HISSIKATSE, TISSIKATSE, VIIPYILEVÄ KATSE…

Veronmaksajien rahoja käytetään taiteen tukemiseen noin 270 miljoonaa euroa vuodessa. Suurin osa siitä menee perinteiselle ”korkeakulttuurille”, jonka suurin kuluttajaryhmä on yli 45 -vuotiaat naiset. Taas yksi tulonsiirto (rikkaiden ja koulutettujen) naaraiden hyväksi. Leikkausvihje Kataiselle: tästä kertyy 200 miljoonaa säästöä!

Työ- ja elinkeinoministeriön ”seksuaalisesta häirinnästä” nostettu kohu on vuoden turhin uutinen. Miksi sitä kannattaa edes kommentoida? Siksi, että sillä hallitaan mieliämme ja yllättävän moni lauman jäsen kieltäytyy ajattelemasta, mistä tässä nyt oikein olikaan kysymys. Meitä on peloteltu seksillä jo 2000 vuoden ajan, joten olemme valmiiksi virittyneenä liittymään lynkkausporukkaan heti, kun joku lausuu maagisen tunnussanan seksi. Feminismi on viisaasti valjastanut tämän kristinuskon perussynnin omaksi keppihevosekseen.

TE -ministeriössä on 600 työntekijää. Heistä 20 kokee tulleensa häirityksi. Aivan turha on vedota siihen, että vastausprosentti oli vain 40, sillä vastaamatta jättävät yleensä ne, joilla ei ole mitään valittamista. Vastaajat eivät siis edusta satunnaisotosta koko joukosta. Häirityksi itsensä kokevia oli toisin sanoen kolme prosenttia koko laumasta. Ja mikä olikaan mielenterveysongelmaisten määrä maassamme? Jopa kolmasosalla on psyykkisiä ongelmia ja viime aikoina erityisesti nuorten naaraiden mielenterveys on ruvennut järkkymään poikkeuksellisen tiuhaan tahtiin.

Voidaanko siis sanoa, että häirityksi itsensä tunteva todennäköisesti kuuluu näiden sairaiden joukkoon? Mielestäni voidaan. Sen jälkeen on loogista kysyä, mitä mieltä on yrittää muuttaa kaikkien miesten ja valtaosan naisten käytöstä (lue: biologiaa) vain siksi, että varjeltaisiin sairaiden yksilöiden päänsisäistä epätasapainoa? Olisiko ennemminkin syytä yrittää parantaa nämä onnettomat? Sitäkin voisi miettiä, miksi juuri nuoret naiset oireilevat nykyään. Ei se ainakaan ”häirinnästä” johdu, sillä sitä meillä on ollut keskuudessamme miljoonia vuosia. Mutta feminismi ei tässä laajuudessa ole aiemmin puskenut päälle. Olisiko jossakin syytä katsoa peiliin?

Sopivasti satuin kuuntelemaan juuri äsken Liisa Keltikangas-Järvisen haastattelua radio Puheen lauantaivierasohjelmassa. Siinä vasta nainen! (Olikohan tämäkin nyt seksuaalista häirintää?) Hän sattui mainitsemaan, että stressinsietokyky kehittyy varhaislapsuuden turvallisessa ja stressittömässä ympäristössä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsi on pienenä säästynyt laitoshoidon paineilta. Ehkä normaalielämän häirintänä kokevat ovatkin niitä, joita on pieninä raahattu väkisin päivä”koteihin”?

Ohjelma löytyy Areenasta elokuulle saakka. Kannattaisi kuunnella. Miten saisin Sinut houkutelluksi tähän tärkeään ajankäyttövalintaan? Pitäisikö kieltää vaarallisena? Se saattaa tuhota aivosi.

Kaunis Kaarina

No saimmehan me tämän ”uutisen” myötä taas yhden kielletyn katseen lisää. Viipyilevä katse. Myönnän syyllistyneeni moiseen syntiin useammin kuin kerran. Oikeastaan se on yksi mieliharrastuksistani. Kauneutta unohtuu aina ihailemaan. Olenko siis rikollinen? Pitäisi varmaan panna vankilaan, täysihoidosta nauttimaan. Tosin yksikään naaras ei ole kehdannut valittaa, jotkut ovat jopa halunneet sänkyyni – eivätkä ole tehneet ilmoitusta raiskauksesta.

Olen myös siekailematta kehunut naaraita sopivissa tilanteissa. Jopa työpaikalla. Eräällä työmatkalla tulin kertoneeksi kollegalle, kuinka kaunis nimi Kaarina onkaan. Oikeastikin olen sitä mieltä, sillä lapsuudessa pienen maalaispuodin ainoa myyjätär oli kaunis Kaarina. Se kommentti johti herkkusuhteeseen ja pitkäaikaiseen ystävyyteen. Olenko siis moninkertainen rikollinen?

Mutta osaavat ne naaraatkin, jopa työpaikalla.

Muistan yhdenkin tapauksen, jolloin firma oli järjestänyt sidosryhmätilaisuuden. Illan tyylikkäin leidi haki tanssiin ja kysyi ensimmäisen kipaleen aikana, tunnetko rintojeni kosketuksen. Mahtoiko se olla seksuaalista häirintää – en jäänyt miettimään. Se oli vientiä se, vaikka samassa tilaisuudessa toinenkin naaras oli yrittänyt päästä jatkoille. Ikävä, kun joutuu tekemään tuollaisia valintoja. Toiseksi jäänyt poistui harmissaan paikalta kesken kaiken. Vieläkin on paha mieli, sillä ei hänessä mitään vikaa ollut. Se toinen nyt vain sattui olemaan nuorempi ja aggressiivisempi…

Muistan toisenkin tapauksen ajalta, jolloin nimikkeeni oli johtaja. Huoneeseeni tuli kaunis nuori naaras, erään projektin vetäjä. Hän sanoi muitta mutkitta siinä tuolilla istuessaan, että olisi mukava rakastella työhuoneessa. Voit vapaasti arvella, teinkö hänestä ilmiannon työsuojelutarkastajalle. Muutenkin johtaja -tittelistä tuntui olevan kummasti hyötyä naarasmarkkinoilla. Siksi kai bisnesmaailmassa kohta kaikki ovat olevinaan jonkin sortin johtajia?

Kannattaako edes mainita, että kaikki nämä naaraat olivat naimisissa ja useamman kuin yhden lapsen äitejä.

Tasa-arvolaki”

Laki naisten ja miesten (miksi tässä järjestyksessä?) välisestä tasa-arvosta määrittelee seksuaalisen häirinnän seuraavasti: seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tässä laissa sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.

Melkoisen kaikenkattavaa. Vaikka olisit vaivaisukko, joku voi kokea sinut ahdistavaksi tai muuten vaan ei-toivottavaksi. Tämän rinnalla jumalanpilkkasäädöksetkin ovat pähkinöitä. Et voi yhtään mitään, jos joku häiriintynyt apina kokee itsensä häiriintyneeksi ja nimeää sinut syylliseksi. Jää vain ihmettelemään, kuinka tällainen lainsäädäntö on mahdollista nykymaailmassa. Tulee keskiaika mieleen – ai niin, mutta emmehän me ole apinoina miksikään ehtineet muutamassa sadassa vuodessa kasvaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön Tasa-arvoasiain neuvottelukunta antoi lakiehdotuksesta lausuntonsa vuonna 2008. Allekirjoittajat Heidi Hautala ja Hannele Varsa vaativat siinä, että luonnoksesta olisi pitänyt poistaa ilmaisu ei-toivottu, koska uhrin ei tarvitse vastustaa häiritsevää käytöstä. Tämä lienee EU -direktiivin sisältö. Häiriintyneen henkilön ei siis tarvitse sanoa, etten halua olla katseesi kohteena. Siten yksikin vilkaisu saattaa viedä sinut käräjille, jos eteesi on tupsahtanut tissejään tyrkyllä pitävä telaketjufemisti.

Lausunnossa perusteltiin vaatimusta sillä, ettei uhri välttämättä pysty puolustautumaan häirintätilanteessa, koska hän ei yllätykseltään pysty uskomaan tilannetta todeksi ja hän ”jäätyy” toimintakyvyttömäksi. Loistava analyysi, sillä olen itse useasti urani varrella joutunut tilanteeseen, jolloin aivot ovat totaalisesti tyhjentyneet (jäätyneet) jonkun latoessa kirkkain silmin täysin idioottimaista valhetta. Aika usein lausujana on ollut nainen. Aivojani on siis sorkittu ja henkistä koskemattomuuttani raskaasti loukattu, mutta ei minua mikään laki suojaa.

Miksi seksuaalinen häirintä on tuomittavampaa kuin kaikki muu häirintä? Eikö häirintöjenkin pitäisi olla tasa-arvoisia keskenään? Eipä tietenkään, sillä laumaelämä ei millään eläinlajilla toimi tasa-arvoisesti. Naaraan kokemus ohittaa aina uroksen kokemuksen. Rikkaan kokemus ohittaa aina köyhän kokemuksen. Oppineen kokemus ohittaa aina syrjäytetyn kokemuksen. Tunteet ja kokemukset eivät ole tasa-arvoisia.

Niinpä tälläkään vuodatuksella ei ole mitään merkitystä, koska sen on kirjoittanut köyhä uros, vaikka kouluja olisikin käynyt.

Tämä epätasa-arvo olisi mielestäni jopa ok, jos samaan aikaan ei suureen ääneen huudettaisi tasa-arvon perään. Se on yhtä läpinäkyvää valehtelua kuin aikanaan punalippujen alle omittu rauhanaate. Vieläkin sana rauha herättää pelkästään kielteisiä mielikuvia, koska se on aikoinaan alistettu politiikanteon välineeksi. Tasa-arvon kanssa on käynyt samoin.

Sukupuoleen perustuva häirintä

Tasa-arvolaista löytyy myös termi sukupuoleen kohdistuva häirintä. Sillä tarkoitetaan tässä laissa henkilön sukupuoleen liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista ja jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.

Tätä häirintää ei näköjään kukaan valvo eikä seuraa. Meillähän saa jatkuvasti levittää valheellista tietoa toisen sukupuolen tekemisistä, syyttää tekaistuilla perusteilla milloin mistäkin ja nimitellä millaisilla termeillä tahansa – eikä kukaan puutu asiaan. Joka päivä saamme lukea, kuulla tai nähdä mediassa, kuinka miestä halvennetaan sukupuolensa perusteella, kollektiivisesti. Tämä loukkaa päivittäin henkistä koskemattomuuttani, vaikka mielestäni olen moneen kertaan määritellyt sen ei-toivottavaksi. Tässä nyt vielä vihonviimeinen vastustuksen ilmaisuni: pidän moista toimintaa ei-toivottuna!

Koen nykyisen feministisen ilmapiirin päivittäin uhkaavana, vihamielisenä, halventavana, nöyryyttävänä ja ahdistavana. Koen olevani huonompiarvoinen kansalainen sukupuoleni vuoksi. Koen ajojahdin henkilökohtaisena loukkauksena. Tämä kaikki kuluttaa henkiset voimavarani loppuun. Kenelle voin valittaa? Toivottavasti ei tasa-arvovaltuutetulle ainakaan…

Mielikuvapolitikointia

Hesari jaksoi vielä tänään vatvoa TEM -höpinää. Kolme toimittajaa ilmoittautui jälleen feministijournalistien joukkoon: Marja Hannula, Kalle Silfverberg ja Jouko Juonala. Juonala löi tällä kertaa pohjat kehumalla muiden ministeriöiden hyvinvointia. Siis aivanko oikeasti maan suurimman päivälehden toimituksellinen taso on NÄIN alkeellinen? Joukopoika oli soitellut eri ministeriöiden luottamusmiehille (joukossa entinen kaunis naaraskollega, ainakin yksi lounas muistuu mieleen) ja kysynyt, esiintyykö teillä häirintää.

Soittelun johtopäätöksenä Juonala toteaa, että muiden ministeriöiden henkilöstö voi paremmin kuin TEM:n. Tämä sillä perusteella, ettei yhdellekään luottamusmiehelle ole ilmoitettu seksuaalisesta häirinnästä. Mutta tilannehan on aivan sama TEM:ssä! Ei sielläkään ole yhtään ilmoitusta tehty. Juonalan logiikka ei yllä edes sammakkotasolle.

Sinänsä Juonala tuli tahtomattaan paljastaneeksi, ettei ministeriötasolla esiinny minkäänlaista seksuaalista häirintää. Koko häirintäilmiö taitaakin olla enemmän mielikuva- kuin reaalimaailmasta.

Feministit yrittävät pelastaa tilanteen selittämällä, ettei työyhteisöissä uskalleta ilmoittaa häirinnästä. Surkeaa valehtelua, tunnustaisivat edes joskus tosiasiat tosiasioina.

PS. Haukutaan nyt saman tien Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, joka tänäisessä Hesarissa haluaa Aalto-yliopiston kampusalueen sijoittuvan muutenkin ahtaan Töölönlahden rannalle, vaikka yliopiston rehtori Tuula Teeri kannattaa Otaniemeä. Mitä sen Pajusen päässä oikein liikkuu? Siksikö vain pitää pullistella, että Otaniemi on Espoon puolella? Siksikö vain pitää tehdä lyhytnäköisiä päätöksiä, että kaikki pitää saada omiin näppeihin? Helsingillä on sentään vielä Helsingin yliopisto ja viimeistään parin vuosikymmenen kuluttua Otaniemikin on Helsingissä. Voiko Suomen suuripalkkaisin kaupunginjohtaja oikeasti olla näin hölmö?

Pistipä silmään Ilta-Sanomien puolensivun kokoinen mainos Hesarissa. Siinä olivat vierekkäin samankokoiset esittelyt Timo Laukkiosta ja Viivi Pumpasesta. Edellinen on kertomassa sunnuntain Inhimillinen tekijä -ohjelmassa (kannattaa katsoa!) kokemuksiaan leukemiaan sairastumisesta. Olen puoli-ihminen kuului otsikko. Viivi puolestaan valittaa missivuoden kallista hintaa: unettomuutta, kiusaamista, loppuunpalamista. Tuleeko mitään mieleen? Löytyykö näistä otsikoista ja kokemuksista jotain tasa-arvoa?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 05.02.2011.

4 vastausta to “HISSIKATSE, TISSIKATSE, VIIPYILEVÄ KATSE…”

  1. Luulen, että seksuaalisesta häirinnästä kohistaan nykyisin niin paljon, koska feministien vanha keppihevonen, sukupuolittunut (oikeammin sukupuolitettu) väkivalta, on alkanut ontua pahasti. Kaikki kunnolla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, ettei feministien väkivaltateoria pidä paikkaansa, vaan naiset ovat parisuhteissa vähintään yhtä väkivaltaisia kuin miehet. Tarvetta uudelle ”ongelmalle” siis on.

    Kuvaavaa on, että vaikka työpaikoille on luotu järjestelmät häirintätilanteiden selvittämistä varten, ei niitä käytetä. Anonyymeissa kyselyissä sitten herkkähipiäisimmät purkavat pahaa oloaan leimaamalla muita. Mitään todellista näyttöä minkäänlaisesta häirinnästä ei tarvita, minkä vuoksi Seksuaalinen häirintä on erittäin toimiva ase feministien arsenaaliin.

    • Näinhän se on. Tosin en usko, että feministit luopuvat tästä väkivaltateemastakaan. Eihän kyse ole tosiasioista eikä tiedosta vaan tunteista, joilla ihmisiä hallitaan. Tässä taistossa miehet ovat pahasti alakynnessä, sillä naisten näkymätön valta on monin kerroin tehokkaampaa kuin miesten muodollinen valta. Se näkyy kauniisti tässä TEM -jupakassakin. Täysin turha kohu ilman minkäänlaista asiapohjaa, mutta johtavat urokset eivät uskaltaneet sitä sanoa ääneen, vaan heidän piti nöyrinä poikina ruveta sopertamaan jotain nollatoleranssia.

      Välillä tällainen typeryys rassaa aivoja oikein kunnolla, vaikka tietääkin että kyse on biologiasta. Joskus silti odottaisi ihmettä eli että pystyisimme edes kerran käyttäytymään ”ihmisiksi” – kun erikoislaatuisuuttamme niin suureen ääneen korostamme.

  2. ”Tosin en usko, että feministit luopuvat tästä väkivaltateemastakaan.”

    Eivät varmasti. Niin iso rahasampo on kyseessä.

    Huvittavaa oli seurata median reagointia, kun ilmenikin, että häirintäkokemuksistaan oli työ- ja elinkeinoministeriön kyselyssä raportoinut 14 naista ja 7 miestä. Tulos ei ilmeisesti aivan vastannut odotuksia miesten määrän osalta.

    Vähemmän huvittavaa on se, että tällaiseen se median huomio ja aika sitten tuhraantuvat. Luulisi, että isompiakin ongelmia maasta löytyisi, jopa tasa-arvon saralta.

  3. Kuten rohkea nainen Katriina Järvinen sanoi, luokkayhteiskunta on ehdottomasti suurempi rajoittava tekijä kuin sukupuoli. Jostakin syystä tästä ei pidetä meteliä.

    Jep, tuo seitsemän miestä on aika hyvä. Urosten pitäisikin oppia valittamaan. Ei kai se nyt aivan mahdotonta ole, vaikka onkin biologian vastaista? Olisi mukava lukea muutaman vuoden kuluttua näitä häirintätutkimuksia, kun kolme neljästä häiriintyneestä olisikin miehiä…

    Kaikille miehille siis muistilappu otsaan: aina kun nainen katsoo sinua puolta sekuntia pidempään, puhuu sinulle ikäviä tai kehuu paitasi väriä, pukeutuu tissivaon paljastavaan asuun tai liian lyheen mekkoon, vitsailee miesten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä toisten naisten kanssa kahvitauolla, lähettää sinulle seksuaalisväritteisen sähköpostikuvan muka vitsin varjolla, kysyy sinulta mites kotona hurisee, koskettaa sinua, ilmehtii merkitsevästi tai jopa ehdottaa jotain epänormaalia – tiedät, että olet joutunut seksuaalisen häirinnän uhriksi ja sinun velvollisuutesi on kertoa asiasta esimiehillesi ja työsuojeluvaltuutetulle ja medialle ja tasa-arvovaltuutetulle JA aivan erityisesti sinun tulee valittaa asiasta kaikissa työoloselvityksissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: