NAARASVALLAN ETIIKKAA

Monet suomalaisapinat ovat menneet sekaisin islantilaisten feministisestä vanhempainvapaapolitiikasta. Vihdoin minäkin löysin saarivaltiosta jotain apinoitavaa: kansalaiset uskalsivat uhmata eliittiä kananmunakeskityksellä – hurraa!

Kävin tekemässä etikkatestin… eikun siis etiikkatestin. Näitä testejähän netissä piisaa, toinen toistaan parempia eli huonompia. Tässä testissä oli vain 33 kysymystä, joten ei se nyt mitään maailman huippua edustanut, mutta tuloksessa ei ole valittamista. Mielipiteitäni lähimmäksi kiilasi Kari Enqvist! Eipä tuohon voi olla kuin tyytyväinen. Päivä siis pelastettu. Muiksi lähelle osuneiksi ajattelijoiksi listautui Bertrand Russel (kelpaa tämäkin), Esko Seppänen (no joo), Jorma Palo (ok), Tuure Lehén (kuka hitto?) ja Aki Kaurismäki (hiljaisia miehiä hänkin). Ajatuksistani mahdollisimman kaukana oli Phineas Parkhurst Quimby – enpä ole koskaan kuullutkaan. Eikä taida olla niin väliksikään.

Kappas vaan, kaikki nimet edustavat urospuolista aivokemiaa. Nettiä selaamalla selviää, että kyllä siellä olisi ollut tarjolla naaraspuolisiakin verrokkeja, kuten Kata Kärkkäinen, Heidi Hautala ja Ritva Santavuori. Vaikea sanoa, kumpi olisi ollut nolompaa saada listalle, Hautala vai apostoli Paavali. Sen sijaan en olisi pannut pahakseni, jos sieltä olisi löytynyt Edward Westermarck, Charles Darwin tai Pentti Linkola. Kappas vaan, edelleen kaikki urosapinoita. Pitäisi varmaan tehdä ilmoitus tasa-arvovaltuutetulle?

Uusi Tellus löydetty?

Ihmisapinan yksi suurimmista päähänpinttymistä on kai ollut pohtia, olisiko tuolla taivaalla elämää, siis muuallakin kuin tässä äärettömässä tyhjyydessä vaeltavalla yksinäisellä kivenmurikallamme. Pelkän todennäköisyyden perusteella voi jo väittää, että totta ihmeessä siellä on paljonkin elämää – emme me tässä(kään) asiassa niin ainutlaatuisia ole kuin haluamme itsellemme uskotella. Nyt tämä ennustus näyttää saaneen todistusaineistoakin taakseen.

Kahdenkymmenen valovuoden päässä maasta köllöttelee planeetta, jolle tähtitieteilijät ovat antaneet nimen Gliese 581g. Se kiertää oman aurinkonsa, Gliese 581:n, ympäri 37 vuorokaudessa. Se on kolme kertaa maapallon kokoinen eikä se paljon pyöri akselinsa ympäri, joten varjopuolella olisi kovin ikävä asustaa. Aurinkopuolella lämpötilan on mitattu vaihtelevan miinus neljän ja plus 71 asteen välillä. Painovoimaakin olisi sopivasti vaikka ihmisen astella. Näissä olosuhteissa voisi esiintyä vettä ja jos on vettä, saattaa olla elämääkin.

Itse planeetta on löydetty ainakin yksitoista vuotta sitten, mutta tarkat laskelmat siellä vallitsevista olosuhteista valmistuivat vasta hiljan. Mahtaa tähtitieteilijöitä kihelmöidä. Mitä kaikkea sieltä vielä löytyykään! Jos elämä maapallolla alkaa käydä liian arkiseksi, niin eikun vaan tähtien sekaan sikailemaan. Jostakin syystä melkein kaikki tähtitietieteilijät ovatkin urosapinoita, aivan samoin kuin perinteiset tutkimusmatkailijat aikoinaan. Nyt ei voi ainakaan kirkkoa eikä yhteiskuntaa syyttää, jollei naaraita kiinnosta.

Pääministerin ymmärrys

Eduskunnan eilinen kyselytunti oli tuskaisaa kuunneltavaa. Vai pitäisikö sittenkin olla iloinen, kun naaraspäättäjät ovat juurikin niin onnettomia kuin mitä olen ennustanut? Yleinen kästys lienee, että naiset ovat miehiä eettisempiä ja empaattisempia ja mitä kaikkea sivistysanoja sitä nyt sanakirjasta löytyykään. Saattaa olla, että ovatkin, sillä nämä sanathan ovat saaneet sisältönsä ja olemuksensa ja mukailevat naarasaivojen maailmaa. Keskimäärin naaraat varmaan ovat uroksia ”parempia apinoita”, mutta miten mahtaa olla johtopaikoille valikoituneiden narttujen laita?

Jutta Urpilainen yritti kyselytunnilla parhaan kykynsä mukaan hiillostaa pääministeri Mari Kiviniemeä siitä, mitä Mari ja hallituksensa on tehnyt tai aikoo tehdä rikkaan laumanosan lamatalkoovelvoitteiden lisäämiseksi. Mari ei vastannut kysymyksiin. Eipä tietenkään, sillä hänellä ei ole pienintäkään aikomusta maksattaa mitään hyvätuloisilla ja ökyrikkailla. Päin vastoin, hallituksen mantrakin on lainattu talouselämän kirstunvartijoilta: tuottavuus, kasvu ja kilpailukyky. Mitä muuta voidaan odottaa päättäjiltä, jotka kuuluvat tai ainakin himokkaasti pyrkivät rikkaiden joukkoon? Tai päättäjiltä, jotka ovat päässeet asemaansa liikemiesten ja suuryritysten lahjusten turvin?

Olisin odottanut Marilta edes pientä heikko-osaisten sympatiseerausta. Tuloerojen kasvu musertaa sitä yhteisöllisyyttä, jolla olemme joskus kovasti elämöineet. Siihen ei riitä eläkkeiden muutaman euron nosto, vaan siihen tarvitaan myös eliitin uhrautumista. Ja koska se ei tapahdu vapaaehtoisesti, siihen pitäisi pakottaa. Porvarihallituksesta ei näytä siihen olevan. Marin suosikkiperustelu mitään tekemättömyydelleen oli, että asioita pitää valmistella ja pohtia perusteellisesti. Sitä ei tullut kukaan edustajista kysyneeksi, kuinka yritysten ja pääomatuloja nauttivien etujen lisäys ei koskaan edellytä minkäänlaista harkintaa – muistetaan nyt vaikka työnantajien kelamaksun poisto, joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Köyhillekin tarjoillaan aina silloin tällöin salamia – kuten eläkeiän pakkonostopäätös vajaa kaksi vuotta sitten. Mielenkiintoista kuinka nämä velvoitteet menevät aina näin päin. Hyvätuloisille annetaan porkkanoita ja rahvasta kuritetaan kepin kanssa. Onko tämä muka jokin sosiologinen luonnonlaki vaiko vain pelkkää rahatalouden aiheuttamaa ylinormaalin ärsykkeen perässä poukkoilua? Tokihan tähän vaikuttaa myös se perusapinamainen käyttäytyminen, että hyväosaisten kanssa on mukava hengailla. Kukapa köyhien seuraan tuppautuisi? Aivan turhaan tässä taidankin räksyttää, koska tämä evolutitiivinen luonnonlaki on ja pysyy ainakin seuraavat vuosituhannet.

Raha panee apinat sekaisin – ja erityisen sekaisin se tuntuu panevan naaraspuoliset apinat. Miettikää nyt sitten vaikka sitä, kuinka halvasta ne ovat valmiita myymään omien jälkeläistensä hyvinvoinnin.

Enbuskenaaras Marjo

Alkeellisin johtopäätös kansanedustajillamme luulisi olevan, että kieltäytyisivät tässä tilanteessa edes omista palkankorotuksistaan. Mutta Marille tämäkin asia on kovin yksinkertainen: eduskunta ei päätä palkoista. Tulee mieleen eräs ammoinen Pontius Pilatus

Tuomas Enbuske on tasokas toimittaja. Jos olisin naaras, varmaan fanittaisin pöksyt märkinä tätä ukkoa, vaikkei se mikään alfauroksen prototyyppi ulkoisesti olekaan – vai onko? En ole varma, kun minusta löytyy liian vähän estrogeenia. Joka tapauksessa parissa viimeaikojen ohjelmassa Tuomas on onnistunut valitsemaan vieraansa aika onnistuneesti. Sekä koulutusta että downshiftausta käsitteleviin ohjelmiin oli kutsuttu Marin tapainen rahaa kumartava naaras. Sattumaako?

Otetaan ensin käsittelyyn ohjelma, jossa Tuomas siteerasi erittäin motivoituneeksi itseään kuvailevaa maisteria, joka oli jättänyt 214 työhakemusta muutaman kuukauden sisällä, tuloksetta. Neljän vuoden työkokemus ei ole riittänyt työnantajille. Yliopistokoulutuksella kortistoon -aiheesta keskusteli kaksi urosta, ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Matti Parpala ja Aalto -yliopiston kehitysjohtaja Jari Jokinen – sekä Marjo Miettinen, EM Groupin toimitusjohtaja ja TTY -säätiön hallituksen varapuheenjohtaja.

Urokset puhuivat pääasiassa ihan järkeviä, mutta Marjon kylmyys oli käsin kosketeltavaa. Hänen mielestään pelkkä hakemus ei riitä. Täytyy olla vähän enemmän aktiivisuutta. Sosiaalisuus ei vielä näy hakemuksessa. Pitää päästä sinne ja pitää vähän niin kuin tunkea itsensä oven rakoon ja siitä ovesta sisään. Sitkeys työpaikan hakemisessa on mun mielestä ihan ehdoton.

Siis jos työnantaja pyytää lähettämään hakemuksen ja monesti jopa kieltää edes soittamasta perään, niin silti Marjo sanoo, että pitää käyttää kyynärpäitä. Pitää rikkoa yhteisiä sääntöjä pärjätäkseen. Marjo kai sitten palkkaa yhtiöönsä vain aggressiivisia apinoita? Tämähän on suoranainen irvikuva evoluutiosta, joka ei sekään perustu pelkkään vahvimman oikeuteen, kuten yleensä virheellisesti sanotaan. Survival of the fittest tarkoittaa sopivimman eloonjäämistä. Sopivin voi monesti olla myös hiljainen ja rauhaa rakastava, sääntöjä kunnioittava apina.

Marjo elää jotakin kummaa nykyaikaa kuvittelemalla, että sosiaalisuus olisi jokin pakollinen ominaisuus työntekijälle. Ikään kuin lyhytjännitteinen, suuna päänä käytäviä hinkkaava pelle olisi ratkaisu kaikkiin ihmislajin ongelmiin! Onneksi Liisa Keltikangas-Järvinen on ampunut tätä kummallisuutta suurella tykillä. Saa nähdä tehoaako sekään lyhytnäköisiä taloudellisia mielihyväpalkintoja metsästävään kvartaalitalouteen.

Miettinen kuuluu siihen johtajatyyppiin, joka on hurahtanut muutoksen ihannointiin – tai paremminkin muutos -sanan väärinkäyttöön. Siihen vetoamalla saadaan aikaiseksi paljon tuhoa. Ikään kuin muutos olisi jokin nykyhetkeen liittyvä ominaisuus. Eihän se ole, muutos on toki keksitty miljardeja vuosia sitten, eikä silloin ollut asialla minkään sortin konsultti. Muutoksesta on tullut yhtä epä-älyllinen hokema kuin tasa-arvosta. Kukaan ei ajattele, mitä siihen liittyy, riittää kunhan heittelee tyhjänpäiväisiä sanoja ympäriinsä. Siksipä Marjo myös kannattaa kappaletavaratuotantoon toistasataa vuotta sitten kehitettyjen oppien soveltamista yliopistomaailmaan!

Enbuskenaaras Mari

Kohtuullistamisohjelmaansa Tuomas oli kutsunut kaksi downshiftaajaurosta ja yhden uraohjuksen, joka sattui (?) olemaan naarasapina. Vapaaherra ja kirjoittaja Osmo Soininvaara, leppoistaja ja WWF:n ohjelmavastaava Sampsa Kiianmaa sekä Alma Median henkilöstöpäällikkö Mari Vuorre. Soininvaara on harvinaisen järkevä poliitikko ja siksi kai entinen sellainen. Hänen mukaansa monien ihmisten aivot ovat täysin liian ylikuormitettuja. Sillä, että juostaan lujempaa, on hirvittävän pieni vaikutus taloudelliseen hyvinvointiin. Suomalaiset tekevät yhtä paljon työtä kuin ruotsalaiset, mutta meillä tehdään paljon pitempää työviikkoa – työ siis on kaadettu harvempien niskoille kuin naapurissa. Osa laumasta nääntyy luterilaisen taakan alla ja toista osaa rangaistaan työttömyyden synnillä.

Mari ei tuntunut ymmärtävän koko leppoistamisen ideaa ja näki siinä yksinomaan ongelmia. Hän katseli asiaa pelkästään työnantajan näkökulmasta ja löysi mörköjä sielläkin, missä mieskeskustelijat näkivät mahdollisuuksia uudenlaiseen, entistä palkitsevampaan elämään. Elämässä on heidän mukaansa muutakin kuin työ. Mari sen sijaan oli sitä mieltä, että kaikille olisi onnellisempaa, jos voisi toteuttaa itseään töissä. Työelämästä ei pitäisi pyrkiä pois. Leppoistamisen ongelma on siinä, ettei siinä kiinnitetä huomiota työhön. Työnantajan kannalta osa-aikatyö on ongelmallinen – siis silloin, kun se tapahtuu työntekijän toiveiden mukaan.

Mutta Mari sanoikin menevänsä töihin lomalle seitsenlapsisesta perheestään… Hänen verenpaineensa tuntui kohoavan, kun hän ihmetteli, kuinka yhteiskunnassa valitetaan yhtä aikaa silpputyöstä ja kaivataan downshiftausta – tai kuinka ilmaista vapaaehtoistyötä pidetään lähtökohtaisesti parempana kuin ansiotyötä. En missään tapauksessa tee vapaaehtoistyötä, hän julisti.

Jaa, en ole kuullutkaan, että vapaaehtoistyö olisi parempaa kuin ”oikea” työ. Ja yhteiskunnassa todella voi olla meneillään erisuuntaisia tavoitteita, koska ihmisetkin ovat erilaisia. Ei siitä tarvitsisi hermostua. Eivätkä silpputyön ongelmat varmaankaan johdu työajasta, vaan surkeista palkoista, joilla ei pysty edes vuokraansa maksamaan.

Ja sitten se lopullinen rysäys. Kun muut ihmettelivät työelämän raadollisuuden aiheuttamaa työtyytyväisyyden yleistä laskua, Mari vetäisi naarastyypillisen tapaan mahdollisuuksien maailma -kortin esille: En ole nähnyt sitä, että työtyytyväisyys olisi vähentynyt. Meidän yrityksessä se on tutkimusten mukaan noussut systemaattisesti. Meillä on toimittajia, joiden täytyy jäädä eläkkeelle 68 -vuotiaina.

Ei todennäköisyyksien maailmaa nyt vaan voi näin hahmottaa, että minun kokemukseni tai minun yritykseni tai minun perheeni. Tällainen puhe osoittaa, ettei kyseinen apina todellakaan pysty näkemään metsää puilta.

PS. Jokin naarasääninen uutinen kertoi tällä viikolla, että uskonnollisten yhteisöjen ja kirkon pedofiliapaljastukset ovat tulosta yhteiskunnan yleisen avoimuuden lisääntymisestä. No enpä ole aivan vakuuttunut, onko se avoimuus aivan oikeasti totta, vai onko kyse pelkästä retoriikasta. Anyway, tehdään pieni ajatusleikki. Kuvitellaan avoimuuden menevän niin pitkälle, että kirkonherrat ja -rouvat heittäytyisivät todella avoimiksi ja tunnustaisivat jumalat suureksi huijaukseksi – pitäähän heidän se tietää. Mitä tapahtuisi? Arvelen, ettei paljon mitään. Apinat maksaisivat joka tapauksessa jäsenmaksunsa ja uskoisivat enkeleihin niin kuin ennenkin. Me taidamme vaan tarvita jotain humpuukia?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 01.10.2010.

2 vastausta to “NAARASVALLAN ETIIKKAA”

  1. Jälleen mainio kirjoitus. Harmi ettei täältä ulkomailta pääse käsiksi juurikaan Yle areenaan saatika Embusken ohjelmiin. Ei siinä, sillä tässä tuottavuuskeskeisessä ympäristössä ei valitettavasti olisi tällä hetkellä aikaakaan ohjelmien seuraamiseen. Tuohon edelliseen täytyy hakea muutosta pikemmiten…
    Teinpä kuitenkin työnantajan selän takana tuon etiikkatestin ja kärkeen pääsi kuin pääsikin Charles Darwin.

    • Moikat nuorelle apinalle! Melkein voisi olla kateellinen tuosta Darwin -saavutuksesta… Tulee vaan miettineeksi, kuinka ne testin laatijat ovat saaneet vastaukset jo ammoin kuolleilta apinoilta, joukossa kun on parikin tuhatta vuotta sitten kupsahtaneita ”filosofeja”.

      On tuo aika ihmeellistä, ettei Areenaa voi katsella ulkomailla. Jotain on pahasti pielessä kaupallisessa filosofiassa, joka globalisaation aikanakin asettelee tällaisia turhanpäiväisiä rajoja. Globalisaatio muuten on aivan ylimainostettu asia. Epäilenpä, että kansallismielisten kasvava kannatus politiikassa eri puolilla maailmaa on seurausta juurikin tästä ihanasta globalisaatiosta. Sehän on käsitteenä melkein tasa-arvoon verrattava pyhyys, jota ei saa arvostella tulematta leimatuksi vanhanaikaiseksi ja taantumukselliseksi. Näin helppo meitä on sanoilla hallita.

      Taidankin ihan Sinulle kirjoittaa seuraavan jutun Enbusken tuoreimmasta aikaansaannoksesta. No on sekin jo kohta viikon vanha. Sitä on käyty kuuntelemassa Areenassa jo 2054 kertaa. Saat edes jonkinlaisen tuntuman aiheeseen ”voiko avioliitto olla onnellinen”. Näiden Enbusken ohjelmien eittämätön viehätys piilee kai siinä, että kerrankin toimittaja on fiksumpi kuin haastateltavansa. Tämä koskee melkein aihetta kuin aihetta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: