LAUANTAIN VALINNAT

Mitä tiedät Kongosta? Varmaankin sen, että siellä raiskataan naisia. Jopa sadoittain. YK:kin paheksuu. Sitä et tainnut tietää, että kymmenettuhannet miehet raatavat kaivoksissa orjan asemassa. Siitä ei kuitenkaan saa revityksi seksikästä mediapaheksuntaa. Jälkimmäisen olet sinäkin syyllisenä, jos kuljet kännykkä kourassasi – tai siellä merkkilaukussasi. Kannattaisi lukea Hanna Nikkasen kirja Viaton imperiumi.

Päivän tiedemies

Oikeastaan otsikossa pitäisi lukea vuoden – eikun vuosikymmenen, ehkä vuosisadan tiedemies. Ekologi Ilkka Hanski on pitänyt matalaa profiilia, vaikka hänelle sataa palkintoja toinen toisensa perään. Vai pitääkö joku muu sitä profiilia näkymättömissä – jos nyt vertaa vaikkapa Sofi Oksas -hehkutukseen… Oletko koskaan edes kuullut Hanskin nimeä mainittavan? Hän on sentään yksi tieteellisesti ansioituneimmista ekologeista koko maapallolla. Ei kai sitten olisi kuin ajan kysymys, milloin hänelle napsahtaisi neljän miljoonan Ruotsin kruunun arvoinen tiedepalkinto, yksi maailman suurimmista.

Viime torstaina siitä sitten ilmoitettiin. Hanski on ensimmäinen tämän Crafoord -palkinnon eli pikku-Nobelin pohjoismaalainen saaja. Palkinto myönnettiin lukuisten ekologista tutkimusta edistäneiden lähestymistapojen, käsitteiden ja menetelmien kehittämisestä. Hanskin ”harrastaman” metapopulaatiobiologian tavoitteena on selvittää lajien selviytymisen rajoja sekä etsiä keinoja, joilla ne voisivat säilyä hengissä ihmisen ahneudesta huolimatta.

Viime marraskuussa Hanskille myönnettiin eurooppalainen Latsis Prize -tiedepalkinto ansioistaan biodiversiteetin ja metapopulaatiobiologian tutkijana. Palkinto myönnetään vuosittain tutkijalle tai tutkimusryhmälle, joka Euroopan Tiedesäätiön arvion mukaan on eniten edistänyt oman alansa tutkimusta Euroopassa. Palkintoperusteissa painotettiin myös tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Kaikkia tunnustuksia tuskin tiedänkään, mutta ainakin vuonna 2000 Hanskille ojennettiin arvostettu Balzan-palkinto – muita suomalaisia ei palkinnon 50 -vuotiseen historiaan taida mahtuakaan. Suomen tiedepalkinnon hän sai vuonna 2007. Vuonna 2005 Hanski palkittiin ekologian alan Marsh Award -palkinnolla ja kutsuttiin toisena suomalaisena brittiläisen tiedeakatemian Royal Societyn jäseneksi. Alkukesästä 2010 Hanskille myönnettiin Suomen luonnonsuojeluliiton Ympäristöpalkinto.

Sitten kun tällainen maailmanluokan huippuyksilö sanoo jotain painavaa Tieteen päivien avajaisissa, yksikään media ei noteeraa sitä millään tavalla. Mitä vittua? Kaikenmaailman BB -tähtien ja kirjailijaneitien möläytykset raportoidaan tunnollisesti, mutta kun jollakulla apinalla on tutkimustietoon perustuvaa painavaa sanottavaa, toimittajia ei kiinnosta!

Tässäpä Hanskin ohjeita päättäjillemme – siis helmiä sioille: Pelkkiin filosofisiin pohdintoihin, taikauskoon, ideologisiin uskomuksiin tai uskontoihin perustuvat maailmankuvat ovat nekin menneen maailman perua, mutta niiden kanssa kamppaillaan yhä edelleen, esimerkkinä ideologiseen uskomukseen perustuva maailmankuva, jonka keskeinen ilmentymä on pyrkimys bruttokansantuotteen jatkuvaan kasvuun.

Päivän kolumnisti

YLE/Uusi Suomi -kolumnistiperheeseen on tämän vuoden alusta liittynyt toimittaja Tuomas Enbuske. Olen monesti kehunut Tuomaksen raikasta tyyliä omassa keskusteluhjelmassaan. Siksi kuuntelinkin huuli pyöreänä hänen eilistä vuodatustaan. Mietin, että voiko kaveri puhua ihan tosissaan, vai onko tämäkin taas jotain ironiaa. Moinen tuli mieleen varsinkin Tuomaksen kaivatessa suurempaa lapsenpäästömaksua ja liian halvasta hinnasta masentuneena marssiessa ostamaan tuhannen euron hintaista taulutelevisiota. Joillakin on rahaa tuhlattavaksi asti.

Enbusken mukaan vain taivas saa olla rajana tuloerojen kasvulle. Mitä suuremmat tuloerot, sitä ihanampaa. Aika järkyttävää yksiaivoisuutta. Tällä revityksellä Tuomas harppasi kerralla johonkin akuliinasaarikoski -osastoon. Vai onko se niin, että kolumnissa on pakko vetää överiksi, jotta erottuisi massasta? Pitääkö tehdä itsestään narri saadakseen lukijoita (ja rahaa)? Pitääkö heittäytyä mustavalkoiseksi ollakseen moniarvoinen – no tämä ei nyt tarkoittanut yhtään mitään. Tai ehkä kuitenkin – pitääkö kirjoittaa täyttä paskaa päästäkseen otsikoihin? Leimautuuko kolumnisti väkisin fundamentalistiksi, koska asioita pitää yksinkertaistaa? Sama ilmiö voi tietysti piillä blogistienkin uhkana, nettikeskustelijoista nyt puhumattakaan.

Sitä voisi tietysti myös pohtia, miksi toimittajien ylipäätään pitää keikkua kolumnisteina? Heillähän on mahdollisuus olla äänessä ja toteuttaa poliittista agendaansa varsinaisessa työssäänkin. Vai onko tämä niin pieni maa, ettei kirjoitustaitoisia apinoita ilman toimittajia riitä median jokaiseen nurkkaan? Jokin tässä haisee…

Enbuskelle tiedoksi. Pienet tuloerot tarkoittavat globaalisti pitempää elinaikaa, pienempää lapsikuolleisuutta, pienempää ongelmakimppua (masennusta, lihavuutta, vankien määrää, huumeidenkäyttöä, väkivaltaa), suurempaa yhteisöllisyyttä ja lasten hyvinvointia – tutkitusti eikä vain mielipiteen tasolla.

Päivän lapsellisuus

Suomen hallitus on sitä mieltä, että lasten perhehoito on laitoshoitoa parempi. Näin sanoo sosiaali- ja terveysministeriön apulaisosatopäällikkö Reijo Väärälä. Hallitus hyväksyi tällaiseen näkemykseen perustuvan lakimuutosesityksen torstaina. Mutta aika alkeellisella tasolla vielä ollaan, sillä laki koskee vain huostaanotettuja lapsia. Normaaliperheissä kasvavien lasten ensisijainen hoitopaikka on naarasenemmistöisen hallituksen mielestä yhä edelleen laitos. Missä logiikka?

Perhehoito on paitsi yksilön eli hoidettavan kannalta moninkerroin laitoshoitoa terveellisempi vaihtoehto, myös sen suorat kustannukset tulevat yhteiskunnalle eli veronmaksajille moninkerroin laitosten rakentamista ja ylläpitoa edullisemmiksi. Meillä rakennetaan seiniä, vaikka ne kodeissa ovat jo valmiina olemassa. Kaikki tämä vain siksi, että lapsivihaa potevat naaraat ovat saaneet tahtonsa läpi ja koko Suomi on rakennettu täyteen niin kutsuttuja ”päiväkoteja”.

Kun lasketaan mukaan kaikki ne seurannaiskustannukset, joita laitoshoidossa vajaalle huomiolle jääneiden lasten hoitaminen myöhemmässä elämässään aiheuttaa, ei ole ihme, jos kansakuntamme on vararikon partaalla. Silti hallituksella ei riitä ymmärrystä nähdä, mistä kenkä puristaa. Kauanko meidän vielä pitää odottaa, että järjen ääni saavuttaisi päättäjäpolomme? Kuinka monta sukupolvea pitää uhrata päiväkotikokeilun alttarille?

Suomi on oikea laitosten maa. Vanhukset on tungettu perinteisesti omiin vaivaistaloihinsa. Huostaanotettavista lapsista kaksi kolmannesta tungetaan suoraan laitoksiin, mikä on eurooppalaiseksi ”sivistysvaltioksi” poikkeuksellisen korkea luku. Nytkin tyydytään siihen, että lakimuutos on vain tahdonilmaisu, koska sijoitusperheitä ei kuitenkaan löydy riittävästi. Seuraavassa lauseessa kuitenkin jo tunnustetaan, että Oulun seudulla perhehoitajia on tarpeeksi. Asia siis onnistuu, jos siihen oikeasti halutaan panostaa.

Päivän feministi

Vähemmistövaltuutetuksi itsensä seksin myynnillä keinotellut suomenruotsalainen oikeustieteen ylioppilas (eli siis kymmenen kertaa kaikkia miehiä pätevämpi) Eva Biaudet on kaikkien tuntema feministi – se ei kai ole mikään uutinen. Hän oli tänä aamuna feministitoimittaja Heidi Laaksosen vieraana uudessa YLE:n radio-ohjelmassa Mahdollinen tehtävä. Kokonainen tunti feministijargonia pahimmillaan. Savu jo tuprusi korvista moisen koettelemuksen jälkeen. Yritän kuitenkin pysyä asiassa.

Ohjelman otsikko oli Nykyajan orjuutta. Voiko mitään aihetta enää raiskata tämän pahemmin? Ohjelmassa höpötettiin pelkästään prostituutiosta. Seksikaupan synonyymejä olivat ihmiskauppa ja nykyajan orjuus – sekä Evan että Heidin suusta kuultuna. Evan julistus kuului, että ihmiskaupan uhri on nuori tyttö. Näin sujuvasti orjuus oli valjastettu kahden naisen prostituutiovastaisen sodan välineeksi. Harvoin näin ala-arvoista keskustelua kuulee edes YLE -kanavilla. Katuapinoilta udeltiin mielipidettä orjuudesta ja kysymys kuului: Tunnetko ketään, joka on ostanut seksipalveluja!

Ohjelmassa prostituutio leimattiin rikokseksi. Marjanpoimijoita tuovat yritykset leimattiin ihmiskauppaleimalla. Työperäinenkin ihmiskauppa on seksuaalista hyväksikäyttöä, jos kohteena ovat naaraat. Näin sanailee Eva, joka on itse esimerkkinä nuorille tytöille siitä, ettei kannata turhaan opiskella, kun korkeisiin virkoihin pääsee muutenkin. Kun muistaa sen luonnonlain, että pahimmat saarnaajat itse syyllistyvät juurikin siihen paheksumaansa syntiin, niin tulee pohtineeksi…

Biaudet on Suomen ihmiskaupparaportoija. Mikä on hänen uskottavuutensa ja ammattitaitonsa, jos hän kieltäytyy oman missionsa sokaisemana näkemästä ympärillään rehottavaa ihmiskauppaa? Siitä jopa kirjoitetaan mediassa avoimesti, mutta Evaa kiinnostavat vain naaraspuoliset apinat – niillähän on helppo tehdä politiikkaa omaan pussiinsa. Ehkä Eva tähtää feministivaltion presidentiksi? Onhan hänellä siihen oivat edellytykset. Hän osaa höpöttää ärsyttävällä nuotillaan aivan loputtomasti.

Mihin unohtuivat ne monet esimerkit, joissa Suomessakin miehiä käytetään hyväksi, puhumattkaan kehitysmaiden ala-arvoisista työoloista. Niistä ei kukaan jaksa olla kiinnstunut. Miksei sotilaita tai edes lapsisotilaita koskaan lasketa orjatyövoimaksi, vaikka kaikki tunnusmerkit täyttyvät? Miksei asunnottomia miehiä lasketa yhteiskunnan orjuuttamiksi uhreiksi, vaikka heidät on päätetty tarkoituksella jättää heitteille vain rahan säästämiseksi? Miksei orjatyötä tehneistä banladeshilaismiehistä puhuttu mitään, vaikka vähemmistövaltuutetun toimisto itse määritteli heidät ihmiskaupan uhreiksi? Miksei Olkiluodon orjatyömaasta inahdettukaan?

Miksi ihmiskaupan määritelmät on tehty sellaisiksi, että ne eivät tunnista tai hyväksy miesten orjuutta – vaikka miehet ovat suurin orjien ryhmä niin nykyaikana kuin ovat olleet kaikkina aikoina historiassakin.

Biaudet on myös Suomen edustaja YK:n alkuperäiskansa-asioita käsittelevässä pysyvässä foorumissa. Onko tämäkin työ unohtunut seksivihan alle? Suomi hehkuttaa virallisissa yhteyksissä, että alkuperäiskansojen oikeuksien edistäminen on yksi Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteistä ja kehityspolitiikan läpileikkaavista teemoista. Silti Suomi on Ruotsin ohella ainoa EU -maa, joka ei ole suostunut ratifioimaan alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa ILO 169 -sopimusta – EU -parlamentinkaan vaatimuksista huolimatta! En ole huomannut, että Eva -tyttönen olisi tästä asiasta lausunut yhtään mitään. Intiaaneista on helpompi olla huolissaan kuin saamelaisista?

Päivän parisuhde

Onko nimi tuttu: Katie Price eli glamourmalli Jordan? Entäs tämä: vapaaottelija Alex Reid. En ollut kuullutkaan ennen kuin lööppilehti katsoi tarpeelliseksi valistaa minua heidän parisuhteellaan. Menivät naimisiin alle vuosi sitten ja nyt jo erosivat. Mies syyttää ex-vaimoaan sisäisen naisensa murhaamisesta. Alex on siis transvestiitti, joka luotti vaimoonsa niin paljon, ettei salannut taipumustaan häneltä. Povipommivaimonsa käytti tilannetta hyväkseen ja paljasti asian medialle. Alexin ystävän mukaan Price yrittää tuhota entisen miehensä, joka tarvitsee terapiaa – niinpä tietysti.

Mitä tämä nyt suomalaisille kuuluu? Mitä se kuuluu ylipäätään kenellekään ulkopuoliselle? Varsinkaan kenenkään mieltymys pukeutua haluamallaan tavalla ei pitäisi hetkauttaa ketään. Se on tietysti outoa, että Price olisi pakottanut miehensä pukeutumaan naiseksi julkisuudessa. Kuinka ketään voi moiseen pakottaa? Tai tiedämmehän toki, että naiset pystyvät mihin tahansa ja heille mikä tahansa myös sallitaan – riittää, että on tissit, vaikkapa vain silikonisellaiset.

Ja Jordanilla on sellaiset. Wikipedia jopa pitää merkittävänä sitä, ettei hän ole pyrkimyt salailemaan leikkelyitään: hänen kuppikokonsa kasvoi B:stä kokoon F. Vaikea kai sellaista on salata… Wikipedian arvostus kyllä laski hieman (no oikeastaan aika paljon) kun huomasi, kuinka vähän siellä kirjoitettiin Ilkka Hanskista ja kuinka paljon Jordanista. Ei mitään suhteellisuudentajua. Vai olemmeko ihan oikeasti niin alkeellinen laji, että silikonitissit ovat tärkeämpiä kuin maapallon tulevaisuus? Vai Jordanko tässä onkin se nero? Hän on 32 vuoden ikään ehtinyt kirjoittaa 28 kirjaa, joista kolme omaelämäkertaa – siis kaikkien niiden miesten ja keikistelyjen ja kohotusten ja politikoinnin ja laulamisen ja näyttelijätyön ja kolmen lapsen ja syövästä toipumisen keskellä!

Päivän rimanalitus

YLE kertoi ylpeänä ja ensimmäisenä, ettei Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen aio erota vapaaehtoisesti. No se nyt vielä oli aika loogista. Mutta samaan pötköön paljastettiin, että Ahonen sanoo YLE Uutisille olevansa valmis väistymään, jos liiton hallinto niin päättää. Tämä oli yksi päivän pääuutisia julkisen palvelun mediatalossa eilen perjantaina, 21 päivä tammikuuta armon vuonna 2011.

Ahonen siis on päättänyt lähteä, jos saa potkut. Siinäpä vasta uutinen. Ahonen ei siis aio seurata Norsunluurannikon presidentti Laurent Gbagbon esimerkkiä ja pysyä vallassa siitä huolimatta, että takapuolessa kirvelee kengän jälki. Mutta olisihan se medialle oikea herkkupala, jos Ahonen linnottautuisi norsunluutorniinsa ja panisi henkivartiokaartinsa ampumaan kaikkea liikkuvaa. Ainakin nimi jäisi historiankirjoihin. Ei kai mikään voi olla sen tärkeämpää?

Päivän ministeri

Peruspalveluministeri Paula Risikko kieltäytyy ajamasta lakiin alkoholin mielikuvamainontakieltoa. Terveysalan ammattilaiset ovat ymmyrkäisenä ja kiemurtelevat sähikäisinä lattialla. Jopa juoppomaana tunnetussa Ranskassa mielikuvamainonta on kielletty. Mikä mättää Risikon korvien välissä?

Vastaus on yksinkertainen. Kolme kirjainta. KOK. Kokoomus ajaa suurpääoman etua, sehän on nähty tässä vuosien varrella. Mitä noilla apinoilla on väliä, kunhan vain eurot kilisevät kassaan – ja siinä sivussa tietysti puolueen ja puolueen uskollisten palvelijoiden pankkitileille. Mitään muuta selitystä peruspalveluministerin käytökselle ei voi kuvitellakaan olevan olemassa.

Mikä vittu näitä poliitikko(naaraita) vaivaa? Ranskan malli ei kelpaa viina-asiassa, kun haluttaisiin pelastaa lasten tulevaisuus, mutta Islannin malli kyllä kelpaa, kun halutaan tuhota lasten tulevaisuus?

PS. Nyt lauantai-iltapäivän pääuutinen on se, että pääministeri Mari Kiviniemi ehdotti Ykkösaamun haastattelussa Suomeen perheministeriä. En muista edes pienenpientä mainintaa missään mediassa, kun Ilkka Hanski vaati Tieteen päivien avajaisissa Suomeen tiedeministeriä. Siis oikeaa tiedeministeriä eikä mitään innovaatiopelleä. Mediaa todella vaivaa jokin kumma tauti. Mikä se mahtaa olla nimeltään?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 22.01.2011.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: