TASA-ARVOKRIITTINEN PUHEENVUORO

Näyttelijä Riku Nieminen: ”Kun tein Munamiehen ilmeen ensimmäisen kerran kotona, vaimoni sanoi, että jos teet tuon vielä toisen kerran, tulee ero”. Puolisoiden välistä rakkautta parhaimmillaan! Kun nainen käyttäytyy näin, se on vain hauskaa, mutta mies olisi syyllistynyt vaimonsa alistamiseen ja väheksyntään, josta olisi seurannut julkinen tuomio – ja ero.

Olemme yksi simpanssilaji muiden joukossa. Tavallisuutemme eli kehittymättömyytemme paljastuu muun muassa siinä, ettemme edes tunnista sitä evoluution tuottamaa ”henkistä” epätasa-arvoa, johon laumaelämä perustuu. Tätä ymmärtämättömyyttä voisi kutsua yhteisötason kiusaamiseksi. Kaikki muut kiusaamisen tasot meillä on jo tunnistettu, mutta ei tätä kaiken pohjalla piilevää mekanismia, joka on seurausta naaraiden uroksia suuremmasta biologisesta arvosta. Oikeastaan sukupuolia pitäisi käsitellä kahdella erillisellä mitta-asteikolla. Miehillä ja naisilla pitäisi olla eri sarjat muuallakin kuin urheilussa.

Tätä rakenteellista epätasa-arvoa on vaikea nähdä, koska se vaikuttaa tiedostamattomalla tasolla kaikkeen ajatteluumme. Se on syvällä geeneissämme. Siksi tasa-arvosanaa pitäisi käyttää hyvin harkiten – jos lainkaan. Nykyinen yhteiskunnallinen ilmasto toimii kuitenkin päinvastaisella logiikalla. Tasa-arvo-ongelmiksi nimetään sellaisetkin asiat, joilla on mahdoton edes hyvällä tahdolla kuvitella olevan mitään tekemistä sukupuolten ”tasa-arvon” kanssa. Mainion esimerkin tarjosi sterilointiuutisointi, jossa jokaisen yksilön itsemääräämisoikeuteen kuuluvasta ratkaisusta tehtiin tasa-arvokysymys. Onko tällainen tyhmyyttä, mediahuomion laskelmoitua maksimointia vai tuleeko se vain suoraan sieltä ydinjatkoksesta?

Apinamalleja

Samanlainen tönkkösuolattu silakka löytyy vanhempainvapaa”keskustelusta”. Eihän se edes ole keskustelua, koska yhden mallin uskoon hurahtaneet pitävät toisinajattelijoita idiootteina, joille ei ole syytä antaa edes puhevaltaa. Tällä 6+6+6 -mallilla on tarkoitus pakottaa isät vauvanhoitoon.

Naisjärjestöjen mukaan tarvitsemme pakkomallin, jotta vanhempien korvien välissä oleva ongelma voidaan poistaa! Korvien välissä oleva ongelma – kuulostaako totalitaristiselta ajattelulta? Tässä meillä on näpeissämme aate, joka luulee omistavansa avaimet yhden totuuden lähteeseen. Kukaan ei edes kysy, mistä moinen mielipide kumpuaa. Se on todellakin pelkkä mielipide, sillä se ei perustu minkäänlaisiin tutkimuksiin. Päinvastoin, haaveilu on pahasti ristiriidassa lasten kehityspsykologisten tutkimusten kanssa.

Miten tämä lapsiongelma sitten pitäisi hoitaa? Ensimmäisenä pitäisi tunnustaa, ettei yrityselämällä pitäisi olla minkäänlaista velvollisuutta kustantaa lauman uusiutumista. Kustannukset kuuluvat lauman yhteisvastuullisesti eli verovaroin hoidettaviksi. Tällä yksinkertaiselle toimenpiteellä naiset vapautuisivat propagandasta, että raskaus olisi jokin ongelma. Taloudellinen itsenäisyys turvattaisiin yhtä yksinkertaisesti jo sikiöiässä aloitettavalla kansalaispalkalla. Tämä lienee kuitenkin liian yksinkertainen ja siksi vaarallinen malli, koska siinä astuttaisiin lähes kaikkien nykyisten vallankäyttäjien varpaille.

Vaihtioehtoinen apinamalli voisi olla sellainen, jossa vanhempainvapaata olisi tarjolla 36 kuukautta. Kolme vuotta on se aika, joka vähintään pitäisi taata lapsen perusturvallisuuden kehittymiseen. Ajanjakson käytön vanhemmat saisivat tietysti päättää aivan itse, ilman että joku ”viisaampi” on siitä heidän puolestaan säätänyt. Yhden mallin pakko on nykyisessä moniarvoisessa ilmapiirissä suorastaan kummajainen. Ikään kuin kansalaiset eivät osaisi itse ajatella ja valita omaan elämäntilanteeseensa parhaiten sopivaa tapaa hoitaa maailman tärkeintä asiaa – oman lapsensa hyvinvointia.

Yhteisötason kiusaamista

Puolet eduskuntapuolueiden puheenjohtajista on naisia, enemmistö ministereistä on naisia, presidentti ja pääministeri ovat naisia, korkeimman oikeuden presidentti on nainen, 40 prosenttia kansanedustajista on naisia. Naisten vuosi on 12 kuukautta ja naisten euro on 100 senttiä, kun puhutaan tuntipalkoista. Yhteiskunnan tasa-arvoa hallinnoivan sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön henkilökunnasta 93 prosenttia on naisia (käytännössä luku on täysi sata, sillä sivutoimisena sihteerinä toimiva Arto Jokinen kuuluu maan johtaviin profeministeihin). Ja tämä kehitys on tapahtunut vain muutamassa vuosikymmenessä!

Silti meillä on meneillään maksimaalinen valitus tasa-arvon puutteesta. Odotetaan nyt parikymmentä vuotta, kun 83 prosenttia kansanedustajista on naisia ja 78 prosenttia pörssiyritysten johtajista sekä hallitusten jäsenistä on naisia. Sadan prosentin todennäköisyydellä voi silti ennustaa, että sama valitus jatkuu silloinkin. Miehet ovat vain keksineet jotain muuta tekemistä, jossa naisilla taas on aliedustus. Valittajan tie on päättymätön ja raskas.

Nyt kun meillä on tämä naarasvalta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, voitaisiinko kysyä, onko jokin muuttunut paremmaksi? Ovatko yhteiskunnalliset, taloudelliset tai ympäristöongelmat vähentyneet? Miksi kansa näyttää kääntyvän viimeiseen oljenkorteen, miesenergiaa pullistelevien perussuomalaisten puoleen? Onko kansa ehkä väärässä?

Ja mikä hoppu sekä suhteellisuudentajun puute tästä tasa-arvopuheesta paistaakaan! Nyt heti mulle kaikki nyt...

Tasa-arvosta on kehittynyt niin nerokas järjestelmä, että sen mukaan vain miesten mielipiteet ovat vääriä ja vain miesten käyttäytymistä on syytä rajoittaa. Mutta ei kai se voisi muuten mennäkään, kun urosten on aina ja kaikkialla noudatettava naaraiden mielihaluja lisääntymään päästäkseen? Siksi ei ole seksuaalista häirintää, jos naiset kulkevat kadulla puolialastomina – vasta se on häirintää, kun miehet katsovat heitä! Siksi ei ole perheväkivaltaa, jos naiset alistavat henkisesti miehiään vuosikaudet – vasta se on väkivaltaa, kun miehen mitta tulee täyteen ja hän kerran sattuu oikaisemaan raajaansa!

Kuten sanottua, feministiset väittämät ovat pelkkiä mielipiteitä ja useimmiten jopa biologian vastaisia. Silti niillä ohjataan yhteiskunnallista kehitystä. Ei tämä toki ole ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa, kun apinoita hallitaan uskonnollisten opinkappaleiden avulla. Ero on siinä, että nyt meillä jopa olisi tarjolla tieteellistä faktaa – ehkä evoluutio ei vain ole pystynyt varautumaan tilanteeseen, jossa päätösten pohjana voitaisiin käyttää tietoa tunteen sijaan.

Seksuaalista häirintää pääministeritasolla

Tuolla on Antti Tuisku! Mari Kiviniemi huudahti kuin bändäri ja säntäsi kättelemään popparia kesken Iltalehden haastattelun. Näin kertoi Olennaisten Uutisten Media maanantaina

Miltä se olisikaan kuulostanut, jos Antin tilalla olisi Anna Abreu ja Marin tilalla Matti Vanhanen? Millainen mekkala siitä olisikaan syntynyt. Miltä se olisi näyttänyt, jos miespääministeri olisi läähättänyt itseään puolta nuoremman naaraslaulajan tissien perään?

Jos meillä olisi Miesasialiitto Unioni, Kiviniemeä syytettäisiin henkisestä raiskaamisesta. Vahintään se oli seksuaalista häirintää. Katsokaa nyt vaikka Tuiskun vaivautunutta ilmettä. Kukaan ei kysynyt häneltä, haluaako hän olla osa Berlusc… eikun Kiviniemen henkilökohtaista kilven… eikun tissinkiillotuskampanjaa. Kuva on niin puhutteleva juurikin tämän piilotajuisen epätasa-arvon todistuskappaleena, että poikkeuksellisesti kopsaan sen tähän omalle sivulleni. Toivottavasti kuvaaja Jyrki Vesa ei lähesty laskun kera.

Mutta mikä vaivaa nyt Naisasialiitto Unionia, kun se ei paheksu sitä, että bändäriksi heittäytymällä Kiviniemi kyyristyi maskuliinisuuden jalkojen juureen siinä hormonitoimintojen alkukantaisimmassa muodossaan? Ehkei naispääministeriä vain sovi arvostella? Taitaa tuo Mari olla loppupeleissä aika huono feministi. Hänellä ei ole niin syvällistä perehtyneisyyttä alan diskurssiin, että olisi pystynyt hillitsemään itsens… eikun hormoninsa.

Lämpöä kainaloon

Minähän olen se Minkki-Mari, esittäytyy Suomen pääministeri samalle Olennaisten Uutisten Medialle sonnustauduttuaan molempiin kainaloihin ulottuvaan minkkiunelmaan.

Miltä se olisikaan kuulostanut, jos Matti Vanhenen olisi esittäytynyt Kettu-Matiksi? Millainen mekkala siitä olisikaan syntynyt. Miltä se olisi näyttänyt, jos miespääministeri olisi saapunut juhlagaalaan molemmissa kainaloissaan alastomat ilotytöt?

Ja mikä vaivaa nyt muuten niin ärhäkkää kettutyttöjärjestö Animaliaa? En ole huomannut heidän järjestäneen mielenosoituksia Kesärannan porttien ulkopuolella. Ehkei naispääministeriä vain sovi arvostella? Vai onko syynä se, ettei vegaaniravinnolla kasvatettu nuoriso tarkene tuulipuvuissaan varttituntia pidempään Suomen talvessa? Tarvíttaisiin niitä turkkeja…

Yhtä merkillistä on kettutyttöjen yksittäisiin kansalaisiin kohdistama viha. Kansanradiosta kuulee silloin tällöin painavaa asiaa. Viimeksi sinne soitti seitsenkymppinen mummo, joka oli mennyt minkkiturkki päällä helsinkiläiseen ratikkaan. Ja eikös hän joutunut siinä istuessaan massiivisen loanheittokampanjan uhriksi. Yksi näistä nuorista naarassotureista katsoi asiakseen huutaa hänelle törkeyksiä ja nimitellä mummoa murhaajaksi! Loistavaa sotilaskasvatusta pienelle mukana olleelle lapselleenkin.

Mikä huvittavinta, nämä huutelijat ovat niitä samoja maailmanparantajia, jotka toisaalla tulevat julkisuuteen kauhistelemaan, kuinka vaarallista naisen on liikkua kaupungilla – jotkut jopa kirjoittavat kirjoja pelon maantieteestä. Naiset kun saattavat joutua katseiden kohteiksi ja joskus jopa vihelletään perään. Aivan kauheaa…

Mutta niinhän se menee, että kettumafiakin hyökkää alimmalla tasolla elävien kimppuun. Turkistarhaajat ovat miehiä varmaankin siksi, että se on paskaista, kylmää ja raskasta työtä. Tarhaaja on kuitenkin vain orjatyöläinen siinä ketjussa, jonka tarkoitus on tyydyttää naaraiden kyltymätöntä intohimoa kaikkeen kalliiseen ja seksikkääseen.

Laumanpuolustajat

Kansanedustaja Marja Tuira ei sitten saanut syytettä lahjusten ottamisesta, vaikka liikemiehet lahjoittivat hänelle sitä sun tätä ja pitivät muutoinkin hyvänä. Kihlakunnansyyttäjä Katri Lyytikäisen tulkinta riitti synninpäästöön. Olemme saaneet katsella kuvia lammassilmäisen puhtoisesta poliitikosta, jota puolueensa puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen riensi heti puolustamaan. Nyt pulinat pois, Marja on täysin syytön kaikkeen.

Mitä tapahtuikaan Keskustapuolueessa? Siellähän koettiin aivan samanlainen ”vapautuminen” syytteistä, jotka olisivat tavallisen ihmisen suorittamina olleet ilman muuta rikoksia. Ministeriä ja kansanedustajaa kuitenkin koskevat erilaiset lait. Meillä on kahden kerroksen väkeä. Eroaako tämä periaatteelliselta sisällöltään nyt sitten mitenkään Italian paheksutusta tilanteesta? Sielläkin johtaja on säädetty tuomioistuinvallan ulkopuolelle. Ainoa ero on määrässa, ei laadussa. Meilläkin on siis omat pikku berlusconimme.

Niin se Vanhanen. Hän joutui itse sanomaan ne kuuluisat sanat: jälkipuheet pois. Puolueen puheenjohtaja Mari Kiviniemi ei rientänyt niitä lausumaan. Olen jo kolmatta vuotta sitten kertonut, miksei. Naarailla ei vain ole sisäsyntyistä eli evolutiivista tarvetta eikä pakkoa pelastaa miehiä yhtään mistään. Ei heillä näytä olevan tarvetta pelastaa edes laumaansa, tässä tapauksessa Kepu -laumaa. Kiviniemi jätti Vanhasen yksin ja samalla puolueensa tietyllä tavalla tuuliajolle. Hän mieluummin keräsi henkilökohtaisia irtopisteitä Tuiskua nuoleskelemalla. Naarailla oma etu menee lauman edun edelle, siinä se suuri ero johtajuudessa.

Kenen koulu?

Maanantain illassa herätti huomiota koulu-uutinen. Oulussa on jo toista vuotta ollut tarjolla tasoryhmäopetusta englannin kielessä. Eihän siinä toki virallisesti ole tasoista kysymys, vaan syvemmästä kielen opetuksesta. 10-20 prosenttia nuorista tarvitsisi vaihtoehtoista opetussuunnitelmaa, sanoo viime vuoden kieltenopettajaksi valittu Anne Ontero. Kielellisesti lahjakkaiden oppilaiden mielestä normaalit englannintunnit ovat olleet tylsiä. Olen kaivannut tällaista opetusta, visertää lukiolainen Sanna Härkönen.

Sama uutinen kertoo, että tasoerot oppilaiden välillä ovat kasvaneet ja kuilu hyvien ja huonojen osaajien välillä syventynyt. Ollaan menossa johonkin muuhun suuntaan kuin mihin peruskoulun idea aikoinaan perustui. Kehitys etenee samoin kuin yhteiskunnassa muutoinkin. Hyville tarjotaan lisää, mikä rajallisessa maailmassa tarkoittaa, että huonoilta otetaan jotain pois.

Oululaismalli innostaa myös muualla. Esimerkiksi Tampereella, Kuopiossa ja Espoossa on samanlaisia suunnitelmia. Opetushallituksessakin jo mietitään opetussuunnitelmien muuttamistarvetta. Nykyäänhän oppilaita ei saa jakaa peruskoulussa tasoryhmiin, vaan opetuksen eriyttäminen on toteutettava perusryhmän sisällä. Nyt jopa opetusministeri Henna Virkunen on ottanut kantaa tasoryhmien puolesta.

Hmph. Voisin olla jopa tasoryhmien kannalla, mutta tämä järjestys on jotensakin hauska eli nolo. Vuosikaudet, ellei vuosikymmenet kouluihin on vaadittu tasoryhmiä, mutta silloin vaatijat ovat yleensä olleet matematiikan tylsyyteen kyllästyneiden poikien asialla. Nämä toiveet eivät ole saaneet minkäänlaista vastakaikua. Päinvastoin, haaveet on Opetushallituksessa ja kulttuurimafian piirissä nuijittu littuun erityisellä antaumuksella. Mutta nyt, kun tyttöjen vahvat aineet eli kielet ovat kyseessä, ääni kellossa tuntuu muuttuneen pikavauhtia. WTF?

YLE -uutisten uutispätkä on paljastava. Syventävän opetuksen ryhmässä tyttöjen osuus näytti olevan 90 prosenttia.

Kenen eturauhanen?

Kaikki varmaan tietävät, että miehen vuosi on 11 kuukautta. Yksi syy karuun tilanteeseen taitaa löytyä terveydenhuollosta itsestään. Naiset käyvät vuosittain gynekologilla, se on itsestäänselvä asia. Mutta kuka edes on kuullut vuosittaisista urologitarkastuksista? Naisille on myös järjestetty mammografiaseulonnat rintasyövän löytämiseksi. Rintasyöpä on ”sivistyneen” maailman yleisin naisten syöpä. Suomessa löytyy 4100 uutta tapausta vuodessa.

Eturauhassyöpä puolestaan on ”sivistyneen” maailman ylivoimaisesti yleisin miesten, myös työikäisten miesten syöpä. Suomessa löytyy 4200 uutta tapausta vuodessa. Ylilääkäri Timo Joensuun mukaan eturauhassyöpäkuolleisuus vähenisi 20-30 prosenttia eli yhtä paljon kuin naisten rintasyöpäkuolleisuus, jos meillä olisi käytössä PSA -testit. Ei kuitenkaan ole. Ei ole varmaankaan rahaa. Kuten Joensuu muotoili, resurssit eivät tahdo riittää kaikkien hoitamiseen eikä iäkkäiden miesten kaikkia syöpiä edes haluta löytää.

Joensuun mukaan seulonnat pitäisi aloittaa 50 -vuotiaana, riskiryhmissä jo aiemmin. Varhaisessa vaiheessa löydetty syöpä olisi helposti parannettavissa ja hoidot olisivat paljon halvempia kuin levinneiden tapausten hoito. Mikä tässä nyt maksaa? Joensuun mukaan väärät diagnoosit eivät ole mikään ongelma, jos asiat osataan hoitaa asiallisesti. Se tarkoittaisi, että miesten pitäisi tietää normaalit PSA -tasonsa. Kuinka moni tietää?

Kun yhteiskunta ei huolehdi, miehen pitäisi huolehtia itse. Tässä kolme Timon neuvoa niille, jotka haluavat hoitaa terveyttään ja vähentää eturauhassyöpäriskiään:

  1. Käy lääkärillä kerran vuodessa ja mittauta PSA (itse lisäisin tähän myös testosteronitason mittauksen – pitäähän jokaisen miehen tietää tärkeimmän liikuttajansa taso)
  2. Syö rasvaista kalaa
  3. Hanki riittävästi D -vitamiinia, mieluiten auringosta

Piste iin päällä

Päivän feministi -arvonimi luovutetaan tänään verkkolehti Uuden Suomen vastaavalle päätoimittajalle Markku Huuskolle. Hän on lainannut VHM -vihamielisen puheenvuoronsa otsikon Heteromiesten viimeinen turvapaikka Timo Soinilta, joka kuulema vuonna 2004 on lausunut näin viisaasti ja edistyksellisesti: vaikka armeija tekisi hyvää naisillekin, puolustusvoimat on heteromiehille viimeinen turvapaikka, jossa naiset eivät hypi silmille.

Huuskon mukaan tämä on aika letkautus. Hänen mielestään tavallinen mies ei ole mitään naisen liberaalisen hengen rinnalla! Nämä rujot äijät fanittavat Rokkaa, Hietasta ja Koskelaa, ahmivat lauantaimakkaraa, rymistävät työsuhdeautollaan ja ovat tietysti – heteroita.

Aika letkautus tämäkin. Siinäpä sitä on syntilistaa näin aluksi. Todistaa suloisen kauniisti, kuinka onneton on kohtalosi, jos olet sattunut syntymään tavalliseksi mieheksi. Nyt tavallisen miehen suurin moka on äänestää Perussuomalaisia. Pitäisi äänestää kai Vihreitä, koska se on naisellisempi. Perussuomalaisten suurin synti on se, että puoluehallituksessa on alle kolmannes naisia, mikä on tänä päivänä heikko saavutus, jos sukupuolten väliseen tasa-arvoon ylipäätään mitään pyrkimystä on. No mitä sitten pitäisi ajatella Vihreiden puolevaltuuskunnasta, jossa miehiä on vain 40 prosenttia?

Huusko osoittautuu mieheksi, jonka mielestä

  • tasa-arvo on ilmiönä olemassa
  • sukupuolten vaikutusmahdollisuuksia mitataan prosenttiluvuilla
  • kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla
  • kaikkien puolueiden pitäisi olla samanlaisia.

Ehkä Huuskon väheksymä kantasuomalainen armeijan käynyt heteroäijä onkin tajunnut, että Soinin armeijakommentti on juuri sitä, mitä he politiikalta haluavat. Onko siinä jatain tuomittavaa, jos äijät haluavat joskus olla omassa rauhassaan? Miksi se olisi jollakin tavalla huonompi lähtökohta kuin eukkojen halu äänestää sukupuolen perusteella? On aika vaarallista ruveta laittamaan mielipiteitä paremmuusjärjestykseen ja varsinkin estämään joidenkin näkökantojen esilletulo. Siitä meillä lienee tarpeeksi varoittavia esimerkkejä historia täynnänsä.

Huusko lienee myös Uuden Suomen modernin ja liberaalin kommentointikäytännön takana. Puheenvuoroja ei voi enää kommentoida rekisteröitymättä, ettei sivuille pääse tekstiä, jonka alustana Uusi Suomi ei halua olla. Näin saatiin ainakin Henry Laasasen kirjoitusten kommenttiluvut pudotettua kymmenenteen osaan aiemmasta. Ehkä Henrystä oli tullut jo liian vaarallinen?

PS: Seuraavan kuukauden jälkeen onkin jo toukokuu. Kevät ottaa nyt hirmu harppauksia. Lumet sulavat, linnut laulavat ja etsivät parhaita geenejä kaverikseen. Kohta saapuvat ensimmäiset muuttolintuparvet. Yksinäisiä tiedustelijoita on jo kokeilemassa onneaan. Linnuilla, kuten melkein kaikilla eläimillä, koiraat saapuvat kutupaikalle ensin ollakseen valmiina taistelemaan oikeudestaan lisääntyä. Muista Sinäkin!

Emme ole tässäkään suhteessa kaloja kummempia. Sama hormonireseptori, joka kaloilla ja liskoilla vaikuttaa kosintamenoihin sekä linnuilla laulamiseen, liittyy ihmisillä sosiaaliseen kommunikaatioon, sitoutumiseen, kiintymykseen ja musiikin kuuntelemiseen sekä musikaalisuuteen yleisemminkin.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 02.03.2011.

2 vastausta to “TASA-ARVOKRIITTINEN PUHEENVUORO”

  1. Lukuvinkki: Tuoreessa Yliopisto-lehdessä on kiinnostava juttu Katriina Järvisestä ynnä muutamasta dogmaattisesta raivofeminististä puimassa tasa-arvon ja feminismin olemusta. Artikkelin kirjoittaneella toimittajalla on vieläpä harvinaisen hyvä ote, mikä tuntuu tasa-arvon kenttää käsittelissä puheenvuoroissa olevan pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: