LOUKKAANTUJIEN JA MORALISTIEN MEDIA

Sattuipa apinapolun varrella episodi, joka kertoo ”tasa-arvon” saavuttaneen jo alle kymmenvuotiaatkin. Kaksi lasta pelleili tiellä pysäyttäen autoja muka tietä ylittääkseen. Koska olen tällainen vanha urosapina, mielestäni kylä saa edelleen kasvattaa. Niinpä varoitin heitä leikkimästä hengellään. Eivät sentään ruvenneet haistattelemaan, ehkäpä siksi, että olivat tyttöjä. Ennen vanhaan vain pojat keksivät jotain yhtä päätöntä.

Miten sattuikin jälleen olemaan tiistai, kun median otsikot alkoivat taas ärsyttää. Onko raha niin tärkeää, että juttuja tehdään aivan mistä tahansa? Tokihan siellä toimituksissa tiedetään, että seksillä ja alastomuudella saa klikkauksia. Klikkaus on nykyajan jumala. Sen eteen tehdään kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Jos yrittää tehdä hyvän, asiallisen ja ”sivistävän” jutun, se ei kiinnosta ketään. Tämä tuli itselleni selväksi kirjoitettuani jutun Juhani Ahosta, johon uhrasin aikaa ja vaivaa vallan toisella tavalla kuin tähän kirjoitelmaan. En muista, milloin mikään juttu olisi saanut niin vähän klikkauksia. Luultavasti tämä kirjoitus sitten houkuttaa, vaikka onkin täyttä skeidaa.

Oikeastaan tiistainen(kin) media tarjoili kolmen luokan juttuja. Asialliset ovat niitä, joilla on jotain yhteiskunnallista merkitystä. Siinä ja siinä -jutut ovat olemassaolonsa hyväksyttävyyden rajamailla, mutta voi niihin jotain asiaakin sisältyä. Toimittajan perseestä -luokan jutut ovatkin sitten niitä, joita klikataan eniten, mutta jotka ovat juorujakin pahempia ilmapiirin myrkyttäjiä.

Asialliset

Guggenheimia pukkaa. Eilen julkistettiin hartaasti odotettu selvitys brändimuseon rakentamismahdollisuuksista Helsinkiin. Ja kuinka ollakaan, Guggenheim haluaa tulla Suomeen, jos museo rakennetaan Helsingin parhaalle paikalle Eteläsataman rantaan ja suomalaiset veronmaksajat maksavat koko roskan. Siis rakentamiseen tarvittavat 140 miljoonaa euroa (joka on selvästi alimitoitettu luku, valmistumisen jälkeen ollaan jossain 320 miljoonassa) sekä toiminnan tukemiseen kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa ja kaiken päälle Guggenheim -säätiölle maksettavat kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Kallion laskuopin mukaan nämä juoksevat kulut tekevät yhteensä 200 miljoonaa euroa kahdenkymmenen vuoden ajalta, ilman lainakorkoja. Helsinki siis päättää ottaa puoli miljardia lainaa rahoittaakseen amerikkalaissäätiötä. Vaikea uskoa, että meillä on menossa julkisen hallinnon tuottavuustalkoot!

Museoon oletetaan saatavan puoli miljoonaa kävijää vuodessa, mutta silti se ei kannata itse itseään. Nyt ollaan siis tekemässä ikuista rahareikää, sillä eihän moista monumenttia voida koskaan purkaa.  Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki totesi tyylikkäästi, ettei ainakaan kulttuuriministeriöltä tipu hommaan euroakaan. Kaupunginjohtaja Jussi Pajusella on kiire, sillä hänen mukaansa päätös hankkeesta pitää tehdä jo helmikuun aikana. Mistä moinen hoppu, voisi kysyä. Yleensä aina kun jotain suurta hanketta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, taustalla on jotain hämärää. Erinomainen esimerkki on Jyväskylän Keljonlahden biovoimala, josta tulikin turvevoimala ja joka maksoi melkein 300 miljoonaa, vaikka entiselläkin voimalalla olisi pärjätty. Kaupungin herrat eivät vain tulleet toimeen samalla hiekkalaatikolla Fortum -apinoiden kaa.

Luultavasti Helsingin kaupungin johto on jo päättänyt toteuttaa hankkeen. Siksi kaikki avoimuus ja vapaa keskustelu (eli demokratia) on vain haitaksi. Mitä nopeammin päätetään, sitä vähemmän on vaarana, että suhmuroinnit menisivät uusiksi. Ja ketkä sitä Helsinkiä johtavatkaan: kokoomus ja vihreät! On tämä vaan niin loistava esimerkki demokratian toimivuudesta. Ennen selvityksen julkistamista museokeskustelu mitätöitiin ennenaikaisena – ja nyt se sitten onkin jo myöhäistä. Sijaintikin on jo päätetty. Ketään ei kiinnosta, mitä muuta kyseiselle ainutlaatuiselle tontille voisi tehdä. Siihen voisi rakentaa vaikka maailman hienoimman kirjaston.

Kaupunginjohtajan ohella eniten innoissaan on Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén. Museolle ei löydy vastaavaa Suomesta eikä muualta maailmasta. Lievää liioittelua? Mutta sen ymmärtää, koska Janne kuvittelee olevansa uuden Guggenheimin itseoikeutettu johtaja – ehkä hän ei tiedä, että Guggenheim -säätiö tuo tullessaan omat amerikkalaiset luottojohtajansa. Vai johtuuko into siitä, että hän on oikeastaan syyllinen koko ”prosessiin”. Vuodentakainen video paljastaa häpeämättömän hypetyksen lisäksi, että jo silloin oli tiedossa selvityksen lopputulos – museo aukeaa joko vuonna joko 2017 tai 2018.

Tiesitkö muuten, että Janne on ylpeänä kehunut olevansa feministi? Ilmankos hän on aivan hirvittävä höpöttäjä. Säälittää tällaisen upean ja perinteikkään taidesuvun nimen häpäisy. Tänään Janne sitten polkaisi päälle pelotteluvaihteen: jos museo ei Helsingille kelpaa, joku muu Pohjois-Euroopassa sen nappaa. Niin säälittävää, niin…

Tästä voisi kuvitella, että vastustan monumenttirakentamista ja taidetta, mutta väärin luultu. Kyseenalaistan vain tällaisen mahtailutaiteen ja säätiön tavan rahoittaa oma brändinsä ja omat työpaikkansa maailman tyhmillä apinoilla. Edistääkö näyttelyjen rahtaus maanosasta toiseen taiteen kehittymistä vai onko se pelkkä rahasampo yhdelle ahneelle säätiölle? On se ainakin riskitön tapa tehdä bisnestä, kun kaikki kustannukset ja epävarmuudet on ulkoistettu veronmaksajille. Siinä suhteessa hanke muistuttaa sijoittajien käyttäytymistä: voitot mulle, riskit sulle.

Helsingin investointiohjelmassa on myös keskustakirjaston rakentaminen. Kun samaan aikaan satsataan amerikkalaisbrändin arkkitehtuuriin, voi olla varma, että kirjastosta tulee kantti kertaa kantti betonimöhkäle. Vaihtoehtona olisi tietysti tehdä kirjastosta kaupungin arkkitehtooninen maamerkki, johon voisi halutessaan ympätä mukaan sen 4000 neliön Guggenheim -siiven…

Ainoa hyötyjä Guggenheimista on matkailubisnes. Siksi yrityselämän pitäisi se myös maksaa.

Homovaara. Paavi on taas avannut sanaisen arkkunsa ja todennut 180 valtion edustajille, että homoliitot uhkaavat ihmiskuntaa. Katolisen kirkon oppien mukaan homoseksuaaliset taipumukset eivät ole syntiä, mutta teot ovat. Voi vittu mitä paskaa. Jos pitäisi valita kaksi paikkaa maapallolta, jotka ovat täysin turhia, niin toinen olisi Vatikaani ja toinen Jerusalem. Vaikka uutisen sisältö onkin suoraan sieltä piipistä, niin median velvollisuus on toki paljastaa tällainen mädännäisyys.

Suru tappaa. Amerikkalaisprofessori Murray Mittleman on tutkinut rakkaan ihmisen kuoleman vaikutusta lesken riskiin saada sydänkohtaus. Päivän sisällä riski nousee 21 -kertaiseksi normaaliin verrattuna ja se säilyy korkeana vähintään kuukauden ajan. Rakkaan apinan menettämisen aiheuttama stressi ja ahdistus voivat laukaista sydäntä vahingoittavia bilogisia prosesseja. Pelkkää biologiaa taas kerran tämä elämä.

Kiusattu vai ei. Välillä apinoilla menee kuppi nurin ja jälki voi olla ikävää. Alahärmässä koululainen puukotti toista ja ajoi sitten rekan eteen tappaen itsensä. Kaikki muut paitsi koulun opettajat tiesivät, että poika oli joutunut kiusatuksi. Voitte miettiä päissänne, miksi opettajat halusivat heti pestä kätensä koko asiasta.

Ei me olla mihinkään syyllisiä. Käsien pesemistä tuntuu maailma olevan pullollaan. Hyvä, että media sen paljastaa. Eilen niin sosiaali- ja terveysminiseriön kansliapäällikkö Kari Välimäki kuin Tekeskin kiistivät kaiken, kun Valtiontalouden tarkastusviraston selvitys kertoi korutonta kertomaa terveydenhuollon IT -hankkeista ja muusta hallinnon leväperäisyydestä. IT -alan yritykset ovat surutta lypsäneet rahaa asiantuntemattomalta ministeriöltä. Kymmeniä miljoonia euroja on mennyt parempiin taskuihin ja STM sekä Tekes ovat syyllistyneet jopa laittomuuksiin. Onko VTV siis turha kustannuserä valtion budjetissa, sillä kukaan ei kuitenkaan koskaan ole syyllinen löydettyihin väärinkäytöksiin?

Siinä ja siinä

Raiskaa, ei raiskaa. Eilen uutisoitiin, ettei elokuvaohjaaja Antti Jokista epäillä raiskauksesta. Viisi päivää aiemmin media Hesarin johdolla mässäili tiedolla, että kyseinen urosapina olisi syyllistynyt raiskaukseen. Asiasta kertoi ensimmäisenä MTV3. Niin sitä pitää. Taas on pilattu yhden miehen maine loppuelämäkseen. Näin helppoa se on naisille, jos haluaa jostain syystä tuhota uroksen tulevaisuuden. Ei tarvitse kuin marssia poliisilaitokselle ja media hoitaa loput. On tämä nyt niin hanurista kuin olla voi. Ainoa hyvä asia tässä on se, että syytteen raukeamisesta kerrottiin, mutta perseestä tietysti on se into, jolla lahtaukseen alunperin lähdettiin mukaan. Toivottavasti Jokinen haastaa median oikeuteen silläkin uhalla, että raiskausleima säilyy otsikoissa vuosikaudet – siitähän media pitäisi huolen. Ehkä tarvitsemme myös lainmuutoksen, jolla tällainen sikailu estettäisiin.

Kämpin kämmi. Helsingin huippuhotellin respassa annetaan avain väärälle henkilölle, joka sitten menee naisen huoneeseen ja koskettelee tätä. Vuoden kuluttua nainen haastaa hotelliketjun oikeuteen vaatien korvauksia törkeästä huolimattomuudesta, taloudellisista menetyksistä, ahdistuksesta sekä kivusta ja särystä (olisiko vielä jostain muusta voinut rahaa vaatia?).

On tietysti hotellin moka, jos se antaa avaimen kenelle tahansa ja siinä mielessä jutun uutisoiminen on ok. Vastaanottovirkailija (oletettavasti nainen, kun ei saanut nimeään lehteen) on myöntänyt virheensä ja hotelli on antanut hänelle varoituksen – huoneeseen mennyt mies sai lisäksi potkut työpaikastaan Yhdysvalloissa. Asian pitäisi siis olla järjestyksessä. Mutta eihän näille feministinaisille mikään riitä. 31 -vuotias Alison Fournier on tehnyt jutusta naisasian. Koskettelu on tietysti seksuaalista väkivaltaa ja hän järkyttyi niin pahoin, ettei voinut jatkaa työtään pankin johtotehtävissä, koska tunsi itsensä turvattomaksi tavallisissakin tilanteissa. Niinpä hän päätti irtisanoutua newyorkilaispankin palveluksesta. Nyt hän varoittaa muita yksin matkustavia naisia hotellien varoista! Mutta miksi vain naisia?

No, oikeastihan tämä Alison ei matkustanut yksin ja huoneeseensa tullut mies kuului hänen omaan matkaseurueeseensa. Media suostui taas kyseenalaisen feministipropagandan papukaijamaiseksi äänitorveksi, siitä sille persepisteet. Voisi tietysti ajatella, että Alison oli liian vaativassa tehtävässä, jos tuollainen episodi johti eroon. Mies olisi vastaavassa tilanteessa vain lisännyt kierroksia.

Annatko rahat vaimollesi? Monet, monet, monet miehet antavat kaikki ansaitsemansa eurot vaimonsa hoteisiin. Tätä ei tietenkään koskaan oteta huomioon narinassa naisten eurosta. Joskus saattaa käydä niin kuin kävi kotkalaismiehelle. Vaimo pisti haisemaan ja osteli kaikkea ihanaa, jopa miehensä nimiin ottamillaan velkarahoilla. Lopulta koossa oli 300 000 euron velkapotti. Erohan siitä seurasi, mutta oikeuden mukaan mies on syypää, koska oli jättänyt rahojensa hoidon vaimolle. Mitäpä tästä opimme? Pidämme itse rahamme?

Toimittajan perseestä

Syltty. Jostakin syystä parta ja viikset ovat toimittajille punainen vaate. Jostakin syystä julkkisten ulkonäön arvosteleminen on kaikkein klikatuinta kamaa mediassa. Voiko toimittajilta siis edes vaatia asiallista käytöstä? Mielestäni voi. Vaikka esittelisikin kuuluisuuksien kulloisiakin tekemisiä, voisi silti jättää omat inhotuksensa ja opastuksensa julkilausumatta. Tiedonvälityksen ei pitäisi olla moralisointia vaan – tiedonvälitystä.

Julkkistyrkky. Tämä nimitys osuu jo toimittajan omaan nilkkaan. Ei ole julkkistyrkkyjä, on vain idioottitoimittajia, jotka tekevät heistä juttuja euronkiilto silmissään. Ja mikseivät apinat saisi pukeutua niin kuin haluavat, ilman että toimittaja ihmettelee paidan kotiin unohtumista tai kristitylle sopimatonta käytöstä? Missä aliopistossa näitä moralisteja oikein koulutetaan? Eikä se ”toimittaja” ole tämänkään juttun loppuun kehdannut nimeään laittaa.

Rinta. Ilman tissejä ei taitaisi olla mediaakaan. Tämä juttu näkyy olevan maanantailta, mutta se on ollut niin suosittu, että oli lööppilehden etusivulla vielä tiistaina. Siksi kelpuutin sen mukaan. Kuusi (!) kuvaa täysin turhasta aiheesta. Ei ole tässäkään toimittajan nimeä, ei tietenkään.

Alaston mies. Sorry, tämäkään ei ole eiliseltä päivältä, mutta sopii niin hyvin tuohon tissijuttuun. Alaston mies on tissin vastakohta. Vaikka molemmilla tehdään rahaa ja niitä paheksutaan, niin tissejä ”paheksutaan”, mutta alaston mies on oikeasti vaarallinen. Sen todistaa Markkinointi & Mainonta -lehden toimittaja, joka kieltää alaikäisiä katsomasta tätä sensuroimatonta videota. Ikään kuin alaikäiset eivät olisi koskaan olleet isänsä kanssa saunassa!

M&M meni siis muun median kanssa lastenvaatemerkki La Redouten ansaan. Firman katalogin kuvaan oli ”vahingossa” sattunut jäämään alaston mies, jonka bongaaminen ja paheksuminen jätettiin ”tarkkasilmäisten asiakkaiden” tehtäväksi. Mikä olisikaan voinut olla parempi tapa saada yrityksen nimi suomalaiskuluttajienkin aivoihin? Suomessa merkkiä myy ainakin Hobby Hall eli sinne vaan simona ostoksille.

Pandankakkatee. Tässä sorrutaan klassiseen virheeseen: annetaan ymmärtää, mutta ei ymärretä antaa. Otsikko antaa ymmärtää, että kiinalaisyrittäjä tekisi teetä pandankakasta. Iltalehti esitteli tiistaina oikeastaan vanhan uutisen, joka pyöri Suomessa jo marraskuussa. Silloin Maikkarin uutistoimitus teki emämunauksen väittäessään ihan tosissaan, että Kiinassa tehdään teetä Pandan ulosteesta. Mukana oli oikein linkki Huffington Postin sivulle, josta tietysti ilmeni, että kakka on vain lannoitetta. Ehkä MTV3:n kannattaisi palkata toimittajia, jotka osaavat edes apinaenglannin alkeet?

Mutta hyvin tämänkin kiinalaisyrittäjän mainostemppu onnistui. Nyt kaikki maailman apinat odottavat kieli pitkällä maailman kalleimman teen saapumista lähimarkettiin. Milloin muut teenviljelijät mahtavat keksiä saman? Saamme varmaan kohta lehmänkakkateetä, homokakkateetä, vikunjankakkateetä, kamelinkakkateetä, hevosenkakkateetä…

Putouksen ahdistus. Huumori on vaikea laji varsinkin, jos kansa on opetettu loukkaantumaan jokaisesta asiasta ja apinoille on vielä sanottu, että kaikki luokkaantuminen on oikein ja yhdenkin loukkaantujan mielipide pitää ottaaa huomioon. Tätähän meillä on pitkin syksyä toitotettu milloin Maurin, milloin Mitron avulla. Nyt siihen listaan voidaan liittää ainakin Aku Hirviniemi, Armi Toivanen ja Riku Nieminen. Oikeastaan listalle joutui koko Putous -ohjelman porukka, koska kehtasivat nauraa vammaisille, vanhuksille ja uskovaisille. Näyttelijöitä vaaditaan jopa oikeuteen!

Ihan oikeesti toimittajat, onko pakko laittaa lehteen jokainen inahdus, jonka netistä satutte löytämään? Kohta meillä on media täynnä pelkkää loukkaantumista. Luulenpa, ettei nytkään loukkaantujissa ollut vammaisia, vaan heidän kustannuksellaan politiikkaa tekeviä äärisuvaitsevaisia. Toisaalta äärisuvaitsevaiset vaativat, että vammaisiin pitää suhtautua kuin kehen tahansa tavalliseen apinaan – mutta sitten ne samat äärisuvaitsevaiset loukkaantuvat, kun vammaisiin suhtaudutaan kuin kehen tahansa tavalliseen apinaan. Jos ihmiselle ei saa nauraa, huumori voidaan unohtaa.

Samaan sarjaan kuulu tapaus transtamponi. Tamponifirma oli keksinyt oikeasti loistavan idean, mutta joutui sensuroimaan itsensä, koska naiset suuttuivat transihmisten puolesta. Mainoksesta hikentyi erityisesti transsukupuolisten oikeuksia puolustavan järjestön puheenjohtaja Cherise Witehira, jonka mukaan mainos oli äärimmäisen loukkaava. Oikeasti Cherise loukkaantui aivan syyttä. Hän luuli, että mainoksessa esiintyi transsukupuolinen nainen, vaikka siinä meikkaili aivan selväpiirteinen transvestiitti – siis mies. Miehiä saa toki solvata, mutta pitääkö tästä nyt tehdä sellainen johtopäätös, että miestäkään ei saa käyttää hyväksi, jos hän on pukeutunut naiseksi?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 11.01.2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: