SOME -TEATTERI ESITTÄÄ: Konivideo

Demarit sanovat aidosti uskoneensa, ettei Wallin käpälöinyt varuskuntien lakkautuslistaa. Kuinka poliitikot voivat olla näin naiveja? Jokaiselle normiapinallekin Wallinin kouriminen oli päivänselvää jo viime keväästä lähtien. Tai ehkä demarit eivät ole naiveja, ehkä he(kin) vain puhuvat muunneltua totuutta? Eilen Wallin kuitenkin sortui yltiörehellisyyteen:”On luonnollista, että jos uudistus osuu omaan maakuntaan, omaan kaupunkiin ja omaan henkilökohtaiseen elämään, niin eivät ne rakenteelliset uudistukset ja valtiontaloudelliset tarpeet kovinkaan paljon merkitse”!

Sosiaalisen median hehkutus taisi ainakin Suomessa saavuttaa huippunsa presidentinvaalien aikoihin. Silloin some oli maailman tärkein asia ja sen sanottiin jopa ratkaisevan vaalit. Ei se ratkaissut eikä se muuttanut mitään. Suomalaiset ovat edelleen yhtä suvaitsemattomia kuin vuosi sitten tai sata vuotta sitten. Tai satatuhatta vuotta sitten. Rasismi on nimittäin geeneissä ja sieltä se poistuu äärimmäisen hitaasti, jos lainkaan. Se on siellä siksi, että se on ollut yksi tekijä lajimme menestyksessä – halusimme sitä tai emme.

Niin hauska ilmiö kuin some saattaa siitä itselleen uskonnon luoneiden mielestä ollakin, se on kuitenkin vain yksi tapa välittää tietoa. Tiedon sisältöön sillä ei ole mitään vaikutusta. Ihmiset ovat juoruilleet niin kauan kuin ovat osanneet jotain puheen tapaista sönköttää. Kirjapainotaito oli yksi virstanpylväs, mutta ei sekään mitään uutta mukanaan tuonut. Aivosaaste vain levisi laajemmalle ja nyt se somen avustuksella leviää entistä nopeammin. Ihminen on silti se sama kuin ennenkin. Niin myös ajattelunsa taso.

Someuskovaisuus on aivan yhtä naurettavaa kuin mikä muu lahkolaisuus tahansa. Someuskovaiset luulevat olevansa (kaikkien muiden uskovaisten tavoin) muita parempia apinoita, vaikka some sinänsä ei tietysti ole sen enempää hyvä kuin pahakaan. Se on pelkkä väline ihmisapinan käsissä ja siinä se toimii aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin välineet. Se ei siis tee meistä parempia apinoita – jos ei ehkä huonompiakaan.

Vai oletko sitä mieltä, että alkuperäiskansat ovat jollakin tapaa meitä huonompia, koska heillä ei ole sosiaalista mediaa? Ovatko he huonompia, koska haluavat elää impivaaralaisina ja nationalisteina olematta piirunkaan vertaa seksikkään kansainvälisiä? Siksikö meillä globalisteilla on oikeus tappaa heidät ja riistää heidän luonnonvaransa ”jalompiin” tarkoituksiin?

Itsetuhon väline?

Hesari julkaisi 7.3. tutkimuksen siitä, miksi äänestäjät valitsivat joko Sauli Niinistön tai Pekka Haaviston. Tuloksen uutisointi keskittyi vain siihen, kuinka moni äänesti Niinistöä siksi, että Haavisto on homoseksuaali.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, mistä media ei virkkanut mitään. Sosiaalisen median vaikutus Niinistöä äänestäneisiin oli kaksi prosenttia ja Haavistoa äänestäneisiin yksi prosentti! Se siitä huikeasta Somesta…

Mielenkiintoinen tulos oli myös se, että vaalikampanjoilla oli vain 3-4 prosentin vaikutus ja että neljännes Niinistöä äänestäneistä kertoi tärkeimmäksi syyksi valinnalleen Haaviston kannattajien idioottimaisuuden. Sehän se oli minunkin tärkein perusteeni äänestää Saulia. Tähän taisi sosiaalisella mediallakin olla osuuteensa. Some onnistui siis tuhoamaan uskovaistensa pyrkimyksen. Kiintoisaa.

Olisiko tässä kyse siitä, että tyhmyys tiivistyy joukossa, ja joukkohan se on somekin?

Toinen esimerkki somen itsetuhoisuudesta on konivideo.

Kony 2012

On vaikeaa näin äkkipäätään keksiä suurempaa huijausta kuin somessa parhaillaan leviävä konitauti, jossa hyväntekeväisyyden varjolla ja apinoiden säälintunteella kerätään miljoonia dollareita yksityisen Invisible Children -järjestön jäsenille. Nerokkaasti keksitty nimi toki – ikävä vain, että lapsi on sana, jonka avulla maailmassa taidetaan tehdä enemmän pahaa kuin hyvää.

Järjestön johtaja Jason Russell myöntää, että vain kolmannes kerätyistä rahoista menee käytännön kenttätyöhön. Lopuilla rahoilla matkustellaan ympäri Tellusta opetuslapsia värväämässä ja elokuvia tekemässä. Siitä elokuvasta sitten tulikin somemaailman hypetys, kun sitä on reilussa kahdessa viikossa katsottu pelkästään YouTubessa yli 84 miljoonaa kertaa. Se on kuulema kaikkien aikojen jaetuin nettivideo. Se tuntuu tehoavan varsinkin naaraisiin (kuten kaikki uskonnot); netistä löytyy läjä videoita, joissa nuoret tytöt vetoavat katsojiin, jotta nämä vierailisivat konisivuilla. Ja tuntuu elokuva höynäyttäneen kuuluisuuksiakin: Oprah Winfrey, Rihanna, Angelina Jolie, Condoleezza Rice – mutta myös Bill Clinton ja George Clooney!

Elokuvan pääosissa esiintyvät Jason Russellin poika ja hän itse. Valkoinen mies siinä määrittelee, mitä maailmaan kuuluu. Se määrittelee ihmiskunnan vaarallisimmaksi viholliseksi ugandalaisen LRA -johtaja Joseph Konyn. Hänen kiinnisaamisensa on Russellin mielestä tärkeintä, mitä maailmassa pitää tehdä, koska mies on joukkoineen syyllistynyt lapsisotilaiden värväämiseen ja tyttöjen raiskaamiseen. Siksi jokaisen pitäisi ostaa 30 dollarin hintainen ”action kit”, joka sisältää kaksi Kony- nimellä varustettua ranneketta, T-paidan, tarroja ja julisteita. Huhtikuun 20. päivä on se aamu, jolloin tarroja ja julisteita pitäisi olla liimattuna jokaisessa kadunkulmassa.

Julisteita kun liimailee talojen seiniin USA:ssa, niin Kongon sademetsissä piilotteleva Kony saadaan kiinni? Toivottavasti someuskovaiset tulevat järkiinsä sitä ennen – ja toivottavasti yksikään suomalainen ei ole tällaiseen sortunut.

Elokuva ylistää erityisesti sosiaalisen median hyväätekevää vaikutusta. Siinä viitataan arabikevääseen, mutta unohdetaan, että vallankumouksia on tehty kautta ihmiskunnan historian. Russellin porukan logiikka menee näin: vain amerikkalaiset joukot voivat saada Konyn kiinni. Sadan amerikkalaissotilaan pysyminen Ugandassa riippuu vain siitä, että Konyn nimi on kaikkien huulilla. Siksi kaikkien tulee sujauttaa Kony -ranneke käteensä.

Tämähän on sairasta! Yhtä sairasta kuin kunnioittaisi holokaustin uhreja kantamalla ranneketta, johon on kaiverrettu Hitlerin nimi.

Elokuvassa vedotaan taidolla tunteisiin. Edes Hitleriä ei ole unohdettu käyttää hyväksi. Tällainen viesti on juuri sitä, jonka avulla meille apinoille myydään mitä tahansa. Mutta ei se puhu totta. Se vääristelee, valehtelee ja ylidramatisoi, se on huonoa journalismia ja ennen kaikkea se on kolonialistista sosiaalipornoa. Se esittää afrikkalaiset onnettomina toimijoina, joita valkoisten pitää holhota. Se leimaa erityisesti ugandalaiset, vaikkei LRA ole toiminut Ugandassa kuuteen vuoteen. Muutenkin tämä Raamatun käskyihin nojaava Herran vastarinta-armeija on hiipunut muutaman sadan apinan rosvojoukoksi.

Jason Russell pidätettiin muutama päivä sitten, kun hän tumputti alastomana liikenteen seassa. Virallinen selitys on ylirasitus, mutta voihan se olla yksinkertaisesti vain paljastus hänen todellisesta minästään. Neron ja hullun välinen ero on tunnetusti veteen piirretty viiva. Vähitellen on käymässä niin, että Invisible Childrenin huijaus kääntyy sitä itseään ja ylipäätään auttamistoimintaa vastaan. Ihmisten usko hyvyyteen sai taas kovan kolauksen, kun jalous osoittautuikin ahneudeksi. Russell sai someilullaan aikaan enemmän pahaa kuin hyvää.

Ei ole yllätys, että esimerkiksi tanskalainen Punainen Risti on varoittanut kannattamasta Russellin vedätystä. Erityisen rankan arvostelun kohteeksi kampanja on joutunut Afrikassa ja varsinkin Ugandassa, jossa muistutetaan, ettei Kony ole siellä ja että Pohjois-Uganda on rauhallista aluetta. Monen monta vastavideotakin on tehty, muun muassa Ugandan pääministeri Amama Mbabazin pönäkkä puheenvuoro, jossa muistetaan kertoa, että Uganda on Lonely Planetin suositus maailman parhaaksi matkakohteeksi vuonna 2012. Mbabazin videon on katsonut vain 29 000 apinaa. Silti taitaa käydä niin, että kampanjasta hyötyy eniten Ugandan matkailu ja elinkeinotoiminta. Ilman Russellin toimia paljon harvempi tietäisi Lonely Planetin valinnasta – ja ylipäätään kannattaa muistaa, että loppujen lopuksi any publicity is good publicity.

En nyt jaksa luetella niitä kaikkia syntejä, joihin Russell on elokuvassaan syyllistynyt. Näihin linkkeihin kannattaa tutstua, jos pystyt edes hieman järjellä tunteitasi laimentamaan:

Ja sitten annan vielä kaksi puheenvuorovinkkiä, toisen valkoiselle miehelle ja toisen mustalle naiselle. Jos katsot nämä kaksi videota peräjälkeen, sinulle toivottavasti selviää uros- ja naarasaivojen toiminnallinen ero. Molemmat ovat hyviä esityksiä, edellinen näyttää tilastoja, jälkimmäinen kertoo omista kokemuksista ja tunteista. Niissä siis vedotaan aivan erilaisiin aivoalueisiin.Vaikka molemmat sanovat suoraan mitä ajattelevat, musoga-tyttö tekee sen paljon seksikkäämmin. Häntä on katsottu jo 3,6 miljoonaa kertaa, mikä on mainio saavutus. Mutta se on vain 23-osa konivideota tuijotelleista. Paljastaako tämä juuri sen suhteen, millä tunne ja järki ihmislajia ohjaa? Ehkä ei, sillä musogattaren luomukseen sisältyy naaraslisä – valkoisen miehen tekemän videon on nähnyt samassa ajassa vain 150 000 apinaa! Siitä kun laskee tunne/järki -suhteen, kertoimeksi saadaankin 560. Luultavasti se on lähempänä totuutta.

Eikun naaraat vaan twerkkaamaan!

Ex-kansanedustaja sekä Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi (vihr.) on konivideosta innoissaan. Se on hänen mukaansa uuden aikakauden merkkipaalu, ensimmäinen sosisaaliseen mediaan perustuva onnistunut globaali lobbauskampanja, josta Paul Joseph Goebbels ei olisi voinut edes haaveksia ja jota mainos- sekä puoluetoimistoissa tarkkaan katsotaan.

Että silleen. Kasvin mukaan medialukutaito on erittäin arvokasta pääomaa apinoille. Mutta miten on Kasvin oman medialukutaidon laita? Goebbels onnistui tehtävässään huomattavan hyvin, vaikkei osannutkaan sosiaalista mediaa – tuskinpa sen paremmin kukaan voi toivoa lobbauksessa onnistuvansa? Kasvin mielestä Russell on onnistunut nostamaan lapsisotilaat julkiseen keskusteluun. Entä sitten? Ei lapsisotilaiden tilanne tästä yhtään parane. Voi käydä jopa päinvastoin, sillä ihmisaivot toimivat erikoisella tavalla. Jos Konyn tässä pyörityksessä koetaan joutuneen ajojahdin uhriksi, hän saakin osakseen enemmän sympatiaa kuin antiaptiaa. Sekö sitten olisi sitä hienoa uutta somekulttuuria?

Voi siis käydä juuri niin kuin kävi presidentinvaaleissa. Haavistohypetys kääntyi vastustajan voitoksi.

Kony on Jeesukseen uskova musta apina. Mutta mitä tapahtuu, kun Jeesukseen uskova valkoinen apina, Suomen pelätyimpiin rikollisiin kuuluva Lauri Johansson pääsee vankilasta ”luentolomalle”? Jäähallillinen uskovaisia tulee Häntä kuulemaan ja kumartamaan suoden Hänelle valtaisat suosionosoitukset ja aamen -huudot. Alle kymmenessä minuutissa Hänelle hurrataan ja heilutetaan kuin parhaalle rokkitähdelle. Näin Suomessa armon vuonna 2012.

Mitä muuta eroa näissä Kristukseen uskovissa murhamiehissä on kuin ihonväri? Miksi toinen mahtaa olla Telluksen pahin rikollinen, toinen taas juhlittu saarnaaja? Jätän kertomatta, kuka tässä kokonaisuudessa on se hullu: Kony, alaston nylkyttäjä, jäähallillinen lahkolaisia vai 80 miljoonaa someuskovaista.

Jäähalli ei ole sosiaalista mediaa, se on totta niin kuin sademetsäkin. Nekö ovat urosten temmellyskenttää ja someko sitten on naaraiden? Vähän tällainen jako tulee mieleen, kun katsoo vaikkapa listaa Suomen suosituimmista blogeista. Sata prosenttia ainakin 20 suosituimmasta bloggaajasta on naisia – vitun hyvännäköisiä kyllä, mutta naaraita anyhow. Twitteriä hallitsee Lady Gaga, aivan eri kymmenluvulla kuin maailman mahtavin mies, Barack Obama. Youtuben suosituin video vuonna 2011 oli Rebecca Blackin Friday.

Jaa että mikä ihmeen rebeccablack? En ole koskaan kuullutkaan. Wiki paljastaa, että kyseessä on 14 -vuotias (ei uskoisi!) englantilainen laulaja. Kuvansa nähdessään tietää, miksi häntä ovat niin monet urokset katselleet. Olenko joskus jo tullut sanoneeksi, että elämä on niin yksinkertaista…

Some vain vahvistaa olemassaolevaa todellisuutta, kuten naaraiden valtaa. Toissapäivänä Ylen kanavilla haastateltiin kolmea naarasbloggaajaa. He olivat otos Blogistania -sarjasta, johon Yle on kelpuuttanut pelkkiä naisia- koska naaraat ovat klikatuimpia. Turhaksi julkkikseksi esittäytyvä Saana Parviainen puolestaan kehuu satojentuhansien apinoiden käyvän kuukausittain lukemassa blogiaan. En ole aivan vakuuttunut, että ratkaisut yhteiskunnan ongelmiin löytyisivät Saanan teksteistä tai edes kuvista, mutta who cares? Siksi Hesarin NYT -liitekin teki hänestä neljän sivun jutun ja täytti kannen söpöllä naamallaan.

Amerikkalaisyliopisto tutki Facebook -yhteisöä ja tuli siihen tulokseen, että naamakirja paljastaa narsistit. Tutkimusta johtaneen Christopher Carpenterin mukaan narsistit haalivat sosiaalisessa mediassa paljon ystäviä, koska he kelpuuttavat kavereikseen myös tuntemattomia – suurimmaksi siis hinnalla millä hyvänsä? Tutkijat varoittavat, että brittinuoret ovat muuttumassa entistä itsekeskeisimmiksi Facebookin vain pönkittäessä tätä ilmiötä.

Mitä media sitten paljastaa itsestään nostaessaan otsikoihin mielivaltaisen idioottimaisia Twitterhölmöilyjä?

Somen ja perinteisen median suhde tuntuu juoksevan suuruudenhulluuden perässä. ”Oikea media” innostuu vain eniten somessa klikatuista ilmiöistä, ikään kuin suuri luku olisi hyvyyden tae. Otetaan tässä nyt vaikka yksi esimerkki intervalli(timelapse)videoista. Maan suurimmaksi julistautunut lööppitalo nosti framille Amelie -vauvan sikiönkehityksen, vaikka YouTubessa on monta vanhempaakin vastaavanlaista videota. Tässä Ameliessa oli siis matkittu muiden keksimää ideaa, mutta jostain syystä se on saanut 30 kertaa enemmän katsojia kuin edeltäjänsä. Mahtaa niitä tienraivaajia vituttaa.

Entäs sitten somen sensuurilogiikka? Sitä ei tunnu olevan lainkaan. Ehkä riittää, että joku tiukkapipo ”ilmiantaa” mieltään järkyttäneen näyn? Muuten on aivan mahdoton ymmärtää, miksi esimerkiksi tämä twerkkausvideo on K18, mutta tämä taas ei. Oikeastaan en ymmärrä, miksi twerkkausta ylipäätään pitäisi sensuroida. Sehän on vain naaraiden breakdancea, josta urokset ovat kehittäneet jo kilpailumuodonkin. Milloin näkisimme ensimmäiset twerkdancen SM -kilpailut?

PS. Niin sosiaalisella kuin perinteiselläkin medialla tuntuu olevan kummallisen sisäänpäinkääntynyt moraali, ikään kuin me täällä Suomessa tai länsimaissa olisimme muita parempia apinoita. Tämä suhtautuminen oikein loisti olemassolollaan, kun media esitteli Kiinan uutta mediapolitiikkaa. Kriitikot määrittelevät meillä median sisällön, Kiinassa sen määrittelee hallinto – kansalta ei kysytä kummassakaan mitään. Media-asiantuntija (heh) Jeremy Goldkornin mielestä Kiinan ongelma on se, ettei siellä anneta enemmän vapauksia taiteilijoille, politiikan asiantuntijoille ja akateemikoille. Siksi sen uskottavuus on huonompi kuin vaikkapa USA:n.

Kirjeenvaihtaja Kari Ahlberg oli halunnut uutispätkään oman mielipiteensä, koska se on kiinalaista parempi. Kukaan ei halua muistaa, ettei esimerkiksi USA halua antaa enemmän vapauksia köyhille ja värillisille. Akateemisten vapaus on siis mustien vapautta tärkeämpää? Vittu mitä moraalia! Kiinalaiset ovat sentään sen verran fiksuja, etteivät amerikkalaiseen tapaan kukkoile ympäri maailmaa olematonta demokratiaansa mainostamassa. Goldkorn oli väärässä myös siinä, että kiinalaisten rahat menevät hukkaan, koska me täällä lännessä olemme niin fiksuja, että näemme ristiriidan. Asetamme siis itsemme taas muiden yläpuolelle, sillä kiinalaisten sanoma uppoaa ainakin muualla maailmassa: Afrikassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa. Ja kyllä se vaikuttaa meihinkin. Emme ole sen vapaampia aivopesusta kuin apinat missään muuallakaan. Emme kanna sen parempaa aivovarustusta kuin afrikkalaisetkaan.

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 23.03.2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: