EVE MANNUN VÄKIVALTA

Otso Kantokorpi viihdyttää itseään raitiovaunussa: yhtäkkiä huomaan kaikkien naismatkustajien olevan kammottavan mykän ja nyreän näköisiä. Alan katsella heidän kasvojaan ja kuvitella sitä, miltä he näyttäisivät oikein veret seisauttavan orgasmin pauloissa…

Aivan aluksi haluan kiittää Ruotsin (valtiopäivä)vaaleja. Saatiin hieman esimakua siitä, mitä typeryyttä puolen vuoden päästä on meilläkin kestäminen. Erityisen alkeellista ruotsalaisessa järjestelmässä on se, että ääniä laskettiin vielä eilen keskiviikkona – kehitysmaiden malliin. Äänestys tapahtuu muutenkin vallan kummalla tavalla, sillä Ruotsissa ei tarvitse äänestää henkilöä, ellei halua. Puolue on pääasia. Äänestyskoppiin mennään ison paperinipun kanssa, sillä jokaisella puolueella on omat lipukkeensa (niitäkin on kahdenlaisia, sellaisia joissa on ehdokkaiden nimet ja sellaisia, joissa ei ole) ja joka (kunta-, lääni- ja eduskunta)vaalissa on erivärinen lipuke. Lisäksi on tyhjä valkoinen lippu, johon saa kirjoittaa melkein mitä tahansa.

Kukaan ei tule kysyneeksi, kuinka värisokea tässä viidakossa pärjää. Eihän moinen edes ketään feministien luvatussa maassa kiinnosta, sillä melkein kaikki värisokeat ovat urosapinoita. Pienet puolueet joutuvat jakelemaan näitä lippuja äänestyspaikoille itse. Jos haluat säilyttää äänestyssalaisuuden, sinun pitää ottaa koppiin mukaan iso nippu eri puolueiden lipukkeita. Mitä paperin julmettua tuhlausta! Kuka moderni apina viitsii alistua moiseen naurettavaan pelleilyyn? (Vastaus: ruotsalainen apina). Sen verran täytyy antaa tunnustusta, että vaalisivut ovat Ruotsissa loistavat. Ohjeitakin on tarjolla 25 kielellä. Tosin lopullista tulosta vielä odotellaan torstaina kello 17:00.

Feminismin alamäki

Länsinaapurissa melkein kuka tahansa voi perustaa puolueen. Siksipä näissäkin vaaleissa oli tarjolla puolentoistasataa ”virallista” puoluetta. Kaikkiaan ääniä annettiin noin 900 ”puolueelle”! Kalle Anka Partiet oli niistä yksi suosituimpia, useimmat taisivat kuitenkin saada vain yhden äänen. Jesus Kristus sai sentään kaksi ääntä. Siksi ei kai ole ihme, että Ruotsissa vaikuttaa myös feministipuolue Feministiskt initiativ. Edellisissä vaaleissa vuonna 2006 se sai 33 000 ääntä eli kerrassaan 0,66 prosentin kannatuksen. Näissä vaaleissa tuki melkein puolittui 0,4 prosenttiin – ovatkohan ruotsalaiset viisastumassa?

Naaraat saivat turpiinsa toisellakin tasolla. Oppositiota johti naarasapina Mona Sahlin ja hallitusrintamaa urosapina Fredrik Reinfeldt. Arvaa, kumpi pärjäsi paremmin? Olisihan tuloksen arvannut jo pelkän evolutiivisen pohdiskelun avulla. Isokokoinen uros päihittää pienikokoisen naaraan, kun asiaa tarkastellaan Homo sapiens- lajin todennäköisyyksien maailmassa. Ja siinä maailmassahan vaalit käydään. Lopputulos nyt vaan tulee sieltä liskoaivoistamme. Siinä olisi pohtimista myös meidän omalle rakkaalle demaripuolueellemme. Ehkä oppositioaseman hyödyntäminen tökkii juurikin siitä syystä? Suomessa tilannetta toki tasoittaa hieman se, että Jyrkipoika Katainen on kovin kapoinen ja lyhytkasvuinen, sanottaisiinko hinttarimainen.

Feministeillä taitaa olla menossa jonkinlainen yleismaailmallinen alamäki. Suomen Naisliitossa varmaan polteltiin virtuaalisia persekarvoja tiistaina, kun Väestöliitto julkaisi perhebarometrinsä. Sen mukaan pienten lasten vanhemmat haluavat hoitaa lapsensa kotona ja vaativat siihen nykyistä parempia tukia. Siis täysin päin vastoin, mitä feministinen manifesti vaatii. Perhetutkija Lassi Lainialan suorastaan yllätti alle kolmevuotiaiden lasten äitien voimakas halu hoitaa lapsensa itse. Varsinkin vähävaraisten äitien suurin toive on kotihoidontuen korottaminen. Keski- ja suurituloiset haluavat ennen kaikkea joustoa työelämään. Tutkimus siis osoittaa, että äidit osaavat ajatella omillakin aivoillaan, jos heille annetaan siihen mahdollisuus.

Mutta kuinka eräs vaikutusvaltainen naarasapina suhtautui tähän loistavaan tutkimustulokseen? Tietysti tyrmäsi sen suoralta kädeltä. EK -perkeleen tasa-arvoasiantuntija (lue: feministi) Anu Sajavaaran mukaan äitien toiveet ovat ristiriidassa työurien pidentämistavoitteen kanssa! Meidän täytys saada ne niinkun ne poissaolot keskeltä työuraa lyhyemmiksi, meidän täytys saada äidit aikasemmin takasin työelämään. Lapsista ei siis ole väliä, kunhan raha vain kilahtaa yrittäjän kirstuun? Liskoaivot ottavat siis mieluummin euron tänään, vaikka joutuvat maksamaan häiriintyneiden lasten ongelmista sata euroa huomenna.

Feministit eivät enää ole edes sen verran kiinnostavia, että joku viitsisi hakkeroida Naisasialiitton jäsenluetton julkisuuteen? Ruotsidemokraattien nimet sieltä sentään jo löytyvät. Ehkä siis turhaan tuhlaan paukkuja näin mitättömän riivinrauta-armeijan vastustamiseen? Mutta sitten taas jostain hyppää silmille EU -komission tasa-arvovastainen julistus tai viisivuotisohjelma, jolla ajetaan vain feministinaaraiden yksipuolista vallankaappausta!

NA -tumake

Eniten Ruotsin vaaleissa on kohkattu urospuolueen eli Sverigedemokraattien menestyksestä. Niin vastenmielistä kuin harjoittamansa muukalaisvihan lietsonta onkin, puolueen suosiota kannattaisi pohtia asiapohjalta. Mukavia ilmiöitä on mukava hypettää kahvipöydässä, mutta kun tosipaikka tulee eteen, liskoaivomme pääsevät valloilleen. Ehkä tämä nyt vain kannattaisi hyväksyä, niin päästäisiin edes puhumaan oikeilla termeillä. Meillä kun on päässämme samat aivot kuin kaiken maailman liskoilla. Ei ole hirveän suuri hyöty siitä, että päälle on kasvanut monenlaista muuta sälää, jota hyödynnämme sinfoniakonserteissa, kun alkukantainen ydin kuitenkin ohjaa meitä perusasioissa – esimerkiksi seksin ja ruuan metsästyksessä.

Ykkösdokumentti Rahan mielivalta kertoi vakuuttavasti, kuinka jopa maailman talous toimii näiden liskoaivojen ehdoilla. Kannattaa katsoa Areenaa, vielä on muutama päivä jäljellä päästä tiedon lähteille! Alkukantaisimmat tarpeemme aktivoivat aivojen NA-tumakkeen eli liskoaivomme. Professori Brian Knutson Stanfordin yliopistosta on tutkinut tunteiden vaikutusta tähän aivojen ikivanhaan osaan. Se on hengissä säilymisemme perusta. Luontainen palkinto, kuten ruoka tai seksi aktivoi tumakkeen ja motivoi apinoita toimintaan. Aivojen tällä osalla on ratkaiseva merkitys myös huumeriippuvuudessa. Mutta tätä aluetta eivät aktivoi vain seksi, huumeet tai ruoka vaan myös raha, vieläpä hyvin vahvasti.

Tähän listaan voi huoletta lisätä myös reviirinpuolustuksen. Sen verran alkukantaiselta vaikuttaa Sverigedemokraattien toiminta, aivan samoin kuin suomalaisten vastineidensa. Ei tässä nyt silti ole millään muullakaan puolueella syytä röyhistellä rintaansa. Kun hieman raaputtaa, kaikkien taustalta löytyy itsekkyys, ahneus, toisinajattelijoiden mitätöinti, usko omaan erinomaisuuteen ja omien motiivien peittely. Vaalirahasotku on tästä loistava esimerkki, ympäristöministeri Paula Lehtomäen kiemurtelu perheensä Talvivaaraomistuksista vain pieni sivupolku mahtavassa labyrintissä. Olen tainnut joskus kirjoittaa, että puolueet pitäisi kieltää ja taidanpa olla edelleen samaa mieltä.

Huivit ja hunnut, burkat ja chadarit

Kirsi Virtanenkin käsitteli tässä jokin aika sitten maahanmuuttoa ja mamukriittisyyttä. Voin yhtyä häneen… eikun hänen pääteesiinsä siitä, että pakolaiskiintiöt voitaisiin kolminkertaistaa. Ei tämä lintukoto nyt siihen kaatuisi. Paranisi vaan, jos järjellä ajatellaan. Mutta liskothan eivät tunnetusti ajattele järjellä – jos sellaista ilmiötä kuin järki nyt ylipäätään on olemassa. Pitäisikö järjestä höpöttäminen lopettaa kokonaan? Ehkä se on vain jonkinlainen uskonto sekin? Ei pystynyt nimittäin edes Kirsi pakinassaan pelkkään järkipuheeseen.

Kirsin aivot menivät oikosulkuun hunnun vuoksi. Huntu on hänelle näköjään se punainen vaate, jonka puolustaminen oikeuttaa Kirsin epäilemään lausujan henkisiä kykyjä ja nimeämään tämän uhriksi. Maailma ei ole oikeudenmukainen niin kauan, meillä on yksikin apina, joka pitää omia ajatuksiaan muiden ajatuksia parempina. Nyt tähän syntiin siis syyllistyi Kirsi Virtanen, yksi apinan suosikkinaaraista todennäköisyyksien maailmassa. Kirsin mielestä niin kauan kun maailmassa yksikään nainen ruoskitaan tai tapetaan siksi, ettei hän suostunut käyttämään huntua, niin niin kauan se huntu symboloi naisten alistamista ja raakaa nujertamista.

Hunnun tai huivin käytön puolustajat ovat naaraita, mutta se ei Kirsiä kiinnosta. Hän leimaa nämä toiset naaraat itseään huonommiksi, tahdottomiksi järjen käytön kääpiöiksi. Se osoittaa täydellistä toisten kulttuurien alirvioimista ja kertoo, kuinka satunnaisiin uutispätkiin ihmisapina rakentaa oman totuutensa maailmasta. Tällainen niin kauan kuin yksikin tapaus löytyy jostakin– filosofia on pään työntämistä pensaaseen, sillä ihannemaailma ei ole tästä universumista. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että niin kauan kuin maailmassa yksikin lapsi kuolee ruuan tai puhtaan veden puutteeseen, on snobismia puha jostain huiveista. Tai niin kauan kuin yksikin mies Suomessa joutuu tekemään itsemurhan…

Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että niin kauan kuin maailmassa on yksikin tissi- tai hissikatseista kääminsä polttava naaras, niin kauan on perusteltua käyttää burkaa, sillä se on ainoa järkevä tapa välttää nämä yököttävyyttä aiheuttavat katseet. Kirsi sortui myös perustelemaan maassa maan tavalla -mielipidettään sillä, että meillä pitää käyttäytyä Suomen lakien mukaisesti. Kirsi muun muassa väitti, ettei Suomesta löydy yhtään ihmistä, joka kannattaisi moniavioisuutta! Ei ehkä kannattaisi näin ehdottomia mielipiteitä heitellä, sillä niistä jää kiinni. Hetikin kysyttäessä urosapinoista moniavioisuuden puolustajiksi ilmoittautuisi varmaan neljäsosa ja naaraista kymmenesosa. Pienen aivovoimistelun jälkeen luvut saattaisivat olla hyvinkin 80/40.

Ikään kuin laki olisi jotain jumalan sana, jota ei voitaisi tarvittaessa muuttaa. Ei kai voi olettaa, että maailmankaikkeuden koko viisaus olisi tiivistyneenä juuri meidän ikioman lintukotomme lainsäädäntöön!?

Pakkoruotsia

Samaan henkiseen laiskuuteen syyllistyi myös opetusministeri Henna Virkkunen, ties monettako kertaa. Nyt aiheena oli pakkoruotsi. Hennan mielestä ei ole syytä antaa edes lupaa kokeilulle, jossa itäsuomalaiset koulut voisivat opettaa venäjää pakkoruotsin tilalla. Hän perusteli kantaansa muun muassa virkamiesruotsilla. Ilman sitä ei pääse valtion virkaan eikä voi valmistua yliopistosta. Sic! Näin sanoo ministeri, joka voisi vaikka huomenna tuoda eduskuntaan lakiesityksen, jolla tällainen typeryys poistettaisiin Suomen lainsäädännöstä.

Kokemuksesta voin sanoa, ettei edes meikäläisen pakkoruotsilla (kymppi lukion päästötodistuksessa ja laudatur yo-kokeessa) olisi tullut kenenkään ruotsinkielisen apinan asioita hoidettua virkamiehenä vielä pällistellessäni. Ja muuten, se virkamiesruotsin koe oli aivan perseestä, sen olisi läpäissyt jokainen kahdella jalalla hoipertelemaan pystyvä apinankuvatus. Ei siis ihme, ettei edes RKP luota virkamiesruotsiin. Heille olisi ollut varsinainen kauhistus, jos svenskatalande bättre folk olisi joutunut asioimaan Kajaanin tai Rovaniemen kaltaisissa takapajuloissa. Ankkapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ulla -Maj Wideroosin sanoin kai se nyt itsestäänselvyys on, että Rovaniemeltä ja Kajaanista käsin ei voi turvata ruotsinkielisiä palveluja.

No mikä sitä Hennaa enää estää? Ärkoopeeläisetkin jo myöntävät, etteivät pakkoruotsin tuottamat taidot heille kelpaa. Miksi ihmeessä enää on tarvetta kiusata satojatuhansia koululaisia turhalla oppiaineella? Pakkoruotsin poisto lisäisi koulutuksen tuottavuutta enemmän kuin mikään muu yksittäinen toimenpide – no, ehkä pakkouskonnon lopettaminen voisi olla yhtä tuottavaa. Siis TUOTTAVAA, ettekö te nyt siellä Arkadianmäellä edes omaa mantraanne ymmärrä kunnioittaa?

Vihdoinkin se Eve

Nonniin, kohta on plokijuttu valmis eikä vielä ole edes päästy otsikon aiheeseen. Jos Kirsi sekoileekin, niin Eve Mantu pistelee aina vaan enemmän koukkuja apinan aivoihin. Että joku osaakin käsitellä aihetta kuin aihetta niin houkuttelevalla tavalla. Kohta pitää varmaan lähteä kosioretkelle… Eve on äänensä mittainen myös ulkoisesti. Monestihan äänen perusteella syntyvä mielikuva ulkonäöstä ei vastaa lähellekään todellisuutta. Vielä kun kasvattaisi ne pitkät blondihiukset takaisin!

Täällä Raivotar hyvää päivää. Näin alkoi Even väkivaltaohjelma. Ei voi kestää viisi minuuttia ohjelman aukeaminen. Tietokone tökki ja Eveltä oli mennyt hermot juuri ennen ohjelman lähetystä. Kertoi halunneensa monesti heittää näytön ikkunasta ulos. Kuinka tuttua! Itselläni on sellainen vanha rohjake, joka tilttaa keskimäärin kolme kertaa päivässä varttitunnin ajaksi niin, että kovalevy vaan raksuttaa, mutta mitään muuta ei tapahdu. Ei yhtään mitään. Arvaa monestiko on tehnyt mieli potkaista keskusyksikköä, joka on sopivasti jalan vieressä pöydän alla!

Toistaiseksi olen hillinnyt itseni. Ei olisi varaa moiseen typeryyteen. Sitten kun saan kerätyksi tarpeeksi rahaa uuden koneen ostoon, voisi olla suuri houkutus kostaa kaikki menneet kiusanteot tälle Dellille. Ehkä olisi viisasta laittaa turvasaappaat jalkaan, ettei varpaisiin satu? Ehkä olisi paras viedä kone ulos, että saisi esteettä potkia ja runnoa sitä ilman, että joutuisi siivoamaan koko huushollin ja pahimmassa tapauksessa uusimaan parketin. Mutta silloinhan siitä menisi se spontaanisuuden riemu – eikä kone edes olisi ”elossa”, jos se olisi irti töpseleistä…

Eve ei halunnut tällä kertaa puhua väkivaltarikostilastoista, hän halusi puhua meistä. Meistä tavallisista ja nuhteettomista pulmusista, jotka silti teemme kauheita asioita. Hän halusi paljastaa jokapäiväisen väkivallan, joka on pääasiassa henkistä laatua. Eve kertoi rehellisen oloisesti kuinka on pilkannut, ollut itsekäs, huutanut hirveitä asioita, lyönyt, tukistanut, paiskonut ovia, kiusannut, puhunut pahaa selän takana, jyrännyt, kohdellut toisia kuin ilmaa, haukkunut – ja nauranut Mervi Tapolalle työkaverien kanssa kahvitunnilla. Inhoan väkivaltaa, eihän aggressio meistä pois lähde. Pelkään tekeväni pahaa, tiedän kykeneväni siihen.

Silkkihansikasväkivaltaa

Tavallinen feministitoimittaja, joita YLE on pullollaan, olisi kutsunut Anne Moilasen, Kaarina Hazardin ja Akuliina Saarikosken, ehkä jopa Sofi Oksasen ”asiantuntijoiksi” höpöttelyohjelmaansa. Nämä naaraat kun epäilemättä ovat kaikkien alojen asiantuntijoita. Eve Mantu sen sijaan on toista maata. Hän kävi haastattelemassa kahta urosapinaa, joilla aivan oikeasti on jotain tuntemusta ja kokemusta aihepiiristä. Aki-Mauri Huhtinen on tutkinut verbaalista väkivaltaa, on maanpuolustuskorkeakoulun professori ja filosofi sekä pienen pojan isä. Hänen pääteesinsä taisi olla seuraava: ääretöntä väkivaltaa tässä ajassa on ajatus siitä, että jokaisen pitää selviytyä yksin. Timo Purjo on toiminnanjohtaja Non Fighting Generation ry:ssä. Hänen sanomansa lienee jotain tällaista: väkivalta rajoittaa toisen ihmisen vapautta olla ihminen siten kuin hän haluaa.

Siinähän sitä olisi jo tarpeeksi ajattelemista useimmille päättäjille. Kun edes kaksi näin yksinkertaista asiaa näkyisi jotenkin yhteiskunnallisessa keskustelussa! Ei tarvitse olla edes pessimisti, jos tunnustaa tämän toiveen mahdottomaksi. Ei tarvitse olla edes sovinisti, jos tunnustaa tämän tehtävän olevan erityisen vaikea naaraspäättäjille. Riittää kun on realisti ja ymmärtää edes jotain apinabiologian perusteista.

Mutta lisätään löylyä kiukaalle ja tuskaa pääkoppaan. Seuraavassa muutama ohjelman tarjoilema upea näkökulma olemisen sietämättömään keveyteen. Sanojina Eve, Aki-Mauri ja Timo, iloisesti sekaisin – käy itse kuuntelemassa ohjelma, jos haluat tietää, kuka sanoi mitäkin. Kai reilu puolituntinen elämästä kannattaa näin tärkeälle asialle uhrata?

Miksi aseita on, jos niillä ei saa ampua, lapsi ihmettelee.

Lapsena oleminen käy hermoille. Mitään ei saa tehdä. Aikuisilla on kaikki valta, norsu vastaan hyttynen. Lapsi pakottaa kohtaamaan kysymyksiä, joita ei välttämättä haluaisi kohdata.

Pojat käsittävät, että näillä kepeillä voi huitoa, kamppailu mörköjä vastaan alkaa melko pian ilman, että sitä kukaan opettaa.

Turhautuminen ja voimattomuuden tunne, jopa oma lapsi herättävät väkivallan. Turhautumisraivossa vain kerta kaikkiaan menee hermot.

Nuoria pitäisi yllyttää hyvään sen sijaan, että yritetään luoda jotain pidikkeitä kuvitellulle pahalle. Itsensä hillitseminen on raskasta. Pahan olemassaoloon en edes usko.

Uskon ihmisen hyvyyteen ja rakkauteen ja tällaisiin asioihin, joita maailmassa on liian vähän. Rakkaudellinen elämä ei edes tarvitse väkivaltaa.

Tilastojen ulkopuolinen väkivalta on tärkeämpää kuin tilastojen muutamat henkirikokset. Siinä on mukana kaikenlainen psyykkinen väkivalta, toisen vahingoittaminen sekä psyykkisesti että fyysisestikin, mutta ennen kaikkea se liittyy toisen vapaan tahdon rajoittamiseen, mikä kaventaa hänen oikeuksiaan.

Ei ole olemassa mitään yhtenäistä väkivallan ilmiötä. Väkivalta on aina henkilökohtainen ja tilannekohtainen. Riippuu siitä, mitä merkityksiä asioille annetaan. Kyse on merkityksistä, mikä on ratkaisevampaa kuin ulkoinen käyttäytyminen. Et ehkä koe tekeväsi väkivaltaa, mutta oletko varma, ettei joku koe sitä väkivallaksi, vaikket edes kättäs liikauta tai jalkaas tai jotain.

Ei meistä kukaan pysty elämään elämäänsä ilman, ettei joku kokisi meitä väkivaltaiseksi.

Yhteiskunnan epäarvot, rahan perässä juokseminen ja yliviritetty kilpailu päiväkodeista lähtien lietsovat väkivaltaa – sen sijaan että ihmiset olisivat ihmisiä toisilleen.

Elämän ei tarvitse olla taistelua toisia vastaan, pudotuspeliä, se voisi olla taistelua hyvän puolesta.

Jos osaat käyttäytyä kohteliaasti etkä ole fyysisesti aggressiivinen, sinua ei mielletä väkivaltaiseksi, mutta voit silti olla hyvin kylmä, kyyninen, alistava ja nujertava. Sehän on tämmöstä silkkihansikasväkivaltaa, joka on erittäin julmaa ja se voi olla jopa julmempaa kuin fyysinen väkivalta. (mielenkiintoinen asiaan liittyvä uutinen)

Nuorten väkivallassa on kyse yleensä kasvatusvajeesta. Ihminen on vajavainen. Ei siinä pitäisi olla mitään hävettävää.

Kyllä se tullaan toteamaan joskus myöhemmin, että tässä meidän ajassamme on selkeää väkivaltaa, jota me itse pidämme täysin hyväksyttynä käyttäytymisenä.

Onko liian suuri päiväkotiryhmä väkivaltaa? (apina vastaa: päiväkotiryhmä on aina väkivaltaa)

Taistelun dramaturgia on ujuttautunut kaikkialle. Meillä on vain yksi käyttäytymismalli – välillä verhottuna nokkelaan sanailuun – joka ryöppyää joka puolelta päällemme: shakkipelimalli, jossa yritämme saada toisesta Matin.

PS. Juuri kun sain tämän jutun julkaistuksi, ilmestyivät ne lopulliset Ruotsin vaalitulokset virallisille nettisivuille. Minua kiinnosti niissä yksi luku eli valittujen naisedustajien määrä. Kuinka ollakaan, feministien surumarssi jatkuu: naisten osuus Ruotsin valtiopäivillä pieneni 2,3 prosenttia. 349 edustajasta naisia on nyt 157.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 23.09.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: