinen.

Viime viikolla tuli katseltua meteoreja. Tähdenlennoiksikin noita ilmakehässä palavia jääkiteitä ja hiekanjyväsiä nimitetään – voihan se olla romanttisempaa. Homo sapiens– lajille kaiken pitää olla romanttista? En vaivautunut ulos, vaan katselin perseidejä sujuvasti makuuasennossa kunnes nukahdin. Kaksi hienoa välähdystä, joista toinen näytti tupsahtavan suoraan syliin. Tänä vuonna meteoreja näkyi poikkeuksellisen paljon, vaikka Tellus kulkee Swift-Tuttle– komeetan jättämän huikkasvanan läpi joka vuosi. Näitä tuikahduksia on ihailtu ainakin 2000 vuoden ajan. Vanhimmat havainnot on kirjattu Itä-Aasiassa, jossa maailman napa siihen aikaan sijatsi.

Suurin osa itse perseidihiukkasistakin on yli 1000 vuotta vanhoja. Niiden jälkeen saattaa vielä nähdä toisen meteoriparven, Kappa-Cygneidien, vaatimattomampaa iloittelua. Jos ei jaksa luonnossa liikkua, meteoreja voi katsella ja kuunnella NASA:n sivulta ihan livenä. Ei uskoisi, mutta ne pitävät oikeasti ääntä. Avaruus onkin ihmeitä täynnä. Tähtitieteen voisi valita seuraavan elämän urahaaveeksi. No, sellaista ei toki ole koskaan odotettavissa.

Perseiden katselu on terveellistä touhua muutenkin. Siinä tulee väkisin miettineeksi, mitä merkitystä miljardien vuosien myllytyksessä tämänkään blogin kirjoittamisella on – varsinkin, kun näytän jumittuneen feministivallankumouksen vastustamiseen. Perseidithän pudottavat feminismin oikeaan mittakaavaansa maailmankaikkeuden kontekstissa. Feminismi on kuin tähdenlento, palaa nopeasti loppuun ja on evoluution mittakaavassa verrattavissa teinikuntien kulta-aikaan.

Tähtitiede on jotain todellista, jotain aivan muuta kuin feminismi. Minulle on jo ihan sama, vaikka femakot kieltäisivät (hetero)seksinkin. Mutta onhan teitä muita ja nuorempia heteroapinoita siellä kykkimässä. Pitää kai jonkun teitäkin ajatella… Lisäksi feministisen aivopesun helppous nykyisenkaltaisessa ”demokraattisessa” yhteiskunnassa nyppii sen verran, ettei sitä vain voi sivusta hiljaa katsella. Niin monet juoksevat hölmöläisinä olemattomien uusien vaatteiden perässä heurekaa huutaen – ja poliitikot ääniä kalastellen.

Stalinin ylistys

Voisi melkein kysyä, onko nykymuotoinen demokratia vaarallinen järjestelmä, sillä sehän suorastaan pakottaa päättäjät tietynlaisiin ratkaisuihin. Harva poliitikko uskaltaa tehdä valintoja järkiperustein, jos vastassa on tunnetasolle hysterisoituja asioita. Feministit manipuloivat taitavasti juuri tätä tunneilmastoa. Naiset sijoitetaan samaan lauseeseen lasten ja erilaisten vähemmistöjen kanssa. Naisiin ja lapsiin kohdistuvia uhkia löytyy joka puolelta eikä yksikään uudelleen valintaa miettivä poliitikko voi olla eri mieltä, vaikka kuinka totuudenvastaisesta väitteestä olisi kyse. Kukaan ei kehtaa sanoa ääneen edes sitä, että moinen manipulointi on lasten irstasta hyväksikäyttöä.

Turvallisuudella manipulointi on yksi naaraiden lempilapsia. Yliturvallisuuden vaatimus uhkaa jo hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita. Rahat yksinkertaisesti loppuvat kaiken yksilöllisen vastuun siirtyessä yhteiskunnalle. Olemme rakentamassa poliisivaltiota Yhdysvaltain jalanjäljissä. Saamme olla onnellisia siitä, että Stalin on ollut olemassa, hehkutti Hertta Kuusinen aikoinaan. Saatamme liukua totalitarismiin demokraattisessa järjestyksessä, ihan vapaaehtoisesti. Esimerkkiä ei tarvitse Hitleriä kauempaa etsiä. Ehkä lajillamme on jonkinlainen kaiho äärimmäiseen itsensä alistamiseen?

Loistava esimerkki päätöksenteon kummallisesta logiikasta tupsahti silmille viikonlopun maakuntalehdestä. Yhdellä ja samalla sivulla kerrottiin, kuinka kahdeksankymmentä prosenttia kansanedustajasta kannattaa sormenjälkirekisterin luovuttamista poliisille – mutta vain kahdeksan edustajaa löytyi Etelä-Suomen Sanomien kartoittaessa kannattajia vihkioikeuden siirtämiseksi kokonaan valtiolle. Näistä kahdeksasta muuten vain yksi oli naarasapina.

Näin siis jokin näkymätön käsi tuntuu ohjailevan apinoita tiettyyn tunnepitoiseen lopputulokseen. Sekä sormenjälki- että vihkimisasiat olivat jokin aika sitten vielä samalla viivalla, mutta nyt päätökset tuntuvat syntyneen aivan itsekseen, lähes automaattisesti. Mikäpä muukaan käsi siellä luuraa kuin evoluutio. Mehän olemme eläimiä ja teemme päätökset vaistonvaraisesti eli tunteella, emme järjellä. Voisi melkein kysyä, onko sitä paljon mainostettua järkeä (todennäköisyyksien maailmassa) edes olemassa.

Siksipä kaikki kansanedustajat taputtavat karvaisiä käpäliään Tuija Braxin tuodessa syksyllä eduskuntaan lakiesityksen, jossa naisiin ja lapsiin kohdistuviin rikkomuksiin syyllistyneille uroksille vaaditaan entistä ankarampia rangaistuksia. Hankkeessahan ei ole järjen häivää, sillä rangaistusten koventamisella ei ole koskaan saatu mitään positiivista kehitystä aikaiseksi. Kaiken lisäksi naaraat hakkaavat lapsia enemmän kuin urokset ja sortuvat miehiä aktiivisemmin lähisuhdeväkivallan käyttöön.

Tästä huolimatta Braxilla on pokkaa väsätä moisia lakialoitteita. Mikseipä väsäisi, kun evoluution luoma naaraiden suojelujärjestelmä on hänen puolellaan. Tuskin hän kuitenkaan mitään evoluutiosta ymmärtää, hän toimii vain niin kuin sodassa toimitaan – naarailla kun ei ole mitään biologisia rajoitteita miehiin kohdistuvassa väkivallassaan. Hän vain on innostunut Espanjan esimerkistä, jossa urospuolinen sosialistipääministeri Jose Luis Rodriguez Zapatero meni ääntenkalastelussaan niin pitkälle, että julistautui New York Times-lehden haastattelussa radikaalifeministiksi. Brax on siis hyvässä vauhdissa Espanjan tiellä.

Espanjan esimerkki

Freelancetoimittaja Jyrki Paloa on kiittäminen espanjankielisen maailman avaamisesta meille kielitaidottomille apinoille. Hän on jopa uskaltanut tuoda julki feminismin saavutuksia kritisoivaa aineistoa. Aivan must– juttunsa löytyy YLE:n sivuilta: Naiset jotka vihaavat miehiä. Kopioin siitä otsikonkin tähän kirjoitelmaani. Jokaisen uroksen pitäisi aivan ehdottomasti lukea tai kuunnella tämä juttu. Eipä se olisi pahitteeksi oikeille naaraillekaan!

Palo on puolestaan kopioinut juttunsa otsikon Diego de los Santosin kirjasta Las mujeres que no amaban a los hombres – El régimen feminista en Espana eli Naiset, jotka vihaavat miehiä – Espanjan feministihallinto. Sevillalainen kirurgi, professori ja poliitikko De los Santos on saanut tarpeekseen maassaan vallitsevasta mielivallasta ja koonnut kansien väliin järkyttävää aineistoa kaksituhatluvun noitavainoista ja inkvisitiosta. Jotain feminismin lonkeroista kertonee se, ettei kirjaa löydä amazon.comista, jossa yleensä on tarjolla kaikki maanpäälliset julkaisut.

Espanjassa säädettiin viitisen vuotta sitten laki, jota vain miehet voivat rikkoa. Lain tavoitteena on kitkeä maasta miesten harjoittama lähisuhdeväkivalta. Tämän sukupuolilain perusteella uros voidaan tuomita vankeuteen jo uhkailusta tai pakottamisesta. Strategiaan kuuluu, että jokainen urosten tekemä rike uutisoidaan näyttävästi. Naiset ovat lain ulkopuolella. Heitä koskee tavallinen lainsäädäntö, jonka rangaistukset ovat selvästi lievemmät, vaikka teko olisi sama.

Tämä siis on feminismin käsitys tasa-arvosta. Vaikka kieltävätkin biologian, he itse asiassa tällä logiikallaan todistavat evoluution toimivan edelleen. Moinen lainsäädäntöhän on vain yhteiskunnan kielelle käännettyä naaraiden biologista ja yleismaailmallista suojelujärjestelmää sekä ylivaltaa. Naarasta ei lyödä ei ole pelkkä vanha hokema, vaan geenihin koodattu käyttäytymismalli. Täytyy yleensä kokea olonsa todella ahdistetuksi, että normaali uros tätä vastaan rikkoo. Tämän totuuden ymmärtäminen saattaisi viedä lähisuhdepsykologian aivan uudelle tasolle.

Espanjan syrjintälakia soveltamaan on perustettu toistasataa erillis(inkvisitio)tuomioistuinta! Ne käsittelevät yli 150 000 parisuhderiitaa vuodessa. Espanjan vankiloissa joka kymmenes vanki on jo tuomittu tämän lain perusteella. Naaraat tekevät innolla vääriä ilmiantoja, koska niistä ei rangaista mitenkään. Lain toimeenpanoon on tuhlattu miljardi euroa – olisikohan silläkin summalla saatu enemmän aikaan jossain muualla?

Geneettinen koodi naarasta ei lyödä on syynä siihen, että laki hyväksyttiin kaikkien puolueiden toimesta yksimielisesti. Kaksi vuotta sitten perustettu tasa-arvoministeriö on tietysti sekin feministejä pullollaan. Ainoat, jotka uskaltavat arvostella lakia, ovat oikeusoppineita tai miesasiamiehiä. Mutta miesjärjestöjen mahdollisuus saada mitään aikaan kilpistyy tähän naisten suojelukoodiin. Vaikka feministit kuinka ovatkin urosaivoisia, sukupuoli määritellään edelleen vanhanaikaisesti pelkän jalkovälin perusteella. Siksi feminismin arvostelu koetaan tunnetasolla naisten lyömiseksi – mikä ei tietystikään ole kovin seksikästä. Järkeen vetoaminen ei auta, sillä sehän ei ole lajimme vahvimpia puolia.

Demokratia on nykymuodossaan ihmislajinkin evoluutiossa kovin uusi keksintö. Mihin se meidät vielä johtaakaan?

Machoväärinkäsitys

De los Santos tekee teräviä päätelmiä politiikan logiikasta. Ääniä kalastellakseen kaikkien puolueiden pitää vannoa feminismin nimeen. Siitä seuraa radikaalifeministinen kilpajuoksu, jonka tuloksia Espanja nyt nauttii. Siinä sivussa tulevat kielletyiksi härkätaistelut ja kaikki muukin miesten maailmaan liittyväksi katsottava.

Vähän sama logiikka toimii ympäristöpolitiikassa. Siinä kilpajuoksu ei kuitenkaan johda niin helposti ylilyönteihin, koska ympäristöasiat vaativat järjenkin käyttöä eikä meillä ole – valitettavasti – mitään ympäristönsuojelukoodia geeneissämme. Niinpä esimerkiksi Jyrki Katainen saattaa vallan sujuvasti mainostaa vihreyttään ja samaan aikaan karsia Itämeren suojelurahoja. Mutta ei hänestäkään ole yliopistoihin pesiytyneiden huuhaatieteiden karsimiseen.

Ei tunnu De los Santoskaan ymmärtävän kaikkia elämän perustotuuksia. Sen huomaa hänen machopuheistaan: vanha klishee ’miehet eivät itke’ on vahingollinen macho-ajattelun ennakkoluulo, joka tällä vuosisadalla on edelleen voimissaan, vaikka sen juuret ulottuvat esidemokraattisen yhteiskunnan pimeyteen. Sen vuoksi miehet ovat hyväksyneet vaieten ne loukkaukset ja vääryydet, joita heidän osakseen on tuonut ensin machokulttuuri, ja sitten feminismi.

Tässä ajattelussa on sama virhe, joka riivaa feminismiäkin: että olisi jokin kulttuuri, joka loisi käyttäymismalleja ja ’rooleja’. Myös feminismin maailmanselitys on kulttuurinen, minkä ikeestä feminismi lupaa uskoon tuleville syntisille apinoille ihmeenomaisen pelastuksen. Vaikka ehkä olisi lohdullista uskoa tällaiseen ”parannettavissa” olevaan vaivaan, totuus taitaa olla arkisempi. Apinat käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät evoluution tuottaman biokemian määräämissä rajoissa – ja siinä vapaalla tahdolla on suorastaan olematon ’rooli’.

Ei siis ole mitään machokulttuuria, vaikka olisi kuinka koukuttavaa niin ajatella. Mikään machojuttu ei kiellä poikia tai miehiä itkemästä. Siitä pitää syyttää testosteronia. Sen vaivan poistamiseksi tarvitaan hieman järeämpiä keinoja kuin jokin kasvatusideologia. Samasta syystä valittava mies on naurettava ilmestys – mitä myös kaikki feministit surutta käyttävät lyömäaseenaan, vaikka muuten paapovatkin munattomia profeministimiehiään. Maailma astuisi viimeinkin uudelle vuosituhannelle, jos nämä naurettavat selitykset macho-ajattelusta ja patriarkaatista voitaisiin unohtaa.

Pimeydestäkin voi silti nähdä valon, sen De los Santos on kirjallaan todistanut: kaikki väkivalta yhteiskunnassamme on tahra, jota vastaan on taisteltava. Yksi niistä, jatkuvasti kasvava, on kansalaisen perusoikeuksien riistäminen. Se on tyypillisempää alikehittyneelle maailmalle ja uskonnollisille fundamentalismeille kuin meidän demokraattiselle ympäristöllemme. Mutta kun ihmisoikeuksissa jälkeenjääneet maat hitaasti edistyvät, niin samalla me kuljemme taaksepäin, länsimaailman uusien fundamentalismien viemänä.

Milloin mahdamme nähdä tämän kirjan suomeksi?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 17.08.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: