TIISTAIN UUTISIA

Olen ennenkin ihmetellyt, kuinka tiistaipäivät tuuppivat eetteriin keskimääräistä enemmän tärkeän oloisia uutisia. Eihän tällaiseen oikein voi mitään loogista selitystä löytää. Entisaikojen luomuyhteiskunnassa olisi voinut ehkä ajatella, että viikonloppujen jälkeen uutiset saatiin julki vasta tiistaina. Nykyisessä hötkyilykulttuurissa uutinen on netissä melkein ennen kuin mitään on ehtinyt tapahtuakaan. Ehkä selitys tähän tiistaisyndroomaan löytyykin yksinomaan omien korvien välisestä hukkatilasta?

No joka tapauksessa viime tiistaina eli 5.10. oli taas tarjolla jos jonkinlaista mediaärsytystä. Uutinen on aina valinta. Toimittajat valitsevat meille maailman. Se ei missään tapauksessa ole objektiivinen kuva todellisuudesta. Toimittajat poimivat omien tai työnantajiensa päähänpinttymien eli ismien mukaiset välähdykset maailman menosta ja jopa valitsevat ne termit, joilla aihetta kommentoivat. Jokainen sana on tärkeä. Ei ole yhdentekevää, kirjoittaako otsikkoon luomuyhteiskunta vai taantumuksellinen yhteiskunta. Uutinen on siis aina jonkin sortin propagandaa. Niin tämäkin.

Karhunkatselupaikat herättävät huolta metsästäjissä

Metsästäjät ovat pääsääntöisesti aivan täysipäistä porukkaa, vaikken ymmärräkään, kuinka ne pystyvät sekunnissa tunnistamaan lentävät vesilinnut hämärässä illassa ilman kiikaria. Eihän siihen pysty vuosikymmeniä lintuja harrastanut biologikaan. Asiasta käytiin alkukesästä keskustelua jopa eduskunnassa, mutta se päättyi ministeri Sirkka-Liisa Anttilan vakiovastaukseen: kysymyksessä esitettyjen näkökohtien perusteella ei katsota olevan tarpeen muuttaa nykyistä lainsäädäntöä.

Sitten on joukko kusipäämetsästäjiä, jotka ovat yhtä ahneita kuin poliitikot ja pilaavat siinä samalla koko harrastajajoukon maineen. Tiistaina karhunmetsästäjät lorottelivat vaatimalla karhunkatselupaikkojen lopettamista. Suomessa on ainakin parikymmentä matkailuyritystä, jotka tarjoavat matkailijoille huippuelämyksiä kojupiiloissaan. Ulkomailta tulee sankoin joukoin väkeä ihailemaan karhuja, ahmoja, susia ja kotkia itärajan selkosille. Meillä on siis yhtä ainutlaatuista luontoa kuin vaikkapa Itä-Afrikassa, jonne täältä lennetään safaria tekemään.

Karhunmetsästäjät ovat huolissaan, että karhunkatselupaikat houkuttelevat yhä enemmän karhuja metsästäjien ulottumattomiin! Huomaa tämä ”yhä” -sana. Se on melkein huomaamaton, mutta helvetin tehokas keino lisätä huolta aivoissamme. Seuraapa kurillasi, kuinka toimittajat käyttävät sanaa surutta hyväkseen, vaikkei sen käytölle olisi mitään hyväksyttävää perustetta. Tällä kertaa asialla oli YLE:n Oulun maakuntatoimitus, joka ilmeisesti halusi lobata karhunmetsästäjä Kauko Palosaaren missiota.

Kahden viime vuoden aikana olen nähnyt sen, että vanhoilta karhujen kulkupaikoilta ovat karhut kaikonneet. Ne jäävät ruokintapaikoille ja menevät sieltä Venäjälle. Näin valittaa Suuri Metsästäjä Kauko Kuusamosta. Miten tällainen naarasmainen pillitys oikein istuu mahtavan karhunkaatajan imagoon? Ovatko karhun siitinluut niin kovaa valuuttaa pimeillä markkinoilla, että niiden eteen kannattaa uhrata jopa maineensa?

Tietysti karhunmetsästäjät ovat valinneet aseekseen myös pelottelun. Puheenjohtaja Matti Aikion mielestä matkailuyrittäjien haaskat muka johtavat karhujen kesyyntymiseen ja se voi aiheuttaa tulevaisuudessa vaaratilanteita esimerkiksi marjastajien ja karhujen kohdatessa. Aika outo väite, sillä ei ne turistit karhuja silittele. Mitään näyttöä tällaiselle hysterian lietsomiselle ei ole olemassa. Aikion pelottelusta puuttuikin enää vain lasten hyväksikäyttö.

Myös tiistain toinen karhulööppi oli YLE:n tuotantoa, tällä kertaa Etelä-Karjalan aluetoimituksen käsialaa. Pitäisikö nämä hajasijoitustoimipisteet ihan oikeasti lopettaa, niin kuin toimitusjohtaja Lauri Kivinen on suunnitellut? Jos ne eivät tämän parempaan pysty, niin vastaus on myönteinen. Lappeenrannan kaupunki aikoo käyttää kaikki keinot taistelussa karhukannan kasvua vastaan. Taistoon käydään, koska pelokkaat asukkaat ovat ilmoittaneet olevansa avun tarpeessa. Eipä tällaista tekstiessä lukiessa tiedä, pitäisikö nauraa vai itkeä vai tehdä jotain peruuttamatonta. Lappeenrantalaisten äärimmäinen pelastusoperaatio on kutsua maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila käymään Lappeenrannassa kuulolla!!!!!!! Asialla ovat kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ari Torniainen ja kaupunginjohtaja Seppo Miettinen.

Ehkä ei pitäisi liikaa kuitenkaan naureskella Torniaiselle ja Miettiselle. He ovat lauman johtajia ja jos lauman naaraat ovat hysteerisiä, niin eihän johtajilla ole muuta mahdollisuutta kuin ruveta idiooteiksi.

Urpilainen: ei ollut aikaa osallistua kokouksiin

Kansanedustajien uskottavuus sen kuin laskee edelleen, vaikka onkin vaikea ymmärtää, kuinka luottamus voi mennä nollan alapuolelle. Näköjään se voi. Ja nämä kaikki törttöilyt satavat suoraan Timo Soinin laariin. Kirsi Virtanen kiinnitti keskiviikkoisessa ohjelmassaan aiheellisesti huomiota siihen, että nyt on keskusteltu vain rahasta. Mksei vaadita edustajia paljastamaan henkisiä kytköksiään? Totta kai meidän äänestäjien pitäisi tietää, kuka uskoo tarotkortteihin, kuka jumalaan, kuka astrologiaan, kuka feminismiin, kuka homeopatiaan. Nämä kun vielä paljastettaisiin, oltaisiin jo aika lähellä absoluuttista nollapistettä.

Virtanen sortui kyllä itsekin yhteen uskomukseen Timo Soinia moittiessaan. Kirsin mielestä feminismin arvostelu on yhtä kuin naisviha. Naisvihalla elämöiminen on varmaan se helpoin tapa mitätöidä uroksia. Sitä käytetään, kun ei enää mitään asiallista keksitä. Valitettavasti siinä sitten jää huomaamatta olennainen eli se, ettei feminismi aja naisten asiaa, vaan urosaivoisten naaraiden itsekkäitä valtapyrkimyksiä. Siinä ovat miesten rinnalla tykistökeskityksen kohteena myös Oikeat naarasaivoiset Naiset.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ehdokkaiden pitäisi toki paljastaa kaikki ”paheensa” vähän – tai oikeastaan täysin samaan tapaan kuin monilla deittipalstoilla kerrotaan tupakoimisesta, juomatavoista, pilvenpoltosta, seksuaalisista mieltymyksistä. Oletko moniavioinen vai yksioikoinen, oletko HeHLBT tai ehkä jopa Q? Montako putkayötä tai vankilavuotta, pelaatko vai himottaako juokseminen? Näillä kaikilla on merkitystä, kun viivan vetämistä miettii. Niin ja erityisesti alfaominaisuuden mittatikku, eli SEN koko valmiustilassa, on ehdoton vaatimus. Epätasa-arvon kukkasia sekin, ettei naaraille liene edes olemassa puristusvoimamittaria.

Mutta asiaan. Jutta Urpilainen on joutunut turhan päiten pääsyylliseksi valtionyhtiöiden hallintoneuvostosotkuissa. Ei hän toki ole läheskään ainoa kokouksista laistanut ja mahtavia palkkioita metsästänyt kansanedustaja. Siitä ei sentään ole tehty numeroa, että naisedustajat ovat ansiokkaasti näiden lusmuilulistojen kärjessä, vaikka feministisen diskurssin mukaan juurikin naisten pääsy näille johtopalleille on maapallon suurimpia ongelmia.

Aika ihme väkeä ovat nämä edustjamme, jos muka ehtivät hallintoneuvostojen postiin perehtyä, hyvä jos lukevat viidesosan eduskunnan omistakaan papereista. Eikä tässä millään muotoa ole kyse pelkästä ahkeruudesta tai läsnäolosta. Kysymys on sidonnaisuuksista. Sen lauluja laulat, jonka rahoja nautit. Onhan se aika erikoista, että Neste Olin hallintoneuvoston puheenjohtaja on Heidi Hautala. Vihreä naaras johtamassa maailman suurinta palmuölybisnestä! Ei oikein rimmaa.

Nyt jo Jyrki Katainenkin on sitä mieltä, että pörssiyhtiöiden hallintoneuvostot pitäisi lakkauttaa. Aivan. KAIKKI hallintoneuvostot pitäisi lopettaa, koska niillä ei ole mitään todellista virkaa. Vieläkö 2000 -luvulla tarvitaan tällainen järkyttävä dinosaurusjärjestelmä vain tiedonviennin ja tiedontuonnin organisoimiseksi, kuten Katainen asian muotoili? Sallikaa minun nauraa. Koko Katainen on niin äärimmäisen huvittava uros piukeine vaatimuksineen. Hänellä ei ole kuin yksi missio: rahhaa lissää rikkaiden massiin.

Esko Seppänen perusteli hallintoneuvostojen tarvetta tänään sillä, että kansanedustajat voivat katsoa toimitusjohtajaa silmiin. Hänen mukaansa se on tehokas tapa kertoa yhtiön johdolle, etteivät tuottavuus, raha ja optiot ole bisneksenteon tärkeimmät asiat. Todellisuudessa on kuitenkin tainnut käydä päin vastoin. Toimitusjohtajien yksisilmäinen kapitalismi onkin tarttunut kansanedustajien kalloihin. Se selittäisi ainakin sen, miksi tuottavuus on yleisin sana, mikä edustajiemme suusta nykyään ulos tunkee.

Toisaalta voitaisiin ajatella niinkin, että pidetään kaikki hallintoneuvostot hengissä. Lisäksi kaksinkertaistetaan niiden jäsenmäärä sekä kymmenkertaistetaan palkkiot. Vai olisiko kerroin sata sittenkin parempi? Näin saataisiin kerättyä suuryrityksiltä kivuttomasti kymmeniä miljoonia euroja. Mutta yhtään euroa ei annettaisi näille edustajille, vaan ne kerättäisiin rahastoon, jolla ylläpidettäisiin turhautuneille äänestäjille tarkoitettuja ilotaloja eri puolilla Suomea.

Kilpeään kiillottaakseen eduskunta on sitten keksinyt lopettaa kansanedustajien sopeuttamiseläkkeen – laki ei kuitenkaan koskisi nykyisiä kansanedustajia! Eipä tietenkään, kuka nyt omia etujaan missään tilanteessa vapaaehtoisesti karsisi. Onko tästä viime aikojen hässäkästä vedettävissä kuin yksi johtopäätös: ainoa vastuullinen kansanedustaja on korpikommunisti Esko-Juhani Tennilä? Gulps. Hän sentään uskaltaa kauhistella kansanedustajien palkkiokorotuksia ja ihmetteli, että on se kumma kansa perkele, jos ei tästä riepota. Niinpä. On tämä kumma kansa. Ainoa mihin se pystyy, on naurettava facebook –vetoomus jos 100 000 tykkää tästä, alkaa Suomessa yleislakko protestiksi kansanedustajien palkankorotuksille.

Pakkoruotsi

Ei voi kuin ihmetellä, mikä on se näkymätön liekanaru, jolla RKP paimentaa kaikkia puoluejohtajia kuin lammaslaumaa. Kansa on saanut tarpeekseen pakkoruotsista jo aikoja sitten ja monien puolueiden päättävät elimetkin ovat olleet valmiita löysäämään vuosisataisen ikeen taakkaa rahvaan harteilta. Silti puolueiden puheenjohtajat seisovat kuin yhdestä Halosta veistettyinä puolustamassa tätä taantumuksellisuuden synkkää linnaketta. Maailma muka muuttuu, mutta yksi on ja pysyy ikuisesti: pakkoruotsi.

Ei se nyt vaan voi näin mennä. Tässä olisi toinen syy päättäjien riepotukseen, perkele. Pakkoruotsista tulee yksi ensi vaalien kuumista perunoista, vaikka Jutta Urpilainen jostakin syystä sitä pelkääkin. Asia on siis ulkopolitiikkaan verrattava tabu, josta ei saisi edes keskustella? Mielenkiintoista, että suurinta mekkalaa kielikysymyksessä pitäneet ovat naaraita: Jutta Urpilainen, Maria Guzenina -Richardson, Eija-Riitta Korhola, Arja Alho, Mari Kiviniemi, Henna Virkkunen, Anni Sinnemäki, Päivi Lipponen

Lipposen juttu onkin vallan kiintoisaa luettavaa. Se osoittaa, kuinka sisäänlämpiävää – vai pitäisikö sanoa rasista – porukkaa suomenruotsalaiset ovat. Kannattaa ehdottomasti lukaista. Vastaavasta surujen rasistisesta käyttäytymisestä löytyy kasapäin esimerkkejä. Siinä valossa surusilmäisen Arja Alhon revittely kuulostaa kovin ihmeelliseltä Hän kun syyttää suomalaisia ahdasmielisyydestä ja outouden pelosta. Väärin syytetty. Suomenkielisissä kouluissa ei esimerkiksi tehdä etnisiä oppilasvalintoja ruotsinkielisten koulujen tapaan.

Pakkoruotsin kannattajien perustelut vakaumukselleen ovat lopultakin varsin löysiä. Jopa enemmän lötyisi perusteluja pakkovenäjän vaatimiselle. Alhon perusteluksi riittää, että hän rakastaa ruotsin puhumista. Hän kokee saaneensa hyötyä ruotsin kielen osaamisesta. Taas naarasapina siis sortuu perustelemaan ilmiötä omilla kokemuksillaan, ikään kuin ne olisivat monistettavissa kaikkiin lauman jäseniin. Alho myös vertaa Suomea Kanadaan, joka sekin on kaksikielinen maa. Sielläkin opiskellaan kahta kieltä – mutta yllätys, yllätys, ne eivät olekaan mitään marginaalimongerrusta, vaan maailmankieliä, englantia ja ranskaa!

Vielä Arja-täti todistaa, ettei suomalaisilla ole mikään huono kielipää. No joillakin on, joillakin ei ole. Ei ole mitään laitaa siinä, että monet urosaivoiset apinat joutuvat taistelemaan täysin ylimitoitetun kielitaakan alla, kun heillä ei todellakaan ole kummoisia kielellisiä taipumuksia. Tämän sukupuolieron huomiotta jättäminen on suorastaan rikollista touhua. Tällainen yksisilmäinen koulumaailma aiheuttaa turhautumista ja syrjäytymistä. Sekö muka on hyväksyttävä hinta sille, että puoluejohtajat haluavat vimmatusti ankkalammikkoon pulikoimaan?

Onhan meillä sentään yksi suorapuheinen asiantuntija, Helsingin yliopiston dosentti Aarne Mattila. Hän ei ymmärrä koulutuspolitiikkaa, joka törsää resursseja kahden kirppukielen (ai mikä ihana termi!) opettamiseen. Hän pitää myös virkamiesruotsin vaatimusta vanhanaikaisena. Virkamiesruotsin virallinen valvoja oikeusministeriössä, hallitusneuvos Paulina Tallroth tietysti on tyytyväinen nykytilaan. Hänen perustelunsa lyö laudalta jopa Alhon tuntemukset: en ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi harmitellut ruotsintaitoaan. Tuollaisessa virassa ja elää noin rajatuissa ympyröissä! Kannattaisi joskus käydä Kehä kolmosen ulkopuolella – tai vaikka edes Brysselissä. Sieltä voisi löytyä eräs Eija-Riitta Korhola, joka tunnustaa, ettei minulla ole ollut mitään hyötyä ruotsin kielen taidosta.

Maria Guzenina-Richardsonin paljastuminen pakkoruotsin vastustajaksi on mielenkiintoinen ilmiö paitsi siksi, että kissatappelu nakertaa Jutan arvovaltaa, myös niin sanotun tasa-arvonäkökulman vuoksi. Ei voi kuin ihmetellä tätä miesaivojen yksinkertaisuutta. Ne ovat valmiit unohtamaan naaraan eli tässä tapauksessa Marian kaikki vanhat typeryydet vain yhden oikean teon vuoksi. Yhdellä kommentilla naaras saa anteeksi kaikki aikaisemmat syntinsä. Urosten puhdistautuminen ei onnistu läheskään näin vähällä – jos onnistuu lainkaan.

Se on juurikin näin yksinkertaista tämä elämä. Naaraalle riittää, että katsoo hieman kainosti, hymyilee ja antaa ymmärtää.

Uskomattomia löytöjä merestä

Tiistai yllätti – lööppilehdestä löytyi oikea tiedeuutinen! Tai siis melkein uutinen. Toimitus oli todennut aiheen liian vaativaksi normiapinalle ja päätti tarjota vain kummallisten syvänmerenotusten kokoelman teemalla KATSO VIDEO! Nämä nettilehtien videopätkät taitavat olla lajissaan mediamaailman noloimpia keksintöjä. Ei kannattaisi leikkiä täyden palvelun mediataloa, jos ei ole siihen vaadittavaa osaamista.

Tulihan siinä kuitenkin noteerattua maailmalla suurta huomiota saaneen kymmenvuotisen tutkimusprojektin tulosten maanantainen julkistaminen. Tähän kansainvälisen tiedeyhteisön yhteishankkeeseen, Census on Marine Life, osallistui 2700 tutkijaa yli 80 valtiosta. Hankkeen kustannukset olivat 650 miljoonaa dollaria. Tarkoituksena oli selvittää mahdollisimman hyvin merieliöiden monimuotoisuus, levinneisyys ja lukumäärä. 28 miljoonan havainnon perusteella voidaan ensimmäistä kertaa edes kohtuullisen kattavasti arvioida paitsi merialueiden nykytilaa, myös niiden hyödyntämismahdollisuuksia ja suojelutarvetta.

Uusia lajeja hankkeessa löydettiin yli 6000. Tunnettujen merieliöiden lajimäärä nousee nyt noin 250 000 ja arviot todellisesta lajimäärästä noin miljoonaan, jos jätetään mikrobit laskuista. Niiden lajimäärää voi vain hämmästellä – hankkeenkin arviot liikkuvat kymmenien tai satojen miljoonien haarukassa. Elämää löytyi kaikkialta, mihin tutkijat vain keksivät kurkistaa, yli 400 asteen lämpötilasta jäähän, valottomasta hapettomaan ympäristöön. Meressä äärimmäisyys on normaalia.

Hanke seurasi tuhansien eläinten liikkeitä satelliittiseurannalla. Tavoitteena oli selvittää muun muassa vaellusreittejä, merten suuria laidunalueita, lajien vaikutusta toistensa käyttäytymiseen ja merten runsaslajisimpien alueiden sijaintia. Lintuharrastajia kiinnostanee tieto, että nokiliitäjät kiertävät kahdeksikkoa Tyynellä valtamerellä ja lentävät 70 000 kilometriä 200 vuorokaudessa – eli 350 kilometriä päivässä. Tuloksia voi kuka tahansa käydä ihmettelemässä netissä hankkeen tuottaman tietokantapalvelun avulla.

Vasta nyt oikeastaan päästiin ensi kertaa kunnolla jyvälle syvänmeren ihmeellisyyksistä. Silti paljon jäi vielä selvittämättä. Jos tutkimusmatkailu kiehtoo, tämä on se ympäristö, jossa riittää kartoitettavaa ilman että tarvitsee lähteä merta edemmäksi kalaan eli avaruuteen. Yli viidesosa merten tilavuudesta on kartalla edelleen valkoista aluetta. Pimeässä eli 200 metriä syvemmällä elää yli 17 000 ja yli kilometrin syvyydessäkin 5700 tunnettua eliölajia.

Huolestuttavaa tietysti on havainto, että merten kasviplanktonin määrä on globaalisti vähentynyt. Sehän tuottaa suurimman osan ilmakehän hapesta ja on merellisten ravintoketjujen perusta.Yli 90 prosenttia merten biomassasta koostuu silti mikrobeista. Jokaista ihmistä kohden niitä riittäisi 35 norsun massan verran. Hankkeessa tehtiin monia ällistyttäviä löydöksiä. Korallimerestä muun muassa löydettiin 50 miljoonaa vuotta sitten kuolleeksi luultu katkarapulaji. Lisäksi löydettiin useiden senttimetrien pituisia jättiläisbakteereja, eläviä fossiileja. Hapettomassa ympäristössä elää porskuttaa mikrobien lisäksi myös monisoluisia eläimiä.

Uusia kalalajejakin löytyi parituhatta, nyt niitä tunnetaan ainakin 16 000. Piikkileukakrotti on vallan metka laji. Uros pureutuu itseään huomattavasti suuremman naaraan kohdatessaan siihen kiinni ja sulautuu muutamassa päivässä ”puolisoonsa”. Se surkastuu naaraassa kiinni olevaksi siemennestepussiksi, joka elää, mutta saa ravintonsa naaraan verenkierrosta. Siinäpä äärimmäinen, mutta kovasti symbolinen todiste urosten merkityksestä ja vallasta universumissa.

Hankkeen raportti löytyy tietysti netistä ja siellä on myös lyhennelmät kaikilla maailman valtakielillä: englanti, italia, korea, kiina, saksa, ranska, japani, arabia, espanja, venäjä, portugali. Ei siis suomeksi eikä edes ruotsiksi. Tässä yksi syy, miksi meillä olisi järkevämpää lukea pakkovenäjää kuin pakkoruotsia.

Muuta sälää

Olisihan kiinnostavia tiistaiuutisia ollut enemmänkin, mutta aika ja tila nyt tuhraantui noihin neljään tapaukseen. Eivät ehkä olleet maailman tärkeimpiä asioita? Listataan tähän nyt ne, joita ei jaksanut paria lausetta enempää mietiskellä. Ehkä Sinä innostut pohdiskelemaan niitä enemmänkin?

Fysiikan Nobel monikäyttöisen aineen tutkijoille

Grafeeni on aine, joka toi Nobelin tällä kertaa kahdelle urokselle. Myös rauhanpalkinto, lääketieteen, kirjallisuuden ja kemian kolme palkintoa menivät kaikki urosapinoille. Sitä kannattaisi feministien miettiä ja paheksua yhdessä Vatikaanin kanssa.

Unkari julisti hätätilan alumiinitehtaalta vuotaneen myrkyn takia

Tiistaina kauhisteltiin jälleen yhtä ympäristökatastrofia. Inhimillinen virhe vai yltiökapitalismin hintalappu? Ehkä ne ovatkin yksi ja sama asia? Naaraat olivat taas uhreja ja urokset siivosivat jälkiä. Tämä on sitä tasa-arvoa.

Hätäkeskuspäivystäjille sakkoja Lahdessa

Ei näille hätäkeskusmokille näytä loppua tulevan. Naarasministeri Holmlund syyttää mediaa ajojahdista, vaikka syyt ovat aivan sisäsyntyisiä. Enpä yllättyisi, vaikka väitteet tulospalkkauksen sitomisesta puhelun pituuteen pitäisivätkin paikkansa. Valtion palkkaujärjestelmissä olisi tutkivalle journalistille paljonkin töitä.

Donald Trump haluaa presidentiksi

Republikaaninen julkkispelle ja bisneshai Trump on vihainen, sillä Yhdysvaltain hallitus ei enää kunnioita liikemiehiä kuten aiemmin. Ikävä juttu tietysti, jos rahan ryöstäminen köyhiltä on käynyt entistä vaikeammaksi.

Teinitytöt kaatoivat poliisin mönkijällä

Hyvä, että tasa-arvo lisääntyy. Sen kun vielä nämä toimittajat huomaisivat, että uutisoisivat naaraiden töppäilyt yhtä nopeasti ja näyttävästi kuin urosten vastaavat. Tämäkin ”uutinen” oli lähes kuukauden vanha.

Vuoden 2011 postimerkeissä suomalaisuutta viestitään moderneilla ratkaisuilla

Ensi vuoden uusilla postimerkeillä juhlistetaan Naisjärjestöjen keskusliiton satavuotista taivalta. Merkeillä halutaan tuoda esiin naisten moninaisia rooleja arjessa ja arkielämän tasa-arvoistumista. Tämähän on se poppoo, jonka pääsihteeri on Leena Ruusuvuori.

Hoikkuus on naisille miestä tärkeämpi onnen lähde

Tähän ei ole mitään lisättävää.

Sukupuolijaottelun kielto voi nostaa vakuutusten hintoja

Tämä kai on sitä kapitalismin logiikkaa? Finanssialan keskusliiton vakuutusasiantuntija Mari Pekonen-Rannan mielestä suunta on vain ylöspäin, vaikka miesten vakuutusten pitäisi uudistuksessa halventua…

Liikemiehen surma käräjillä: avopuoliso taivutteli tappamaan

Naisillako muka ei ole mitään valtaa? Tämä on juurikin sitä näkymätöntä vallankäyttöä, joka yleensä jää pimentoon ja joka nytkin kiistetään. Urosten osa on tehdä likainen työ. Mitäpä ei uros pimpan eteen tekisi? Tappaa vaikka kaverinsa.

PS. Tiistaisyndrooma saa jatkoa ensi viikolla, sillä ainakin perustuslakivaliokunta tekee silloin päätöksensä Vanhasen jutussa ja toivon mukaan ensimmäiset chileläiset kaivosmiehet pääsevät vankilaksi muodostuneesta kaivoksestaan maan pinnalle.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 08.10.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: