KESKIÖSSÄ KOSKELO

Apinametsässä kiertää huhu, jonka mukaan sekä Riitta-Liisa Roposella että Ville Nousiaisella olisi MM -kisoissa ollut sama henkilökohtainen voitelija. Jos näin on, melko paljon kasautuu paineita yhden apinan harteille. Hiihdosta onkin tullut pelkkää välineurheilua. Suksia vaihdetaan jopa kesken kilpailun. Ongelmaan on vain yksi urheilullinen ratkaisu: kaikki hiihtävät samanmerkkisillä voitelemattomilla suksilla, esimerkiksi uusilla idioottivarmoilla nanogrip -pitopohjasuksilla. Ei tarvitsisi enää palkintopallillekaan raahata kapuloita mukaansa.

Suoritin koulun erittäin tunnollisesti. Ainakin kaksi perustotuutta maailmasta jäi kirkkaana mieleen. Toinen on se suomenkielen sääntö, jota rikotaan nykyään melkein useammin kuin noudatetaan. Joka toinen julkisuudessa sössäävä apina todistaa kuinka alkaa satamaan, vaikka olisi oikein sanoa alkaa sataa. Kielitoimistokin alkaa jo nöyrtyä tämän tosiasian edessä. Muutos edustaa varmaan tässäkin tapauksessa edistystä? Kielihän kehittyy ja kehitys -sanan sisäänrakennetun olettaman mukaan sen täytyy aina olla positiivista…

Onko sitten positiivista se, että vallan kolmijako -oppia ruvetaan sormeilemaan? Vaikken kouluaikaan ollutkaan järin kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä, silti tämä oli se toinen perustotuus, joka on säilynyt aivojen sokkeloissa läpi vuosikymmenten – enkä muista, että kukaan olisi periaatetta Suomessa kyseenalaistanut. Sitten tulee korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo ja saa vihreän teen menemään väärään kurkkuun. Ensin piti epäillä omaa täysijärkisyyttään. Onko tässä nyt kuullut ihan oikein vai onko takaraivoon syöpyneen luonnonlain bitit menneet sekaisin. Olisiko jo aika varata aika kallonkutistajalle?

Kolme jalkaa

Vallan kolmijaon yhteydessä on tapana vetäistä esille paroni Montesquieu, tuo ranskalaisnero kolmensadan vuoden takaa. Miehen on täytynyt olla nero, koska kirkko kielsi kaikki hänen kirjoituksensa. Silti Montesquieun pääteoksesta De l’Esprit des Lois tuli länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen peruspilari. Sen mukaan vallankäytön vääryyksien ehkäisemiseksi on välttämätöntä erottaa toisistaan lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta. Jostakin syystä tällaista perusteosta ei ole saatu käännettyä suomeksi! Ihmetys on sitäkin suurempi, kun muistaa mihin kaikkeen mitättömyyteen suomentajat ovat aikaansa tuhlanneet – päällimmäisenä tässä pinossa tulee tietysti mieleen toinen ranskalainen, Simone de Beauvoir.

Suomenkin perustuslain kolmannesta pykälästä tämä kolmijako löytyy. Siinä toimeenpanovalta on korvattu termillä hallitusvalta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, hallitusvaltaa valtioneuvosto ja tasavallan presidentti sekä tuomiovaltaa riippumattomat tuomioistumet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Esimerkiksi kirjailija Jukka Laajarinne on aiheellisesti kysynyt, elämmekö perustuslain hengen vastaisessa harvainvallassa, kun samat tyypit pyörittävät sekä suurimpia eduskuntaryhmiä että hallitusta, ja kun suurin osa lainsäädäntötyöstäkin tapahtuu hallituksen aloitteesta. Hyvä, että joku jaksaa tästäkin asiasta olla huolissaan. Puurot ja vellit ovat tässä menneet sekaisin vähintään yhtä pahasti kuin armeijan legendaarisessa jarrussa.

Lainsäädäntö- ja hallitusvallan erillisyys on uhrattu puolueiden vallanhimon alttarille. Tältä osin Montesquieun ihanne ei meillä toimi, mutta tuomiovalta sentään on ainakin tähän saakka saanut olla näiden vääntöjen ulkopuolella. Vaan mitä miettivät tuomarit nyt? Onko heillä kovakin hinku estradille, ikiomaan pikku BB -taloonsa?

Presidenttieliitin touhuilua

Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Kaksi suomalaisten jopa niin korkealle arvostamaa instituutiota, että molempia johtaa presidentti. Molemmat presidentit ovat lyhyen ajan sisällä hyppineet ulos karsinoistaan. Urospresidentti antoi ohjeita toimeenpanovallan eli poliisin edustajille, naaraspresidentti lainsäätäjille. Yleisesti lainsäädäntövallan katsotaan olevan muiden vallankäyttömuotojen yläpuolella, joten sinnepäin potkimisen pitäisi kai aiheuttaa suurimmat hyökyaallot. Mutta kun sukupuolisilmälasit näyttävät olevan käytössä kaikkialla, vain toista rangaistaan.

Uros on tietysti KHO:n presidentti Pekka Hallberg, joka vuosi sitten jäi omassa joukossaan vähemmistöön enemmistön halutessa potkia kuuluisat maahanmuuttajamummot pois Suomesta. Päätöksen jälkeen Hallberg lähetti kirjeen poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle ja pyysi tuomioistuimen arvovallalla päätöksen toimeenpanon jäädyttämistä. Tempauksestaan hän sai paitsi raivokkaat haukut nettiyhteisöiltä myös moitteet eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläiseltä, jonka mukaan Hallberg oli menetellyt perustuslain vastaisesti ja sopimattomasti eli hän oli toiminut vallan kolmijaon vastaisesti.

Vähemmälle huomiolle jäi presidentti Tarja Halosen Minna Canthin päivän kunniaksi antama lausunto, jossa hän luonnehti KHO:n mummopäätöstä kohtuuttomaksi. Hän tosin sanoi, ettei moiti tuomioistuinta, mutta toteaa päätösten sotivan yleistä oikeustajua vastaan. Mitä tämä nyt muuta on kuin moittimista? Onko tämä nyt jokin naarasmainen tapa päästä pinteestä – ensin kieltää moittivansa, mutta jo seuraavassa lauseessa moittii? Joka tapauksessa Halonen tuli lausumallaan hyppineeksi kolmijakoaidan ylitse. Samalla kertaa hän teki hypyn toiseenkin suuntaan mennessään neuvomaan lainsäädäntövaltaa lain muuttamiseksi. Kaksinkertainen moka yhden lausunnon aikana. Kukaan ei silti moittinut perustuslain loukkaamisesta!

Vaikeaa näyttää tämä perustuslain noudattaminen olevan jopa presidenttitason apinoille. Sen todisti taas lahjakkaasti korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo viime perjantaina, kun hän ihmetteli eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimintaa vaatien Suomeen samanlaista lakia kuin Ruotsissa, jossa yksityiset parkkifirmat voivat periä valvontamaksuja. Voi tietysti olla niin, että perustuslakivaliokunnalla on ollut vähän liikaa vaikeita asioita viime aikoina ja ehkä siellä ei ole ollut aikaa miettiä tätä ihan niin perusteellisesti kuin olisi ollut toivottavaa.

Onhan tuo nyt aika perseestä revitty kommentti, osoittaa melkoista lainsäädäntövallan väheksyntää. Millainen poru olisikaan syntynyt, jos perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi olisi moittinut korkeimman oikeuden parkkifirmoja suosivaa päätöstä seuraukseksi liiallisesta kiireestä, asiantuntemattomuudesta ja kapitalismin kumartamisesta?

Edes itse pääpiru Tarja Halonen ei malttanut pitää näppejään erossa tästäkään jarrusopasta. Tänäinen kommenttinsa noudattaa samaa kaavaa kuin edellinenkin. ”Tietysti vältän arvostelemasta tai arvioimasta niin korkeinta oikeutta kuin perustuslakivaliokuntaakin, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että Koskelo saa puhua mitä huvittaa”. Halonen oli löytänyt tulkinnalleen loistavan perustelun: niin kauan kuin maassa ei ole perustuslakituomioistuinta, aitahyppely on suorastaan suositeltavaa, kunhan se tehdään terävästi.

Sappinestenaaraat

Vapaaherratar Pauliine Koskelo on koulutukseltaan maisteri. Korkeimman oikeuden presidentin virkaa haki vuonna 2005 hänen lisäkseen kolme tohtoria, joista kaksi oli professoreita. Ikävää heille, he edustivat väärää sukupuolta. Koulutuksen ihanuutta jatkuvasti hehkuttava Tarja Halonen halusi nimittää tehtävään maisterisnaaraan. Enpä muista, että yksikään pätevämmistä miehistä olisi tehnyt ratkaisusta minkäänlaista numeroa. Lisäksi Koskelo oli tehtävään nimitettäessä KKO:n jäsenistä nuorin.

Sinänsä erikoista, ettei Suomen korkeimpaan ja vaativimpaan tuomarointiin vaadita tohtorin tutkintoa!

Ehkä pitäisi siis vain ymmärtää, jos joku kokemattomuuttaan ja osaamattomuuttaan tulee päästelleeksi suustaan sammakoita? Onneksi muutkin ovat ihmetelleet Koskelon kyvyttömyyttä. Emiritusprofessori, koskeimmasta oikeudesta väitöskirjansa tehnyt Jukka Kemppinen suosittelee Pauliinelle eroamista virastaan. Kemppinen pitää Koskelon möläytystä ennenkuulumattomana vallan kolmijaon ylenkatsomisena.

Pekka Hallbergin aidanylitystä sentään voidaan pitää inhimillisenä. KHO:n ratkaisu saattoi olla lain kirjaimen mukainen, mutta kuten 1500 -luvulta periytyvät tuomarinohjeet sanovat mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan tai kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys ja oikeudessa piutää olla armo mukana. Hallberg siis noudatti vain kansanperinteen ja Olaus Petrin hyväksi havaitsemia periaatteita. Urosapina Hallberg asetti itsensä alttiiksi inhimillisyyttä, kohtuutta ja armoa puolustaessaan. Sitä voisi sanoa rohkeudeksi.

Mikä sitten sai naarasapina Koskelon purkamaan mieltään. Vaikea siitä on löytää sen enempää inhimillisyyttä, kohtuutta kuin armoakaan. Eniten siitä kai paistaa läpi henkilökohtainen arvovaltataistelu. Eduskunta ei toiminutkaan niin kuin korkein oikeus parkkisakkoasiaa linjasi. Se varmaan tuntui nuoresta naisesta nöyryyttävältä, vielä kun monet oikeusoppineetkin vaativat korkeinta oikeutta purkamaan typerän päätöksensä. Sappinesteet pääsivät kiehahtamaan aivan samalla tavalla kuin ne säännöllisin väliajoin porisevat yli sillä toisellakin naaraspresidentillä.

Vaikea Koskelon toimintaan mitään muuta syytä on keksiä. Jos hän olisi halunnut nostaa profiiliaan ja saada naamansa näkymään mediassa Hallbergin esimerkin innoittamana, hän olisi voinut keksiä ulostulolleen jonkin todellisen yhteiskunnallisen vääryyden. Luulisi korkeimman oikeuden näköalan avaavan suomalaisen yhteiskunnan ongelmat koko laajuudessaan. Ehkä sieltä olisi löytynyt jokin oikeasti heikossa asemassa oleva ihmisryhmä parkkisakkofirmapomojen sijaan?

Kemppinen pitää rajuna poliittisena ongelmana tilannetta, jossa sakotusoikeuden myötä julkista valtaa luisuu yksityisille tahoille. Pistää miettimään, miksi Koskelo lähti nimenomaan tällaista asiaa ajamaan. Syntyperänsä perusteella häntä olisi helppo pitää äärikonservatiivina, joka haluaa päästä kokonaan eroon julkisesta sektorista. Väännetäänkö meille amerikkalaismallista oikeuslaitosta, jossa tuomareiden elinikäistä toimivaltaa käytetään politiikanteon välineenä? En halua elää sellaisessa Suomessa.

En halua elää sellaisessakaan yhteiskunnassa, jossa rikollistaustan omaaville henkilöille viritellään tilaisuuksia rahastaa tavallisten apinoiden ahdingolla. Yksi tällainen ala on yksityinen pysäköinninvalvonta, joka on houkutellut jos jonkinlaista yrittäjää siipiensä suojaan. Huvittavuuden rajamailla mentiin siinäkin, kun parkkifirman pomo ei suostunut maksamaan toisen yrityksen antamaa sakkolappua!

Toinen hämäräbisnes pyörii pikavippiyrityksissä. Kenenkään elämä ei riipu siitä, että saa tilattua pankkitililleen rahaa keskellä yötä. En saata ymmärtää, kuinka edes naarasvetoinen hallitus ei ole saanut lakia tällaiselle typeryydelle. Tai ehkä saatankin – eihän rajallisessa maailmassa riitä voimia puuttua kaikkeen. Jos energia kuluu pelkkään tasa-arvotilanteen pohtimiseen, oikeat ongelmat jäävät ratkaisematta. Näin meille nyt on käymässä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 07.03.2011.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: