EVE RAKAS!

On tasa-arvossa vielä parannettavaa: seksiä saa myydä, mutta sperman myyminen on kielletty!

Nyt olen jo kirjoittanut Evelle postia. No ei mitään sellaista kaksimielistä, kuin heti ajattelit. Ihan vaan kommentin blogisivulleen. Suurena Eve-fanina hieman yllätyin viimeisimmästä ohjelmastansa Jospas minä vaimon saisin. Ei aiheen otsikossa mitään valittamista ole, sehän on maailman kaikkien urosapinoiden päällimmäisiä huolenaiheita – mistä minä kunnollisen, hyperseksuaalisen ja hyvägeenisen naisen saisin. Ei itse ohjelmassakaan niin paljon valittamista ollut, mutta blogissaan idolini oli jostakin syystä sortunut feministiseen jargoniin. Kotitöistä tehtiin elämää suurempi asia ja tietysti syyllistettiin miehiä, jotka eivät muka tee mitään.

Eve Mantu pelkäsi myös tulevansa leimatuksi taantumukselliseksi  seksismin harjoittajaksi, kun uskaltaa puhua miesten ja naisten töistä! Näin pahasti Eveäkin nyt viedään. Tosiasioiden tunnustaminenko muka on taantumuksellisuutta? Apinalogiikalla tätä olisi syytä pitää edistyksellisenä ajatteluna: se tekee, joka parhaiten osaa. Ehkä Eve pelkää kriittisen feministin vihaa?

Jostakin syystä Google tarjoilee tämän väkivaltatädin Eve-haukkuja – vuodelta 2006! – etusivunsa kolmantena hakutuloksena. Ovatko feministit päässeet jo hakukonejätinkin piuhoja vääntämään? Apinablogista saisi monta tuoreempaa Eve-linkkiä ja vieläpä postiivisessa hengessä kirjoitettuja. Suosiiko Google negatiivista kirjoittelua? Tai ehkä olen vain kateellinen, sillä simpanssifilosofiaa löytyy vasta kuudennelta hakutulossivulta…

Kotityöperkele

Kotitöistä on syntynyt elämää suurempi asia. YK:ta myöten lasketaan minuutteja, kuinka sukupuolet eri puolilla maailmaa osallistuvat perheen palkattomaan ylläpitoon. Minuutit (ja raha) siis ovat tärkeämpiä kuin lopputulos eli täysipäiset lapset, jotka taas voisivat tuottaa uusia täysipäisiä jälkeläisiä, jotta Homo sapiensiksi itsensä nimennyt apinalaji säilyisi hengissä. Pääasiassa tätä keskustelua käyvät sellaiset naarasapinat, joille kotityöt näyttäytyvät taakkana eli joille ne eivät tuota mitään tyydytystä. Joku voisi kysyä, ovatko he ehkä jotensakin poikkeavia yksilöitä. Kolme neljännestä naaraista kun on tyytyväisiä perheen tapaan jakaa velvollisuudet.

Aihepiiriä käsitellään poikkeuksetta sukupuolisilmälasit nenällä, joten siitä on tasa-arvonäkökulma kaukana. Siksi ei ole niin väliä edes määritellä kotityötä kunnolla. Suurin osa aihetta koskevasta ”tutkimuksesta” laskeekin kotitöiksi vain keittiöön ja siisteyteen liittyvät työt. Sillä logiikalla saadaan tietysti halutunlaisia tuloksia. Silloinkaan kun miesten työt lasketaan mukaan taseeseen, lopputulos ei ole yksiselitteinen. Naaras on yleensä se, joka toimii työnjohtajana, uros tekee raskaat paskahommat, kuten kantaa sohvia nurkasta toiseen tai kaivaa montut puutarhaan.

Kuinka monta naarasta kuoli viime talvena katolta lumia tiputtaessaan? Arvelisin, ettei yhtään. Sen sijaan toistasataa miestä joutui sairaalahoitoon ja kuinka moni mahtoikaan kuolla. Ei heistä kovin kummoista valitusta ole virinnyt. Jos saman verran naisia olisi lyhyen ajan sisällä joutunut sairaalaan siivouksen vuoksi, mekkala olisi valtaisa. Tämä johtuu taas siitä tutusta evoluutiosta. Naaraat on tehty herkemmiksi valittamaan. Se lienee ollut savanneilla elettäessä tarkoituksenmukaista.

Jos miehiä ja naisia pidetään täysin samanlaisissa olosuhteissa, naiset valittavat moninkertaisesti miehiin verrattuna. Esimerkiksi vain prosentti nuorista naisista on tyytyväisiä ulkonäköönsä! Tässä on se ”tasa-arvon” harha, jonka vuoksi todellisen tasa-arvon saavuttaminen on mahdotonta. Naaraille mikään ei ole tarpeeksi hyvää. He voivat näin käyttäytyä, koska heillä on hallussaan kaikki todellinen eli seksuaalinen valta. Kuten lauantainen Avara luonto-ohjelma taas kerran kauniisti kertoi, uroksella ei ole mitään itseisarvoa, naaras sen sijaan on korvaamaton.

Kirjoitinpa ihan piruuttani muistiin muutaman vuorosanan ohjelmasta. Lukiessasi voit vaihtaa pukin tilalle sanan mies ja kutun tilalle sanan nainen… Asia on juurikin näin yksinkertainen, sillä meillä molemmilla on samanlaiset liskonaivot päässämme.

  • pukeilla on vain yksi päämäärä
  • voittajalla on oikeus paritella alueen kuttujen kanssa
  • voittaja käy vuoron perään kaikkien kuttujen luona
  • pukki jää vartoimaan kuttua jokaisen paritteluyrityksen jälkeen
  • taistelun uuvuttamia pukkeja lojuu joka puolella autiomaata
  • jos pukki tekee kosinnassa virheen, kuttu kertoo sen suoraan
  • pukkien elämä on jatkuvaa taistelua jo pienestä pitäen
  • kutut ovat vuohilauman säilymisen perusta
  • jos yksi hallitseva pukki kuolee, toinen on valmis ottamaan sen paikan
  • kutut sen sijaan ovat korvaamattomia

Women’s work

Median tarjoilemaa psykososiaalista todellisuutta seuratessa ei voi tulla kuin siihen johtopäätökseen, että naiset tekevät lähes kaiken maailman työn. Kehitysmaissa urokset vain laiskottelevat puiden varjossa, kun naaraat raatavat vedenhakumatkoilla. Eikös kuulostakin tutulta? Kukaan ei muista esimerkiksi kaivosten epäinhimillisissä oloissa raatavia orjia, jotka ovat kaikki urospuolisia apinoita. Meillä naaraiden työtaakan puolestaan mainostetaan olevan kaksin-, ellei kolminkertainen miesten vastaavaan verrattuna.

UNDP selvitti vuonna 1995 globaalia työn jakautumista. Oikeastaan tämäkin selvitys oli tehty naisnäkökulmasta otsikolla: Valuing women’s work. Siitä huolimatta, että näkökulma oli naaraiden, tutkimus ei saanut väännetyksi tämän parempia lukuja: naiset tekevät teollisuusmaissa 51 ja kehitysmaissa 53 prosenttia kaikesta työstä, kun mukaan lasketaan sekä markkinatalouden piiriissä että sen ulkopuolella tehtävä työ (esimerkiksi kotityö). Työksi määriteltiin kaikki, minkä joku toinen voisi tehdä ihmisen puolesta. Syöminen tai nukkuminen ei siis voi olla työtä, mutta ruuan valmistus ja yösijan tarjoaminen kyllä.

Repikää nyt sitten näistä luvuista uhristatusta. Tasan menee tämä työtaakka. Tietysti tässä ei ole otettu huomioon sitä, että miehiä kuolee ja vammautuu työn ääreen enemmän kuin naisia. Eikä edes sitä, että miehet tekevät työtuntinsa lyhyemmässä ajassa kuin naiset, koska he globaalisti elävät lyhyemmän elämän. Tästä tietysti seuraa eläkkeiden epätasa-arvo, kun naiset pääsevät nauttimaan eduista suhteellisesti – ja monissa maissa oikeastikin, miehiä nuorempina.

Arvaatkos millaisen otsikon nämä UNDP:n ”tutkijat” olivat em. prosenttiluvut paljastavalle taulukolle antaneet. Most of women’s work remains unpaid, unrecognized and undervalued. Aivan oikein, tätä samaa universumin täyttävää valitusta ja jargonia. Selvitys osoitti, että vain puolet ihmislajin aikaansaamasta tuotannosta kuuluu markkinatalouden piiriin. Toinen puolikas on lahjataloutta. Keskeinen kysymys kuuluukin, miksi markkinataloutta yliarvostetaan – ja miksi tätä vääristymää pelkän rahan perässä juoksevat feministitkin pönkittävät? Miksei lahjataloudesta haluta tehdä inhimillisen vuorovaikutuksen keskeisintä osaa? Tämähän on pelkkä valintakysymys, sillä raha ei todellakaan ole mikään luonnonlaki.

Tor Nørretrandersin mukaan voidaan yhtä oikeutetusti, kuin että elämme markkinataloudessa, väittää että elämme lahjataloudessa, joka varmistaa sen, että miehet voivat ansaita jonkin verran rahaa, jolla he voivat tehdä vaikutuksen naisiin.

Mahdoton tasa-arvo

Eve oli vetäissyt blogiinsa jostain väitteen, jonka mukaan suomalaisnaiset tekevät viikossa kotitöiden takia yhdeksän tuntia enemmän hommia kuin miehet. Tämä ei tietystikään pidä paikkaansa, koska oikeasti suomalaismiehet tekevät 51 prosenttia työstä, kun lasketaan ansiotyö ja kotityö yhteen – kuten Juha Himanka ansiokkaassa kommentissaan ehti todistaa. Ja tekevät tämän siis seitsemän vuotta lyhyemmässä ajassa kuin naiset, sekin pitää muistaa. Tästä Himangan oikaisusta huolimatta saamme vastedeskin lukea joka päivä jostain aviisista, kuinka naiset joutuvat tekemään miehiä enemmän töitä ja olemaan kymmenen kertaa näitä parempia…

Kukaan ei tule muistaneeksi, että tämän valituksen takana on yksinomaan testosteronin puute. Se sallii naisaivoille mihinkään tosiasioihin perustumattoman valituksen. Olisivatko naiset muka tyytyväisiä, jos miehet globaalisti tekisivät puolet ruuista, silittäisivät puolet paidoista, imuroisivat puolet neliöstä, pesisivät puolet alkkareista, vaihtaisivat joka toisen vaipan ja jopa jynssäisivät joka toisen vessanpytyn? Eivät todellakaan olisi. Maailma ei olisi yhtään tasa-arvoisempi, koska objektiivista tasa-arvoa ei ole olemassakaan. On vain tunteita ja näkemyksiä. Ne taas eivät koskaan edusta todellisuutta.

Tasa-arvo on käsitteenä mahdoton juurikin siksi että urokset ovat korvattavissa, naaraat ovat korvaamattomia.

Keskustelupalstojen lukeminen on turhauttavaa siksi, että lähes kaikki puhuvat mahdollisuuksien maailmasta (eli omasta elämästään) silloinkin, kun aiheena on todennäköisyyksien maailma, vaikkapa tämä ”tasa-arvo”. Tässä kohtaa kaksi eri maailmaa, joten lopputulos on tyhjänpäiväistä suunpieksäntää. Kuten myös Eve-blogin kommentit paljastavat, tähän omien kokemusten suohon uppoavat etupäässä naiset. Sillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, jos joku naaras kertoo tekevänsä lumityöt itse. En minäkään tee numeroa siitä, että olen suorastaan nero täyttämään astianpesukonetta.

Tästä päästäänkin sopivasti siihen, miksi naiset loistavat poissaolollaan shakkiranking- listoilla. Se jos mikä vaatii kokonaisuuksien hahmottamista. Miesten aivot sattuvat vain olemaan parempia tässä asiassa. Se ei tarkoita, että shakki olisi parempi asia kuin lastenhoito. Mutta se tarkoittaa sitä, että työt kannattaisi jakaa sen mukaan, mihin minkintyyliset aivot parhaiten sopivat. Vuosimiljoonien kuluessa on ollut tarkoituksenmukaista, että naaraat ovat hoitaneet pesän sillä aikaa, kun urokset ovat taistelleet leijonien kanssa. Naaraat ovat yksinkertaisesti olleet liian arvokkaita uhrattavaksi taistelukentillä. Tämän päivän leijonat saattavat olla erilaisia kuin muinoin, mutta aivomme toimivat edelleen vanhalla tavalla.

vvv -verkosto

On myös tehtäviä, joita ei yleensä lasketa tai edes tunnisteta työksi, kuten vaikkapa Dalai Laman valinnan pohdiskelu. Tätäkin ovat urokset tehneet muiden töidensä lomassa enemmän kuin naiset ja se näkyy edelleen aivoissamme. Se näkyy vaikkapa siinä, että miehet ovat keskimäärin naisia enemmän kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista eli lauman hyvinvoinnista. Naiset ovat keskimäärin pätevämpiä jälkeläisten hyvinvoinnin osaajina. Näitäkään asioita ei pitäisi arvottaa vastakkain, mutta juuri sitä femininstipropaganda yrittää tehdä.

Even varsinainen sanoma oli se, ettei ihmisiä pitäisi pakottaa selviytymään yksin. Kuten hänen eräs aikaisemmista vieraistaan, Aki-Mauri Huhtinen totesi, ääretöntä väkivaltaa tässä ajassa on ajatus siitä, että jokaisen pitää selviytyä yksin. Tämä yksinäisyys on suoraa seurausta rahan perässä juoksemisesta. Eve lähti ohjelmassaan etsimään itselleen vaimoa, joka voisi jakaa arjen raskautta. Hän on perustanut facebookiin vastavuoroisen vaimoilun verkoston – vvv.

Mainio ajatus. Suorastaan ihme, ettei kukaan muu ole vastaavaa vielä keksinyt. Minäkin voisin liittyä verkostoon vaikka kannatusjäseneksi, jos ylipäätään olisin facebookissa. Kysymys kuuluukin, miksi nykyään pitää olla mukana tällaisessa rajatussa yhteisössä, jotta voisi osallistua johonkin järkevään? Evellä sen sijaan oli muita kysymyksiä, jotka häntä pohdituttivat. Hän ilmiselvästi pelkää. Hän pelkää feministiblokkia, joka pakottaa ajattelemaan tietyllä tavalla.

Jostakin syystä tuli mieleen Pohjois-Korea, jossa kaikki ainakin tuntuvat ajattelevan samalla tavalla. Nyt siellä väännetään johtajalle seuraajaa pojasta. Miksei tyttärestä? Täytyyhän tuollaisella alfauroksella kuin Kim Jong-il olla tyttäriäkin, todennäköisesti liuta muitakin kuin se yksi virallinen, vuonna 1974 syntynyt Kim Sul-song. Aina välillä sitä sortuu pohtimaan, kuinka tällainen aivopesu on onnistunut. Mutta ei tarvitse kuin katsella ympärilleen, niin näkee aivan samanlaista aivopesua pilvin pimein.

Ihminen on laumaeläin ja siten altis vaikutteille. Meitä on helppo vetää narussa haluttuun suuntaan. Me jopa kaipaamme narua, johon tarrautua. Pohjoiskorealaista meininkiä löytyy joka paikasta. Kaikkialla uskotaan. Pohjois-Koreassa kaikkien pitää olla hyviä kommunisteja. Suomessa ja muualla länsimaissa kaikkien pitäisi nyt yrittää olla hyviä feministejä. Mitä eroa? Ainoa ero Pohjois-Koreaan on sinä, että meillä kuka tahansa voi (ainakin toistaiseksi) ryhtyä manipuloimaan muita, Kim tekee sitä monopolin turvin.

Miksi tahansa istiksi julistautuminen tarkoittaa aivojen lukitsemista ja avaimen antamista jollekin muinoin eläneelle profeetalle.

Paluu juurille

Eve siis pelkää puhua vaimotaidoista, koska feministijargon on saanut hänet uskomaan, että miesten ja naisten keskimääräisistä eroista ei saa puhua. Siksi suuri osa Even ohjelmasta meni hukkaan sitä pohtiessa, että onko tämä nyt sukupuolistereotyyppisen ajattelun pönkittämistä vai tallooko tämä tasa-arvoa vai onko tämä yllytystä taantumukseen. Siis ihan oikeasti – kuinka meidät on huijattu jauhamaan tällaista paskaa? Millään näillä hienoilla termeillä kun ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa, tieteellisestä pohjasta puhumattakaan. Taantumuksella pelotellaan kuin helvetin tulilla aikoinaan.

Ei ole mitään stereotypioita, sillä on vain erilaista aivotoimintaa. Ei ole taantumusta, on vain vuosimiljoonien valmentamaa aivotoimintaa. Siksi Even vvv -yhteisökin on paluuta ihmisapinan juurille, jolloin naaraat hoitivat omia tehtäviään yhdessä ja urokset metsästivät, kalastivat ja taistelivat yhdessä. Siinä välissä käytiin naimassa, mutta ei ruvettu omistelemaan toista. Se keksittiin vasta siinä vaiheessa, kun omistaminen ja raha tuli kuvioihin, ei kovinkaan kauan aikaa sitten. Maallinen rikkaus piti saada periytymään ”oikeille” jälkeläisille.

Vvv -yhteisö on myös eräs tapa toteuttaa kylä kasvattaa -strategiaa. Tai eihän se mikään strategia ole, vaan ihmislajin alkuperäinen toimintamalli, joka toimii vielä siellä, missä rahan valta ei ole päässyt tuhoamaan kaikkea yhteisöllisyyttä. Tästä näkökulmasta onkin hauska pohtia, missä tällä maapallolla ovat kehitysmaat ja missä kehittyneet… Ehkä olisi hyödyllistä pohtia myös tätä valtaisaa parisuhdehypetystämme.

Ehkä olisi viisainta, jos naaraat yhdistäisivät voimansa ja kasvattaisivat jälkeläiset yhdessä. Urokset pörräisivät omissa laumoissaan ja pitäisivät talouden pyörät pyörimässä 24/7. Urokset kutsuttaisiin vieraisille silloin, kun himot pääsevät valloilleen. Nørretrandersin mukaan himokkuus on kaiken hyvän alku ja juuri, sillä ratkaisevat päätökset siitä, kuinka ihmisen evoluutio tapahtuu, syntyvät pitkänä sarjana halu/haluttomuuspäätöksiä kodeissa, baareissa ja tanssipaikoissa.

Taantumuksesta tai perinteistä paasaavat feministit alkavat jo itse edustaa taantumusta. He ovat pudonneet kokonaan tieteen kyydistä ja vetoavat edelleen jonkun Simone de Beauvoirin tunkkaisiin ajatuksiin ajalta, jolloin tieto ihmisen käyttäytymisestä oli vielä Freudin tasolla. Mutta ennen kaikkea feministit ovat pudonneet kelkasta kiinnittyessään rahaan ja markkinatalouteen. Eve sen sijaan edustaa uutta vaihtoehtoa, verkostoja, vaihtoehtoa markkinataloudelle. Aikaisemmin verkostoilla oli merkitystä erityisesti yksityiselämässä, mutta tietotekniikka on vaikuttanut siten, että verkostot voivat jopa syrjäyttää markkinat ja valtion. Nørretrandersin mukaan meidän pitää valmistautua uuteen rintamalinjaan: verkosto (ihmissuhteet) tai hierarkia (organisaatiot), hau tai raha.

Siviilielämän lahjatalouden hau käyttää hyväkseen biologian kokemuksia laakeiden verkostojen vankkuudesta. Se on ylivoimainen verrattuna haavoittuvien hierarkioiden haurauteen, josta vasta koettu finanssikriisi on oivallinen esimerkki.

PS. Mainio esimerkki naarasjohtamisesta Norjassa. Puolustusministeri Grete Faremo meni aivan solmuun, kun eräs miestenlehti (synti jo sinänsä) julkaisi Afganistanissa sotivien norjalaissotilaiden haastattelun, jossa he kertoivat sodan olevan jopa seksiä parempi kokemus. Mikä tässä nyt on niin kauheaa? Sekö, että seksi jäi toiseksi – tuskinpa, sillä feministiministerinhän pitäisi moisesta lohkaisusta olla vain hyvillään. Vaiko ehkä se, että sotilaat olivat rehellisiä? Puhuivat kerrankin niin kuin ajattelivat eikä niin kuin kuvittelivat naarasjohtoisen yleisen ilmapiirin edellyttävän.

Sillä onhan aivan perseestä, että meillä (tai heillä) on naarasministeri, joka kyllä lähettää uroksia sotimaan henkensä kaupalla toiselle puolelle maapalloa, puolustamaan naisten oikeuksia, mutta ei sitten suostu kohtaamaan todellisuutta. Siis sitä, että tuollaiseen tehtävään tarvitaan hieman erilaisia uroksia kuin mitä omassa toimistossa palloilevat profeministimiehet ovat. Sodassa pitää pysyä hengissä eikä se ole mitään nukkekotileikkiä. Siksi sotilaiden ei tarvitse leikkiä kotia eikä nuoleskella ministerinsä ruusunpunaisia aivoja. On aivan hyväksyttävää, että he kerrankin kertovat tunteensa julki.

Päätoimittaja Magnus S Rönningen kuvaili ministerin reaktiota sotilaiden selkään puukottamiseksi ja oli siinä aivan oikeassa.

Kuinka ollakaan, mieleen ei voinut olla tupsahtamatta aivoihin oman ylipäällikkömme Tarja Halosen ainoa mieleen jäänyt maanpuolustuksellinen teko, kun hän menetti Faremon tapaan hermonsa miessotilaiden harrastaman viattoman naarasrankkauksen vuoksi. Ylipäällikkö jopa ihmetteli mistä tällainen käytös tulee. Kuule, kyllä se tulee ihan sieltä testosteroniaivoista. Täysin turha ruveta vääntämään mitään psykososiaalista höpötystä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 29.09.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: