APINAMUISTIN PITUUS

Naaraita pitäisi kuulema saada lisää päivälehtien päätoimittajiksi. Siksikö, että sensuuria saataisiin Suomeen lisää? Suomenmaan naaraspäätoimittaja Pirkko Wilen ensiksi sensuroi Rainer Frimanin kriittisen kirjoituksen ja antoi päälle potkut. Rainerin ongelma on tietysti se, että hän on mies ja kaiken päälle mustalainen.

Historian selittämisestä ja ”tutkimisesta” leipäänsä repivät perustelevat olemassaoloaan sillä, että pitäähän apinoiden tuntea menneisyytensä voidakseen välttää aikaisempien sukupolvien virheet. Oletko koskaan kuullut surkeampaa puolustelua verorahojen väärinkäytölle? Historioitsijoiden jos kenenkään pitäisi tietää, ettei apina koskaan opi mitään. Ei ainakaan aikaisemmista virheistään eikä ainakaan laumatasolla. Kun nyt joka puolella huudetaan julkisen sektorin tuottavuuden perään, niin eiköhän lopeteta ensimmäisenä kaikki historian kaivelu.

Apinat eivät myöskään muutu miksikään, eivät ainakaan ymmärrettävissä olevan aikaperspektiivin sisällä. Ei ole uutta maskuliinisuutta sen enempää kuin feminiinisyyttäkään. Siksi yhden valtionhistorioitsijan olemassaolo voisi olla perusteltavissa. Hän saisi toimia ennustajana. Historia kun toistaa itseään enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin juurikin näiden kahden biologisen tosiseikan vuoksi. Emme ole pupua viisaampia. Työnnämme aina päämme pensaaseen ja säilymme aina samoina pupuina, kunnes joku toinen laji meidät syrjäyttää.

Mistäs tämä miesmuistin repostelu aloitettaisiin? Esimerkkejä suorastaan tunkee silmät korvat täyteen joka päivä. Feministien mielestä pitäisi tietysti puhua naismuistista. Yksinkertaisuudessaan vaatimus osoittaa feministisen ajatuksenjuoksun yksinkertaisuuden. Kuka nyt vapaaehtoisesti haluaisi leimautua niinkin epämääräisen termin kantajaksi kuin mitä naismuisti on? Miesmuistin pituus kun vaihtelee minuutista puoleen vuosisataan. Tyypillisimmillään se lienee pari viikkoa. Se on siis lähinnä vitsi. Silti haluan tasa-arvohuuman sokaisemana lanseerata aivan uuden termin: apinamuisti – täydellisen sukupuolineutraalia!

Apartheidia

Aloitetaan Etelä-Afrikasta. Kaikkihan me tiedämme, ettei maa voi olla aivan perseestä, kun siellä on pidetty jalkapallon MM -kilpailut ja siellä on Nelson Mandelan koti. Mandelahan on maailman tunnetuimpia terroristeja, ainakin mikäli uskomme amerikkalaisia. Ja miksemme uskoisi – Yhdysvallat poisti Mandelan terroristilistalta vasta kaksi vuotta sitten, jolloin hän täytti 90 vuotta! Mandelan synti lienee ollut se, että hän taisteli maansa valkoista rotusortopolitiikkaa vastaan. Ei amerikkalaisia vakuuttanut edes se, että Mandelalle ojennettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1993.

Eteläisen Afrikan apartheid lienee yksi Telluksen raaimpia ja alhaisimpia yhteiskunnallisia sortotoimia, verrattavissa orjuuteen ja Hitlerin polttouuneihin. Luulisi siis, että moisesta julmuudesta vapautuneet eivät koskaan, eivät ikinä kuunaan tai ainakaan miesmuistin kuluessa sortuisi palaamaan näille juurille. Mutta mitä siellä Pöytävuoren juurella parhaillaan tapahtuukaan? Miesmuisti taitaa olla loppuun kaluttu.

ANC oli aikoinaan taistelukone, joka mursi apartheidin selkärangan. Mandela kohosi liikkeen johtajana presidentiksi ja maailmanmaineeseen rotuerottelun kaatuessa 1990 -luvun alussa, siis noin kaksikymmentä vuotta sitten – eli sukupolvi on ehtinyt vaihtua. Sukupolvihan on ajanjakso, jota monesti myös miesmuistiksi nimitetään. ANC on nykyään Etelä-Afrikan valtapuolue ja kuten poliitikot kaikkialla maailmassa, myös sen edustajat ovat eksyneet rikollisille poluille.

Etelä-Afrikassa on maailman vapaamielisimmäksi mainostettu perustuslaki, joka turvaa medialle täydet toimintamahdollisuudet. Nyt ANC suunnittelee maahan tiukkaa lehdistösensuuria, koska lehdet ovat riepotelleet korruptiosyytteeseen joutuneita poliitikkojaan. Mutta hei – juurikin lehdistön sananvapauden rajoittaminen oli apartheid -politiikan yksi kulmakivistä. Maassa oli silloin yli 120 säädöstä, joilla median toimintaa kontrolloitiin. Nyt, kahdenkymmenen vuoden jälkeen entinen vapautusliike siis vaatii historiaa takaisin!

Opetusministeri Blade Nzimande syyttää mediaa liian liberalistisesta ajattelusta. Media on suuri uhka maamme demokratialle ja erityisesti lehdistö on täynnä pettureita. Lisäksi kaikki toimittajat ovat hallituksen mukaan oikeistolaisia. Hallitus on aika kallellaan, ellei suorastaan rähmällään vasemmalle. ANC ja maan kommunistinen puolue ovat oikeastaan sama asia. Mikä hauskinta, oikeistoperkeletoimittajien kritiikin kohteena on ollut myös se, ettei hallitus ole tehnyt mitään köyhien elinolojen korjaamiseksi. Olisiko tämä nyt ensimmäinen kerta, kun jokin ismi toimii juurikin päinvastoin kuin mitä diskurssissaan saarnaa?

Natsivaltio Israel

Ehkä Desmond Tutukin on tuttu nimi? Myös tämä eteläafrikkalainen arkkipiispa oli apartheid -politiikan leppymätön vastustaja. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1984. Hän on sitä mieltä, että Israelin valtion palestiinalaispolitiikka on yksi apartheidin muoto. Apina sanoo sen vielä selvemmin. Israelin toimet ovat yhtä tuomittavaa kansanmurhaa kuin oli aikoinaan natsi-Saksan juutalaisvainot. Eikä tätä voi mitätöidä antisemitistiksi syyttämällä. Minulla ei ole mitään hampaankolossa juutalaisia vastaan, mutta se ei tarkoita, etteikö valtionsa harjoittamaa terrorismia pidä arvostella.

Suomessa ja monissa länsimaissa on melkoinen joukko uskovaisia apinoita, joiden mielestä Israel on Pyhä Maa ja sen nimenkin mainitseminen vaatii Korkeimman Oikeuden luvan. Fuck you. Olette niin uskonne sokaisemia, ettette pysty ajattelemaan omilla aivoillanne. Jostakin syystä teillä vain on poliitikkoihin samanlainen kuristusote kuin feministeillä. Etelä-Afrikassa uskovaiset sentään näyttävät olevan selväjärkisempiä, ehkä siellä on vielä sen verran jäljellä kaikuja apartheidista.

Tutu on viime aikoina vastustanut muun muassa Kapkaupungin oopperan vierailua Israeliin. Asiasta on tietysti noussut melkoinen hässäkkä, kun juutalaisjärjestöt ja Israelin lähetystö ovat avanneet sanaisen liiton arkkunsa. Tutulla on kuitenkin valttikortti hallussaan. Rotusortoa boikotoitiin aikoinaan myös taiteilijoiden taholta, kun he kieltäytyivät astumasta Etelä-Afrikan maaperälle. Siksi myös oopperan esiintyminen Israelissa olisi väärin, sanoo Tutu ja apina taputtaa karvaisia käpäliään – ja ihmettelee, kuinka ihmisoikeuspresidentti Tarja Halonen ylpeänä astelee sydänystävänsä Shimon Peresin rinnalla.

Tutu on muiden edistyksellisten voimien kanssa vaatinut myös Johannesburgin yliopistoa lopettamaan yhteistyönsä israelilaisen Ben-Gurion -yliopiston kanssa. Akateeminen kuhertelu aloitettiin 1980 -luvulla eli aikana, jolloin kaikki vastuunsa ymmärtäneet tahot kieltäytyivät yhteistyöstä Etelä-Afrikan kanssa. Se ei estänyt Israelia tarjoamasta rotusorron hyväksyvää kättään. Kaksi roistovaltiota kohtasi silloin toisensa. Nyt meillä on vain toinen jäljellä…

Israelin politiikan, muurien rakentelun ja ihmisoikeusrikosten hyväksyminen on niin vaikeaa siksi, että juuri heidän kuvittelisi toisen maailmasodan koettelemusten jälkeen olevan maapallon rauhaarakastavin ja esimerkillisin kansa. Mutta jostakin syystä on käynytkin päinvastoin. He ovat joko unohtaneet omat kärsimyksensä tai sitten he eivät pidä palestiinalaisia ihmisinä. Jälkimmäinen selitys lienee lähempänä totuutta, sillä eiväthän juutalaiset ole mitään unohtaneet. He jaksavat edelleen jahdata natsirikollisia, vielä 65 vuoden jälkeen. Siinä eivät sukupolvet paljon paina.

Eteläafrikkalainen näkemys Israelin oudosta asemasta maailmanpolitiikassa:

Israel on ainoa ihmisoikeuksia jatkuvasti polkeva valtio, joka nauttii pohjoisen pallonpuoliskon demokratioiden intomielistä ja uskollista tukea, Ne takaavat sille suojan, jollaista esimerkiksi Iran, Sudan, Zimbabwe tai Burma eivät saa osakseen. Näiden ihmisoikeusrikokset tuomitaan – oikeutetusti mutta epäjohdonmukaisesti – maailmanvaltaa harjoittavien taholta. Ainoastaan Israelin sallitaan syyllistyä sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, vain sen sallitaan rikkoa YK:n päätöslauselmia ilman pohjoisten hallitusten vastustusta.

Afrikan eteläkärjessä vedotaan mieluusti YK:n teettämään vuodentakaiseen Goldstonen raporttiin, jossa Israelin Gaza -rikokset paljastettiin. Richard Goldstone on eteläafrikkalainen tuomari ja yksi arvostetuimpia kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita. Yllätys, yllätys, hän on myös juutalainen. Hän on sanonut rakastavansa Israelia ja hänen tyttärensäkin asuu siellä. Siitä huolimatta raportista ei tullut Israel -ystävällistä. Niinpä tämä juutalaisvaltio käynnisti massiivisen mollauskampanjan, jolla raportin tulokset yritetään mitätöidä. Maan propagandakoneiston mahtavuutta todistaa se, ettei Googlesta kannata etsiä mitään Goldstone report -haulla, koska linkit päätyvät pääosin sionistien sivuille.

Maaliskuussa Euroopan parlamenttikin otti kantaa Goldstonen raportin puolesta, vieläpä varsin selvällä äänestystuloksella. Israelissa asiaa tietysti vähäteltiin ja väitettiin päätöksen syntyneen nippa nappa. Eipä Suomenkaan media tainnut asiasta kertoa. Jotain kummaa on myös siinä, ettei suomenkielisen Wikipedian Goldstone -artikkelissa mainita koko raporttia.

Miljardit vilistävät

Eihän maailmassa olisi sotia enää lainkaan, jos jotain historiasta oppisimme. Ei täällä olisi ahneuttakaan, ei ainakaan finanssikriisin tasoista. Mutta niin sitä maailman talous joutui jälleen kerran syöksykierteeseen pari vuotta sitten. Ja miksikö – siksi, että taloudesta oli tullut pyörittäjilleen uskonto. En oikein osaa päättää, onko jumaliin, markkinoihin vai tasa-arvoon uskominen pahin hulluuden muoto. Yhtä kovapäisiä ovat kaikki tosiasioita tunnustamaan. Markkinauskoonkin tuli vain pieni lommo. Se on jo sileäksi koputeltu ja piiloon maalattu. Nyt eletään taas ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Muistat ehkä vielä hämärästi, kuinka julkinen talous pelasti keinottelijat? Finanssijäteille lapioitiin rahaa rekka-autolasteittain. Siis veronmaksajilta ryöstettyä rahaa. Hädän hetkellä markkinauskovaisillekin kelpaa valtion väliintulo. Miljardit vilistivät siinä operaatiossa kuin eurot rahvaan palkkapussissa. Mutta ei kestänyt kuin muutama kuukausi, kun näitä samoja pelastuseuroja ja dollareita alettiin tunkea kaikissa toimissaan epäonnistuneiden johtajien pohjattomiin optiopusseihin! Moinen ahneus ja ruokottomuus ylittää täydellisesti apinaymmärryksen.

Vielä enemmän hampaita kiristää se, että nyt tämän keikauksen laskut maksatetaan köyhillä, vaivaisilla ja maahanmuuttajilla. Edellisiltä viedään entisetkin roposet ja jälkimmäisistä tehdään syntipukkeja johonkin, missä heillä ei ole osaa eikä arpaa. Siinä tiristelee ihmislajin oikeudenmukaisuus rehevimmillään. Nordeakin kehui juuri tehneensä miljardin voittoa. Arvaapa, kenen selkänahasta nämäkin verirahat on nyhdetty. Ministeriksi itseään kutsuva Jyrki Katainen ilmestyy taas kohta keskuuteemme julistamaan sosiaaliturvaleikkausten autuutta. Seuraavaksi lohdutetaan varmaankin sillä, että taivaassa sentään kaikki palvelut pelaavat…

Yhdysvalloissa kritiikki talouden hitaasta noususta kaadetaan tietysti presidentti Barack Obaman niskaan. Ei haluta muistaa, että korttitalo oli rakennettu republikaanien toimesta. Usein muistin lyhyys selittyykin järjen vähyydellä. Kieltäydytään ottamasta tosiasioita huomioon ja uskotaan mitä mielikuvituksellisimpiin väitteisiin. USA tuntuu olevan tämän lajin mestari ja erityisesti sillä saralla tuntuu kunnostautuvan Sarah Palinia keulakuvanaan pitämä Teekutsuliike, jossa naaraat näyttävät olevan innolla mukana. Toivottavasti olematon jumala varjelee Tellusta tämän Sarahin valtaanpääsyltä.

Länsimaiset yhteiskunnat on rakennettu omituisille oletuksille. Ihmistä käsitellään ikään kuin se olisi muokattavissa millaiseen muottiin tahansa, biologian lainalaisuudet kokonaan unohtaen. Meillä säännöstellään käyttäytymistä, mutta esimerkiksi rahatalous on täysin vapaata temmellyskenttää. Mitä jos ruvettaisiinkin säännöstelemään rahaa ja vapautettaisiin käyttäytyminen? Säädeltäisiin siis biologian sijasta kulttuurista keksintöä. Enää johtajien ei tarvitsisi korostaa dominanssiaan rahan hillittömällä haalimisella, kun asemansa voisi osoittaa esimerkiksi vaimojen lukumäärällä.

Nuoleskelua

Tämän kaiken keskellä olemme edelleen ylpeitä länsimaisesta sivistyksestämme. Sallikaa minun nauraa. Siis että mikä sivistys? Onko sivistystä se, että aliarvioi ja pimittää kaikkien muiden savutukset? Tai unohtaa tarkoituksella omat syntinsä? Aivan turha meidän on paheksua islamilaista maailmaa. Kaikki maailmansodat on aloitettu Euroopassa. Viimeisistä kansanmurhista Balkanilla ei ole kuin kymmenen vuotta. Hävettääkö olla eurooppalainen kristitty? Kyllä pitäisi. Juurikin kristinuskomme on pahin maailman nöyryyttäjä ja tekosyy toinen toistaan julmemmille teurastuksille ja kulttuurimurhille.

Kulttuurista puheenollen, alan ministeri Stefan Wallin (hah-hah-haa, suokaa anteeksi, mutta tätä nimeä ei voi enää nauramatta lausua) myönsi kulttuurilehtien laatupalkinnon männä viikon tiistaina Tulva -lehdelle. Aivan totta. Lehtihän on vihajulkaisu ja vihansa kohteena urosapinat. Se siitä tasa-arvosta, sillä missään maailmankolkassa yksikään ministeri ei suostuisi palkitsemaan naisia vastaan suunnattua propagandaa. Ihan vetää sanattomaksi nämä perustelut: Mielipidelehtenä Tulva on kokoaan merkityksellisempi. Lukija ei edes kaipaa persoonallisesti taitettuun lehteen kiiltävää painopaperia.

Jos nyt joku ei vielä sattuisi tietämään, mikä tämä tämmöinen Tulva oikein on, niin valistettakoon tätä onnellista. Se on Naisasialiitto Unionin julkaisema feministisen vallankumouksen äänitorvi, jonka päätoimittaja on telaketjufeminismistään pollea Anne Moilanen. Hänen pääinhokkejaan ovat miesten lisäksi äidit ja suurin huolenaiheensa se, että Suomessa alle kolmevuotiaita lapsia hoidetaan kotona enemmän kuin Ranskassa! Tulva -lehden persoonallinen taitto on yhtä kuin 70 -luvun taistolaislehtien äkkiväärä sormellaosoittelu – sillä erolla, että Tulvassa miehiä tähdätään käsisaseella silmien väliin.

Keksitkö ketään muuta miesvihan riivaamaa suomalaisnaarasta? Jätetään nyt Akuliina pois laskuista. Jäljelle jää tietysti Kaarina Hazard. Ja kuinkas sattuikaan somasti, että hänetkin on palkittu aivan äskettäin. Aleksis Kiven Seura valitsi hänet vuoden Eskon puumerkkikunnianosoituksen saajaksi. Palkinnon ojensi apinan suuresti kunnioittama seuran puheenjohtaja Anto Leikola. No tämän tempauksen jälkeen kunnioitus oudosti katosi. Kaarinaan törmää nykyään joka paikassa. Jopa apinapolun varrelle oli naamansa ripustettu. Paikalliset demarinaiset ovat kutsuneet hänet apinametsän reunalle jumalanpalvelustaan värittämään!

Kaarinan valinnan perusteluiksi mainittiin, että hän on julkisuudessa näkyneellä tavalla osoittanut omaavansa Nummisuutarin Eskolle kuuluvia luonteenpiirteitä, aitoa suomalaista sinnikkyyttä ja itsepäisyyttä. Hazard on taitava kirjoittaja, joka joskus on eksynyt ylilyönteihinkin, mutta ylensä hänen kirjoituksissaan on takana vankkaa asiaa, joka voitaisiin Nummisuutarin Eskon tavoin tiivistää sanoihin ’tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira’. Vai että vankkaa asiaa? Eihän feministinen diskurssi voi sisältää asiaa, koska se on pelkkää mielipiteiden heittelyä.

Aika monta oikeasti vankan asian osaajaa jäi Kaarinan leveän selän taakse. Luontainen vaatimattomuuteni estää mainitsemasta erästä varteenotettavaa apinaa, mutta miksei palkintoa ojennettu vaikkapa Henry Laasaselle, jonka rohkea taistelu feministisen diskurssin kyseenalaistajana on Suomen oloissa ainutlaatuista ja osoittaa aivan eri tasolla olevaa itsepäisyyttä kuin mihin Hazard koskaan kykenee. Tai miksei puumerkkiä ojennettu Esko Valtaojalle, joka uskaltaa raikkaalla tavalla tuulettaa kirkon harjoittaman aivopesun tunkkaisia kammioita.

Ai niin, Anne Moilanenkin on palkittu pari vuotta sitten vuoden freelance -journalistina. Mistä näitä palkintoja tulee? Onko tämä vain vihan nuoleskelua? Ajatellaan, että kyllä se viha siitä laantuu, kun annetaan rahaa ja mitaleita. Väärin ajateltu. Yhtä väärin kuin Saksassa kaksikymmenluvulla, jolloin siellä siedettiin natsiaatteen esitaistelijoita. Emme taaskaan ole mitään historiasta oppineet.

Mies pyörätuolissa

Täytyy myöntää, että lienen ollut väärässä. Olen ollut koukussa Kirsi Virtasen suorasukaiseen tyyliin. Siinä on pystynyt nielemään ajoittaiset miessukupuoleen kohdistuneet asiattomatkin tölväisyt – eihän kukaan ole täydellinen. Miehiä saa arvostella, mutta jotain perusteita väitteille pitää olla. Kirsin viimeisin ohjelma meni kyllä täysin överiksi. Siinä ei ole alkeellisintakaan asiapohjaa, logiikasta, tasapuolisuudesta tai historian tajusta puhumattakaan. Ohjelman otsikoksi oli vetäisty Miksi miehiä saa, voi ja on syytäkin pelätä ja vihata?

Kirsi liittyy ohjelmallaan vihatätien kerhoon. Tervemenoa vaan. Ohjelma oli niin härski, että sitä koko ajan mietti, onko tämä jotain parodiaa. Eihän kukaan voi olla tosissaan tuota mieltä. Kirsillä on seuraavassa ohjelmassaan mahdollisuus paikata möhläystään käsittelemällä samalla mitalla tai mitattomuudella feministejä. Ellei näin tapahdu, luovutan ja myönnän taas kerran joutuneeni naaraan huijaamaksi.

Kirsin mukaan maailma on yhtä kuin naiset. Miehiä pitää vihata. Kukaan muu kuin mies ei ole syynä siihen, että naiset joka puolella maapalloa vihaavat miehiä. Mies on mitä pelottavin sukupuoli. Mies on vuosituhansien ajan alistanut naisia. Sori vaan jätkät. Yhtäkään naista en muista, joka olisi ollut yhtä julma johtaja (kuin Stalin tai Hitler tai…). Ei ensimmäistäkään positiivista sanaa miehestä. Ohjelma oli historian väärinkäyttöä. Jokaista ikävää esimerkkiä kohti olisi löytynyt vähintään tuhat positiivista asiaa. Vaikkapa se, että mies on miljoonien vuosien ajan suojellut naisia. Ilman miestä olisimme tulleet syödyiksi muiden eläinten parempiin suihin. Ilman miestä meillä ei olisi nykyisiä aivojamme, sillä niiden kehittyminen on vaatinut liharavintoa. Ilman miestä sähkö ei tulisi seinästä Kirsin studioon ja tietokoneeseen. Ilman miestä Kirsi ei ajelisi katumaasturillaan lähimarkettiin eikä asuisi ylellisessä talossaan.

En jaksa enempää luetella päivänselviä asioita. Enkä usko, että kaikki naiset vihaavat kaikkia miehiä, kuten Kirsi väittää. Vai vihaatko Sinä? Yhtä vähän kuin parisuhteessa toinen on pelkkä hyvis ja toinen pahis, yhtä vähän mustavalkoinen on yhteiskuntamme. Sukupuolten välinen mustavalkoisuus syntyy pelkästään siitä, että vain toinen sukupuoli valittaa. Sillä on dramaattinen vaikutus käsitykseemme todellisuudesta. Koko tämä naarassukupuolen alistamismantra on feministisen huijauksen tulosta. Kuinka miehet edes voisivat alistaa ketään, jolla on hallussaan seksuaalinen valta? Valta valita, kuka pääsee lisääntymään.

Tämän vallan käyttö muuten on tuottanut tulokseksi juuri sellaisen miehen kuin naaraat ovat halunneet. He ovat valinneet geenit ja lähes kokonaan kasvattaneet pennut. Jos teidän naisten jotakuta pitäisi haukkua, niin varmaankin omat äitinne ja esiäitinne hamaan kvartäärikauden alkuaikoihin saakka. Feministeiltä unohtuu kokonaan, että olemme sentään saman apinalajin edustajia. Urokset eivät ole sen enempää tai vähempää eläimiä kuin naaratkaan. Ei vaikka palkittu feministinen diskurssi kuinka muuta väittäisi.

Kerron tässä vain kaksi tosiasiaa.

Miehet ovat pokanneet Nobelin rauhanpalkinnon 87 kertaa, naiset niianneet yksitoista kertaa.

Eeva Suhonen kertoo Keskisuomalaisen paperiversiossa 12. 10. swazimaalaisesta perheestä, mutta mainitsee vain naaraan nimen. Tämän Emma Gaman puoliso istuu pyörätuolissa loukkaannuttuaan kaivosonnettomuudessa. Heillä on yksi lapsi. Onnettomuuden jälkeen nuori naaras ei kestänyt avioliittoa liikuntakyvyttömän miehensä kanssa vaan etsi itselleen uuden sekstailukumppanin ja teki tälle kaksi lasta. Aviomies hyväksyi lapset. Kolmannelta mieheltä Emma sai HIV -tartunnan. Aviomies oli ymmärtäväinen. Nyt mieheni tukee minua maanviljelyksessä ja ostaa maatalouskoneen maissintähkien käsittelyyn, Emma visertää.

PS. Sinikka Salosta taitaa tulla seuraava mediapelle. Viime viikolla hän valitti tulleensa kiusatuksi ja kun kukaan ei lehtiartikkelin perusteella tullut häntä paijaamaan, hän menetti harkintakykynsä lopullisesti. Nyt hän valittaa suureen ääneen, miksi minulta ei ole kysytty kiusaamisesta! Ehkä pitäisi olla jälkikäteen huolestunut, millaisilla henkisillä resursseilla ja kyvyillä maamme tärkeintä pankkia on johdettu.

PS2. Rosa Meriläinen ei ymmärrä miehiä. Ei kai mikään ihme, kun hän on julistautunut feministiksi. Mutta sen ei pitäisi olla mikään oikeutus nimitellä ketään moukkamaiseksi, röhähteleväksi murrosikäiseksi mahanraapijaksi. En minäkään ole ymmärtänyt Jethro Rostedtin suosiota (naarasmaailmassa), mutta Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa hänestä on kuoriutunut sympaattinen UROS. Sitä Rosa ei siedä. Ehkä hän on niin nipo, ettei halua tulla rinnastetuksi mielestään onnettomaan tanssijaan, onhan hänkin pyörähdellyt samassa formaatissa?

Rosa tulee Jethroa haukkuessaan mitätöineeksi myös kaikki urosapinat. Ei tietysti mitään uutta auringon alla. Ei sekään, ettei kukaan mies olisi voinut ilman rangaistusta kirjoittaa tällaista tekstiä yhdestäkään naisesta. Tanssii tähtien kanssa -kilpailu ei ole pelkästään tanssikilpailu, vaan se on showta ja persoonien taistelua. Ei miehen tarvitse osata tanssia eikä miehen välttämättä tarvitse edes opetella mitään. Monet raharikkaat ovat olleet koulussa surkimuksia, mutta menestyneet elämässä pinkopoikia paremmin. En ole huomannut, että nämä pinkopojat kuitenkaan olisivat joka palstalla valittamassa osaansa.

Olin joskus nuoruudessani legendaarisen Åke Blomqvistin tanssikurssilla. Hän jakoi kurssin parhaalle uros- ja naarasoppilaalle kunniakirjan. Minulla oli onni saada toinen niistä. Se on vieläkin mapissa tallessa, aivan tuossa metrin päässä. Sitä ojentaessaan Åke lausui, ettei minun tarvitse kuin seisoa parketilla, niin kaikki kääntyvät katsomaan. Ehkä Jethro on samaa maata?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 28.10.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: