SUKUPUOLI-INDEKSI

Naarasjohtajien absoluuttinen paremmuus -sarjassa loistaa tällä kertaa seksisymboli ja ylioppilas Maria Guzenina-Richardson, jota myös peruspalveluministeriksi kutsutaan. Hän ilmoitti naistenvälisen tuumaustauon päätteeksi, että Valviran ylijohtaja Marja-Liisa Partanen saa jäädä vapaalle, koska työt muuttuivat hänelle liian vaativiksi. Ministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki joutui perumaan asiattoman päätöksen – ja Partanen lähti sitten sairauslomalle!

Edellisessä jutussa opimme, että kohtuavaruus tuottaa perusmiesten ja perusnaisten lisäksi erikoisen kokoelman ääri- ja sekasikiöitä, joiden aivot toimivat loppuikänsä toisistaan kovastikin poikeavalla tavalla. Kaikkia niitä kuitenkin tungetaan samaan, melko ahtaaseen psykososiaaliseen muottiin. Toisaalta tiedämme, että aivot ovat elin, joka tekee itse kustakin sen, mitä olemme ja määrää sen, mitä ikinä teemmekään. Aivot ovat ihan kaikki – kaiken muun meissä voi vaihtaa paitsi aivoja.

Siksi on aataminaikuista, että meidät lokeroidaan vain kahteen osalaumaan, miehiin ja naisiin. Edes ”sukupuolentutkimusta” harrastavat eivät näytä tätä ymmärtävän, vaikka heittelevätkin ilmoille sloganeja sukupuolten monilukuisuudesta.

2000 -luvulla ei enää riitä, että meiltä kysytään pelkästään, oletko mies vai nainen. Housujen sisältö kertoo vain rajoitetun osan apinapersoonasta ja melko usein sekin valehtelee. Olisiko aika siirtyä uuteen aikaan? Tieteellinen osaaminen alkaa jo riittää siihen, että myös aivojen sukupuoli voitaisiin määrittää. Miksi emme sitä tee? Onko siihen mitään muuta selitystä kuin henkinen laiskuus?

Ehkä siis olisi syytä siirtyä nykyaikaan ja määrittää kunkin apinan sijainti sukupuoliakselilla. Sukupuoli-indeksin julkistamista pitäisi vaatia ainakin kaikilta politiikkaan pyrkiviltä ja kaikilta toimittajilta. Luultavasti muitakin työnantajia kiinnostaisi, millaisen paketin he oikeasti saavat kuvitellessaan palkkaavansa apinan esimerkiksi kiintiönaisen virkaan. Iällä on merkitystä ja ikä onkin aiheellisesti julkista tietoa. Samalla tavalla voitaisiin nimen jälkeisiin sulkuihin liittää myös toimijoiden aivoindeksi.

Valtaosa apinoista sijoittuisi tietysti perinteisiin miehen ja naisen ”rooleihin”, mutta varsin moni olisi toista maata. Monia ”yllätyksiä” saattaisi putkahtaa median reposteltavaksi, kuten vaikkapa Hakkaraisen sukukunta. Näin selviäisi sekin, onko meillä oikeastaan yhtään oikeaa naista presidenttiehdokkaana – tai edes eduskunnassa. Ammatinvalintaa indeksi helpottaisi huomattavasti, kun vanhanaikaiset segregaationpurkuhössötykset voitaisiin unohtaa ja nuoret saisivat rauhassa keskittyä pyrkimään itselleen biologisesti parhaiten sopiviin ammatteihin.

Kyllä minä niin olen mieleni pahoittanut siitä, että meillä yhä tuhlataan verovaroja ja ollaan ministeriötasoa myöten juututtu muinaisuutta edustavaan segregaatiovaiheeseen. Sukupuoli-indeksin ja segregaatiopuheen välinen ero on kuin astronomian ja astrologian ero.

Sukupuoli-indeksi panisi tasa-arvonkin uuteen kontekstiin. Tasa-arvoa ei vain yksinkertaisesti voi mitata sillä tavoin kuin sitä nykyään mitataan. Otetaanpa nyt esimerkiksi yksi viimeaikojen tutkimustulos – aivotutkimusta tietysti! Tampereen yliopiston psykologian professori Jari Hietanen ja Aalto yliopiston dosentti Lauri Nummenmaa (ei kai ole mikään yllätys, että molemmat ovat uroksia) selvittivät aivokuvantamisen avulla, käsittelevätkö aivomme havaisemiaan alastomia ja vaatetettuja vartaloita eri tavoin. Tutkimustulokset osoittavat selkeästi, että kyllä ne käsittelevät.

Tutkimus osoittaa, että alastomien vartaloiden havaitseminen tapahtuu aivoissa tehostetusti jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tiedonkäsittely on sitä tehokkaampaa, mitä vähemmän henkilöillä on vaatteita päällään. Aivot käsittelevät alastomia vartaloita tehokkaammin jo alle 0.2 sekunnissa verrattuna eri tavoin vaatetettuihin vartaloihin. Pelkkää biologiaa tämäkin. Evoluution aikana on ollut eduksi varmistaa mahdollisten seksikumppaneiden tehokas havaitseminen. Mutta sitten se tasa-arvo-osio: mieshenkilöiden aivovasteet olivat voimakkaammat alastomia naisia kuin alastomia miehiä esittäviin kuviin. Ei varmaan mikään yllätys? Mutta, mutta: naishenkilöiden aivoissa tällaista sukupuolivaikutusta ei olekaan…

Juurikin samanlainen

Sukupuoli-indeksi. Yksi luku kertoisi enemmän kuin tuhat haastattelua. Luku selittäisi vaikkapa sen, miksi Jonna opiskelee koneinsinööriksi, pelaa amerikkalaista jalkapalloa maajoukkuetasolla, tykkää naisista ja – näyttää mieheltä.

Toimittaja Jaana Räihälä pakottaa tekemään diagnoosia, vaikken siihen edellisessä jutussa ollutkaan halukas. Jaana on kaivanut jostain viidakosta kansanedustaja ”kohu” Hakkaraisen viljentytön Jonna Hakkaraisen ja saanut hänet avautumaan. Siitä vedettiin toissasunnuntain Keskisuomalaiseen kuuden palstan otsikko Vahvasti erilainen.

Jonna opiskelee siis koneinsinööriksi ja edustaa Teuvon kohupuheiden mukaista vähemmistöä. Jonnalle tulee turhautunut olo, kun he ajattelevat sedän kanssa niin eri tavalla. Kyse on varmaan rajoittuneesta ajattelusta, hän tuumaa. Niinpä. Setä ei ymmärrä homoja eikä Jonna ymmärrä AS -apinaa. Tasapeli siis.

Altistuminen poikkeuksellisille kohdun hormonipitoisuuksille lienee ainakin osittain perinnöllinen ominaisuus. Hakkaraisen suvun kaksi julkisuuteen tullutta esimerkkiä todistavat tämän puolesta. Teuvolla on monia autismispektrin ominaisuuksia ja Jonna näyttää olevan tyylipuhdas poikatyttö. He ovat todennäköisesti molemmat saaneet normaalia suuremman annoksen testosteronia sikiönkehityksen aikana. Heistä molemmista on tullut vähemmistön edustajia – tosin erilaisten vähemmistöjen.

Lehtijuttu kertoo korutonta kieltään siitä, kuinka vähän toimittajat – ja apinat ylipäätään – oikeasti ymmärtävät ihmislajin käyttäytymistä. Otsikko Vahvasti erilainen on niin väärin ajateltu kuin kuvitella saattaa. Oikeampi otsikko olisi ollut Juurikin samanlaiset.

Erilaisuuden ansa

Erilainen nuori Atlas Saarikoski syyllistyy kolumnissaan erottelemaan ihmisiä ja kulttuureja sälyttäessään erottelupolitiikan vain länsimaiden hartioille. Erottelu, tai sanotaan nyt suoraan rasismi, on yleismaailmallinen ilmiö siitä yksinkertaisesta syystä, että se on myös yleiseläimellinen piirre. Se on biologiaa ja siksi se on kaikkien ihmisten, ei vain länsimaalaisten apinoiden geeneissä. Asian kanssa elämistä ei yhtään auta se, että perusasia halutaan kieltää – juuri niin kuin Atlas tekee kaataessaan sen yhden kulttuurin niskaan. Ehkä Atlas ei muuhun pysty, koska näiden humanistien maailma ei tunne muuta kuin kulttuuri -käsitteen. Valitettavasti se ei riitä ihmisen selittämiseen.

Vielä tässä voisi näsäviisaasti ihmetellä, kuinka itse täydellisyys eli Atlas Saarikoski voikin tehdä tällaisen megalomaanisen ajatusvirheen.

Toinen kummallisuus. Saarikoski pitää Jaakko Paavelan ehdotusta linnanjuhlien televisioinnin lopettamisesta aika hurjana! Paavelan ajatus leimataan anarkistisen paheksuttavaksi, vaikka se oikeasti on poikkeuksellisen raikas, rohkea ja rehellisen järkevä. Tuomio on erikoinen tytöltä, jonka lievimpiin vaatimuksiin kuuluu lihansyönnin kieltäminen ja jonka mielestä olisi ihan ok, jos kaikki miehet saataisiin hävitetyksi maapallolta…

Vaikka erilaisuuden hyväksyminen onkin perustavanlaatuinen juttu, jotta voisimme elää tällä planeetalla yhdessä, se ei kuitenkaan liene maailman tärkein asia. Olennaisen tärkeää on se, että meillä ylipäätään olisi täällä elinkelpoinen planeetta asuttavaksi tulevaisuudessakin. Stephen Hawkingin mukaan ihmiskunnalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa avaruuteen. Jostakin syystä en usko tähän mahdollisuuteen ja se olisi ihmisoikeuksienkin kannalta ympäristönsuojelua huonompi vaihtoehto. Niin, millä perusteella avaruuteen pelastettavat apinat valittaisiin?

Ympäristöasiat jäävät aina muiden (helpompien?) ongelmien varjoon. Ei ympäristöstä kukaan presidenttikilvassakaan paasaa. Ja mikä ihmeellisintä, erityisesti naaraat ovat jättäneet aiheen lähes kokonaan miesten käsiin. Miksi ihmeessä, kun he kuitenkin ”tietävät” kaikki asiat paremmin?

Politiikkaradio tarttui aiheeseen ja tuloksena oli erittäin hyvä keskustelu, jonka kaikkien toivoisi kuuntelevan. Turha toivo tietysti, eihän tämä kiinnosta ketään, koska se maailmanloppu ei tule vielä huomenna. Kiinnostavaa keskustelussa oli se, että kaikki äänessä olleet neljä apinaa olivat uroksia. Maapallon tulevaisuus huolestuttaa uroksia – ja niinhän sen pitää ollakin, kun katsotaan lajimme historiaa. Lauman kokonaishyvinvoinnista huolehtiminen on aina ollut urosten hommia. Naaraita kiinnostaa enemmän se, onko Mitro Repo tullut kommentoineeksi naisten ulkonäköä.

Politiikkaradion ilmastojakso viestitti, että asiantuntijat haluavat olla positiivisia uskossaan, vaikka kaikki trendit ovat viemässä meitä suoraan helvettiin. Johtajien on näyteltävä optimismia, ettei lauma panikoituisi ja masentuisi. Näin luullaan, mutta itse olen sitä mieltä, että tässäkin touhussa totuus olisi paras lääke. Olemme raskaasti jälkijunassa, jos yritämme jotain kestävää taloutta tavoitella.

Erityisen huolestuttavaa on kehittyneiden maiden asenne, joka ei salli riittävää rahoitusta ratkaisemaan ongelmaa, jonka ne ovat riistopolitiikallaan itse aiheuttaneet. Kyse ei ole rahan vaan tahdon puutteesta. Tilanne ei muutu miksikään, koska näissä maissa vallitsee ”demokratia”. Yhdysvaltain politiikka (eli demokraattien ja republikaanien keskinäinen nokittelu) on malliesimerkki ”demokratian” toimimattomuudesta. Toisaalta Kiinassa on pystytty polkaisemaan liikkeelle ympäristöprojekteja ja rakentamaan jopa päästöttömiä kaupunkeja nopeasti ja tehokkaasti – mutta Kiina ei olekaan demokratia.

Kiina ei tietysti ole mikään ihmisoikeuksien mallivaltio. Pitäisikö tästä tehdä sellainen johtopäätös, että Kiinassa on pantu asiat tärkeysjärjestykseen? Jos kaikkea ei voi yhdellä kertaa tehdä, aloitetaan tärkeimmästä eli tässä tapauksessa tulevaisuuden turvaamisesta. Tällaiseen ei koskaan päästä demokraatttisessa systeemissä, se on nähty jo moneen kertaan. Vielä jos haluaisi olla ilkeä, voisi tölväistä, että Kiinassa ratkaisut tehdään urosvoimin, kun taas demokratioissa naiset on päästetty sähläämään toisarvoisten ideoidensa kanssa…

Mitroseksuaalisuus”

Mitroseksuaalisuuden keksijät ja käyttäjät osoittavat paitsi henkistä laiskuutta myös täydellistä kyvyttömyyttä arvioida median feministisesti sukupuolittunutta diskurssia. Kyvyttömiksi neitimiehiksi ovat ilmoittautuneet ainakin Ruben Stiller (ei mikään yllätys) sekä Markus Leikola ja Jussi Lähde. Niin, ja arkkipiispa Leo! Mielenkiintoista, että ainoaksi Mitro Revon puolustajaksi näyttää nousevan naaras, euromeppi Eija-Riitta Korhola. Hyvä Eija – ja olet vielä niin hyvännäköinenkin!

Mitroepisodi osoittaa taas kerran, millaista rasismia meillä on aivan luvallista harjoittaa eikä suurin osa kansasta edes ymmärrä mistä on kysymys. Mitrojahdissa on kyse normaalin, ihmisapinalle ominaisen käyttäytymiskirjon kaventamisesta minimiinsä – miesten tapa ajatella ja käyttäytyä julistetaan epäkelvoksi. Tämän rasismin voima on jopa niin suuri, että harva edes uskaltaa sanoa siihen poikkipuolista sanaa, koska hänet leimataan lempeimmillään sovinistiksi. Näin siitä huolimatta, että suurin osa miehistä ja suuri osa naisistakin on täysin ihmeissään, että missä tässä nyt oikein mennään. Pieni naarasvähemmistö purkaa miestyyppisten aivojensa aiheuttamaa turhaumaa ja pakottaa valituksellaan normaalisti kehittyneet apinat noudattamaan henkisen rajoittuneisuutensa säännöstöä.

Luulisi, että enemmistölläkin olisi jonkinlainen vapaus olla oma itsensä. Nyt sananvalta tuntuu kuitenkin olevan vain sillä yhdellä prosentilla, joka loukkaantuu työkseen kaikesta. Ikävintä on, että tällainen sairas ylireagointi vaarantaa elämän. Se selittää osaltaan, miksi eurooppalainen kulttuuri on syöksykierteessä. Tällä vauhdilla ei mene kuin vuosisata tai kaksi, kun olemme nykyisten kehitysmaiden asemassa.

Jopa feministilehti Hesari paljasti perjantaina, mitä se Mitron seksuaalinen ahdistelu todellisuudessa tarkoittaa. Lehden haastattelemat euroedustajat ja -avustajat eivät usko Revon lähennelleen ketään, vaan epäsopivaksi mielletty käytös on ollut lähinnä vaivaannuttavaa naisten fyysisen kauneuden ylistämistä. Mitron synti on siis ollut se, että hän on kehunut lähimmäisiään!

Mistä noita toisten puolesta loukkaantujia oikein sikiää? Jos jotakuta naarasta kehutaan, yleensä loukkaantuja ei ole kyseinen naaras itse, vaan kuuloetäisyydelle sattunut toinen naaras, jonka mielestä kehumisen olisi pitänyt kohdistua häneen. Pelkkää kateuttako siis feminismi kaikki tyynni? Ehkä he alitajuisesti ymmärtävät, ettei heitä kehuta, koska heidän ulkonäössään ei ole mitään kehumisen aihetta. Siksi kaikkien muidenkin kauneuden suitsuttaminen on saatava loppumaan – ja mikä siihen onkaan oivallisempi keino kuin keksiä termi seksuaalinen häirintä! Näiden naaraiden mielestä seksuaalinen häirintä on kauheinta maailmassa – siinä ei paina mitään vaikkapa se, että joka viides sekunti meillä kuolee lapsi nälkään

Eipä olisi tullut aiemmin mieleenkään äänestää Mitro Repoa seuraavissa eurovaaleissa. Mutta nyt hän on vahvasti listalla vain siksi, etten halua alistua moisen herjauskampanjan kannattajaksi. ”Mitroseksuaalisuus” paljastuu kaikille jossain vaiheessa normaaliksi urospuolisen ihmisapinan tavaksi käyttäytyä. Sitä odotellessa. Sen ymmärtämiseksi riittäisi pelkkä maalaisjärki, ei tarvitse viettää kymmentä vuotta suojatyössä naistutkimuksen laitoksella.

Mitrolla on vielä kaksi ylimääräistä kuormaa kannettavanaan täällä tasa-arvon onnelassa eli Euroopassa. Hän sattuu olemaan karjalainen ja pappi. Karjalaiset ovat välitöntä sakkia ja puhuvat joskus nopeammin kuin ajattelevat. Pappina Mitro on oppinut myös koskettamaan, koska koskettaminen on NORMAALIA inhimillistä käytöstä. Myös muut eläimet ja apinat koskettelevat, jopa sukivat, toisiaan. Se on lohduttavaa, kannattelevaa, rohkaisevaa, innostavaa ja tunteita siirtävää. Vain mitättömän pieni osa laumasta kuvittelee viattoman kosketuksen taakse kätkeytyvän salattuja ja ”likaisia” tarkoituksia. Jostakin kummallisesta syystä tämän mitättämän laumanosan kuitenkin sallitaan toimivan yleisenä ihmiselämän sensuroijana.

Saattaapi olla, että Mitrolla on vielä kolmaskin kuorma. Viimeksi tarkastelimme autismispektrin tunnusmerkkejä ja niihin kuuluu myös taipumus sanoa ääneen mitä ajattelee. Jos Mitro siis näkee kauniin naisen, hänellä saattaa olla yhtä pakonomainen tarve sanoa se ääneen kuin homoseksuaalilla rakastua samaa sukupuolta edustavaan lähimmäiseen. Erona on vain se, että Mitro naulitaan teostaan ristille, homoseksuaalin erilaisuutta ihaillaan ja ylistetään. Ei tämä ole ainakaan mitään taa-arvoa.

Jopa Tuomas Enbuske on sitä mieltä, että Mitro Repo paljastaa anteeksipyynnöllään olevansa syyllinen. Ei se nyt mene niin, rakas Tuomas. Nykyään vain on viisasta pyytää anteeksi kaikkea, mistä feministijournalismi keksii itse kutakin urosta syyttää. Sillä pääsee kaikkein vähimmällä, ei sillä, että löisi päätään Karjalan mäntyyn niin kuin Enbuske uhoaa tekevänsä. Ei tässä ole kyse oikeassa tai väärässä olemisesta, vaan erilaisten aivojen kyvyttömyydestä ymmärtää toisiaan. Tässä taistelussa miesten on aina annettava periksi, muuten viedään munat – näin evoluutio on suuressa viisaudessaan joskus päättänyt. Ihan vaan yksi esimerkki. Meillä on miesten lehtiä ja sitten on naisten lehtiä. Kun mietit, millaisen mielikuvan yhteiskuntamme näille termeille on luonut, ymmärrät myös kenen aivoilla meitä hallitaan.

Ehkä pitää ottaa toinenkin esimerkki, kun naistenlehti Me naiset haluaa sitä väkisin tyrkyttää. Lehti vaatii YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen päivän kunniaksi, että kaupunkibussien pitäisi iltaisin pysähtyä missä tahansa naiset vain haluavat astua ulos. Tämä lisäisi naisten turvallisuutta ja ulkomailta löytyy käytännöstä oikeita esimerkkejäkin. Moinen vaatimus perustuu ajatukseen, että miesten turvallisuuteen ei kannata kiinnittää huomiota, vaikka he joutuvat katuväkivallan uhreiksi naisia todennäköisemmin. Jopa YK edustaa tätä yksisilmäistä ajattelua, sillä ei meillä vietetä miehiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Tämä on toki evoluutiota, mutta ei missään tapauksessa tasa-arvoa.

PS. Olen rakastunut Viivi Pumpaseen. Niin että miksikö? Siksi, että hänellä on naistyypin aivot eikä ulkonäössäänkään ole valittamista. Jaa, että mistä minä tiedän mitään hänen aivoistaan? Olen katsonut suosikkinaaraani kanssa Tanssitähtien viimeisimpiä jaksoja. Viivi osaa tanssia ja hän on valtakunnan kauneimpia naaraita- mutta silti hänen itseluottamuksensa vetelee pitkin permantoa. Se todistaa, ettei suonissaan virtaa ainakaan liikaa testosteronia.

Monesti saa lukea ja kuunnella juurikin näiden poikkeuksellisten kauniiden naaraiden ulkonäkövalitusta, joka kielii pelkästään siitä, että heiltä puuttuu itseluottamusta. Itsetunto ei parane peiliin katsomalla, koska se(kin) on pelkkää biokemiaa. Siihen auttaisi testogeelin levittäminen iholle – mutta samalla voisi hävitä se kauneuskin parran alle.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 28.11.2011.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: