IHMISKOKEITA

Olen käyttänyt ihmistenkin ilmoilla 80 -luvulta peräisin olevaa toppahaalaria – suosikkinaaraani kauhuksi. Se ei kuulema ole nykypäivää eikä varsinkaan muotia. Mutta radiota kuunnellessani huomasinkin olevani kuuminta hottia. Haalarit loppuvat nyt kaupoista, kun nuoriso on löytänyt jotain ”uutta”. Näin hienosti kehitys taas kehittyy…

Täytyy vielä jatkaa suuruudenhulluudesta, kun se nyt niin paljaana näkyy politiikanteossa. Oikeastaan kaikki aatteet, uskonnot ja ismit johtavat suuruudenhulluuteen, koska niiden perustavoitteena on saada mahdollisimman paljon valtaa kaikkien lauman apinoiden yli ja mieluimmin vielä muidenkin laumojen keskuudessa. Mikään ismi ei oman kiihkonsa pyörteissä halua tai pysty ymmärtämään ihmisten erilaisuutta. Mennään vaan idealla kun tämä ajattelu sopii minulle niin hyvin, sen on pakko kelvata kaikille muillekin.

Olen aiemmin selittänyt suuruudenhulluuden evolutiivisen ansan ihmislajin kannalta. Meillä on modernit välineet toteuttaa melkein mitä tahansa himojamme, mutta meillä on edelleen metsästäjäkeräilijän niukkuuteen sopeutuneet aivot. Nyt saamme melkein mitä haluamme, koska ympäristö ei aseta ahneudellemme rajoja. Evoluutiohistoriassa ahneus on ollut positiivinen ja laumaa hengissä pitävä ominaisuus. Ympäristö on pitänyt huolen, ettei se ole johtanut kovin massiivisiin ongelmiin. Nyt hallitsematon suuruuden biologia johtaa katastrofista toiseen. Historiankirjoitus on täynnä esimerkkejä Kommunisti-Venäjästä Natsi-Saksaan, jos nämä klassikot nyt sallitaan.

Historia ei ketään tunnu kiinnostavan, vaikka se on johtanut noiden esimerkkien kaltaisiin ihmiskokeisiin. Samanlaisia on meillä meneillään koko ajan. En tällä kertaa kuitenkaan jaksa käsitellä niistä tuhoisinta eli feminismiä. Ehkä tyydymme siis hallitus- ja kuntapolitiikan suuruudenhulluuteen muutamalla hauskalla mausteella somistettuna.

Jussi Pajusen kyvyttömyys

Vihreät ovat jostakin syystä mukana kannattamassa kokoomuslaista keskittämispolitiikkaa. Ehkä he ovat ymmärtäneet ympäristöystävällisyyden väärin? Ei se tarkoita sitä, että apinoille pitää rakentaa uusia taloja kaupunkeihin, jotta vanhat voitaisiin jättää maaseudulle rapistumaan vain siksi, että samalla ehkä säästetään muutama litra polttoainetta. Tämän ajattelun looginen lopputulos on tietysti se, että kaikki suomalaiset asutetaan Helsinkiin rakennettaviin 50 -kerroksisiin pilvenpiirtäjiin.

Ovat siellä hallituksessa kaikki muutkin puolueet kepua ja persuja lukuun ottamatta. Melko käsittämätöntä. Ainoa tulevaisuusvisio sieltä kertoo, että keskitetään, keskitetään. Ei tämän mantran tueksi ole ministereillä kerrottavana ENSIMMÄISTÄKÄÄN tutkimustulosta, pelkkää uskonnollista liturgiaa vain. Vaikea olisikin selittää, kuinka rajan siirtäminen lisäisi kunnan tuloja, kun ne samat apinat siellä kuitenkin samoja verojaan makselevat.

Suuruudenhulluutta vastaan sen sijaan löytyy läjäpäin tutkimuksia. Jospa kuntaliitosten järkevyydestä kysyttäisiin henkilöltä, jota pidetään valtakunnan parhaana kuntatalouden asiantuntijana. Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija Heikki Helin sanoo näin:

Suuret kunnat eivät pysty tuottamaan peruspalveluita pienempiä kuntia tehokkaammin eli vähemmillä kustannuksilla. Ainakaan mikään tutkimus ei anna tällaista tulosta… Kunnan koko kasvattaa kustannuksia muun muassa siksi, että kunnan kasvaessa on palveluita tuottavien organisaatioidenkin kasvettava. Se taas tarkoittaa sitä, että organisaatioportaat lisääntyvät. Keskitettäessä ei säästetä, vaan kustannusten maksajat vain vaihtuvat.

Helinin mukaan pääsyyllinen kuntien talousahdinkoon on valtio. Kappas vaan, samat apinat ne siellä molemmissa hääräilevät. Kolme neljäsosaa kansanedustajista istuu myös kunnanvaltuustoissa. Joku voisi kysyä, mikä logiikka tässä on. Ehkä selitys on siinä, ettei mitään logiikkaa olekaan. Eliitin mieliksi valtion tuloveroja on alennettu ja samalla kuntien rahoitusta leikattu reilulla käpälällä. Siinä sivussa kunnille on sälytetty yhä vaan uusia tehtäviä. Ehkä joku on unohtanut, että hallinto on laumaa varten eikä päinvastoin?

Ainoa tästä suuruudenhulluudesta mieleen tuleva poliittinen poikkeus on alkiolaisuus. Ja mitä kertoo suomalaisesta nykypolitiikasta se, että Paavo Väyrynen on sen raikkain tuulahdus?

Jokunen aika sitten Ykkösen aamu-tv:ssä Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä ”keskustelivat” Suur-Helsingistä. Kokoomuslainen Pajunen tietysti kannattaa suuruudenhulluutta, koska nykyisyys ei ole mahdollista ja jotain täytyy tehdä.

Eikö olekin supermainio perustelu kuntaliitoksille? Tarttis tehrä jottain. Ja kun ei muutakaan keksitä, niin tehdäänpä kuntaliitos. Kun lähdetään muutoksen tielle, se on mahdollisuus, Pajunen sanailee. Niinhän se on – mahdollisuus, kukaan ei vaan tiedä, mihin se johtaa. Ei tämä mitenkään eroa hiekkalaatikkoleikistä tai venäläisestä ruletista. Voi käydä hyvin tai sitten voi käydä toooosi huonosti. Ainoa kärsijä on tavallinen kuntalainen, sillä johtajia odottavat muhkeat talletukset Neitsytsaarilla.

Mäkelä, kokoomuslainen hänkin, on tasan päinvastaista mieltä kuin kollegansa Pajunen. Hänen mukaansa pääkaupunkiseutua pitäisi kehittää verkostomaisesti, kuten maailmalla muutenkin metropoleja hallitaan. Missään muualla ei ole tehty nyt esillä olevan kuntavallankumouksen kaltaista koetta. Mäkelä kysyy, miksei edes riskianalyysiä ole olemassa? Helsingin ja Vantaan yhdistymisen hintalapuksi on laskettu 300 miljoonaa euroa vuodessa. Hallituksen esittämät Helsinki -liitokset maksaisivat helposti 500-1000 miljoonaa vuodessa. Mistä se säästö tulee, kukaan ei osaa sanoa, ei edes Pajunen. Hänen vastauksensa ovat tuskastuttavaa kuunneltavaa, sillä ei niissä ole mitään sisältöä – aivan samanlaista puppugeneraattorin tuotetta kuin kuntaministeri Henna Virkkusenkin (kok.) puheet.

Miltä siis kuulostaa, että meitä johdetaan näin alkeellisilla aivoilla? Ehkä ne eivät voi olla sen parempia, koska on kyse alkeellisesta ihmisapinalajista, joka kohta poksauttaa planeettansakin elinkelvottomaksi. Ilmastonmuutos on selviö, mutta sitäkin vain pyöritellään kuin Rubikin kuutiota. Toivotaan, että kyllä tässä käy yhtä hyvin kuin kuntakokeessakin. Hauskasti tähän tupsahti uutinen, jossa arvellaan, että Suomen lähistölle on muodostumassa pysyvä talvinen kylmyyskeskus. Jäämeri sulaa ja vetää Atlantilta tulevat matalapaineet puoleensa. Meille ja muualle Eurooppaan leviävät kovat pakkaset. Päämeteorogi Petri Takalan mukaan tässä on paljon sellaista, mitä emme vielä ymmärrä tai tiedä. Voisi sanoa, että me olemme kaikki mukana ilmaston tieteellisessä kokeessa. Pikkuhiljaa meille alkaa selvitä, miten kokeessa käy.

Takala on luonnontieteilijä. Pajunen on humanisti. Siinä se suuri ero. Tai ehkä se ero on siinä, että Pajunen on 168 -senttinen. Napoleon -syndrooma vai huonon itsetunnon masinoima näyttämisen pakko, minkä Topi Sukari on paljastanut oman hulluutensa taustalla olevan?

Kuntarajahulluus ei ole ainoa Pajusen pimeä puoli. Kaikki tokkiinsa muistavat, kuinka vakaasti Hän ajaa Guggenheimia Katajanokalle ja kuinka Hän julisti lokkisodan Helsinkiin ja kuinka Hän ärähti yksityisautoilun puolesta. Pajunen haluaa Helsinkiin lisää autoja, koska autoilevat apinat käyttävät merkittävästi rahaa… Kuten kokoomuspoliitikolle kuuluu, Hän on sitä mieltä, että yksilön oikeudet ovat lauman etuja tärkeämmät. Ja kuten kokoomuslaiseen koulutuskulttuuri-ihanteeseen kuuluu, Hän jäi koulussa luokalleen neljän nelosen siivittämänä. Virkkunen puolestaan jätti lukion kesken lähtiessään heppojen perässä Saksaan. Että näillä eväillä Suomea rakennetaan.

Suurkuntien ongelma on demokratian himmeneminen. Ihanteen mukaanhan kuntia johtavat vaaleilla valitut poliitikot ja kunnanjohtaja on valtuuston apulainen. Suurissa organisaatioissa on aina vaarana vallan keskittyminen yksiin käsiin. Pajunen on oiva esimerkki siitä, kuinka häntä on ruvennut heiluttamaan koiraa. Se onkin Pajusen mielipide, jota valtuusto komppaa eikä päinvastoin.

Pajusen mietteet toki ymmärtää yksilötasolla eli mahdollisuuksien maailmassa. Liitosten myötä Pajusen valta ja palkkapussi pullahtaisivat kuin kaasupullon täyttöletkussa killuva vappupallo – ilman muuta Jussi kuvittelee olevansa myös tulevan Metropolin Uusi Uljas Johtaja. Mutta mitäpä jos. Jos tehtäisiinkin kaikki nämä upeat kuntaliitokset sillä periaatteella, ettei yksikään nykyisistä kunnan- tai kaupunginjohtajista saisi minkäänlaista virkaa uusista superkunnista. Osoitettaisiin heille siis tie kortistoon. Samalla puolitettaisiin kaikkien kuntajohtajien palkat. Tämä olisi reilua ja avaisi mahdollisuudet innovatiiviselle nuorelle sukupolvelle. Näin saattaisi se oikea muutoskin sieltä putkahtaa ilmoille.

Toinen innovatiivinen kannustin kuntaliitosten vapaaehtoisuuteen olisi tietysti se, että uusi massiivikunta nimettäisiin automaattisesti pienimmän liitoskunnan mukaan. Mikä mahdollisuus Erittäin Hienoon Suomalaiseen Tulevaisuuteen! Ei enää mitään hapantuneita Helsinkejä, Turkuja, Ouluja, Jyväskyliä tai Kuopioita, vaan seksikkäät Kauniainen, Tarvasjoki, Hailuoto, Luhanka ja Tervo. Jeeeees, ihanaaaa!

Ei näitä uudistuksia oikeasti kukaan päättäjä suostu edes harkitsemaan. Voisiko sen parempaa todistetta lajimme suuruudenhulluudesta löytyä?

Lyseota turpaan

Kuntaliitosten myötä myös kouluverkko pannaan uuteen uskoon. Pikkukoulut jätetään kylmilleen ja oppilaat rahdataan fossiilisten polttoaineiden suosiollisella avustuksella suuriin koulukeskuksiin, koska maxiuskovaisten mielestä Suuri On Kaunista. Ihan sama, mitä ne oppilaat tai heidän vanhempansa ajattelevat tai toivovat. Suuret kunnat kun eivät ole apinoita varten, apinoita tarvitaan pelkästään byrokratiaperseen rasvaamiseen.

Malliesimerkki tästä koulubyrokratian yksisilmäisyydestä löytyy Jyväskylästä, entisen opetusministerin ja nykyisen kuntaministerin sekä kaupunginvaltuuston jäsenen ja aiemmin monivuotisen valtuuston puheenjohtajan Henna Virkkusen kotikaupungista. Siellä tehtiin kuntaliitoksia kolme vuotta sitten. Sen jälkeen ainakin kolme ”syrjäkulmien” lukiota lakkautettiin ja pian koko lukiokoulutus ulkoistettiin Jyväskylän koulutuskuntayhtymälle.

Koulutuskuntayhtymä toimii kuin yritys. Sille on tärkeintä raha, eli opetus pitää järjestää mahdollisimman halvalla. Siispä kuntayhtymän lukiokoulutus -liikelaitos (!) alkoi suunnitella lukiolaisten keskittämistä kahteen 1200 oppilaan jättikampukseen. Huomasit varmaan, kuinka innovatiivista ja edistyksellistä suunnittelua, kun enää ei puhuta vanhanaikaisesti kouluista, vaan modernisti kampuksista. Ai kun söpöä, varmaan ne oppilaat jo tämän perusteella tuntevat olonsa himpun verran muita paremmiksi apinoiksi.

Tämä kahden massalukion vaihtoehto oli kuntayhtymän lukiokoulutus -liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtajan, kansanedustajan ja entisen jääkiekkomaalivahti Sinuhe Wallinheimon (kok.) ykköstavoite. Se olisi tarkoittanut jälleen kolmen uuden lukion lopettamista. Yksi niistä olisi ollut legendaarinen Jyväskylän Lyseo, Suomen (eikun maailman) vanhin suomenkielinen oppikoulu. Se on ollut Jyväskylän tunnetuin brändi jo vuodesta 1858 alkaen. Nyt se sitten oli tarkoitus uhrata markkinatalouden alttarille. Perusteluiksi kaivettiin jopa vanhan Lyseo -rakennuksen ullakolla eristeenä käytetyt oljet ja sammalet! Vuonna 1902 valmistuneesta rakennuksesta ei ole sinnikkäästä tutkimisesta huolimatta löytynyt sisäilmaongelmia – harmin paikka lukioliikelaitokselle. Vuonna 1959 valmistunut lisäsiipi sen sijaan on jo purkukunnossa, mikä ei kaupunkikuvallisestikaan ole mikään menetys.

Sivistyslautakunta tarjosi kuitenkin pientä toivon kipinää. Se antoi lukiosuunnitelmasta tyrmäävän lausunnon, johon jopa kaupunginhallitus yhtyi. Nämä päätökset jäävät kuntapolitiikan tervejärkisten päätösten valtakunnalliseen vitriiniin, jossa ei minkäänlaista tilanahtautta ole. Mutta mikä sai poliitikot tekemään näin poikkeuksellisen vedon suuruudenhulluutta vastaan? Ansio siitä menee aktiivisille kuntalaisille, jotka pitivät tarpeeksi kovaa ja sitkeää mekkalaa jättikampuksia vastaan. Joskus harvoin poliitikkojen näyttää olevan pakko kuunnella äänestäjiä.

Lukioliikelaitos ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä lukioiden määrästä. Heti sivistyslautakunnan lausunnon jälkeen se aloitti suuriäänisen valituksen siitä, että Lyseon restaurointi ja uuden lisärakennuksen rakentaminen on kuntayhtymälle liian kallis operaatio. Se vaatii kaupunkia osallistumaan kustannuksiin. Kuntayhtymä pelaa siis samaa peliä kuin pankit. Se kyllä ottaa tuottoisat bisnekset hoidettavakseen, mutta jos niiden toteuttaminen vaatii ”ylimääräistä” rahaa, jonkun muun pitäisi se maksaa.

Muitakin yhtymäkohtia kuntauudistukseen löytyy. Suurkuntien kannattajat perustelevat ajatuksiaan väittämällä yhdistämisistä saatavan hyötyjä, jos kaikki toiminnot pystytään hoitamaan täydellisesti. Synonyyli tälle täydelliselle on epäinhimillinen. Tunnetusti epäinhimillisyyden varaan ei voi rakentaa edes ydinvoimalaa. Jyväskylän sivistyspalvelujan palvelualueen apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistön mielestä jättilukiot ovat ihan ok, kunhan niitä hoidetaan ehdottoman hyvin – eli siis täydellisen epäinhimillisesti.

Jäämme siis odottamaan lopullista Jyväskylän Lyseon kohtaloa. Jos se päätetään lakkauttaa, pitää varmaan vanhana lyseolaisena lähteä barrikadeille. Joensuussa sitä jo hieman harjoiteltiin, kun sadat karjalaisapinat rynnivät kaduille osoittamaan mieltään hallituksen harjoittamaa Itä-Suomen alasajoa vastaan. Lisää vaan sellaista. Helsinkiin pitäisi saada kymmenientuhansien apinoiden mielenosoitusarmeija muutamaksi viikoksi vellomaan. Ehkä sitten hallituksenkin kaalissa syntyisi edes yksi uusi kytkentä. Vai onko sekin liian optimistisesti ajateltu? Voisin jopa lähteä joukon jatkoksi. Ja pitää tässä pohtia, josko palauttaisin sotilaspassinikin, eihän sillä enää muuta arvoa ole kuin säilöminen jälkipolvien muistoksi.

Henna Virkkunen on muuten se sama ministeriapina, joka ajoi läpi yliopistouudistuksen pari vuotta sitten. Jälki ei ole kummoista, mikäli uskomme professori Veli-Pekka Lehtoa. Ja miksemme uskoisi, hän on sentään kokenut uudistuksen vaikutukset. Hänen mukaansa yliopistouudistus vähensi tarkoituksellisesti korkeimman tieteenteon demokratiaa. Lauantain Hesariin kirjoittamassaan mielipidekirjoituksessa hän totesi, että negatiiviset skenaariot ovat toteutuneet jopa pahempina kuin aikoinaan ennustettiin.

Suuruudenhulluus söi demokratiaa yliopistomaailmassa. Se vähentää demokratiaa kaikkialla muuallakin. Sopii vain kysyä, miksi kokoomus pitää niin suurta ääntä demokratiasta. Siksikö, että sen varjossa on helpompi toteuttaa täysin päinvastaista politiikkaa?

Miehen osa

Uutistenlukija kertoi radiossa, että nainen oli kuollut jäälohkareen pudottua katolta hänen päällensä. Seuraavassa lauseessa hän kertoi kuinka vuosi sitten oli sattunut vastaava onnettomuus, jossa yksi ihminen oli saanut surmansa. Tämä ihminen sattui olemaan mies. Sanavalinnat kertovat kuinka nainen on maininnan arvoinen, mies piilotetaan nimettömyyteen. Sama logiikka toistuu joka puolella maailmaa kaikissa onnettomuuksissa. Vain naiset mainitaan, miesten kuolemat jätetään usein kokonaan huomiotta.

Tämä ilmiö lienee samanlainen yleiseläimellinen ominaisuutemme kuin suuruudenhulluus. Se ei ole haitannut ennenkuin meillä ruvettiin elämöimään ”tasa-arvolla”. Ei ole tasa-arvoista, että miehet noteerataan mediassa ja poliittisessa retoriikassa pelkästään (pahan)tekijöinä, naiset puolestaan uhreina. Tämä näkyy vaikkapa perheväkivaltapuheessa. Vaikka tutkimusten mukaan sukupuolet syyllistyvät väkivaltaan yhtä usein, tekijöiksi leimataan vain miehet, uhreina paistattelevat vain naiset.

Tämä asetelma näkyi jopa loisteliaassa dokumentissa Yhden miehen rauha. Siinä kerrotaan kuinka Somalian tulituksissa kuolee naisia. Ammutuista tai kivitetyistä miehistä ei kukaan pidä lukua – ehkäpä siksi, että kuolleita on niin paljon? Ei, vaan siksi, että kuoleminen on luonnollinen osa miesten elämää. Urosten elämä ei ole biologisesti yhtä arvokas kuin naaraiden elämä, siksi sen päättyminen ei todennäköisyyksien maailmassa kiinnosta ketään. Näin eläimiä olemme.

Dokumentti paljastaa myös sen inhimillisen raadollisuuden, mikä suuriin organisaatioihin liittyy. YK pompottaa Somalian toimijoita mielensä mukaan. YK puolestaan on pelkkä marionetti, joka tekee niin kuin Yhdysvallat haluaa. Yhdysvaltojen sisäinen rauha puolestaan vaatii, että maalla on ulkoisia vihollisia. Siksi Yhdysvallat ei edes halua rauhaa Somaliaan. Jos sitä oikeasti haluttaisiin, rauha olisi jo toteutunut.

Yksikään organisaatio ei oikeasti ole huolissaan siitä, että somalit ovat yhdenlaisen ihmiskokeen uhreja. Vain yksittäiset henkilöt toimivat, kuten Suomen somalipakolainen Abdullahi Farah. Mutta miksi kuulemme hänestä vasta nyt?

Miksi meille on kerrottu vain Pekka Haaviston urotöistä, vaikkeivät ne taida kummoisia ollakaan? Miksi kunnia menee aina väärille apinoille? Miksi YLE hyllytti ohjelman presidentinvaalien ajaksi? Eihän siitä kummoista vahinkoa syntynyt, kun Haavistosta ei tullut presidenttiä. Mutta jos Haavisto olisi voittanut, hänen kautensa olisi alkanut hyvin ikävissä merkeissä.

Miehet eivät voi edes loukkaantua ilman nälvimistä. Naispoliitikot ja -aktivistit ovat viime vuonnakin loukkaantuneet milloin mistäkin pikkuasiasta, naaraspresidenttiämme myöten. Se sallitaan heille ja valituksensa johtavat aina jonkun miehen kivittämiseen tai erottamiseen työstään. Mutta kun perussuomalaisurokset tekevät valituksen sotaministeri Wallinin uhkailusta, heidät leimataan neideiksi ja naurettavan herkkähipiäisiksi…

Viime metreillään Tarja Halonen on taas loukkaantunut. Hän tuntee tulleensa väärin kohdelluksi, koska jopa eräät eliittiin kuuluvat apinat ovat kehdanneet arvostella häntä. Jatkuva arvostelu kielii kuulema siitä, etteivät kaikki ole hyväksyneet enemmistön päätöstä valita hänet presidentiksi. Kyse on Halosen mukaan demokratian kunnioittamisen puutteesta. Apinoiden olisi pakko myöntyä siihen, ettei presidentti voi aina olla samasta poliittisesta muotista. Erityisesti arvostelu kiukuttaa häntä siksi, että hänellä on ainakin riittänyt halua olla koko kansan presidentti.

Siinäpä sitä. Voisiko presidentti enää raskaammin munata? Moinen sanailu antaa aiheen pohtia, ovatko Haloskalla kaikki pähkinät tallessa. Presidenttimme mielestä enemmistöpäätös tarkoittaa, että kaikkien muiden on pidettävä suunsa kiinni? Presidenttimme mielestä oppositio ei kuulu demokratiaan? Silloinhan eläisimme totalitarismissa eli – Venäjällä. Ilmankos Putin tuleekin niin hyvin toimeen Tarjan kaa. Molemmat näyttävät olevan yhtä allergisia arvostelulle, vaikka luulisi moiseen virkaan pyrkiessään jo tietävän, etteivät kaikki ole valmiita suutelemaan keisarinnan kynnenalusia.

Koko kansan presidenttiys ei tule kovasta haluamisesta, se pitää ansaita. Tuloksesta päättää yksinomaan kansa, ei presidentti itse. Ja kunnioittaako Halonen muka itse demokratiaa? Hyvin on muistissa, kuinka hän haukkui perussuomalaisia äänestäneitä rasisteiksi. Eduskuntavaalituloksenkin luulisi olevan demokratiaa?

Suomalaisuusperkele

Halonen on vain yksi liikkuva osa koneistossa, joka on ottanut edellisen eduskuntavaalituloksen kauhistelun elämäntehtäväkseen. Kumma kuinka tällainen paheksunta tarttuu. Kuunteleepa melkein mitä keskusteluohjelmaa tahansa, aina siellä on äänessä joku avoimuutta ja kansainvälisyyttä hehkuttava apina. Ikään kuin ohimennen siinä annetaan ymmärtää, etten minä ainakaan ole perussuomalaisia äänestänyt. Viimeksi tämä tuli esille, kun Olga K haastatteli luovaa johtajaa Henkka Hyppöstä. Kelpaa sen Olgan haastatella, kun on julkisen palvelun mediayhtiön harjoittaman henkilöpalvonnan kohde. Olga K hehkuu kahdeksan kertaa Radio Puheen päivittäisellä ohjelmalistalla, minkä lisäksi äänensä kuuluu vielä Puheen iltapäivässäkin.

Hyppönen pohti, miten saisi mielen pidetyksi mukana kaikessa. Mielenrauha ja läsnäolo ovat avainsanoja kaiken ahdistuksen ja sisäänpäinkääntymisen puristuksessa. Henkka on tietysti kirjoittanut tästä mielenrauhakirjan. Lukekoot, jotka tuntevat itsensä ahdistuneiksi. Mutta miksi meille jatkuvasti tuputetaan tätä mallia, että kaikkien apinoiden pitäisi olla onnettomia, päätä pitäisi kiristää ja mielen maata viistellä? Väitän, että suuri osa apinoista on koko elämänsä onnellisia ja vailla minkäänlaisia pelkoja tai ahdistuksia – en voi olla ainutlaatuinen, onhan täällä muitakin, onhan?

No joo, mutta se Henkan moka oli haukkua duunareita ja haavistovertauksen avulla persuja äänestäneitä. Hänen mielestään Suomessa ei ole mitään järkeä tehdä sellaista työtä, jonka voi automatisoida tai minkä voi tehdä Aasiassa. Hänen logiikkansa menee niin, että duunari on sisäänpäinkääntynyt apina, jonka on pakko Uudessa Suomessa opetella avautumista ja työskentelemistä toisten kanssa palveluammateissa. Kaikkein pahinta, mitä Henkka tietää on ihmistyyppi, joka on katkeroitunut, aina oikeassa ja ajattelee maailman olevan väärin. Tällaisia ihmisiä löytyy hänen mielestään vain Saimaan yksinäisiltä saarilta.

Näin Henkalla on selvä kanta siihen, mikä on ihminen.

Väärin meni tuo analyysi ainakin siltä osin, että olisin katkeroitunut tai eläisin yksinäisellä saarella. Toki olen aina oikeassa ja sitä mieltä, että päätöksiä pitää arvostella, jos laumaa ollaan viemässä väärille raiteille. Henkalla oli vähän sen sortin ajatus, ettei pomojen ehdotuksia saisi kritisoida. Pitäisi vaan tehdä niin kuin käsketään, jotta mielenrauha säilyisi… Hirveää pulputusta itse asiassa koko ohjelma.

Perussuomalaisten mollaus laajentuu yllättävän helposti suomalaisuuden kauhisteluksi. Miten suomalaiset ovatkin niin kyvyttömiä kommunikointiin, kansainvälisyyteen ja milloin mihinkin. Erikoisinta tätä on kuunnella poliitikkojen suusta, jotka kuitenkin se ala-arvoinen kansa on toimiinsa valinnut. Eikö se pilkka silloin osu omaan nilkkaan? Tai ehkä he ajattelevat, että heidät on valittu jonkin poikkeuksellisen viisaan kansanosan toimesta? Henna Virkkunenkin syyllistyi tähän kuntauudistusta pohjoiskarjalaisen rahvaan höykytyksessä kommentoidessaan: hän mitätöi arvostelun toteamalla, että uudistuksen kannattajat eivät pidä meteliä. Näin kaikki kritiikki voidaan aina mitätöidä, koska jossain on salaperäinen kannattajajoukko, joka on oikeassa.

Turhaan te apinat siis siellä Pohjois-Karjalassa kitisette. Ei teitä kukaan kuuntele. Ette ole sen arvoisia. Elokuvasäätiökään ei anna teille tukea ja presidentti viimeisenä rimanalituksenaan naureskelee huolillenne. Muuttakaa jo kaikki sieltä korvesta sivistyksen pariin eli Kauniaisiin!

Mistä tulee tämä muoti haukkua suomalaisia ja suomalaisuutta? Emme ole sen kummempia kuin mikään muukaan kansa. Emme ole sen huonompia, jos emme parempiakaan. Luulevatko nämä haukkujat edustavansa itse jotain poikkeusrotua, koska he ilmiselvästi haluavat asettua suomalaisten yläpuolelle? On tämä tuppisuiden impivaaralaisvaltio kuitenkin menestynyt ihan kelvollisesti millä tahansa kansainvälisellä mittarilla mitattuna.

Suomen hyvinvointi oli huipussaan joskus 1980 -luvun keskivaiheilla. Jokainen voi tykönään mietiskellä, mitä sen jälkeen on tehty toisin, miten yhteiskunta on muuttunut, mitkä ismit ovat suurinta mekkalaa pitäneet.

Ottaapa tarkasteluun melkein minkä tahansa keskusteluohjelman, niin sieltä löytyy suomalaisvihaa. Pyöreässä pöydässä naaraat haukkuivat suomalaista miestä, kun se alkanut itkeä! Mukana oli jostakin syystä Kaarina Hazard, mikä osittain selittää asian, ettei mies voi olla mitenkään päin mieliksi erään ryhmän edustajille.

Jopa ihana Eve Mantu sortuu kirjoittamaan, että vain suomalainen voi ihan vakavissaan olla sitä mieltä, että vieraiden ihmisten tervehtiminen on epäkohteliasta ja tungettelevaa. Vain Suomesta löytyy tervehtimättömyyden muuri. Pelkkä Jody Merellen kokemus ei ehkä kata koko maailmaa? Ehkä jossain muuallakin ollaan varautuneita? Ehkä suomalainen tapa ei ole pelkästään perseestä? Tästäkin muuten löytyy suuruuden anatomia. Mitä suurempi kaupunki, sitä vähemmän siellä tervehditään tuntemattomia vastaantulijoita. Metsäpolulla sen sijaan on itsestäänselvää moikata kaikkia apinoita.

Tämäkin on vain biologiaa. Ihmisaivot ovat kehittyneet toimimaan pienissä laumoissa. Kädelliset ylipäätään ovat sosiaalisia eläimiä ja kullakin lajilla on tietty lauman maksimikoko, jossa yksilöt vielä kykenevät ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Laumakoon on havaittu riippuvan lajin aivokuoren tilavuudesta. Aivot siis määräävät, millaisissa laumoissa mikin laji toimii tehokkaimmin. Robin Dunbar laski, että ihmisellä keskimääräinen laumakoko olisi 148 yksilöä. Sitä sanotaan Dunbarin luvuksi.

Enpä viitsi enempää Eveä riepotella, sillä hyvää hän vain tarkoitti. Sosiaalinen kyhnyttely tekee meille hyvää. Kaiken lisäksi ohjelma paljasti, ettei Eve ainakaan feministi ole, sillä hän ilahtui ja haltioitui siitä, että tuntematon uros oli tehnyt henkilökohtaisen ihmiskokeen ja avannut hänelle oven somerolaisen leipomokahvila Tuukkasen uloskäynnissä. Karvalakkipäinen perusjuntti oli hymyillyt leveästi ja todennut: sieltä tuli tyttö vastaan, onnen päivä!

Ellei vastassa olisi ollut Eve Mantu, kaverilla olisi saattanut kotiinviemisenä olla musta silmä.

Suuryritysten moraali

Tämä väliotsikko on tietysti väärä, sillä suuryrityksillä ei ole moraalia. Suuryritysten ei tarvitse välittää muusta kuin johtajiensa bonuksista ja omistajiensa osingoista. Suuryritysten johdossa järki sumenee ja nöyryys katoaa suorassa suhteessa liikevaihdon kanssa. Nokian entinen johtoryhmän jäsen Anna-Liisa Palmu sanoo sen suoraan: suuruuden myötä ihminen muuttui Nokialla esineeksi.

Ja sitten meillä on pääministeri, joka varoittaa tekemästä yritysten tukemisesta ideologista kysymystä. Talouskasvuun pitää vauhdittaa valtiovallan toimesta kannustamalla yrityksiä vahvempaan kasvuun. Jyrki Kataisen (kok.) mukaan yrityksille annettava tuki ei ole keneltäkään pois.

Tässä puheessa ei ollut yksikään palikka kohdillaan. Totta kai jokainen euro on poissa jostakin muualta. On palkkä arvokysymys, keille veroeuroja jaellaan. Jyrki paljasti tässä omat arvonsa. Hän myös hehkutti kasvuyritysten perään. Kasvuyritykset ovat juuri niitä Nokian pikkuveljiä, jotka globalisaatioon vedoten lopulta siirtävät kaikki työpaikkansa halpamaihin. Anna-Liisa Palmu oli tässäkin Jyrkiä paljon viisaampi. Anna-Liisan mielestä meidän pitäisi panna kaikki paukut pienen ja keskisuuren yrittäjyyden tukemiseen. Suuryrityksiä hän vertaa maapalloa kiertävään avaruusalukseen, joka vain skannailee sopivia laskeutumispaikkoja imeäkseen alueen luonnonvarat tyhjiin.

Finnairin ja Ilmarisen asuntojunailu on yksi esimerkki moraalin katoamisesta. Suuruus sokaisi sekä Harri Sailaksen että Mika Vehviläisen. Kaverukset eivät ymmärtäneet asemaansa. Samaan aikaan, kun toimitusjohtaja vaatii alaisiltaan vyönkiristyksiä ja uhkaa irtisanomisilla, hän keplottelee itselleen suolarahoja miljoonapalkkansa lisäksi. Uskottavuus siinä menee ja ahneus nousee huippuunsa. Käsittämättömintä tässä sekoilussa on tietysti se, että vastuuministeri Heidi Hautala totesi pienen nieleskelyn jälkeen asuntokaupan sujuneen hyvän tavan ja lain mukaan. Tämän jälkeen on aivan turha puhua mistään hyvä veli -verkostoista.

Elintarviketeollisuus on pitkälti suuryritysten bisnestä. Millaisia ihmiskokeita siellä mahdetaankaan hyväuskoisten apinoiden päänmenoksi tehdä? Ne saattavat olla yksi tuhoisammista testeistä, eikä siinä kuluttajien mielipidettä edes kysellä. Väkisinkin tulee mieleen tupakkateollisuuden vuosikymmenten takainen toiminta, kun luin STT:n naarastoimittaja Minna Karkkolan värkkäämää ”uutista” lisäaineista. Siinä esiintyi kolme maksettua naista, kaikki professoreita. Toivottavasti Marina Heinonen, Raija Tahvonen ja Kaisa Poutanen olivat edes saaneet hyvän korvauksen henkisestä prostituutiostaan. Kolme ravintotanttaa siinä nosti sormensa pystyyn lisäaineita puolustaakseen. He olivat ristiretkellä ”luonnollisuushysteriaa” vastaan ja todistelevat, etteivät ihmiset elä enää kivikaudella ja siksi meidän pitää syödä lisäaineita.

Naisten mielestä elintarviketeollisuus voi tehdä jopa kotiruokaa terveellisempää sapuskaa siksi, että se voi säädellä rasvan, sokerin ja suolan määriä sekä heittää sekaan tarpeeksi lisäaineita, jotta soppa säilyy vuositolkulla. Sitä nykyihminen kuulema tarvitsee. Kaikki apinat siis vain valmisruokaa popsimaan!

Olen sen verran tutustunut elintarviketeollisuuden sinisiin lenkkeihin ja ranskanpulliin, että voin ampua tällaisen kirkasotsaisuuden suoralta kädeltä kloaakkiin. Ei teollisuus tunne muuta konsulttia kuin rahan. Asiakkaiden terveys ei todellakaan ole kymmenen tärkeimmän toimintatavoitteen listalla. Professorisnaisten mukaan teollisuudella on mahdollisuus toimia terveellisen ruuan tuottajana. Tässä he putoavat samaan sudenkuoppaan kuin Pajunen, jonka mukaan suurkuntien on mahdollista toimia tehokkaasti – jos kaikki apinat olisivat ihanneyksilöitä.

Pajunkuorella terästetyt naisprofessorit siis luottavat ihmisyksilöiden täydellisyyteen. Heidän maailmankuvansa on idealistinen. Tai ehkä he katsovat peiliin ja luulevat, että koko muu maailma on yhtä korkeamoraalinen kuin peilistä heitä ihailevat täydellisen symmetriset kasvot? Heidän maailmankuvansa on idealismi, vaikka lauman tulevaisuuden rakentamisen tulisi perustua realismiin.

Lisäaineuskovaisuuden looginen lopputulos olisi tietysti lautasellinen kemikaaleja. Jos lisäaineet ovat niin terveellisiä, mihin me enää maajusseja tarvitsemme? Tuotetaan vaan laboratoriossa vitamiineja, proteiineja, hiilareita ja valkuaisaineita lääkkeiden tapaan. Labraliha onkin jo kehitteillä… Tulevaisuudessa kai riittää kourallinen pillereitä hengissä pysymiseen.

Lisäaineiden yhteisvaikutuksista kukaan ei tiedä yhtään mitään. Arvon leiditkin tämän myöntävät. Ja jos elintarviketeollisuus on niin korkeamoraalinen kuin profersorskat mainostavat, miksi meillä sitten on loputon määrä ruokaskandaaleja ja –väärennöksiä? Italiansalaatissa on 17 erilaista E -merkinnällä varustettua lisäainetta. Avokadotahna ei ole avokadoa nähnytkään, broilerin hunajamarinadi on aromeilla terästettyä palmuöljyä, täysjyvärukiissa on puolet vehnäjauhoa, lihapullat on tehty broilerinnahasta. Elintarvikkeet sisältävät samoja aineita, joita käytetään maali-, räjähde-, pesuaine- ja kosmetiikkateollisuudessa… Lista on loputon. Ja elintarviketeollisuus puolustautuu sanomalla, että kaikkea käytetään, mitä (köyhät) ihmiset suostuvat ostamaan…

Myös VTT on teollisuuden asialla. Totta kai, kun sen slogan kuuluu teknologiasta liiketoimintaa. VTT Nutritech järjesti tammikuussa seminaarin, jonka aiheena oli Mikä on luonnollista ruokaa. Kaikki kolme naarasproffaamme olivat siellä ajamassa teollisuuden asiaa neljän muun naaraan kanssa. Yhtäkään miestä ei ollut kelpuutettu puhujiksi.

Tämä lisäainelobbaus sisältää heikon signaalin siitä, miksi professorit ovat ”perinteisesti” olleet miehiä. Samaa viestiä kertoo Sami Vainion (Keskisuomalainen 29.1.) haastattelema Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen. Hän ihmettelee nykyistä loukkaantumisyhteiskuntaa:

Aiemmin politiikka oli teknisempää ja kovempaa, enemmän suoraa taklauspeliä, mutta viime aikoina siihen on tuotu pehmeitä ulottuvuuksia ja emootiokysymyksiä. Samalla mielensäpahoittamista käytetään yhä useammin keskustelun aseena. Loukkaantuminen on mielentila, jonka kanssa ei voi keskustella. Se ei salli vastaväitteitä. Loukkaantumalla pannaan toinen osapuoli nopeasti polvilleen ilman että jää tilaa harkita, olisiko hän edes aavistuksenomaisesti oikeassa tai olisiko asiaa syytä pohtia tarkemmin.

Niinpä, ehkä Apunenkin on elänyt heteroseksuaalisessa parisuhteessa. Hän ei vain uskaltanut sanoa suoraan, mitä tarkoitti, koska hän arvasi, että siitä olisi taas joku loukkaantunut. Mutta minä voin sanoa suoraan, koska en pelkää loukkaantujia. Apunen tarkoitti, että ”aiemmin” politiikkaa tekivät miehet, mutta ”viime aikoina” mukaan ovat tulleet myös naiset, tunteineen ja hysterioineen.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 21.02.2012.

2 vastausta to “IHMISKOKEITA”

  1. Erinomainen kirjoitus. Kiitos siitä. Toivotaan, että Lyseo pysyy pystyssä, jos vaikka onnistuisivat edelleenkin opastavaan noin eteviä kirjoittajia.
    Eli pitäkäämme yhä meteliä yllä laumaelämälle eli yhteisöllemme tärkeistä asioista.
    Niin ja sitten kun vielä sais sen Virkkusen kauaspois politiikasta tai edes hallituksesta. Tuo kävelevä katastrofi; ensin yliopistouudistus ja nyt tuo hullu kuntakoe!

    • Heh, kävelevä katastrofi todellakin. Muistamme myös hänen hankkeensa sukupuolineutraalista koulusta. Koulusta puheenollen sattui silmään tutkimus, jossa näkyy sukupuolen vaikutus opetuksessa. Sen mukaan naisopettajat antavat pojille keskimäärin huonomman arvosanan kuin ulkopuolinen tarkastaja. Miesopettajat puolestaan antavat pojille keskimäärin paremman arvosanan kuin ulkopuoliset tarkastajat. Mitä tämä tarkoittaa koululaitoksessa, jossa suurin osa opettajista on naisia?

      Jotain vikaa taitaa olla meissä apinoissa, kun on näköjään syntynyt oikein kansanliike Päivi Räsäsen erottamiseksi ministerin postilta siksi, että hän on esittänyt yöravintoloiden sulkemista nykyistä aiemmin… Eihän tuo nyt ole missään suhteessa tuhotäti Virkkusen toimintaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: