LÄNNEN MALLIIN

Uutisvuodon puolituntiseen valitaan vain nauhoituksen parhaat palat. Kuinka paljon tähän toimeen kätkeytyy sensuuria ja minkä sortin sensorit ovat asialla? Tätä jäi miettimään viimeisintä ohjelmaa katsoessa. Tällä kertaa leikkaukset olivat harvinaisen näkyviä. Liian roisia seksiäkö siellä oli päästelty?

Jörn Donner kertoi Mannerheim -elokuvansa toisessa osassa, että suurmiehemme yritettiin murhata Tampereella 1920 -luvun alussa. Tampere profiloituukin Suomen historiassa erikoisen värikkäänä paikkakuntana. Jostakin syystä se väri vaan on aika punainen. Suora linja sisällissodasta Lenin -museon kautta kulttuuriuskon kehtoon, Tampereen aliopistoon saakka. Siinä sitä on pullistelemisen aihetta kerrakseen? Onnistuneet salamurhat sen sijaan on tehty molemmat Helsingissä, uhreina sisäministeri Heikki Ritavuori vuonna 1922 ja kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov vuonna 1904.

Meillä on suuri tarve olla maailman parhaita asiassa kuin asiassa. Kehumme jopa olevamme väkivaltaisinta porukkaa koskaan, mutta maailmanmittakaavassa taidamme kuitenkin olla pelkkiä harrastelijoita. Telluspoliisina tepastelevalla Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloilla sen sijaan taitaa olla selvitettäviä roskakasoja ihan omallakin takapihallaan, ei tarvitsisi mennä merta edemmäs kalaan. Neljä onnistunutta ja kymmenen epäonnistunutta laumanjohtaja- eli pressamurhaa alle 200 vuodessa – olisiko jonkin sortin maailmanennätys?

Palinin malliin

Tämän lisäksi USA voi ylpistellä lukuisalla määrällä vähempiarvoista sälää, tuoreimpana tapaus kongressiedustaja Gabrielle Giffords. Tasa-arvo alkaa siis toteutua tälläkin saralla, salamurhaajien uhriluettelo onkin ollut kovin yksitoikkoista luettavaa. Onneksi GG näyttäisi toipuvan, mutta kuusi sivullista menetti henkensä ja 14 haavoittui – eikä kukaan oikeastaan ole edes yllättynyt.

Maan poliittista ilmapiiriä seuranneille tämä oli väistämätön tapahtuma. Onko lisää tulossa, vai joko pahimmat paineet saatiin puretuksi? Lännenlokareiden maassa logiikka tuntuu kuitenkin kulkevan pyssynpiippua pitkin. Kirjeenvaihtaja Paula Vilenin mukaan tästä lähtien kongressiedustajat ottavat turvakseen aseen mennessään kannattajiaan tapaamaan.  Mitä mahtaisi suomalaisäänestäjä miettiä, jos pistoolinperä kuikuilisi eduskuntavaaliehdokkaan takin alta?

Syyllinen on tietysti mies, kuinkas muutenkaan. Maan tavan mukaan Jared Lee (taas!) Loughner julistetaan mielenterveysongelmaiseksi yksinäiseksi sudeksi ilman sen kummempaa poliittista agendaa. Tällä kertaa sentään olisi tarjolla selkeä yhteys poliittiseen järjestelmään. Teekutsuliikkeeksi itsensä nimennyt terroristijärjestö on kylvänyt sumeilematta vihaa kansalaisten keskuudessa. Heidän suurin missionsa on vastustaa terveyspalvelujen ulottamista myös köyhille apinoille! (Suomessakin on näitä libertaareja, muun muassa Ilmastofoorumin ex-puheenjohtaja Pasi J. Matilainen).

Sitä niittää, mitä kylvää. Eivät taida nämä teekutsulaiset tuntea tätä suomalaista kansanviisautta. Heidän johtohahmonsa on Sarah Palin, tuo muodokas kurvikaunotar – joku voisi sanoa susi lammasten vaatteissa. Ainakin hänen poliittinen agendansa vetää vertoja kenelle hirmuhallitsijalle tahansa. Hän oli jopa laittanut nettisivulleen kartan, jossa tähdätään aseella terveydenhuoltolakia kannattavia edustajia. Arizonan verilöylyn jälkeen kartta hävisi pikapikaa. Se koira reagoi, johon kalikka kolahti.

Palin siis käytännössä myönsi syyllisyytensä. Eikä hän mitenkään voi kiemurrella vapaaksi moraalisesta vastuustaan, vaikka Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola muotoili YLE:n haastattelussa, ettei Palin kuitenkaan ole syyllinen. Olen toista mieltä. Tämä nyt menee vaan niin kuin lajillamme on tapana. Naaraat antavat virikkeet ja tyhmät urokset tekevät likaisen työn. Urokset pannaan linnaan tai sähkötuoliin, naaraita ei kukaan edes huomaa. Tosi tyhmähän Palin olisi, ellei tällaista perusasiaa ymmärtäisi.

Toimittajien malliin

Parisuhteen hoidon merkeissä katselin eilistä Suomen Urheilugaala -lähetystä. Ministerit ja jopa tasavallan presidentti pääsivät taas patsastelemaan parrasvaloihin. Apinoilta kysyttiin, mikä oli vuoden sykähdyttävin urheiluhetki. Tarjolla oli kolme vaihtoehtoa. Tunsin vain yhden nimen näiden kolmen joukosta, Laura Lepistön pronssimitalin. Mutta mitä hittoa ovat olleet Jere Dahlströmin läpilyönti tai Mikael Järven tuuletus? Ollaanko tässä eletty aivan eri planeetoilla?

Piirikunnallinen läpilyönti oli kansan mielestä olympiamitalia sykähdyttävämpi tapahtuma.  Vaikea ymmärtää, ellei sitten tunnista sitä biologista mekanismia, joka tällaiseen valintaan vaikuttaa. Selitys on testosteroni.

Urheilutoimittajille on annettu suuri rooli gaalapalkittavien valinnassa. He päättävät vuoden urheilijan, vuoden joukkueen ja vuoden valmentajan. Hekö ovat lauman parhaita asiantuntijoita? Jostakin syystä näytti siltä, että toimittajat ovat vähän – eikun oikein reippaasti – kenollaan jääkiekon suuntaan. Vuoden valmentajan valinta oli aivan uskomaton repäisy. Ehkä taas olen vieraalla taivaankappaleella, kun en tajua jääkiekon ihanuutta? Okei, onhan siinä testosteronia, mutta silti. On niitä muitakin testosteronilajeja. Esimerkiksi suunnistus.

Siksipä oli yllätys, että vuoden urheilijaksi valittiin iki-ihana suunnistajakaunotar Minna Kauppi. Valinta taisi tulla Minnalle yllätyksenä. Hänkään ei uskonut, että toimittajat pystyisivät näin viisaaseen valintaan. En oikeasti odottanut, että toimittajat Suomen maassa olisivat näin paljon viisastuneet viime vuosina. Rohkeaa! Joku uskaltaa veistellä toimittajillekin. Näitä rohkeita tarvittaisiin Suomeen lisää. Paljon lisää.

Iltalehden toimittajat ehtivät jo repiä pelihousunsa (tai hameensa) Minnan blogikirjoituksen vuoksi. Harvoin saa lukea niin kaunaista tekstiä toimittajilta. Ei minkäänlaista ironian tajua – vaikka puhuvatkin kirjoituksen sarkastisesta sävystä. Oikeastihan Minnan juttu oli loistavaa ilottelua, itse en moiseen edes pystyisi. Mutta hyvät geenit ovat hyviä joka osa-alueella, tämänhän olemme todenneet aiemminkin. Ja jos satuit googlaamaan Minnan täydellisiä tissejä, niin täältä löytyy paras kuva aiheesta tähän tietoon.

Tässähän melkein rakastuu Minnaan. Ei kai mikään ihme, kun olen jo valmiiksi rakastunut suunnistukseen.

Venäjän malliin

Tämä on sen verran rajua kamaa itänaapurista, että kannattaa katsastaa. Menee apinakin ihan sanattomaksi.

Maailma on mennyt sekaisin jostain iPhonesta. Uskon takia näköjään tehdään mitä tahansa – ostetaan vaikka puhelin, jota ei saa käyttää alle nollan lämpötiloissa. Kai sillä voi soitella tropiikissa, mutta että norjalaiset ja suomalaisetkin hurahtavat moiseen…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 11.01.2011.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: