ISÄPUHETTA

Havainnollisen esimerkin mies- ja naisaivojen erilaisesta toiminnasta saa, kun kuuntelee Tastulan ja Enbusken haastatteluja samasta aiheesta. Lopputulokset ovat kuin eri maailmoista – vai olivatko ne nyt eri planeettoja?

Monille apinoille elämä näyttää olevan kovin vaikeaa. Ahdistaa ja pierettää, masentaa ja tuntuu, ettei saa olla sellainen kuin haluaisi. Itselle tämä näyttäytyy kovin kummalliselta, sillä olen syyllistynyt vain tuohon ilmansaastutukseen – aina ei vaan onnistu olemaan ihmisiksi, vaikka äiti kuinka yritti opettaa sisäsiistiksi. Siksi tämä juttu voi jonkun mielestä tuntua kummalta. Voiko oikeasti olla olemassa apinoita, joita elämä ei henkisesti kurita? Kyllä voi ja suurin osa heistä on uroksia.

Terapeuttirahastajat tietysti huutavat heti, että moinen on vaarallista tunteiden kieltämistä. Niin puhuvat apinat, jotka eivät ole koskaan kuulletkaan sanaa testosteroni. Pitäisikö ymmärtää, vaikka ovat kuusi vuotta yliopistossa verovaroja kuluttaneet?

Eilisessä Sanna Kareisen taustapeiliohjelmassa keskusteltiin veloista. Ahdistus siis tuottaa aivan uusia ihmisryhmiäkin. Lapsellisiin ihmisiin, mammoihin ja vauvapuheeseen kyllästyneet ovat VELOJA, vapaaehtoisesti lapsettomia. Lasten kanssa ei voi käydä keskusteluja filosofiasta, taiteesta, ihmisyydestä, maailmankaikkeudesta (he ovat aikuiseen verrattuna kovin yksinkertaisia). Minä en osaa, enkä halua puhua lasten kanssa. Siksi pysyn heistä etäällä. Näin kommentoi eräs huippusivistynyt velamies.

Aika outoihin keskusteluihin olen netissä törmännyt, mutta nämä velat edustavat kyllä friikkiyden eliittiä. Heidän ”oikea” keskustelupalstansa on jopa salattu, jotta sinne ei eksyisi inhottavia mammakeskustelijoita rentoa velatunnelmaa pilaamaan. Kareisen vieraana oli Vela Sanna Hyvönen. Häntä kuten näköjään kaikkia veloja tuntuu suunnattomasti ärsyttävän se, että muut ihmiset kyselevät lisääntymiseen liittyvistä asioista, joskus epäkorrektisti tai tökeröstikin. Miltä se tuntuu, kysyi Kareinen. Maarit Tastulankin brändikysymys on miltä se tuntui? Taitaa muuten päteä kaikkiin naarasvetoisiin keskusteluohjelmiin?

No ihan mukava, että kysytään, mutta ei tunteen perusteella nyt pitäisi elämän tarkoitusta eli lisääntymistä kyseenalaistaa. Kohta velat varmaan päätyvät niiden ”tutkijoiden” porukoihin, joiden mielestä homous onkin SE juttu ja heterous pelkkä asennevamma. Toinen haastateltava, Väestöliiton tutkija Anneli Miettinen kokee riittämättömyyden tunteita joka asiassa. Sanna pelkää vauvakuumetta, joka tuntuu kauhean pelottavalta asialta (siis se, että velapäätös osoittautuisikin vääräksi).

Olisihan se varmaan shokki noilla alhaisilla testosteroniarvoilla. Sanna ihmetteli, että miehensä ei edes näytä provosoituvan lapsikyselyistä. Niinpä, testosteroni on ihmeaine, joka valuttaa monet harmit miesten hartioilta, mutta jonka puute aiheuttaa naaraille valtaisia riittämättömyyden ja pelon tunteita.

Saanen muistuttaa, että ihminen on pelkkää biokemiaa, kuten kaikki elollinen tällä planeetalla. Pihakoivu osaa yhteyttämällä varastoida auringon energiaa. Me olemme sen verran fiksuja, että osaamme pistää lehden suuhumme ja pilkkoa sen alkutekijöihinsä, jotta aivomme ja lihaksemme toimisivat. Ei siinä tarvita mitään sielua tai henkeä välissä säätämässä. Siksi myös ”tasa-arvo” riippuu biokemiasta. Jos joku haluaa tietää, kuinka lähes todellinen tasa-arvo saavutetaan, niin kerronpa tässä nyt salaisen toimintavihjeen nro 1: kaikki feministit testosteronihoitoon, niin valitus loppuisi alta aikayksikön.

Stereotypioita ja roolimalleja

Todellisuutta vastaan taistelu tuntuu olevan ahdistukseen taipuvaisten ihmisten tapa hallita maailmaansa. Itsellä näitä ahdistuksia ole ollut, mikä saattaa johtua geeneistä tai sitten siitä, että olen hyväksynyt maailman sellaisena kuin se on. Esimerkiksi on vapauttavaa ymmärtää, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Ei tarvitse pohtia joutumistaan helvettiin tai pääsyään taivaaseen. Ei tarvitse todistaa, että olisimme jotain jumalallisempaa kuin muut eläimet, voi hyväksyä yhteiset piirteemme, jotka selittävät jo nyt enemmän kuin kautta aikain tehty ihmis”tieteellinen” tutkimus yhteensä. Ei tarvitse taistella edes roolimalleja tai stereotypioita vastaan, kun ymmärtää, että ne vain kuvastavat lajimme normaalia käyttäytymistä.

Olen ennenkin ihmetellyt yhteiskunta”tieteilijöiden” kyvyttömyyttä ymmärtää keskiarvojen ja erityisesti keskimääräisen käyttäytymisen päälle ja mitä se lauman elämässä merkitsee. Johtuuko kyvyttömyys itse ”tieteenalan” perusaoletuksista vai siitä, että tietynlaisen aivovärkin omaavat apinat kansoittavat alan virat? Tuntuu siltä, että he ovat eksyneet yksittäistapausten viidakkoon, josta on mahdoton nähdä sademetsän koko kuvaa. No, ahdistuksessaan he sitten haukkuvat keskiarvokäyttäytymistä stereotypiaksi.

Heidän mukaansa ei siis ole olemassa metsää, on vain yksittäisiä puita ja haastattelemalla niistä muutamia päästään jyvälle maailmankaikkeuden peruskysymyksistä. Vaarallista ”tieteentekoa” tällainen. Yhtä hyvin he voisivat vaatia, että auringon pitää kiertää maata. Esimerkiksi poikien kiinnostus autoihin ja muihin elottomiin esineisiin sattuu olemaan samanlainen luonnonlaki kuin aurinkokeskeinen aurinkokuntamme. Syntymästä lähtien pojat ovat tyttöjä kiinnostuneempia ei-persoonallisista asioista, kun tyttöjen mielenkiinto kohdistuu voimakkaammin kasvoihin. Ja kun ihmistieteilijät eivät ymmärrä (tai hyväksy) sukupuolten erilaisuuttakaan, he ovat keksineet roolipuheen, senkin haukkuma-aseeksi todellisuutta vastaan.

On aivan eri asia hyväksyä ”roolimallit” kuin käyttää niitä keppihevosina muiden hallitsemiseen. Jokaisella yksilöllä pitää tietysti olla oikeus toteuttaa omia taipumuksiaan, vaikka ne olisivatkin ”roolimallien” vastaisia. Varmaan historiasta löytyy paljonkin tapauksia, jolloin lapsista on yritetty vääntää normin mukaisia vastoin heidän itsellisiä taipumuksiaan. Mutta oikeuttaako se yhteiskunta”tieteilijöiden” nykyään harjoittaman väkivallan? Siinä roolimallipaholaista käytetään avuksi pelottelussa, jolla pakotetaan lapsia (ja aikuisia) jälleen kerran luopumaan omista (tällä kertaa roolimallien mukaisista) ominaisuuksistaan!

Monenlainen isyys

Kaikenlaiselle isyydelle pitäisi olla tilaa yhteiskunnassamme. Kaikenlainen äitiys on jo normi – uraäidin väitetään jopa olevan kotiäidin veroinen. Nyt ollaan tultu ihmeelliseen tilanteeseen, jossa ylhäältäpäin käskytetty totuus kertoo, että uraisyys ei enää kelpaakaan. Ohjeistuksen mukaan kaikkien isien pitää nyt olla uusia isiä, koti-isiä. Mihin se yhteiskunta”tieteilijöiden” yksilöllisyyden ylistys nyt yhtäkkiä katosi???

Kaikki isätyypit pitää tietysti sallia, koska muutoin luisutaan Neuvostoliiton tielle. Onko tällainen akateeminen pakkovalta jollakin tapaa parempi kuin ”patriarkaatiksi” haukutun evoluution tuotantoa olevan ”roolimallin” paine? Väitän, että jopa parisuhteesta lapsensa syntymän jälkeen poistuva isä on parasta, mitä hän voi lapselleen tarjota. Turha haikailla sellaisen perään, jota ei ole koskaan ollutkaan. Tämä isä ei muuhun pystynyt, sellaisen yksilön houkuttelu koti-isäksi olisi lapsen kannalta katastrofi. Jokainen isä tekee omiin kykyihinsä soveltuvan parhaan mahdollisen ratkaisun väistymällä, paiskimalla perkeleesti töitä perheen eteen tai olemalla kotona.

Kaikista ei vaan saa väännettyä koti-isiä kirveelläkään. Ei, vaikka emiritusprofessori Kari Uusikylän mielestä äidin ja isän kahden kuukauden mittainen samanaikainen vauvaloma syntymän jälkeen vähentäisi eroja. Ihan hyvä niiden isien ja äitien kannalta, jotka sitä haluavat, mutta ei tästäkään mitään yleispätevää ja pakollista lääkettä kannata yrittää luoda. Jotkut miehet vain katoavat, ei kai sen pitäisi olla niin kamalaa – äiti ehkä joutuu miettimään, tuliko lähdettyä oikean miehen völjyyn, mutta turha sitäkään on jälkikäteen liikaa murehtia. Pitää vain toivoa, että ne geenit kuitenkin ovat tarpeeksi hyviä.

Tietysti meillä pitäisi olla nykyistä paremmat lauman yhteiset turvaverkot äideille. Lauma on vastuussa tulevaisuudestaan, vaikka velat kuinka panisivat vastaan. Olen esittänyt kansalaispalkkaa, joka maksettaisiin raskauden loppuvaiheista lähtien myös uusille lauman jäsenille. Tämä olisi jonkinlainen sovellus Amazonin alueen alkuperäiskansoilla esiintyvästä moni-isäisyydestä. Heillä ihmisapinan alkuperäinen käyttäytymismalli, lauman yhteisvastuu, on säilynyt näihin päiviin saakka – ominaisuus, jonka me hukkasimme rahan ja omaisuuden keksimisen yhteydessä. Moni-isäisillä kansoilla naiset voivat pitää monia rakastajia ja kaikkia rakastajia pidetään osittain lapsen isinä. Jokainen rakastaja osallistuu lapsen puolustamiseen, koska on mahdollista, että kyse on juuri hänen geeneistään.

Naisen paras ikä

Olisiko Picasson pitänyt lopettaa maalaaminen ja ryhtyä hoitamaan vauvojaan? Jokainen mies on oman elämänsä Picasso. Miehen luovuus ja tuottavuus on parhaimmillaan ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Sen jälkeen aikaansaavuus laskee samaa tahtia naisten hedelmällisyyden kanssa. Isoisäiässä testosteronipitoisuudet ovat jo lähellä naaraiden tasoa. Siksi he usein puhuvat niin pehmoisia kuin puhuvat.

Siksi Esko Kiesi saattoikin olla ikäteoriansa kanssa oikeassa. En tiedä, mistä laskusääntö oli periytynyt Naisen oppaan vuoden 1948 painokseen, mutta siiinä kuultaa syvällinen biologinen kokemus. Kai muistatte tämän autokauppiaan, jonka psykososiaalinen yhteisömme savusti ulos työpaikastaan täysin olemattomilla perusteilla. Oikeastihan Esko vain paljasti pahan tiedon eli epämiellyttäviä totuuksia feministien kannalta. Naisen sopivan iän hän tuli määritelleeksi edellämainitun oppaan lukeneena: sopiva ikä saadaan jakamalla miehen ikä kahdella ja lisäämällä tulokseen seitsemän vuotta.

En ole huomannut, että nämä uuden isyyden huutajat olisivat vaatimassa elintason alentamista, tyytyisivät sähköttömään elämään tai luopuisivat rentoutumismatkoista etelän gigolorannoille ja maailman taidegallerioihin. Ne nyt vaan sattuvat edustamaan perinteisten isien aikaansaannoksia. Nämä isät ovat puolestaan olleet perinteisten naisten aikaansaannoksia. Olisipa mielenkiintoista nähdä, mihin johtaa tämä nykyinen elämisen malli, jossa naiset haluavat olla veloja ja miehet pakotetaan koti-isiksi…

Ehkä joku haluaa tietää, kuinka lähes todellinen tasa-arvo saavutetaan? Kerronpa tässä nyt salaisen toimintavihjeen nro 2: profeministimiehiä saadaan, kun pumpataan määrättömästi erilaisia hormonihäiritsijäkemikaaleja kaikkialle – ympäristöön, ruokaan, iholle, vaatteisiin… Itse asiassa olemme jo hyvässä vauhdissa tällä tiellä. Feministien oikeastaan kannattaisi liittoutua myrkkyfirmojen kanssa. Ehkä he ovat sen jo tehneetkin? Valistuksen tie kun on hidas ja tuskaisa, sillähän tavoitetaan vain ne isät, jotka ovat jo valmiiksi samaa mieltä propagandakoneiston kanssa. ”Perinteisten” isien aivoja valistus harvemmin edes tavoittaa.

Rajaton humpuuki

Velat ja homot taitavat muuten olla aika pitkälle samaa porukkaa. Mitä saataisiinkaan aikaan, jos he yhdistävät säteilevät älykkyytensä? Ehkä SETA:n kannattaisi ottaa velat siipiensä suojaan, ettei näiden tarvitse perustaa omaa etujärjestöä. Ehkä sinne mahtuisivat myös profeministimiehet, sillä samanlaisen sikiönaikaisen hormonialtistushäiriön uhrejahan kaikki oikeasti ovat. Yhteistyö tuottaisi varmaan uusia luomiskertomuksia. Darwinin evoluutioteoria pantaisiin uusiksi, sillä eihän mikään biologinen selitysmalli kelpaa enää 2000 -luvun moderneille apinoille.

Kriittinen mies”tutkimus” eli nais”tutkimuksen” alahaara on keksinytkin jo yhden luomiskertomuksen, homososiaalisuuden. Arto Jokisen mukaan suomalainen yhteiskunta on homososiaalinen, mutta samalla pakkoheteroseksuaalinen. Miehen on haluttava naista, mutta hänen pitää silti pysyä miesten leirissä. Heteroseksuaalisen halun kohde on nainen, mutta homososiaalisen halun kohde on toinen mies. Homososiaalisten heteromiesten kanssakäyminen saa usein homoeroottisia piirteitä. Väänetään kättä, painitaan, poseerataan kameralle – usein alasti. Miksi ne eivät harrasta seksiä keskenään? Voisi olettaa, että se olisi kaikkein järkevin ratkaisu, kun ne ainakin toisiaan haluavat… Jokisen mukaan moderni homoseksuaalisuus syntyi vasta 1800 -luvulla!

Moni voisi tietysti ajatella, että mitä sitten, vaikka joku Jokinen ajattelisi kuinka pöhköjä tahansa. Ei sillä olisikaan väliä, ellei tämä Jokinen olisi TANE:n virkailijoita eli hänellä on puheissaan Suomen valtion virallinen kaiku ja hän pääsee toimessaan kuiskuttelemaan kaikkien kansanedustajien korviin. Sekö selittää monien poliitikkojen kummalliset mielipiteet? Näille yhteiskunta”tieteilijöille” ”tieteen” tekeminen kun on uskomattoman helppoa, ei tarvitse kuin olla jotakin mieltä, niin avot!, jo syntyy uutta tiedettä. Jokisen teesi: Sanoudun jyrkästi irti käsityksistä, että miesten taipumus käyttää väkivaltaa johtuu ratkaisevasti testosteronista, geeneistä, kromosomeista, aivoista, evoluutiosta, lihasmassasta, ulkoisista tai sisäisitä sukuelimistä tai mistään vastaavasta.

Sillä lailla. Ja tämä varmaan uppoaa kansaan kuin häkä. Miksei uppoaisi, luettehan te horoskooppejakin. Juurikin tänään huomasin kaupassa käydessäni, kuinka tyhjiin ensi vuoden horoskooppikirjaset oli Prismasta ostettu. Mikä siinä lienee, että apinoita viehättää humpuuki totuutta enemmän? Täytyy kai siinä olla jotain evoluution tuottamaa tarkoituksenmukaisuutta. Onhan kaikilla alkuperäiskansoillakin omat henkiolentonsa, jotka usein yhdistyvät metsään. Kun uskomme (eli uskotte) mahdottomaan, teettekö sen siksi, että haluatte säilyttää edes ajatuksissanne mahdollisuuden rajattomuuteen ja kaikkivoipaisuuteen?

Miehet sylttytehtaasta

Miespuhetta tulvii joka paikasta, mutta jostakin syystä sitäkin käyvät lähinnä naaraat. Tastula kysyy ohjelmassaan ovatko suomalaisen miehen puhumattomuuteen syynä geenit vai kasvatus – ja kutsuu paikalle kirjailijan! Miksei edes lääkäri Tapani Kiminkistä? Ehkä Kiminkinen olisi liian positiivinen ja ahdistumaton henkilö tähän tarkoitukseen. Mistä sylttytehtaasta tällainen miehenmalli on peräisin Tastula kysyy. Heti perään hän lukee täysin aiheeseen kuulumattoman pätkän 60 -luvun psykologiasta, jossa myönnetään maailman suuret saavutukset miesten saavutuksiksi. Tällä Tastula varmaan halusi naureskellen valistaa, kuinka alkeellisella tasolla tuolloin oltiin.

Oikeastihan lainaus sisälsi pelkkiä tosiasioita. Uros- ja naarasaivojen erilaiset vahvuudet heijastuivat jo silloisessa psykologisessa kirjallisuudessa, vaikka modernista aivotutkimuksesta ei vielä tiedetty mitään (tosin ei se tieto ole saavuttanut nykyisiäkään naistutkimuksen laitoksia). Vaikka Picasso olikin mies, niin tällaisessa naureskelussa pitäisi aina muistaa, että hänkin oli naaraan tuote. Kulunut vitsi, mutta jokaisen menestyvän miehen takana on aina nainen tai yleensä useita naisia. Mikseivät naiset voi olla ylpeitä tästä saavutuksesta, miksi pitää itse yrittää olla Picasso – ja sen eteen on yritettävä kääntää maapallon pyörimissuuntaa?

Tastulan kirjailija oli Poikakirjan kirjoittanut Olli Jalonen. Hän ei kuitenkaan sortunut aivan sellaiseen tyhmyyteen, mihin Tastula yritti houkutella. Tastulan tarkoitushakuisesta lähestymistavasta huolimatta Jalonen pysyi yllättävän täysijärkisellä linjalla. Vaikka sortuikin välillä kotisohvaterapiaan, Olli sentään sai sanotuksi, ettei kasvatuksella voi muuttaa ihmisen ydintä ja että ihminen on perustaltaan hyvä. Tastulalla on aina tämä vakiokysymyksensä, onko ihmisellä vapaata tahtoa? Ikään kuin se nyt enää 2000 -luvulla olisi millään tavalla relevantti asia. Jalonen ei kysymykseen edes vastannut. Ei varmaan kehdannut suoraan sanoa, että mitä helvetin höpinää tää nyt on.

Kansanedustaja ja hiihtolegenda Juha Mieto oli eilen Seppo Konttisen syntymäpäivähaastattelussa. Rehellisen oloinen poliitikko, uskoo tosin jumalaan, mutta muuten kuulostaa täysijärkiseltä. Saunapuhdas luomunainen on paras nainen… alkuasukasmaisessa touhussa on järkeä… jokainen teköö mitä parhaiten osaa… miesten talo on erilainen kuin naisten talo… olen pussannut puunrunkoa enemmän kuin naista… äiti ja rakkaus ovat maailman kaksi tärkeintä sanaa… miehet ajattelee eri tavalla asioista ja naiset äirillisemmin… mummot ovat lapsenlapsille niin äirillisiä ja papat eri tavalla läsnä. Näillä mielipiteillä Mieto ei kyllä läpäisisi Anne Moilasen feministitestiä, mutta niin se vaan Mietokin on aiemmin julistautunut feministiksi.

Feministiksi julistautuminen on poliitikoilta usein pelkkää äkäisten naaaraiden nuoleskelua eli ääntenkalastusta. Samalla tietysti unohtuu, että jokunen ääni saattaa urospuolelta hävitä. Tämä nyt vain todistaa, että naaraiden miellyttäminen on minkä tahansa apinalajin johtajille urosten miellyttämistä tärkeämpää. Milloin joku haluaisi nuoleskella valkoista keski-ikäsitä heteromiestä, joka on luonut tämän hyvinvointivaltion – mitä feministisukupolvi on romuttamassa? Mieto tuntui ymmärtävän hyvin sen henkisen pahoinvoinnin, jota nykyisen mollauskulttuurin kohteeksi joutuvat uroot kokevat. Mutta olisi sen voinut selkeämminkin sanoa.

Suoraa puhetta

Suoraa puhetta on Radio 1:n ohjelma, jota YLE mainosti aivan simona siihen aikaan, kun Anne Moilanen haukkui miehiä. Nyt, kun Rauli Jokelin on tehnyt ohjelmaa miesten aivoilla, mainosprofiilia on pidetty kovin alhaalla. Ei kai siinä paljon ole kehuttavaa, jos miehet keskustelevat asialliseen sävyyn, tunnustavat rakastavansa naisia ja kutsuvat asiantuntijoiksi jopa feministejä – verrattuna ohjelmiin, joissa naaraat käyttivät suoraa huutoa todistaessaan miesten olevan sikoja. Näin eri tavalla sukupuolet käsittelevät julkisuudessa toisiaan.

Lokakuussa Jokelin käsitteli aihetta mies isänä ja kasvattajana. Hän oli kutsunut vieraakseen ammattiyhdistysmiehen, vasemmistoliiton ex-puoluesihteerin ja Miessakeissa vaikuttavan Ralf Sundin sekä professori Kari Uusikylän. Jälkimmäisen asiantuntemuksen olen kyseenalaistanut jo aiemmin. Tällä kertaa hän kyllä päihitti Sundin selkein numeroin, vaikka sortuikin ylistämään yksilöiden erilaisuutta ja lasten massamaista laitoskasvatusta. Hän sentään myönsi, että biologian häivyttäminen on järjetön asia, koska biologia vaikuttaa siihen, mitä meistä tulee. Isyydestä on hänen mukaansa tehty mystiikkaa, vaikka isäksi tuleminen on luonnollinen asia. Niinpä

Sund taisi siis olla melkoinen pettymys? Niin oli. Ei hän mitenkään feminististä poikennut. Ei ymmärtänyt biologiaa ja vaahtosi kuuskuuskuusmallinsa kanssa. Rolfin mukaan biologian merkitys on loiventunut nykymaailmassa. Ai jaha. Sanoisin kyllä, että on käymässä päin vastoin, sen todistaa jo tuo kemikaalijuttu. Tätäkään keskustelua ei voitu käydä vetämättä sotaa kuvioihin mukaan. Kuinka aina sorrutaan näihin helppoihin selitysmalleihin? Sodan käyneissä miehissä oli aivan yhtä paljon koti-isätyyppejä kuin nykyäänkin. Ihminen ei muutu miksikään. Ympäristö muuttuu, jolloin saattaa näyttää, että apinat muuttuvat, vaikka kyse on pelkistä pintailmiöistä.

Kaapista kaappiin?

Tastulalle ja muille valistajille tiedoksi: puhumattomat saattavat olla hidasaivoisia. Tunnustaudun itse hidasaivoisuuden mallikappaleeksi. Isä oli samanlainen eikä hänestä kuoriutunut seurapiirileijonaa edes näkäräisten avulla.  Siksi kirjoitan mieluummin tekstarin tai sähköpostin kuin soittaa pirautan. Siksi kirjoitan mieluummin blogia, sen sijaan että riekkuisin turuilla ja toreilla tai speakers cornereilla. Aivoni eivät vain yksinkertaisesti ehdi reagoida nopeassa ajatustenvaihdossa. Varmaan olen jonkin sortin vammainen – ehkä samanlainen luonnonoikku kuin homot?

Sodan jälkeen perusmies oli sankari ja homo kaapissa. Ei se tietystikään oikein ollut. Mutta onko yhtään oikeammin, että nyt höpöttäjämiehet ovat sankareita ja perusmiehet tungetaan kaappeihin? Sekö on edistystä? Sekö on modernia 2000 -lukulaista sivistystä? Tastulat vapauttavat homoja kaapeista ja tunkevat samaan hengenvetoon tilalle perinteisiä miehiä. Ehkä se on sitä tuottavuutta, eihän kaappeja kannata tyhjillään pitää…

Ehkä joku voisi miettiä, mitä vitun sivistystä tämä tällainen on. Näin voi toimia vain vapaaseen tahtoon uskova, biokemiasta mitään tietämätön apina. Onko se vain niin yksinkertaista, että jonkun pitää aina olla eristettynä, jotta enemmistöllä olisi hyvä olla? Pitäisiköhän tässä muuttaa Hiljaistenmiestenlaaksoon? Sellainen paikka kun on aivan oikeasti olemassa. Jos joku tietää sijainnin ilman googletusta, niin antakaa kuulua, saatte vastineeksi ainakin määrättömästi sympatiaa ja empatiaa vai mitä se nyt sitten lieneekään. Kehuja ainakin!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 20.11.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: