KOHTI VALOA?

Vuoden luontokuva -kilpailun voittajakuva julkistettiin pari tuntia sitten. Sattui olemaan juurikin sama kuva, jota äänestin parhaaksi. Yleisöllähän oli pari viikkoa aikaa äänestää sarjavoittajista suosikkiaan. Yleisön mieleen oli kuva laukkaavasta jäniksestä. Vuoden luontokuva -tittelin voitti kuitenkin Pekka Tuurin loistelias vedenalaiskuva Kohti valoa. Paras voitti, vaikka kaikki sarjavoittajat ja muutkin palkitut kuvat ovat uskomattoman loistokasta työtä. Ei voi kuin ihmetellä, miksei sitä itse keksi moisia kuvakulmia tai satu paikalle juuri silloin kun valo, tausta ja kohde muodostavat pyhän kolminaisuuden. Ai niin, ei kannata ihmetellä. Geenit ei vaan taida riittää.

Tämä ei ole vuoden luontokuva, vaikka lummetta esittääkin.

Luontokuvaus on räjähtänyt digikuvauksen myötä. Suomen Luonnonvalokuvaajien jäsenmäärä on kasvussa ja tähänkin kilpailuun tuli 9600 kuvaa lähes 1100 kuvaajalta. Ensimmäisen kerran kisan voitti veden alla otettu kuva. Eikä se ole mikään onnenlaukaus, sillä Tuuri on kuvannut luontoa 70 -luvulta lähtien ja harrastanut vedenalaiskuvaustakin vuodesta 1991 saakka. Kalansilmäobjektiivin ja salamoiden avulla hän onnistui ikuistamaan lummeperheen taianomaisella tavalla.

Kilpailussa palkittiin 40 kuvaa. Kaikki ovat urosapinoiden ottamia. Repikää siitä tasa-arvoa.

Suomessa on noin 9000 asunnotonta apinaa. Lähes kaikki ovat uroksia. Repikää siitä tasa-arvoa.

Ensi yönä vietetään asunnottomien yötä. Tuskin edes huomaat sitä asettuessasi lämpimässä kodissasi untuvapeitteiden alle kuorsaamaan. On se toisten hätä vain niin kaukana henkisesti, vaikka todellisuudessa joku voi käpertyä juurikin kotisi vieressä kuusen alle. Ihmeellisintä tietysti on, ettei se hätä saavuta edes päättäjien aivoja. Ehkä syynä on se, että neljä viidesosaa asunnottomista on miehiä. Jos luku olisi toisinpäin, ongelmaa ei olisi edes olemassa.

Nytkin asunnottomien asiaa hoidetaan pääosin vapaaehtoisvoimin. Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen puheenjohtaja Sanna Lehtosen mukaan asunnottomuutta ei voi kaataa siitä kärsivien harteille. Sivistysyhteiskunnassa asunnon pitäisi olla perusoikeus ja sellainen pitäisi olla tarjolla kaikille. Ehkä voimme siis todeta, ettemme ole sivistyneitä.

On se niin kaunista, että näitä noitatulia sytytellään asunnottomien muistoksi, mutta ei niistä ole mitään hyötyä ollut tähänkään mennessä. Tuskin tulee olemaan vastakaan. Julkisyhteisöjen rahat ovat lopussa, koska rikkaiden verotaakkaa jatkuvasti kevennetään.

Eräät taloususkoa tunnustavat yrittäjät ja miljoonakerhon jäsenet varmaan supisevat päättäjien ja valtiovarainministeriön korvaan, että tuloerojen kasvu on hyväksi kansakunnalle ja ettei veroja saa ottaa ainakaan palkasta eikä varsinkaan rikkaiden kirstusta. Muuten me viedään kirstut ulkomaille – eikä ainakaan seuraavissa vaaleissa tipu yhtään senttiä puolueiden tileille. Niinpä ei kai ole mikään yllätys, että YLE kertoi tänään, kuinka Suomessa ollaan (taas kerran) helpottamassa yritysverotusta.

Valtiovarainministeriön verojohtaja Lasse Arvelan mukaan kansainvälinen verokilpailu pakottaa (!) Suomen keventämään (suur)yritysten maksamaa yhteisöveroa. Sen tuottama reikä budjettisäkissä paikataan – kuinkas muuten kuin – kulutusveroja nostamalla! Tällä hetkellä Suomen yhteisövero 26% on linjassa muiden EU -maiden kanssa. Sitä laskettiin jopa yhdeksän prosenttia vuonna 1993. EK -perkele on vaatinut sen laskemista 20 prosenttiin. Aivan loistavaa yhteistyötä! Elinkeinoelämä vaatii vähän överiksi ja sitten valtiovarainministeriö voi ”pelastaa” tilanteen laskemalla veroa vain 22 prosenttiin. Arvela pääsee sanomaan, että täytyy olla hieman varovaisempi odotusten suhteen veroporkkanoiden osalta.

Ja kyllähän hallituksemme ovat jo parikymmentä vuotta porkkanoita yrityksille ja rikkaille syytäneetkin. Ministeri Jyrki Katainen on tässä ollut aivan omaa luokkaansa. Yritysten kela -maksun poisto oli tyylipuhdas puhallus rahamaailman hyväksi. Tällä kertaa Jyrkipoika on ottanut opiksi ja pannut alaisensa asialle. Mutta hallituksen tyylin tietäen yhteisöveron alennuskin menee heittämällä läpi. Kuten joskus aiemmin olen tainnut mainita, jostakin syystä rikkaille on mukavampi antaa kuin köyhille. Edes pääministeri Mari Kiviniemellä ei ole haluja poiketa tältä polulta. Ei tietenkään, kun on riippuvainen rikkaiden suosiosta ja kuuluu itsekin siihen yläluokkaan, jonka ei tarvitse miettiä miten seuraisi verenpainettaan, kun ei ole edes mittaria vara ostaa.

Mopo eli kohtuus karkasi käsistä 90 -luvulla, jolloin yritysjohtajien palkkiot lähtivät eksponentiaaliseen kasvuun.Ehkä he kasvoivat ihmisinä niin hurjasti, että moinen oli perusteltua? Yritysten todellisen tuloksen tekevien perusapinoiden palkat eivät tietystikään ole liikahtaneet mihinkään. Päinvastoin. Olet varmaan huomannut, kuinka meille markkinoidaan ajatusta, ettei palkka suinkaan ole tärkein työnteon motiivi. Kuinka sitten on ymmärrettävissä, ettei sama filosofia koske johtajia? Ehkä ihmisenä kasvaminen onkin vaarallista, kun se johtaa holtittomaan ahneuteen?

Tai ehkä juttu onkin niin yksinkertaista biologiaa, että raha vain kompensoi yhteisön muodollista tasa-arvoistumista, vallan ulkoisten merkkien ja pokkuroinnin häviämistä. Täytyyhän johtajien jostakin huomata olevansa hierarkian huipulla…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 17.10.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: