T-tossuilua

Lööppi iltapäivälehdessä: ”Susanna puolustaa Mattia raivokkaasti” (Mervin hyökkäyksiltä). Näinhän se menee – mies ei voi ainakaan julkisesti mitenkään puolustautua naisten mielivallalta. Siihen tarvitaan toinen nainen.

Näin paukkupakkasilla monien varpaita palelee. Ei kipristele enää, kun menet ja ostat oikeat T -tossut. Rovaniemeläinen matalan profiilin yritys T -tossu Ky valmistaa kaikenmoisia lämpösuojia monosuojista ajokenkäsuojiin ja taukotossuihin. En tiedä, millä tuotenimellä omat tossuni kulkevat, mutta ne ovat todella omiaan tällaisella kelillä. Ne vedetään normaalien talvikenkien päälle, suljetaan vetoketjulla ja tarvittaessa suu kiristetään pohkeen puolivälistä nyörillä tuiskua vastaan. Alla on kulutusta kestävä ohut pohja ja sisällä kevyt huopavuori.

Eivät ne mitkään juoksukengät ole, mutta ei tulisi tällaisilla säillä muutenkaan mieleen lähteä maratonia taittamaan. En osaa edes kertoa, missä tossuja on myynnissä. Itse olen törmännyt niihin vain Keltamäen perheyrityksen myymäläautossa. Hinta ei ole aivan halvimmasta päästä, mutta hinta/laatusuhde on kohdallaan. Harmi, ettei valmistajalla ole omia nettisivuja. Puhelinnumero sentään löytyy. Voisi siis olettaa, että T- tossu Ky on todella pieni perheyritys.

Ylinormaalia

Tällä aasinsillalla päästäänkin sitten sujuvasti politiikan pariin. Milloin viimeksi muistat kuulleesi elinkeinoministerin tai muidenkaan päättäjien olevan huolissaan pk -yrityksistä? Koko termi pk alkaa olla historiaa. Ketä nyt pieni tai keskisuuri kiinnostaisi, kun maksi- ja ikeakoko on niin seksikästä? Päättäjät läähättävät vain kasvuritysten ja uusien nokioiden perään. Luultavasti suurin osa yritystuistakin tuhlataan epätoivoiseen kasvurityslannoitukseen.

Olen tainnut selittää jo aika monta kertaa, miksi olemme niin lääpällään kaiken suuren perään. Pelkkää alkukantaista biologiaa sekin, aivan sama ilmiö kuin miksi kaikki muutkin eläimet menevät sekaisin luonnottaman suurista ärsykkeistä. Linnut esimerkiksi hautovat mieluummin ylisuurta tekomunaa kuin omia pieniä muniaan. Olemme ylinormaaleiden ärsykkeiden uhreja aivan samalla tavalla kuin muutkin geenikokoelmat. Emme ole kirjosieppoa kummempia ihaillessamme Nokiaa, Ikeaa, Coca-Colaa, S -ryhmää ja muita idioottifirmoja.

Miten niin idiootti? Eivätkös ne kaikkein tehokkaimmin tahkoa rahaa? Kyllä, ne ovat kaikkein moraalittomimpia toimijoita, joiden menestys kiskotaan alihankkijoiden, raaka-ainetuottajien, kuljetusyritysten ja muiden pienten toimijoiden – sekä loppupeleisssä kuluttajien kukkaroista. Niissä piireissä oikeudenmukaisuudella ja ”moraalilla” on yhtä vähän tekemistä kuin hyeenoiden ja korppikotkien taistellessa seepranraadon ympärillä.

Mutta mehän olemme olevinamme jotain muuta, eikös vain. Olemme nostaneet itsemme eläinten yläpuolelle. Ehkä olisi jo aika todistaa väite oikeaksi? Ehkä voisimme aloittaa siitä, että lopetamme kaiken mittaamisen pelkkä dollarin, euron tai juanin kuva aivoissamme. Ehkä elämän pitäisi olla hieman monimuotoisempaa? Oikeasti se sitä onkin, mutta nykyinen politiikka ei asiaa tunnu ymmärtävän. Poliitikot joutuvat kummallisen uskonnollisen hurmoksen valtaan heti, kun pääsevät päättämään muiden rahoista – ja elämästä. Se usko on taloususko, jolla ei ole mitään tekoa reaalimaailman kanssa, kuten ei muillakaan uskonnoilla.

Mubarakin perässä

Egyptissä meno oli Mubarakin aikana sellaista, että hänen sukunsa ja poliittiset liittolaisensa sekä liikemieseliitti kahmivat valtavat ominaisuudet itselleen. Samat nimet pulpahtavat pinnalle kerta toisensa jälkeen, kun asioita ruvetaan penkomaan. Tämä suunnaton puhallus kansalta eliitin taskuun toteutettiin laajojen yksityistämisohjelmien varjolla. Julkista taloutta yksityistettiin vauhdilla, mikä osaltaan jyrkensi kansan jakautumista köyhiin ja rikkaisiin. Siksi rahvas lähti kaduille. Opimmeko me tästä mitään?

Kuulostaako jotensakin tutulta? Sama kehityshän on parhaillaan käynnissä meillä täällä Suomessa, maassa joka kutsuu itseään demokratiaksi. Demokratia on kuitenkin melko heppoinen rakennelma, sillä se ei estä vallan pesiytymistä aivan jonnekin muualle kuin kansan käsiin. Meilläkin kaikkea mahdollista yksityistetään kiihtyvällä vauhdilla, pelkkään uskoon perustuen – uskoon, jonka käytäntö on jo todistanut vääräksi. Totuudella ja tiedolla ei kuitenkaan ole tunnetusti mitään merkitystä valtapolitiikassa. Meilläkin rikkaus keskittyy yhä pienemmän joukon käsiin, joukon, johon kuuluvat niin vaaleilla valitut päättäjät kuin aivan muulla logiikalla toimiva yrityseliitti. Nämä ovat kuitenkin löytäneet toisensa ja symbioottinen suhteensa näyttää toimivan loistavasti.

Se toimii jopa niin loistavasti, että sekä pääministeri, työministeri että elinkeinoministeri kiittelevät kilvan Nokiaa hyvistä ratkaisuista yhtiön valmistautuessa irtisanomaan tuhansia työntekijöitä ja jättämään vielä suuremman joukon alihankkijoitaan työtä vaille. Se sama pääministeri eli loistavana kokovartalonaaraana tunnettu Mari Kiviniemi ei ole vieläkään avannut omaa vaalirahoitussalkkuaan ja opasti puoluettaan pitämään suun kiinni vaalirahasotkun tullessa julki keväällä 2008. Se siitä avoimuudesta Suomen politiikassa.

Egyptin valtionsyyttäjä ei ole vieläkään pyytänyt muita maita jäädyttämään Mubarakin varoja. Eipä tietenkään, sillä hän on Mubarakin nimittämä uskollinen virkamies. Löytyisikö Suomesta mitään tähän viittaavaa? Miksei oikeuskansleri halunnut tutkia Kiviniemen vaalirahoitusta? Miksi perustuslakivaliokunta löysäili Matti Vanhasen tapauksen? Pienen, mutta havainnollisen esimerkin eliitin keskeisestä vehkeilystä ja oman erityisaseman väärinkäytöstä kertoo tapaus Merja Vanhanen.

Kansalaispalkkaa perkele!

Jos meillä on suuryrityksiä, niin meillä on myös suurmiehiä, joita kukaan varteenotettava apina ei uskalla kritisoida. Vai oletko kuullut yhdenkään ministerin sanovan mitään poikkipuolista esimerkiksi Jorma Ollilasta tai edes Björn Wahlroosista? Suuren kanssa on mukava olla kaveria. Pauli Aalto-Setäläkään ei malttanut olla kehaisematta, että on päässyt saunaan Anssi Vanjoen kanssa…

Vai onko niin, ettei eliitissä oikeasti olekaan mitään moittimista? Jospa media vain on leimannut heidät syyttä suotta? Tällainenkin ajatus hiipi mieleen, kun lueskeli eilistä BW -otsikointia. Siinä YLE mainosti Nallen sanoneen EK:n veroseminaarissa, että maataloustuet ja nuorten sosiaalietuudet pitää leikata. Mutta kun lukee jutun, ei voi olla kuin samaa mieltä Wahlroosin kanssa kaikista asioista, etenkin siitä, että meidän on saatava aikaan järjestelmä, jossa osa-aikatyön vastaanottaminen ei heti johda sosiaaliturvan menettämiseen. Tämä on askel kohti kansalaispalkkaa ja se tärkeä askel on otettava.

Maan tärkein mediatalo valitsi negatiivisen otsikon sen sijaan, että se olisi huutanut: Walhroos vaatii kansalaispalkkaa! Mutta sehän olisi ollut positiivinen asia. Toimittajien näyttää olevan aivan pakko etsiä mätää sieltäkin, missä sitä ei ole. Nalle on kannattanut kansalaispalkkaa ainakin kymmenen vuotta. Media kuitenkin tekee ne tärkeimmät valinnat. YLE olisi voinut nostaa kansalaispalkan mediakeskustelun keskiöön haastattelemalla ministereitä ja tutkijoita, mutta sitä se ei tehnyt. Näin haudattiin olennaisen tärkeän asia joko täydellisen ammattitaidottomuuden tai toimittajien omien poliittisten intohimojen alttarille.

Taidanpa tarkistaa käsityksiäni Wahlroosista.

Pieni, tai edes normaali olisi kaunista

Pienyritysten verkosto olisi tuottavampi, ihmisystävällisempi ja enemmän yhteisöllistä onnellisuutta tuottava kuin suuryritysmafia. Elämä ei todellakaan olisi piiruakaan huonompi, vaikka meillä ei olisi Coca-Colaa. Voit tehdä samanlaisen ajatustestin mille tahansa suurfirmalle ja tulos on aina sama. Mutta jos lähikorttelissa ei olisi suutaria tai pesulaa, jos meillä ei olisi perheviljelijöitä ruokaa tuottamassa, elämä olisi paljon vittumaisempaa. Suuryritys on kasvoton, etäinen ja hylkii kansalaisten yhteydenottoja. Siinä voi jäädä monta hyvää ideaa syntymättä.

Sain tähän konkreettista perstuntumaa, kun minulla olisi ollut pienen pieni kysymys Googlelle. Uhrasin tunnin elämästäni etsiessäni sähköpostiosoitetta, johon olisin voinut viestini lähettää. En löytänyt ensimmäistäkään. Sen sijaan minulle tarjottiin puhelinnumeroa ja faksinumeroa Piilaaksoon. Ei kiitos, en rupea soittelemaan toiselle puolelle maapalloa. Edes minkäänlaisia yhteystietoja Google Helsingistä ei löytynyt, vaikka moisen toimipaikan olemassaolo myönnettiin.

Google varmaan perustelee asiaa sillä, että he hukkuisivat yhteydenottoihin, jos viestittely tehtäisiin mahdolliseksi. Niinpä, siksi megalomaaninen yritys onkin niin surkuhupaisa. Sillä ei ole rahaa olla yhteydessä asiakkaisiinsa! Jos halua löytyisi, palvelu onnistuisi palkkaamalla lisää väkeä. Mutta jos minulla on jotain kysyttävää vaikkapa terassipellityksistä, ei tarvitse kuin kipaista neljän kilometrin päässä olevaan peltifirmaan. Palvelu pelaa aivan varmasti. Jopa sähköposteihin vastataan.

PS. Päivän rimanalituksen saavutti rauhantutkija Teemu Palosaari. Heh, rauhantutkija. Ei kai se ole jotain sukua taistolaisajan rauhanliikkeille? Valitettavasti rauha sanana on näiden punanuttujen vuoksi kärsinyt niin valtavan inflaation, etten voi ottaa ensimmäistäkään rauhantutkijaa todesta – menevät automaattisesti samaan laariin naistutkijoiden kanssa. Eikä Teemu totisesti pettänyt odotuksia. Teemu on tehnyt valtavan havainnon, josta hänet ensi viikolla palkitaan jopa tohtorinhatulla.

Teemun oivallus on, että eduskunta ymmärsi vastuunsa lähettäessään joukkoja Afganistaniin. Eduskunta tiesi, että operaatiossa voi kuolla myös suomalaisia.

Vaikken kovin suurta viisautta ole Arkadianmäeltä löytänytkään, niin en edes minä kansanedustajia sentään niin tomppeleina ole pitänyt, etteivätkö he olisi tunnistaneet sinkkiarkkuefektiä päätöstä tehdessään. Mutta lisää Palosaarisammakoita. Hänen suurin keksintönsä ja väitöskirjansa aihe on se, että Suomen ulkopolitiikka muuttui EU -jäsenyyden myötä. Suomi ikään kuin kääntyi idästä länteen. Pienestä valtiosta tuli pieni jäsenvaltio.

Jestas sentään, mikä oivallus. Tällaiseen p**kaan meidän rakkaat verovaramme hupenevat. Itse asiassa Teemun haastattelu ja oletettavasti koko tuleva väitöstilaisuus ovat juuri sitä tyhjänpäiväistä munkkilatinaa, jota Alexander Stubb äskeisessä Harkimon ohjelmassa kauhisteli ja jota hän tunnusti kuulleensa helvetin monen poliitikon suusta. En ole hiffannut yhtään mistä ne puhuu. Kauheimpana ajateltavissa olevana tulevaisuudenkuvana Stubb sanoi pitävänsä sitä, että havahtuisi joskus itse puhumaan jotain, mitä ei itsekään ymmärrä – ja silloin musta on tullut poliitikko. Stubb veti pisteet himaan. Uskalsi jopa kehua Timo Soinia.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 17.02.2011.

Yksi vastaus to “T-tossuilua”

  1. Löytyy Keltamäen kotisivut: http://www.keltamaki.com/index.php
    Yhteystiedot:

    T:mi Seppo Keltamäki
    Vilintie 2
    91100 II
    Puh: 0400 725467
    Email: seppo.keltamaki@saunalahti.fi

    PS. On muuten hyvät t-tossut!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: