JOS JAPANIA EI OLISI

Yksi laumani nuorista naaraista yllätti pohtimalla, mitä seuraisi, jos Japani häviäisi kokonaan maan päältä megalomaanisen maanjäristyksen tai tsunamin vuoksi. Ja vastasi itse, ettei se olisi mikään vahinko, siitä vaan. Moinen pani ajattelemaan, varsinkin kun oli edellisiltana tullut katsoneeksi The Cove – meren salaisuus -dokumentin. Kiitos YLE:lle, että oli keksinyt sijoittaa tämän helmen keskelle Japanin ydinonnettomuussählinkiä.

Japani toimii kuin mikä muu maa tahansa, kun sen alueella tapahtuu jotain epämiellyttävää. Maanjäristystä ei sentään voi salata ja sen varjolla saa roppakaupalla kansainvälistä sääliä ja myötätuntoa. Talouskin elpyy jälleenrakennuksen myötä. Hyvä siis maailmantaloudelle! Kuinka kaksinaismoralistista: mitä enemmän kansa kärsii, sitä kovempaa eliitillä menee.

Säteilytiedotus sen sijaan ei ole sujunut kovinkaan luotettavalla tavalla. Koko ajan tulee uusia ”yllätyksiä”, joiden ei pitäisi sellaisia olla. Aika normaalilla apinajärjellä pääteltynä onnettomuus näytti vakavammalta mitä siitä moneen päivään kerrottiin. Nyt sentään jo paljastuu, että ruoka on saastunut laajoilla alueilla, maratonmatkan päässä voimalasta maaperässä on 1600 -kertaisia cesiumarvoja ja voimalaitoksella on mitattu 10 000-kertaisia pitoisuuksia normaaliin verrattuna. Suomenkin Säteilyturvakeskus on halunnut ryhtyä rauhoittelulinjalle. Fukushiman kolmosreaktorin säteilyä markkinoidaan meille venttiilivikana samaan aikaan, kun Japanissa todennäköisimpänä syynä pidetään reaktoriytimen vaurioitumista. Pääjohtaja Jukka Laaksonen jopa uskoo japanilaisviranomaisten huolehtivan hyvin tarkasti ruuan puhtaudesta… Luepa hieman lisää.

The Cove

Japanissa tapetaan 23 000 delfiiniä ja pyöriäistä vuodessa – 128 eläintä päivässä syyskuusta maaliskuuhun. Salaa ja piikkilanka-aitojen takana, ilmeisesti siksi, että tekijät itsekin tietävät lahtaavansa maailman älykkäimpiä eläimiä. Kalastajiksi itseään nimittävät teurastajat vahtivat reviiriään hyeenoiden agressiivisuudella. The Cove -dokumentissa Taijin kalastajat näyttäytyvät vähä-älyisinä idiootteina, jollaisia harvoin tosielämässä tapaa. Ehkä heidän tylsistymisensä johtuukin elohopeasta?

Elohopea on maapallon myrkyllisin ei-radioaktiivinen alkuaine. Teollistumisen eli 1800 -luvun alusta lähtien ympäristön elohopeapitoisuus on noussut 1-3 prosentin vuosivauhtia fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena. Ravintoketjussa elohopea rikastuu kymmenkertaisesti jokaisella trofiatasolla – ja sen huipulla ovat ihmisen lisäksi muun muassa delfiinit, joita luonnehditaan uiviksi myrkkytynnyreiksi. Niiden elohopeapitoisuudet ylittävät japanilaiset raja-arvot yli 5000 -kertaisesti. Kalastajat syövät delfiininlihaansa suurella himolla, ja seuraukset näkyvät.

Miten seuraukset sitten ilmenevät muissa japanilaisissa? Sitä ei ole tutkittu, vaikka delfiininlihaa on jaettu jopa koululaisille ilmaiseksi, propagandatarkoituksessa. Delfiininlihaa tuskin hirveästi ostettaisiin vapaaehtoisesti, siksi sitä brändätään ja myydään ”terveellisenä valaanlihana”. Ruokaväärennöstä tämäkin. Ja tämä tapahtuu Minimata -tragedian kotimaassa. 1950 -luvulla jätevesien vuoksi elohopealla saastuneet kalat myrkyttivät suuren joukon äitejä, jotka synnyttivät epämuodostuneita lapsia. Hallitus ja suurfirma salasivat tapauksen vuosikausia. Ei siitäkään ole mitään opittu. Oppiiko ihminen ylipäätään yhtään mitään? Nyt meilläkin elohopeaa tyrkytetään jokaiseen kotiin ”energiansäästölamppujen” varjolla…

Dokumentissa haastateltiin Hideki Moronukia, Japanin kalastusviraston varajohtajaa. Hänen hiuksistaan otettu näyte paljasti, että hänkin kärsi elohopeamyrkytyksestä. Siksikö hän puhuikin niin pehmoisia: delfiininlihaa ei kannata syödä… ainakaan liikaa, mutta siinä on silti tärkeitä ravintoaineita… en usko, että delfiininlihasta aiheutuu Minimatan kaltaista tragediaa… tappomenetelmät ovat kehittyneet huomattavasti, Taijin kalastajat käyttävät erikoisveistä…

Osa delfiineistä myydään delfinaarioihin ympäri maailmaa. Tästä hauskuutuksesta on tullut miljardiluokan bisnestä ja suuret yritykset jopa sanelevat, mitä alan tieteellisissä kongresseissa saa puhua. Kalastajille yksi näytösdelfiini tuo 150 000 dollaria, kun teuraseläimestä heruu vain vaivaiset 600 dollaria.

Entinen delfiinikouluttaja Ric O’Barry on pelastanut delfiinejä ympäri maapalloa ja käynyt yksinäistä sotaansa Taijin teurastusaluetta vastaan jo pitkään. Kaksi hänen kumppaniaan on murhattu, mikä kertoo bisneksen kovuudesta. Moneymoneymoney, se panee ihmisaivot sekaisin, elohopeaakin varmemmin. Edes Japanin WWF tai Greenpeace eivät uskalla panna näppejään Taijin kaltaiseen kansalliseen huijaukseen. Viranomaiset ovat mukana bisneksessä eikä kansalaisille kerrota mitään delfiininlihan pakkosyötöstä. Valaansuojelu on oikeastaan jäänyt vapaaehtoisten suojelujärjestöjen, esimerkiksi Sea Shepherd, Blue Voice ja Ocean Alliance, vastuulle.

Kansinvälinen valaanpyyntikomissio

Onhan maailmassa Kansinvälinen valaanpyyntikomissio IWC, voisi joku rääkäistä. Niin on, mutta liekö toista yhtä naurettavaa (hallitusten välistä) järjestöä? No saihan se sentään valaanpyynnin kielletyksi vuonna 1986, mutta jätti säädöksiin delfiinin- ja valaanmentävän aukon. Rajoitukset eivät koske lainkaan pieniä valaita (esimerkiksi delfiinejä) ja kaikkia muitakin saa tappaa ”tieteellisiin” tarkoituksiin. Ja Japanissahan tiede kukoistaa! Jostakin syystä tutkimuskohteet vaan päätyvät myyntitiskeille. Ricin mukaan IWC on täynnä typeryksiä.

Antiikin Kreikassa delfiinin tappamisesta sai kuolemantuomion. Nykyään kuolemantuomio uhkaa delfiinien suojelijoita. Mitä on tapahtunut tässä välissä? Sivistyskö on lisääntynyt? Japanin virallinen kanta on, että valaat ja delfiinit ovat syynä kalastusalan ahdinkoon. Delfiinejä pidetään tuholaiseläiminä, koska ne syövät kalaa.

Japanin edustaja IWC:ssä dokumentin teon aikaan vuonna 2008 oli Joji Morishita. Hän perusteli kantaansa näin: en ole saanut vakuuttavaa selitystä kyseisen lajin erityisasemasta. Loistava perustelu, näinhän maailmassa voidaan kieltää mikä asia tahansa – ja kielletäänkin. Ei tarvitse mennä Japaniin saakka, jokainen voi vilkuilla ympärilleen.

Kalatalouden ahdinkoon on vain yksi syy. Liikakalastus. Sitä harrastaa Japanin ohella muun muassa eräs EU. Tätä menoa hyödynnämme kalakannat loppuun muutamassa vuosikymmenessä. Kahdelle kolmasosalle planeettamme ihmisistä merenelävät ovat pääasiallinen proteeininlähde. Jos menetämme kalan ruokavaliostamme, seurauksena on ihmiskunnan historian suurin terveysongelma. Silti Japani vain pistää lisää pökköä pesään. Se lahjoo pieniä ja köyhiä maita liittymään IWC:n jäseneksi kannattamaan ”hyväntekijänsä” vaatimuksia. Ja onhan niitä huoraajia riittänyt: Equador, Kambodza, Eritrea, Guinea-Bissau, Kiribati, Laos, Marshallinsaaret, Antigua ja Barbuda, Saint Lucia, Saint Kitts ja Nevis, Dominica…

Hallituksista ei ole mihinkään

Kun katseli dokumentin tarjontaa IWC:n kokouksista, on helppo ymmärtää, miksi tällaisissa porukoissa harvoin saadaan mitään todella edistyksellistä päätöstä aikaiseksi. Maailmankuulu antropologi Margaret Mead onkin sanonut, että hallitukset eivät ratko isoja ongelmia, vain yksilöt saavat aikaan muutoksia.

Tässä on aika paljon perää, kun hiemankin penkoo historiaa. Otetaanpa nyt tähän maailmalta vaikka vain Rachel Carsonin ja kotimaasta Pentti Linkolan nimet – tai valasmaailmasta Paul Watson. Tai sitten Nelson Mandela ja Aung San Suu Kyi. Tai sitten Mohamed Bouazizi, jonka polttoitsemurhaa pidetään koko arabimaailmaa koskettavan vapautusaallon sytyttäjänä. Mohamed tuskin arvasi tekonsa seurauksia, mutta nyt häntä pidetään jo sankarina. Joskus aika vain sattuu olemaan otollinen muutosten vyörylle. Monta polttoitsemurhaa ja muuta epätoivoista tekoa menee hukkaan, monta kirjaa kirjoitetaan turhaan, monta elokuvaa tehdään väärälle yleisölle, mutta joskus viesti sattuu menemään perille.

Milloin valaiden suojelu saadaan päätökseen? Saadaanko koskaan? The Cove on koskettanut monia, mutta silti lahtaus jatkuu. Edes valaiden itsemurhat eivät saa meitä ajattelemaan. Olemmeko niin alkeellisella tasolla oleva eläinlaji, ettei meitä älykkäämpien viesti välity aivoihimme? Etsimme älykästä elämää avaruudesta, mutta emme ymmärrä elävämme sen kanssa.

Ric O’Barry tietää, että delfiinit ja valaat pystyvät tekemään itsemurhan. Ne vain lopettavat hengittämisen. Yksi sellainen kokemus teki hänestä delfiiniaktivistin. Mutta onko valaiden ”ajautuminen” rannoille myös itsemurhaa? Onko se niiden epätoivoinen yritys viestiä meille, että olisi jo aika lopettaa merten myrkyttäminen ja silmitön tappaminen? Olemmeko niin itseriittoisia, että kieltäydymme ymmärtämästä näinkin selvää sanomaa?

Ehkä meillä on tarpeeksi ymmärtämistä omassakin lajissamme. Otetaan nyt esimerkiksi tämä Libyan tapaus. Hullu itsevaltias tappaa omia kansalaisiaan. Sivussa mietitään, pitäisikö mennä väliin vai ei. Ehkä sen verran on historiasta opittu, ettei enää annettu uuden Hitlerin mesoa rajattomasti. Mutta rivit rupesivat rakoilemaan heti alkuunsa. Afrikan unioni ja arabimaat moittivat liiallista voimankäyttöä, Venäjä ja Kiina ovat muuten vaan vastahankaan pelätessään oman pesänsä aktivoitumista.

Liittoumaa syyllistetään jokaisesta siviiliuhrista. Vain sotilaita saa tappaa. Sepä onkin mielenkiintoinen logiikka. Sotilaat eivät kai ole ihmisiä lain? Jos asiaa katsottaisiin uudesta näkökulmasta, sotilaat olisivat niitä kaikkein suurimpia uhreja. Mitäpä he voivat tehdä muuta kuin totella? Jos he rupeavat pullikoimaan, kuula on kallossa alta aikayksikön. Toisaalta olet vapaata riistaa viholliselle. Sotilaalla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja, mutta silti tämä ura on Suomessakin valtion erityisessä suojeluksessa. Siihen jopa pakotetaan. Toisaalla feministit huutavat suureen ääneen, kuinka maailman arvokkain rauhantyö eli prostituutio pitäisi kieltää, koska sen harjoittajat ovat muka ”uhreja”. Odotan hartaasti, että tässäkin asiassa joskus tapahtuisi massojen valaistuminen ja vaihtaisimme kiväärit kondomeihin.

Pottuilua

Niin, miltä se maailma näyttäisi, jos Japania ei olisi. Ajatus ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä Japani on tektonisten laattojen kannalta melko kriittisessä paikassa. Ajantajumme on niin rajoittunut, ettemme pysty hahmottamaan maailmaa muunlaisena kuin miltä se juuri nyt sattuu näyttämään. Se ei kuitenkaan ole kuin ohimenevä silmänräpäys universaalissa historiassa. Jos joku merkittävä valtio joskus kartalta häviää, se voi hyvinkin olla Japani.

Surettaisiko jokin? Henkilökohtaisella tasolla ei tulisi muuta ikävä kuin Canonin kameroita. Ihmiskunnan kannalta kyseessä olisi melkoinen tragedia, vaikka ahneet pesänjakajat olisivatkin heti liikkeellä. Luonnonvarojen kulutus helpottaisi ainakin hetkeksi. Joku voisi ajatella, että moiset delfiinintappajat saivatkin mennä. Mutta onko kansa vastuussa johtajiensa tyhmyydestä? Sitä voisi kysyä joka puolella maapalloa, myös meillä Suomessa. Ja jos ympäristöä ajatellaan, Eurooppa ja Yhdysvallat voisivat mennä samaa reittiä maan syvyyksiin. Jospa jäljelle jäisivät vain valaat ja sademetsien alkuperäiskansat – kasvaisiko heistä parempi parivaljakko maapalloa hoitamaan?

Onhan Japanissa epäilemättä korkea tiedon ja tieteen taso. Emme ole täällä Suomessa ainakaan heitä parempia. Sopivasti heti Coven perään YLE lähettikin eilen japanilaisen sukulaisyhtiönsä NHK:n tuottaman propagandapläjäyksen Perunasta pelastus, jossa kehuttiin japanilaistiedemiesten taistelua eri puolilla maapalloa uuden vihreän vallankumouksen puolesta. Sen on määrä perustua perunaan, bataattiin ja jamssiin. Hieman liian läpinäkyvää oman hännän nostamista, mutta ehkä siinä oli jokin totuuden jyvänenkin.

Nigeriassa japanilaistiedemies Hidehiko Kiguno on keksinyt tavan kymmenkertaistaa jamssin tuotanto. Ihanteellisesti hän sanoo, että näin nigerialaisille itselleenkin tarjoutuu mahdollisuus syödä tätä herkkua. Nythän melkein koko vuotuinen tuotanto viedään ulkomaille. Arvelenpa, että Japani on yksi pääostajia. Jos uusi viljelytapa osoittautuu toimivaksi, lopputulos ei luultavasti ole Hidehikon mainostama nigerialaisten pelastus. Markkinavoimat pitävät huolen siitä, ettei ketjun alhaisimmalla tasolla oleville viljelijöille jää sen enempää kuin nykyäänkään. Eivät vihreät vallankumoukset ole ennenkään koituneet köyhimpien hyväksi.

Tuota perunajuttua kannattaa vilkaista ainakin sen verran, että käy bongaamassa älyttömän upean nigerialaiskaunottaren (aika 9:20). NHK:n sivuillakin kannattaa pyörähtää sen verran, että pääsee bongaamaan namupala Keiko Kitagawan, joka lukee Now on Air -uutislähetystä. Kyllä ne japanilaiset(kin) osaavat.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 25.03.2011.

5 vastausta to “JOS JAPANIA EI OLISI”

  1. ”Liittoumaa syyllistetään jokaisesta siviiliuhrista. Vain sotilaita saa tappaa. Sepä onkin mielenkiintoinen logiikka. Sotilaat eivät kai ole ihmisiä lain? Jos asiaa katsottaisiin uudesta näkökulmasta, sotilaat olisivat niitä kaikkein suurimpia uhreja. Mitäpä he voivat tehdä muuta kuin totella? Jos he rupeavat pullikoimaan, kuula on kallossa alta aikayksikön. Toisaalta olet vapaata riistaa viholliselle. Sotilaalla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja, mutta silti tämä ura on Suomessakin valtion erityisessä suojeluksessa. Siihen jopa pakotetaan. Toisaalla feministit huutavat suureen ääneen, kuinka maailman arvokkain rauhantyö eli prostituutio pitäisi kieltää, koska sen harjoittajat ovat muka ”uhreja”. Odotan hartaasti, että tässäkin asiassa joskus tapahtuisi massojen valaistuminen ja vaihtaisimme kiväärit kondomeihin.”

    Miehet ovat uhreja myös prostituutiossa, heiltä voidaan pyytää ja viedä aivan käsittämättömiä summia rahaa tarjoamalla vastineeksi seksiä. Ja kyllähän naiset tietävät ihan tasan tarkkaan vaikka eivät olisi edes maksullisia, kuinka he voivat pyytää mieheltä melkein mitä hyvänsä vastineeksi seksistä.

    Voin vain kuvitella jos maailma olisi toisenlainen ja mies voisi pyytää tuollaisia summia rahaa seksistä ja mies voisi vaatia seksin vastineeksi mitä uskomattomampia asioita, kuinka naiset valittaisivat ja vaatisivat laillisia bordelleja jokaiseen kylään.

    • Mielenkiintoinen ajatus, mutta maailma ei voi olla toisenlainen. Sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia, koska naaraat ovat aina uroksia tärkeämpiä. Se on biologiaa, eikä sitä siksi voi millään konstilla muuttaa. Eikä tämä mielestäni olisi mikään ongelma, elleivät miesaivoiset naaraat yrittäisi tasa-arvon varjolla lisätä tätä epätasa-arvoisuutta ja samalla ryöstää valtaa itselleen (erityisesti oikeilta naarailta, mutta myös miehiltä).

      • Maailma on myös hyvin erilainen kun lähdet pois tästä maasta, feminismihulluus on viety Suomessa ja Ruotsissa aivan övereiksi, Ruotsi toimikoot varoittavana esimerkkinä maailmalle. Laasasta ja muitakin jotka tästä ovat varoitelleet lainatakseni: ”Feministisen sukupuolijärjestyksen lopputuloksena saattaakin syntyä konkurssi, sillä sääntöjä ei voi muuttaa loputtomiin yhden sukupuolen eduksi.”

  2. Ai niin ja tähän jos Japania ei olisi niin voisi vastata senverran, että onneksi meillä on Kiina ja monta muuta maata, joten nou hätä jos Japani häviää maailmankartalta.

  3. ”Maailma on myös hyvin erilainen kun lähdet pois tästä maasta, feminismihulluus on viety Suomessa ja Ruotsissa aivan övereiksi”

    Kyllä sitä osataan muuallakin. EU:ssa syntyy ”tasa-arvo”direktiiviä solkenaan ja esimerkiksi Espanja on onnistunut säätämään naislakeja, joista Suomen feministit vasta haaveilevat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: