PALJASTUKSIA

Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI julkaisi eilen raportin Suomen ihmiskaupasta. Viimeksi instituutti pääsi julkisuuteen viime marraskuussa julkistaessaan raportin miehiin kohdistuvasta väkivallasta. Tämä uusikin selvitys tuo raikkaan tuulahduksen feministisen pakkovallan ummehduttamaan diskurssi-ilmastoon. Vaikka raportista löytyy kiitettävästi uhri- ja konteksti- sanoja, näkökulma on kuitenkin monipuolisempi kuin se totuttu ihmiskaupan ja prostituution välille vedetty yhtäläisyysmerkki.

Raportin julkistaminen pakottaa kaikki valistuneet kansalaiset kysymään, miksi ihmeessä meillä on korkeapalkkainen vähemmistövaltuutettu, kun oikeaa tietoa tulee vain tällaisista tutkimuslaitoksista? Miksi meillä on vähemmistövaltuutettu, jonka ainoa missio näyttää olevan ilotyttöjen ja seksinostajien vainoaminen? Emme nimittäin ole kuulleet Eva Biaudetin suusta ensimmäistäkään lausetta työperäisestä ihmiskaupasta, jonka uhreja HEUNIn mukaan Suomessakin on kymmeniä, ellei satoja. Evan hellimää naiskauppaa sen sijaan ei ole löydetty sinnikkäistä etsinnöistä huolimatta.

Kummia termejä

Ihmiskaupparaportin tekijöinä on kolme naarasta, Annina Jokinen, Natalia Ollus ja Minna Viuhko. He ovat tarkastelleet ihmiskauppaa ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön kontekstissa. Onko tämä olevinaan suomenkieltä? Mistä tällainen kontekstikieli oikein pursuilee keskuuteemme? No sieltä ”ihmistieteiden” laitoksilta tietysti. Yliopistomaailmassa ollaan niin hienoja, ettei impivaarasuomi enää kelpaakaan. Tarkoittaisiko tuo edellinen lause suomeksi jotain tällaista: Ihmiskauppaa on tarkasteltu tilanteissa, joissa ulkomainen työvoima joutuu hyväksikäytön kohteeksi.

Raportin mukaan vakavimmat hyväksikäyttötapaukset ovat ihmiskauppaa, mutta niitä ei haluta sellaiseksi määritellä. Vuosittain tulee tietoon kymmeniä tapauksia, mutta yhtään tuomiota työperäisestä ihmiskaupasta ei Suomessa ole annettu. Vakavimmat tapaukset ovat ravintola- , rakennus- ja puutarha-aloilla. Tässä laajuudessa työperäistä ihmiskauppaa ei ole aiemmin Suomessa tutkittu – eipä niin, kun kaikki energia on mennyt naiskauppahypetykseen.

Suomessa on niin kummallinen rikoslaki, että se määrittelee ihmiskaupan toiminnaksi, jossa henkilö on joutunut parituksen tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien ostamiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Jostakin syystä prostituutio on haluttu erottaa muusta työnteosta. Miksikö? Siksi, että se helpottaa naisliikkeen elämöintiä naiskaupalla. Se myös tarkoittaa, että muuhun lain tarkoittamaan ihmiskauppaan ei ole riittänyt kiinnostusta eikä rahaa.

Prostituutioon mahdollisesti liittyvän ihmiskaupan pitäisi ilman muuta sisältyä pakkotyöhön ja siten olla verrannollinen muun työperäisen ihmiskaupan kanssa. Vasta siten voitaisiin odottaa edes jonkinlaista tasapuolisuutta ihmiskauppakeskustelussa. Vaikka rikoslaki siis on huonosti (lue: tarkoitushakuisesti) kirjoitettu, siihen tuskin on odotettavissa muutosta, siitä pitää BB -akselin toinen pää eli oikeusministeri Tuija Brax huolen. Hänen missionsa on vääntää naiskaupparuuvia niin kireälle, että veri vain roiskuu ilotyttöjen korvista.

Jopa raportin kirjoittajat toteavat seuraavaa: rajasimme aluksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja prostituutioon liittyvän ihmiskaupan tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksen aikana kävi selväksi, että rajanveto työperäisen hyväksikäytön ja seksuaalisen hyväksikäytön välillä on usein häilyvä, eikä välttämättä tarkoituksenmukainen.

Jos naiskaupan uhrien löytyminen on vaikeaa, niin yhtä vaikeaa on meille markkinoidun ihmiskauppauhrin löytäminen muutenkaan. Hyvin harva on esimerkiksi kaapattu väkivalloin. Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että 16000 ihmiskaupan uhrista vain sata on kidnapattu. Määritelmään voi myös liittyä kulttuurirasismia. Hollannin korkeimman oikeuden päätöstä pidetään merkkitapauksena, kun siinä tulkittiin kiinalaisravintolassa työskennelleet kiinalaiset ihmiskaupan uhreiksi, sillä he työskentelivät 11-13 tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa, saivat palkkaa 450-800 euroa kuukaudessa ja nukkuivat kaikki samassa huoneessa! Ehkä vaadimme liikaa, jos kiinalaiset pakotetaan elämään yhtä steriilisti ja yksin omissa kämpissään kuin meidätkin?

Tuottavuusohjelma vähentää tuottavuutta

FST5 esittää hyviä ohjelmia liian usein, niitä ei voi kaikkia millään seurata. Eilen sattui kuitenkin kohdille Spotlight, jossa käsiteltiin harvinaisen tärkeää asiaa eli tuottavuudella huijaamista. Ja ketkä sitä harjoittavatkaan: valtiovarainministeriön NPM -uskoon hurahtaneet virkamiehet ja heidän nöyrät äänitorvensa eli poliitikot – Jyrki Katainen piikkipaikalla. Tulee vain miettineeksi, miksei kukaan viitsi käyttää omia aivojaan, vaan uskovat kaikenlaiseen valmiina tarjottavaan mantraan, josta jopa joutuu maksamaan huippukalleille konsulteille.

Mutta ei kai tässäkään mitään uutta ole? Laumaeläimillä on tarve uskoa ja jopa maksaa uskonsa edestä. Kriittinen ääni löytyi tällä kertaa Tilastokeskuksesta, Valtiontalouden tarkastusvirastosta ja Vaasan yliopistosta (heureka, vihdoin saamme jotain ulos Vaasankin yliopistosta). Vielä hauskempaa on, että kriitikot ovat tällä kertaa katseenkestäviä naaraita.

Nyt on sitten tutkimuksilla todistettu se, minkä tavallisella apinalogiikalla on pystynyt ennakoimaan jo vuosia sitten. Valtion tuottavuusohjelma vähentää tuottavuutta! Ei kai siinä näin pitänyt käydä? Valtiovarainministeriön virkamiesten mielestä kaikki on kuitenkin mennyt aivan suunnitelmien mukaan eikä pienintäkään kauneusvirhettä ole havaittavissa. Kuulostaako tutulta? En muista yhdenkään huijarin koskaan myöntäneen virheitään. Jopa Egyptin ”presidentti” Hosni Mubarak on sitä mieltä, että hänen pitää istua pallillaan, koska muuten maa ajautuu sekasortoon! Sic! Ikään kuin hänellä olisi enää mitään sanomista mihinkään. Ikään kuin muumio kykenisi estämään kaaoksen. Sitä vaan ihmettelen, ettei EU ole vieläkään pystynyt katkaisemaan suhteitaan moiseen ääliöön.

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Velipekka Nummikoski heilautti itsensä kerralla Suomen Mubarakiksi ja valtakunnallisen idioottikerhon puheenjohtajaksi. Nämä vvm -virkamiehethän ovat uskossaan pahempia kuin kirkon piispat konsanaan! Mutta Velipekkaa tituleerataankin Jyrki Kataisen oikeaksi kädeksi…

Thatcherin jalanjäljillä

Valtion tuottavuusohjelma perustuu oppiin nimeltä NPM – melkein siis kuin NLP. Vaasalaistutkija Kirsi Lähdesmäki kertoi New Public Management -uskonnon perustuvan muun muassa Margaret Thatcherin ajatuksiin ja politiikkaan. Nimenomaan politiikkaan, sillä eihän kyse ole mistään tieteellisestä opista, vaan uskosta yhdenlaisen ajattelutavan hyvää tekevään vaikutukseen. Tässä tapauksessa se sattuu olemaan markkinausko, jota tungetaan väkisin julkiseen hallintoon. Tuottavuusohjelma muuten on vain yksi pieni osa tätä huijausta. Pitäisi varmaan joskus kirjoittaa omistakin kokemuksista tällä saralla.

NPM:n vuorisaarnaan kuuluu tuottavuuden parantaminen, markkinamallien soveltaminen julkiseen palvelutuotantoon, liikkeenjohdon periaatteiden soveltaminen johtamiseen; tehokkuus, taloudellisuus, vaikuttavuus. Harri Holkerin (kok) hallitus aloitti tämän tien kulkemisen ja Raimo Sailaksen (sd) paperi paalutti sen suomalaisen politiikanteon peruskiveksi vuonna 1992. Oppia haettiin merten takaa Australiaa myöten. Suomesta onkin sittemmin tullut NPM:n pohjoismainen mallimaa. Meillä potkitaan väkeä pois tuottavuuden nimissä, vaikka meillä on Pohjoismaiden ohuin julkinen sektori ja meillä pitäisi olla 200 000 julkisen alan työpaikkaa enemmän, jotta olisimme muiden tasolla.

Tilastokeskuksen dosentti Anna-Maija Lehto ei ymmärrä, mihin valtiovarainministeriön laskelmat perustuvat. Hän on omien tutkimustensa perusteella päätynyt siihen, että ne on vedetty lähinnä hatusta. Tuottavuusohjelman (lue: väenvähennysohjelman) vaikutukset näkyvät myös työolo-ongelmien radikaalina lisääntymisenä.

Mitäpä sitten sanoo Valtiontalouden tarkastusviraston johtava tuloksellisuustarkastaja Minna Tiili? Hän on nimenomaan arvioinut valtion perseellepotkimisohjelman tuottavuutta ja päätynyt siihen, että ohjelman mukana kokonaistuottavuus on laskussa. Se on vähentynyt kolmen vuoden aikana prosentin vuosivauhtia. Eduskunnan tarkastusvirastokin on tulokset nähtyään havahtunut vaatimaan ohjelman lopettamista – mutta vvm istuu tyytyväisenä omalla perseellään. Nummikoski sentään myöntää, ettei hallintovirkamiehen työn tuottavuutta voi mitata. Silti hän uskoo asiaansa: tuottavuutta voidaan parantaa antamalla potkut virkamiehen työtoverille – tuottavuushan siinä tuplaantuu!

Ongelma on vain siinä, että työmäärä pysyy entisellään, ellei sitten kasva poliitikkojen keksiessä koko ajan lisää töitä virkamiehille. Ei ihme, jos päitä rupeaa putoilemaan, kun stressi kaataa työnsä säilyttäneet. Luulisi nyt olevan pelkällä apinajärjelläkin ymmärrettävissä, ettei selkänahasta voi repiä määrättömästi ilman negatiivisia seurausvaikutuksia. Mutta siellä ministeriössä taitaa olla kovin leppoisat oltavat, ei tuottavuusohjelma rassaa. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, ministeriöihin palkataan vaan lisää väkeä.

Ihme bantu

Media paljasti ikään kuin vahingossa, että Porvoon terveyskeskuksessa työskentelee sairaanhoitaja, jonka palkan maksaa lääkeyhtiö Sanofi-Aventis. Hän toimii ”projektissa”, joka keskittyy aikuisiän diabetekseen. Kuinka ollakaan, tällainen massavaiva, johon takuuvarmasti saadaan uppoamaan mittava määrä lääkkeitä. Hoitaja plaraa läpi potilastietoja ja kutsuu kaikki vähänkin sokeriviisarin värähdystä hipovat ”seurantaan”. Lääkeyhtiö vakuuttaa, että he toimivat pelkästään laupiaana samarialaisena ilman pienintäkään oman edun tavoittelua.

Saat uskoa ihan mitä lystää, mutta muistuttaisin jonkun sanoneen, ettei maailmasta löydy vaatimattomintakaan ilmaista lounasta. Se on se hau, joka siellä kummittelee, tiedostimme sitä tai emme. Hau ohjaa meitä uskomattoman hienovaraisesti, mutta tehokkaasti. Vai ovatko ne lääkeyhtiöiden lääkäreille tarjoamat ilmaiset matkat ja muut etuudet nekin pelkkää hyväntekeväisyyttä? Ja diabetes sattuu olemaan Sanofi-Aventiksen keskeisiä ”osaamisalueita” eli rahantekosairauksia.

Siksi on aika erikoista, että ministerimme Paula Risikko (kok, kuinkas sattuikaan), joka luki asiasta lehdestä eikä siis tiedä siitä sen enempää kuin Sinäkään, suhtautui asiaan periaatteessa myönteisesti. Valvira ei osaa kommentoida, ei myöskään Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Eivät osaa sanoa mitään, vaikka säädösten mukaan potilasasiakirjoja saa käsitellä vain hoitoon osallistuva apina. Aventishoitaja ei osallistu hoitoon, hän vain markkinoi lääkkeitään. Laillisuustulkinnan pitäisi olla harvinaisen yksinkertainen.

Apinalogiikan mukaan tämä on nyt vain yksi tapa, jolla julkista terveydenhoitoa ollaan romuttamassa. Kiitos kokoomukselle tästäkin. Yksityistäminen on päivän sana. Yritykset ovat hyväntekijöitä. Olemme menossa USA:n malliin samaan aikaan kun siellä suunnistetaan meidän jalanjäljille. Muutos on kai tässäkin tärkeintä. Koskaan ei muka saa jämähtää paikalleen, aina pitää muuttua, muuttua, muuttua… muuten ei talouden rattaat pyöri.

Ministeriössä rehottaa

Kai tämäkin idioottiuutinen pitää noteerata? Aamulehti ehti tällä kertaa ensin. Oikeastaan tämä on vanha juttu. Joku nyt vaan sattui olemaan huomiota vailla ja ”vuosi” vanhan kyselyn julkisuuteen. Sen mukaan työ- ja elinkeinoministeriössä jopa 20 henkilöä on kokenut seksuaalista häirintää; jopa juhlissa on yritetty lähennellä ja katseet ovat viipyilleet. Ministeriössä on muuten 600 työntekijää. Aika vaikea tuosta nyt on vetää Anni Sinnemäkimäistä johtopäätöstä, että häirintä on työ- ja elinkeinoministeriössä iso ongelma tai että epäasiallinen ja vähättelevä käytös rehottaa ministeriössä. Ai niin, mutta Annihan edustaa Suomen virallista feministipuoluetta.

Minusta kiinnostavampi tieto on se, että ministeriössä on 600 työntekijää. Siinä on puolet liikaa, aivan todella. Olisiko aika ruveta toteuttamaan tuottavuusohjelmaa?

Keskeinen asia tässä koko kohussa on tietysti se, ettei yhtään valitusta häirinnästä ole tehty sen paremmin henkilöstöjohtaja Mikko Salmenojalle kuin työsuojeluvaltuutetullekaan. Tämä nyt vain todistaa, että häirityksi itsensä tunteneet ovat ymmärtäneet asian mitättömyyden, mutta ovat sitten kuukautisvaivojensa pakottamina keksineet raapustaa kyselyyn jotain vittumaista. Olisi muuten kinnostava lukea tuo selvitys. Varmaan sen täytyy edustaa akateemisen tutkimuksen korkeinta huippua, ei kai Pekkarisen ministeriölle mikään muu kelpaa.

Ministeriön ykkösurokset ovat tietysti kuin kusi sukassa. Kansliapäällikkö Erkki Virtanen huutaa apuun nollatoleranssia. Eihän uros muuta voi. Olisi entinen, jos sanoisi vain so what – mikä asian tärkeyteen suhteutettuna olisi oikea kommentti. Perään voisi lisätä, että opetelkaa nyt te toimittajat ja feministit viimeinkin olemaan ihmisiksi.

Lööpeissä tämä tietysti vääntyi siihen malliin, että ministeriössä työntekijöitä on häiritty seksuaalisesti. Siitähän ei ole kysymys, ennen kuin asia tutkitaan. Nyt vasta muutama apina tuntee tulleensa häirityksi. Se on vain yhden osapuolen aivoraeaktio. Syytetyillä saattaa olla asiasta aivan erilainen mielikuva. Kummanko aivot siis toimivat ”oikein”? (No tietysti ne naaraan aivot, siksihän meillä vangitkin ovat melkein kaikki uroksia).

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 04.02.2011.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: