AVIOLIITOSTA HOMOLIITTOON

Suomalaisetko rasisteja? Meillä on kuitenkin valittu maahanmuuttajataustaisia naaraita lauman kauneimmiksi apinoiksi, Lola O jo 16 vuotta sitten ja Sara C juuri äskettäin. Lola ansaitsi missivuotenaan enemmän kuin yksikään viimeaikojen perisuomalaisista misseistä. Toivottavasti Sara yltää samaan.

Torstainen A -talk oli kutsunut vieraakseen vaalinjälkeisen politiikkanelikon pohtimaan, miksi kansa äänestää kokoomusta ja mitä vaaleista voisi oppia. Pöydän toiselle puolelle oli istutettu demareiden Pia Viitanen ja vihreiden Ville Niinistö. He olivat kuin Tiku ja Taku, pieniä ärhäköitä narskuttajia. Ja kun heitä katsoi, ei voinut olla huomaamatta visuaalista yhtäläisyyttä. Ikään kuin sisarukset olisivat siinä sanailleet.

Pöydän toiselle puolelle oli aseteltu Aku ja Iiines. Isoja niin kooltaan kuin hengeltäänkin. Kyllä näidenkin naamasta keskinäistä sukulaisuutta löytyy. Kepun Mari Kiviniemi ja persujen Timo Soini kallistivat pöytää raskaasti vasemmalle. Mari teki ehkä puheenjohtajakautensa parhaan esiintymisen. Väyrysen uhka pakottaa jalostumaan? Pia jäi tässä naistenvälisessä uikuttajan rooliin.

Urostenvälinen ottelu meni yhtä selkeästi Soinin piikkiin, ainakin jos logiikalle mitään arvoa annetaan. Harmi sinänsä, että ympäristöasiat kärsivät vihreiden sekoilusta. Ympäristöongelmat ovat sen verran vakava asia, että ne ansaitsisivat pätevämmän asianajajan.

Suhteet puntariin

Yksi asia johti Niinistön ja Soinin väliseen eipäs-juupas väittelyyn. Soinin logiikka oli siinäkin vahvempi. Niinistö sortui inttämään sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta eikä kyennyt tunnistamaan, että myös avioliiton puolustajilla on oikeus omaan näkemykseensä. Ei tästä nyt oikeasti löydy mitään hyvä-paha akselia, vaikka suvaitsevaisiksi julistautuneet vastakkainasettelua pitävätkin yllä.

Tässä parisuhdedraamassa sekoitetaan suloisesti keskenään oikeudenmukaisuus, uskonto ja ”tasa-arvo”. Avioliitto on kristillinen instituutio, jopa sakramentiksi julistettu pyhä asia. Vaikken uskovaisten touhuja ymmärräkään, niin pitää kai heilläkin jotain oikeuksia olla. Jos he ovat sitä mieltä, että avioliitto on heille pyhä, nin olkoon. Miksi pitää tunkea jääräpäisesti johonkin, mikä ei ole arvostamisen arvoista?

Tämä olisi loistava tilaisuus vaatia kirkon ja valtion eroa. Mikseivät suvaistevaiset sitä tee? Ken uskoo mielikuvitusolentoihin, se menköön sakramenttinsa kanssa vihille sen jälkeen, kun maallinen valta on ensin parisuhteen rekisteröinyt – oli sitten kyseessä hetero, homo, polyamoristi tai mikä tahansa. Jos se kirkko ei sitten kaikkia suojiinsa kelpuuta, niin ainahan suvaitsevaiset voivat perustaa uuden kirkkokunnan, pakkoko sitä on päätään sakastin seinään määrättömästi jyskyttää. Näyttää noita uusia uskontoja syntyvän vähemmistäkin syistä.

Homoja varten on jo olemassa parisuhteen rekisteröinti. Ei pitäisi olla ylivoimainen tehtävä muotoilla siitä yleispätevää käytäntöä kaikille, jotka haluavat suhteensa virallistaa. Luovutaan siis avioliittotermistä lakikäsitteenä ja jätetään se uskovaisten omaan hiekkalaatikkoon. Avioliiton velvollisuudet ja oikeudet adoptio-oikeuksineen määriteltäisiin suhteen rekisteröinnissä, ei kirkon alttarilla. Ei tämä vaatisi muuta kuin pykälien poksauttelua ja uusien värkkäilyä. Sitä varten valtionhallinnossa on pilvin pimein lakimiehiä ja erityisesti -naisia.

Parisuhteen rekisteröinti on terminä hirviömäinen, joten se tietysti pitäisi muuttaa. Ensiksikin on luovuttava sanasta parisuhde, jos olemme loogisia, oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia. Ja emmekö me ole – jos olemme suvaitsevaisia? Jos minulta kysyttäisiin, paras nimitys uudelle virallistetulle suhdemuodolle olisi homoliitto. Ihminen on Homo sapiens. Niin yksinkertaista, taas kerran.

Miksei suvaitsevaisto näe tässä suhdejupakassa mahdollisuutta vallankumoukseen? Miksei homoliitosta tehdä vaihtoehtoa kaikille avioliittoon kyllästyneille? En saata ymmärtää tätä turhaa jankkausta, jossa ei nähdä uusia avauksia, vaikka ollaan olevinaan niin tulevaisuuden asialla.

Tunne vs. logiikka

Tätä samaa aihetta vatvottiin kerrassaan kahden kansanedustajan voimin pääkaupungin Neitsytöljyssä parisen viikkoa sitten. Ei tässä Suuressa väittelyillassakaan mitään uutta syntynyt, vaikka äänessä oli Jussi Halla-Aho (ps) ja Jani Toivola (vihr). Halla-aho sentään sivumennen totesi, että suhteita voitaisiin säädellä pelkällä sukupuolineutraalilla lainsäädännöllä.

Väittelyssä toistui tuttu asetelma. Toivola veti tunteella ja Halla-aho yritti perustella logiikalla. Naistyypin ja miestyypin aivot siinä taistelivat. Koska omien aivojeni systemointiosamäärä on empatiaosamäärää suurempi,  Halla-aho suoriutui mielestäni voittajana. Toivola ei millään kyennyt ymmärtämään, että hänen teesinsä olivat ristiriidassa oman suvaitsevaisuutensa kanssa.

Toivola lupasi kuunnella kaikkia yksilöitä ja heidän tarpeitaan Jos mä kuulen ääniä… jos joku henkilö yhteiskunnassa sanoo, että me kaipaamme tätä, silloin tähän suuntaan tulee mennä. Jokaisella ihmisellä on oltava yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa itseään yhteiskunnassa. Tämä oli hänen mantransa, joka kuultiin monta kertaa. Kaipa siihen on sitten uskominen?

Mutta kun Halla-aho kysyi, koskeeko tämä myös lukumääräneutraalia avioliittoa, suvaitsevaisuuden raja löytyi Toivolaltakin. Hän ei kuulema ole perehtynyt aiheeseen tarpeeksi. Pitäisikö siis jokaisen apinan tykönään ensin perehtyä homoseksuaalisuuteen ”tarpeeksi”, ennen kuin voisi sen sallia? Eikö se tulekaan automaattisesti siitä Toivolan omasta määritelmästä: jos joku tulee tyköni, niin lupaan… No nousihan se itsekäskin perustelu sieltä esille, kun Halla-aho tarpeeksi puristi. Homoilla on kuulema pidempi historia; homous ei ole enää rikos; homoyksilöiden kannalta on kestämätöntä, etteivät saa heti ansaitsemiaan oikeuksia.

Okei, ihan hyviä perusteluja. Paitsi se, että homoudella olisi pidempi historia. Moniavioisuus ja homoseksuaalisuus ovat aivan yhtä kaukaista perua ihmiskunnan historiassa ja ylipäätään biologiassa. Yksiavioisuus sen sijaan on kulttuurinen rituaali, joka vasta äskettäin on keskuuteemme juurrutettu. Ja kun moniavioisuus on edelleen rikos, eikö edes tämän epäkohdan korjaaminen olisi kiireellisempää kuin homoseksuaalisuuden viimeisten epäkohtien hienosäätö? Eikö tässä pädekään se perussääntö, että ensin korjataan fataalit ongelmat ja sitten vasta nautiskellaan?

Keskuudessamme elää promilleissa mitattava määrä apinoita, jotka toteuttavat elämässään kristillisen ihanteen mukaista yksiavioisuutta. Olisiko jo aika suoda ihmisille vapaa valinta, kenen tai keiden kanssa haluavat elämänsä jakaa? Ei voi olla yhteiskuntataloudellisesti, yksilöetiikasta nyt puhumattakaan, järkevää, että suuri osa valtaväestön energiasta hukkaantuu seksuaalisten taipumusten salailuun ja kulissien ylläpitoon.

Ainoa ratkaisu tähän on tasavertaisten yksilöiden välisiä suhteita määrittävä neutraali suhdelaki. Halla-aho ilmoitti tilaisuuden jälkeen, ettei hän kannata moniavioisuuden sallimista. Samaa sanovat varmaan kaikki uskovaiset, joten tie homoliittoon taitaa olla pitkä. Täytyy vain luottaa siihen, että Toivola kuitenkin vastaa huutoonsa. Ehkä kukaan ei vain ole tullut Toivolan tykö toiveineen ja ahdistuksineen? No se asia korjaantuu heti:

Koen tulleeni painostetuksi biologiani vastaiseen käyttäytymiseen ja olen ollut moniavioisena epätasa-arvoinen tässä yhteiskunnassa. Yhteiskunta ei ole samalla tavalla tunnustanut mun elämää ja on pistänyt mut eriarvoiseen asemaan ”nomaaliksi” määriteltyyn ihmsyyteen verrattuna. Tästä on aiheutunut mulle sekä sosiaalisia että taloudellisia menetyksiä ja vaadin, ettei tällainen epätasa-arvo kohtaa enää tulevia sukupolvia.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 11.02.2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: