PARISUHDEANARKIAA

Miehen ja naisen aivot ovat keskimäärin niin erilaiset, että joutuu ihmettelemään, kuka ylipäätään on keksinyt parisuhteen. No evoluutio tietysti, mutta SE parisuhde on kaukana nykyisestä ikuisesta ja uskollisesta yksinoikeudesta toiseen yksilöön. Evoluution tarkoitus oli vain varmistaa, että jälkeläiset saadaan johonkin tolkkuikään – olisiko se nyt sitten se kolme vuotta. Siihen tarvittiin molempia sukupuolia, mutta myös koko laumaa. Kaksi yksilöä ei olisi selvinnyt hengissä niissä oloissa, joihin meidänkin aivomme ovat sopeutuneet.

Nyt meillä on sitten toisaalta uskonnollinen pakkoihanne asua yhden ja saman apinan kanssa koko ikämme – ja toisaalta romantiikkateollisuuden luoma illuusio rakkauskuluttamisen ihmeitä tekevästä vaikutuksesta. Kummatkaan manipuloijat eivät ole kiinnostuneita itse koe-eläinten eli parisuhteen osapuolten hyvinvoinnista. Taustalla on molemmissa tapauksissa vain raha. Yksiavioisuus varmistaa omaisuuden hallinnan ja romantiikkakulttuuri kuluttajien taskujen tyhjennyksen.

Tämä huijaus on viety niin pitkälle, että jopa valtioiden lait rajoittavat apinoiden monimuotoista seksuaalisuutta ja pakottavat sitä vain yhteen muottiin. Aika erikoista, kun nyt joka puolella kailotetaan monikulttuurisuutta ja erilaisuuden sallimista – parisuhteessa meille kuitenkin tuputetaan vain yhtä mallia! Järkyttävä menneisyyden eltaantunut lemahdus keskellä modernia tieteen aikakautta, jolloin meillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet ymmärtää omaa käyttäytymistämme. Ja oikeastihan meillä onkin, mutta se ei näy mitenkään yhteiskunnan toiminnassa. Voisi kysyä miksi.

Voisi kysyä miksi esimerkiksi aivotutkimuksen tuloksista vaietaan järjestelmällisesti. Jos koululaisille jo opetettaisiin, että Maijalla on todennäköisesti empaatiset aivot ja Matilla systemaattisuuteen taipuvaiset, moni yhteiskunnallinen ongelma kirkastuisi hetkessä. Voitaisiin jopa miettiä parisuhde aivan uudelle mallille. Ehkä voisimme antaa apinoille vapauden päättää aivan itse, millaisissa suhteissa haluavat elää. Ei pitäisi kuulua kenellekään ulkopuoliselle, kaikkein vähiten valtiolle.

Biologia jyrää kuitenkin hiljaa mutta varmasti. Vasta saimme lukea, kuinka geenit vaikuttavat ystävyyteenkin. Et varmaan olisi itse keksinyt sellaista selitystä, että joku geenimarkkeri olisikin valinnut parhaan ystäväsi Sinun itsesi sitä tietämättä. Mutta niin se vaan menee. Sadan vuoden kuluttua ehkä huomaamme oikeasti, että olemme pelkkiä robotteja.

Testosteronimetsästystä

Voisimme jopa kyseenalaistaa sen, tarvitseeko lisääntymisen ja parisuhteen kuulua yhteen. Selitetäänpä hieman. Miehillä ja naisilla siis on keskimäärin erilaiset aivot, mutta sen lisäksi on paljon sekamuotoja. Etsi siitä sitten itsellesi ”se oikea”. Eikä se välttämättä ole juuri se, jolta haluaisit geenit lapsellesi. Varsinkin naaraat valitsevat tarkkaan ja monet haikailevat sen jääkiekkoilijan, golfarin tai Hjallis Harkimon perään. Sitten jos sattuvat sellaisen saamaan, kauhistuvat kohta, kun ei se olekaan uskollinen. Ei alfauros tietysti voi ollakaan uskollinen, sillä ei se olisi alfauros, jos tyytyisi vain yhteen naaraseen. Oikeasti tässä törmäävät yhteen miestyypin ja naistyypin erilaiset aivot sekä lisääntymisstrategiat.

Naaraiden kannattaisi ehkä välttää alfaurosten rengastamista, jos ovat mustasukkaisia. Mutta eiväthän he mitään mahda sille, että ydinjatkos käskee metsästämään mahdollisimman korkeaa testosteronitasoa. Näin syntyy niitä Ellen Nordgreneja, joille miehensä muut naaraat muka tulevat yllätyksenä. Ehkä se on yllätys, jos kukaan ei ole kotona eikä koulussa kertonut elämän tosiasioita. Ellei kestä mustasukkaisuuttaan, pitäisi tyytyä vähempään ja valita paremmin aisoissa pysyvä alemman tason uros. Näitä beetauroksiahan piisaa ja niille jonkinlainen parisuhde on jopa terveyskysymys.

Siis. Naaraiden voitaisiin sallia hakea ne geenit näiltä himoittavilta alfauroksilta. Voitaisiin perustaa jopa palvelukeskuksia, joissa alfaurokset ”luovuttaisivat” arvokkaat siimahäntänsä takkatulen loisteessa ja sampanjapullojen paukahdellessa. Naaraat sieltä sitten menisivät tyytyväisinä sen kiltin beetauroksensa kanssa kotia leikkimään ja uros tietysti kasvattaisi ylpeydellä alfauroksen jälkeläiset – koska naaraat tarvitsevat turvallisuutta ja ne lapsetkin tarvitsevat elättäjän. Joku voi tietysti nyt kysyä, miten tämä eroaa nykymaailmasta, jossa vähintään kuudesosa lapsista on jonkun muun kuin isänsä siittämä. No ehkä ero olisi siinä, että ihannemaailmassa ainakin kolme neljästä olisi varjoisien tuotteita.

”Sen oikean” löytyminen on toisaalta haastellista ja toisaalta helppoa, riippuu paljon sattumasta ja yksilöiden sopeutumiskyvystä. Mutta jos ajattelemme asialle sellaiset tavalliset taavit ja taavittaret, jotka eivät ole sopeutumisen mestareita – ennen pitkää jokin asia rupeaa tökkimään, elleivät aivotyypit kohtaa. Siinäpä sitä on valitsemista. Pitäisikö naaraalla olla urostyypin aivot tullakseen toimeen systemaattisesti ajattelevan vähäpuheisen uroksensa kanssa ja uroksella naarastyypin aivot ymmärtääkseen huippuempaattista aivotyyppiä edustavaa kielellisesti nerokasta naarastaan?

Kuinka löytää se oikea aivotyyppi – niitähän on lukematomia erilaisia yhdistelmiä. Evoluutiolla on onneksi tarjota tunnistusmekanismeja, joilla esimerkiksi hajuaistimme etsii sopivaa vasta-ainetyyppiä edustavat partnerit. Nykyisessä kemikaaliympäristössä tämäkään tunnistus ei enää kunnolla toimi. Varsinkin jos naaras käyttää ehkäisypillereitä, voidaan joutua aivan hakoteille. Kokemuksesta voin sanoa, että on mahdollista löytää naaras, jonka kanssa ajatukset pelaavat yhteen. Vaikkei se olisi se ensimmäinen, se voi olla toinen tai kolmas. Monelle toki käy niin, ettei sitä ensimmäistäkään tunnu löytyvän.

Selviytymistarina?

Voimala -ohjelma esitti viime perjantaina aika dramaattisen esimerkin siitä, kuinka parisuhteen eteen voi joutua tekemään töitä. Moni olisi jo luovuttanut, mutta eivät Tuulevi ja Henrik Aschan, jotka ovat kirjoittaneet kirjan Selviytymistarina, alkoholi parisuhteessa. Mielenkiintoista, miksi nuo nimet ovat kirjan kannessa juuri tässä järjestyksessä, vaikka H on aakkosissa ennen T -kirjainta. Se herättää huomiota nimenomaan siksi, että ohjelmassa paljastui kuinka Henrikin viinanjuonnin syy oli naaraansa ylivalta perheessä. Uros joutui tappelemaan asemastaan miehenä ja isänä – ja tappelee siitä edelleen. Nimijärjestys paljastaa, että tasa-arvoon on vielä matkaa.

Eikä Henrikin tavoitteen pitäisi edes olla utopiaa: haluan vain normaalit miehen perusoikeudet… ”työsuhde-eduissa” on vielä toivomista. Vaimonsa myönsi, että vallan jakaminen on vaikeaa: Kaikki se mulle kertynyt valta, en mä siitä vapaaehtoisesti luovu, hän joutuu ottamaan valtaa multa eikä se käy kauhean kivuttomasti – kukapa luopuisi vapaaehtoisesti saamastaan vallasta.

Parisuhteessa on kaksi ihmistä ja kumpikin kokee omalla tavallaan ja kummankin mielestä oma tapa kokea on se oikea. Tämä tulee juuri niistä erilaisista aivoista ja hormoneista. Tuulevi huomasi, että miehensä parantuminen alkoi siitä, kun lakkasin paapomasta miestäni. Ehkä lakkasi samalla myös manipuloimasta ja antoi miehelleen mahdollisuuden päästä omille jaloilleen? Kun naaras oikein voimalla valloittaa kodin, miehelle jää vain vähän mahdollisuuksia ja yksi niistä valitettavasti on viina.

Henrik koki olleensa alakerran edustaja kotonaan. Hän asui pitkiä aikoja kellarikerroksessa. Vaimon tunnepuhe ei kohdannut ollenkaan, puhuimme täysin eri kieltä ja täysin eri asioista. En ymmärtänyt vaimon puheita, hän puhui jotain hepreaa – vaatimuksia, mikään ei riittänyt, tyytymättömyyttä. En ymmärtänyt, miksei mikään riitä. Varmaankin aika tuttua monessa kodissa? Yllätys oli myös se, ettei edes raitistuminen muuttanut mitään. Minulla on edelleenkin paikka hukassa… edelleen väännetään paikasta.

Taas törmätään näihin aivoihin. Kun systemointiin orientoituneet aivot kohtaavat empatoinnin mestarit, tunteista puhuminen ei voi olla tasa-arvoista ja seurauksena on helposti vahvemman manipulointi. Henrik tunnusti, että on edelleen opettelemassa tunnepuhetta. Jos saan ennustaa, hänestä ei koskaan mestaria tulekaan, siitä pitää aivojensa rakenne huolen. Mitä enemmän vaimo painostaa, sitä enemmän mies menee lukkoon. Välillä jumittaa viikkokausia, paljasti Henrik. Niinpä, ei mikään yllätys.

Ohjelman tyypillisin kulttuuriuskovaisuusosio tuli sitten siinä vaiheessa, kun illan toinen emäntä Raisa Rauhamaa kysyi Henrikiltä, johtuuko tunnepuheen vaikeus siitä, millaisessa perheessä on kasvanut vai tästä meidän kulttuurimallista, millainen on nainen ja mies? Henrikin vastaus: tämän kuin tietäisi, olisin fiksu – varmaan kaikkea näistä. Meillä miehillä on vaikeuksia asioitten julkituomisessa ja asioitten käsittelyssä ja virheiden myöntämisessä… minä ainakin haluaisin olla virheetön.

Raisa siis jätti sen kolmannen – ja ilmeisen oikean – vaihtoehdon tarjoamatta. Jos hän tai Henrik olisivat lukeneet vaikkapa Simon Baron-Cohenin kirjan Olennainen ero, heidän ei olisi tarvinnut edes pohtia oikeaa vastausta. Se oikea vastaus kun tulee sieltä aivojen erilaisuudesta. Ei tarvitse pohtia lapsuuden traumoja eikä kulttuurin malleja, koska niillä on merkityksettömän pieni vaikutus kokonaisuudessa. Ehkä Tuulevilla ja Henrikilläkin olisi ollut elämä raiteillaan, jos heillä olisi ollut tämä Simonin kirja käytössään kymmenen vuotta sitten. Mutta nyt se on olemassa, löytyy luultavasti jokaisesta kirjastosta. Vain idiootti jättää sen lukematta – oli sitten parisuhteessa tai ei.

Kurkkudiplomatiaa

Jokin aika sitten parisuhdeasioiden asiantuntija Iltalehti kertoi brittitukimuksesta. Siinä oli tutkittu pariskuntien riitelyä. Sen mukaan suurin osa riidoista koskee aivan mitättömiä asioita. Vuodessa riitoja syntyy keskimäärin 320 (!) kappaletta ja ne kestävät keskimäärin kymmenen minuuttia – kymmenen minuuttia huutoa siitä, että taas jätit partahippuset lavuaariin! Aivan oikein, tämä oli riitojen yleisin syy. Toisella sijalla tulee likainen vessanpönttö ja kolmannella TV -kanavalta toiselle hyppiminen. Yhdeksän kymmenestä riidanaiheesta on tällaisia tyypillisiä naaraiden jäkätysaiheita. Vain yhdeksänneksi oli päässyt syy, josta myös miehet voisivat motkottaa: turhan tavaran hamstraaminen.

Mielenkiintoista, kuinka nämä kaikki yhdeksän riidansyytä sijoittuvat kodin reviirille ja siihen, kenen ehdoilla kodissa eletään. Naarailla on tiukempi käsitys pesän siisteydestä, siitä ei kai ole mitään epäselvyyttä. Mutta jos ymmärrettäisiin, että se johtuu evoluutiosta ja sen jättämistä jäljistä aivovärkkiimme, voisimme ehkä suhtautua ymmärtäväisemmin erilaisuuteen. Miehet eivät vittuillakseen jätä sukkia lojumaan keskelle lattiaa, vaan siksi, ettei asialla ole heille mitään merkitystä. Mikään atomi aivoissa ei kerro heille, että nyt poika teit väärin. Ne ainoat atomit tulevat sieltä naaraan kurkusta ja kun sitä sorttia kertyy tarpeeksi, miehen kurkusta saattaa ruveta valumaan jotain nestemäistä.

Niin kauan kuin biologia jätetään parisuhdepolitiikan ulkopuolelle, on aika vähän toivoa minkäänlaisesta edistymisestä, kirjoitetaan näitä selviytymistarinoita sitten kuinka korkeat pinot tahansa.

Pariero

Parisuhde tuhoaa ihmisten talouden, mutta kasvattaa yhteiskunnan taloutta. Tällaisen johtopäätöksen voi tehdä Nordean teettämästä kyselystä. Sen mukaan kaikkein varmimmin perheen talouden tuhoaa avioero. Kuolema tai työkyvyttömyys tulevat kaukana perässä ja työttömyys jossain vielä kauempana. Kulutustalous sen sijaan voi sitä paksummin, mitä huonommin apinoilla menee. Bruttokansantuote kasvaa onnellisuuden laskiessa – taisitkin aavistaa tämän jo ennestään?

Lapsiperheistä vain kolmasosa kuvitteli voivansa säilyttää nykyisen asuntonsa erotilanteessa. Asuntoja tarvitaan siis lisää. Autoja tarvitaan kaksi yhden tilalle ja kaikkea muutakin kahvinkeittimestä lähtien. Mediamaksu kaksinkertaistuu, YLE:ssä siis hykerrellään. Naapureillakin riittää pälpättämistä. Kaikki muut paitsi eron osapuolet voivat paksusti. Jopa sosiaalityöntekijät ovat iloisia, sillä heillä on varma työpaikka tulevaisuudessakin neljäsosan yksinhuoltajista turvautuessa toimeentulotukeen.

Nordean ekonomisti Pasi Sorjonen ihmettelee, miksei avioerojen taloudellisista vaikutuksista keskustella, vaikka erot ovat yleisiä ja niiden taloudelliset vaikutukset suuria yksilöiden kannalta. No eikö Nordeassa muka tiedetä syytä hiljaisuuteen? Itsehän Pasi jopa antoi vastauksen ihmettelyynsä. Nagatiiviset vaikutukset ovat suuria yksilöiden kannalta. Sillähän ei ole mitään väliä niin kauan, kunhan vaan markkinatalous pörrää entisellään tai entistä vinhemmin. Nordeakin voi sitä paksummin, mitä enemmän apinat eroilevat.

Stereotypiaa

Hauska haastattelu City -lehdessä. Siinä prokatiiviseksi haukuttu toimittaja Ari Peltonen kysyi kristillisdemokraattien puheenjohtajalta Päivi Räsäseltä, pitääkö miehen olla perheen pää. Kysymys osoitti, ettei toimittaja tiedä parisuhdelogiikan alkeitakaan, koska kysymyksen taustalla oli oletus miehestä perheen päänä. Perheen todellinen johtaja on kuitenkin 95 prosentissa tapauksista naaras – vaikka tilanne saattaa tyhmemmästä näyttääkin päinvastaiselta.

Siksi myös Iltalehden asiasta värkkäämä kysymys oli idioottitasoa: pitääkö puolisoiden asemien olla tasa-arvoiset? Vastaajista 75 prosenttia sanoo kyllä. Tietysti, koska vain se 25 prosenttia vaivautui miettimään asiaa enemmän kuin kaksi sekuntia. Tämä lieneekin aika yleispätevä suhde missä asiassa tahansa, esimerkiksi kirkkoon kuuluu 80 prosenttia ihmisistä – vain viidennes on jaksanut miettiä asiaa tarpeeksi erotakseen.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 25.01.2011.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: