ISÄT OTSIKOISSA

Ainoana isänä Jukka Rasila joutui salaliiton uhriksi viimeisessä Tanssii Tähtien Kanssa -kisassa. Tuomarit väänsivät naisen ja teini-idolin väkisin loppukilpailuun. Harvoin näkee näin törkeän läpinäkyvää tuomaripeliä. ”Never mind the mistakes” kuittasi Uotinen Lauran ja Antin virheet.

Täytyy vielä yhden jutun verran jatkaa isäteemalla. Selitys taitaa olla täysin henkilökohtainen, sillä minusta on tulossa isoisä aivan näillä näppäimillä – asia, johon minulla on tietystikin hyvin vähän henkilökohtaisia ansioita. Sen verran kuitenkin, että aikoinaan on täytynyt saada omat geenit kiertoon. Isoisyys on urosapinalle toiseksi tärkein asia maailmassa, heti isyyden jälkeen. Asia on näin siitä riippumatta, kuinka hyvin uros on saanut sen maailmalle kerrotuksi.

Isyys on loistavuudestaan huolimatta kuitenkin vain sadasosa siitä, mitä äitiys naiselle merkitsee. Meidän on aivan turha liian mahtipontisesti pullistella isyydellämme. Se ei ole sen enempää hyväksyttävää vallankäyttöä kuin mikään muukaan ”tasa-arvon” nimikkeellä toteutettava manipulointi.

Uusi elämä on ihmeellinen asia mahdollisuuksien maailmassa, vaikka todennäköisyyksien maailmassa se on tavanomainen ja normaali biologinen tapahtuma. Vauvan suloisuus ja viattomuus… Viattomuus? Mitä se mahtaa tarkoittaa. Tuskin on syntynyt yhtäkään vauvaa, jossa ei jotain teknistä vikaa olisi, jotain geenivirhettä jossain piileksimässä. Viattomuudella tarkoitetaankin kai yleeensä henkistä viattomuutta. Se on tyhjiin tauluihin uskovien humanistiystäviemme käyttämä termi. Viaton on tyhjä taulu, jota ei ole vielä kasvatuksella pilattu.

Väärin tämäkin. Vauvat eivät ole tyhjiä, vaan täynnä erilaisia ominaisuuksia ja perittyä käyttäytymistä. Kristinuskon oppeja kirjoitelleet apinat olivat siis nykyisiä yliopistohumanisteja viisaampia – 2000 vuotta sitten! He lanseerasivat perisynnin käsitteen, joka sinällään on perseestä ja pelkkää vallankäyttöä sekin, mutta he olivat huomanneet, etteivät lapsukaiset mitään tyhjiöitä olleet. He vain jättivät ovelasti kertomatta, että myös hyväluontoisuus on perimmäinen apinaominaisuus.

Tarvitsemme tiedeministerin

Erilaisuus on elämän ominaisuus. Erilaisuus on myös elämän edellytys. Evoluutio tuottaa monimuotoisuutta. Jos elämän kehityksellä on jokin ”tarkoitus”, se on biodiversiteetin ylläpito. Olisi tietysti kiehtova ajatus, että kaikki ihmiset olisivat koko ikänsä yhtä suloisia kuin vastasyntynyt vauva, olisivat kaikesta samaa mieltä eikä mistään tulisi riitaa eikä erimielisyyttä. Oi jospa olisimme kaikki toistemme kopioita – klooneja siis. Tällainen tulee mieleen, kun kuuntelee pölpötystä julkisuuden areenoilla.

Erilaisuus pitää lajit, yhteisöt ja koko maapallon elossa, sillä erilaisuudesta löytyy turva uhkaaviin vaaroihin, olivat ne sitten näkymättömiä taudinaiheuttajia, päällekarkaavia petoja tai kanssaihmisten huijauksia. Kloonattu metsä olisi kuollut metsä. Sitten meillä on keskuudessamme kulttuuri-, urheilu-, liikunta-, nuoriso-, kirkollisasiain-, tekijänoikeus-, opintotuki- ja tasa-arvoministeri Stefan Wallin, joka vaatii nollatoleranssia niin naisten kuin miestenkin tekemän väkivallan suhteen samoin kuin naisten ja miesten kokeman väkivallan suhteen.

Kuulostaa niin ihqulta, ettei moista kai voi kukaan vastustaa. Eihän väkivaltaa voi kenkään kannattaa. Mutta ei kenenkään pitäisi kannattaa nollatoleranssiakaan, ei missään asiassa, sillä sehän tarkoittaa samaa kuin erilaisuuden kieltäminen. Nollatoleranssi on monimuotoisuuden vastakohta. Stefan on siis asettunut evoluutiota vastaan. Ehkä kirkollisasiat ovat käännyttäneet hänet kreationistiksi? Todennäköisimmin se kuitenkin pulppuaa siitä feministisestä diskurssista, joka on läpäissyt urhean urheiluministerimme.

Joku ehkä saattaa kuvitella, että maailma olisi täydellinen, kunhan vaan kaikki olivat kaltaisiamme. Ei pidä paikkaansa. Ehkä riidat ja stressi olisivat poissa, mutta vain siksi, että kuollut liha ei tunne mitään. Nollatoleranssi on rodunjalostusta, koska nollaan päästään vain geenejä manipuloimalla. Tässä ideologiassaan Stefan ei ole yksin, hänellä on kuuluisia oppi-isiä. Haluaisiko Stefan todella jalostaa meidät lajiksi, joka kaatuisi ensimmäiseen vastoinkäymiseen – kuten neandertalilaiset? Ehkä nämä sukulaisemme eivät hävinneetkään tulivuortenpurkausten vuoksi, vaan liian kapean geneettisen perimänsä vuoksi.

Suomi tarvitsee tiedeministerin, siis sellaisen, joka todella ymmärtää jotain oikeasta tieteestä eikä vain journalistiikasta. Jopa Bangladeshilla on tiedeministeri, mutta ei maailman parhaaksi osaajaksi julistautuneella Suomella! Ovathan nämä Stefanit ja Hennat niin säälittäviä otuksia. Opetusministeri Henna Virkkunen johtaa koulutus- ja tiedepolitiikkaa, kehutaan ministeriön sivuilla. Mitä muuta Hennalla on kuin punatut huulet?

Nauru pidentää ikää?

Olemme melkein selvittäneet maailmankaikkeuden arvoituksen, mutta ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen ei ole vielä edes lähtökuopissaan, kiitos ihmistieteilijöiden. Ihmistieteet selittävät korkeintaan viisi prosenttia lajimme käyttäytymisestä, mutta käyttävät noin sata prosenttia aihepiiriin liittyvästä rahoituksesta. Muutaman sadan vuoden kuluttua jälkeläisemme naureskelevat nykyiselle tietämyksen tasolle ja asettavat sen samaan koriin astrologian kanssa.

Sitä tuomiota odotellessa voimme tarkastella vaikkapa isänpäivän tienoilla meille tarjottua isäaiheista mediapläjäystä. Seuraavat otsikot on kerätty täysin sattumanvaraisesti ilman sen kummempaa missiota puoleen tai toiseen. Jostakin syystä lopputulos on kuitenkin ennalta arvattava. Isiä yritetään kasvattaa. Viesti on se, että isät ovat huonoja, mutta oikealla aivopesulla heistä saanee ihan kelvollisia orjia hoitamaan kakkapyykkiä ja muita ikäviä hommia, jotka jäävät urasorvin ääreen kiirehtiviltä äideiltä hoitamatta. Äitienpäiväuutisointiin verrattuna mediatykitys on täysin päinvastaista. Äitejä kehutaan – mitä nyt feministit yrittävät kasvattaa kuningataräideistä nöyriä työläisklooneja.

Ketään ei jätetä

  • Erkki Arvaja on tullut uskoon ja toimii Katulähetyksen toiminnanjohtajana. Hän auttaa asunnottomia ja alkoholisteja ja muita onnettomia. Katulähetyksen alkutaipaleella 65 vuotta sitten kaikki asiakkaat olivat miehiä, nyt neljäsosa on naisia. SE on Arvajan mukaan huolestuttavaa. Kun olen heiltä kysynyt, ovatko he koskaan olleet isänsä sylissä ja onko heille kerrottu, että heitä rakastetaan, en ole tähän päivään myöntävää vastausta saanut.

Syrjäytyminen alkaa olla siis huolestuttavaa vasta sitten, kun naisetkin putoilevat tasa-arvopolitiikan haurastuttaman lasilattian läpi? Ehkä olisi joskus syytä kysyä äidinrakkaudenkin perään eikä kaataa kaikkea vastuuta isäsylittömyyden niskaan. Äidin hylkäämä lapsi on moninkerroin huonommassa asemassa kuin isän hylkäämä.

Pullamössön isä

Reetta Rönkä on 21-vuotias helsinkiläinen opiskelija, joka pyörii ensimmäistä vuottaan Tampereen aliopiston tiedotusopin laitoksella. Silti hänellä on oma radio-ohjelma, jossa hän käsittelee ajankohtaisia asioita YLE:n arkistomateriaalia rahisuttamalla. Kohtuullisen naitavan näköinen tipu, mutta hiukset paljastavat ansan. Rehdisti Reetta toki kertookin olevansa feministi – voiko Tampereen aliopistossa opiskeleva nuori naaras muuta ollakaan?

  • Tällä kertaa Rönkä kävi Korkeasaaren leijonaisää tapaamassa vuonna 1938. Se oli teljetty eristyshäkkiin, ettei tappaisi poikasiaan. Lisäksi puhuttiin isättömyydestä, isänmaasta, huoltajuuskiistoista, isäkuvan muutoksesta, uskovista ja sateenkaari-isistä sekä kuunneltiin vuonna 1990 radio-ohjelmaan soittaneiden pälätyksiä isistään. Reetta fanitti Jukka Relanderia, Jouko Huttusta ja Isyyden kielletyt tunteet sekä Anna minun rakastaa enemmän -kirjoja.

Reetta kehui vuolaasti omaa isäänsä ja muisti sentään onnitella kaikenlaisia isiä – ehkä myös niitä perinteisiä isiä? Hänen loppukaneettinsa kuului: hyvä isyys on kammottavan kokonaisvaltaista. En oikein ymmärrä, mikä siinä niin kammottavaa on, mutta muodollisesta positiivisuudestaan huolimatta Reetta onnistui luomaan kuvan isästä, jota pitää kasvattaa ja muuttaa. Siitä kertovat hänen arkistovalintansa. Toimittaja käyttää valtaansa valintoja tekemällä.

Vanhempien kosketus paras keskosen kivunlievittäjä

  • Terveystieteen tohtori Anna Axelin ja lääkäri Liisa Lehtonen kertovat, että vanhempien kosketus on tehokkain tapa lievittää kipua ja rauhoittaa keskoskaapissa hoidettavaa lasta. Itse asiassa keskoset pitäisi ottaa ulos kaapista ja panna kenguruhoitoon vanhempien paidan alle. Sylissä on yhtä turvallista kuin keskoskaapissa.

Tässä syyllistytään pahimman luokan sukupuolineutraaliin puheeseen, joka sattuu olemaan samalla äitivihamielistä propagandaa. Ei kengurunpoikanenkaan kiipeä syntymänsä jälkeen isänsä pussiin – koska sellaista ei ole edes olemassa. Äiti ja isä eivät ole tässäkään asiassa samalla viivalla, koska keskonen on leimautunut vain äitiinsä. Siksi kuka tahansa muu henkilö on yhtä hyvä pussittaja kuin isä, vaikkapa omasairaanhoitaja. Jutussa käytettiin termiä vanhemmat vain ideologisista, ei lääketieteellisistä syistä.

Äitiys ja päihteet ovat hankala yhtälö

  • THM Tiina Sutinen on tehnyt väitöskirjan pämppäävistä äideistä ja tullut siihen johtopäätökseen, ettei äitejä saa nimittää päihdeäideiksi vaan päihteitä käyttäviksi äideiksi tai paremminkin naisiksi.

Sutisen perustelu oivallukselleen on näinkin innovatiivinen: emmehän me puhu myöskään päihdeisistä! Niin, mehän puhumme juoppoisistä. Tai yksinkertaisemmin juopoista. Vaikka sana on täysin sukupuolineutraali, kaikki kuitenkin tietävät, että kyse on sikamiehistä.

Suru ei hellitä

  • Iltalehden paperiversio omisti 13.11. kokonaisen sivun Mikael Jämsäsen valitukselle. Huiviin kietoutunut uros siinä vaikeroi maailmansa pysähtymistä. Hän oli muuttanut yhteen naimisissa olevan naaraan kanssa ja saanut lapsen. Tai siis avovaimonsa oli saanut suloisen tyttövauvan. Synnytyksen jälkeen naaras kuitenkin palasi entiseen suhteeseensa. Tieto oli minulle täydellinen shokki. Mikael jäi sairauslomalle ja ryhtyi pyörittämään Lasten Oikeuksien Tuki -yhdistystä. Ahdistus on viety jo käräjäoikeuteen saakka. Nyt Jämsänen tekee asialla politiikkaa ja on yhden asian teemallaan ehdolla eduskuntaan!

Onpa aivan uskomatonta itsekkyyden ylistystä. Malliesimerkki tapauksesta, jossa vain aikuisella on oikeuksia. Voisiko ajatella, että myös lapsella olisi oikeuksia – ei vain äideillä (hylätä lapsensa uran eteen) tai isillä (omistaa siittämäänsä tai siittämäksi luulemansa pienokainen)? Lapsella pitäisi ensisijaisesti olla oikeus mahdollisimman hyviin geeneihin. Mikaelin tulisi olla tyytyväinen, jos on tullut valituksi siittäjäksi. Ei sperma anna oikeutta mihinkään sen enempään kuin hetken nautintoon. Loppu on ansaittava ja sen ainoa mittari on käytännössä naaras. Aivan turha tulla vinkumaan lehtien palstoille isän oikeuksista. Ei sellaisia ole olemassakaan.

Avioliitto muuten on järjestelmä, joka toimii tätä lasten oikeutta vastaan. Siinähän geenien valintaa pyritään rajoittamaan rankoilla moraalikoodeilla. Ehkä olisi jo aika lopettaa uskottomuuspuheet. Naarailla pitää olla oikeus valita lapsensa geenit vapaasti. Varsinkin te ihmistieteilijät voisitte siirtyä moderniin aikaan, sillä teorianne vapaasta tahdosta mahdollistaa mustasukkaisuuden pyyhkimisen pois maan päältä. Ei ihmisiä voi omistaa – vapaus on olevinaan perusarvo kaikessa muussa paitsi parisuhteissa!?

Kuinka kalliiksi tällainen suvaitsemattomuus ja kulissien ylläpito yhteiskunnalle tuleekaan. Ja kuinka kalliiksi isyydestä tappeleminen eri oikeusasteissa yhteiskunnalle tuleekaan! Kokonaiskustannuksia on mahdoton laskea, mutta Juha Hämäläisen selvityksen mukaan ne ovat vähintään 30 miljoonaa euroa vuodessa. Veronmaksajienkin rahaa palaa miljoonatolkulla.

Isän vanhuus saattaa lisätä lasten kromosomivirheitä

  • Downin syndrooman lisäksi myös muut kromosomivirheet saattavat liittyä isän ikään. Riski suurenee noin kolmanneksen isän iän kasvaessa kymmenellä vuodella. Riski on kuitenkin pienempi kuin äidin korkeaan ikään liittyvä riski.

Tämä nyt vain osaltaan todistaa, että isä ja äiti ovat biologisesti eri asioita ja että lapset kannattaisi tehdä mahdollisimman nuorina.

Perinteiset mies- ja naisroolit jyräävät lastenlauluissa

  • Naistutkija (kuinkas muuten!) Taru Leppänen on väsännyt jopa kirjan lastenlaulujen perinteisistä sukupuolirooleista: Vallatonta musiikkia – lastenmusikkikulttuuri 2000 -luvun Suomessa. Gaudeamus on jopa sortunut sen kustantamaan. Leppäsen mukaan laulut eivät vastaa sitä moninaista todellisuutta, jossa lapset elävät. Pojat ovat lauluissa edelleen aktiivisia ja tytöt passiivisia – kun tytöt laulavat niin pojat soittavat. Päiväkotien lauluhetket sukupuolittavat aktiivisuuden ja passiivisuuden. Lastenlaulujen stereotyyppiset käsitykset kasvattavat lapsia tietynlaiseen (väärään) ymmärrykseen.

Mitäpä tähän nyt voisi sanoa? Että taas on verovaroja tuhlattu miinusmerkkiseen ”tutkimukseen”. No, selvisi sentään taas kerran se, miksi kaikki lapset pitää naisliikkeen mielestä pakottaa laitoshoitoon. Kohta tulevat uuden ideologian mukaiset laulukirjat jakoon! Niissä äiti on Neuvostoliiton johtaja ja isä – niin mihin sitä miestä enää edes tarvitaan?

Jokainen teksti, jossa revitetään roolimalleilla ja stereotypioilla kertoo vain tekijänsä valistumattomuudesta ja jämähtämisestä menneisyyden kellareihin. Tulkaa jo vihdoin päivänvaloon ja lukekaa edes yksi aivotutkimusta käsittelevä artikkeli! Tai ottakaa testosteronipiikki, niin maailma näyttää aivan toisenlaiselta.

Isät mukaan neuvolakäynnille

  • Peruspalvelukeskus Aava ottaa ensimmäisenä Suomessa käyttöön moniammatillisen toimintamallin, jolla halutaan varmistaa koko perheen osallistuminen lapsen ja nuoren hyvinvointiin.

Tämähän on mainiota, mutta miksi otsikkoon on taas vedetty opastusta oikeaan isyyteen? Ei sille ainakaan tästä jutusta mitään selitystä löydy.

Miehen käsitys vapaasti liikkuvasta ja lentävästä menijästä päättyy esikoisen syntymään

  • Opettaja Antti Korven mielestä lapsen syntymä merkitsee miehelle totaalista muutosta. Aika ennen syntymää ja syntymän jälkeiset ajat ovat todellisia suuria myllerryksiä isäksi tulevalle. Miehinen potenssi päättyy siinä vaiheessa, kun pitäisi ottaa vastuu lapsista, isät kohtuuttomasti alisuoriutuvat. Teorian siitä, että miehet lähtevät mammutinmetsästyksen ja naiset ovat kotona, Korpi tyrmää täysin. Mammutin metsästys on jäänyt esihistoriaan, miehen on löydettävä paikkansa perheen ja lasten eteenpäin viemisessä.

Joo, isät ovat tappaneet mammutit sukupuuttoon, mutta eivät ne lauman elossapysymisen haasteet ole mihinkään kadonneet. Kaikki miehet eivät vain voi jäädä kotiin eikä se kaikkien aivovärkille sovi. Äitien valinnanvapautta hehkutetaan, isille tarjotaan taas vain yksi oikea malli. Se ehkä sopii hyvin tälle Antille kumppaneineen, mutta suurin osa miehistä ei esimerkiksi syntymämyllerrystä koskaan koe. Juttu perustuu pelkästään yhden uroksen omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin, mutta niistä väännetään surutta the ultimate truth. Näin helppoa on miesten kouluttaminen – tai näin helpoksi humanistit sen kuvittelevat.

Isänä oleminen ei ole helppoa

  • Jukka Sihlman vetää MLL:n isä-lapsi-ryhmää, jossa keskustellaan ja etsitään luontevia tapoja isänä olemiseen. Kaikkein hankalinta isyydessä on Sihlmanin mukaan perinteisen ja modernin isäihanteen välinen ristiriita. Moni nuori isä tuntee olevansa keskellä murrosta, jossa on vaikea löytää oikeita tapoja toimia. Perinteinen tapa olla isänä tulee monelle miehelle selkärangasta. Moni isä haluaisi jäädä kotiin, mutta ei uskalla, koska se ei ole normi. Vaikka mies osaisikin ottaa itselleen isyysvapaan ja isäkuukauden, aito läsnäolo ja lapsen maailmaan heittäytyminen on vielä monin verroin vaikeampaa.

Haa, nyt sentään puhutaan jo selkärangasta. Vähän vielä ylöspäin, niin löytyisivät ne aivotkin. Olisiko se jotain promille isistä, jotka ahdistuvat isyyden vaikeudesta ja etsivät apua keskusteluryhmistä? Laumasta löytyy aina tietty osa apinoita, jotka problematisoivat kaikki eteen tulevat asiat. Hyvä, että heille on apua tarjolla, mutta näidenkö vuoksi koko isyys pitäisi määritellä uudelleen?

Oikeasti isänä oleminen on helppoa. Ei sitä kannata pelätä eikä siitä kannata tehdä ehdoin tahdoin ongelmaa. SE ei ainakaan ole lapselle hyväksi. Ehkä näiden kasvattajienkin kannattaisi hyväksyä erilaiset tavat isänä olemiseen. Ei tästäkään yhtä ainoaa oikeaa totuutta löydy.

Professori Juha T. Hakala on kirjoittanut isille oppaan, Isän kasvatusopin. En ole lukenut, toivottavasti siinä julistetaan enemmän lastenhoitoa kuin isien kasvatusta uusiksi isiksi. Haastattelussa Juhakaan ei näytä kokonaan olevan vapaa tästä isien syyllistämisestä, mutta on hänellä hyviäkin neuvoja. Kohtuuton työelämä vie ajan lapsilta. Hän suosittelee hitaan lapsuuden filosofiaa. Arjen kiireetön ja aikatauluton läsnäolo sekä yhdessä puuhailu ovat tärkeimmät lapsuuden virikkeet. Niinpä. Koskee varmaan myös äitejä?

Kaiken kohkaamisen keskellä on hyvä muistaa, ettei isä ole sama kuin äiti. Äiti herää vauvan itkuun moninkerroin herkemmin kuin isä. Äiti ymmärtää itkun erilaiset vivahteet ja tarkoitukset isää paremmin. Hiirikokeissa on huomattu, että synnyttäneet ja synnyttämättömät naaraat reagoivat itkuun eri tavalla. Vain synnyttäneillä naarailla aivokuoren kuuloalueen toiminta estyi laajalta alueelta, jotta häiriöäänet eivät peittäisi poikasten ääniä. Äitiys on (melkein) kokonaan biologiaa.

Eikö Suomen mediassa voisi olla edes yksi muutosjargonista vapaa isäjuttu vuodessa? Sellaista ei taida löytyä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 26.11.2010.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: