ANTILOOPPIFILOSOFIAA

Pienet kalat ovat kansoja, suuret ovat heidän sortajiaan. Mutta kuka sen on sanonut, että ne suuret ja voimakkaat ovat mahtavat ja että pienet ja vähäväkiset ovat heikot, että ne suuret pieniä johtavat ja ne voimakkaat heikoille lakeja laativat – Juhani Aho.

Armoitettu biologi ja luontotoimittaja Juha Valste paljastaa Suomen Luonto -lehdessä, kuinka antiloopitkin osaavat valehdella. Ei ole kauankaan aikaa siitä, kun huijaamisen kykyä pidettiin todisteena ihmislajin ainutlaatuisuudesta ja poikkeuksellisesta erinomaisuudesta. Tämä uskomus – kuten kaikki muutkin – on tiedon lisääntymisen myötä osoittautunut vääräksi. Simpanssien tapa valehdella on jo itsestäänselvyys. Mutta että ruohonpurijatkin…

Kobi -antiloopit varoittavat toisia lauman jäseniä pedon havaitessaan. Ne päästävät pärskähdyksen ja alkavavat tuijottaa saalistajaa. Näin ne varoittamisen lisäksi osoittavat lajikumppaneilleen uhan sijainnin. Kiima-aikana säännöt ovat kuitenkin toiset. Urokset valehtelevat. Kobiurokset nousevat lisääntymisaikana termiittikeoille nähdäkseen ja näkyäkseen paremmin. Uroksen laatuun pettyneen naaraan lähtiessä reviiriltä uros pärskähtää ja tuijottaa heinikkoon vähän naaraan edessä. Naaras tietysti pelästyy ja palaa uroksen suojiin, jolloin uros yrittää heti paritella sen kanssa. Yritys usein myös onnistuu, onhan naaras oveluudella saatettu järkytyksen herkkään tilaan. Urokset käyttävät tätä menetelmää vain silloin, kun reviirillä on kiimainen naaras – ja kobinaaras on siinä tilassa vain yhtenä päivänä vuodessa.

Kobinaarasta siis huijataan seksin vuoksi. Uros panee peliin uskottavuutensa. Luultavasti tämä on vain yksi yleiseläimellinen piirre muiden joukossa. Seksi on uroksen elämän tärkein asia. Sen saamiseksi urheillaan, kaahataan autoilla, taistellaan ja tehdään mitä suurenmoisimpia urotekoja sekä tieteellisiä ja taiteellisia innovaatioita. Näin alfaurokset saavat seksiä enemmän kuin muut ja hyvät geenit leviävät laumassa. Evoluution tarkoitus täyttyy. Osa uroksista joutuu kuitenkin huijaamaan – tietysti voi kysyä, onko onnistunut huijaus sekin vain todiste hyvistä geeneistä…

Urosten ja naaraiden lisääntymisstrategiat – ja sen mukana koko elämä – ovat täysin erilaiset. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos on valinnut uskokseen sukupuolten samanlaisuuden, tieto kun ei voita uskoa. Naaraille seksiä on tarjolla jopa liikaa eikä se ole niille elämän tärkein asia. Naaraiden elämän tärkein asia on jälkeläinen ja sen hyvinvointi. Sen eteen naaras tekee kaiken voitavan, jopa huijaa. Se ei ole edes kovin vaikeaa, sillä urosten toiseksi tärkein tehtävä on naaraiden ja poikasten suojelu. Siksi naaraita kuunnellaan herkällä korvalla. Siksi naaras voi vaikka panna oman tyhmyytensä uroksen syyksi, jos on suostunut tulemaan huijatuksi. Se myös oikeuttaa pilaamaan uroksen maineen. Jos seksi ei ollutkaan tarpeeksi hyvää tai uros ei halunnutkaan isäksi, tätä voi surutta syyttää raiskauksesta – mikä on ennen kaikkea viesti muille naaraille.

Väkivallan oppitunti

Jos kuka tahansa muu naaras olisi antanut prinsessa Victorialle lahjaksi kirjan, siitä ei olisi syntynyt minkäänlaista mekkalaa. Mutta kun lahjan antaja oli perussuomalainen kansanedustaja, median piti vääntää asiasta skandaalia. Kike Elomaa tuntuu tässä episodissa kyllä moninverroin fiksummalta kuin asiaa suureen ääneen paheksunut ”tapakouluttaja” Kaarina Suonperä (kok., naar.). Eikä tämä nyt ollut ensimmäinen kerta, kun Suonperä mokailee. Ei tätä tätiä jaksa enää katsella. Ehkä olisi jo syytä jäädä eläkkeelle?

Millä asialla sisäasianministeriö? Mitä tarkoitusta on ”paljastuksella”, että osa perussuomalaisista hyväksyy väkivallan? Sen enempää ei ”tutkimuksesta” kerrota. Ei kysymyksenasettelua, ei väkivallan määrittelyä – itsepuolustuskin voi olla väkivaltaa. Mielenkiintoisinta on tietysti, että ainoa ”tutkittu” puolue on perussuomalaiset. Sitä tulosta sitten ministeriön päällikkönaaraat Tarja Mankkinen ja Ritva Viljanen suureen ääneen kauhistelevat. Tämä on tarkoitushakuista (naaras)politiikkaa parhaimmillaan tai pahimmillaan – kuinka vaan. Vaikka Mankkinen selittää, ettei tutkimuksessa tehdä vertailuja eri puolueiden väkivalta-asenteiden välillä ja että suopeaa asennetta voi olla minkä tahansa puolueen jäsenillä ja kannattajilla, tätien oma ulostulo todistaa aivan toista.

Käytäntö paneekin tutkimuksen oikeaan lokeroonsa. Vihreän laupeuden suurlähettiläs Pekka Saurilta meni ratikassa hermot ja hän kävi käsiksi lähimmäiseen. Ei siitä mitään mediamekkalaa kuitenkaan syntynyt, koska Sauri luetaan jo naarassukukuntaan kuuluvaksi ja uhrinsa oli humalainen mies. Naaraiden väkivaltaa ei lasketa. Mutta muistanpa erään urosnäyttelijän, Teemu Lehtilän, joka myös rupesi poliisiksi pientä tyttöä uimarannalla varjellakseen. Hän joutui itse syytetyksi ja maksumieheksi.

Onneksi oikea tieto naisten väkivaltaisuudesta on vähitellen saamassa palstatilaa. Esimerkiksi Lapsen maailma -lehdessä kerrotaan, kuinka 16 prosenttia miehistä kokee väkivaltaa parisuhteessaan. Luku on sama kuin naisilla. Kerrotaan myös, että äiti lyö lasta siinä missä isäkin, ellei jopa enemmän. Onko feministinen propaganda viimein murtumassa? Ehkä ei kuitenkaan. Ainakin Markku Heikkisen eräs viimeisimmistä ohjelmista on kuin suoraan feministikuvastosta reväisty, täynnä paikkansapitämättömiä vaitteitä ja miesten syyllistämistä.

Joku aika sitten Heikkinen taas kysyi, mihin hyvät tavat ovat kadonneet, miksi lapsista kasvaa vastuuttomia öykkäreitä. Kysyykö peesaaja Markku tällaista ihan tosissaan? ”Häirikköjä” on ollut kautta lajimme historian. Suurin osa laumasta on aina hyvätapaisia, niin nytkin. Mikään ei ole muuttunut. Tai ehkä se, että normaali nuorten urosten tapa suhtautua asioihin luokitellaan jo sekin häiriköinniksi. Jos kaikki olisimme niitä ihania mammanpoikia, lajimme tulevaisuus olisi lyhyt. Mihin meiltä aina loppuu erilaisuuden sietokyky, kun pitäisi suvaita itsemme mielestä ikäviä piirteitä? Ja sitä kai on turha mainita, että näissä ohjelmissa ainoastaan naaraat puhuvat.

Sitten meidän vasta pitäisi olla huolissaan, jos kaikki olisivat kuin kusi sukassa. Se olisi lajimme lopun alkua. Maailma kun nyt vaan menee niin, että ”häiriköt” usein ovat niitä, joista lopulta tulee suurimmat johtajat ja jotka kriisitilanteissa pelastavat lauman. Viimeksi näyttelijä ja käsikirjoittaja Kari Hietalahti kertoi, ettei häntä nuorena kiinnostanut muu kuin lorviminen ja naiset. Niin vaan hänestäkin on tullut ikoni kansakunnan kaapin päälle. Eipä Sauli Niinistökään mikään mallioppilas ollut, mutta niin vaan keikkuu sekin valtakunnan huipulla.

Miten olisi Pekka Saurilta käynyt väkivalta, jos ratikassa olisikin kettutyttö kurmuuttanut turkkiin pukeutunutta iäkästä mummoa? Näistä tapauksistahan olemme saaneet lukea. Loogisuus olisi edellyttänyt Saurilta niskaan tarttumista tässäkin tapauksessa, mutta luulenpa, ettei sitä olisi tapahtunut. Ja jos olisi, siitä olisi seurannut äärisuvaitsevaisten masinoima armoton mediamyllytys.

Kettutyttöjen ajattelun tasosta kertoo uutinen, jonka mukaan he vastustavat citykanien tappamista. Eikö samalla logiikalla pitäisi vastustaa myös rottien tappamista? Kani ja liito-orava ovat lämpöisiä, pehmoisia, suurisilmäisiä, söpöjä karvapalloja ja siksi joidenkin mielestä ihan ihkuja. Rotalla on onnettomuudekseen inhan suomuinen häntä. Tässä on kyse pelkästä tunteesta, ei sillä ole sen kuuluisan järjen käytön kanssa mitään tekemistä. Taimen on sata kertaa siipioravaa uhanalaisempi, mutta luultavasti kettutytöt eivät edes tiedä, mikä se sellainen taimen on. Ehkä joku kylmä, suomuinen ja niljakas eli siis inha.

Maahanmuuttajanainen on kuin viaton kani, sellaisen kuvan äärisuvaitsevaiset ovat heistä luoneet. Viaton uhri, jota pitää suojella. Maahanmuuttajamies ei ole sen paremmin viaton kuin söpö tai uhrikaan. Minullapa oli tässä taannoin ilo tutustua aitoon, keski-ikäiseen maahanmuuttajanaiseen. Viehättävä ja kaunis katsella, kunnes avasi seksikkäät huulensa. Sieltä tulikin sitten varsinaista vihapuhetta, vaikkei mikään tilanteessa sellaiseen houkutellut. Ensin vedottiin Aabrahamiin, sitten haukuttiin entisen kotimaan vääräuskoiset eli muslimit ja sitten päästiinkin jo homoihin. Homot ovat hänelle maanpäällinen kauhistus. Mitäpä siinä olisi pitänyt tehdä? Kantaa niskasta ulos vai? En ole niin rohkea kuin Sauri, sillä paikalla oli muitakin apinoita. Ja äärisuvaitsevaisten mielestä olen tietysti rasisti, kun kehtaan tällaista (maahanmuuttaja)naisesta paljastaa.

Maahanmuuttajat ovat iloineen ja suruineen, hyveineen ja paheineen, juurikin samanlaisia kuin me supisuomalaiset. Erään ismin soturit vaan ovat propagandallaan tehneet maahanmuuttajamiehistä pahiksia ja naisista uhreja. Miksikö? Siksi, että se tuo tälle ääriliikkeelle valtaa. Itse maahanmuuttoilmiölle moisesta manipuloinnista on pelkkää hallaa. Ainoa taho, joka asian näyttää tajunneen, on Väestöliitto. Sen julkaisussa Perheet muuttoliikkeessä epäsuorasti tai melkoisen suoraan roimitaan feministejä enneakkoluulojen kylvämisestä ja ääri-ilmiöillä ratsastamisesta – eli oman kulttuurin arvottamisesta muita paremmaksi. Suora lainaus kirjan kirjoittaja Minna Säävälältä:

(Maahanmuuttaja)perheitä pidetään kyllä yhteisöllisinä ja huolehtivina, mutta samaan hengenvetoon huomautetaan naisten ja lasten alistamisesta. Mielikuvat ovat usein kärjistyneitä. Medioissa ja kahvipöytäkeskusteluissa pakolaistaustaiset suuret perheet, kunniaväkivalta ja kaukomailta tulleet alistetuiksi käsitetyt vaimot saavat suhteetonta huomiota määräänsä nähden.

Kummallinen suomalainen

Eipä ole yksi tai kaksi kertaa, kun eliittiapinan tai vihaisen feministinaisen (VFN) suusta kuuluu suomalainen sitä ja tätä. Milloin suomalainen työpaikkakiusaa, milloin vihaa maahanmuuttajia tai hakkaa vaimoaan – ei tietysti koskaan miestään. Viesti esitetään poikkeuksetta niin, että se on jotain vain suomalaisille ominaista. Eräs VFN, Sofi Oksanen, käy ulkomaita myöten mollaamassa suomalaisuroksia asioista, joihin miehet – ja naiset! – kaikkialla maailmassa syyllistyvät.

Voi herranjestas sentään. Näinkö alkeellisella tasolla presidenttiehdokkaidenkin ajattelu ja tiedon taso ovat? Herra Pekka Haaviston mielestä Suomi alkaa saada maailmalla laajempaa mainetta pienenä rasismin linnakkeena! No oli tässä yksi sana oikein: pieni. Suomi on pieni pesäke, Ruotsi jo isompi bunkkeri, Ranska varsinainen Maginot -linnake ja USA, Kiina tai Venäjä oikeita rasismin sotatantereita. Joko esimerkiksi haukkumanimi en finne igen on näiltä eliitin lapsosilta päässyt unohtumaan?

Tähän saakka olen pitänyt Haavistoa järkevänä apinana. Rasismia kuitenkin löytyy aivan joka puolelta maapalloa ja myös muiden eläinten kuin Homo sapiensin käytöksestä. Eikö Afrikan tuntemuksellaan leuhkiva Haavisto muka tiedä, että ihan sitä samaa rasismia, jota hän näkee Suomessa, löytyy myös kaikkein idyllisimmistä afrikkalaiskylistä – ikään kuin vaikkapa Ruandan kansanmurha olisi jo unohdettu juttu.

Haavisto menee siihen kaikkein helpoimpaan, tarkastelee omaa yhteisöään erilaisilla silmälaseilla kuin muita vain koska sitä on helpoin havainnoida ja sillä on helpoin tehdä politiikkaa. Haavisto teki oksaset. Yhdenlaista rasismia sekin?

Myös eräs toinen julkkisapina on tässä viimeaikoina tehnyt oksaset – Jari Tervo. Jari kirjoitti Layla -kirjansa nuoren naisen kärsimyksistä ja jätti kertomansa mukaan tarkoituksella pois miesnäkökulman. Kirjan ansiosta hän on saanut kyseenalaisen Suomen näkyvin feministi -arvonimen. Näinkö epätoivoisesti hän haluaa viimeinkin itselleen sen Finlandia -palkinnon ja kutsun linnanjuhliin? Strategia varmaan vie toivottuun tulokseen, mutta silti voisi kysyä, tähänkö tämä naarasvetoinen politiikka johtaa. Miesten kohtalot eivät kiinnosta ketään, vaikka niistä saisi naistenkin kokemaa kauheampaa sosiaalipornoa. Niistä ei kukaan vain halua lukea. Ne eivät ole seksikkäitä.

Toista päivittelyn ääripäätä edustavat sitten ne, joiden mielestä suomalaiset ovat tai ainakin niiden pitäisi olla maailman parhaita asiassa kuin asiassa. Se puhe sai pahan kolauksen yleisurheilun MM -kisoissa Etelä-Koreassa. Jotain pitäis varmaan tehrä? Piiskataanko urheilijat – tai jos välillä vaihdettaisiin johtajia. Pantaisiin kerralla uusiksi koko johtoporras. Siinä samalla voisi lopettaa puolet kallispalkkaisista viroista, meillähän on menossa vyönkiristysviikot. Kaikki keski-ikäiset VHM:t vaan pellolle ja tilalle freesiä VFN- energiaa. Tarja Haloselta loppuvat kohta työt, joten hänestä tulisi mainio maskotti suomalaisurheilulle. Eva Biaudetilla ei onneksi ole mitään mahdollisuuksia pressaksi, joten hänet voisi nimittää hetipäätä SUL:n toimitusjohtajaksi. Rosa Meriläisestä tulisi mainio kikatus(lue: henkisen valmennus)osaston johtaja. Tokihan Suomesta löytyisi femakoita kaikkiin muihinkin johtotehtäviin. Heidän kannaltaan tässä olisi kaikkien aikojen riskittömin tilaisuus mokailuun, sillä surkeammaksihan urheilun tilaa ei saa enää itkemälläkään.

Vihreä mies ja eurooppauskovainen Jukka Relander muuten pisti surkean MM -tuloksenkin muitta mutkitta perussuomalaisten piikkiin. Melkoisen linjakasta politikointia. Oli hänellä ratkaisukin valmiina: suomalaisurheilijat harjoittelevat aivan liian kovaa, joten heidän pitäisi puntinnoston sijaan ruveta lukemaan runoja!

En oikein osaa päättää, kumpaanko kategoriaan prinssirohkea Jyrki Yrjönpoika Katainen pitäisi sijoittaa. Hän kun toisaalta muistelee suomalaisia sovinnontekijöinä ja neuvottelutaidon mestareina, joiden perinteisiä arvoja ovat olleet harkitsevuus, maltillisuus ja vastuunkantokyky. Suomessa on pääministerimme aivoitusten mukaan aina vallinnut suvaitsevainen, moniarvoinen ja aktiivisen kansainvälinen ilmapiiri. Toisaalta Jyrki sitten valittaa, että suomalaiset ovat viime aikoina muuttuneet ehdottomiksi, mustavalkoisiksi ja suvaitsemattomuutta suosiviksi. Melkoinen taikatemppu. Toinen mahdollisuus on tietysti se, että olemme aina olleet samanlaisia, varsinkin viimeiset 100 000 vuotta, mutta poliittiset tarkoituksenmukaisuudet ovat aina määritelleet omat totuutensa sopivia esimerkkejä julkisuuteen nostamalla. Juuri näin Jyrkipoikakin tekee.

Kataisen mukaan yksi syy Suomen selviytymiseen on aina ollut juuri kyky tehdä sopimuksia ja sovintoja. Aika leveää ajattelua, kun nämä yleisinhimilliset, ellei jopa yleiseläimelliset, piirteet omitaan suomalaisten erityisominaisuuksiksi. Luulenpa, ettei suomalainen sovinnollisuus maailmanmittakaavassa ainakaan keskivertoa parempaa ole koskaan ollut. Muistellaan nyt vaikka ensimmäisenä mieleen tulevaa esimerkkiä. Kokoomuksen epädemokraattinen taustapiru, Elinkeinoelämän keskusliittohan oli se, joka vuonna 2008 kieltäytyi tupo- sovusta ja ajoi itsepäisesti omaa malliaan laajasta vastustuksesta huolimatta. Nyt meillä väännetään taas tupoa, kun EK:n ”palkka-ankkurit” eivät tavoita enää merenpohjaa. Nyt ei tosin saa puhua tuposta, ettei EK:n arvovalta kärsi kolhuja.

Tämä termikikkailu on samanlaista epäpuhetta, jota on harrastettu viimeaikaisissa kuntaliitoksissa. Enää ei saa puhua kuntaliitoksesta, vaan strategisen yhdistymisen prosessista, jossa olemassaolevat kunnat lakkaavat ja perustetaan kokonaan uusi kunta tasaveroisen neuvottelun tuloksena. Pitäisikö olla huolissaan, kun suuret kuntapäättäjät tuntuvat ihan tosissaan moisiin keisarinvaatteisiin uskovan? No, uskovathan ne jumaliinkin. Ei siis mitään uutta, sitä vanhaa uusissa vaatteissa vain.

Mitä rasismi on?

Rasismi on harhaluuloa omasta ainutlaatuisuudesta.

Rasismin kirjo ulottuu yksilön aivoituksista ihmiskeskeisyyteen. Niinpä ei ole lainkaan ihmeellistä, että melkein kaikki luulemme olevamme keskitasoa parempia autokuskeja – ja rakastajia. Ja kaikilla uroilla (paitsi Ruben Stillerillä) on tietysti keskimääräistä isompi penis…

Lajitasolla taas etsimme vimmatusti todisteita omasta ylemmyydestämme eläinkunnassa. Meidän tuntuu olevan suoranainen pakko tehdä pesäeroa muihin eläimiin. Erottavien piirteiden etsintä on joillekin muodostunut elämäntehtäväksi. Mikä erottaa meidät eläimistä on maailman naurettavin kysymys, mutta silti niin monen kulttuuriuskovaisen huulilla. Fundamentalistisimmat väittävät yhä, ettemme edes ole eläimiä! Niin kauan kuin tämä ylätason rasismi eli spesismi saa velloa vapaasti, on jotensakin kaksinaismoralistista vyöryttää koko rasismin taakka yksittäisten (uros)apinoiden harteille.

Rasismi on itsekkään geenin perusominaisuus. Emme ole edes siinä suhteessa ainutlaatuinen laji, että olisimme ainoa rasismin ”keksinyt” olio maapallolla. Se on osa kaikkien eliöiden elämää, hyvässä ja pahassa. Nimenomaan hyvässä ja pahassa, sillä eipä taida olla sellaista asiaa, josta näitä kuvittelemiamme elämän eri puolia ei löytyisi.

Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että rasismi ja globalisaatio ovat saman ilmiön eri puolia? Globalisaatio ei tietystikään ole uusi keksintö. Ensimmäinen telluksenlaajuinen tuho pantiin alulle parituhatta vuotta sitten, kun kristinusko ja lähetyskäsky keksittiin. Voiko rasismia enää selkeämmin ilmaista: meidän jumala on parempi kuin muiden jumalat! Meidän jumala on ainoa jumala! Täysin käsittämätön ja kiistämätön on laajuudeltaan se kulttuurisen monimuotoisuuden romahdus, joka tätä ensimmäistä globalisaatioaaltoa seurasi. Nyt poliitikko maassa kuin maassa pukeutuu solmioon, vakoiseen paitaan ja puvuntakkiin, jokainen morsian haluaa ylleen valkoisen huntu-unelman ja syrjäisimmässäkin kolkassa jytää sama listahitti.

Esi-isämmekin olivat tämän sodankäynnin uhreja, vaikkemme näytä sitä enää ymmärtävän. Olemme hylänneet omat jumalamme ja nyt julistamme itse tätä globaalia ”ilosanomaa” kehitysmaiden ihmisille – jopa avun kaapuun naamioituna. Tämänhetkisen globalisaation moottorina toimii raha eli hienommin sanottuna markkinatalous. Se ei ole yhtään kristinuskoa parempi isäntä. Alkuperäiskulttuurien tuho on ollut lähes täydellinen ja ne loputkin halutaan hävittää pappien ja pankinjohtajien yhteisellä sopimuksella. Kysy vaikka asháninka -intiaanilta, afrikkalaiselta pienviljelijältä tai bushmannilta, jonka Botswanan presidentti rinnastaa eläimeen.

Siksi on niin uskomatonta kuunnella, kuinka sama suu tuomitsee rasistisen puheen, mutta vaatii heti perään globalisaation palvontaa.

Dosentti Vappu Taipaleen mukaan globalisaatio on syynä myös vanhuuden arvostuksen romahtamiseen kaikkialla maapallolla. Toisaalta terrorismi on se välttämätön hinta, jonka kansainvälisyydestä ja globalisaatiosta maksamme. Politiikantutkija Raimo Värysen mukaan islamistiterroristeilla on kaksi vihollista: suuri saatana eli USA ja ne islamilaiset maat, jotka tekevät yhteistyötä länsimaiden kanssa. Mutta hei, tässähän on selvä yhtymäkohta feministiterroristeihin. Heillä on myös kaksi vihollista: patriarkaatti eli käytännössä miehet sekä ne naiset, jotka tekevät yhteistyötä miesten kanssa. Feministit taistelevat biologiaa vastaan, vaikka pitäisi taistella kristinuskoa ja muita vääristynyttä ihmiskuvaa edustavia uskontoja vastaan. Siinä samalla siitä itsestään on tullut yksi näistä uskonnoista.

Vain yhden puhetavan hyväksyminen ei sekään ole kovin uskottavaa monikulttuurisuutta. Mutta sellainen tilanne meille on yhtäkkiä syntynyt. Aikaisemmin kiroiltiin, etteivät poliitikot osaa puhua muuta kuin käsittämätöntä kapulakieltä. Kun poliittinen kielenkäyttö on perussuomalaisten myötä kansanomaistunut ja monimuotoistunut, kilpasiskot ja -veljet menettävät malttinsa yksi toisensa perään. Jyrki Katainen, Paavo Lipponen, Mikael Jungner, Mari Kiviniemi, Eva Biaudet… Sivistynyttä? Onko ”sivistyneen” apinan ainoa sallittu tapa puhua se, ettei lopulta enää sanota mitään? Olisiko jo aika luopua muutosvastarinnasta ja sallia puheen monimuotoisuus? Olisiko jo aika muuttaa vanhentuneita käsityksiä ”sivistyneestä” puheesta ja ”sivistyneisyydestä” ylipäätään? Ei kai eliittimme ole jämähtänyt johonkin keskiaikaisuuden linnakkeeseen? Vain Sauli Niinistö on pysynyt viisaasti hiljaa. Hänellä taitaa olla siihen varaa.

Eurooppauskovaisuus

Joka kolmas eurooppalainen kärsii mielenterveysongelmista. Mitä se mahtaa kertoa eurooppalaisen demokratian hyvyydestä?

Entäs se, että kreikkalaisten itsemurhaluvut ovat kaksinkertaistuneet parissa vuodessa – tosin kreikkalaiset saavat vielä kolminkertaistaa itsemurhiensa määrän, jotta pääsisivät suomalaisten tasolle. Ja entäs sitten se, että ruotsalaisia pikkulapsia hakataan nyt kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten?

Yhteinen lutuinen Eurooppa on ilman muuta hyvä idea. Mutta ihmisapina on sen ahneudessaan pilannut. EU on enää keskenään kilpailevien eturyhmien taistelutanner. Vaikea sanoa, onko se koskaan muuta ollutkaan. Tuskin, sillä taustalla taitaa vaikuttaa luonnonlaki. Hienoja ideoita on maailma pullollaan – mutta onko ENSIMMÄISTÄKÄÄN, jota ihmislaji ei olisi ahneudellaan pilannut? Ei tule mieleen. On siihen luonnollinen selityskin. Aatteet ja ihanteet kuuluvat mahdollisuuksien maailmaan, mutta ihminen taapertaa täällä todennäköisyyksien maailmassa.

Eurooppauskovaisuudesta voi löytää jopa rasismia. Ehkä se on sitä automaattisesti, koska uskoon tuntuu kuuluvan tietynlainen ylemmyydentunne. Kauniisti tämä tuli esille Markku Heikkisen tiistaisessa ohjelmassa, jossa vieraina olivat Euroopan historian dosentti Liisa Suvikumpu ja professori Eero Tarasti. Näiden akateemisten apinoiden puheet ja Kainuun aatelisen komppaus rupesivat suorastaan puistattamaan. Kuinka on edes mahdollista, että dosentti-Liisa meni omimaan yleisinhimilliset hyveet, kauneuden ja hyvyyyden, eurooppalaisiksi arvoiksi??!! No ehkä se on vain tyypillistä humanistipuhetta, mutta moisen jälkeen en halua koskea eurooppalaisuuteen pitkällä kepilläkään. Mieluummin olen vaikka afrikkalainen.

Suomi on vaatinut vakuuksia Kreikka- takuilleen. Nyt EU:n nokkahenkilöt sanovat, että vakuuksista pitää maksaa. Se on se viimeinen pisara, joka osoittaa EU- logiikan mielettömyyden. Suuret valtiot sanelevat, mitä pienten on ajateltava. Sellainen ei nyt vaan mene tämän apinan kaaliin. Äänestin aikoinaan EU:hun liittymisen puolesta ja iloitsin euroon siirtymisestä ihan vain siksi, että oli mukava saada jotain muutosta aikaan. Iänikuinen markka alkoi kyllästyttää. Naureskelin jopa Soinin sloganille missä EU, siellä ongelma.

Mutta en enää. Euroon jumittuneet edustavat nyt muutosvastarintaa. Itse alan olla jo kyllästynyt euroon; kruunu voisi olla hauska vaihtoehto. Tai miksei rupla? Sehän se vasta olisi kaikkein parasta turvallisuus- ja rauhanpolitiikkaa, mikäli eurofaneja on uskominen – ja uskotaan nyt tämän kerran. Saksan liittokansleri Angela Merkel perusteli jokin aika sitten euron erinomaisuutta sillä, ettei samaa valuuttaa käyttävät maat ole koskaan sotineet keskenään!

Hinnan vaatiminen vakuuksille edustaa idiotismin kirkkainta kärkeä. Ihan sama, kuin että joku rahaton ja varaton juoppo haluaisi itselleen omakotitalon. Eipä muuta kuin kaikki samassa korttelissa asuvat pantaisiin takaamaan kaverin lainat. Ja jos joku rupeaisi inttämään vakuuksien perään, hänet pantaisiin maksamaan juopon autokin. Tämä on aivan uutta yhteiskuntapolitiikkaa. Mahtaa siinä taas humanisteilla tupakka kärytä, kun tätäkin yrittävät selittää.

Eurooppausko muistuttaa myös nollatoleranssiajattelua. Eurooppa -sana on pyhä ja sen kritisoiminen laukaisee eu-uskovaisissa feministireaktion. Arvostelu leimataan ihmisyyden vastaiseksi, vaikka se itse asiassa voi olla ihmisyyden pelastus. Euroopan liittovaltio, jolla tiellä eurooppauskovaiset ovat ja jota eurokriisin varjolla pusketaan kuin käärmettä pyssyyn, ei ole kestävä ratkaisu. Se sisältää enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Ihanko oikeasti ne haluavat luoda Euroopan Yhdysvallat tai Lännen Neuvostoliiton? Samat perustelut olemme kuulleet maailmanvalloittajien suusta ennenkin. Ja muuten, eikös kolonialismi ollut sekin eurooppalainen keksintö. Ei pitäisi liikaa hehkuttaa omaa erinomaisuuttaan…

Tässä, kuten kaikessa muussakin, pätee vanha totuus: paras on hyvän pahin vihollinen. Pitäisi tyytyä EU:n hyviin ominaisuuksiin eikä tavoitella kuuta taivaalta.

Euroopan ja USA:n ongelmat eivät oikeasti ole vain seurausta huonosta taloudenpidosta. Kyse on kasvuideologian lopun ensimmäisistä kuolonkorahduksista. Ehkäpä ulkoministeri Erkki Tuomioja jopa ymmärsi tämän sanoessaan, että Eurooppa kiittää vielä Suomea (vakuuskiistan aiheuttamisesta). Enempää hänkään ei uskalla sanoa. Demokratia on siitä kumma järjestelmä, etteivät poliitikot voi koskaan lausua julki totuuksia. Siksi demokratia näyttäytyy surkealta järjestelmältä niiden silmissä, jotka jotain asioista ymmärtävät.

Euron kriisi on paljastanut sen valtavan mädännäisyyden, jonka EU sisäänsä kätkee. EU on hieno ajatus, mutta huono toteutus. Apinat pilasivat hyvän aikomuksen ahneella oman edun tavoittelullaan. Nyt kun pieni Suomi yrittää pelata siinä omaa osuuttaan, se saakin isoilta turpaan, vaikkei ole millään muotoa ollut syypää talouskatastrofiin. Yht´äkkiä Suomi on suurempi ongelma kuin Kreikka! Mutta tätäkin peliä pelataan suurten ja keinottelijoiden ehdoilla, juuri kuten Juhani Aho sata vuotta sitten varoitti.

Demokratiauskovaisuus

Demareiden puoluesihteeri Mikael Jungner tuli paljastaneeksi, että politiikassa todella on pyhiä asioita. Mieheltä meni hermot, kun hänen mielestään perussuomalaiset ovat loukanneet demareiden äärimmäisen pyhiä arvoja: ihmisoikeuksia, demokratiaa ja lehdistönvapautta. Nuo tietysti kuulostavat kauniilta asioilta, jos ei vaivaudu yhtään ajattelemaan.

Ihmisarvopuhetta voisi joku pitää rasismina. Ainakin se on spesismiä, sillä siinähän ihminen nostetaan muun elämän yläpuolelle. Ihan oikeasti, ei ihmislaji ole pyhä muiden kuin oman itsensä mielestä. Lehdistönvapauden loukkaamisena Mikael puolestaan erehtyi pitämään kansanedustaja James Hirvisaaren blogikirjoitusta, jossa tämä laukoi täyslaidallisen mediavallan väärinkäytöksiä vastaan. Jos Hirvisaaren kirjoitusta lukee puolueettomasti, ei voi kuin taputtaa karvaisia käpäliään. Vaikka kirjoitus on pelkkä mielipidelista ilman analyysiä, silti moni koukku osuu kohteeseensa. Ovatko toimittajat Jungnerin mielestä niin pyhiä, ettei heitä saa edes arvostella?

Ja demokratiako sitten muka on pyhää? Tällaista vaatii puoluejyrä, niinpä tietysti. Mutta olisi syytä muistaa, että puoluejärjestelmä on demokratian pahimpia ongelmia. Puolueet ovat demokratian syöpä. Tunisian tulevaisuutta rakenteleville täytyykin nostaa hattua, koska siellä yrtitetään kehittää uudenlaista demokratiamallia, jossa puolueilla ei ole sijaa. Puolueetonta demokratiaa!

USA:n republikaanit vastustavat veroja. Erityisesti he vastustavat rikkaiden veroja, aivan sairaan samalla tavalla kuin kotoinen kokoomuksemme – periaatteena on pienentää veroprosenttia sitä mukaan kuin tulot kasvavat. Köyhät maksakoot. Ja niinhän ne maksavatkin. Nyt kun demokraattipresidentti Barack Obama yrittää hieman inistä ja vaatii yli miljoona (!) dollaria ansaitsevien verotuksen nostamista edes keskituloisten (!) tasolle, republikaanit repivät vaatteitaan syyttäen Obamaa luokkayhteiskunnan lietsomisesta. Sic! Eihän yksikään apina aivan oikeasti tarvitse miljoonaa dollaria tai euroa vuodessa. Ei kukaan tarvitse edes 100 000 euroa vuodessa.

Demokratiaa vaivaa sama ongelma kuin talousteorioitakin. Ne olettavat ihmisen käyttäytyvän rationaalisesti. Voiko suurempaa virhettä edes kuvitella? Ja sen varaan me olemme rakentaneet koko laumaelämämme! Joku ehkä silloin tällöin muistaa, että nykyajan hirmuhallitsijat ovat päässeet pallilleen kansan tuella. Muistamme ehkä Margaret Thatcherin, ehkä jopa David Cameronin, joka parhaillaan nuijii Britannian köyhälistöä vain siksi, että eliitillä menisi hyvin. Demokratia on oikeastaan eliitin laillistettua vallankäyttöä – ei kai kukaan nyt sentään enää usko, että jokainen ääni olisi yhtä arvokas?

Rikkaat sanelevat ehdot aina ja ikuisesti, oli meillä millainen demokratia tahansa. Ja siihen on yksi erityisen hyvä syy. Nainen ja seksi. Niin kauan kuin naaraat tarjoilevat seksiä pankkitilin saldon tahdissa, niin kauan tämä republikaani-kokoomusvalta jatkuu. Raha on yksi demokratian heikkouksista. Demokratiassa vallitsee rahan valta, ei äänestäjäapinoiden.

Elämme yhä luokkayhteiskunnassa eikä siitä kai koskaan päästä eroon, vaikka eliitti yrittää rahvasta lohduttaakseen muuta väittää. Demokratiaa, kuten kaikkea muutakin, kun ohjaa puhdas biologia. Demokratiaan liittyy ainakin yksi vakava biologinen vääristymä: apinat äänestävät mieluiten kauniita ja rohkeita. Kukapa nyt haluaisi samaistua rumiin ja surkeisiin? Kun tiedämme, että kauniit ja rohkeat ovat ajattelultaan keskimääräistä oikeistolaisempia ja itsekkäämpiä, keskimääräinen äänestäjä tulee aina sahanneeksi omaa oksaansa. Tästä noidankehästä ei ole mitään demokraattista ulospääsyä – ainoa keino olisi muuttaa biologiaa.

Perussuomalaisten haukkuminen on samalla demokratian haukkumista. Siksi kuulostaakin niin jakomieliseltä, kun tähän mollaamiseen syyllistyvät juuri ne, jotka toisella suupielellään kovimpaan ääneen huutavat demokratian puolesta. Persut nyt vaan sattuvat olemaan Suomen demokraattisimmin valittu eduskuntapuolue, sillä sen saamien äänten kalasteluun on käytetty vähiten rahaa.

Viidesosa äänestäjistä antoi äänensä perussuomalaisille – heidätkö pitäisi sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle, kuten mammuttimies Paavo Lipponen ehdottaa? Viidesosa olisi siis käytännössä äänivallattomia. Kuulostaa jonkinmoiselta itänaapuripuheelta. Onko Paavo omaksunut liikaa putinmaisia vaikutteita kaasulobbarina toimiessaan? Moinen puhe edustaa rasismia, jossa apinat erotellaan yhteiskunnallisen näkemyksensä mukaan taivaaseen tai helvettiin. Mitä helvetin demokratiaa se Lipponen oikein luulee edustavansa?

Jumalten pyhyyttä on varjeltu jumalanpilkkalaeilla, joiden rikkoja saatettiin tuomita Suomessa kuolemaan vielä parisataa vuotta sitten. Edelleen meillä varjellaan uskovien sieluja uskonrauhapykälillä. Odotan innolla, milloin meillä ruvetaan puuhaamaan demokratiarauhalakia. Ehkä sen aika tulee, kun kritiikin määrä tästä vielä kasvaa. Kieltolait tulevat aina muotiin vallassaolijoiden tuntiessa olonsa uhatuksi. Sillä pyritään estämään väistämätön muutos – ei kai kukaan voi tosissaan olettaa, että demokratia olisi ainoa vaihtoehto, lopullinen totuus, joka kestää seuraavat tuhat vuotta?

Jos meillä vallitsisi demokratia, markkinavero olisi jo käytössä. Jos tämä olisi demokratiaa, meillä maksettaisiin kansalaispalkkaa. Jos tämä olisi demokratiaa, meillä ei olisi ympäristöongelmia. Jos tämä olisi demokratiaa, poliitikot rehellisesti kertoisivat, mihin ollaan menossa. Ehkä tämä on niin kaukana demokratiasta, etteivät he tiedä sitä itsekään?

Maailmassa ei ole ainoatakaan täydellistä ja parannusta kaipaamatonta asiaa, edes demokratia ei ole sellainen. Yleensä arvostelijoilta vaaditaan vaihtoehtoja, jos kehtaa olemassolevaa pyhää lehmää arvostella. No, minulla sellainen on kehitteillä. Palataan asiaan.

Suuruudenhulluus

  • Eurooppauskovaisuus on yhden lajin suuruudenhulluutta.
  • Uskonnot lähetyskäskyineen ne vasta suuruudenhulluutta ovatkin.
  • Asevarustelu on suuruudenhulluutta.
  • Kuntien (pakko)liitokset ovat suuruudenhulluutta.
  • Ideaparkit ovat suuruudenhulluutta.
  • Wallinin ökymaasturi on suuruudenhulluutta.

Lottoaminen on suuruudenhulluutta. Viimeksi kansa lottosi 20 miljoonalla eurolla, kun tarjolla oli kymmenen miljoonan unelmavoitto. Lähes kaikessa ihmisen käyttäytymisessä päädytään lopulta suuruudenhulluuteen – vaikka usein luulemme kuvittelevamme, että pieni olisi kaunista. Oikeastihan pieni on kaunista, mutta emme me sitä lajitasolla pysty käytännössä koskaan ymmärtämään.

Suuruudenhulluutta perustellaan rationaaliseksi mainostetuilla termeillä. Tuottavuus, taloudellisuus, tehokkuus ja mitä mantroja niitä onkaan. Tällainen selittely on tietysti vain mielenrauhan vaalintaa. Emme toki halua myöntää itsellemme, että toimimme aivan samalla tavalla kuin koira tai kirjosieppo. Kirjosieppo esimerkiksi hautoo mieluummin ylisuurta keinomunaa kuin omia pieniä muniaan. Tyhjän jauhaminen on hauskempaa kuin jälkeläisten saaminen – kuulostaako tutulta?

Suuruudenhulluus taitaa olla kaikkien lajien geeneissä. Jo vauvana tiedämme, että koolla on merkitystä.

Suuruuden tavoittelu lienee ollut evoluution varrella hyödyllinen ominaisuus, ei kai se muuten olisi geeneihin kirjoitettu – onhan kasvu sukua lisääntymisvietille. Kaikkien lajien strategiana on lisääntyä ja täyttää maa. Luonnossa tämä taipumus ei yleensä johda mahdottomuuksiin, koska aina on olemassa rajoittavia tekijöitä, jotka pitävät ekosysteemin tasapainossa. Meillekin suuruuden (ja makean) perään juoksemisesta on ollut hyötyä matsästäjä-keräilijäkauteen saakka. Sitten helvetti pääsi irti, kun räjäytimme itsemme keinotekoiseen rahakulttuuriin. Yht´äkkiä meillä ei ollutkaan mitään välineitä tai rajoitteita hallita suuruuden(tai makean)himoamme. Kaikki menee överiksi. Kuuntelepa poliitikkoja, joita puhuvat vain kasvuyritysten tukemisesta.

Talouskasvu on jo sinällään malliesimerkki suuruudenhulluudesta. Vaikka se täydellä varmuudella vie lajimme (ja maapallon) megaluokan katastrofiin, emme silti pysty tekemään mitään tuhon tieltä poiketaksemme. Astelemme kohti loppua pää pystyssä, pääministerin innostava kehoitus kuluttakaa enemmän takaraivossamme jyskyttäen. Mutta ei mitään uutta evoluution saralla tässäkään. Olemme tällaisen megalomaanisen katastrofin ja sitä seuranneen geneettisen pullonkaulan tuottama eläinlaji itsekin. Ehkä me tällä kertaa vain aiheutamme sen pullonkaulan itse, ei tarvitse odottaa Yellowstonen supertulivuoren purkautumista.

Euroopan liittovaltion rakentelijat toimivat siis samalla tavalla kuin kaikki eläimet toimisivat. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä Euroopan maatalouskupla. Suurtiloja ja suuryrityksiä on ihannoitu ja puskettu eteenpäin. Maataloudesta on tehty teollisuutta pelkän rahan vuoksi. Ei siinä kysytä tuotantoeläinten hyvinvointia eikä edes taloudellista järkevyyttä. ”Tuottavuus” on ollut ainoa pyhä sana – vaikkei kukaan tunnu edes tietävän, mitä se tarkoittaa. Nyt olemme sitten tilanteessa, jossa suurtilat ovat ylivelkaantuneet ja kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Tanskassa maatalousyritysten taseista jo keskimäärin 50 ja Suomessakin kohta 30 prosenttia on velkaa. Kapitalismi siinä kilpailee itseään hengiltä. Paradoksaalista tässä on se, että Kreikassa maatilat sattuvat olemaan pieniä – ja velattomia.

Raha ei taida olla ainoa suuruudenhulluutta aiheuttava ylinormaali ärsyke. Julkisuus aiheuttaa toisen virhekytkennän aivoissamme. Käytännössä koko kehityshistoriamme ajan olemme eläneet laumoissa, joiden kaikki jäsenet tunsimme. Tilanne on nyt täysin toinen. Montako prosenttia Suomen apinoista Sinä tunnet? Tiedät jotain lähinnä niistä, joiden naamat ovat julkisuudessa. Julkkikset tunkeutuvat sisäiseen laumaasi, sillä Sinulla on biologinen tarve rakentaa sellainen. Siinä ominaisuudessa julkkikset pystyvät vaikuttamaan ajatteluusi. Julkisuus tarjoaa samanlaisen vallankäytön mahdollisuuden kuin raha. Siksi ahneimmat apinat haluavat BB- taloihin ja muihin viritelmiin. Kyse on vallasta – ja media tekee kaikkensa välittääkseen idioottimaisimmatkin julkkispölhöilyt aivoihisi. On tämä aika kaukana demokratiasta…

Nyt Suomessa saman suuruudenhulluuden ajamana pusketaan suurkuntia ainoana vaihtehtona. Siinä hurmoksessa unohdetaan, että demokratia toimii sitä huonommin, mitä suuremmasta yksiköstä on kyse. Ei ole mikään ihme, että eurovaalit kiinnostavat niin harvaa äänestäjää – Eurooppa on todella kaukana siitä laumakoosta, johon aivomme ovat sopeutuneet. Biologisen käsityskykymme ylittävää suuruutta on vaikea hahmottaa, oli se sitten mitä tahansa. Malliesimerkin muodostavat budjettimittakaavan miljardit, jotka poliitikkojenkin aivoissa kutistuvat pelkiksi ykkösiksi ja kymmeniksi.

Suurkunnat ovat demokratian näkökulmasta huono idea. Ei tavallinen apina uskalla vaikkapa kadulla mennä jututtamaan isoa kaupunginjohtajaa, eihän se ilman henkivartijoita edes missään liiku. Pikkukunnan johtajan voi kuka tahansa pysäyttää tienposkeen puhutteluun. Suurkaupungissa sairaskohtauksen saanutta ei kukaan mene auttamaan, kylätiellä kaikki pysähtyvät.

Mainion esimerkin ilmiöstä koin tarkistaessani renkaiden ilmanpaineita ABC- asemalla. Kaikki kolme ilmapistettä olivat epäkunnossa. Eipä tullut edes mieleen lähteä kertomaan asiasta henkilökunnalle. Ensinnäkin olisin joutunut kävelemään pari-kolmesataa metriä ja kenelle sisällä asian olisi esittänyt? Eihän siellä ole kuin kassaneitejä, joiden puheille on jonotettava kymmenen minuuttia. Tuskin ne olisivat osanneet mitään tehdä. Paljon viisaampaa oli kurvata läheiselle pikkuhuoltsikalle, josta löytyy uroksia palvelemaan.

Kuntien pakkoliitokset, joita kuntaministeri Henna Virkkunen (kok. ja naar.) on ilmoittanut kannattavansa, ovat demokratian halveksuntaa tyypillisimmillään. Virkkusen logiikalla kuntavaalit voisi lopettaa kokonaan, siinäkin säästettäisiin sievoinen summa RAHAA. Virkkunen on tainnut unohtaa luonnonlain: mitä suurempi organisaatio, sitä enemmän byrokratiaa ja pomonpomoa, sitä hitaammin organisaatio reagoi ja sitä huonommaksi käy palvelujen saatavuus. Uutta Jyväskylää arvostellaan sivukylien unohtamisesta jo pari vuotta kuntaliitoksen jälkeen!

Suomessa on paljon pieniä kuntia, joiden talous kestää vertailun millä tahansa mittarilla mitattuna. Ehkei Virkkunen tiedä, että esimerkiksi Lontoo koostuu 33 kunnasta, joilla kaikilla on oma kunnanvaltuustonsa. Ministeri Jutta Urpilainen (naar.) vakuuttaa, ettei SDP hyväksy pakkoliitoksia. Suoranaista valehtelua tämäkin. Jos on mukana (valtiovarainministerinä!) hallituksessa, joka kuristaa kuntarahoituksen olemattomaksi, se on yhden sortin pakkoa sekin.

Ei tässä kuntauudistuksessa kuitenkaan ole kyse rahasta, vaan vallankäytöstä. Ei liene suuri salaisuus, että ministeri Virkkusella on tässä oma lehmä ojassa. Jyväskyläläispäättäjiä on jo pitkään hiertänyt Muuramen kunnan uppiniskaisuus pysyä itsenäisenä Jyväskylän kyljessä. Ministeri siis räätälöi lakia oman kaupunkinsa ja oman uransa tarpeisiin. Todennäköisesti hän näkee itsensä jo seuraavana Suur-Jyväskylän kaupunginjohtajana. Tämä on melkein yhtä säälittävää kuin ministeri (!) Stefan Wallinin perustelu kurvailulleen SUURELLA Mersu- ökymaasturilla. Stefanin mukaan on ihan ok tuhota ilmakehää, kunhan vaan maksaa siitä kovempaa veroa. Että sellaista ympäristövastuuta tällä kertaa.

Seuraavan kerran, kun näette Henna Virkkusen tai Jyrki Kataisen tai Olli Rehnin televisiossa puhumassa, voitte aivan huoletta nähdä heissä kirjosiepponaaraan, joka mieluummin hautoo golfpalloa kuin munimiaan munia.

Mustaa huumoria

Kun naaraasta tehdään sikiönkehityksen aikana urosta, siinä on ymmärrettävästi paljon enemmän mahdollisuuksia virheisiin kuin jos naarasaihio saisi syntyä naaraana. Siksi urokset kuolevat nuorempina. Tasa-arvoinen yhteiskunta pyrkisi tietysti pienentämään moista sukupuolten välistä räikeää epäoikeudenmukaisuutta, tätä kaikkein olennaisinta ihmisyyden ja elämän mittaria – mutta jostakin syystä eroa meillä vain kasvatetaan.

Kaikkea muuta ”tasa-arvoa” kyllä huudetaan, mutta ei tätä. Siinä sivussa urosten ekologista lokeroa on viime vuosikymmeninä kuristettu yhä ahtaammalle. Miesten yhteiskunnallinen tila on jo kohtuuttoman pieni. Koti, perhe ja sosiaalinen elämä ovat vuosimiljoonia kuuluneet naaraille, metsästys ja sen perillinen työelämä uroksille. Nyt miesten töitä vähennetään ennätysvauhtia. Äijäkulttuuri vie kohta vankilaan, lapiohommia ei ole olemassakaan, paperimiesten pitäisi muuttua lähihoitajiksi ja rekkakuskien lukea itselleen tutkinto. Normaalista miesaivojen tuottamasta puheesta saa tuomion oikeudessa – ja jopa siitä, ettei vaimo ole tyytyväinen saamansa seksin määrään!

En yhtään ihmettele, jos musta huumori kukkii.

Musta huumori, vihapuhe, katumellakat, terrorismi. Siinä yhteiskunnallisen pahoinvoinnin tuottama seuraamusketju. Miehet reagoivat stressiin taistelemalla, niinhän sitä on aina tehty. Ensimmäinen taistelun muoto on huumori (ellei viina ehdi ensin). Tämän paljasti majuri Jukka Kinnusen haastattelu. Armeija on ensi kertaa Suomen historiassa potkimassa upseereitaan kortistoon. Pelkästään tämä uhka on lisännyt mustan huumorin määrää varuskuntien kahvipöytäkeskusteluissa.

Ei vihapuhe sen paremmin kuin terrorismikaan synny tyhjästä. Siinä on aina taustalla lauman kärjistynyt eriarvoisuus ja pahoinvointi. Kumma, ettei näiden syiden pohdinta tunnu poliitikkoja kiinnostavan. Johtuneeko se siitä, että yhdeksi suurimmaksi syylliseksi paljastuisi valtakoneisto nimeltä feminismi. Feminismi aiheuttaa stressiä erityisesti aidoille naaraille. Naiset reagoivat stressiin masentumalla, koska perinteiset yhteisölliset tukiverkostot ovat hävinneet työelämän ja päiväkotien viidakkoon. Joka päivä viisi nuorta jää Suomessa työkyvyttömyyseläkkeelle, heistä puolet masennuksen vuoksi. Masentuneista kaksi kolmasosaa on naaraita.

Feminismi muuten on malliesimerkki suuruudenhulluudesta. Ei kai se voi muuta olla, kun ne samat geenit niistäkin päistä löytyvät. En jaksa aiheesta kuitenkaan tämän enempää. Kuunnelkaa niiden puhetta, sieltä se löytyy – ei tarvitse edes rivinvälejä sorkkia.

Sen sijaan, että poliittinen eliitti vain syyllistää rahvasta vihapuheesta, heidän olisi syytä katsoa peiliin. Mitä on tullut tuottavuuden nimissä tehtyä ja erityisesti, mitä on jätetty tekemättä. Moista analyysiä emme kuitenkaan tule koskaan näkemään, emme ainakaan niin kauan kuin feministipolitiikka jatkuu – feministeillä kun on sukupuolensa ansiosta mahdollisuus tehdä diskurssivallankumousta. Miehiltä se ei onnistu, koska miespuhe ei kiinnosta ketään. Miesvalitus on pelkästään säälittävää, näin evoluutio on sen ajatellut. Miehillä taitaakin olla vain yksi vaihtoehto. Panssarit kadulla.

Tapaus sotilasjuntta on niin kummallinen, että hävettää lajimme puolesta. Yksittäisen kritiikin lausuja pannaan jalkapuuhun kahdeksi viikoksi – ja miksi? Siksi, ettei eliitin etuoikeuksiin ja alistaviin rakenteisiin tarvitsisi puuttua. Soini taisi ylireagoida ja tehdä virheen hyllyttäessään Halla-Ahon mustan huumorin. Kumartaessaan neitipolitiikalle Soini tuli samalla pyllistäneeksi miespuheelle. Miesaivoisuus sensuuroitiin nyt perussuomalaistenkin keskuudessa – mistä miesten paikka enää löytyy? Kysymys näkyy myös Iltalehden gallupissa, jonka 46 600 vastaajasta noin puolet ymmärsi Halla-ahon lausuman. Ehkä tämä puolikas oli miehiä ja se toinen puolikas naisia? Harmi, ettei lööppilehtien äänestyksissä kysytä sukupuolta.

Halla-aho tuli esittäneeksi asiansa miesten tavalla, hieman karskisti ja kärjekkäästi. Voisi tietysti kysyä, onko vika kuulijassa, jos ei sitä ymmärrä. Valistunut diktatuuri kun on demokratiaa parempi vaihtoehto – ongelma on vain siinä, ettei luonto taida tuntea sellaista oliota kuin valistunut diktaattori.

Ehkä jossain voisi olla pieni soppi miespuheellekin? Voitaisiinko välillä sallia myös viimeistelemätöntä ja nollatoleranssista poikkeavaa, siis inhimillistä puhetta? Halla-Ahon panssarivaunut saattoivat mennä hieman överiksi, mutta siitä syntynyt kohu oli vielä ylitseampuvampaa – varsinkin niiden osalta, jotka vetivät Breivikin soppaan mukaan. Jos Breivikin tekoja pidetään tölväisynä demokratiaa kohtaan, voisi ehkä kysyä, johtuiko tekonsa osittain siitä, että normaali demokratiakritiikki on kielletty?

Tunnemme oman lajimme käyttäytymistä yllättävän vähän, varsinkaan niitä biologisia mekanismeja, jotka meitä pohjimmiltaan liikuttavat. Mielenkiintoinen on muun muassa tutkimus, jossa osoitettiin sotkuisen ympäristön (tai oikeammin sen aiheuttaman epäjärjestyksen tunteen) lisäävän negatiivisia ja stereotyyppisiä käsityksiä vähemmistöistä. Tutkijoiden viesti päättäjille oli, että fyysisestä ympäristöstä tulee pitää huolta, jos rasismi halutaan pitää aisoissa. Luulenpa, että samanlainen vaikutus on myös henkisen ympäristön eli yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, välittämisen tunteen, laiminlyömisellä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 02.10.2011.

2 vastausta to “ANTILOOPPIFILOSOFIAA”

  1. Myös rottien tappamista vastustetaan, varsinkin kun tekotapa on erittäin julma. On ihan turha syyttää eläinten suojelijoita siitä, että koko meidän yhteiskuntamme on eläimiin kohdistuvan tappamisen ja kidutuksen läpäisemä, eikä ole kovin helppo valita niitä asioita, joita lähtee vastustamaan. Aivan kaikkea ei voi vastustaa ainakaan tässä tilanteessa.

    • En nyt ihan pysty komppaamaan, vaikka vastustankin ihmisen jalustalle nostamista ja nykyistä luonnon tuhoamista – ja tuomitsin sentään tuotantoeläinten huonon kohtelun tehotuotannossa. Ymmärrykseni ei kuitenkaan riitä kaikkeen eläinsuojelun nimissä tehtävään oman hännän nostatukseen. Puhdasta politiikkaahan HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen linkittämässäni uutisessa teki. Ja vain siksi, että kani on söpö otus ja sillä saa monta ääntä seuraavissa vaaleissa.

      Mielestäni eläinsuojelijoita voi ja pitää syyttää silloin, kun he pilaavat eläinsuojelun maineen idioottimaisilla vaatimuksillaan. Ja näitä typeryyksiä olemme saaneet nähdä liian usein. Valitettavasti termi eläinsuojelu on kärsinyt täydellisen inflaation täällä apinametsässä. Tässäkin episodissa Luukkainen selittää, että kani kuuluu jo Suomen luontoon! Ei se nyt vaan kuulu. Moinen väite osoittaa, ettei lausuja ymmärrä biologiasta yhtään mitään. No, Luukkainen onkin valtiotieteilijä. Ehkä heidän on mahdoton ymmärtää, mitä sana vieraslaji tarkoittaa. Meilläkin täällä apinametsässä on yksi naaras, joka estää jättiputkien hävityksen, ”koska ne ovat niin komeita”.

      ”Myös rottien tappamista vastustetaan, varsinkin kun tekotapa on erittäin julma”. No mikä tässä kanijahdissa nyt sitten on erittäin julmaa? Sekö, että metsästyksessä käytetään hillereitä, jotka tappavat uhrinsa yhtä julmasti kuin leijonat ja gepardit? Eläinsuojelu on yksi niistä maapallon lukuisista hyvistä ismeistä, jonka ihminen on toiminnallaan ja ahneudellaan pilannut. Oikean idiotismin malliesimerkin tarjosi HESY:n isoveli PETA pari vuotta sitten nostamalla metelin Barack Obaman tappamasta kärpäsestä. Järjestön edustaja moitti Obamaa siitä, ettei tämä ole täydellinen. Taas törmäämme ideologiaan, joka vaatii ihmiskunnan olevan täydellinen ismin itsensä vaatimalla tavalla. Rasismia, suuruudenhulluutta ja nollatoleranssia. Kuten kirjoitin paras on hyvän pahin vihollinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: