MUUTOSVASTARINTAA

Olisin voinut hyvällä syyllä valita otsikoksi jonkin paljon ikävämmänkin sanan, mutta ajattelin olla yhteistyökyinen ja ymmärtäväinen…

Ei varmaan uskoisi, että olen joskus äänestänyt kokoomusta… Asiaan löytyy kaksikin mahdollista selitystä. Joko en ole silloin ymmärtänyt politiikasta mitään tai sitten kokoomus on luisunut ihmisarvoa – eikun apina-arvoa, polkevaan suuntaan. Luulenpa, että ensimmäinen selitys on lähempänä totuutta. Kokoomuksen politiikka perustuu ajatukseen, etteivät kaikki apinat ole yhtä arvokkaita, muutoinhan he eivät vastustaisi kansalaispalkkaa eivätkä tavoittelisi tuloerojen kasvua. Kokoomusideologian mukaan ihmisarvo määrittyy rahamäärän mukaan. Eikä se ole kovin harvinainen näkemys maailmalla muutenkaan.

Siksi on jotensakin hymyilyttävää, kun media nyt on ottanut silmätikukseen Jussi Halla-ahon vanhat kirjoitukset, joissa hän pohtii ihmisarvoa. Asiaa muka kauhistellaan ulkomaita myöten! Haloo, hetkinen, ikään kuin maailmassa olisi pyhiä asioita, joita ei saa tarkastella kuin yhdestä virallisesti hyväksytystä näkökulmasta. Ikään kuin meillä ei olisi enää ajattelunvapauttakaan. Juuri tällaisen perustelemattoman pyhyyden kritiikki oli Halla-ahon kirjoituksen ydin. Kannattaisi aina ensin tutustua alkuperäiseen tekstiin, ennen kuin rupeaa hysteeriseksi.

Pieniä vainotaan ja eliitti tekee sen taas

Ja näitä hysteerikkojahan näyttää nyt kansanvallan toteuduttua piisaavan. Heitä on paitsi kotomaassa, myös ulkomalla, jonne suomalaistoimittajat mieluusti välittävät tarkoitushakuisia tekstinpätkiä. Ainakin tämä Halla-ahon kirjoitus on ymmärretty tahallaan väärin, kuten myös se oikeuteen asti johtanut kirjoituksensa, jossa kritisoitiin valtakunnansyyttäjää ja josta oli aivan mahdoton löytää uskonrauha- tai kansanryhmävihaa. Molemmissa kirjoituksissa kritiikki on kohdistunut yhteisön pyhiksi arvoiksi nostamiin aksioomiin ja siteeratut kohdat ovat olleet toisarvoisia esimerkkejä. Eikö media tai eliittimme ymmärrä lukemaansa, joutuu kysymään.

Hesarin toimittaja Hanna Kaarto (naar.) yritti savustaa Halla-ahoa ihmisoikeussanailussa. Uusi kansanedustaja osoitti kyvykkyytensä kieltäytymällä lähtemästä mukaan hankkeeseen, jonka ainoa tarkoitus oli mustamaalata häntä. Ehkä Jussi on niitä apinoita, jotka haluavat miettiä sanomisensa ensin ja kirjoittavat mieluummin kuin puhuvat? Eliittiä nuoleskelevalla medialla on nyt kova hinku saada vaalivoittajia ristille milloin mistäkin asiasta. Ihmisoikeus on jostakin syystä eräille (naaraille) sellainen käsite, jota ei saa analysoida. Miksei? Kaikkia asioita pitäisi olla lupa pohtia joutumatta heti syytetyksi natsiksi tai rasistiksi. Maailmassa ei pitäisi olla yhtäkään asiaa, joka ei kestä kriittistä tarkastelua.

Leipäjonot ja sosiaaliluukulle pakottaminen ovat kerjäämisen muotoja siinä kuin kadulle polvistuminen. Kerjääminen on lauman ihmisarvon mitta. Niin kauan kuin missä tahansa yhteisössä osa laumasta pakotetaan ryömimään, ei kannattaisi suureen ääneen hehkuttaa ihmisoikeuksia. Suomessakin on puolueita, joiden ideologiaan kuuluu leipäjonojen kasvattaminen. Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi (naar.) kiittelee Kalevan kolumnissa puoluettaan kokoomusta vaalivoitosta ja vaikeroi kuinka haasteellista hyvinvointimallin kehittäminen on viimeisten 20 vuoden aikana ollut. Kansalaisille pitää palauttaa toimijan rooli passiivisen kohteena olemisen sijaan. Yksilöt voivat ja pystyvät ottamaan vastuuta, jos heillä on selkeä kuva siitä mikä on julkisten hyvinvointipalveluiden kattavuus nyt ja tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa käytännössä samaa kuin venäläinen systeemi, jossa apinat pakotetaan kadulle katumaasturieliitin tuulilaseja jynssäämään.

Kukaan ei tule kysyneeksi kokoomuksen ihmisarvon perään. Yksittäisen apinan filosofiset pohdinnat nostetaan tikunnokkaan, mutta 20 vuotta jatkunut valtakunnallinen käytännön politiikka sivuutetaan. Eliitti tekee sen taas. Sen, jonka se on tehnyt aina ja tekee varmaan koko lajimme olemassolon ajan. Se polttaa roviolla vaaralliset ajattelijat ja julistaa itsensä pyhäksi ja ihmisarvon omistajaksi. Vallankumouksia tulee ja menee, mutta lopputulos on aina sama – ihmisarvo on pelkkä akateeminen lattiariepu, jolla kiillotetaan eliitin kullatut palatsit. Taisteleeko Halla-ahokin siis tuulimyllyjä vastaan? Turhaanko on kaikki Don Quijote -kirjat kirjoitettu?

Kokoomus

Kerjuumittarilla suomalainen sen paremmin kuin maailmanlaajuinenkaan ihmisoikeus ei ole järin vakaalla pohjalla. Nyt laumamme on EU – olemme valinneet sen itse. Esimerkiksi romaniongelma on siis myös meidän ihmisoikeusasiamme. Käytännössä EU on paljastunut ihmisarvopuheistaan huolimatta ontoksi ja kaksinaismoralistiseksi rakennelmaksi. Se on valmis kyselemättä ja perustelematta pelastamaan pankit ahdingosta heti ensimmäisten ongelmien ilmaantuessa. Köyhyyden poistamiseen olisi ollut aikaa vuosikymmeniä, mutta mitään ei ole tapahtunut, vaikka kaikki välineet ja rahat siihen olisivat olleet olemassa. Se olisi vaatinut vain tuloerojen pienentämistä ja kansalaispalkkaa, mutta niihin ei ole haluttu tarttua.

Oikeasti laumamme pitäisi näissä globalisaation oloissa olla maailmanlaajuinen. Niin kauan kuin ihmisiä kuolee toisaalla nälkään ja toisaalla ylensyöntiin, on aivan turha höpöttää ihmisarvosta.

Kokoomusideologia lähtee ajatuksesta, että rahan hankkiminen millä konstilla tahansa on osoitus yksilön hyvistä ominaisuuksista. Suuri rahapussi on todiste hyvistä geeneistä ja tyhjä lompsa todiste huonoista geeneistä. Tällaista politiikkaa on mahdoton ymmärtää. He ovat ehkä lukeneet Darwininsa kuin piru Raamattua. Evoluutio ei ole oppi vahvimman oikeudesta vaan sopivimman eloonjäämisestä. Populaatiossa on oltava monenlaista perimää, sillä koskaan ei tiedä, mikä geenit sattuvat olemaan tarpeen lauman hengissäpysymiseksi. Siksi pelkän eliitin itseriittoisuuden varaan rakentaminen on riskialtista, vaikka olisi kuinka houkuttelevaa ajatella, että rahavalinnassa menestyneet geenit riittäisivät laumaonnen ikuiseen ilotulitukseen.

Kokoomus ei halua oikeudenmukaisuutta, se tässä on nyt vuosien varrella käynyt päivänselväksi. Kokoomus ei halua mitään, mikä voisi lyhyellä aikavälillä heikentää eliitin rahankehruuta – ei vaikka sillä pelastettaisiin maailma. Kokoomus ei halua kaikille samanlaisia mahdollisuuksia. Kokoomus pelkää lusmuja, vaikka juuri harjoittamansa politiikka niitä synnyttää. Miksei puoluetta kiinnosta se kaikkein kallein rikollisuus, joka kahmii yhteisiä rahoja harmaan talouden ja talousrikollisuuden parissa? Siksikö, että se tuottaa uutta eliittiä, joka äänestää oikein? En ole huomannut, että oikeisto olisi koskaan pitänyt näistä asioista suurta meteliä.

Kokoomus haluaa, että köyhät hoitaisivat toisiaan, ei siihen rikkaiden almuja tarvita. Ei kun kerjäämään vaan – mutta ei kaduille, joissa voisivat aiheuttaa pahaa mieltä rahapussejaan raahaavien eliittiapinoiden keskuudessa. Leipäjonot piilotetaan johonkin syrjäiseen nurkkaan ja kerjääminen keskitetään sosiaaliluukuille. Pääasia, että köyhien on nöyrryttävä, jos haluavat elää. Oikeiston tavaramerkki on juuri tämä nöyryyttämisen kulttuuri. Kokoomus ja suurpääoma ovat suurin este kansalaispalkan tiellä, vaikka juuri se aktivoisi apinoita yrittämään, uskomaan yhteisöön ja kokemaan olevansa arvostettuja lauman jäseniä. Se motivoisi tekemään työtä lauman eteen paremmin kuin mitkään kepit tai myrkyllä käsitellyt porkkanat. Ihminen on hyväluontoinen eläin, jonka yksilöt haluavat olla luottamuksen arvoisia. Luottamuksen lisääminen lisää hyvinvointia, Kokoomuksen nöyryyttämislinja sen sijaan aiheuttaa ennen pitkää kapinan. Sitäkö ne siellä Etelärannassa haluavat?

No nyt he saivat pienen vallankumouksen, mutta ei sekään näytä kelpaavan. Kartanonherrat eivät ole mitään oppineet sen paremmin kansalaissodasta kuin mistään muustakaan. Meillä vallitsee nykyaikainen torpparilaitos. Kansa maksaa kaiken, myös rikkaiden elämän, koska alempiarvoisia apinoita on niin paljon. Paljosta on hyvä nyhjäistä. Sen sijaan meille on ties kuinka monta kertaa todisteltu, ettei rikkailta kannata mitään kerätä, kun siitä kertyy niin vähän… Miten tämä nyt poikkeaa muutaman sadan vuoden takaisesta tilanteesta? Ei mitenkään. Eliitti on maailman sivu ollut se, joka viimeisenä on ollut huutamassa todellisen muutoksen perään ja se näkyy nyt siinä kauhistelussa, jonka perussuomalaisten vaalivoitto aiheutti.

Muutosvastarinta

Jos vaalit pidettäisiin nyt, perussuomalaiset olisivat Suomen suurin puolue.

Olet varmaan huomannut, kuinka eliitti säännöllisin väliajoin syyllistää rahvasta muutosvastarinnasta halutessaan milloin milläkin tekosyyllä lisätä omia etuisuuksiaan. Nyt kun muutosvalmiutta tarvittaisiin eliitiltä itseltään, sitä ei tunnu löytyvän nimeksikään. Olisiko tämä taas se luonnonlaki, jonka vuoksi suutarin lapsilla ei ole kenkiä?

Eliitin kauhistus tiivistyy repliikkiin Täällä Pohjantähden alla -teoksesta. Siinä kartanon ruotsinkielinen paroni jyrisee: Kaikki päin helvettiä. Kaikki äänet. Mitä ymmärtä yks piika tai yks Leppänen valtion asiat. Se vie hunninko. Puute tule. Näkä tule. Kaikki sekasta. Aatelismiehet ne ei suostu. Niinpä, mitä ymmärtää tavallinen kansa. Ymmärrys lienee sekin geeneissä ja kulkee paronien mielestä yhdessä rahan kanssa? Saattaa olla houkuttelevaa ajatella, että ymmärrys olisi jollakin tapaa vaikkapa tunteita parempi asia.

Tässä kohtaa muistuu aina mieleen uutinen, jonka mukaan natsijohtajat loistivat älykkyystesteissä

Eliitin ahneutta vaalitulos ei ole yhtään toppuutellut. Elinkeinoelämän tutkimuskeskuksen toimitusjohtaja Sixten Korkman vaatii yritysveron alentamista neljällä prosentilla eli 800 miljoonan euron vuotuista tukea elinkeinoelämälle – vaikka Suomen nykyinen yhtiöverokanta on Euroopan keskitasoa. Tämä siis tilanteessa, jossa tavallisilta apinoilta uhataan karsia peruspalveluja. Moinen vaatimus osoittaa melkoista reikäpäisyyttä ja ahneutta. Se jopa naamioidaan yhteisen hyvän käärepaperiin. Finanssialan Keskusliiton puheenjohtaja ja pankinjohtaja Reijo Karhinen puolestaan vaatii seuraavaan hallitukseen jopa pääomamarkkinaministeriä! On siinä pääomalla härskit puheet.

Jotain nurinkuirista on siinä, että samat apinat ympäri maailman ovat innoissaan arabimaiden vallankumouksista, mutta kauhistelevat Suomen demokraattista vallankumousta! Pelkääkö eliitti, että rakantamansa epäoikeudenmukaisuuden korttitalot olisivat vaarassa muuallakin kuin halveksituissa ja alempiarvoisiksi luokitelluissa mokkakikkelivaltioissa?

Yksi ylemmyydentunnon muoto on syyttää persuja kokemattomuudesta, mikä tarkoittaa sitä, ettei tavallinen piika osaa hoitaa yhteisiä asioita – ikään kuin vanhat puolueet edustaisivat jotain eri ihmisrotua. Suorastaan hampaitanarskuttava ajatus, kun muistelee viimeisten ministereiden ”ammattitaitoa” – ihan vaan summassa heitän tähän Suvi Lindénin (kok) nimen. Naurattaako vai itkettääkö?

Nyt ollaan yhtäkkiä huolestuneita siitä, etteivät perussuomalaiset ole politiikan ammattilaisia, vaan oikeita ihmisiä. Aikaisemmin poliitikkojen ansioksi luettiin kokemus oikeasta työstä ja ammattilaisuutta paheksuttiin.

Uusille kansanedustajille vaaditaan suureen ääneen koulutusta ja eduskunnan tapojen opettelua. Väärin. Vallankumoustahan tässä ollaan tekemässä eikä sovittamassa uusia sotureita vanhoihin haarniskoihin. Mitä vähemmän oppivat talon tavoille sitä parempi. Ja mitä enemmän eduskunta oppii kansan tavoille, sitä parempi.

Savon Sanomille kansa tuntuu olevan häpeän aihe, vai mitä pitäisi ajatella pääkirjoitustekstistä, jonka mukaan eduskuntavaalit loivat nyt maan rajojen ulkopuolella kuvaa politiikan takapajulasta. Uuden hallituksen ensimmäisiä töitä lie siis nimittää uusi brändityöryhmä etsimään keinoja, miten tapahtunut vahinko korjataan. Demokratia on siis vahinko? Ehkä se on, mutta ei siitä syystä, mihin pääkirjoittaja viittaa. Maamme suvaitsevaisuutta julistaneista tuli yhdessä yössä suvaitsemattomia. Miten muuttaa kansa, siinäpä kysymys. Meillä ollaan aina huolestuneista siitä, mitä joku sattuu ulkomailla meistä ajattelemaan. Täysin turha rakennella uutta brändiä, sillä tämän enempää huomiota Suomi ei maailmalla tule saamaan pitkään aikaan. Ollaan nyt vaan tyytyväisiä, sillä luonnonlain mukaanhan any publicity is good publicity.

Kaikkein räävittömin purkaus tuli kuitenkin – kuinkas muuten – Kaarina Hazardin (naar.) kaunakirjoituksesta. Juttu kannattaa vaikka tallentaa omalle koneelle, siitä löytyy roppakaupalla vihjeitä, kuinka vastustajaa voi mahdollisimman vittumaisella tavalla mollata. ”Tytön” pinna oli katkennut siitä, että Timo Soini tuli maininneeksi ministeriainesta löytyvän muualtakin kuin eduskuntaryhmästä. Moni muukin on paheksunut suunnitelmia ammattimistereistä. Sic – kukaan ei enää ole muistavinaan, että edellisessäkin hallituksessa oli kaksi eduskunnan ulkopuolista jäsentä, Tarja Cronberg ja Alexander Stubb. Eivät hekään ensimmäisiä lajissaan olleet. Muistelen, että esimerkiksi Lipposen hallituksissa keikkui ammattilainen maataloutta paimentamassa eikä kukaan pitänyt sitä kummallisena.

Rasismipuhetta

Persujen voitolle on annettava entistä suurempi arvo, kun muistaa miten vähällä rahalla vallankumous saatiin aikaiseksi. Tämä saa uskomaan, ettei kaikki sentään ole rahalla ostettavissa. Soini sai äänensä kymmenesosalla siitä, mitä muut puoluejohtajat joutuivat maksamaan. Kalleimman hinnan pulitti persujen vihollisiksi julistautunut Anni Sinnemäki, jolle ääni tuli 20 kertaa kalliimmaksi kuin Soinille.

Persujen mainoksia joutui aivan estsimään, ei niitä tarjoiltu etusivuilla. Erään puolueettomaksi julistautuneen maakuntalehden etusivulla oli sunnuntaina 10.4. kymmenen naamakuvaa, eikä niistä yksikään ollut perussuomalaisten. Yksi kuului vihreille, kaksi kokoomukselle, kaksi demareille ja viisi keskustapuolueelle. Sen lisäksi kepu oli ostanut koko pääkirjoitussivun! Saman lehden neljännelle sivulle siirretty pääkirjoitus totesi, että suvaitsevaisuuden tulee koskea niin vapaamielisiä kuin vanhoillisiakin ajatuksia.

Vaalivoittajia on himokkaasti haukuttu rasisteiksi ja milloin miksikin. Maahanmuutto on ollut varmaan yksi asia, johon kansa on ottanut kantaa, mutta syyllistämisinnolla halutaan peittää se tosiasia, että suurin osa vaalituloksesta on protestia oikeistolaista politiikkaa vastaan ilman pienintäkään mamukriittisyyttä. Perussuomalaiset vain tarjosivat väylän kaikenlaisten poliittisten jännitteiden purkautumiselle.

Siltäkin osin, kuin kyse oli maahanmuutosta, kannattaisi mieluummin katsoa peiliin kuin syyttää muita. Jos kansa kapinoi, jotain on tehty väärin. Jotain on tehty väärin varmaan myös maahanmuutossa. Jossain vaiheessa rasismin vastustaminen liukuu itse rasismin puolelle, mikä johtuu varmaan siitä, että koko rasismikäsite ymmärretään väärin. Se ei ole mikään kulttuurinen vääristymä, vaan osa kaikkien eläinlajien – ja ehkä kasvilajienkin – elinstrategiaa.

Tietty itsekkyys kuuluu geenien luonteeseen, ei täällä muuten mikään laji pysyisi hengissä. Rasismi ei siis ole mikään ihmislajin yksinoikeus eikä edes valkoisen apinan ominaisuus. Afrikkalaisissakin kulttuureissa väheksytään (alempiarvoisiksi koettuja) naapurikansoja tai -kyliä ja tarpeen tullen kurmuutetaan niitä olan takaa. Rasismi konkretisoituu olojen ja elannon käydessä rajalliseksi, mikä on aivan luonnollista, niin valitettavaa kuin se onkin.

Yhteiskunnassa esiintyvä rasisimi on merkki lauman pahoinvoinnista. Ellei sitä ymmärretä hätähuudoksi, ongelmat vain pahenevat. Ja meillähän eliitti ei sitä tunnu ymmärtävän. Heidän ei tarvitse seisoa leipäjonoissa, joten maahanmuuttokriittisyyttäkään ei tarvitse yrittää ymmärtää. Jos maahanmuuttokeskustelussa joitain pitäisi kritisoida, ne ovat juuri niitä akateemisen eliitin suulaita syyllistäjiä, joiden diskurssi vain kärjistää ongelmia. Mikään yhteiskunnallinen alue ei ole vapaa väärinkäytöksistä, ei edes maahanmuutto. Ellei siitä saa keskustella, kohta on sota valmiina. Kyse on yhteiskunnan avoimuudesta ja sitähän Suomessa ei osata. Ongelmat pitää nostaa pöydälle eikä hautoa niitä tammipöytien laatikoissa.

Havaintoja

Ylivoimaisesti parhaan vaalianalyysin esitti monitoimimies Jussi Lähde viimeisimmässä politiikkaradiossa. Lööppilehtiä tulee välillä haukutuksi, mutta niiden pääkirjoitukset osoittavat yllättävän usein olennaisen ymmärrystä. Ilta-Sanomien (19.4.) mukaan persuja äänestäneiden protesti kumpuaa päähän potkituksi tulemisen kokemuksesta. Ei ole syytä pyrkiä siihen, että lyödyksien itsensä tuntenut väki huomaa voimannäyttönsä paitsi turhaksi myös ilkkumisen aiheeksi. Niinpä, ilkkumisen seuraus voi olla vielä pahempi kuin missä nyt ollaan. Presidentinvaaleihin on alle vuosi aikaa ja jokainen virnuilu kasvattaa Timo Soinin mahdollisuuksia tulla valituksi. Mihinkäs asentoon suu sitten pannaan?

Sama logiikka toimii myös vaalitulos”keskustelussa”. Kun eliitti haukkuu vaalitulosta, viesti on sama kuin kokoomuksen politiikassa: ette ole minkään arvoisia. Raivo vain yltyy. Jopa presidentti Tarja Halonen näyttäisi ymmärtävän rahvaan tarpeen kokea olevansa arvostettu – täytyy antaa presidentille tunnustusta sen kerran, kun siihen on aihetta. Mitä enemmän vaalitulosta mitätöidään, sitä todennäköisemmin rahvas lähtee kaduille bemareita potkimaan. Siinä vaiheessa logiikka on yksinkertaista: sitä parempi, mitä enemmän sekasortoa. Eliitti ei usko, että Suomessa voisi koskaan tapahtua tällaista. Ei uskonut eliitti Tunisiassa tai Egyptissäkään.

Tähtitieteilijä EskoValtaojakin kommentoi vaalitulosta ja totesi demokratian ongelmaksi tasa-arvon, joka nostaa mielipiteet tiedon korvikkeeksi. Olisiko sellainen demokratia mahdollinen, että ensin pitäisi tietää ennen kuin on valta päättää? Valtaoja teki halla-ahot ja kyseenalaisti yhden pyhän asian eli sen, että jokainen ääni olisi yhtä arvokas. Jokainen mielipide ei todellisuudessa ole yhtä arvokas, hän päättelee ja on tietysti oikeassa. Tästä ei hesarin toimittaja kuitenkaan ole perään soitellut…

Valtaojan toive tiedon vallasta taitaa valitettavasti olla utopiaa. Lajimme ei vain ole siten rakennettu, että tieto päihittäisi uskon todennäköisyyksien maailmassa. Suuri osa laumasta uskoo tulevaisuudessakin jumaliin, mikä on varma merkki tiedon puutteesta.

Ja kas, arkkipiispa Kari Mäkinenkin havahtui vaalimyllerryksen jälkeen puhumaan yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta! Olisi siitä voinut pitää aikaisemminkin mekkalaa. Jostakin syystä kirkko näyttäytyy olevan enemmän kallellaan eliitin kuin köyhien apinoiden suuntaan. Olisiko syynä se ikiaikainen totuus, että rikkaiden kanssa nyt vaan on mukavampi ja hyödyllisempi hengailla kuin rahaa vailla olevien kanssa?

Täytyy toivoa, että persut menestyvät – ei siksi, että kannattaisin heidän politiikkaansa vaan siksi, että he hajottivat suomalaisen ummehtuneen poliittisen mukademokratian. Epätoivo valtaa apinalauman ja oman pääni sisällön, jos vanha kolmikko vielä palaa valtaan. Luulenpa, että silloin olisi lähellä, että joku Suomessakin tekisi bouazizit. Melkein ilmoittautuisin vapaaehtoiseksi bensasoihduksi, ellen olisi niin surkea pelkuri.

Portugali

Äänestäjiä varmaan lämmittää tieto, että koko maailman sanottiin menevän sekaisin suomalaisapinoiden äänestyksestä. Mahtavaa! EU yskii, dollarin kurssi nousee ja Ahvenanmaa uhkaa liittyä Ruotsiin, kun metsien miehet piirtelevät numeroitaan. Euroopan suuret mediat kertovat vaaleista pääuutisenaan, niin BBC, Financial Times, DPA, Der Spiegel…

Portugalissa kaivellaan jo hautoja, kun maan entinen presidentti Mario Soares muistelee ystäväänsä Kalevi Sorsaa ja vertailee heitä uuteen eduskuntaan näin luovasti: vertailen keskenään hänen jalomielisyyttään ja niitä kääpiöitä, jotka tänään haluavat hallita Suomea, heidän eettisiä arvojaan ja vihamielisyyttään Portugalia kohtaan – mikä valtava ero! Portugalissa on vedetty mukaan jo talvisotakin, kun he väittävät lähettäneensä apua Suomelle yhden vapaaehtoisen taistelijan lisäksi. Kumma kyllä, suomalaistutkijat eivät ole kuulletkaan moisesta vaate- tai ruoka-avusta.

Nämä esimerkit osoittavat, kuinka lapsenomaiselle tasolle Portugalissa on taannuttu. Tai ehkä se on vain entisen siirtomaavallan ylimielistä pullistelua? Ensin sössitään oma talous ja sitten vaaditaan muita maksumiehiksi. Että kehtaavat. Suomenkin mediassa puhutaan jatkuvasti virheellisesti Portugalin auttamisesta, vaikka kyse on pankkien auttamisesta. Rehellinen puhe olisi avoimuutta vastakohtana perinteiselle hallitsemiselle. Portugalilaiset eivät tunnu ymmärtävän omaa etuaan, sillä myös heille olisi paras, jos pääsisivät velkajärjestelyyn. Tässä on nyt kyse maailman muuttumisesta, kasvupolitiikan viimeisistä henkosista, joita paikoilleen jämähtänyt eliitti yrittää epätoivoisesti tekohengittää.

Soinilaisten voiton ehkä suurin merkitys on siinä, että eurooppapolitiikassa on ruvettava etsimään vaihtoehtoja. Nythän on tehty vain yhden mantran politiikkaa. Kritiikki mammuttimaista järjestelmää ja sen paisuttamista vastaan kasvaa muissakin EU -maissa. Siitä mediamme ei liiemmälti ole halunnut kertoa. Komission linja on saanut osakseen ankaraa arvostelua muun muassa MIT -professori Bengt Holmströmiltäja Aalto -professori Pertti Haaparannalta. Jostakin syystä uskon mieluummin näitä heppuja kuin EU -virkamiehiä. Pankkikriisispelialisti Peter Nybergsanoo suoraan, ettei EU -virkamiehiin voi luottaa nyt eikä tulevaisuudessa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen jatkaa kuitenkin vanhan levyn pyörittämistä ja vaatii, että Portugali on ensimmäinen asia hallitusneuvotteluissa ja sen nojalla Jyrki voisi sitten mennä tekemään lupauksia kollegoilleen! Ikään kuin hallitusohjelmaa voitaisiin tehdä osa kerrallaan ja sitten lopuksi katsotaan, tuliko tästä edes mitään. Niin ikään Jyrki esittää, että Suomessa tehdään päätös Portugalin auttamisesta suuressa valiokunnassa. Aika erikoista, että nyt jo yksi valiokunta korvaisi eduskunnan. Valiokunnan entinen puheenjohtaja Erkki Tuomioja ei voi ymmärtää moista logiikkaa. No, ei sitä ymmärrä moni muukaan – paitsi Soini yllättäen.

Suomessa pelätään huonon oppilaan mainetta, jos äänestämme pankkitukia vastaan. Ranska sen sijaan uskaltaa vaatia poikkeuksia jopa Schengen -sopimukseen, kun heidän omat intressinsä sitä vaativat. Suomen vastustus ei tukipakettia kaada – valitettavasti. Komissiossa on jo sovittu, että muut maat hoitavat Suomen osuuden tarvittaessa. Se kuulostaa oikeudenmukaiselta, sillä Suomelle kaavailtu maksuosuus on kymmenkertainen todellisiin vastuisiin verrattuna.

Vaalituloksen mittava kritiikki voi myös olla oire EU -eliitin taktiikasta, jolla talousalueen mittavien rahaongelmien aiheuttama likapyykki varaudutaan kaatamaan lopulta siististi suomalaisten äänestäjien niskaan. Se, joka olisi joka tapauksessa tapahtunut, onkin kohta helppo selittää Suomen vaalituloksella. Näin maailman oikeudenmukaisuus aina on toiminut. Eliitti ei koskaan jää kiinni mistään, aina löytyy joku harmiton taho, jolla viulujen korjaaminen maksatetaan.

Pakkoruotsi

Jos ovat portugalilaiset naurettavia, niin samaa voi sanoa rakkaasta naapurimaastamme Ruotsista. Päinvastoin kuin Venäjältä, sieltä on kuulunut ärhäkkää sotkeentumista Suomen asioihin, jopa suoremmin kuin mihin Neuvostoliitto koskaan pystyi. Paitsi lehdet, myös ruotsalaispoliitikot ovat päästelleet sammakoita suustaan. Uskomattominta roskaa lausui Aftonbladet, jonka mukaan ruotsinkielisiä uhkaa pahoinpitely Suomessa! Mutta kas kummaa, lehti oli käyttänyt lähteenään suomalaista Marit af Björkesteniä (naar.), joka on Hufvudstadsbladetin varapäätoimittaja. Ei siis ihme, että tämä suomenruotsalaisten pää-äänenkannattaja sortui vertaamaan vaalitulosta 1930 -luvun Saksaan onnistuen sotkemaan asiaan myös professori Vesa Puurosen.

Ihan kotikutoinen Pöyreä pöytäkin otti kantaa ruotsinkieleen ja ainakin Ruben Stiller ja Rakel Liekki (naar.) lupasivat kaivautua poteroihin ja puolustaa pakkoruotsia viimeiseen hengenvetoon saakka. Aika sotaisaa puhetta. Stillerillä tuntui olevan useampikin ruuvi löysällä, taas kerran. Hän pelkää, että media ryhtyy flirttailemaan karvapersekansan kanssa. Suomessa on rasistisia ennakkoluuloja ruotsinkielisiä kohtaan ja lapset pelkäävät julkisilla paikoilla puhua ruotsia. Meillä on uhkaava ilmapiiri, kun kaikkien pitää olla yhtä tavallisia kuin persut! Stiller siis osaa käyttää lapsikortti, mutta hän keksi myös Mannerheim -kortin.Tervetuloa 50-luvun maitolaiturisuomeen oli hänen pelottelusloganinsa.

Jos Suomessa ruvetaan kurmuuttamaan ruotsinkielisiä, siitä saavat kantaa vastuun Stillerin tapaiset ääliöt, jotka eivät näköjään ymmärrä, mistä pakkoruotsiasiassa on kysymys. Rinnastaessaan pakkoruotsin vastustajat rasisteiksi hän tulee vain lisänneeksi turhautumista, sillä enemmistö haluaa eroon pakkokielestä. Suomessa ”puhutaan” ruotsia, koska entisissä siirtomaissa yleensä puhutaan valloittajamaan kieltä. Meillä tämä tosiasia verhotaan vähemmistönsuojeluksi! Jos oikeasti olisi kyse vähemmistöjen eduista, saamelaisten asema olisi nykyistä parempi ja pohtisimme jo innokkaasti, mikä on se prosenttiluku, jonka täyttyessä kouluissamme on ruvettava tarjoamaan pakkovenäjää.

Vähemmistölogiikan perusteella Suomen pitäisi kohta olla viisikielinen maa ja meillä olisi liuta uusia puolueita, esimerkiksi SKP (Somalikansan puolue), VKP (Venäläinen kansanpuolue) ja EKP (Eestiläinen kansanpuolue). Aina kun viiden prosentin raja menee rikki, pitäisi kouluihin ottaa uusi pakkokieli, muutenhan vähemmistöt olisivat epätasa-arvoisia. Ja tasa-arvo on aikamme suurin arvo.

Jokainen tietää päissään, ettei tällainen ole kestävä tie. Kohta meillä todella olisi koulussa pakkosomali, pakkokiina, pakkofilipino ja pakkoturkki. Siksi pakkoruotsi paljastuukin raadolliseksi herrakansan harjoittaman siirtomaavallan jäänteeksi, jota meidän alamaisten on edelleen päntättävä hyvien suhteiden ylläpidon nimissä – ja jotta johtajamme saisivat nauttia ylempiensä suosiota. Onhan se täysin turhauttavaa tuupovaaralaisen Siwan kassalla työskentelevälle, että on joutunut tankkaamaan jotain kieltä about kymmenen vuotta vain saadakseen kerran elämässään lausua taianomaiset sanat tack så mycket. (Hurraa, ensimmäisen kerran oli tuolle ruotsalaisoo -näppäimellekin käyttöä).

Herrakansa -ilmiötä todistaa sekin, ettei saamenkielellä ole samaa asemaa kuin ruotsilla, vaikka saamelaiset ovat Suomenniemen alkuperäisiä asukkaita. Me olemme valloittajia – ja juurikin siksi saamelaisten on opiskeltava pakkosuomea! Näin myös me suomalaiset saamme osoittaa joillekin olevamme herrakansaa… Alempiarvoisen on aina opeteltava ylempiarvoisensa kieli ja tavat. Siksi me emme opiskele viroa, vaan virolaisten oletetaan osaavan suomea. SIKSI maahanmuuttajien ensimmäinen tehtävä on opetella suomea – elleivät satu olemaan englantilaisia. Silloin ihastelemme heidän hienoa kieltään ja haluaisimme olla kuin he.

Ainoa todellinen peruste pakkoruotsille on historia, mutta eikös meille toitotetakin jatkuvasti, kuinka menneeseen ei ole paluuta, elämme uljasta globaalia tulevaisuutta. Tällä iskulauseella vaalivoittajiakin lyödään jatkuvasti ollenkaan huomaamatta, että itse samalla takerrutaan menneeseen siirtomaa-aikaan. Pakkoruotsi edustaa jämähtämistä viime vuosituhannelle. Kansainvälisyys sen sijaan vaatii katsomista Ruotsia kauemmas.

Kaikkein huvittavin ruotsinkieliesimerkki lienee opetusministeri Henna Virkkunen (naar.), jolta ruotsi onnistuu yhtä surkeasti kuin kaikilta muiltakin taviksilta. Eräässä haastattelussa hän suorastaan kieltäytyi vastaamaan ruotsiksi – silti hän innolla ajaa lisää ruotsinkieltä peruskouluun!

Sukupuolella on merkitystä

25 vuotta Tsernobylin poksahduksesta juuri tänään. Tärkeä päivä! Maailmalla järjestetään mielenosoituksia, mutta ei Suomessa. Meillä sensijaan masinoidaan mielenosoitusta ylihuomiseksi, jolloin eduskuntatalon edessä on tarkoitus vastustaa vaalitulosta! Näin siis sivistysvaltio Suomessa. Pitäisikö kansa vaihtaa? Onhan se hauskaa, että eliittikin joutaa joskus kadulle.

Tsernobylin siivoamiseen rahdattiin 600 000 varusmiestä ja muuta onnetonta, mutta yhteistä heille kaikille on, että he olivat miehiä. Suuresta osaa heistä pitää puhua menneessä aikamuodossa, koska kymmenesosa heistä on kuollut ja kolmasosa on invalideja. Sehän kuulostaa aika reilulta ja normaalilta, eikö vain? Mutta jos saman verran naisia olisi altistettu säteilylle, mekkala olisi infernaalinen.

Miehiä vaaditaan näyttämään tunteensa. Kun he sen tekevät, heille kerrotaan, että väärin tunnettu. Kansaa vaaditaan äänestämään ja täyttämään kansalaisvelvollisuutensa. Kun apinat ja erityisesti urossellaiset äänestävät, heille kerrotaan, että väärin äänestetty. Jos vihreät olisivat saaneet 40 paikkaa eduskuntaan, sitä olisi suitsutettu kautta Telluksen edistyksellisenä naarasvoittona. Perusmies kelpaa kyllä dokumentteihin, esimerkiksi Miehen aika -elokuvaan. Siinä he ovat täysin vaarattomia ja heitä voidaan kehua avoimuudesta ja tunteiden paljastamisesta. Mutta sitten, kun perusmies äänestää, se ei enää kelpaakaan.

Äänestystulos oli vastaus myös sille ilkkumiselle ja mitätöinnille, jonka kohteena miehet ovat olleet jo vuosikymmenten ajan. Jossain radio-ohjelmassa naaraat taas kerran hehkuttivat, kuinka iloista on olla nainen. Ihan hyvä, mutta jostakin syystä miehet eivät nykyään saa iloita miehenä olemisesta, ainakaan julkisuudessa. Eihän sika voi olla iloinen, eihän? Mieheys on julistettu epätoivottavaksi ilmiöksi ja rikokseksi. Mies ei kelpaa sellaisenaan, häntä on aina jalostettava paremmaksi. Miehen on muututtava, on hän sitten millainen tahansa. Vain maskuliinisuuksia rakennetaan! Mikä sen julmemmin voisikaan osoittaa, että elämme naisten maailmassa.

Yhteiskunta on valjastettu kasvattamaan miestä, ikään kuin naaras olisi se mittatikku, jota kohti miehen pitää muuttua. Saattaahan se näin ollakin, sillä jokaisella on sikiökauden alussa päässään naaraan aivot ja evoluutio on määrännyt lauman kuuntelemaan naaraiden valitusta herkällä korvalla. Se herkkyys voi kuitenkin viedä lauman turmioon. Siksikö meitä vanhemmissa kulttuureissa muodollinen valta on keskitetty miehille? Ehkä se on käytännön kokemusten tulos? Jos naaraiden johdolla on jouduttu lauman olemassoloa uhkaaviin tilanteisiin, nykyiset valtarakenteet muuttuvat ymmärrettäviksi.

Mari Kiviniemeä ei saanut kehua kokovartalomisteriksi, mutta Timo Soinia saa nimitellä sipulikasvoiseksi harmahtavan ulkomuodon omaavaksi poliitikoksi, jonka kannattajat tulevat paperi- ja metsäteollisuuden kurjistamalta maaseudulta!

Puheviestinnän professori Pekka Isotalus puhuu ”yhden lauseen poliitikoista” – ja kaikki esimerkkinsä ovat naaraita: Anneli Jäätteenmäki, Marja Tiura ja Jutta Urpilainen. Listaan voi lisätä myös Mari Kiviniemen. Mikä näitä naisia vaivaa? Isotaluksen mukaan yhden lauseen toisto voi olla poliitikkojen selviytymiskeino. Lause saatetaan rakentaa monitulkintaiseksi. Tästä tulee vaikutelma, että takana on jotain, jota ei haluta sanoa. Onko asia muotoiltu niin ympäripyöreäksi, että siitä ei jää kiinni?

Miehiä arvioidaan joukon huonoimpien yksilöiden mukaan, mutta naisia parhaiden yksilöiden mukaan. Tämä lähtökohta jo mitätöi kaiken tasa-arvoisen keskustelun. Media pullistelee vahvoja naisia (ja heikkoja miehiä). Naiset esitellään lähes aina uransa kautta, vaikka tutkimusten mukaan 80 prosenttia naisista haluaa olla ensisijaisesti äitejä – mikä tietysti on biologia huomioon ottaen luonnollista.

Feministit ovat tehneet väärän valinnan nimetessään tasa-arvon kaiken perustaksi. Sehän johtaa jossain vaiheessa väistämättä siihen, että miesten huonompi asema paljastuu ja miesten ongelmia on pakko ruveta parantamaan. Tasa-arvon nimissä naiset eivät nyt voi uskottavuuttaan menettämättä vaatia esimerkiksi miesveroa – vaikka onhan näitäkin vaateita jo kuultu! Mutta minä voin uroksena vaatia miesveroa, koska se olisi lauman kannalta hyväksi. Tietysti, tasa-arvon vuoksi, sama vero pitäisi olla myös kaikilla lapsettomilla naarailla. Kymmenen prosentin lisävero näille ryhmille kattaisi äitiyden ja lasten hyvinvoinnin kaikki kustannukset.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 26.04.2011.

Yksi vastaus to “MUUTOSVASTARINTAA”

  1. Korkeintaan 6 kk Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset eivät maksa Suomen tuloveroa penniäkään! Siksi Suomessa on kymmeniä tuhansia ylimääräisiä työttömiä, koska heidän työnsä vie verottomasti työskentelevä vierastyöläinen, erityisesti rakennusalalla.

    Euro valuuttana saattaa romahtaa lähivuosina Kreikan, Portugalin ja Italian ylivelkaantumisen vuoksi. Jo syksyllä 2010 on pakko tehdä jotain (esim. erottaa eurosta ongelmamaat) Espanjan joutuessa vuorostaan sijoittajien pörssikeinottelun uhriksi. Velkakriisi on vasta alkamassa, ei loppumassa. Suomi on jo nyt sijoittanut miljardeja euroja velkaantuneiden ulkomaiden tukemiseen. Hyvinvointivaltio lopulta romahtaa.

    Kaksikielisyys maksaa Suomelle 1-4 miljardia euroa vuodessa.

    Ruotsalaismielisyyteensä kaatuivat presidentit Relander ja Svinhufvud. – Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori

    lyyxem.freehostia.com/1930.htm

    Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkotti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.

    http://suomenmaa.bravehost.com/

    Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi ”niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi”.

    Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.

    lyyxem.freehostia.com/teljo.htm

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: