HAKKARAINEN JA KIELLETYT ÄIJÄLEIKIT

Suomalaismiesten ulkomaalaisvaimot tulevat pääasiassa Thaimaasta, Venäjältä, Virosta ja Kiinasta. Naiset avioituvat eniten Ruotsiin, Turkkiin, Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Miehet pelastavat köyhiä ja naiset naivat rikkaita?

Nyt Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa on pantu vuorostaan jalkapuuhun ”riettaan” käytöksen vuoksi. Alfaurosten vuosimiljoonaisen geneettisen perimän ajamana hän on vain käyttäytynyt niin kuin johtajaurokset ovat aina käyttäytyneet (ja tulevat aina käyttäytymään). Raskas työ vaatii raskaat huvit, ei sitä urosaivot muuten kestä. Ja raskaat huvit tarkoittavat symmetristen naaraiden ihailua ja panemista. Elämä on todellakin näin yksinkertaista – ellei kysytä naaraspuolisilta apinoilta.

Ja koska todellisuudessa elämme naisten maailmassa, sitä ei tarvitse edes kysyä. Kuningatar Silvia voi noin vain panna kuninkaan kotiarestiin ja kieltää tapaamasta elinikäisiä ystäviään, kuten Anders Lettströmiä! Burmassakin kotiarestiin joutuminen edellyttää sentään vallanpitäjien vastustamista, naapurimaassa siihen riittää alfauroksen normaali kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen. Aung San Suu Kyin kotiarstia paheksutaan kautta maailman, mutta Kaarle Kustaan kotiaresti on median mukaan ihan ok. Arvelenpa, että jos kyse olisi homoparista, tällaista ajojahtia ei kehdattaisi järjestää, mutta kun kyse on valkoisesta heteromiehestä, nöyryytys on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Ruotsin(kin) kuningashistoriasta löytyy paljon riettaampia kertomuksia, mutta jostakin syystä vasta nyt niistä on tehty elämää suurempia asioita. Johtuu varmaankin siitä, että media on naisistunut ja se toimii nyt naisten aivoilla. Jostakin syystä on olennaista, mitä kuningas vapaa-ajallaan tekee. Jostakin syystä kansan pitää saada ”tietää” hinnalla millä hyvänsä. Tällainen puhdasoppisuus johtaa valitettavasti vain siihen, mihin se on Ruotsissa johtanut. Rikolliset käärivät taas kerran rahat taskuunsa. En nyt ole aivan vakuuttunut siitä, että kuninkaan sampanjanjuonti ja strippareiden ihailu olisi suurempi synti kuin Mille Markovicin aikomus rahastaa ”arkaluontoisilla kuvilla” 50 miljoonaa kruunua – vain siksi, että media himoitsee niitä.

Kannattaa muistaa, että myös monet elleivät kaikki johtopaikoille päässeet naaraat ovat olleet kyltymättömiä seksihurjastelijoita – ei mikään ihme, kun heillä on ollut urostyypin aivot. Ensimmäisenä tulee mieleen naapurimaan Katariina Suuri. Kukapa siis tietää, millaisia orgioita Mäntyniemessäkin kaikessa hiljaisuudessa järjestetään…

Nollatoleranssi

Saipahan kanadalainen maahanmuuttaja Brett Youngkin naamansa Hesariin viime sunnuntaina. Jotkut tekevät mitä tahansa julkisuutta tavoitellessaan. Youngille sivistyksen mitta näyttää olevan se, käyttääkö arkisin pukua vai ei. Brett kuvittelee varmaan olevansa kovinkin edistyksellinen vaatiessaan rasismin nollatoleranssia eduskuntaan ja haukkuessaan perussuomalaiset yhtenä joukkona aivan samalla tavalla kuin eräs Hakkarainen haukkui neekerit. Mitä eroa?

Kannattaisi muistaa, että nollatoleranssin huutaminen mistä tahansa asiasta on yhdenlaista suvaitsemattomuutta sekin, natsismin sukua ja ihmislajin monimuotoisuuden kieltämistä – niiden äijien kieltämistä, jotka ovat lukuisat kerrat pelastaneet lajin kuolemasta sukupuuttoon. Brett kaltaisineen on saanut päähänsä, että hänen mielipiteensä on ainoa oikea ja yrittää tehdä kaikista muista kaltaisiaan. Ei se ihmislaji nyt vaan niin toimi. Allan ja Barbara Pease toteavat kirjassaan Hormonien sota loistavasti, että nykyajan ihmisen suurimpia ongelmia on se, että heidän korkealentoiset käyttäytymisihanteensa ja -käsityksensä ovat miljoona vuotta edellä geneettistä todellisuutta.

Nollatolerantistien yksiaivoisuus paljastuu vimeistään siinä vaiheessa, kun he rupeavat väsäämään tappouhkauksia perussuomalaisille kansanedustajille. Eivät he siten poikkea millään tavalla paheksumistaan rasisteista. Nollatolerantistit ja rasistit ovat sukua samalla tavalla kuin kommunistit ja natsit keskenään. Kun mennään tarpeeksi kauas toiseen ääripäähän, niin eikös sieltä löydykin vastakkaisen aatesuunnan edustaja – idiotismit paiskaavat toisilleen kättä ismiympyrän liitoskohdassa.

Jostakin syystä vasemman laidan idiotismi ei koskaan, kaikista hirmuteoistaan huolimatta, ole saanut sellaista nollatoleranssivaadetta niskaansa kuin oikeistolaita. Voisiko syynä olla se, että naisten maailma jollakin tapaa diggaa enemmän paapuuria?

Rasismin ylenmääräinen hiominen osoittaa vain sen, että laumadynamiikka on näille päivittelijöille tuiki tuntematon asia. Rasismissa on ensisijassa kysymys yhteiskunnan eriarvoistumisesta, luokkajaon voimistumisesta ja pahoinvoinnin lisääntymisestä. Ainahan meillä on ollut luokkajako – korkeakulttuuria harrastava eliitti sekä kansantaidetta fanittava tavallinen rahvas, mutta nyt juopa on syventynyt. Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas puhui eilisessä A-plus –ohjelmassa täyttä asia tuloerojen kasvusta, mutta oli liian kohtelias todetessaan, että äärimmillään se johtaa yhteiskunnan kahtiajakautumiseen. Tämä oli melko lievästi sanottu, sillä ainahan apinalaumat ovat kahtiajakautuneita, mutta siinä vaiheessa kun jakautuminen menee äärimmilleen, seurauksena on vallankumous.

Rehellisyys

Perussuomalaisten kansanedustajasta Teuvo Hakkaraisesta on tullut mediapersoona yllättävän pienillä ansioilla. Häntä lööpitetään nyt antaumuksella ja journalistit yrittävät repiä miehestä irti kaiken niin kauan kuin tuohta on näköpiirissä. Tavoitteena on masinoida kansa paheksumaan, jotta toimittajilla riittäisi sampanjaa ja kaviaaria ja jotta nettisivuilla rikottaisiin kävijäennätyksiä.

Naistoimittajia kiinnostaa tietysti moralistinen seksin paheksunta, kuten uskovaisen Hakkaraisen rietastelu ilman paitaa! Ja jessus mikä lauma toimittajia juoksi yhden kansanedustajan perässä eilen keskiviikkona, kun Hakkarainen marssi oman ryhmäänsä ripitettäväksi. Jostakin syystä toimittajia eivät kiinnosta oikeat ongelmat, esimerkiksi talousrikollisten jahtaaminen ja grillaaminen. Jokainen makkarannäpistys on medialle tärkeämpi uutinen kuin miljoonien veronkierrot, vaikka talousrikollisuus on paljon suurempi yhteiskunnallinen ongelma kuin vaikkapa pedofilia. Itse asiassa talousrikollisilta pitäisi ottaa äänioikeus pois, takavarikoida koko omaisuus ja maksattaa laittomuuksilla saatu hyöty kymmenkertaisena valtiolle.

Mutta mitä tekee poliitikko – hänelle riittää moraalinen närkästyminen kadulla kuulemansa rasistisen puheen vuoksi, ja jo seuraavassa hetkessä hän on hyvällä omallatunnolla palkkaamassa pimeää kirvesmiestä luksushuvilalleen.

Olen eri mieltä Hakkaraisen maahanmuuttolinjasta, mutta ymmärrrän kyllä hänen tapaansa puhua niin kuin ajattelee. Jämsäläistoimittaja Ilkka Palmu sanoo, ettei ole koskaan tavannut yhtä rehellistä julkisuuden henkilöä kuin mitä Hakkarainen on. Ymmärrän myös niitä kannattajiaan, joita tällainen suoruus kiehtoo. Luultavasti suurin osa heistä on uroksia, jotka ovat kyllästyneet poliitikkojen ärsyttävään mitäänsanomattomuuteen ja paskanjauhamiseen. Kuunnelkaapa vaikka Kimmo Tiilikaista, keskustan uutta ryhmäpiiskuria. Hänen jaarittelunsa seuraaminen eilisessä A -studiossa oli hermojariipivää kärsimystä.

Ai miten niin uroksia? Siksi, että tällainen sairaalloinen viehtymys rehellisyyteen liittyy miestypin aivoihin. Se luetaan meillä jopa jonkin sortin sairaudeksi. Homoutta ei enää pidetä sairautena, mutta rehellisyyttä siis pidetään… Taudin nimi on AS, Aspergerin syndrooma eli oireyhtymä, joka on autismin kirjoon luettava neuropsykologisten piirteiden mukaan määrittyvä neurologinen poikkeavuus. Se on geneettisesti määräytyvää erilaisuutta. AS -persoonille ovat ominaisia laadulliset poikkeavuudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ei-kielellisessä viestinnässä. Lähes kaikki AS -aikuiset ovat miehiä.

Cambridgen yliopiston autismitutkimuskeskuksen johtaja Simon Baron-Cohen luonnehtii AS -henkilöitä varsin perusteellisesti kirjassaan Olennainen ero. Hän toteaa kyseessä olevan empatiahäiriön, joka aiheuttaa vaikeuksia ”mielen lukemisessa”, toisen kenkiin astumisessa ja toisen tunteisiin reagoimisessa. Kyseiset henkilöt kuitenkin usein puolustavat lojaalisti niitä, joiden he katsovat kärsineen epäoikeudenmukaisuudesta. On kuin AS -henkilöt yrittäisivät systemoida sosiaalisen käyttäytymisen, kun luonnollinen tapa lähestyä sosiaalisuutta on empatia… He eivät tiedä, miksi he eivät saa sanoa mitä ajattelevat, ja he toivovat, että muut yksinkertaisesti sanoisivat mitä ajattelevat. Heidän on vaikea ymmärtää, miksi ajatusten ilmaiseminen loukkaa muita tai aiheuttaa heille itselleen sosiaalisia vaikeuksia.

Nyt kun meillä on eduskunnassa homojakin, ehkä sinne sopisi myös joku AS -persoona? Onko meillä varaa hyljeksiä näitä kykyjä, sillä monet AS -ihmiset ovat olleet neroja: Isaac Newton, Albert Einstein, Michael Ventris, Ludvig Wittgenstein, Steven Spielberg, Juice Leskinen – mahdollisesti myös Charles Darwin. Vai olemmeko yhä vaan niin suvaitsemattomia, ettemme salli erilaisuutta? AS on sellainen kuin on yhtä tiukasti kuin homo on homo eikä hetero. Taidamme patsastella edelleen suvaitsevaisuuden alimmilla askelmilla. Homojen ei sentään enää tarvitse näytellä heteroa, mutta miesaivoisten on näyteltävä naisaivoista.

Presidenttipeliä

Kun kuuntelee EK -perkeleen johtohenkilöitä, tulee miettineeksi, onko sielläkin pelkkiä AS -tyyppejä. Miten muuten on ymmärrettävissä, että puheenjohtaja Ole Johansson on seurannut hallitusneuvotteluja synkällä mielellä, koska köyhyydestä on tullut hallitusneuvotteluiden keskeinen asia. Sen ainoan kerran, kun poliitikot saadaan puhumaan köyhyydestä, elinkeinoelämä kauhistuu!!!! Samaan hengenvetoon EK elättelee vielä toiveita yritysverotuksen roimasta alentamisesta. Rehellisyyttä parhaimmillaan, lisää vaan tällaista, että kansa tietää, kuka heitä viilaa linssiin.

Ja saatiinhan sitä rehellisyyttä lisää jo samana päivänä eli eilen, kun samainen Ole kiitteli eduskunnan Portugalipäätöstä. Mikäpä sen varmemmin todistaisi päätöksen olevan virhe, EK:n tavoitteet kun ovat aina olleet lauman kokonaisedun vastaisia. Joskus vähemmistö on oikeassa ja tässä EU:n rahanjakopolitiikassa se on ilmiselvää. Oivana todisteena siitä on Portugalin syyllistyminen tuoreeltaan huijaukseen.

Lisää uusia AS -persoonia? Akava valitsi itselleen uudeksi puheenjohtajaksi ekonomi Sture Fjäderin, joka toivoo, ettei uusi hallitus ainakaan palkansaajien verotusta kiristä – sen verran hänellä sentään oli häpyä, ettei kehdannut sanoa ettei ainakaan akateemisten

Jostakin systä vain miehiltä vaaditaan häpyä. Naiset saavat sanoa aina mitä sylki suuhun tuo. Nyt on pantu presidenttipelikin uusiksi ja ehdokkaina ovat Sofi Oksanen, Irina Krohn, Heidi Hautala, Suvi-Anne Siimes, Sari Baldauf, Anne Brunila, Riikka Manner, Eva Biaudet, Johanna Suurpää, Tuula Teeri, Helena Ranta, Reetta Meriläinen, Marja-Liisa Kiljunen… Jäikö joku vielä mainitsematta? Kiira Korpi ja Janina Fry tietysti!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 26.05.2011.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: