GPI JA KOKOOMUS

Janne Yläjoki Keskisuomalaisessa 26.3.11: ”Yhtenä päivänä mukavan kaverin (vihanneskauppias Mohamed Bouazizin) pinna kuitenkin kiristyi, kun paikalliset viranomaiset tulivat nyhtämään suojelurahojaan heti aamusta… Mohamedilla ei ollut millä maksaa, koska hän ei ollut ehtinyt myydä mitään. Naisvirkailija läimäytti nuorta miestä kasvoille ja siitä leimahti liikkeelle arabivallankumouksena tunnettu ilmiö”.

Vanhasta on jo ikävä! Keskustan vaalimainoksessa nainen myy itseään, eikä kukaan älähdä. Puolue myy politiikkaa naisen kokovartaloruumiilla ja naaraan kuvitelluilla rinnoilla. Jos tisseihin olisi kirjoitettu asiaa -tekstin tilalle seksiä, kansakunta olisi raivon partaalla. Politiikan ammattilaiset haluavat kriminalisoida rakkauden ammattilaiset, vaikka kummatkin myyvät itseään. Miksi on aivan oikein myydä aivojaan, mutta ei pilluaan? Mikä ihmeen ero, ei mene apinan kaaliin.

Vaalikampanjointi on nyt hulppeimmillaan. Kotiin kannetaan kilokaupalla metsästä revittyä kiillotettua, kemikalisoitua ja värjättyä selluloosaa. Luulevatko nämä poliitikot aivan oikeasti saavansa ääniä moisen hiilituhlauksen avulla? Eräät ehdokkaat ovat painattaneet jopa omia lehtiään, jotka erehdyttävästi vaikuttavat puolueettomilta asiajulkaisuilta. Moisesta voisi oikeastaan nostaa huijaussyytteen. Eniten rahaa näkyy olevan kokoomuslaisilla. Ei mikään ihme, hehän ovat olleet pääoman asialla ja nyt raha kiittää.

Tiedoksi ehdokkaille. On apinoita, joille vaalimainokset toimivat negatiivisena viestinä: näitä numeroita en ainakaan piirrä vaalilippuun.

Oksasia ja Tukiaisia

Myös kepunuorten valtakunnallinen vaalilehti tupsahti apinametsään. Siinä kehotetaan äänestämään nuoria. Mistä tällainen väärinkäsitys on tullut, että nuorten pitää saada eduskuntaan omat edustajansa? Sama väärinkäsitys kuin että naisia pitäisi saada päättäjiksi. Eläkeläiset luulevat, että eläkeläiset ajavat heidän asiaansa ja homot ja maahanmuuttajat ja… Ikään kuin sirpaloituminen olisi eduksi yhteiselle hyvälle.

Ikään kuin vanhat urokset eivät osaisi enää hoitaa lauman etua, vaikka ovat tehneet sitä miljoonien vuosien ajan. Jos joillekin, niin heille on kasaantunut keskimääräistä enemmän evolutiivista politiikanteon taitoa. Kaikki muu puhe on ikärasistista propagandaa, ellei sitten ole valmis luopumaan kaikesta siitä ”hyvästä”, mihin olemme näiden urosten johdolla päätyneet.

Ymmärtäisin nuorten ja naaraiden valituksen, jos heillä olisi tarjota tilalle jotain uutta, vaikkapa talouskasvusta ja rahataloudesta luopumista. Mutta jos he edelleen haluavat lentää viikonlopuksi Lontooseen, keikutella Vuitton -laukkua olkapäillään, tuijottaa taulutelevisioita tai vaatia sähköä seinästä, ei pitäisi olla mitään valittamista.

Meillä tuntuu olevan vallalla kummallinen ikärasismi, joka koskee vain urospuolisia kansalaisia. Enpä malta olla vetäisemättä esille Ilkka Kanervan savustamista ministerin pallilta. Tuomas Enbuske kertoi ohjelmassaan, kuinka amerikkalaisnuori lähettää tai vastaanottaa keskimäärin 2272 tekstiviestiä kuukaudessa. Sitä pidetään hyvänä ja kansantaloutta hyödyttävänä tekona. Mutta jos ulkoministeri lähettää kuukaudessa sata tekstaria, sitä kauhistellaan koko kansan voimin. Aivan kauheaa, julisti media toisensa jälkeen, vaikka juurikin paheksuvien toimittajien omat kännykät pursuilivat satojen tekstiviestien paineessa. Kanervahan vain todisti olevansa moderni ja aikaansa seuraava poliitikko. Sitä ei kuusikymppinen mies näköjään saa olla. Kenkää perseelle, jos yrittää pysyä ajan hermolla. Ikärasismia pahimmillaan.

Sofi Oksanenkin sotkeutui tematiikkaan vieraillessaan korkonaaraiden ohjelmassa. Siinä tämä kansallisikonin asemaan itsensä kiehnännyt naaras puolusti Johanna Tukiaista. Eihän tämä nyt toki ollut ensimmäinen kerta, kun feministit ovat Tukiaisen ääliömäisiä toilailuja hehkuttamassa. Mutta Sofihan on nuori ja nainen, joten hänen on oltava oikeassa? Kuten siinäkin, että hän vaatii kovempia rangaistuksia eli lisää (uroksia) vankiloihin. Kuinka ollakaan, tämä sattuu olemaan juuri se ”korkeaeettinen” suunta, mihin tuloerojen kasvu yhteiskuntaa tutkitusti ohjaa…

Vihreät ovat nuorten vihaisten naaraiden puolue. Hekin lähettivät apinalle postia. Kyseessä oli oikein valtakunnallinen punnerrus, jossa lobattiin paikallisia nimiä superjulkkisten naamatauluilla. Rosa Meriläinen siinä oli tekopirteän oloisesti jossain trendibaarissa haastattelevinaan puheenjohtaja Anni Sinnemäkeä ja presidenttiehdokas Pekka Haavistoa. Kovasti epäluonnonläheistä ja fotoshopattua filmausta viinilasien äärellä, juhlaleningeissä ja -puvussa. Löytyihän sieltä kuvan taustalta tosin muovinen puu! Painotuote pursusi ympäristöä, mutta jostain syystä siitä ei pintapuolisella silmäilyllä löytynyt yhtään feminismi -sanaa.

Feminismi ja pakkoruotsi

Suomen feministipuolue, mutta asiaa ei sanota ääneen. Miksi feminismiä hävetään ennen vaaleja, mutta jo kesällä viriää taas keskustelu seksikaupan kieltämisestä. Miksi nämä sammutetut lyhdyt? Miksi äänestäjiä (taas) johdetaan harhaan?

Feminismi on mielenkiintoinen ilmiö. Välillä kaikki haluavat olla niin feministiä että, välillä taas on parempi olla hiljaa. Eräässä YLE -tentissä väitettiin kaduilla puhuttavan, kuinka Timo Soini olisi opiskeluaikanaan levittänyt feminisminvastaista propagandaa. Haastateltavana ollut Soini ei muistanut jakaneensa mitään – mikä tarkoittaa, että hän on ”syyllinen”. Mikäpä sen parempi peruste äänestää Perussuomalaisia! Ja vaikkei Soini olisi moiseen sankaritekoon osallistunutkaan, niin silti väite ropisee Soinin kapsäkkiin. Todistaahan se, että Perussuomalaiset luokitellaan eräissä piireissä niin vaarallisiksi, että johtajasta on ollut pakko laittaa juoruja liikkeelle. Siksikin on pakko äänestää persuja.

On tietysti huolestuttavaa, ettei nykyisessä ilmapiirissä edes Soini uskalla myöntää vastustaneensa feminismiä. Meillä on edelleen pyhiä asioita, joita ei saa kritisoida. Enää jumala ei ole sellainen, nyt sen tilalle on astunut feminismi. Aika paljastavaa. Sen lisäksi meillä on pari muutakin kansanryhmää, joita ei saa arvostella. Nämä kaikki edustavat määrällistä vähemmistöä, mutta saavat silti erityiskohtelun. Feministit, ruotsalaiset ja rikas eliitti ratsastavat häpeilemättä samalla biologian aallonharjalla. Niillä on kaikilla evolutiivinen valta-asema, jota kaikki tietysti käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Feministit ratsastavat naiseudella, vaikka ovat kaukana oikeista naaraista. Naaraillahan on biologinen ylivalta uroksiin nähden samoin kuin lauman huipulla olevilla verrattuna alempikastisiin apinoihin. Tätä hyödyntävät rikkaat ja heidän peesaajinaan suomenruotsalaiset.

Perussuomalaiset vastustavat pakkoruotsia. Sekin on hyvä syy äänestää puoluetta. Päin vastoin kuin eliitti väittää, pakkoruotsista on Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Mitä demokratiaa tämä tällainen on, että johtajat mitätöivät kansan enemmistön mielipiteen? Natovastaista korttia heilutetaan kyllä auliisti kansan tahdolla, mutta jostakin syystä pakkoruotsissa logiikka ei enää pelaakaan. Kansan ja kansanedustajaehdokkaidenkin enemmistö haluaisi luopua pakkoruotsista, mutta Soinia lukuunottamatta kaikki puoluejohtajat hangoittelevat vastaan. Jopa Kokoomuksen puoluekokous äänesti pakkoruotsin katuojaan, mutta Jyrki Katainen kaivoi sen sieltä jälleen päivänvaloon.

Uusionainen Stefan Wallin alkaa olla jo hysterian partaalla pelätessään, että osa kansasta valitsisi vapaissa oloissa jonkun muun kielen. Stefanin mukaan ruotsin kielen vastustus on jo pakkomielle. Pyh, ei tässä vastusteta ruotsin kieltä, vaan typeryyttä ja valinnanvapauden rajoittamista. Pakko on tässä yhteydessä aivan oikea termi, vaikka ruotsalaismieliset haluavat vääntää matematiikasta ja biologiasta ja voimistelustakin pakkoa! Ai kun on naurettavaa, mutta tällaiseen aivojen vajaakäyttöön sortuvat Stefanin ohella järkevänoloisetkin apinat, kuten juontaja Peter Nyman ja kunniatohtori M. A. Numminen.

Vertailu voisi olla paikallaan, jos puhuttaisiin kielten opiskelusta yleensä, mutta nythän on kysymys siitä, mitä kieliä kenenkin on järkevä opetella. Kielissä on vaihtoehtoja, matematiikassa ei ole. Ruotsinkieleen uhrattu energia on pois jostakin muusta ja varsinkin monille urosaivoille useiden kielten pänttääminen sattuu vain olemaan biologisesti ylivoimaista. Näin pakkoruotsi lisää epätasa-arvoa koulumaailmassa ja sen kannattajat kieltäytyvät tunnustamasta yksilöiden erilaisuutta.

Älä alistu, Portugali!

Jopa Kristillisdemokraatit ovat uskaltaneet lähestyä apinametsää lippuineen ja lappuineen. Ei siis riitä, että seurakunnat lähettävät käännytysviestejään joka kotiin vastoin apulaisoikeusasiamiehen kantaa, pitää sietää vielä näitä koti-uskonto-isänmaa -hihhuleitakin. Luulisi, että pistäisivät päänsä pensaaseen homokriittisyytensä kanssa. Jos seksuaalisuuden vuoksi ihmisiltä halutaan viedä ihmisarvo, niin mestauslavalle pitäisi moiset apinat viedä. Kaiken huipentuma on Älä alistu -mainoskampanja, jolla nuoria apinoita yritetään manipuloida kirkon oppien taakse. Sivusto on edelleen netissä, vaikka jopa arkkipiispa Kari Mäkinen oli sen tuomitsevinaan.

Valtionkirkko rahoittaa tällaista äärimmäistä ihmisarvon mitätöintiä. Luulisi sen aiheuttavan jotain raksutusta poliitikoissakin, mutta eipä mitään. En ole yhdenkään politiikka-apinan kuullut vaativan kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Tällaisia puolueitako pitäisi vielä äänestää??? Ja nyt nämä muita listivät kristityt heittäytyvät itse uhrin rooliin – uskomatonta röyhkeyttä: kristillisdemokraattiset nuoret on huolissaan kapeasta suvaitsevaisuuskäsityksestä, joka on tullut ilmi kampanjan yhteydessä. Kristillisdemokraattisten nuorten mukaan myös konservatiivisesti ajattelevien tulisi saada kokea suvaitsevaisuutta!

Päädymme tässä elämän perusasioiden äärelle: kuinka paljon suvaitsemattomuutta pitää suvaita. Tästähän järjestettiin taannoin oikein perusteellinen testi, jota myös toiseksi maailmansodaksi kutsutaan.

Toinenkin elämää suurempi asia vaalitaistoon on tullut Välimeren kulttuureista. Pääoma himoitsee veronmaksajien rahoja, tällä kertaa Portugalin väreihin verhoutuneena – ja Suomen pääministeri sekä valtiovarainministeri ovat heittäytyneet nöyrien juoksutyttöjen ja -poikien rooliin. He uskovat kirkkain silmin ”asiantuntijoita”, joiden omat intressit vaativat pankkien pelastamista ja jotka omalla ”asiantuntemuksellaan” ovat olleet syypäitä viimeaikaisiin talouskriiseihin. Taas joku kumma idiotismin aalto pyyhkii pitkin Eurooppaa. Vaihtoehtoja ei muka ole. Väärin. Vaihtoehtoja on aina ja nyt olisi hyvä sauma tehdä täyskäännös jatkuvaan talouskasvuun perustuvassa uskossa.

Emme tietystikään tule näkemään mitään älä alistu -meininkiä tässä asiassa. Poliitikoista ei ole tekemään vaikeita ratkaisuja. Ja sitten kun he alistuvat kapitalismin puudeleiksi, he syyttävät muita vastuun pakoilusta – vaikka syyllistyvät itse juurikin siihen saarnaamaansa syntiin. Mutta kuten olemme jo lukemattomia kertoja tulleet havainneeksi, tällainen omien ongelmien peilaus ympärillä oleviin apinoihin on yksi ominaisimpia Homo sapiens -lajin käyttäytymispiirteitä.

Jyrki Katainen on heittäytynyt täydelliseksi muumioksi tässä Portugali -asiassa. Hän tekee sillä vaalipropagandaa niin röyhkeästi, että housunsa repeävät. Suomi on muka avainasemassa, kun Portugalille ladellaan ehtoja. No hyvä – jos näin on, sehän on vain demarien ja persujen ansiota, sillä ilman niitä Jyrki ei olisi kehdannut riehua EU -areenoilla. Mutta onko se sitten järkevää, että Jyrkin ansiosta Portugali pakotetaan yksityistämään valtion omaisuutta? Näinhän ahneille kapitalisteille vain tarjotaan ilmaisia markkinoita samaan tapaan kuin Neuvostoliiton romahtaessa. Mutta tällainen sopupeli sopii toki hyvin kokoomuksen linjaan: rahalla ostettu ihminen on aina muita parempi apina.

Mitä sitten pitäisi päätellä siitä, että Libya -operaatiosta luisteli vain kaksi naaraiden hallitsemaa EU -maata, Saksa ja Suomi? Tarja Halosen perustelu on, ettei Libyaa voi nähdä harjoittelupaikkana kotimaisille ilmavoimille. Meillä ei siis osaaminen riitä? Mitä mahtaa ilmavoimien komentaja asiasta ajatella? Sotalaiva kuitenkin voitiin lähettää merirosvojahtiin – kaipa siihen komennukseen oli sitten jossain ehditty harjoitella tarpeeksi?

Gaddafin pahuus on vain kemiaa, mitä kulttuuriuskovaisten voi olla vaikea ymmärtää. Yhteyden tajuaminen voisi kuitenkin olla hyödyllistä. Moisen pahuuden eliminoiminen olisi helpompaa, jos ymmärrettäisiin, että siinä oikeastaan vain lopetetaan virheraiteille ajautunut kemiallinen reaktio. Sama koskee Norsunluurannikon presidenttiä, jolle kansainvälinen yhteisö jostain kumman syystä etsii turvapaikkaa, vaikka Laurent Gbagbo on sekopäissään aiheuttanut tuhansien ihmisten kuoleman. Ei ehkä haluta ymmärtää, kuinka paljon näitä idiootteja vastaaan taistelevat ovat uhrannneet – he ovat uhranneet kaikkensa eli henkensä paremman maailman puolesta.

Järkyttyneitä naaraita

Köyhänkin elämä voi olla hyvää, jos se on yhteisöllistä. Nyt media, politiikka ja yliolkainen yhteiskunnallinen ilmapiiri masentavat ja apatisoivat varsinkin köyhiä apinoita. Ainoa sana, joka eliiitillä on kansalle heittää, on tuottavuus. Varsin alkeellista hallitsemista. Vaikkei rahvas minkään arvoista olekaan, se kuitenkin aistii herkästi tunteita ja merkityksiä. Siksi esimerkiksi jokainen ääneen lausuttu tuottavuus -sana ymmärretään juuri niin kuin se on alitajuisesti tarkoitettukin: sillä hakataan apinoita päähän oikein olan takaa. Virallisesti sanalle toki yritetään keksiä jos jonkinlaisia ”positiivisia” selityksiä.

Vaikkei kansa ole kovin järkevää tai nippelitietoista, sentään kaksi kolmannesta tietää, etteivät demarit ole hallituksessa. Miksi meillä nyt sitten halutaan kauhistella sitä yhtä kolmasosaa, joka ei ole politiikasta kiinnostunut? Eivät kaikki voi olla samanlaisia ja fanittaa samoja asioita. Tällainen megalomaaninen paheksunta on itse asiassa vain yksi rasismin muoto. Erilaisuutta ei hyväksytä tässäkään. Ei siinä pitäisi olla mitään eroa, joutuuko syrjinnän kohteeksi ihonvärinsä, seksuaalisen suuntautumisensa, mielipiteensä tai harrastustensa vuoksi. Jostakin syystä jälkimmäinen rasismin muoto tuntuu olevan meillä aivan hyväksyttyä ja ”sivistynyttä”. Sivistyneeksi itsensä luokittelevilla taitaa olla suurempi vapaus harrastaa rasismia kuin alemmilla apinoilla? Taas tässä törmäämme ikiaikaiseen apinayhteisön perustotuuteen, että jotkut vaan ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Uskomaton kalabaliikki tästä aivan luonnollisesta asiasta on saatukin aikaiseksi. STT -lehtikuvan politiikan toimituksen esimies Johanna Vesikallio oli politiikkaradiossa järkyttynyt kansan tietämättömyydestä. Pari päivää aiemmin Helsingin Sanomien politiikan toimituksen uutispäällikkö Hanna Kaarto totesi, että se on kyllä huolestuttava merkki, jos suurin osa kansasta ajattelee, että vaalipäivä on sitä varten, että voi näyttää keskisormea eliitille.

Hannan mukaan eliitille saa näyttää keskisormea vaikka joka päivä, mutta ei vaaleissa. Hups. Mitäpä se muu kritiikki auttaa? Vaalit ovat rahvaan ainoa ”sivistynyt” keino vaikuttaa. Toinen mahdollisuus on lähteä kaduille autoja potkimaan. Sitäkö Hanna kaipaa? Minusta vaalit ovat juuri keskarin näyttämistä varten! Siitä vaan. On se kuitenkin sata kertaa parempi peruste äänestää kuin valita kaunein tai komein ehdokas tai että naama on tuttu tai että tikka sattui osumaan juuri siihen. Monet marssivat kuulema äänestyskoppiin tietämättä ketä äänestää ja repivät seinältä summassa jonkun numeron. Esimerkiksi 69 on hyvä valinta kaikille, jotka puutteessa vaeltavat. (Ja kas, tällä kertaa sillä numerolla tulee valituksi ainakin Leena Rauhala, KD!).

Kehon kieltä

Tunteet eli biologia vaikuttaa myös siihen, kuinka apinat reagoivat poliitikkoihin. Viesti välittyy kehon kielessä. Kun katsoo noita puoluejohtajien naamoja, niin ei tule kuin surulliseksi. Miksi Timo Soini on heistä ainoa, jonka nähdessään tulee hyvälle tuulelle? Miksi hän on ainoa, jonka kanssa voisi kuvitella lähtevänsä kulmakuppilaan oluelle, vaikkei itse edes joisi olutta ja vaikka olisi kaikista asioista eri mieltä hänen kanssaan? Myös Arhinmäessä on jotain inhimillisyyttä, mutta ei hänestäkään elämänusko välity. Jyrkipoika on ottanut tehtäväkseen näyttää murheen murtamalta ja Stefan on kuin muovinen barbinukke.

Puolet eduskuntapuolueiden puheenjohtajista sentään on naaraita, mutta ei heistä tsemppihenki välity sen paremmin kuin muistakaan. Onko nämä naaraat valittu puheenjohtajiksi vain siksi, että heidän avullaan on kuviteltu saatavan ääniä? Jutta Urpilainen on ihan hyvä niin kauan kuin aukaisee suunsa (ehkä joku optimisti onnistuu kuvittelemaan sinne sanojen sijaan jotain muuta…). Anni Sinnemäki on kuin Jyrkin klooni. Mari Kiviniemi analysoitiin naisten toimesta niin perusteellisesti Pressiklubissa (aika 30:58), ettei luonnehdintaan voi kuin yhtyä. Yllättäen iloisin mielikuva jää Päivi Räsäsestä. Hän on myös ainoa, joka käyttää aina hametta. Siitä täytyy tietysti antaa plussaa.

Ei synkistely toimi ainakaan täällä apinametsässä. Jos meillä on ongelmia, ei niiden nujertamiseen voi lähteä kauhukuvia maalailemalla ja pelottelutaktiikalla, vaan innostamalla yhteistyöhön, vaikkapa sillä vanhalla sotakorvausmentaliteetilla. On tässä nyt pahemmastakin selvitty ja selvittäisiin nytkin, kunhan tartutaan lapioon yhdessä. Tällaista yhteistä talkoohengen sanomaa on vaikea löytää suomalaisesta politiikasta – tai ylipäätään julkisesta keskustelusta muutenkaan. Meillä on tarjolla vain omaa etuaan ajattelevia idiootteja tyyliin hiihtoliiton ruisleipäselitykset.

Ja mitä tekevätkään kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaat! Yli puolet heistä on sitä mieltä, ettei hyvätuloisten tarvitse osallistua lamatalkoisiin! Kokoomus profiloituu selkeästi suurituloisten aisankannattajaksi, eikä se edes halua näytellä empaattista. Kokoomusehdokkaat vastustivat jo neljä vuotta sitten kaikkein aktiivisimmin kansalaispalkkaa ja tuloerojen kaventamista. Ei tämä kerro alkeellisimmastakaan yhteisvastuun ymmärryksestä. Opetusministeri Henna Virkkunen sanoo sen harvinaisen selvästi: pörssiosinkotulojen kahden prosentin veronkorotuksenkin pitäisi koskea vain pääomatuloja eniten saavaa viidennestä! Tämä osoittaa, kuinka vaikeaa eliitin on luopua mistään hankkimistaan etuoikeuksista.

Tästä kokoomuslaisesta tuottavuushöpötyksestä ja tuloerojen kasvun haikailusta on seurauksensa. Apinat sairastuvat, kun tajuavat kusetuksen määrän, mutta eivät pysty siihen vaikuttamaan. Ei siis ihme, että työpahoinvointi lisääntyy. Työterveyslaitoksen johtajan Guy Ahosen mukaan työpahoinvoinnin hintalappu on 24-30 miljardia euroa vuodessa. Se ei tunnu poliitikkoja kiinnostavan. Vai onko se niin, että mitä enemmän sairaspalveluja yksityiset lääkäriasemat saavat myydyksi, sitä rivakammin BKT kasvaa?

BKT onkin suurimpia huijauksia, mitä meille tavallisille apinoille syötetään. Sehän itse asiassa tarkoittaa, että mitä enemmän lauma popsii masennuspillereitä, juo viinaa, polttaa tupakkaa ja käy tissinkohotuksissa, sitä lujempaa BKT porskuttaa. Mitä huonommin apinat voivat, sitä enemmän tarvitaan terveyspalveluja ja taaas BKT kasvaa. Suorastaan nerokas järjestelmä.

Aidon kehityksen indikaattori

Olisi meillä muillakin tapoja mitata kehitystä – indikaattoreita, jotka ottaisivat huomioon ympäristön ja ihmisten pahoinvoinnin sekä kestävän kehityksen kestämättömyyden. Ovatko ne liian vaarallisia? Paljastaisivatko ne jotain järkyttäviä yhteyksiä?

Elintason mittarina yleisesti käytetty bruttokansantuote mittaa ennen kaikkea yhteiskunnan tavara- ja palvelutuotannon laajuutta. Hyvinvoinnin mittari se ei ole koskaan ollut ja myös jälkiteollista taloutta kuvaavana mittarina se on vanhentunut. Silti BKT:stä tuli yhteiskunnan keskeisin seurantaväline, tilastoalan varoituksista huolimatta. Taloustieteen oppien mukaan mahdollisimman suuri kulutus lisää hyvinvointia ja kulutusta. Näinhän tosielämä ei kuitenkaan toimi, joten talous- ja yhteiskuntajärjestelmää ohjataan nykyään vääristyneiden signaalien avulla. Käytännössä BKT kasvaa sitä nopeammin, mitä kestämättömämpää taloudellinen kehitys on. Nykyinen järjestelmä kannustaa yrityksiä ja kuluttajia luonnonvarojen tuhlaukseen. Säästäminen ei ole tälle talouden logiikalle millään tavalla järkevää tai taloudellisesti kannattavaa.

Maailmalla onkin kehitetty paremmin todellisuutta kuvaavia mittareita ja Tilastokeskus laski vuonna 2008 ensimmäisen kerran Suomelle GPI:n, aidon kehityksen indikaattorin (Genuine Progress Indicator). Se antaa kansalaisten kokemasta hyvinvoinnin kehityksestä paremman kuvan kuin BKT, koska siinä otetaan huomioon yksityisen kulutuksen lisäksi tulonjako ja muut hyvinvointiin vaikuttavat tekijät sekä talouden aiheuttamat ympäristörasitukset. Näitä vaikutuksia on vaikea laskea ja Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén onkin sitä mieltä, että myös tämä indikaattori aliarvioi ympäristövaikutusten suuruuden.

Meillä on siis kohta kaksi vuotta ollut BKT:tä fiksumpi laskentatapa käytössä, mutta siitä puhutaan hyvin vähän. Siksikö, että se paljastaa, ettei talouskasvu ole enää 1980 -luvun lopun jälkeen lisännyt ihmisten hyvinvointia? Suomen GPI kasvoi vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se kääntyi jatkuvaan laskuun. 2000 -luvulla GPI painui 1970 -luvun tason alle! Suurimpana yksittäisenä syynä alentumiseen on ollut tuloerojen kasvu. BKT sen sijaan on jatkanut kasvuaan koko ajan. Samanlainen suunta on ollut Yhdysvalloissa. BKT:n kasvusta huolimatta kansalaisten hyvinvointi ei ole lisääntynyt reiluun pariinkymmeneen vuoteen.

Jos hyvinvoinnin mittaamisessa otettaisiin huomioon luonnonvarojen hupeneminen, ympäristön pilaantuminen ja lisääntyvä köyhyys, todellinen hyvinvointi oli Suomessa siis huipussaan vuonna 1989 ja on laskenut sen jälkeen koko ajan. Mistä moinen mahtaa johtua? Tuli vaan mieleen, että Kokoomus nousi 21 oppositiovuoden jälkeen hallitukseen vuonna 1987…

Muistan itse, kuinka noina vuosina muutos tapahtui melkein yhdessä yössä. Ihmettelen vieläkin, kuinka tällainen ajattelun vallankumous käytännössä masinoitiin. Yhtäkkiä yritykset olivat kaiken yhteiskunnallisen kehittämisen keskiössä. Yrittäjyydestä tuli taikasana, jolla kaikki ongelmat ratkeaisivat. Yhteiskunnallinen hyvä alistettiin yksityiselle hyvälle. Sen politiikan hedelmiä tässä nyt ollaan nautiskeltu kohta neljännesvuosisata. Olisiko jo silmien aukaisun aika?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 11.04.2011.

Yksi vastaus to “GPI JA KOKOOMUS”

  1. Kukahan ajaisi enemmistön asioita välillä. Asunnottomat, köyhät tavalliset suomalaiset eivät ole mediaseksikkäitä aiheita. Yhä harvempi tässä maassa edes työllään elää, lisäksi laskujen pino kasvaa kasvamistaan ja laskujen maksu tulee yhä kalliimmaksi.

    Miksi emme näyttäisi keskisormea tälle hallitukselle joka näyttää sinulle keskisormea jatkuvasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: