NAISTEN MAAILMAA

Naisia kuulema pitäisi saada lisää johtopaikoille. Siksikö, että mielivalta työpaikoilla lisääntyisi? Eräs laumani nuorista uroksista hankki opiskelurahoja suuren suomalaisen päivittäistavaraketjun kassalla. Työtoverit sanoivat häntä kiltiksi. Asiakkaat pitivät hänestä. Ongelma oli vain se, että hänellä oli pomona naaras. Ehkä tällä oli PMS pahimmillaan, mutta uroksemme sai potkut, varoittamatta. Oli kuulema myöhästynyt kaksi kertaa. ”Teen kaikkeni, ettet koskaan pääse mihinkään työhön päivittäistavara-alalla!”

Luonto-Liitto on lanseerannut uuden kampanjan: susien puolesta, salametsästystä vastaan. Suomen susikanta on erittäin uhanalainen. On jotensakin säälittävää, kuinka meillä paheksutaan Afrikan maita, jos ja kun siellä ammutaan raihoitettuja suuria nisäkkäitä. Mutta mitä teemme sitten täällä omassa lintukodossamme? Tapamme juurikin yhtä uhanalaisia nisäkkäitä, niin luvan kanssa kuin salaa! Salametsästys ei ole vain kehitysmaiden ongelma ja susi on vain yksi uhri ylemmyydentuntomme alttarilla. Saimaannorpan kohtalosta voisi siitäkin kirjoittaa ikävän jutun.

Kuukausi sitten ihmettelin Lappeenrannan hinkua profiloitua karhunvihaajaksi. Taistoon käydään, koska pelokkaat asukkaat ovat ilmoittaneet olevansa avun tarpeessa. Ei kulunut kuin kolmisen viikkoa, kun sama kaupunki nousi uutisiin majavalahdillaan. Nyt siellä pelättiin majavia! Mitähän seuraavaksi? Varmaan lokkisota tai siilikauhu. Lapsukaiset voivat saada piikkejä pikku käpäliinsä…

Nämä kaikki hysteriat syntyvät naisten aivoissa. Onhan sille tietty evolutiivinen perintö olemassa. Susia on ehkä joskus kymmeniä tuhansia vuosia sitten ollut aiheellistakin pelätä. Mutta voitaisiinko nyt jo elää nykyajassa, please? Sama koskee näitä urheita metsästäjiä ja kunnanisiä, jotka hörökorvin kuuntelevat kaikkea naarasvalitusta. Ehkä kannattaisi jo ottaa käyttöön jonkinlainen kohtuus kaikessa -suodatin. Modernisoin nyt hieman kuukausi sitten sanomaani: vaikka lauman naaraat olisivatkin hysteerisiä, johtajat voisivat miettiä, kannattaako joka kerta ruveta idiootiksi.

Karpela, Oksanen ja – Lush

Suomen susikanta on romahtanut muutamassa vuodessa lähes puoleen entisestä. Suurin syy tähän on mitä moraalittomimmilla tavoilla toteutettu salametsästys. Luonto-Liiton kampanja on siten aivan paikallaan. Käykää ainakin allekirjoittamassa vetoomus, kampanjakrääsää kun on vasta yllättävän vähän tarjolla.

Susikampanjaa tukee kuutisenkymmentä julkkista, joista noin 46 on urosapinoita ja 14 naaraspuolisia. Listalla lojuvat muun muassa Aki Kaurismäki, Renny Harlin, Mikael Jungner, Jaakko Teppo, Topi Sorsakoski, Kari Väänänen sekä Freud, Marx, Engels & Jung. Arvaat varmaan, mitä tekee maan arvostetuin media esitellessään tätä listaa. Niinpä, YLE halusi nimetä uutisissaan vain kaksi naarasta, Sofi Oksasen ja Tanja Karpelan! Ovathan ne toki seksikkäämpiä kuin uroskäppänät, mutta silti…

Voisi tietysti ihmetellä, missä ovat kaikki puoluejohtajat. Missä ovat muut kansanedustajat, ympäristöministeristä nyt puhumattakaan. Voisi ihmetellä sitäkin, että vain yksi yritys on lähtenyt sponsoroimaan näinkin hyvää asiaa. Onko muita edes kyselty? Hieman tämä kampanja haiskahtaa sisäsiittoiselta. Tukijana on globaali suuryritys Lush. Se on kahden urosapinan perustama yritys, joka toimii 43 maassa ja sillä on yli 600 puotia – silti se kehuu myyvänsä tuoretta ja käsintehtyä kosmetiikkaa.

Lush on naisten puoti. Sen näkee tuotevalikoimasta, värimaailmasta, nettisivujen sisällöstä ja vaikkapa Lush Times -mainoslehdestä, jonka taitto saa miesaivot voimaan pahoin. On nettimyymälässä yksi otsikko miehillekin. Sen takaa löytyy kokonaista 13 urostuotetta. Naaraskrääsää lienee satojen ellei tuhansien nimikkeiden verran. Niille siis tarjotaan, joilla on rahaa ja joita on helppo höynäyttää. Sivustolta löytyy niin uskonto-osio kuin etiikkaosiokin – kuinka naivia, mutta uponnee asiakaskuntaan kuin häkä. Ei kai tarvitse selittää, mistä se etiikka koulujen tuntijakoa pohtineen työryhmän ehdotukseenkin putkahti.

Lush pyrkii kokonaan eroon palmuöljyn käytöstä ja tukee erilaisia suojeluhankkeita. Hyvä niin, mutta pitääkö se tehdä sellaisella tunteella? Pitää varmaan, jos tavoitteena on saada rahat naaraiden pussukoista ja merkkilaukuista. Siinä on vain vaara luisua uskonnolliselle raiteelle ja ainakin eläinoikeusfoorumia lukiessa näin näyttää jo tapahtuneen. Lush on ihquihana! Lushiin tehdään pyhiinvaellusmatkoja. Nyt kun Suomessakin on myymälöitä, ulkomaanmatkoista menee puoli hohtoa, kun ei voi tehdä hamstrausretkiä Lushiin. Tämä kertoo hieman siitä, ketkä sitä fyrkkaa tässä(kin) yhteiskunnassa käyttävät

Lushia ympäröi tietynlainen lahkolaisuus. Jopa Wikipedian englanninkielisessä artikkelissa varoitetaan harhaanjohtavasta kirjoitustyylistä, jolla se on laadittu. Yritys näyttää helposti eläinoikeushihhuleiden ja vegaaniuskovaisten temmellyskentältä. Ja kun Luonto-Liitto vie susikampanjansa avauksen tällaisen yrityksen myymälään, koko kampanja on vaarassa saada Akuliina Saarikoski -leiman. Luonto-Liitto liikkuu vaarallisilla vesillä, jos tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon tukijoita kampanjalle.

Puhdistusta

Pitäisiköhän ihan lukea Sofi Oksasen romaani Puhdistus, kun siitä joka paikassa kohkataan. Onko se niin hyvä, vai tuleeko suosio vain kirjoittajansa näyttävästä ulkomuodosta? Sofi on ainakin osannut brändätä itsensä. Toisaalta, en ole mikään romaanifriikki. Eihän noita ehdi lukea tietokirjoistakaan kuin pienen raapaisun. Miksi ylipäätään lukisi jotain fiktiota, kun faktaakin on tarjolla? Toden ja tarun ero onkin mielenkiintoinen. Miksi fiktio kiihottaa apinoita faktaa enemmän?

Keskimääräinen suomalaisapina tuntee astrologian paremmin kuin astronomian, Raamatun paremmin kuin Lajien synnyn. Onhan tässä jotain käsittämätöntä. Tutkimusten mukaan tämäkin ero johtuu pitkälti siitä, että juuri naaraat ovat taipuvaisia uskomaan. Finlandia -palkinto saa kertaluokkaa enemmän mediahypetystä ja julkisuutta kuin Tieto-Finlandia ja kaunokirjat myyvät tuplasti tietokirjoja enemmän. Suomen kustannusyhdistyksen tilastoissa tietokirjat tulevat vasta viidentenä ryhmänä kotimaisen ja käännetyn kaunokirjallisuuden sekä lastenkirjojen jälkeen. Tietokirjoissa ei edes ole jakoa kotimaisen ja ulkomaisen välillä!

Kaiken lisäksi vain pieni osa ”tietokirjoista” on oikeaa tiedettä. Suurin osa edustaa erilaista mielipide- ja harrastekirjallisuutta. Kaipa ne on tungettava tietokirjoihin, koska eivät ole mitään kaunoakaan. Olisiko siis aika perustaa uusi ryhmä tälle sekalaiselle sakille. Sehän voisi olla vaikka kulttuurikirjallisuutta?

Katsotaanpa Suomalaisen Kirjakaupan tietokirjojen tämänhetkistä TOP 10 -listaa. Siellä on vain yksi oikea tietokirja, Liisa Keltikangas-Järvisen Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Liisa muuten on ainoita suomalaisia ihmistieteilijöitä, joka ymmärtää lasten syntyvän yksilöinä eikä tyhjinä tauluina.

Liisan kirja on vasta sijalla kahdeksan. Ykkösenä on Ervastin ja Haapalan Kuka Mitä Häh 2010 -pläjäys. Se kai nyt on lähinnä politiikkaa, historiaa ja huumoria, ei mitään tiedettä. Ykkösenä se on siksi, että sitä on mainostettu lööpeissä. Toiseksi myydyin on Nilssonin Aitoa ruokaa – väärentämättömän ruoan opas. Se on jo aika lähellä tietokirjaa. Pitäisi itsekin lukea, mitä kaikkea roskaa sitä tulee suuhunsa pistäneeksi. Ihmisten ruokiin saa lisätä muun muassa lisäaineita, joita ei sallita koiranruuissa. Viranomaisten selitys on pöyrityttävää luettavaa.

Kolmanneksi myydyin ”tietokirja” on Mitä Missä Milloin 2011. Historiaa ja politiikkaa taas. Onhan noita minullakin kirjahyllyssä 42 kappaletta. Kai niistä jotain menneisyyden tapahtumia löytäisi, jos jaksaisi etsiä? Neljäntenä kuplii Swiftin, Thomasin ja Susitaipaleen Ihastuttavat kuppikakut! Mikä ihmeen kuppikakku? Aivan uusi sana apinalle. Kaipa se on jotain syötävää. Naisten kirja siis, kuten ihastuttavasta nimestäkin voi jo päätellä. Viidenneksi on viinitellyt Berglundin ja Rinta-Huumon Viinistä viiniin 2011, täydellinen viinin osto-opas. Ei kai se voi aivan onneton teos olla, kun Suomalainen paljastaa, että joku viinikirjan ostanut on hankkinut samalla myös Jussi Viitalan Lenkkipolun luontokirjan.

Kuudenneksi listalla on päässyt Fagerholmin ja Riihimaan elämänkertaopus Albert Järvinen, joka tietysti kertoo samannimisestä kitaristilegendasta. Seitsemäntenä on toinen kokkikirja, Sara La Fountainin Passion for Food. Tämä opus on saanut merkitystään suurempaa hypetystä mediassa vain siksi, että kirjoittaja sattuu olemaan suurisilmäinen ja runsaskutrinen Naaras. Symmetria myy. Mutta miksi englanninkielinen nimi? Yhdeksäntenä kiemurtelee Suuri ennätyskirja 2010. Niinpä tietysti. Tämä on kirja, johon apina ei koskisi pitkällä kepilläkään. Kymmenentenä hoilaa sitten Suuri toivelaulukirja 20. Jo kahdeskymmenes osa! Vieläkin pitempi keppi pitäisi hankkia… Ja miksi kaiken pitää aina olla niin Suurta?

Olisi muuten olettanut, että Suomalainen kirjakauppa ei pärjää hinnoissa varsinaisille nettikaupoille. Olen tilaillut lukemista tähän mennessä Booky.fi -firmasta, kun siellä ei peritä lähetyskuluja lainkaan. Mutta jos olisin ostanut kaikki nuo kymmenen kirjaa, ne olisi saanut selvästi halvemmalla Suomalaisesta. Kymmenen kirjaa yhdeksän hinnalla, sillä Bookystä ei ennätyskirjaa edes löytynyt. Aina sitä oppii uutta.

Arvaapa, kuka valitsee tämänvuotisen Tieto-Finlandia -palkinnon voittajan. Sinikka Salo, Naisasialiitto Unionin kunniajäsen ja 62 -vuotiaana eläkkeelle vetäytynyt pankinjohtaja! Valittamisella näköjään pääsee pitkälle. Jos tavalliselta katuapinalta kysyttäisiin, keitä kaunokirjailijoita ja keitä tietokirjailijoita tunnet, lista taitaisi jäädä aika lyhyeksi. Sofin lisäksi Jari Tervo, ehkä jopa Kalle Päätalo. Mutta löytyisikö listalle yhtään tietokirjailijaa? Saattaapa olla, että Walt Disney saisi eniten ääniä…

Sofi Oksanen killuu taas otsikoissa, kun palkintoja satelee joka puolelta. Islannissa niiausmatkalla ollut Sofi ei edes ehtinyt Ranskaan, jossa hänelle myönnettiin feministipalkinto Prix Femina. Puhdistus oli palkintolautakunnan mukaan paras ulkomainen romaani. Lautakunnassa on vain naaraita. Palkinto perustettiin aikanaan protestiksi viime vuosisadan alulle, jolloin miehet palkitsivat miehiä, kuten sanonta kuuluu. YLE:n mukaan palkinto on nyt tärkein ulkomaiselle kirjailijalle myönnettävä ranskalaistunnustus.

100 parasta?

Syksyn juorupalstatkin on sitten täytetty, kun media hypettää eniten ansaitsevien apinoiden miljoonia. Olen joskus aiemmin ihmetellyt, miksei ihailun kohteena ole maksettujen verojen määrä. Sitä suurempi uros, mitä enemmän olisi vuoden mittaan maksanut veroja suhteessa tuloihin. Se se vasta olisi ihmisyyden mitta!

Mutta sitä emme tule koskaan näkemään, emme ainakaan niin kauan kuin nimemme on Homo sapiens. Mihin se susi turkistaan pääsisi. Siksi feministivalituskaan ei koskaan lopu. Median tyypillisimpiä valituksen aiheita viime päivinä on ollut se, että sadan eniten ansainneen joukkoon mahtuu vain neljä naarasta. Tosin Kaleva uutisoi, että lähes kaikki listalle päässeet ovat vaitoNaisia

Milloin media jaksaisi etsiä asioihin uusia näkökulmia? Onko sekin sellainen asia, että vasta jälkeemme tulevat lajit moiseen pystyvät? Nyt olisi voinut vaikka laskea, kuinka moni listalla on maahanmuuttaja. Siis vieraskielinen apina, useimmat heistä puhuvat tietysti pakkoruotsia. No kun kukaan muu ei ole laskenut, niin piti laskea ihan itse. Tulos oli 28. Eli lähes kolmannes Suomen eniten ansaitsevista puhuu ruotsia tai jotain muuta mongerrusta. On tämä hieman enemmän kuin mitä vähemmistöruotsalaisten suhteellinen osuus, viisi prosenttia, edellyttäisi.

Onhan se nyt vaan tosiasia, että keskimäärin suomenruotsalaisilla menee joka suhteessa paremmin kuin perussuomalaisilla. Tätäkin itsestäänselvyyttä yritti eräs naaras Uuden Suomen puheenvuorossaan jokin aika sitten väittää olemattomaksi. Hänen perustelunsa oli se, että hän tuntee ihan tavallisia ruotsinkieltä tolkkaavia kalastajia. Aivan varmasti tuntee, mutta ei se vielä todista mitään. Tämäkään kirjoittaja – jota en valitettavasti enää löydä edes googlaamalla – ei siis ymmärtänyt mitään keskiarvojen päälle. Aj, men det var ju en hona det…

Milloin naarasvetoinen media jaksaisi koota listan sadasta köyhimmästä apinasta? Siitä ei löytyisi yhtään naarasta. Edes tuhannen syrjäytyneimmän listalle ei mahtuisi neljää naista. Feministien sanavarastoon ei edes kuulu termi lasilattia, joka suojelee naaraita putoamasta tukiverkkojen ulkopuolelle ja varmistaa sen, että naaraat pärjäävät kaikissa tilanteissa keskimäärin ainakin yhtä hyvin kuin urospuoliset kuvatuksensa.

Media voisi joskus tuulettaa näkemyksiään tähän naisten euro -jankutukseen. Miksi rahan ansaitseminen on muka on tärkeämpää kuin sen kuluttaminen? Länsimaissa naiset vastaavat 80 prosentista yksityiskulutuksesta. Miksei koskaan julkaista tilastoja suurimmista rahantuhlaajista? Vaikka sitkeästi elävä heitto naisten palkkaeurosta 80 senttinä onkin moneen kertaan todistettu vääräksi, niin mitä senkään rinnalla olisi se tosiasia, että miesten kulutuseuro on 20 senttiä!

Suurinta mekkalaa naisten eurosta pitävät feministit. Miksi heille ei kelpaa miesten raha? Selitys on niin yksinkertainen, ettei voi kuin ihmetellä, miksei sitä kukaan muu ole keksinyt. Miesten raha kun sattuu jakautumaan symmetrian mukaan. Mitä symmetrisemmät aivot eli mitä kauniimmat kasvonpiirteet ja mitä ihanteellisempi w/h -suhde, sitä enemmän naaras saa urosten rahoista itselleen. Kun feministit eivät tunnetusti pärjää millään näistä mittareista, heidän ainoaksi rahastuskeinokseen jää valittaminen. Feministit vertautuvat siten c-luokan miehiin, joille ainoan lohdun tuo viina. Evoluution naaraille varaama valitusoikeus pelastaa feministit siltä kohtalolta.

Viina ja valittaminen. Molempia voi käyttää väärin. Molemmat aiheuttavat suurta kärsimystä lähiympäristölle ja suunnattomia kustannuksia yhteiskunnalle. Olisiko jo aika ruveta rajoittamaan jälkimmäisen väärinkäyttöä? Missä viipyy valittajien vieroitushoito? Naisten maailman paradokseja on se, että c-tason naaraat hallitsevat yhteiskunnallista keskustelua, kun taas c-luokan urosten ainoa ymmärtäjä on kossupullo.

Eilen pesäkoloon kannettiin kellosepänliikkeen mainos, sopivasti näin isänpäivän alla. Lehdykässä esiteltiin sivukaupalla kaiken sortin sormuksia, käätyjä, korviksia ja ranneketjuja. Sitten yhden sivun nurkassa mitättömän pieni, tuskin näkyvä sektori pyhitettynä ISÄLLE: kaksi ankean näköistä sormusta, joita en sormeeni työntäisi, vaikka maksettaisiin.

Mainosten mukaan isille on yhä soveliasta ostaa lahjaksi porakoneita tai kuten Prisma suosittelee: halkaisukirves ja saha. Vihje, vihje! Ajat sitten on tehty selväksi, ettei äideille ainakaan kattiloita pidä lahjaksi antaa. Mutta mitä muuta miehille voisi ostaa, kun ei niille mitään rentoutuspalvelujakaan ole tarjolla – tai olisihan ilotalot, mutta naarasmaailman logiikka on nekin kieltänyt.

Islantigate

Naisia kuulema pitäisi saada lisää politiikkaan. Siksikö, että mielivalta politiikassa entisestään lisääntyisi? Naiset tutkitusti ymmärtävät uroksia heikommin yhteiskunnallisia asioita ja hahmottavat huonommin kokonaisuuksia. Tämäkö sitten oli syynä viikon rimanalitukseen – vai oliko syynä vain feministinen pahansuopuus ja lyhytnäköisyys? Islantiin asti piti matkustaa tätäkin kurmuutusta tekemään. Ehkä pitkä välimatka harhautti kuvittelemaan, ettei tempausta Suomessa huomattaisi.

Islantigate osoittaa, että politiikan moraali sen kun laskee naaraiden tullessa mukaan kuvioihin. Tällä kertaa asialla oli Terhi Tikkala. Uusi nimi naarasarmeijassa, mutta selvää kenraaliainesta. Heitti vallesmanni Raimo Vistbackan ulos kokouksesta! Vielä ihan naitavan näköinenkin. Kyllä noilla ansioilla pääsee vielä pitkälle. Paitsi, ettei tämä operaatio tainnut olla tyttösen omaa keksintöä. Väkisinkin tulee mieleen kysyä, kuka olikaan keskustapuolueen puheenjohtaja. Joku naaras varmaankin? Tikkala kun kuuluu keskustan eduskuntaryhmään Pohjoismaiden neuvoston keskiryhmän pääsihteerinä.

Tikkala myönsi haastattelussa olleensa potkujen takana ja myönsi jopa sen, että perussuomalaisten suosion kasvu oli syynä operaatioon. Keksimänsä salaliittoteorian mukaan perussuomalaiset kaveeraavat ruotsalaisen Sverigedemokraterna -puolueen kanssa. Sekö siis oikeuttaisi tällaisen käytöksen? Taitaa Terhi nyt mitätöidä demokratian. Demokratiaan kai kuuluu, että kansa on oikeassa, sanoo se sitten mitä tahansa. Pitäisi muuttaa järjestelmää, jos tämä ei sovi. Mutta Terhi onkin Tampereen aliopiston kasvatti ja suuri Venäjä -asiantuntija. Väitöskirjakin on tekeillä otsikolla Putin’s Russia: Image Politics and Soft Power.

Ovatko nämä naaraat ihan oikeasti niin tyhmiä, etteivät ymmärrä apinakäyttäytymisen alkeitakaan? Jos on huolissaan perussuomalaisten kannatuksen kasvusta (ohi keskustan), niin kaikkein typerintä oli savustaa Vistbacka ulos salista. Persujen kannatus nousi yhden prosenttiyksikön pelkästään niiden muutaman sekunnin aikana, kun kansa katseli uutisista Tikkalan ylimielistä esiintymistä.

Tyhjät taulut kopisevat

Samaa tyhmyyttä on havaittavissa myös segregaatiopuheissa. Noin hieno sanakin on pitänyt vääntää täysin keksitylle asialle! Opetusministerimme (naaras) Henna Virkkunen on jopa asettanut työryhmän pohtimaan, miten opetuksen ja koulutuksen avulla voitaisiin vähentää sukupuolten välistä erottelua kouluissa ja työelämässä. Näille feministeille ei näy menevän kaaliin, että miesten ja naisten aivot ovat keskimäärin erilaiset. Eikö opetusministeri ole edes sen vertaa tietoinen modernin aivotutkimuksen tuloksista? Kuinka ministeritasolla on mahdollista elää vielä jossain 1930 -luvulla????

Keskimääräiset miesaivot hakeutuvat erilaisiin töihin kuin keskimääräiset naisaivot. Ei tämän pitäisi olla mikään salaisuus enää kenellekään. Ei se ole mitään erottelua, vaan ihmisapinan luontaista ja normaalia käyttäytymistä. Yksilöt haluavat tehdä sitä, mihin heillä on paras osaaminen ja mielenkiinto. Luulisi, että se on myös lauman etu, ettei ketään kouluteta väärälle alalle pelkkien ihanteiden varjolla. Mutta tätä kai on aivan turha kertoa kenellekään tyhjiin tauluihin uskovalle?

”Segregaatiota” pahimmillaan lienee lastentarhanopettajien sukupuolijakauma. Vain kolme prosenttia heistä on miehiä. Osuus on laskenut sen jälkeen, kun opiskelukiintiöt poistettiin 80 -luvun lopulla. Kaksi kolmesta koulutuksen saaneesta miehestä vaihtaa alaa. He ovat huomanneet olevansa väärissä hommissa. Piston pitäisi tuntua niiden lihassa, jotka ovat miehiä ”tasa-arvon” varjolla alalle huokutelleet. Ja lasten kannalta tilanne on keskimäärin sitä parempi, mitä vähemmän miehiä on heitä hoitamassa.

Täytyy ihmetellä professoreidenkin sivistymättömyyttä. Varhaiskasvatuksen professori Lasse Lipponen pyörittelee silmiään, syitä alan epäsuosioon miesten parissa voi hänen mukaansa vain arvailla. Siihen ei ole mitään yksiselitteistä vastausta. Se on isompi kulttuurinen kyskymys. Huh huh. Tällä tasolla on yliopistomaailma Suomessa. Ei kai sitten voi poliitikkojakaan syyttää, kun esimerkki on tämäntasoista. Sanotaan nyt vielä kerran. Kysymys ei ole minkään sortin kulttuurista, vaan pelkästä biologiasta.

Olisipa raikasta, jos edes yksi poliitikko saisi kakistetuksi suustaan sanan evoluutiopsykologia. Apinaääni olisi varma, puolueesta riiipumatta.

Mutta naaraissa on mainosvoimaa. Satuin Moventaksen sivuille. Se on suomalainen tuuliturbiiniyhtiö, yksi maailman johtavia mekaanisen voimansiirron asiantuntijoita. Sillä on 1300 työntekijää eri puolilla maailmaa, heistä noin kymmenen prosenttia on naisia. Nettisivuillaan yhtiö mainostaa henkilökuntaansa valokuvalla, jossa hypettää kolme urosta ja viisi (nuorta ja valkoista) naarasta…

Aivan lopuksi on aivan pakko kommentoida USA:n tiistaisia (!) vaaleja. Vaalitulos osoitti taas kerran, ettei demokratialla voi päätyä kuin huonoon lopputulokseen. Itsekäs oikeistopolitiikka jyräsi orastavan yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun. Raha peittosi hyväluontoisen ihmisen. Miten tässä nyt taas näin kävi? Sitä sietäisi pohtia ihan tosissaan.Yksi selitys on se, että naiset siirtyivät kannattamaan oikeistovoimia.

Toisaalta, eihän Yhdysvalloissa ole kuin kaksi reaalista vaihtoehtoa. Ei tämä kovin paljon eroa yksipuoluejärjestelmästä. Kaksi on lähempänä yhtä kuin kymmentä tai sataa, ajattelun vapautta. Valittavana on vain yksi demokraattiehdokas ja yksi republikaaniehdokas. Äänestyslippuun voi kyllä kirjoittaa minkä nimen tahansa. Jopa esivaaleissa hävinneet ovat tulleet tällä tavalla valituiksi, mustina hevosina. Heihin kuuluu sellaisia nimiä kuin John F. Kennedy, Franklin D. Roosevelt, Dwight Eisenhower

Tällä kertaa samaa temppua yritti muun muassa Lisa Murkowski Alaskassa. Hän oli hävinnyt republikaanien esivaalin Joe Millerille, mutta jatkoi sinnikkäästi kampaanjaansa. Tulos ei ole vielä tiedossa, mutta hän sai tosi paljon ääniä. Eräs Susan Will kritisoi moista politiikkaa kovin sanoin. Mielestäni on äärimmäisen epäeettistä ja itsekästä jatkaa ehdollaoloa vaikka on hävinnyt esivaalin. On suorastaan käsittämätöntä, kuinka alas tämä nainen on valmis vajoamaan säilyttääkseen paikkansa (senaatissa). Jos jokainen esivaalin hävinnyt tekisi samoin, millainen sotku meillä olisikaan käpälissämme.

PS. Käytiin illalla ruokaostoksilla, ettei tarvitse huomisessa Pyhäinmiestenpäiväaaton ruuhkassa hikoilla. Ai niin, sehän on nykyään Pyhäinpäivä. Feministien suuria saavutuksia sekin! No siellä kassalla oli eräs kovaääninen naaras, joka huusi täyttä kurkkua pienelle pennulleen – joka oli tietysti poika. Opettele edes puhumaan! Pahimman luokan perheväkivaltaa ja lasten pahoinpitelyä, paljon tuhoisampaa kuin tukistaminen. Mutta siitä ei puhuta, koska tämä on naisten maailma. Mikä siinä onkin, että näissä kaikissa tällaisissa tapauksissa on kyse naaraasta? Siinä pikkuinen sai täyslaidallisen valmennusta tulevan elämänsä varalle.

Lööpit kirkuivat kahta uutista. Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa on kuulema ollut uskoton ja käynyt stripparibaareissa! Voi kauhistus, siitä on sitten koko Ruotsi sekaisin. Mitäpä tähän nyt sanoisi? Ei kai se edes ole mikään uutinen, että kuninkaat ovat moniavioisia. Sen sijaan olisi jymyuutinen, jos jostain löytyisi edes yksi uskollinen alfauros. Kansan riehaantuminen vain osoittaa, millaisessa naarasaivojen luomassa illuusiomaailmassa elämme. Kaikki tosiasiat kielletään. Olenkohan joskus sanonut jotain päänsä pensaisiin työntävistä pupuista, olenko?

Toinen lööppi rahasti Töölön pankkiryöstöllä. Kolme urosta ja yksi naaras toteuttivat ovelaksi luulemansa operaation. Miehet tunnustivat tekonsa, mutta nainen ei. Vaikka tämä nyt on vain yksittäistapaus, se heijastelee sukupuolten keskimääräistä eroa kyvyssä tai rohkeudessa tunnustaa omia vähemmän harkittuja tekojaan. Tämä ero näkyy melkein kaikissa kyselyissä ja laumaelämän joka osa-alueella; eiliset uutiset kertoivat taas kerran Anneli Auerin edelleen sitkeästi kiistävän surmatyönsä.

Suomen vankiloiden asukkaista vain seitsemän prosenttia on naarasapinoita. Vanajan naisvankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen sai tämänkin kuulostamaan miesten syyltä. Vankien miesvaltaisuus kertoo kuitenkin vain siitä, että lainsäädäntömme on rakennettu naisaivojen ehdoilla. Jos tämä olisi miesten maailma, vangeista 93 prosenttia olisi naisia.

Kun tietää, että lainsäädäntömme suurelta osin perustuu aikaan, jolloin naisten muodollinen osallistuminen päätöksentekoon oli vielä olematonta, voi ymmärtää naisvallan todellisen syvyyden. Se todentuu tehokkaasti miesaivojen kautta, sillä miehet ovat uskaltaneet panna sekaan omia toiveitaan vain sen seitsemän prosentin verran. Naarastunne on se pohja, jolle lainsäädäntö rakentuu.

Nyt kun naiset ovat oikeusministereinä, naarasaivot hallitsevat meitä vieläkin suoraviivaisemmin. Tuija Brax tuputtaa meille signaalilainsäädäntöä, jonka pitäisi olla vahva viesti rikoksen tekijöille. Ikävä kyllä hän(kään) ei tunnu ymmärtävän, että tällaiset signaalit aiheuttavat miesaivoissa usein täysin päinvastaisen vasteen kuin naarasaivoissa.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 04.11.2010.

Yksi vastaus to “NAISTEN MAAILMAA”

  1. ihan hyvä artikkeli.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: