AUTISMISPEKTRI JA HAKKARAISEN POLITIIKKARADIO

Sarjassamme absoluuttisen hyviä naisjohtajia esittelemme tällä kertaa tuotantoyhtiö Fremantlen toimitusjohtajan Eerika Vermilän ja luovan johtajan Marika Makaroffin. Yhtiö on vastuussa eduskunnassa tapahtuneesta häiriköinnistä, jolla nolattiin ulkoministeri Erkki Tuomioja. Kuten yleensä, tässäkin tapauksessa likaisen työn tekijäksi oli houkuteltu viaton urosapina.

YLE Puheen Politiikkaradiossa käydään läpi kansanedustajia kahden apinan viikkotahdilla. Tasaisen vauhdin taulukolla valmista tulee joskus syksyllä 2013. Männä viikolla ääneen päästettiin vihreiden Satu Haapanen Oulusta ja persujen Teuvo Hakkarainen Viitasaarelta. Satu tiputti Erkki Pulliaisen eduskunnasta ja hurmasi Politiikkaradion toimittaja Sakari Sirkkasen. On se hieman noloa kuunneltavaa, kun toimittaja mairittelee ja yrittää tehdä itseään tykö. Pilluko noilla miestoimittajilla aina on mielessä?

Toimittaja Tapio Pajusella sen sijaan oli aivan eri kello kaulassa, kun hän aloitti Teuvo -pojan haastattelun. Keväällä media väänsi Teuvosta pikavauhtia kohukansanedustajan parin ääneen lausutun sanan vuoksi. Kohu oli se sana, josta Pajunenkin lähti liikkeelle. Siinähän se aita tietysti oli matalimmillaan. Aivoilleen uskollisena Hakkarainen totesi, ettei kai sille voi mitään, se on kestettävä nyt.

Sahurin tarina

Hakkarainen tuntuu kiinnostavan kansalaisia poikkeuksellisen paljon mikäli sitä mitataan Politiikkaradioon soitettujen puhelujen määrällä. Ja miksei mitattaisi. Ehkä hieman yllättäen lähes kaikki soittajat olivat tyytyväisiä Hakkaraisen toimintaan ja kannustivat jatkamaan omalla linjallaan. Ehkei kansa olekaan niin tyhmää kuin media kuvittelee? Ehkä he arvostavat sitä, että eduskuntaan on kerrankin päässyt yksi tavallinen ja normaali apina, joka sanoo mitä ajattelee eikä korulausein yritä selittää mustaa valkoiseksi.

Kävipä ohjelmassa selville, että Teuvo on tehnyt töitä koko ikänsä. Pikkupojan metsätöiden siivittämä unelma-ammatti oli hevosmies. Tämä tieto ei löydy Areenan tallenteesta, vaikka se suorassa lähetyksessä olikin. Jostakin syystä Teuvon haastattelu on viisi minuuttia Sadun vastaavaa lyhyempi… Teuvosta ei tullut hevosajuria, vaan tuli sahayrittäjä ja nyttemmin politiikko. Jälkimmäinen ura alkoi hupimielessä. Kuten kaikkialla maailmassa, suvun todellinen valtias on äitinsä, matriarkka Kyllikki Hakkarainen, jolta Teuvo -poika myös lainasi rahat vaalikampanjaansa varten.

Uusin ”kohu” syntyi siitä, ettei Teuvo aio osallistua presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle. Syyksi Hakkarainen mainitsi, että häntä ei kiinosta juhla ollenkaan. ”Hauskaa” kuinka tällainen asia kuohuttaa suvaitsevaisina itseään pitäviä toimittajia. Pajusenkin kysymykset aiheesta olivat kovasti kummallisia ja asenteellisia. Kuuntelijat sen sijaan tuntuivat olevan iloisia, että kerrankin löytyy kansanedustaja, joka ei halua ensimmäisenä toimenaan uida eliitin liiveihin. Äärisuvaitsevaisten kauhistelu edustaa taas kerran kaksinaismoralismia, sillä tässä asiassa Hakkarainen edustaa oikeasti muutosta ja modernia ajattelua – miksi ihmeessä kansanedustajat pitäisi automaattisesti rahdata joka vuosi juhlimaan!

Monia äänestäjiä tuntuu kiehtovan Hakkaraisen suorapuheisuus. Harva toinen poliitikko uskaltaa sanoa, etten ole siihen perehtynyt, sitä mä en tiedä tai olen huono profeetta tässä asiassa. Luulenpa, etteivät kaikki muutkaan ole asiantuntijoita kaikissa asioissa, joihin heiltä kuitenkin riittää jorinaa minuuttikaupalla. Luulenpa, että jonkun muunkin poliitikon leffasankari saattaa olla Uuno Turhapuro, mutta kehtaako hän sitä ääneen sanoa.

Ei kai ole mikään yllätys, että suuri osa soittajista oli miehiä ja moni heistä puhui melko jäyhästi. Hakkaraisen tapa puhua on aivan erilainen kuin mihin politiikassa on totuttu. Hän vastasi moniin kysymyksiin yhdellä sanalla. Moinen saattaa ärsyttää toimittajia ja saattaa se ärsyttää kuulijoitakin. Jostakin syystä oletamme, että sanasieppo tarkoittaa samaa kuin älykäs. Sattuipa tässä silmiin uutinen, jossa McLarenin tallipomo Martin Whitmarsh totesi Kimi Räikkösestä, että monet aliarvioivat sitä, miten älykäs hän voi olla! Mistäpä muusta tällainen luulo kumpuaa kuin Kimin harvasanaisuudesta.

Kaikkihan me tiedämme, että sikiön alhainen testosteronitaso johtaa parempiin kielellisiin ja viestinnällisiin taitoihin, katsekontakteihin ja sosiaalisiin taitoihin. Alhainen testosteronitaso tuottaa naarasapinoita tai poikkeuksellisen sikiönkehityksen kokeneita urosapinoita. Ihmislaumat ovat arvostaneet puhumisen taitoa kautta aikojen, mikä vain todistaa, kuinka syvältä biologiasta tämä naisten maailma kumpuaa – siitäkin huolimatta, että niitä testosteroniaivoja tarvitaan F1 -auton ratissa.

Kohdussa koettu korkea testosteronitaso puolestaan johtaa miesten oikean aivopuoliskon varhaisempaan ja nopeampaan kasvuun. Oikea aivopuolisko liittyy avaruudelliseen kykyyn, vasen aivopuolisko kieleen ja viestintään. Niinpä ei ole kummallista, että tyttöjen puhetaito kehittyy poikia nopeammin. Mutta mielenkiintoista on myös se, että mieshormonit lisäävät muutenkin oikean puolen kehittymistä. Esimerkiksi miesten oikea jalka ja oikea kives ovat yleensä vasenta suurempia, kun taas naisilla vasen jalka, munasarja ja rinta ovat keskimäärin oikeaa suurempia.

Aivojen sukupuolieroja tutkiva maailmankuulu professori Doreen Kimura jakoi koehenkilönsä sukupuolesta riippumatta kahteen ryhmään sen mukaan, kumpi ”puoli” heillä oli suurempi. Ryhmä, johon kuuluvilla vasen kives ja vasen rinta olivat suurempia, suoriutui kielikokeessa paremmin kuin ryhmä, johon kuuluvilla oikea kives ja rinta olivat suuremmat. Tulos ilmentää osaltaan myös sitä, että naisen ruumiissa voi olla miehiset aivot ja miehen ruumiissa naistyypin aivot.

Miehillä puhe siis sujuu keskimäärin naisia heikommin. Ehkä voisimme tästä tehdä johtopäätöksen, että Teuvo Hakkaraisella on erityisen miehiset aivot, koska hän tulee töksäyttäneeksi asiat lyhyesti ja yksinkertaisesti. Se ei tietenkään tarkoita, että hän olisi tyhmempi kuin sanoja vuolaasti pulppuava kollegansa. Politiikkaradion haastattelussa itse asiassa kävi monta kertaa niin, että toimittajan erilaisilla aivoillaan esittämä kysymys ei edes tavoittanut Hakkaraisen ajattelukoneistoa tai että hän vastasi monisisältöisen kysymyksen epäolennaisimpaan kohtaan. Olen huomannut samanlaista tapahtuvan myös omalla kohdallani.

Varsinkin tällaisiin haastattelutilanteisiin liittyvä vaatimus nopeasta reagoinnista aiheuttaa töksäyttelyn ja ”sivu suunsa” puhumisen lisääntymistä. Tämä varmaan on yksi syy, miksi politiikkaan hakeutuu niin vähän äärimmäisillä miehen aivoilla varustettuja apinoita. Medialle nämä tapaukset ovat herkullisia, koska heidät on helppo manipuloida ovelilla kysymyksillä ja revolverityylillä sanomaan sellaista, jolla otsikot saadaan kirkumaan. Jos naarasapina joutuisi tällaisen manipuloinnin kohteeksi, häntä pidettäisiin hyväksikäytön uhrina ja media pantaisiin ojennukseen. Miehen kyseessäollen käyttäytyminen on päinvastaista.

Homot Ahvenanmaalle -kommentti on selväpiirteisesti tällaisen mediakaivelun tulosta. Pajusen haastattelussa Teuvo meni kokonaan solmuun, kun häneltä kysyttiin lapsuuden tuntemuksista ja käskettiin laittamaan kaksi yhteismitatonta henkilöä paremmuusjärjestykseen. Voin hyvin kuvitella, millainen solmu Hakkaraisen aivoissa syntyi. Olen kokenut vastaavia tilanteita itsekin. Niitä syntyy jopa markkinatutkimuksiin vastatessa, jolloin pitäisi osata sanoa, onko jokin viemäriputki ystävällinen, kannustava, iloinen, vakava, leikkisä vai romanttinen.

Autismispektri

Miten sikiönaikainen ylimäärä testosteronia sitten näkyy aikuisvaiheen jokapäiväisessä elämässä? Millaisia ovat autismispektristä ”kärsivät” ihmiset? Otetaanpa tähän alkuun joitakin poimintoja Wikipedia-artikkelista Aspergerin oireyhtyhmä eli Aspergerin syndrooma:

  • Aspergerit ovat usein itsenäisiä ajattelussaan ja toiminnassaan, koska heillä on valtaväestöä heikompi taipumus omaksua enemmistön käyttäytymis- ja ajattelumalleja.
  • Aspergerit ovat valtaväestöön verrattuna enemmän asia- kuin ihmiskeskeisiä ja siten tyypillisesti hyviä systeemiajattelussa.
  • Aspergereilla saattaa olla vaikeuksia ymmärtää puhetta etenkin silloin, kun tilanteessa on taustahälyä tai keskustelukumppani artikuloi huonosti. Jotkut tukeutuvatkin puheen lukemiseen keskustelukumppanin huulilta. Puhelimessa puhuminen saattaa muodostua ongelmaksi ja monet aspergerit viestivätkin mieluiten sähköpostilla tai muissa internetpalveluissa.
  • Aspergerit katsovat puhekumppaniaan tyypillisesti vain harvoin silmiin, koska katsekontakti häiritsee keskittymistä puheen vastaanottamiseen ja oman puheenvuoron tuottamiseen. Koska puheenvuoron luovutus puhekumppanille tapahtuu yleensä katseen avulla, aspergereilla on usein vaikeuksia ajoittaa puheenvuorojaan. Jotkut AS-henkilöt pyrkivät tietoisesti peittämään erilaisuuttaan katsomalla puhekumppaniaan silmiin, jolloin katseesta tulee helposti liiankin tuijottava.
  • Aspergereita saatetaan luulla tunteettomiksi tai empatiakyvyttömiksi, koska heidän ilmehdintänsä on yleensä niukkaa. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa osapuolet tuntevat toisensa huonosti. Myös valtaväestön epäasialliset reaktiot saattavat muodostua vakavaksi ongelmaksi. Nämä kumpuavat usein tietämättömyydestä ja erilaisuuden synnyttämästä pelosta.
  • Aspergerit noudattavat viestinnässään vahvaa pyrkimystä totuudellisuuteen ja viestinnän täsmällisyyteen. Kommunikaatio voi kuitenkin epäonnistua, jos puhekumppani ei kykene lukemaan aspergerin puhetta sellaisenaan, vaan rupeaa etsimään siitä piiloviestejä.
  • Aspergereiden lähestymiskulma on tietyssä mielessä älyllisempi tai analyyttisempi kuin valtaväestöllä, jolla hyväksynnän ja arvostuksen kaltaisten tunteiden viestintä on merkittävässä asemassa. Aspergerit kokevat usein vaikeaksi osallistua small talk -jutusteluun, jossa keskustelun asiasisältö on toisarvoinen.
  • Kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus koetaan usein kuormittaviksi etenkin silloin, kun keskustelussa on monta osapuolta ja keskustelun kulku poukkoilee pinnallisesti ja hätäisesti vailla päämäärää. Aspergerit eivät useinkaan viihdy tällaisissa tilanteissa, vaan turhautuvat ja pitkästyvät.
  • Aspergereilta puuttuu valtaväestön keskuudessa yleinen taipumus havainnoida ja jäljitellä saman tai korkeamman sosiaalisen statuksen omaavien ihmisten mieltymyksiä, kiinnostuksen kohteita ja elintapoja.
  • Aspergereiden on usein vaikea noudattaa kulttuuriin liittyviä sosiaalisia normeja. Tämä pätee etenkin silloin, kun sosiaaliset normit perustuvat piiloarvoihin, jotka ovat ristiriidassa kulttuurin julkisten eli niin sanottujen ääneen lausuttujen arvojen kanssa. Monet aspergerit ajautuvatkin muuta väestöä herkemmin sosiaalisiin konflikteihin. Ilmiön johtunee osin myös aspergerien voimakkaasta taipumuksesta suorapuheisuuteen sekä vaikeudesta värittää totuutta esimerkiksi kohteliaisuussyistä.
  • Aspergerit vierastavat usein arvohierarkioita ja pyrkivät tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppaninsa kanssa. Aspergerit eivät siten osaa välttämättä osoittaa erityistä nöyryyttä kommunikoidessaan auktoriteettien tai sellaisena itseään pitävien kanssa.
  • AS-henkilöllä on usein ulkopuolisen näkökulma sosiaalisiin tilanteisiin. Hän tuntee usein kokevansa asiat hyvin objektiivisesti, eikä ymmärrä miksi toinen saattoi loukkaantua hänen huomautuksestaan.
  • Kaoottiset tilanteet, kuten isot juhlat, ovat usein vaikeita. Puhelimessa puhuminen saattaa tuntua AS-henkilöstä vaikealta, koska on vaikea tietää, milloin on oma vuoro puhua tai milloin puhelu tulisi päättää.
  • AS-henkilöllä on usein omalaatuinen huumorintaju ja hän nauraa asioille, joita muut eivät pidä hauskana. Pakonomainen huumorin käyttö on yleinen piirre aktiivisilla AS-henkilöillä.
  • Koska AS-henkilö ei aina havaitse muiden ihmisten sanatonta tunneviestintää, hän saattaa huomaamattaan loukata muita. Ihmiset saavat AS-henkilöistä usein itsekeskeisen tai/ja kylmän kuvan. Tosiasiassa Asperger-henkilön tunnereaktiot ovat yhtä vahvat tai jopa vahvemmat kuin neurologisesti tyypillisten ihmisten, heillä on vain enemmän vaikeuksia tuoda tunteitaan esille.
  • Useilla Asperger-henkilöillä on vahva arvomaailma. AS-henkilö pitää mielipiteidensä ilmaisemisesta. ”Ulkopuolisen näkökulmasta” katsoen tavalliset ihmiset puhuvat usein arvoistaan, mutta käyttäytyvät AS-henkilöiden mielestä pikemminkin juuri niin kuin on sosiaalisesti soveliasta. Monet individualistiset, erikoiset ryhmät saattavat kiehtoa heitä.
  • Monilla AS-henkilöillä ei ole työn tai koulun lisäksi mitään muuta sosiaalista elämää. Monet heistä ovat erakkoluonteisia ja viihtyvät yksin. Kuitenkin löytyy myös enemmän muiden ihmisten seurassa viihtyviä AS-henkilöitä, joilla saattaa olla paljonkin ystäviä.
  • Poikkeavuudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ei-kielellisessä viestinnässä ovat ominaisia aspergereille. Tavallista on myös intensiivinen uppoaminen yhteen tai muutamaan erityiskiinnostuksen kohteeseen.
  • Aspergereilla esiintyy usein yhdellä tai useammalla muistin osa-alueella poikkeuksellista lahjakkuutta tai muistihäiriöitä tai molempia.
  • Asperger on neurologinen ominaisuus, josta ei parannuta, vaan opitaan elämään sen ehdoilla.

Autismin tutkimuskeskuksen johtaja Simon Baron-Cohen Cambridgen yliopistosta puhuu kirjassaan Olennainen ero autismispektristä, johon kuuluu laaja kirjo (kuten autismi ja aspergerin oireyhtymä) autismiluonteisia piirteitä. Hänen mukaansa autismispektriin sijoittuvia apinoita pidetään yleensä sosiaalisuudeltaan ja viestinnältään kummallisina. Ryhmään kuuluu kymmenen kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Autistit puolustavat usein lojaalisti niitä, joiden he katsovat kärsineen epäoikeudenmukaisuudesta. He eivät tiedä, miksi he eivät saa sanoa mitä ajattelevat. Niinpä AS -mies saattaa sanoa naispuoliselle työtoverilleen: sinulla on isot tissit. Useimmat AS -apinat eivät siedä poliittista korrektiutta tai päivänpeliä. Heidän mielestään pitää sanoa mitä ajattelee ja asioiden siloittelu on tarpeetonta. Heidän poliittiset ja muut näkemyksensä ovat voimakkaat ja usein mustavalkoiset. Osa AS -ihmisistä on lyhytsanaisia ja he vastaavat kysymyksiin vain faktoilla, ikään kuin he eivät osaisi arvioida, mitä toinen haluaa kuulla tai pitää mielenkiintoisena. Useimmat AS -ihmiset eivät viitsi lukea romaaneja, sen sijaan he lukevat tietokirjoja ja katselevat dokumentteja…

Sikiönaikaisen testosterialtistuksen tuloksena miesten nimetön on yleensä pidempi verrattuna etusormeen kuin naisilla. AS -henkilöillä ero on vielä selkeämpi. AS -naisia pidetään lapsina usein poikatyttöinä ja he ovat vain vähän tai lainkaan kiinnostuneita naisille tyypillisistä toiminnoista. Autismispektrilasten isät ja isoisät työskentelevät tavallista useammin teknisissä ammateissa.

En nyt rupea diagnosoimaan ketään, korkeintaan itseäni. On tietysti muistettava, etteivät kaikki AS -piirteet johda automaattisesti diagnoosiin, koska miestyypin aivot tuottavat näitä autisminsukuisia käyttäytymismalleja enemmän tai vähemmän normaalistikin.

Baron-Cohenin mukaan nyky-yhteiskunta on luultavasti painottunut hyväksymään äärimmäiset naisen aivot ja leimaamaan äärimmäiset miehen aivot. Toiveena pitäisi hänen mielestään olla, että miesten ja naisten olennaisia eroja koskevien tietojen esittäminen johtaisi erojen laajempaan hyväksymiseen ja kunnioittamiseen. Odotan mielenkiinnolla, milloin meille ilmaantuu ensimmäinen autismispektrinen ehdokas presidentinvaaleihin. Ei kai se voisi olla sen pahempaa kuin homoehdokas? Eivät kai äärisuvaitsevaisetkaan voisi moista paheksua?

Baron-Cohenin kirjassa on erilaisia testejä empatoinnista, systemoinnista, mielen lukemisesta ja autismispektristä. Jälkimmäisestä testistä sain melkoisen korkeat pisteet. Ei se oikeastaan ollut edes yllätys. Mutta eipä huolta, jos muistellaan millaisia persoonia AS -joukkoon kuuluu. Virallisen diagnoosin saaneita ovat esimerkiksi Steven Spielberg, Miina Äkkijyrkkä, Juice Leskinen, Satoshi Tajiri ja Vernon Smith. Lisäksi muun muassa Albert Einsteinille, Ludvig Wittgensteinille, Isaac Newtonille, Michelangelolle, W.A. Mozartille ja Charles Darwinille on annettu ”diagnoosi” postuumisti.

Yksin kaapissa

Kaikki normaaliapinat ovat nykyään jo sitä mieltä, että homoseksuaalien eheyttäminen on pahimman sortin rikos. Silti lähes kaikki samat yksilöt ovat sitä mieltä, että miesaivoisia apinoita täytyy ja on luvallista eheyttää. Missä logiikka? Tai ehkä se on vain tietämättömyyttä? Viimeisimmän noteeramani eheyttämisvaatimuksen esitti jälkiviisastelija, toimittaja Maria Pettersson.

Alle prosentilla (0.8 %) suomalaisapinoista on diagnosoitu Aspergerin syndrooma ja 0.2 prosentilla autismi. Se on sentään enemmän kuin mitä meillä on oikeita feministejä. Arvelenpa, että erilaisia miesaivojen ”piilovammaisia” meillä on keskuudessamme vähintään kymmenkertainen määrä. He eivät vain ole koskaan tulleet menneeksi lääkärille. Ei heille ole kukaan kertonut, että pieni erilaisuuden tunne voikin johtua poikkeuksellisista aivoista. Itse asiassa monet eivät edes itse tunnista erilaisuuttaan, sitä ihmettelevät usein vain ulkopuoliset. Oikeasti meillä siis kulkee keskuudessamme enemmän autismispektrin edustajia kuin homoseksuaaleja. Sen lisäksi on suuri joukko miehiä, joilla on jonkinasteisia yksittäisiä AS -tiloja, joista ei saisi väännettyä mitään varsinaista diagnoosia.

Hieman kun laajennetaan näkökulmaa, miestyypin aivoja voidaan pitää jo sinänsä autistisina. Tämä johtuu siitä, että niin sanotut yhteisölliset normiaivot sijoittuvat selkeästi naistyypin reviirille – ei siis mies- ja naisaivojen keskiarvon kohdalle. Ihmiskunnan ”normikäyttäytyminen” rakentuu näiden normiaivojen ympärille ja mitä kauempana siitä yksilö sattuu sijaitsemaan, sitä enemmän syrjäytyy. Siksi vankilat, veneenaluset ja seksikuppilat pursuilevat miehiä – mutta toisaalta myös fysiikan ja tekniikan laitokset, shakkikerhot ja Nobel -estradit. XY -apinat joutuvat tähän osaan siksi, että he kokevat kohdussa vaikeudeltaan aivan eri mittaluokan kehitysprosessin verrattuna XX -alkioihin. Sen kuluessa virheiden mahdollisuus tietysti kasvaa moninkertaiseksi. Miehiä pidetäänkin helposti jollakin tapaa ”sairaina”, koska normiaivot ja niiden perusteella synnytetyt säädökset edustavat naisten maailmaa.

On mielenkiintoista ymmärtää, että sikiönaikainen poikkeava hormonialtistus aiheuttaa monia erilaisia ”oireyhtymiä”, joilla on keskenään täysin verrannollinen syntyhistoria ja joita luulisi siten käsiteltävän yhteiskunnassa tasavertaisina. Otetaanpa tähän nyt esille kolme tällaista apinaryhmää:

  • autismispektriläiset (he ovat altistuneet ylimäärälle mieshormoneja ja heillä on enemmän tai vähemmän äärimmäiset miestyypin aivot)
  • homoseksuaalit ja ylipäätään seksuaaliset poikkeavuudet (normaalista poikkeaville hormonitasoille kohdussa altistuneet HLBT -ihmiset. Tästä käsitteestä jätetään poliittisista syistä aina säännönmukaisesti pois kirjain P)
  • feministit (XX -alkiota, jotka ovat saaneet kohdussa ylimäärän mieshormoneja ja joille on kehittynyt miestyypin aivot naisen ruumiiseen)

Kuitenkin vain yhtä näistä ryhmistä pidetään sairautena, vain yhdelle lyödään syndrooman leimaa otsaan. Vain yhden tarvitsee enää vuonna 2011 lymytä kaapeissa. Vain yhden edustajia ei himoita lisää eduskuntaan ja johtopaikoille tai ylipäätään mihinkään inhimilliseen kivaan. Vain yksi ryhmä on äärisuvaitsevaisten empatian ulkopuolella. Vain yhden ryhmän edustajia on edelleen lupa haukkua eläimiksi ja se on normi-ihmisten mielestä vain hyvä vitsi. Vain yhden yhteiskunnalliset tarpeet sivuutetaan niin päätöksenteossa kuin mediassakin; tuskin olet edes kuullut sanaa autismispektri.

Olisiko aivan ylivoimaisen mahdoton toive, että maassamme olisi edes YKSI toimittaja, joka haluaisi perehtyä miesaivojen maailmaan ja vaatia ihmisarvoa sekä normaalia kohtelua autismispektri -apinoillekin?

Tarkkaavainen lukija on jo keksinyt, että nyt se apina on unohtanut jotakin. Totta, meillä on tietysti myös sellaisia ihmisryhmiä, jotka ovat kohdussa altistuneet normaalia pienemmille testosteroniannoksille. Heistä on tullut miehiä, joilla on naistyypin aivot tai naisia, joilla on äärimmäiset naisen aivot. Nämä ryhmät ovat nykykulttuurissa niin ”normaaleja”, ettei niille ole edes olemassa mitään erityistä nimitystä. Äärinaisia voisi nimittää vaikka tosinaisiksi. Olen joskus kutsunut naisaivoisia miehiä neitimiehiksi tai neitipoliitikoiksi. He tuntuvat olevan nykyajan voittajia. Heiltä puhe pulppuaa ja feministitkin tykkää. He ovat niitä äärisuvaitsevaisia uroksia, jotka suurimpaan ääneen tuomitsevat AS -piirteitä omaavat tosimiehet. Asetelma on oikeastaan sama kuin feministien ja tosinaisten välillä.

Voisiko siis sanoa, että sukupuolten ”sekasikiöt” hallitsevat nykyistä länsimaista kulttuuria?

Siltä varalta, että joku tässä jo ehti pudota kärryiltä, niin väännetään vielä hieman rautalankaa. Sukupuoli on kuin poliittinen akseli äärioikeiston ja äärivasemmiston välillä. No, oikeasti poliittisen janan päät yhtyvät tarpeeksi pitkälle mentäessä, mutta sukupuolten janalle sellaista ei tapahdu. Ylivoimaisesti suurin osa apinoista kuuluu kahteen pääryhmään, ”normaalisti” kehittyneisiin heteroseksuaaleihin miehiin ja heteroseksuaaleihin naisiin. Kuten tiedämme, heitä voi kuvata mars- ja venusplaneetan asukeiksi. On huomattava, että näillä planeetoilla on kuitenkin sama kiertorata, koska on kyse samasta lajista. Sitä samaa rataa kiitävät myös erilaiset miniplaneetat, vai pitäisikö sanoa komeetat ja asteroidit. Ne edustavat äärimiesten, neitimiesten, feministien ja tosinaisten asuinpaikkoja, kukin omalla paikallaan marsin ja venuksen eri puolilla. Sitten siellä on pimeää ainetta, joka vaikuttaa kaikkialla ja vääntää osan maailmaan putkahtavista uusista apinoista homoraiteelle.

Oikeasti tämä avaruus syntyy naaraiden kohdussa raskauksien päättymättömän ketjun seurauksena. Kohtu on siis kuin miniavaruus, jossa geenit ja hormonit mellastavat muokaten alkioita mielensä mukaan. Pelkkää biologiaa siis. Tietysti tuo planeettavertaus on yleistys, sillä apinoiden aivotyypit muodostavat rajattoman jatkumon juurikin samalla tavalla mitä tapahtuu poliittisella akselilla. Ihmisiä on puolueiden rajamaastossa ja ulkopuolella, mutta jostakin syystä sieltä aina nousee joukko muita suurempia ryhmittymiä – ja monissa maissa näitä suuria puolueita on vain kaksi.

Oikeastaan on houkuttelevaa jatkaa tätä puolueleikkiä hieman pidemmälle, esimerkkinä kotoinen poliittinen akselimme. Ajatellaan vaikka niin, että että Suomen kommunistinen puolue edustaa autisteja, vasemmistoliitto diagnoosin saaneita aspergereja ja perussuomalaiset diagnosoimattomia tosi(ääri)miehiä. Sitten tulevat normaalimiehet, pidetään heitä vaikka demareina. Keskusta edustaa neitimiehiä ja vihreä liitto feministejä – kuinka sattuikaan. Kokoomus on tietysti norminaisten puolue, eikä siellä oikealla enää olekaan ketään. No, korkeintaan voidaan ajatella, että tosinaisia eli äärimmäisiä naisten aivoja edustaisi tosipieni kristillinen liitto. Puuttuuko jotain? Totta kai, se kaikkia syleilevä ja kaikkien ystävä, ruotsalainen kansanpuolue. Se on aivan paikallaan toimimaan pimeänä aineena, joka noukkii kannattajansa tasaisesti kaikista muista puolueista.

Mitä sitten tapahtuu, kun nämä ”puolueet” tekevät politiikkaa ja käyttävät valtaa? Kaksi kolmasosaa kansan kannatuksesta menee uroksille, kun kokoomus, vihreät ja kristilliset keräävät noin kolmasosan äänistä. Muodollinen valta on siis miehillä. Urokset myös paiskivat enemmän töitä ja kehräävät siten suurimman rahapotin. Kuitenkin maassa harjoitettava politiikka edustaa kokoomuslaista, etten sanoisi kokoomuslais-reaganilaista vallankäyttöä. Sen avulla melkein kaikki rahat siirretään kaikessa hiljaisuudessa oikeiston haaviin. Rahasta tulee ihmisyyden mitta – mutta hei, ei kai tässä muuten voisi käydäkään, kun ne naaraat valitsevat jopa parittelukumppaninsa pankkitilisaldojen perusteella.

Vaikka leikkiä olikin, ei silti savua ilman tulta. Aivojen rakenteella ja poliittisella suuntautumisella ON yhtymäkohtansa, vaikka entinen ministeri Tuija Brax julistikin yhteyden pätemättömäksi (lakimieskoulutuksensa kaikkitietävällä oikeutuksella).

On toki muistettava, että nämä ryhmät menevät myös limittäin. On AS -homoja ja feministilesboja. Mutta onko myös AS -feministejä? Luultavasti. Sen sijaan AS -neitimiehiä tai -tosinaisia tuskin löytyy.

Sinänsä on kummallista, että meillä hehkutetaan homojen oikeudesta olla sitä mitä ovat, mutta AS -ihmisiä ei tunnu kukaan ymmärtävän. Samanlaisen sikiöaikaisen hormonihäiriön uhreja molemmat. Mutta vain toiset ovat salonkikelpoisia ja median lellikkejä.

Naisten maailma näkyy siinä, ettei meillä edes tunneta mitään äärinaisellista oireyhtymää, vaikka äärimmäisiä naisten aivoja täytyykin olla olemassa. Baron-Cohenin mukaan kukaan ei edes ole tutkinut äärimmäisiä naisten aivoja – ehkäpä siksi, etteivät ne aiheuta kantajalleen sosiaalisia ongelmia, koska aivonsa ovat kuitenkin suhteellisen lähellä normiaivoja ja heidän empatointikykynsä on poikkeuksellisen hyvä. Äärimmäiset miehen aivot sen sijaan voivat johtaa rajoittuneisuuteen – mutta vain silloin, kun yhteiskunta vaatii yksilön olevan sosiaalisesti kyvykäs. Jos tämä odotusarvo poistettaisiin, myös AS -yksilöt voisivat kukoistaa. Tässä ollaan aivan samassa tilanteessa kuin homoseksuaalisuuden kanssa; jos yhteiskunnallinen hetero-odote poistetaan, homoseksuaalitkin pääsevät kukoistamaan.

PS. Ehdin tässä jo aiemmin ihmetellä ministeri Alexander Stubbin tietoja. Eikös niiden pitäisi olla kohdillaan, kun kaverin hehkutetaan suorittaneen Master of Arts -tutkinnon College of Europessa ja toimineen yliopistossa vierailevana professorinakin. Biologiasta hän ei kylläkään ymmärrä mitään, heitteleepä vain lapasia tähän tyyliin: Euro on lähtökohtaisesti darwinistinen järjestelmä, jossa vahvat pärjäävät. Siinä oli oikein se alku; kaikki elämässä on darwinistista järjestelmää, mutta se loppu meni perseelleen. Evoluutiota ei todellakaan voi tiiivistää sanaan vahva.

No, ehkä Stubbia lohduttaa tieto, ettei Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman ole sen viisaampi, meneepä pohdiskeluissaan vielä Stubbiakin alemmaksi. Että tällaisilla aivoilla meitä hallitaan :(.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 21.11.2011.

4 vastausta to “AUTISMISPEKTRI JA HAKKARAISEN POLITIIKKARADIO”

  1. P-kirjain jätetään pois, koska se ei tee mitään noiden muiden kirjainten joukossa. P:n lisääminen niiden joukkoon olisi poliittinen provokaatio, jolle ei löydy mitään järkiperustetta. Jos todella olet sitä mieltä, että P kuuluu noitten muitten kirjainten joukkoon, niin se ei kerro muusta kuin oman moraalintajusi kehittymättömyydestä. Olisiko sekin sitä ”miesaivoisuutta”?

    • Hauskaa kuinka kätevästi käy miesaivoisuuden ja moraalittomuuden yhdistäminen! Mutta meillähän on täällä Suomessa ajattelun, puheen ja kirjoittamisen vapaus, joten kaikin mokomin.

      Meillä on myös asioita, jotka ovat niin inhoja, ettei niistä koskaan synny asiallista ja älyllistä keskustelua, koska moralismi pimentää tajunnan. P on yksi niistä. Äärisuvaitsevaisten mielestä ”vaikeita asioita” (vaikkapa rasismia) ei saa selittää, koska se heidän mielestään tarkoittaa asian hyväksymistä. He ovat niin väärässä. Sensuuri ei koskaan edistä moniarvoisen yhteiskunnan rakentamista.

      P kuuluu joukkoon, kun ajatellaan taipumuksen synnynnäistä alkuperää. Se ei kuulu joukkoon, jos ajatellaan yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Valitettavasti P- ihmiset ovat sellaisia kuin ovat suurin piirtein samasta syystä kuin muutkin kirjaimet ovat kaltaisiaan. Ja valitettavasti P- ihmisten eheyttäminen onnistuu yhtä huonosti kuin muidenkin kirjainten eheyttäminen, siitä vankilapsykiatriassa on kokemusta yllin kyllin.

  2. Aivojen sukupuolitesti
    http://www.bbc.co.uk/science/humanbody/sex/add_user.shtml

    Tein BBC:n aivojen sukupuolitestin. Tämä mies (joka mieltää itsensä edelleen selkeäksi heteroksi, eikä ole (pro)feministi) sai tuomioksi selkeät naisen aivot. Empaattinen (vähemmän sympaattinen) tunneihminen, joka on kuitenkin suorittanut kovien tieteiden puolella ylemmän korkeakoulututkinnon. Mikä asiasta tekee mielenkiintoisemman on se, että yksi naispsykologi yritti sovitella minulle autisminkirjon diagnoosia. Oli siis äärimmäinen ahdistuneisuus päällänsä, miksi sinne päädyin.

    Minulla ei ollut asiasta mitään tietämystä ja vastailin kysymyksiin. Tässä on pikkuinen ongelma: tyypillisesti vuorovaikutustilanteissa puhun melko vertailukuvallisesti ja pikkuisen epämääräisesti. Lisäksi tulkitsen kysymykset vähemmän konkreettisesti, enkä kykene oikein avautumaan ja yksityiskohtainen luetteleminen ei ole niitä vahvimpia puoliani. Psykologihan oletti, että mies mikä mies ja tulkitsi kaiken kirjaimellisesti. Tuntui vähän siltä, että sain lopulta psykologin pään melkoiseen solmuun. 🙂 Jotenkin tietysti olettaisi, että psykologi osaisi tuollaiset asiat lukea ihmisistä, mutta…

    PS. Ongelmani oli puhdas itseluottamuksen puute johtuen pikkuisesta erikoisuudestani.

  3. Löytyyhän noita äärinaisellisia psykiatrisia diagnooseja: huomionhakuinen persoonallisuus ja rajatilapersonallisuus. Naisnarsisimia. En kyllä ole tavannut sellaisia ihmisiä, mutta jossain ne piileskelevät.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: