KATEUTTA VAI OIKEUDENMUKAISUUDEN KAIPUUTA?

Karkauspäivä ehti livahtaa. Ei tarvinnut ostaa hamekangasta. Tässäkin taas törmäämme miesten alisteiseen asemaan. Koska naaraat kosivat nykyään siinä missä miehetkin, ei ole enää mitään syytä säilyttää vanhanaikaista karkauspäiväperinnettä. Tai sitten miestenkin tulee saada jokin lahja pelkkien rukkasten lisäksi. Miten olisi vaikkapa taulu-tv? Vai keksitkö paremman lohdutuksen? Tekopimppa?

Jokin aika sitten valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ehdotti rikkaille eli yli 100 000 euroa vuodessa ansaitseville määräaikaista solidaarisuusveroa. Aivan aluksi haluan kiittää Jutta Sinua siitä, että olet viime aikoina esiintynyt hiukset valtoimenaan. Olet kymmenen kertaa kauniimpi (seksikkäämpi) näin kuin tukka tiukasti nutturalla. Jatka samaan malliin. Oikeastaan ihmettelen, ellei Sinua ole jo pyydetty sEXHIBITION -messujen pääesiintyjäksi.

Muutama päivä sitten joku onneton apina oli eksynyt näille sivuille hakusanoilla Jutta Urpilainen seksiä 15 -vuotiaan pojan kanssa. Mahtoiko asialla olla joku hormonihumalaansa itkevä teini-ikäinen finninaama? Miestenvihaajat tietysti vierittävät syyn kokonaan keski-ikäisen VHM:n niskoille, nehän ovat kaikki enemmän tai vähemmän pervoja. Mutta voisihan se olla tietty joku Ihanan Raikas Puumakin?

Uutisissa näytettiin katkelma Jutan veropuheesta. Se paljasti aika paljon siitä, miksi laumanjohtajat evoluution tuotoksena ovat pääsääntöisesti miehiä. Naarasjohtajaa katsellessa urokset kun eivät oikein pysty keskittymään kuuntelemiseen, sillä mielikuvitus pyrkii väkisin riisumaan puhujaa. Sekin on vain biologiaa. Lisäksi Jutalta puuttuu sellainen margaretthatchermäinen testosteronipläjäys, jolla naaraskin pärjäisi politiikan markkinoilla. Siis sellainen soinilainen ei tipu eikä lirise -tyyli, jolla Soini pisti neitimäiseen loukkaantumisansaan pudonneen EU -komissaari Olli Rehnin ojennukseen.

Kun tämän ymmärtää ei enää ihmettele, miksi Tarja Halosesta tuli presidentti.

Kulttuuria on se, miten riisumisajatuksensa joutuu kätkemään, kuinka rehellinen saa olla itselleen ja muille. Ajatukset ja tosiasiat eivät muutu, vain niistä puhuminen vaihtelee kulttuurin mukaan. Olemme kaikki ihmiset samanlaisia biologisia olentoja, vain ulkoinen kuori vaihtelee, sisäinen apina on sama kaikkialla. Urokset riisuvat naaraita mielessään joka puolella Tellusta. Taas törmäämme tähän ulkoinen/sisäinen jakoon. Näemme vain ulkoisen erilaisuuden, mutta emme sisäistä samanlaisuutta.

Katajaiset hömpsyt

No joka tapauksessa Jutta nyt otti oppia perussuomalaisista ja haluaa eliitinkin talkoisiin. En vain ymmärrä, miksi solidaarisuusveron pitäisi olla väliaikainen. Rikkaidenko ei tarvitse osallistua yhteiskunnan rakentamiseen kuin poikkeustapauksissa? Eliitiltä ei saa ottaa mitään. Ei edes sitä varovaista, mitä valtiovarainministeri Urpilainen piipittää: väliaikainen vero, joka ei missään nimessä voi olla lähelläkään kymmentä prosenttia. En ymmärrä kumpaakaan rajoitetta, ei verosta kenellekään nälkäkuolema seuraisi. Jos eliitin työmotivaatio on kymmenen prosentin varassa, niin saavat ilomielin muuttaa ulkomaille jonkun muun lauman monikulttuurisuutta rikastuttamaan.

Myös A-talk käsitteli solidaarisuutta. Pöydän toisella puolella istui demarikansanedustaja ja työtön naaras, pöydän oikealla puolella kansanedustaja Sampsa Kataja, tuo kokoomusmoraalin puhdassieluinen etuvartija: tää on sellaista höpö-höpöä, hän sanoi, kun pöydän toiselta puolelta vaadittiin arvokeskustelua budjetin leikkauskohteista. Keskustelua tarvittaisiin, ettei taas käy niin niin kuin 90 -luvun leikkausten jälkeen. Muun muassa Tarja Paakkonen on tutkinut silloisten ”säästöjen” vaikutuksia. Tulos on murheellista luettavaa. Pakkohoitoon joutuneilta lapsilta pilattiin koko elämä ja kaiken lisäksi operaatio tuli monin kerroin kalliimmaksi, mitä säästöillä saavutettiin. Hölmöläisten hommaa, mutta luultavasti poliitikot sortuvat keväällä jälleen samaan ansaan – ja vain siksi, että köyhät pitävät vähiten meteliä ja siksi, ettei köyhien äänellä ole mitään vaikutusta, jos vaikka jotain ininää kuuluisikin.

Viime vuodet meillä on alennettu veroja oikein urakalla, kokoomuksen vaatimuksesta. Nyt kun talous on kuralla, kokoomus on sujuvasti menossa köyhien kukkarolle ”hyvinvoinnin turvaamiseksi” – siis eliitin hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tokihan kokoomus selittää, ettei kaikkein köyhimmiltä oteta. Uskokoon ken tahtoo. Mutta kaikkein rikkaimmilta ei kuitenkaan oteta, kokoomus kertoo. A -talkissa Kataja ei uskaltanut olla täysin rehellinen, sillä hän jätti vastaamatta kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin. Onneksi vieressään istui PKC Group Oyj:n toimitusjohtaja Harri Suutari, jonka mielestä solidaarisuusverosta puhuminen on vihapuhetta (!!!!) ja Leninin kulakkivainoihin verrattavaa toimintaa…

Tällaisilla aivoillako yritysjohtomme toimii?

Suutarin palkkatulo oli toissavuonna noin 350 000 euroa ja hän maksoi veroja alle 50 prosenttia. Käteen jäi siis noin 200 000 euroa. Siitä jos vielä joku haluaisi lisää ottaa, se on liikaa. Minulle riittäisi satatuhatta moneksi vuodeksi, mutta Suutari suuttui, kun rikkaiden talkoot tulivat puheeksi. Hänen mielestään pitäisi leikata minimipalkoista. Kataja komppasi ja lupasi, että valtio voisi maksaa osan työntekijöiden palkoista! Sehän se vasta loistavaa kapitalismia olisi. Jäi vaan Sampsalta kertomatta, mistä persaukinen valtio ne rahat repisi, kun niitä ei riitä enää sairaiden apinoiden vaippoihinkaan.

Eräs tuttava nimittäin paljasti, että leikkaukset on jo aloitettu. Kunnat ovat tähän mennessä tarjonneet sairaiden tarvitsemat vaipat, mutta nyt vaippamääriä on potilaita kuulematta leikattu kolmasosalla. Monopoliasemassa oleva toimija, kansainvälinen suuryritys Tena kieltäytyy vastaamasta ihmettelyihin. Tämäkö nyt sitten on se oikea taho, josta säästöt aloitetaan, Sampsa Kataja? Lisäksi Sampsa haluaisi leikata työttömyysturvasta ja kulttuuripalveluista. Kulttuuri on hänen mielestään sellaista ylellisyyttä, jota vähäosaiset eivät tarvitse…

Suutari haluaisi rajoittaa minimipalkan lisäksi työntekijän oikeutta sairastua; ensimmäisen sairauspäivän pitäisi olla palkaton. Hän vertasi kotimaan tilannetta muissa maissa omistamiinsa tehtaisiin, joissa sairastetaan Suomea vähemmän. Ensimmäiseksi hänelle tietysti tulee mieleen, että suomalaiset duunarit ovat luihumpia kuin muualla. On ilmiöön toinenkin selitys. Ehkä suomalaiset pomot ovat niin vittumaisia, että poikkeuksellisen fiksut suomityöläiset sairastuvat työelämän epäoikeudenmukaisuudesta ja ankeudesta.

Sopivasti saimme tästä mainion todisteen, kun paljastui, että AKT –Räty on kurmuuttanut puulaakinsa viestintäpäällikkö Hilkka Ahdetta. Tai siltä se ainakin julkisuudessa näyttää. Kukaan ulkopuolinen ei tosin tiedä, mikä totuus siellä taustalla piilee. Loogisin selitys olisi tietysti, että näillä kahdella apinalla olisi ollut seksisuhde ja se olisi jostain syystä karahtanut kiville. Voimme säännöllisin väliajoin lukea, kuinka tähtönen toisensa perään haukkuu mediassa entisen siippansa seksi- ja kaikki muutkin taidottomuudet sekä pienuudet. Kuvio menee äärimmäisen harvoin toisin päin. Ei tule muita mieleen kuin epähenkilö Jussi Parviainen.

Räty ei siis voi paljastaa mahdollista uhriuttaan, koska mies ei vaan voi tehdä niin. Feministit ovat innolla purkamassa kaiken maailman keksimiään ”roolimalleja”, mutta uhrin roolista he pitävät kiinni kynsin hampain.

En malta olla kommentoimatta Sampsa Katajan viinankäyttöäkään. Kataja puhui humalassa eduskunnan täysistunnossa joulukuussa. Jostakin syystä media kiinnostui asiasta vasta reilun kahden kuukauden kuluttua eikä siitä revitty läheskään samanlaisia otsikoita kuin Teuvo Hakkaraisen ravintolabileistä. Niistä media sai tiedon lähes reaaliaikaisesti. Kumma, ettei suoraa videota nettisivuilla näytetty. Ehkä sekin pian koetaan. Myös kansanedustajissa on siis kahden kerroksen väkeä. Ei viinankäyttö eduskunnassa edes näihin kahteen tapaukseen rajoitu. Olisiko syytä laittaa eduskuntatalon kaikkiin oviin alkolukot, sillä onhan humalassa tehtävä lainsäädäntä sentään aivan eri luokkaa oleva rikos kuin satunnainen autolla kurvailu.

Missä ovat nyt ne presidentit, jotka huusivat nollatoleranssia eduskunnan tisssikatseisiin ja rasvaisiin vitseihin? Onko huumori viinaa vaarallisempaa? Ehkä se on, sillä meillä tuntuu olevan meneillään buumi, joka esittelee alkoholistit sankareina. Julkkis toisensa perään kehuu, kuinka on ollut viinan orja. Kirjoitetaan kirjoja, media haastattelee ja ihannoi. Taiteilijoiden ja toimittajien viinankäytöstä ei meteliä synny, se kuuluu ikään kuin asiaan. Viimeksi sankareiksi on nostettu feministitoimittaja Päivi Istalan juominen ja Herra Ylpön ”välivuosi” 2011, jota hän itse ylpeänä luonnehtii seuraavasti: Tuli juopoteltua liikaa ja muutenkin koko vuosi oli hirveän ankeaa ja ahdistavaa. MUTTA. Siitä syntyi kuitenkin levy, josta voi olla ylpeä.

Hiemanko tällainen hehkutus nyppii sellaisia, jotka ovat koko ikänsä viinatta selvinneet. Kukkahattutädit selittävät, että alkoholiin sorrutaan, koska ystävät painostavat juomattomia kavereitaan. Melko heikko luonne pitää olla, jos sen vuoksi korkkia pitää ruveta auki ruuvailemaan. Itse en muista kenenkään kommentoineen kielteisesti sitä, että olen nauttinut seurassa vain alkoholittomia juomia – oman tyhmyytensähän siinä olisivat vain paljastaneet.

Rotuerottelun perintö

Dokumenttiprojekti esitti pari viikkoa sitten järisyttävän hyvän ohjelman USA:n piilotetusta kastilaitoksesta. Amerikansuomalainen ohjaaja Joe Davidowin dokumentti Rotuerottelun perintö kertoi enemmänkin ihmislajista, ei vain amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Mutta miksi näin tärkeä ohjelma oli Areenassa vain viikon ajan? Yli kymmenentuhatta apinaa ehti sen silti nähdä, mikä kertoo, ettei rahvas aivan tyhmää ole. Pelkästään sinä aikana, kun itse ohjelmaa katselin, sata muutakin apinaa oli klikkautunut istuntoon.

Dokumentti on tärkeä myös suomalaisen politiikan analysoinnissa, samoja apinoitahan tässä ollaan niin amerikkalaisten kuin intialaistenkin kanssa. Ketkä ovat Suomen mustia ja miksi sixpack-hallitus suunnittelee aloittavansa leikkaukset kotihoidontuesta? Ennen kuin paneudumme tähän, haluan referoida dokumentin sisältöä niille, jotka jäivät siitä paitsi.

Afroamerikkalaisia on USA:n väestöstä noin kymmenen prosenttia, mutta vangeista heitä on puolet. ”Nuoret vähätuloiset mustat miehet ovat poliittisten linjanvetojen uhreja”. Huumeiden valvonta on keskitetty vähätuloisimmille asuinalueille. New Yorkin osavaltion vankien määrä nousi 15 vuodessa kymmenestätuhannesta 65 000 vankiin. Keskiluokkaa ja yläluokkaa ei valvota samalla tavalla, vaikka siellä käytetään huumeita vähintään yhtä paljon kuin värillisten keskuudessa (näkeehän sen kaiken maailman tähtösistä, jotka yksi toisensa jälkeen paljastuvat huumeriippuvaisiksi). Vuonna 1997 NY:ssa tuomituista huumerikollisista 94,2 prosenttia oli mustia tai latinoja. Tilastojen mukaan huonotuloisella mustalla miehellä on 80 prosentin todennäköisyys joutua huumeratsiaan vuoden aikana, mutta 95 prosentissa tapauksista poliisi ei löydä mitään. Musta mies joutuu vankilaan kahdeksan kertaa valkoista todennäköisemmin. Joka kolmas afroamerikkalainen mies joutuu elämänsä aikana putkaan tai vankilaan.

Vielä 50 -luvulla Amerikassa elettiin rotuerottelun aikaa. Mustat saivat äänioikeuden vasta 1965.

Ohjelmasta nousi esille yksi naaras, lakitieteen tohtori Michelle Alexander. Onko hän uusi Martin Luther King? Erittäin viehättävä, ellei suorastaan hot!, mutta samalla asiansa osaava loistava puhuja ja kirjoittanut kirjan The New Jim Crow: Mass Incarceration in the Age of Colorblindness. ”Viime vuosikymmeninä USA:ssa on syntynyt uusi kastijärjestelmä. Järjestelmän kohteena ovat köyhät värilliset. Afroamerikkalaisista on nyt enemmän rikosjärjestelmässä (joko vankilassa tai ehdonalaisessa) kuin orjina 1850 -luvulla. Mustien naisten enemmistö on naimattomia, myös 70 prosenttia koulutetuista mustista naisista. Se johtuu siitä, että suuri osa mustista miehistä on vankiloissa. Tällä on valtavat sosiaaliset ja psykologiset vaikutukset koko yhteisöön. Jos on leimattu rikolliseksi, henkilöltä voidaan evätä työpaikka, asunto, sosiaaliedut ja koulutus. Joissakin kaupungeissa nämä syrjintämuodot koskevat suurinta osaa afroamerikkalaisista. Joka kahdeksas musta mies on väliaikaisesti tai kokonaan ilman kansalaisoikeuksia. Ei ole väliä, onko rikoksesta viikko vai 30 vuotta. Jos on huumerikostuomio, ei voi ikinä saada valtion tukemia ruokaseteleitä”.

”Järjestelmä on suunniteltu palauttamaan ihmiset takaisin vankilaan ja niin käykin 70 prosentissa tapauksista. Lähes 80 prosenttia huumepidätysten kasvusta 90-luvulla tuli marihuanan hallussapidosta. Aine on yhtä yleinen ellei yleisempikin valkoisen keskiluokan keskuudessa ja yliopistokampuksilla, mutta huumesotaa käydään lähes yksinomaan koyhien värillisten alueilla. Tutkimukset osoittavat, etteivät värilliset syyllisty huumeiden käyttöön tai myyntiin sen todennäköisemmin kuin valkoisetkaan. Crackia pidetään mustien ja kokaiinia valkoisten huumeena. Oikeastaan crack on leivinjauheella sekä vedellä jatkettua kokaiinia ja siis halvempaa kuin alkuperäinen aine. Jo 1980 -luvulla valkoiset käyttivät crackia mustia enemmän, mutta poliikan ja median kielessä crackin käyttäjät olivat pelkästään mustia. Siksi crackistä rangaistaan paljon ankarammin kuin kokaiinista. Kokaiinia pitää olla hallussa sata kertaa enemmän saman tuomion saamiseen. Vajaassa 30 vuodessa vankien määrä on kasvanut 300 000:sta lähes 2,5 miljoonaan. Se on maailmanennätys väestömäärään ja etnisiin vähemmistöihin suhteutettuna – ei edes Etelä-Afrikka päässyt moiseen lukuun pahimpina apartheid -aikoinaan. USA:ssa on 2,3 miljoonaa vankia ja ehdonalaisessa on 5,1 miljoonaa lisää. Rikosrekisteri on kymmenillä miljoonilla, tilastoja ei ole. Huumepidätykset ovat kasvaneet 70-luvulta yli 1000 prosenttia”.

Oikeusjärjestelmää on käytetty USA:ssa estämään mustien täyttä ja tasa-arvoista kansalaisuutta. Äänioikeutta ei voi käyttää vankilassa eikä ehdonalaisessa ja joskus äänioikeus voidaan viedä lopullisesti. Vuonna 2000 joissakin osavaltioissa jopa kolmasosalla afroamerikkalaisista miehistä ei ollut äänioikeutta. Kolmannen kerran sääntö tarkoittaa, että jos kyseessä on kolmas tai joissain osavaltioissa toinen tuomio, se muuttuu automaattisesti elinkautiseksi. Kolmesta pizzapalan varastamisesta voi siis saada 25 vuoden tuomion… Washington DC:ssä virallinen tuomio on 777 vuotta, 77 kuukautta ja 7 päivää!

Värilliset olivat järjestäytynein ryhmä ammattiyhdistysliikkeessä. Kun työpaikat siirrettiin halvempiin maihin, mustilta vietiin työpaikat. Kukoistavat mustan työväenluokan yhteisöt muuttuivat 80 -luvulle tultaessa autiomaiksi. Samaan aikaan hallitus leikkasi palveluita ja tukimuotoja. Huumeiden käyttö lisääntyi merkittävästi ja naisetkin alkoivat niitä käyttää. Koulutus ja terveydenhuolto rappeutuivat. Köyhiltä alueilta vedettiin investoinnit pois. Myös yhä suurempi osa köyhistä valkoisista kuuluu tähän kansalaisoikeudettomaan luokkaan. On syntynyt vankilateollisuus, joka vaikuttaa paitsi sijaintialueidensa talouteen myös politiikkaan. Vankilat rakennetaan valkoisille republikaanialueille, joille syntyy työpaikkoja ja vankiväestö nostaa alueen asukaslukua. Näin republikaanit saavat lisää edustajia osavaltion senaattiin. Kerrassaan Hienoa Demokratiaa!

Liittovaltio maksaa kaupunkien ja osavaltioiden poliisille rahaa jokaisesta pidätyksestä. Kun huumepidätykset kasvavat kymmenkertaiseksi, liittovaltion tuki kasvaa kymmenkertaiseksi. Ratsioita on helpoin tehdä värillisten yhteisöissä, joissa se on mahdollista ilman poliittisia seuraamuksia. Poliisilaitokset voivat pitää itsellään 80 prosenttia huumepidätysten mukana takavarikoidusta omaisuudesta, vaikkei pidätys edes johtaisi tuomioon – esimerkiksi auto pienestä määrästä marihuanaa hanskalokerossa. 1988-1992 välillä poliisilaitokset saivat näin 800 miljoonan dollarin potin.

Julkisissa kouluissa ei ole rikkaiden lapsia. Koulut ovat vähemmistöille, jotka ovat yleensä köyhiä, joiden kyykytys on järjestelmän tarkoitus. Aivan kuin he haluaisivat, että tapamme itsemme. Se sattuu, musta mies sanoo. Tämä on nykyajan rotuerottelua, toinen kertaa. Ikään kuin osa väestöstä hävitettäisiin näkymättömiin. Nuoret miehet eivät käytä ehkäisyä, koska tietävät, etteivät elä 21 -vuotiaiksi. He haluavat, että heistä jää edes jokin muisto elämään… Tässä kaupungissa (Washington DC) on aivan normaalia, että joku musta poika kuolee. Kukaan meistä ei löydä mustille vankilataustaisille miehille laillista työpaikkaa.

Oikeasti tässä on kysymys puoluepolitiikasta eli ahneudesta valtaan. Tämän näytelmän alttarille uhrataan köyhät miehet.

Hyvinvoiva kastilaitos

Intiassa on neljä kastia. Siellä ollaan rehellisiä. Meillä on sama jako, mutta siitä ei saa puhua. Kumpi järjestelmä mahtaa olla avoimempi? Venäläiset uskaltavat lähteä massoittain kaduille mieltään osoittamaan, mutta suomalaiset apinat kyhjöttävät alistuneina uuninpankolla kynsiään pureksimassa. Kummassa maassa mahtaa olla toimivampi demokratia?

Persutko ovat niitä Suomen värillisiä, joita eliitti median avustuksella moukaroi, haluaa ottaa niiltä kansalaisoikeudet ja leimata vihollisiksi, rikollisiksi ja epäilyttäviksi impivaaralaisiksi? Syrjäytetyt ovat USA:ssa värillisiä miehiä, Suomessa he ovat valkoisia heteromiehiä, VHM. Ei auttanut sekään, että ne yrittivät viime keväänä äänestää. Kuntauudistuksella demokratiaa vähennetään entisestään ja idänapinoiden asuinalueista tehdään autiomaata. Jos haluaa elää pidempään, on muutettava länteen – niin Helsingissä, Suomessa, Euroopassa kuin Telluksellakin. Myös Suomessa on rakenteellista rasismia.

Rasismidokkari on Suomenkin tie. Kaikkialla apinoita kohdellaan huonosti, niin Pohjois-Koreassa, Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Erona on vain se, kuinka hyvin mikin yhteisö osaa huonon kohtelun peittää ja selittää pois. Tässä katsannossa Pohjois-Korean tapa on Yhdysvaltoja rehellisempi. Se ei sentään riehu maailmalla ihmisoikeuksien kanssa, vaikka oma pesä haisee. Ei Yhdysvaltojen todellinen motiivi ole ihmisoikeudet tai demokratia, vaan raha. Äärimmäisen yksinkertaista.

Eriarvoisuus lisääntyy vauhdilla meilläkin. Kouluja valikoidaan, terveyspalveluja valikoidaan, asuinalueita valikoidaan, bilepaikkoja valikoidaan. Ja valikoijat ovat niitä hyväosaisia, joilla on siihen varaa. Tämähän on toki vain pelkkää eläimellistä käyttäytymistä, mutta ihmisiltä voisi odottaa jotain muuta – vai voiko sittenkään? Seurustelukumppaneita on iät ajat valikoitu sosiaalisen statuksen perusteella. Kohta valikoidaan myös maanpuolustusta. Tutkimukset kertovat, että yleisen asevelvollisuuden arvostus vähenee samaa tahtia koulutustason ja yhteiskunnallisen aseman nousun myötä. Kohta eliitin lapsoset lopettavat armeijan käymisen kokonaan ja olemme taas siellä Kustaa III ajoissa, jolloin ruotuväkijoukot koottiin maaseudun raatajista ja ruotsinkielinen eliitti istui neniään puuteroimassa. Kehitys kehittyy?

Miksi aina köyhiltä leikataan? Juuri samasta syystä kuin miksi Hakkaraisen juomista paheksutaan sata kertaa Katajan juomista enemmän. Siis aivan samasta syystä, miksi USA:ssa crackin mustia käyttäjiä rangaistaan sata kertaa pienemmistä rikoksista kuin valkoisia kokainisteja. Jo vauvat tietävät, että kauniit ja rohkeat perivät maan. Se nyt vaan on biologiaa. Ei kai kannattaisi menettää yöuniaan päivänselvän asian vuoksi.

Pieni esimerkki kastilaitoksen hyvinvoinnista. Matkapuhelinoperaattorit jakavat kansaa ainakin kahden kerroksen väkeen. Joillekin annetaan liittymä, joka toimii poikkeutilanteissakin. Suuret asiakkaat tuovat taloon rahaa ja heille järjestetään erikoispalveluja, sanoo asiantuntija, joka ei uskalla esiintyä nimellään. Tällaiset ohituskaistat ovat kuulema olleet käytössä jo pitkään. No miksei tässäkin, ovathan ne aina olleet todellisuutta ravintolajonoissakin.

Rikkaat tuskin edes tietävät, mikä Kela on. Köyhien on siellä pakko asioida hengissä pysyäkseen. Ei eliitin koskaan tarvitse miettiä, onko minulla nyt vara soittaa jonnekin. Köyhien pitää sekin puntaroida. Kelan internetsivujen tilasto vuodelta 2011 paljastaa, että yksittäisistä sivuista ylivoimaisesti eniten vierailtiin puhelujen hinnoista kertovalla sivulla.

Puhujan muodollisella asemalla on merkitystä. Mitä korkeammalla hierarkiassa apina on, sitä paremmin häntä kuunnellaan riippumatta ajatustensa hyvyydestä. Suurimman ja painokkaimman huomion tuntuvat nyt saavan solidaarisuuden vastustajat. Kokoomus asettui heti poikkiteloin, Veronmaksajain keskusliitto samoin. Mistä tämä yhdistys muuten sa rahansa? Miksi se ärähtää vasta kun eliitin edut ovat uhanalaisia? Ehkä tarvitsisimme järjestön, joka puolustaisi veroja. Ilman veroja kun emme olisi ihmisiä. Emme olisi edes eläimiä, sillä moraali on peruseläimellisyyttä ja tuloerojen holtiton kasvu on kaikkea muuta kuin moraalista toimintaa.

Veronmaksajien perustelu on se tavallinen: rikkaiden veroista kertyy vain kikkareita. Kummallinen väite. Tällä perusteella voitaisiin luopua kaikista veroista, sillä ei mikään tarpeeksi pieniin palasteltu yksikkö mitään pelasta. Veronmaksajien keskusliitto ei näytä ymmärtävän, että kysymys on yhteiskuntarauhasta ja -innostuksesta. Kun apinat tuntevat olevansa kaikki samassa veneessä, ne tekevät innolla mahdottomia. Talvisota on jo kulunut esimerkki, mutta menköön.

Veronmaksajatko eivät halua motivoida lauman vähäosaisia? He eivät ymmärrä, että oikeudenmukaisuuden tunne on se salainen voima, joka pitää lauman hengissä. Samalla he paljastavat logiikkansa onttouden. Samalla kun he väittävät eliitin verojen olevan pisara meressä, se sama pisara kuitenkin pelastaisi Suomen talouden, jos eliitti vain saisi käyttää sen omaan kulutukseensa…

Hjallis Harkimo (kok) luonnehti tuloerojen ongelmaa näin: Yhdysvalloissa kyllä, mutta ei Suomessa, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Hjallis ei taida lukea lehtiä. Muutama päivä aiemmin uutisoitiin, että Björn Wahlroosin poika on ollut sieppaussuunnitelmien kohteena. Harkimo, toisin kuin uusi presidenttimme, ei näytä ymmärtävän, että eliitin etuna olisi pitää tuloerot kohtuullisena oman turvallisuutensa vuoksi. Vai haluaako Harkimo meillekin sähköaidat talojen ympärille? Turvallisuuskonsultti Tommi Nyströmin mukaanvarakkaat suomalaisapinat ovat aiempaa suuremmassa vaarassa joutua siepatuiksi. Vaikka lausunnossa olisi puolet oman bisneksen mainostusta, silti taustalta löytyy todellinen huoli.

Miksi eliitti pistää päänsä pensaaseen? Siksi, etteivät he ole muita apinoita kummempia. Mutta miksi Timo Soinin sanomiset eivät vieläkään ole yhtä painavia kuin esimerkiksi pääministerin, vaikka Soini on ollut useammassa asiassa oikeassa kuin Katainen? Yksinkertaisesti siksi, että Katainen on hierarkiassa korkeammalla. Ei siinä osaamista tarvita sen enempää kuin oikeillakaan simpansseilla, pelkkä pullistelu riittää.

Se miksi johtaja saa halutessaan laumansa kannattamaan EU:hun tai vaikka Natoon liittymistä, on sekin vain pelkkää biologiaa. Sama mekanismi vaikuttaa meihin mainonnassa ja melkein kaikessa muussakin hypetyksessä, on se sitten vaikka karppaamista. On nimittäin ilmennyt, että auktoriteetin seuraaminen riippuu aivojen harmaan aineen tilavuudesta. Mitä enemmän harmaata ainetta, sitä nöyremmin yksilö seuraa mielipidevaikuttajaa. Yksilöiden välillä on tietysti eroja, sillä aivotkin ovat erilaisia. Isoaivokuori on harmaata ainetta ja isoaivojen kuorikerroksen poimuttuminen on ollut ratkaisevaa aivokapasiteettimme lisääntymiselle. Harmaa aine siis tekee meistä ihmisen. Voidaanko siis sanoa, että mitä enemmän johdateltavissa henkilö on, sitä parempi ihminen hän on? Odottaako jossain tulevaisuudessa paratiisi, jossa puolueita ei tarvita, kun kaikki ovat tarpeeksi pitkälle kehittyneitä ja kaikesta samaa mieltä?

Nyt siis selvisi sekin, mistä ne ärsyttävät lausahdukset pysy kanavalla! tai tekstit katso kuva! ovat mediaan pesiytyneet. Tottelemme, kun käsketään. Tai ainakin suurin osa tottelee.

Taloustieteen ihmiskäsitys

Professorit ovat korkea-arvoisia apinoita. Siksi naisliike haluaa kaikki professorinvirat itselleen. Kaksi esimerkkiä professoritason ajattelusta. Teollisuustalouden professori Paul Lillrank vetoaa moderniin käyttäytymistaloustieteeseen (siis siihen, joka aiheuttaa finanssikriisin toisensa perään) ja porvarillisiin arvoihin. Hänen mukaansa köyhyys on luonnon alkutila, köyhyys on kuin pimeys. Pimeys on sitä kun ei ole valoa. Köyhyys johtuu siitä, ettei ole mitään. Jos sä et tee mitään, sä olet köyhä. Jos sä olet rikas, sä olet tehnyt jotain. Köyhyydessä on kyse henkisten ominaisuuksien puutteesta.

Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen puolestaan vaati maisteriveroa Hesarin mielenpidekirjoituksessaan. Näinkin ufo ajatus herätti median kutsumaan hänet radioon ilosanomaansa jakamaan. Kanniaisen mukaan yliopisto-opiskelun 60 000 euron kustannus/apina on tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Hänen sloganinsa kysyy, haluatko maksaa naapurisi pojan opinnot. Kanniainen siis kylvää kateutta varonmaksajien keskuuteen. Yhtä hyvin voisi kysyä, haluatko maksaa naapurisi sairastumisen. Kanniainen selittää, etteivät köyhät pääse opiskelemaan, koska ovat rikkaita tyhmempiä. Olisiko tämä jo rasismia? Ainakin se on tyhmyyttä. Silti tällaiset nollapuheet pääsevät median keskiöön, jos lausuja tulee kastijärjestelmän huipulta. Tärkeintä ei ole ajatuksen sisältö, vaan lausujan hierarkinen asema. Eläimellisyys meissä toimii taas mallikkaasti.

Voisiko näiden kahden esimerkin perusteella tehdä johtopäätöksen, että pahimmanlaatuinen yhteiskunnallinen osaamattomuus sikiää taloustieteiden piiristä?

Myös Björn Wahlroos on taloustieteilijä. Kuinka sattuikaan. Myös hänen sanomansa päätyy median palstoille – paitsi yksi asia, jossa Wahlroos on jopa oikeassa. Hän on aikaisemmin esittänyt kansalaispakkaan siirtymistä. Se ratkaisisi lähes kaikki yhteiskunnalliset ongelmat, mutta silti (vai siksi?) aiheesta ei synny vakavaa keskustelua. Viimeisin Wahlroosin mediapläjäys on hänen Hesarin haastattelussa kuukausi sitten paljastunut ihmiskäsityksensä. Sen hän on omaksunut Alexander Hamiltonilta, joka oli taloustieteilijä (!) ja Yhdysvaltojen ensimmäinen rahaministeri 1700 -luvun (!) lopulla. Hamiltonin ja Wahlroosin mielestä ihminen on luonteeltaan omaa etuaan ajatteleva. Se on jokaisen organismin perusominaisuus vuosituhannen saatossa.

Kaikella kunnioituksella 1700 -lukua kohtaan, mutta on tietämyksemme eläinten käyttäytymisestä sen jälkeen lisääntynyt radikaalisti. Geenin itsekkyys on totta, mutta ilmiö koskee lähinnä lajeja tai laumoja, joiden välillä käydään raadollisempaa sotaa kuin lajien tai laumojen sisällä. Sukulaisgeenit halutaan pitää hengissä. Sattuipa hauskasti tähän liittyvä uutinen Kibalen sademetsästä, joka sattuu olemaan myös avattareni kotimetsä. Siellä simpanssit ovat metsästäneet ruostegueretsa -apinat sukupuuton partaalle. 33 vuodessa gueretsojen määrä on pudonnut kymmenesosaan entisestä. Lisäksi simpanssilaumat sotivat keskenään.

Tietysti Wahlroos sai opetusta ihmislajin käyttäytymisessä. Media nykäisi esille Science -julkaisussa sopivasti ilmestyneen tutkimuksen, jossa verrattiin kapusiiniapinoita, simpansseja ja 3-4 -vuotiaita lapsia. Tulokseksi saatiin, että ihmislajin kasaantuvan ja laajenevan kulttuurin takana on kyky oppia ja jakaa kokemuksia. Ei siinä nyt suoranaisesti Wahlroosin mainostamaa itsekkyyttä selvitetty, joten media innostui hieman liikaa. Epäitsekkyydestä on tarpeeksi aiempaakin tietoa ja se kertoo, että yhteistyö ja epäitsekkyys ovat leimallisia piirteitä lähes koko eläinkunnassa. Ne eivät ole vain apinoiden tai delfiinien ominaisuuksia, myös vaikkapa rotat ja hyönteiset käyttäytyvät ritarillisesti ja altruistisesti. Kenttäsirkkojen urokset muun muassa asettuvat itse vaaralle alttiiksi pelastaakseen naaraan. Miten tämä nyt eroaa siitä, että haaksirikkoisesta aluksesta pelastetaan ensin naiset?

Altruismi on siis geeneissä, emme ole edes siinä ainutlaatuisia olentoja. Ja koska meillä ei ole vapaata tahtoa, vaan toisten auttaminen riippuu sukulaisuutta suosivasta geneeneettisestä perinnöstä, maapallo pullistelee epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä ja ”rasismia”. Vapaan tahdon omaava laji olisi ratkaissut moiset ongelmat jo aikoja sitten. Pystymme todennäköisyyksien maailmassa eli yhteisötasolla vain sentasoiseen altruismiin, minkä geenimme sallivat.

Onko eliitillä halipula, voisi kysyä. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että halihormoni oksitosiini lisää sosiaalisuutta, anteliaisuutta ja hyvänteväisyyttä. Eikä tässä vielä kaikki. Tämä pätee yhtä hyvin ihmisillä, makakeilla kuin preeriamyyrilläkin.

Tuloerot tappaa, haittaakse?

Jälleen joudumme turvautumaan biologeihin; mahtaisiko löytyä yksi yhteinen tekijä, joka vaikuttaa yhteiskunnan terveyteen ja kokonaishyvinvointiin – elinajanodotteeseen, rikollisuuteen, riippuvuuksiin, liikalihavuuteen, imeväiskuolleisuuteen, aivohalvauksiin, sydäntauteihin, diabetekseen, moniin infektiotauteihin ja syöpiin, mutta myös tieteellisiin saavutuksiin, onnellisuuteen ja vaurauteen. Tuntuu uskomattomalta, mutta sellainen yksi tekijä löytyy. Monen uusliberalistin ja eliitin ikäväksi tämä tekijä on taloudellinen eriarvoisuus.

Keskuudessamme elää joukko apinoita, jotka luulevat tuloerojen kasvun olevan hyväksi koko laumalle. Se on yhtä naurettava uskomus kuin se, että lapsen sukupuoli määräytyy sen mukaan, millaisia leluja vanhemmat heille antavat. Tai yhtä naurettava kuin uskomus, että lasten joka-aamuinen kiikuttaminen laitoshoitoon korvaisi äidin sylin. Molempien harhaluulojen taustalla vaikuttavat omat ”tieteenhaaransa”, jotka on luotu taustajoukkojensa itsekkäiden valtapyrkimysten oikeuttamiseksi. Taloustieteet ja naistutkimus ovat molemmat pelkkiä kulisseja, joilla ei ole mitään tekemistä oikean tieteenharjoittamisen kanssa. Hieman ihmettelen, miksi tiedeyhteisö ylipäätään sallii tällaisen maineensa rapauttamisen.

Aloittaisimmeko paviaaneista? Biologi Robert Sapolsky on vähintään yhtä erikoisen näköinen persoona kuin Esko Valtaoja. Hän on tutkinut Kenian luonnossa eläviä paviaaneja neljännesvuosisadan ajan ja erikoistunut muun muassa (urosten) stressitasoihin. Hän sanoo, että ihmisen keksittyä eriarvoisuuden ja sosiekonomisen aseman, lajimme altistui kädellisten maailmassa ennennäkemättömän hierarkian koekaniiniksi.

Eriarvoisuus aiheuttaa stressiä niin paviaaneilla kuin ihmiselläkin ja varmaan kaikilla sosiaalisilla eläimillä. Paviaaneilla sosiaalinen hierarkia aiheuttaa stressihormonitasojen kroonisen kohoamisen alempikastisilla yksilöillä. Stressitason nousu johtuu ennen kaikkea yhteisön sosiaalisten suhteiden eriarvoisuudesta. Pitkäaikainen stressi aiheuttaa niin paviaaneilla kuin ihmisilläkin altistumisen melkein kaikkiin mahdollisiin henkisiin tai fyysisiin sairauksiin. Uusliberalistit selittävät mielellään, että köyhien varhainen kuoleminen johtuu näiden huonoista elämäntavoista. Mutta paviaanit eivät polta tupakkaa, kittaa viinaa tai käy McDonald’seissa.

Lääketieteen professori Michael Marmot on tutkinut Lontoon Cityn valkokaulusyhteisöä, jossa vähäosaiset eivät suinkaan olleet köyhiä tai työttömiä, mutta silti sillä vallitsi hierarkia, joka johti kolminkertaiseen eroon ylimmän ja alimman kastin kuolleisuudessa. Sieltä löytyi myös portaittainen suhde sosiekonomisen aseman ja terveyden välillä. Erot olivat vielä suurempia kuin paviaanien keskuudessa.

Valtioiden välisiä tuloeroja tutkineet ovat todenneet, että mitä suurempi ero rikkaimpien ja köyhimpien välillä vallitsee, sitä huonommin yhteisö voi. Taloudellisella eriarvoisuudella on huomattavasti yleistä tulotasoa suurempi vaikutus lauman terveyteen kaikkien kastien, myös eliitin, keskuudessa. Bruttokansantuotteen suuruus ei takaa apinoiden hyvinvointia. Rikkaimmat maat eivät ole hyvinvoivimpia, vaan ne, joissa hyvää on jaettu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Kansainvälisessä vertailussa Pohjoismaat ja Suomi pärjäävät vielä hyvin. Esimerkiksi Suomessa rikkaimpien ja köyhimpien kuolleisuudessa on vain kaksinkertainen ero, kun se lontoolaistutkimuksessa oli kolminkertainen.

Suomalaiskapitalistit puolustelevatkin eroja sillä, että meillä homma on hyvin muihin laumoihin verrattuna ja tuloeroja voidaan huoletta kasvattaa. Mutta jokainen euro, joka näitä tuloeroja lisää, edistää eriarvoisuutta, yhteiskunnallista stressiä, pahoinvointia ja kuolleisuutta. Sekö on hyväksyttävä hinta eliitin ahneudelle? Eikö kaksinkertainen kuolleisuus ole sekin jo liian suuri, jos olemme olevinamme jotain muuta kuin paviaaneja?

Hallitus haluaa ajaa meidät Yhdysvaltojen tielle. Siellä maailmansodan ja Ronald Reaganin presidenttiyden välisestä ansiotason noususta ”vain” 35 prosenttia solahti rikkaimman kymmenyksen taskuihin. Mutta mitä onkaan tapahtunut sen jälkeen? Rikkain kymmenesosa laumasta on haalinut itselleen 96 prosenttia ansiotason noususta. Oikeudenmukaista? Järkevää?

Tietysti johtajatkin kokevat stressiä. Timo Räty on myös tästä oiva esimerkki. Paviaaneilla alfaurosten on todettu olevan yhtä stressaantuneita kuin lauman alimman kastin jäsenten. Paviaanilauman vähiten stressaantuneita ovat itse asiassa beetaurokset. Mielenkiintoista kyllä, Sapolsky löysi yhden lauman, jossa arvoasema ei näyttänyt vaikuttavan stressitasoihin ja terveyteen. Tämän lauman ilkeimmät johtajaurokset olivat ahmineet pilaantunutta lihaa ja kuolleet. Tilalle olivat päässeet lempeämmät yksilöt ja sen seurauksena kiusaaminen oli laumassa vähentynyt.

Voisiko tämä toimia ihmislajillakin? Onhan ihmisjohtajiakin silloin tällöin kuollut kesken valtakautensa, mutta ei kai missään tarpeeksi suuressa määrin yhdellä kertaa. Toisaalta laumamme ovat kasvaneet niin suuriksi, että ilkimyksiä riittää joka lähtöön. Mitä suurempi lauma (tai kunta), sitä pahempi kiusaamistilanne. Muistutetaan nyt, että aivomme ovat kehittyneet hallitsemaan noin 100-150 yksilön laumassa vallitsevia sosiaalisia suhteita. Sellaisessa yhteisössä paviaanimekanismi voisi toimiakin ja sellaisessa tuloerojen räjähtäminen silmille olisi muutenkin epätodennäköistä.

Päi´vää sanoi bussikuski

En ole pystynyt keksimään järkevää selitystä sille, että eliittiä pitää motivoida työntekoon porkkanoilla, mutta rahvaalle tarjotaan aina pelkkää kepitystä. Samanlaiset apinanaivot molemmissa kasteissa kuitenkin kyyhöttävät. Malliesimerkin tästä kummallisuudesta tarjoilee Finnair -sotku. Samaan aikaan, kun henkilöstö suostui talkoisiin ja salli leikata palkoistaan yli 12 miljoonaa euroa, summasta siirrettiin saman tien kolme miljoonaa euroa johtajien bonuksiin – jotta nämä jaksaisivat tehdä Finnairilla töitä! Ei moista idiotismia voi pieni apina ymmärtää. Tällaiset johtajat pitäisi panna kuuraamaan vessanpönttöjä. Kyllä tästä korkeakoulutettujen paratiisista riittäisi yllin kyllin osaavia apinoita tekemään moiset pomoduunit – joiden vaativuutta vahvasti ylihypetetään.

Säälittävää on sekin, ettei Finnairin suurin omistaja valtio ja silloinen vastuuministeri Jyri Häkämies muka tiennyt asiasta mitään! Seuraajansa Heidi Hautala puolestaan siunasi Finnairin ja Ilmarisen lehmänkaupat sillä perusteella, että yhtiö on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Silti persaukisella firmalla on vara rakentaa itselleen uusi hulppea 72 000 neliömetrin pääkonttori. Ja mikä mielenkiintoisinta, sen rakennuttaa Ilmarinen ja rakentaa SRV Yhtiöt Oyj – jonka toimitusjohtaja sattuu olemaan Finnairin entinen toimitusjohtaja Jukka Hienonen. Rakennusurakka annettiin hänelle ilman kilpailutusta. SRV kehui viime kesänä, että rakennushanke on Ilmarisen, Finnairin ja SRV:n yhteinen kestävän kehityksen kohde. Joko oksettaa?

Kansa ja Tarja Halonen vaativat Timo Rädyn eroa, mutta ovat väärässä kuten aina. Jos Hilkka Ahde olisikin Heikki Aapa, ketään ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta miksi Finnair-gate jää AKT:n varjoon, vaikka tapausten törkeydet edustavat aivan eri mittakaavaa? Jos jonkun pitäisi erota, niin Mika Vehviläisen ja Harri Sailaksen. Missä piilottelevat ne poliitikot, jotka voisivat potkut junailla? Ehkä olisi uuden presidentin aika kirjoittaa myllykirje?

Mutta niin, eihän tämä eroa mitenkään suuresta maailmasta. USA:kin pumppasi pankeille ”hädän” hetkellä miljardeja kansan selkänahasta nyhdettyjä dollareita, joista suuri osa päätyi suoraan kyvyttömien pankkiireiden veroparatiisitileille. Nyt Barack Obama yrittää uikuttaa, että miljonäärien pitäisi luopua verovähennyksistään ja maksaa tuloistaan 30 prosenttia veroja eli edes sen, mikä heidän sihteereiltään otetaan. Republikaanit eli sikäläiset kokoomuslaiset syyttävät presidenttiä luokkasodan ja kateuden lietsonnasta sekä epäamerikkalaisuudesta…

Ei kukaan tarvitse yli 100 000 euroa vuodessa elääkseen hyvää elämää. Ainoa asia, jonka se mahdollistaa on holtiton tuhlaaminen ja kuluttaminen, mikä entisestään kiihdyttää maapallon elinkelpoisuuden heikentymistä. Bentleyn roudaaminen Malmöstä on yhtä turhanpäiväistä kuin irtokarkkipussin ostaminen Prismasta. Melko huonosti ovat asiat, jos apinat eivät ilman näitä pärjää.

Joku tietysti sanoo, että apina on vain kateellinen eliitille. Ei pidä paikkaansa. En ole kateellinen ylipäätään mistään – jos en sitten niille sinkkunaaraille, jotka pystyvät elämään luksuselämää, vaikkei heillä itsellään olisi lainkaan tuloja. Se on taito, johon harva mies pystyy. Kaikkien tuntema luksusesimerkki on tietysti tapaus Tukiainen, joka kiersi maapalloa ristiin rastiin kuudentuhannen euron vuosituloilla. Mutta ihana Kiira Korpi panee vielä paremmaksi. Vuonna 2010 hänen tulonsa olivat tasan nolla euroa. Muistamme ehkä myös 2000 euron Kike Elomaan, joka kertoi ottavansa ruokarahat yrityksestään…

Pitäisikö minunkin perustaa yritys? Ehkä perustamme kaikki yrityksen!

Kävinpä taas bussilla sairaalassa, tällä kertaa olkapäiden kalkkipunktiossa. Toimenpide on nimeään potilasystävällisempi, ei sitä huomannut lainkaan. Joskus verinäytteen ottokin nappaa ikävämmin. Menomatkalle sattui poikkeksellinen linjurikuski. Hän tervehti kaikkia sen verran äänekkäästi, ettei kukaan voinut olla sitä huomaamatta. Suurin osa matkustajista tervehti takaisin ja koko bussiin levisi iloinen tunnelma. Onnellisuus tarttuu, you know. Ulos mentäessä kiitokset raikuivat molempiin suuntiin. Positiivisen yllätyksen järjesti nuori varusmies – mutta yksi apina jätti vastaamatta kuskin tervehdykseen, vanhemmanpuoleinen naaras. Tyttösetkin näyttivät kauniimmilta. Mahtoiko se johtua positiivisesta ilmapiiristä vai joko ilmassa väreillyt kevään odotus teki tepposensa?

Kuljettaja on bussiyhteisön pomo, vaikkei hänelle siitä maksetakaan. Sama logiikka toimii kaikissa yhteisöissä. Lauma ja työyhteisö vastaa niin kuin pomo sinne huutaa. Jos työn tuottavuus on perseestä, ainoa syyllinen löytyy norsunluutornista. Jos kansa menettää innostuksensa yhteisen hyvän rakentamiseen, syyllinen löytyy kansakunnan kerman härskintyneisyysasteesta. Jos hallitus näyttää rahvaalle pelkkää keskisormea, ei voi odottaa mitään positiivista lopputulemaa.

Hallitustoilailuja

Ja siihen keskisormeen tuntuu nykyinen hallitus erikoistuneen. Avoimuus on kadonnut kokonaan, kun kaikki asiat julkistetaan valmiiksi päätettyinä. Kokoomus piiloutuu valtiovarainministeriön selän taakse ja kieltäytyy avaamasta tulollaan olevia leikkauksia. Lasten kotihoidontuesta nirhiminen sentään on vuotanut julkisuuteen. Tulevaisuudessa tukea ei saisi enää kolmivuotiaaksi asti. Vasemmiston ja vihreiden feministiseen ihanteeseen tietysti kuuluu, että kaikki lapset pakotetaan laitoshoitoon. Mutta että kokoomuskin on samaa mieltä.

Kreikka -sopimuksen sisältö salattiin ja sitä vilautetaan englanninkielisenä versiona kansanedustajille valvonnan alla. Pääministeri vetoaa siihen, että kreikkalaispankkien kanssa on tehty salaamissopimus ja suomalainen pitää aina sanansa. Voiko enää surkeampaa selitystä löytyä? Hallituksen nokkamies myöntää avoimesti, kuinka surkeita neuvottelijoita Suomen edustajat ovat, kun suostuvat pankkien painostukseen. Katsopa linkin kuvaa, niin ymmärrät, miksi sopimus salattiin.

Sopimuksen salaaminen on verrattavissa Patria -yhtiön toimintaan Sloveniassa. Yhtiö maksoi maan tavan mukaan lahjuksia saadakseen haluamansa. Suomen hallitus puolestaan salailee kreikkalaiseen tapaan asiakirjoja saadakseen haluamansa. Hauska puoli tässä on tietysti se, että vain Patrian johto istuu oikeudessa.

Nyt hallitus on päättänyt vähentää vaalipiirejä – Itä-Suomesta! Sille ei kelvannut edellisen vaalikauden aikana tehty kaikkien puolueiden yhteisesti valmistelma piirijako, vaan hallituspuolueiden puheenjohtajat värkkäsivät uuden ja mieluisamman. Se tietysti hyödyttää vain hallituspuolueita. Vihreille tämä malli tuntuu olevan ydinvoimaakin suurempi kynnyskysymys, ja miksei olisi, koska se suosii citypuolueiden vallan kasvua alueellisen tasa-arvon kustannuksella. Suuruudenhulluudessa taas keskitetään.

Se on tavallaan sisäänrakennettuna suuruuteen, että ongelmia tulee, kirjailija Hanna Nikkanen sanoo.

Kataisen katasrofihallitus romuttaa kaikkea muutakin edellisellä hallituskaudella sovittua. Silloisten ydinvoimapäätösten yhteydessä luvattiin toteuttaa taas yksi ”risupaketti”. Osa sitä oli pienpuun energiatuki. Viime syksynä se sitten pantiin naftaliiniin Metsäteollisuus ry:n ja hallituksen yhteisellä salajuonella.

Kuntauudistusksen ja varuskuntien jyrääminen ovat myös esimerkkejä avoimuuden puutteesta. Hallitus rakentaa norsunluutorniaan kiitettävän ahkerasti. Kuten olen tullut sanoneeksi, kunta-gatelle ei ole ensimmäistäkään todellista ja tutkittua perustetta. Jos sellaisia olisi, hallitus toki käyttäisi niitä hyväkseen. Nyt puhutaan vain uskomusten vakaalla rintaäänellä.

Ahvenanmaa on jätetty kuntauudistuksen ulkopuolelle. Sepä onkin mielenkiintoista, sillä saarilla asuu 28 000 apinaa kohtuullisen vaikeiden kulkuyhteyksien takana. Kuntia on 16, joissa siis on keskimäärin vajaat 1800 asukasta kuntaa kohti – pienimmässä Sottungan kunnassa on sata asukasta! Se pistää miettimään, varsinkin kun Ahvenanmaalla on Suomen alhaisimmat veroäyrit, parhaat palvelut ja ylivoimaisesti Suomen korkeimmat elinajanodotteet. Miksi Ahvenanmaalla pieni on kaunista, mutta Manner-Suomessa kirosana? Miten tällä yhtälöllä saadaan Suomen parhaat elinolot? Pitäisikö Suomesta tehdäkin ahvenanmaiden saaristo, siis jakaa nykyiset kunnat vielä pienemmiksi? Miksei tätä edes pohdita missään?

Eikö kuntaministerin olisi syytä mennä Ahvenanmaalle benchmarkkaamaan?

Kuntakokoa voitaisiin vaikka pienentää, jos terveyspalvelut hoidettaisiin esimerkiksi maakuntatasolla. Kuntakoon kasvattamisella ei millään ilveellä pystytä ratkaisemaan terveydenhuollon ongelmia. On laskettu, että Kainuun mallin laajentaminen koko Suomeen säästäisi miljardi euroa vuodessa. Hallitukselta sen sijaan ei löydy minkäänlaisia lukuja omalle missiolleen.

Ja entäpä sitten puolustusvoimien ohjushankinnat? Ajankohta ei ainakaan voisi olla huonompi. Päätöksenteon pimeyttä perusteltiin amerikkalaistarjouksen umpeutumisella. Voiko enää surkeampaa selitystä löytyä? Jokainen viisikymppinen apina on jo oppimut, että aina tulee uusia tarjouksia, jotka saattavat olla jopa vanhoja edullisempia. Koskaan ei ole viimeistä tilaisuutta. Ai niin, mutta viisikymppisethän ovat vähemmistönä hallituksessa.

Kaksisataa miljoonaa euroa ohjuksiin. Ihan oikeasti, en ole kuullut ensimmäistäkään selitystä, mihin näitä aseita tarvitaan. Keitä niillä ammutaan? Ruotsalaisia vai saksalaisia? Venäjältähän ei mitään uhkaa koskaan ole odotettavissa, näin meille presidentinvaalienkin ajan vakuuteltiin. Vasemmistoapinat jopa naureskelivat piippalakkipelkoisille perussuomalaisille, kun nämä kehtasivat vastustaa Kontiolahden varuskunnan lakkautusta. Kansanedustaja Risto Kalliorinne: Venäjän varustautumisesta ei tarvitse olla huolissaan, lähialueen vakaus on kohentunut. He (perussuomalaiset) elävät edelleen harhassa, jossa vihollinen väijyy rajan pinnassa piippalakki päässä ja odottaa sopivaa hetkeä.

Niin, ei ole tullut selväksi, mihin Suomi ohjuksia käyttäisi. Jos meitä ei mikään uhkaa, niin mihin me armeijaa ylipäätään tarvitsemme? Jos idästä joku oikeasti haluaa tänne tulla, niin ei meidän miniohjuksilla ole siihen mitään sanomista. Sodankäyntikin on muuttunut sitten 70 vuoden takaisesta. Kaikesta muusta muutoksesta pidetään kovaa porua, mutta emme halua myöntää, ettei meillä ole nykyiseen sodankäyntiin minkäänlaisia eväitä. Kun massiivi lähtee liikkeelle, hyttysen ininä on yhtä tyhjän kanssa. Ehkäpä siis lopetamme puolustuvoimat jo ensi vuonna. Heti säästyy lähes kolme miljardia euroa ja lisää tuohta kertyy, kun kiinteistöt myydään rikkaille ulkomaisille oligarkeille. Työuran keskimääräinen pituuskin paranisi saman tien muutamalla kuukaudella.

Eikä tämä 200 miljoonaa mihinkään riitä. Hornet -operaatio on tullut maksamaan lähemmäs viisi miljardia euroa. Nyt ostetaan 50 ohjusta, joista ei riitä edes yhtä kappaletta Hornettia kohti. Montako näitä verikääryleitä on vielä tarkoitus hankkia? Ja vuonna 2020 pitää jo ostaa uusia Hornetteja, kun näitä nykyisiä ruvetaan kärräämään romuttamolle.

Lisäksi puolustusvoimat on hankkimassa 20 miljoonalla eurolla tiedustelulennokkeja – Israelista! Kilpailuttamisessa ei kuulema tarvitse ottaa huomioon eettisiä seikkoja, puolustusvoimien hanke-ekspertti selittää. Ehkä niitä kilpailutuksen sisältöjä pitäisi sitten muuttaa, ettei tarvitse miehittäjävaltion aseteollisuutta tukea? Ministeri Wallinkaan ei uskalla tehdä mitään. No ei kai uusionaiselta voi ryhdikkyyttää odottaa. Finnwatchin tutkimus paljastaa, että yli 30 suomalaisyrityksellä on taloudellisia yhteyksiä Israelin miehitysalueilleen perustamiin siirtokuntiin. Sinäkin tuet tätä laitonta toimintaa ostamalla Prismastasi kyseisiä tuotteita. Finnwatch poikkeuksellisesti suosittelee, että kuluttajat eivät ostaisi siirtokunnissa tuotettuja tuotteita. Mutta miksi vain siirtokuntatuotteita – minä en ole vuosikausiin ostanut mitään Made in Israel -tekstillä varustettua.

Kun katsomme viime vuosien valtion budjetteja, sieltä löytyisi helposti muutaman miljardin säästöt, jos realisteja ollaan. Esimerkiksi vuodesta 2011 vuoteen 2012 kahdeksan (esimerkiksi VM, LM, STM, eduskunta) hallinnonalan kulut nousevat ja kuuden pienenevät (eniten YM) tai pysyvät ennallaan. Jos nyt otettaisiin pelkästään näiden kahdeksan hallinnonalan yhden vuoden törsäily pois, siitä kertyisi säästöä kaksi miljardia euroa. Samoin perustein vuodesta 2010 vuoteen 2011olisi säästetty 1,3 miljardia euroa. Ja kas, kaikkein eniten ovat kasvamassa valtiovarainministeriön kulut.

VM muuten on ylivoimaisesti kallein ministeriö 16 miljardin loppusummallaan. Sieltä varmaan löytyisi pari kolme miljardia löysää, mutta eihän mikään organisaatio omistaan leikkaa, ei edes VM. Sen menot olivat vielä muutama vuosi sitten 6-7 miljardin luokkaa. Valtion velanhoitokulutkaan eivät tähän lukuun sisälly. Suuri hyppäys selittynee menosiirroilla STM:stä, mutta silti joku voisi hieman ravistella valtiovarainministeriön pöhötystautia. Toinen ravisteltava olisi tietysti eduskunta, jonka kulut nousevat vuosi vuodelta. Vuodesta 2000 eduskunnan menot ovat yli kaksinkertaistuneet – ja presidentin kulut kolminkertaistuneet! Viime vuonna Haloskan kulut olivat lähes nelinkertaiset, mutta kun urosapina astuu puikkoihin, hän tulee kansakunnalle kolme miljoonaa euroa naarasta halvemmaksi.

Taas viime aikoina on joukko suuria pomoja jäänyt tai jäämässä eläkkeelle. Tapiola -ryhmän pääjohtaja Asmo Kalpala jää eläkkeelle kesäkuun lopussa 62 -vuotiaana. Myllykoski Oyj:n toimitusjohtaja Sverre Norrgård jäi vuodenvaihteessa eläkkeelle 60- vuotiaana. Evan ja Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman jäi justiinsa eläkkeelle 64 -vuotiaana. Tavalliset apinat kokoomus sen sijaan haluaa pitää töissä 65 -vuotiaiksi ja EK-perkele 70 -vuotiaiksi saakka. Oikeudenmukaista? Korkman puolustautuu sillä, että hän jatkaa erilaisssa tehtävissä eläkkeelle jäämisen jälkeenkin. No hyvä, mutta mihin sitä eläkettä sitten tarvitaan?

Vituttaako?

Optimistin havainto: ihmislaji on kehittynyt sen verran, että nyt jo uroksenkin vitutukseen kiinnitetään huomiota. Miehet on jopa päästetty otsikoihin perheväkivallan uhreina.

Miksi miehet ovat alistetummassa asemassa kuin naiset? Siksi, että he tarvitsevat naaraan lisääntyäkseen ja elääkseen pidempään. Tämä on tiedetty ainakin jo kymmenen vuotta. Naiset eivät tarvitse miehiä, mutta miehet tarvitsevat naisia moneen asiaan. Ilman naarasta urosgeenit eivät lisäänny. Ilmeisesti sinkkuja vituttaa vielä enemmän kuin parisuhteessa eläviä, vaikka asia voi joskus tuntuakin päinvastaiselta. Espoon perusturvajohtaja Juha Metso sanoo sen suoraan: vitutukseen voi kuolla – jopa 15 vuotta odotettua aikaisemmin. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson pitää tätä aitona haasteena. Ei hän kuitenkaan ymmärrä, että on itse feminismipuheillaan ollut lisäämässä urosten vitutuskuormaa.

Metso kysyy, mistä alkaa kehittyä tämä suomalaisten miesten valtava vitutusosaaminen, joka johtaa siihen, että kaikki asiat kääntyvät meitä vastaan? No minäpä kerron muutaman keskeisen seikan:

  1. Miehet seuraavat politiikkaa naisia enemmän, koska evoluutio on näin valinnut. Viime aikoina yhteiskunnallisten asioiden hoito on mennyt entistä enemmän päin sitä itteään – ei vittua, vaan persettä. Kuka uskaltaisi laskea, kuinka monta vuotta esimerkiksi hallituksen kuntagate lyhentää urosapinoiden elämää? Entäpä Itä-Suomen ja köyhien kyykyttäminen, ahneuden suosiminen, ympäristöongelmien vähättely tai eurokriisin alkeelliset ratkaisuyritykset?
  2. Yksi suurimpia syitä miesten vitutuksen lisääntymiseen on feministinen valtapropaganda ja sen nauttima poliittinen nuoleskelu. Melkein kaikki miehet tietävät sielussaan, että feministiset väitteet ovat humpuukia ja todellisuudessa mies on se alisteinen sukupuoli. Harva kuitenkaan uskaltaa sitä ääneen sanoa, sillä samalla vaarantaa mahdollisuutensa lisääntyä. Etenkin nuorille uroksille tämä on todellinen vaara.
  3. Työelämä on mennyt ihme sähläämiseksi johtajien juostessa kaiken maailman konsulttimuotien perässä. Vielä 80 -luvulla töissä sai tehdä oikeita töitä, nyt puolet ajasta menee friikkeihin kehittämispalavereihin ja -keskusteluihin, laatuviritelmiin, visio- ja ”arvo”työhön, hallinto- ja palkkauudistuksiin sekä muutoksesta jauhamiseen – ikään kuin muutos olisi jokin uusi keksintö lajilla, jonka kehityksen vuosimiljoonat ovat olleet yhtä muutosten pyöritystä.
  4. Parhaiten tunnettu ja tunnistettu vitutusta aiheuttava seikka on tietysti parisuhteiden solmimisen haaste eli urosten vaikeus päästä lisääntymään. Onneton rakkaus ajaa aivan liian monen nuoren uroksen ennenaikaiseen kuolemaan. Silti aihe pääsee otsikoihin paljon harvemmin kuin vaikkapa tytöttelyn paheksunta.

Kannattaisi siis elää seuraamatta pelkkiä negatiivisia uutisia pullollaan olevaa mediaa. Kannattaa siis kuunnella Iskelmäradiota Yle -kanavien sijaan. Kannattaa siis lukea romaaneja tietokirjojen sijaan sekä katsella televisiosta BB -taloa dokkareiden sijaan. Kannattaa siis olla lukematta tätä blogia, sillä apinan näköjään on aivan pakko kirjoittaa yhteiskunnallisista vääryyksistä. Kannattaa ruveta iloiseksi aasiksi ja tehdä kaikkea muuta kuin pyrkiä huolehtimaan yhteisistä asioista – ei siitä kuitenkaan mitään hyötyä ole. Päinvastoin, uusi tutkimus kertoo, että välinpitämättömät ja tietämättömät ovat paras tae demokratian toteutumiselle.

Demokratian yksi ongelma kun sattuu olemaan, että harvalukuisat mutta kovaäänisimmät ja sitkeimmät uikuttajat voivat päästä säätelemään koko lauman käyttäytymistä. Jo pieni mielipiteettömien joukko riittää varmistamaan, ettei vähemmistömafia pääse valtaan. Biologit ovat tämänkin tietysti selvittäneet! Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi mainita, että Science -sarjassa julkaistusta tutkimuksesta kertovassa jutussa on haastateltu myös Suomi-taustaista matemaatikko Dolnald G. Saarta, jolla tuntuu olevan Guggenheim -yhteyksiä.

Miehet siis kantavat yhteiskunnallisen vitutuksen taakkaa harteillaan, tai paremminkin sanoen hartioidensa välissä. Sekö on tasa-arvoa? Iltalehti kysyi uutisoinnin yhteydessä, onko elämänasenteesi negatiivinen. Väärin kysytty taas kerran. Mikä vitun toimittaja tällaisia kysymyksiä laatii? Varmaan sinne on taas palkattu joku feministi, joka haluaa tappaa kaikki miehet mahdollisimman nopeasti. Olen pitänyt itseäni yltiöoptimistisena. Ainakin 40 vuotta sellainen toimikin, koska politiikka ei paljon kiinnostanut. Enemmän innostivat missikilpailut ja lasten kanssa touhuaminen. Sitten sain yhteiskunnallisen herätyksen, rupesin lukemaan pääkirjoituksia ja vitutus alkoi. Elämänasenteeni on siis positiivinen, mutta laumaidiotismi estää sen täysipainoisen kukkimisen.

Yksi laumatyhmyyden esimerkki tässä sopinee mainita: rakentaminen. Puu ja erityisesti perinteinen hirsi olisi terveellinen, ilmastoystävällinen ja ylivoimaisesti paras rakennusmateriaali, mutta delleen meillä apinat asutetaan betonilaatikoihin. Poliitikot kiristävät rakennusmääräyksiä vain yksi asia mielessään, hiilidioksidi. Näin meillä rakennetaan yhä vaan lisääntyvässä määrin homehtuvia taloja. Rakennusvirheitä korjataan lisäämällä koneita esimerkiksi ylieristetyn alapohjan tuulettamiseen. Taloja ylivarustellaan ja ylieristetään. Ketä se hyödyttää, ei osannut TTY:n tutkimusjohtaja Juha Vinhakaan sanoa.

Minäpä osaan. Se hyödyttää Yrittäjiä. Se hyödyttää rakennustarviketeollisuutta, joka haluaa myydä mahdollisimman paljon vempaimia. Tulevaisuus ei sitä kiinnosta, pääasia on vain se raha, joka juuri nyt saadaan kassaan – ja sitä tietä veroparatiisiin odottamaan jotain. Siis sitä, että yrittäjä voi vetäytyä kuuskymppisenä nauttimaan elämästään? Vai mihin ihmeeseen niitä veroparatiiseja oikein tarvitaan, kuka kertoisi. Mihin kukaan tarvitsee kymmentä miljoonaa euroa tai dollaria? Ihan oikeasti.

Ihmislaji on hyväluontoinen, muuten emme olisi edes olemassa. Erityisesti se näkyy yksilötasolla eli mahdollisuuksien maailmassa. Lähes jokainen kohtaaminen kadulla on rauhanomainen. Lähes kaikki autojen kohtaamiset teillä ovat rauhanomaisia. Jostakin syystä näyttää olevan niin, että lauman kasvaessa lähinnä ihmislajin huonot puolet kertautuvat. Neuvostoliitossa yksilö oli kokonaan häivytetty. Ei siitä hyvää seurannut. Yhdysvalloissa taas yhteisö on pantu taka-alalle eikä siitäkään ole hyvää seurannut. Mitä suurempi valtio, sitä suurempi katastrofi. Yksilötason ahneus kertautuu suorassa suhteessa lauman kokoon, sillä olemme geneettisesti sopeutuneet alle 200 yksilön laumoihin. Kysymyksessä on taistelu elintilasta ja resurssien riittämisestä. Siinä taistelussa olemme yhtä eläimellisiä kuin mikä muu laji tahansa. Yksilön vastuu ja hyvyys katoavat suuruuden myötä. Kaikki suuret kulttuurit ovat ennemmin tai myöhemmin kaatuneet omaan mahdottomuuteensa.

Joukossa tyhmyys tiivistyy, osasi jo vanhakin kansa sanoa. Nyt sitten tutkimus todistaa, että se pitää paikkansa ainakin naisten suhteen. Normaalia älykkäämmät apinat pantiin vastaamaan kysymyksiin. Testattavien suorituskyky heikkeni, kun he saivat tietoa muiden onnistumisesta. Sukupuolten väliset erot olivat suuret. Testissä 13 parhaiten menestyneestä peräti kymmenen oli miehiä, kun taas 11 heikoimmin suoriutunutta olivat naisia. Sitten tulee se hauska osio eli tulosten selittäminen. Tutkijoiden mukaan naisten huono menestys saattoi johtua siitä, että tieto menestyksestä vahvisti negatiivisia sukupuolistereotypioita, mistä aiheutui stressiä!

Tieteessäkin siis jo nuoleskellaan feminististä diskurssia. Todennäköisempi selitys löytyy kuitenkin korvien ja jalkojen välistä. Testosteroni ja estrogeeni nyt vaan vaikuttavat eri tavalla apinoiden itseluottamukseen. Niin kauan kuin uroksilla ja naarailla on erilaiset hormonit ruumiissaan, feministisen määritelmän mukaisesta tasa-arvosta on turha haveilla.

Tasa-arvouutisia

Vielö muistat maanantain 27. helmikuuta? Silloin maailmaa järisytti kaksi uutista. Toinen oli Jennifer Lopezin nänni ja toinen Nokian 41 megapikselin kamerapuhelin. Lopez oli juuri jakanut Oscar -palkintoja puvussa, joka Iltalehden (nais?)toimittajan sanoin oli sitä luokkaa, että katsojat äimistyivät, Lopezilla kun näytti toistuvasti vilahtelevan nänni tai tarkemmin sanottuna nänninpiha. Hetkessä Lopezin nänni nousi maailman twiitatuimmaksi aiheeksi! Nännille perustettiin jopa oma Twitter -tili.

Naisen ei tarvitse kuin valita oikea mekko, niin hänestä tulee maailman kuuluisin apina. Mekon valintaan menee ehkä tunti tai pari? No ihan sama, vaikka menisi viikko. Kahdelta Nokian insinööriltä (miehiä tietysti) kului viisi vuotta kehittää maailmaa kohauttanut ihmekamera. Siltikään he eivät saaneet julkisuuteen kuin pelkät etunimensä. Onko tässä nyt mitään tasa-arvoa?

Tissit ovat aina kiinnostaneet miehiä, eihän siinä mitään. Tämä hulabaloo meni silti hieman överiksi, sillä eihän sitä nänniä kuitenkaan oikeasti näkynyt. Lopez on sentään aikaisemmin paljastellut aivan reilustikin, joten Oscarkohu oli pelkkää urosapinoiden huijaamista. Tätä ei nyt pidä ymmärtää niin, ettenkö panisi Jenniferiä. Totta kai panisin, hän on sentään maapallon eturivin naaraita ja Oscar -kolttukin oli vuosisadan tähän mennessä tyylikkäin luomus.

Nänni-intoilu saattaa ärsyttää joitakin naisia. Ehkä sitten on vain luonnollista, että Nokian ihmepuhelin rupesi saman tien ärsyttämään monia itsensä insinööritaidon asiantuntijoiksi nostaneita uroksia. Nokian kurssikin syöksyi heti viisi prosenttia! Tavalliset kuluttajat eivät kuulema tarvitse isoja kuvia eikä tietokoneissa riitä vääntö kuvien käsittelemiseen. Järkkärit ovat kuulema parempia – ei kai sitä kukaan ole väittänytkään? Myöhemmin ilmeni, että kaikki nämä ”huolet” olivat turhia, sillä tiedostokoja myöten kaikki oli Nokialla otettu huomioon. Kyllä minulle tuollainen kännykkäkamera kelpaisi, sillä kennon koko sallii laadukkaan digitaalisen zoomauksen ja pitää kohinan aisoissa. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä ostaa Nokia iPhonen sijaan.

Myös Lady Gaga tietää, mistä narusta kannattaa vetää. Hänestä tuli viikko sitten maailman ensimmäinen apina, joka on saanut itselleen yli 20 miljoonaa Twitter-seuraajaa. Samana päivänä uutisoitiin ei-niin-seksikkään norjalaisen tasa-arvo- ja lapsi(!)ministerin erosta. Audun Lysbacken oli lahjoitellut avokätisesti valtion rahaa erisorttisille naisjärjestöille vastoin kaikkea säällisyyttä. Ministeri oli tehnyt yhden lahjoituksista sen innostamana, että raiskausten oli kerrottu lisääntyneen Norjassa.

Viikolla vietettiin yhteiskunnallisen väärinajattelun merkkipäivää eli naistenpäivää. Radion kun avasi, siellä toimittaja Olli Seuri ilmoitti, että naistenpäivän kunniaksi puhutaan tasa-arvosta! Ikään kuin näillä kahdella asialla olisi mitään tekemistä keskenään. Jos tasa-arvosta halutaan puhua, pitäisi puhua miesten alistetusta asemasta. Mutta niin siinä sitten kolme naarasta taas paasasi naiskiintiöistä, kotihoidontuesta ja naisten eurosta – niin, missä oli se kiintiöuros?

Naisten euro on mainio esimerkki siitä, kuinka ”tasa-arvoista” naispuhe onkaan. Kansanedustaja Jaana Pelkosen (kok.) kirjoitelma paljastaa, etteivät naiset itsekään tiedä, mitä naisen eurolla tarkoitetaan. Jaana kuvittelee, että on kyse samasta palkasta samassa työssä. Ja jos nyt on pakko aina höpöttää rahasta (fiksu kysyisi, miksemme koskaan puhu lapsista, siis oikeasti lasten edusta) , niin miksemme keskustele Pauli Sumasen jo vuosi sitten ilmestyneestä kirjasta? Pauli on tilastojen perusteella päätynyt lopputulemaan, että naiset saavat enemmän palkkaa kuin miehet, kun tehdään tasa-arvoinen palkkavertailu samanarvoista tehtyä vuosityötuntia kohden. Miehet tekevät 20 prosenttia enemmän töitä kuin naiset, siksi heidän euronsakin on 20 prosenttia suurempi – oikeudenmukaista? Jos otetaan huomioon työeläke -etuus, miehen euro onkin vain 92 senttiä naisen euroa kohden. Mutta tätä ei media koskaan Sinulle kerro, koska se ei sovi ”kuvioon”.

Sen sijaan saat lukea esimerkiksi uudesta Annasta, että naisen euro onkin 70 senttiä…

Myös Suuri Komissaari Olli Rehn innostui kunnioittamaan naistenpäivää alkeellisella lasikattokirjoituksellaan Turun Sanomissa. Ikävä taas kerran huomata, millaisilla eväillä EU:n kokoista laivaa ohjataan. No eihän tämä nyt mikään yllätys sinänsä ollut, vituttaa vaan. Eikä moinen nuoleskelu edes auta edes Rehniä itseään, sillä mekkalahan siitäkin syntyi, että Rehn erehtyi harrastamaan saunadiplomatiaa… eikun saunasovinismia, kuten Liisa Jaakonsaari vittuilee. Feministinen ajatuskulku on todella Plutolta, sillä tasa-arvoviranomaiset paheksuvat jo sitäkin, että miehille on tarjolla omia joogaryhmiä!

Sopisiko tähän esimerkki siitä, mikseivät johtajanpallit vielä ole kaikki narasjalkojen välissä: eräässä Ely -keskuksessa oli vuodenvaihteessa haettavana liikenne- ja infravastuualueen johtajan virka. Sitä haki kahdeksan apinaa. Kaikki olivat uroksia.

Valtionhallinnon johtajista jo 60 prosenttia on naisia, yksityisellä puolella luku on 31. Kahdeksan vuoden kuluttua naisia on reilusti yli puolet kaikista johtajista. Se on pelkkää matematiikkaa, sillä suurin osa korkeakoulutetuista on jo nyt naisia. Loppuuko valitus siihen? Ei tietenkään, sillä aina löytyy joukko, jossa ”tasa-arvoon” ei ole päästy. Sopivalla lauman palastelulla huoli ”tasa-arvosta” jatkuu niin kauan kuin miehiä on olemassa.

Tiedämme kokemuksesta naisliikkeen perusajatuksen olevan, että jos maailmassa on yksikin nainen, joka loukkaantuu henkisesti jostakin vitsistä tai tytöttelystä, ”tasa-arvo” ei ole toteutunut ja naiset ovat uhreja. Samalla logiikalla heidän toki pitäisi julistaa ”tasa-arvo” saavutetuksi, jos maailmasta löytyy yksikin pörssiyhtiön toimitusjohtajaksi tai hallituksen puheenjohtajaksi yltänyt nainen

Krista Kinnunen oli Olga K:n vieraana kuun alussa. Krista on kirjoittanut kirjan Miesten kanssa duunissa. Hän on kerännyt 27 naisen kokemuksia ja julkaissut ne kirjana. Se tekee hänestä asiantuntijan, joka syvällä rintaäänellä paljastaa, millaista kärsimystä naisille on työskennellä miesten kanssa. Mies työelämässä tarkoittaa syrjintää, sillä tärkeintä on naisen kokemus, syrjintää ei tarvitse sen kummemmin todistaa. Naiset joutuvat kokemaan ihan älyttömiä asioita työpaikalla – kuten tytöttelyä ja huonoja vitsejä.

Olipas taas asenteellinen ohjelma. Ihan hyvä, että työelämän ongelmista puhutaan, mutta ei tytöttely sentään mikään ongelma voi yhdellekään täysipäiselle olla. Ja kun pelkkä oma kokemus riittää, asioihin ei koskaan päästä kunnolla kiinni. Se on tätä nykyistä loukkaantumiskulttuuria, naisella on oikeus loukkaantua mistä tahansa. Valitettavasti tällainen puhe lisää työelämän epätasa-arvoa ja jopa epäoikeudenmukaisuutta, sillä aina löytyy niitä, jotka ”loukkaantuvat” vahingoittamistarkoituksessa. Voisiko Hilkka Ahde olla sellainen?

Vain suurta ääntä loukkaantumisestaan pitäviä kuunnellaan, hiljaiset (miehet) jäävät huomiotta. Kinnunen myönsi, että miehillä on naisvaltaisista aloista aivan yhtä ikäviä kokemuksia ja toivoi jonkun tekevän niistä kirjan. Siis jonkun muun. Mutta kun miehet eivät voi sellaista tehdä tulematta leimatuksi neidiksi ja munattomaksi. Kun sitä kirjaa ei ole, meille jää vain naisten valitus. Tämä on se mekanismi, minkä vuoksi maailma näyttää epätasa-arvoiselta, ei siksi että se oikeasti sitä olisi.

Ei ole siitäkään minkäänlaisia otsikoita revitty, että vuosi vuodelta valtio joutuu maksamaan palkkaturvaa kaikkein eniten rakennusalalla, eli siis niille alistetuille uroksille, joita työnantaja on kohdellut kaltoin. Viime vuoden 33,3 miljoonan euron potista 8,8 miljoonaa maksettiin rakennusalalle.

Naistenpäivän päätti YLE:n pääuutislähetyksessä esitelty ruotsalainen sukupuolineutraali päiväkoti. Tästä kai sitten kaikkien naisten on oltava ylpeä, kun laitoshoito on yksi Naisliikkeen Suurimpia Saavutuksia? Se on myös osa ruotsalaista hen -kulttuuria, jolla maailman pitäisi pelastua.

Vähitellen rupeaa näkymään tuloksiakin tästä maailman pelastusoperaatiosta. Yle uutisoi äskettäin, että Kemijärvellä vallitsee pelon ilmapiiri.Näin kokee ohjaaja Kari Väänänen, jonka mukaan kunnan päättäjiä ei voi arvostella ilman rangaistusta. Väänäsen pinna paloi vimeksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kaarina Soppelaan, joka on kävellyt kaupunginvaltuuston yli. Britanniassa opettajat eivät enää hyväksikäyttösyytösten pelossa uskalla koskea oppilaisiin, vaikka äiti pyytäisi heitä rasvaamaan ihottumasta kärsivän tyttärensä selkää. Oopperalavoilla ei kohta nähdä miehiä enää lainkaan, sillä ala on naisistunut vauhdilla. Maailmanlaajuinen ilmiö huolettaa alan toimijoita ja heistä ainakin naaraat syyttävät tilanteesta lyhytjännitteisiksi, mukavuudenhaluisiksi ja sivistymättömiksi muuttuneita miehiä! Mutta jos missään on pula naisista, niin silloin syy on aina patriarkaattisissa naisia alistavissa rakenteissa – ei koskaan naisissa itsessään…

Olisko jo aika huomata, että rakenteet sortavatkin lähinnä poikia ja miehiä. Mistä se saattaisi johtua? Ehkä asia rupeaa hitaasti valkenemaan joillekin älykkäimmille naaraille. Marttajohtaja Kati-Erika Timperi on sitä mieltä, että meillä olisi jo tarvetta miestenpäivälle – hän on huomannut, että monessa perheessä kärsitään nykyään pahoista pms -oireista. Pientä valoa pimeydessä siis.

Hieman minä ihmettelen, miksi Naiset sallivat feministien pilata koko naarassukupuolen maineen sallimalla itsensä hyväksikäytön. Oikein pahaa tekee sivusta seurata.

Epilogi

Kyllä vituttaa. Tästä tuli 68639 merkin mittainen vuodatus, vaikka alunperin piti vain lyhyesti ihmetellä Lopez/Nokia dilemmaa. Kirjana (esimerkiksi Jussi Viitala: Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen) merkkimäärä tarkoittaisi 31 sivua. Tämän kirjoittamiseen meni ainakin kuusi työpäivää ja Sinulta, rakas lukijani, sen tavaamiseen (ajatuksella) vähintään tunti. Parantuiko maailma tästä yhtään? Paranisiko se enempää, vaikka kirjoittaisin kokonaisen kirjan? Pauli Sumanen on kirjoittanut useita kirjoja, mutta ei järki silti voita naisen euro -vuodatuksessa. Maailmassa on ylipäätään sormin laskettava määrä kirjoja, joilla on ollut positiivista yhteiskunnallista merkitystä. Toivottavasti Michelle Alexanderin kirjasta tulee sellainen.

Ehkä siis olisi ollut parempi, että olisit käyttänyt sen tunnin tissien ihailuun – sen on todettu olevan terveellisempää kuin yhteiskunnallinen huolestuminen. Jos peruspalveluministeri Maria G-R oikeasti haluaisi edistää lauman terveyttä, hän paljastaisi sulonsa yhdessä Jutta Urpilaisen kanssa – lähtisivät joka kuntaan ulottuvalle kiertueelle. Marilyn Monroe paransi maailmaa enemmän kuin yksikään poliitikko. Elämä on lopulta todella yksinkertaista.

Olen jo ryhtynyt relaamaan. Aloitin Voice of Finland –ohjelmasta. En tiennytkään, että Saara Aalto siellä laulaisi. Perjantaina satuin avaamaan toosan juuri hänen esiintyessään ja jestas, mikä glamour ja ääni ja lahjakkuus! Kylmät väreet valtasivat ruumiin – mitkä sääret! Jos tämä tyttö ei voita, niin sitten ovat maailmankirjat sekaisin. Hyvät geenit näyttävät taas kasaantuneen yhteen. Vuosi sitten hän jäi toiseksi euroviisukarsinnoissa, nyt sitä mahdollisuutta ei ole.

Uutisvuodossa seikkailivat lauantaina Esko Valtaoja ja Kari Enqvist, kaksi eturivin tähtitiedemiestä. Olisi saattanut kuvitella, että tulee kuiva ohjelma. Mutta ei, taas pääsimme todistamaan hyvien geenien kasautumista. Tämä oli lähes parasta Uutisvuotoa koskaan ja nimenomaan vieraiden ansiosta. Esko uskalsi olla rehellinen ja paljasti haluavansa Baba Lybeckin pöksyihin – kuten suurin osa meistä muistakin uroksista. Harmi vain, että tämän jälkeen minulla on entistä pienemmät mahdollisuudet…

Melodifestivalen on Pohjoismaiden suurin musiikkikilpailu ja show. Siinä valitaan Ruotsin edustaja Euroviisuihin. Loppukilpailu on sata kertaa seksikkäämpi tilaisuus kuin Uuden Musiikin Kilpailu. Mistä moinen mahtaa johtua? Kaikki on siinä juhlassa paremmin kuin meillä: reittä tarjoillaan yhdessä ohjelmassa enemmän kuin Suomessa koko vuoden aikana, mekot eivät ulotu edes vesirajalle, kaula-aukot kiellettäisiin Suomessa Vihreiden naaraiden vaatimuksesta, osaaminen ja ilo herättävät luontevuudessaan pelkkää ihailua. Johtuuko se vain siitä, ettei vieraslaumalaisten kohdalla tarvitse tuntea myötähäpeää?

Ruotsalaisia ei kiinnosta, mitä Suomessa heistä ajatellaan. Biisejä oli arvostelemassa 11 kansainvälistä raatia eri puolilla Eurooppaa, muun muassa Bosnia-Herzegovinassa – mutta ei Suomessa. Bakuun Ruotsia edustamaan valittiin Loreen, joka tarjoaa hirmuisen vastuksen Venäjän tuohivirsuiselle mummosekstetille. Loreen esittää erilaisen rakkauslaulunsa paljain jaloin. Aivan uudenlainen koreografia mustan miehen kanssa ja lähes napaan ulottuva kaula-aukko on melkein pomminvarma voittoyhdistelmä. Ei ole itse biisissäkään valittamista, löytyyhän sen sanoituksen ja sävellyksen takaa kaksi urosta. Loreenin kilpailunumerokin oli sopivasti sex.

Eilen illalla satuin vahingossa Kotikatsomon äärelle. Se pursusi valtoimenaan Kristiina Haltun täyteläisiä punahuulia ja Pirkka-Pekka Peteliusta. Lintuharrastaja Petelius oli siinä pääosassa, mutta on myös ohjannut ja käsikirjoittanut Kymenlaakson laulun. Minisarja on uusinta jonkun vuoden takaa eikä sitä valitettavasti voi katsella Areenasta. Ohjelmassa vittuillaan melko suoraan monelle asialle, jopa naisten käyttäytymiselle. Siksikö ohjelmasta löytyy niin vähän tietoa Ylen sivuilta?

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 12.03.2012.

Yksi vastaus to “KATEUTTA VAI OIKEUDENMUKAISUUDEN KAIPUUTA?”

  1. ASIAA!!!!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: