BIOLOGIAA

Ihminen on moniavioinen, sekaravintoa käyttävä eläin, joka elää hierarkisissa laumoissa. Silti meitä vaaditaan olemaan yksiavioisia kasvissyöjiä, joiden oletetaan elävän tasa-arvosina yksinäisyydessä.

Biologia jyrää vähä vähältä yhteiskunnallisen keskustelun ja panee ihmiskäsitykset uusiksi. Onneksi, sillä tähän mennessä olemme joutuneet kärvistelemään uskovaisten (ja) humanistien luulonvaraisen vallankäytön kurimuksessa. Melkein tulee jo sääli humanisteja, joiden ajatusrakennelmat sortuvat rytinällä, mutta itsepä ovat vellinsä keittäneet. Kaiken lisäksi ne yrittävät vielä epätoivoisesti taistella valtansa rippeistä – kuten mikä tahansa reviiriään puolustava apina.

Viime aikojen hauskin esimerkki ahneuden eetoksesta löytyy Ameriikoista, kuinkas muutenkaan. Siellä lottopotitkin ovat megakokoa, viimeksi jaossa oli 480 miljoonan euron suuruinen läjä dollareita. Se jaettiin kolmelle ”onnelliselle” voittajalle, joista yksi oli 15 hengen työporukka. Tai ainakin kaikki niin luulivat, kunnes kuponkeja hoidellut seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti, 37 -vuotias Mirlande Wilson sanoi potin kuuluvan yksin itselleen. Hän oli muka lotonnut omalla kupongillaan, johon se voitto sitten olisi napsahtanut, ei porukkakupongille. Jos homma olisi hoidettu asiallisesti, moista kärhämää ei tietysti olisi voinut edes syntyä, mutta todistaa tämä silti ahneuden ytimen. Luulisi reilun kymmenen miljoonaa euroa riittävän kenelle tahansa köyhälle apinalle? Ei se riitä, jos Mirlandelta kysytään, hän haluaa 160 miljoonaa!

Ahneuskin on vain biologiaa. Onneksi meillä on nykyään jo todellista tietoa, jota voimme käyttää itsemme selittämiseen. Kiitos geenitutkijoille, evoluutiobiologeille, aivotutkijoille, kosmologeille ja muille luonnontieteilijöille. Jos me olisimme humanistien mainostamia kulttuurisia olentoja, ahneutta tai köyhyyttä tai ympäristöongelmia ei olisi olemassakaan, sillä tokihan ihmisyyden ylivoima olisi ne jo ajat sitten ratkaissut. Mutta niin ei ole käynyt, koska olemme vain rottia muiden rottien joukossa.

Pikku hiljaa tämä todellisuus levittäytyy yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Uutta tietoa tulee kiihtyvällä tahdilla. Monet humanistitkin puhuvat jo sujuvasti evoluutiosta. Katsotaanpa muutama esimerkki, miten se on viime aikoina näkynyt mediassa.

Markku Kuisma

Reilu viikko sitten Sakari Sirkkanen haastatteli politiikkaradiossa Suomen ja Skandinavian historian professori Markku Kuismaa, joka on kirjoittanut muun muassa kirjan Rosvoparonien paluu. Keskustelun aiheena oli talouselämän ahneus. Sakari kysyi, voisiko globalisaatio olla biologinen ilmiö ja sen mukanaantuomat huonot ja hyvät ilmiöt evolutiivisia. Kuisman mukaan markkinoiden lajentuminen on kuin biologinen organismi, ihminen pyrkii luontaisesti keskimäärin ottaen laajentamaan toimintaansa ja vaikutusvaltaansa. Kapitalismi etsii kasvua. Kun monet ihmiset tekevät tätä samaan aikaan, systeemi kasvaa väistämättä. Kun siihen tuodaan mukaan omaa olemassaoloaan turvaava ihmisluonto, käytämme tilaisuudet helposti hyväksi, vapaan riistan metsästäminen kun on ihmisellä verissä. Hallitsijat ovat aina palkinneet ”parhaita” poikiaan, jotka esimerkiksi sotaretkillään saivat ryöstellä vapaasti omaan pussiinsa. Muutostilanteet ovat aina avanneet tilaisuuksia nopeimmille, röyhkeimmille ja ahneimmille.

Historiasta tiedetään, että vuosituhansien ajan rikkaat aina pyrkii eroon veroista. Köyhille keppiä ja rikkaille verovapauksia on ollut historian (lue: biologian) rautainen laki. Korkein eliitti pyrkii itselleen luonteenomaisesti siihen, että me ei makseta veroa, kun me ollaan niin tärkeitä ja sitä varten on veronalainen rahvas, joka kustantaa lystit… Ois kiva, että saatais tasavero aikaan, jotta rikkaat maksaisi veroja edes sen, mitä keskiluokka maksaa, Kuisma tuumasi.

Kuisman mukaan pienet tuloerot ylläpitävät yhteiskunnallista turvallisuutta. Ahneus kuitenkin tuntuu pääsevän valloilleen luonnonlain tavoin, vaikka poikkeusaikoina tuloeroja on pystytty politiikan keinoin pitämään aisoissa. Jos olisimme humanistien toiveiden mukaisia vapaita toimijoita, laumamme eivät säännöllisesti ajautuisi katastrofista toiseen. Vuosi sitten tuloerojen ja eriarvoisuuden kärjistyminen johti arabikevääseen. Nykyinen eurooppapolitiikka varmistaa, että kansannousut ovat meilläkin vain ajan kysymys.

Eteläamerikkalaisella cerradolla muurahaiskarhu vierailee termiittikeolla vain kolmen minuutin ajan. Näin se ei tuhoa ravintolähdettään, josta se on täysin riippuvainen. Vierailun pituuteen vaikuttaa myös termiittisotilaiden puolustautuminen. Termiittien ja muurahaiskarhujen, saaliin ja saalistajan välinen suhde varmistaa molempien lajien hengissäpysymisen. Luonnossa tämä ei ole mitenkään harvinainen ilmiö.

Tekisi mieli verrata tätä tasapainosuhdetta ihmislajin sisäiseen ahneuteen, meillä kun tuloerojen kasvua ei tunnu rajoittavan mikään. Vai rajoittaako sittenkin? Jossain vaiheessa köyhien pinna katkeaa, ja syntyy vallankumous. Emme ole kuitenkaaan niin viisaita, että pystyisimme tätä koskaan ennakoimaan. Sama aaltoliike toistuu vuosituhannesta toiseen paljastaen ihmisyyden pelkäksi humanistien keksimäksi artefaktiksi. Jos olisimme inhimillisiä, tuloerot pidettäisiin vapaaehtoisesti siedettävällä, vaikkapa jo Platonin määrittelemällä nelinkertaisella tasolla.

J.P. Roos

Maaliskuun lopulla valtiotieteilijä Kalle Haatasen vieraana oli sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos ja aiheena sukulaisuus sekä sukupolvien välinen auttaminen. Roos myönsi, että yhteiskuntatieteisiin on itsestäänselvänä kuulunut uskomus, ettei sukulaisuudella ole meille mitään merkitystä; sukulaisten väliset suhteet ovat kuin mitä muita apinasuhteista tahansa! Biologin on tällaista ajattelua tietysti mahdoton ymmärtää. Sehän perustuu lajimme perustoimintojen täydelliseen ymmärtämättömyyteen. Sopii kysyä, missä nämä humanistit ovat koulun biologiantuntinsa viettäneet?

Samaa tietämättömyyttä edustaa valtiotieteiden ylioppilas Osku Pajamäki, joka yritti kuutisen vuotta sitten rahastaa kirjallaan Ahne sukupolvi. Siinä hän syytti suuria ikäluokkia elatusvastuun jättämisestä nuorille. Roos keikauttaa koko ajatuksen päälaelleen, eikä hänen sanomansa perustu pelkkään mielipiteeseen, vaan pitkäkestoisen tutkimustyönsä tuloksiin. Apinoilla ja apinoilla on siis eroa. Roosin johtaman työryhmän julkaisu Sukupolvien ketju. Tutkimus sukupolvien välisestä vuorovaikutuksesta Suomessa löytyy myös netistä.

Suurten ikäluokkien ahneus on myytti ja eläkepommikin on liioiteltu ilmiö, Roos sanoo. Suuret ikäluokat käyttävät varojaan lasten ja lastenlastensa hyväksi. Suuret ikäluokat ovat terveempiä kuin aikaisemmat sukupolvet ja tekevät eläkkeelläkin yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä. He ovat ensimmäinen suuri apinaryhmä, jolla on kunnolla varaa satsata jälkipolviin. Suuret ikäluokat syntyivät Suomessa 5-6 vuoden aikana sotien jälkeen – sekin on vain biologiaa. Apinalauma näköjään korjaa vahinkoja aivan samalla tavalla kuin termiittiyhdyskunta muurahaiskarhun vierailun jälkeen, jolloin pesän kuningatar lisää kierroksia munantuotannossaan.

Roosin mukaan sosiologiassa ja yhteiskuntatieteissä on vasta viime vuosina ruvettu ottamaan huomioon evoluutioon liittyviä näkökulmia; ihminen on vain yksi apinalaji, jonka taipumukset ovat peräisin ajalta jolloin elettiin vielä puissa tai oltiin vasta lähdössä savannille. Tämäntyylinen ajattelu oli Roosin mukaan kielletty vielä 80- 90- luvuilla.

Ihmislajilla isovanhempien hoiva on ollut tärkeä eloonjäämisen kannalta. Sukulaisuus on keskeisin lauman yhteistoimintaa määrittävä tekijä. Pyrimme auttamaan jälkeläisiämme menestymään. Vanhemmat auttavat lapsiaan, ei niinkään päinvastoin. Pajamäen logiikalla pitäisikin sanoa, että ahneita ovat lapset. Isovanhemmuusteoriasta löytyy läjäpäin evolutiivisia välähdyksiä. Jälkeläisten hyvinvoinnin kannalta erityistä hyötyä on äidin suvun isovanhemmista, isänpuoleisista voi olla näille jopa haittaa. Noin kolmannes suomalaisvanhemmista antaa rahaa tai materiaalista apua lapsilleen, mikä on kansainvälisesti suuri luku. Lastenhoitoavun merkitys on myös suuri ja siinä naisilla on luonnollisesti miehiä tärkeämpi osa.

Tutkimus todistaa myös sen, ettei sukupolvien välinen apu ole sukupuolineutraalia. Kukaan ei varmaan ällisty tuloksesta, että tyttöjä autetaan enemmän kuin poikia ja äidit saavat enemmän apua kuin isät. Ensimmäisiä lapsia ja lapsenlapsia autetaan enemmän kuin muita. Vanhempien ja lasten välinen asumisetäisyys vaikuttaa lasten ”halukkuuteen” lisääntyä. Lauman lisääntyminen on parhainta, jos lapset asuvat 1-25 kilometrin etäisyydellä vanhemmistaan. Liian lähellä asuminen hillitsee lisääntymistä, samoin liian pitkä välimatka. Tämä tulos pätee kaikissa tutkituissa kulttuureissa kautta maapallon. Sekin on siis pelkkää biologiaa.

Roos romuttaa myös ajatuksen hyvinvointivaltion yhteisöllisyyttä rapauttavasta vaikutuksesta, mitä kokoomussiipi mieluusti hellii. Hyvinvointivaltio lisää sukulaisten välistä auttamista eikä tee sitä tarpeettomaksi, kuten humanistit vielä 70-luvulla ajattelivat.

Roosin mukaan hyvinvointivaltio tukee ihmisten mahdollisuutta toimia niin kuin he oman luontonsa mukaan haluavat toimia! Roos hehkuttaa tätä evoluutioteoreettisen ajattelun uusimpana ja hienoimpana teoriana. Perinteiden rapautumista ei olekaan korvannut mikään kulttuurinen normi, vaan evoluution tuottamat säännönmukaisuudet. Kun keinotekoiset rajoitteet jäävät pois, normaalit apinayhteisöllisyyden muodot pääsevät toimimaan. Eläketulon leikkaukset voivatkin kostautua jälkeläisten hyvinvoinnin heikkenemisenä, jos vanhuksilla ei ole varaa auttaa lapsiaan entiseen malliin.

Markus J. Rantala

Biologian jyllääminen näkyy ehkäpä selvimmin parisuhdekäyttäytymisessämme. Olemme jo pitkään tienneet, kuinka ruumiin symmetria vaikuttaa kokemukseemme kauneudesta ja kuinka hormonitasojen kuukautiskiertoon liittyvät muutokset vaikuttavat naaraiden miesmakuun ja kuinka estrogeenin (ja testosteronin) määrät ovat naisen kehossa korkeimmillaan ovulaatiovaiheessa. Silloin naisten seksuaalinen halukkuus kasvaa ja he suosivat mahdollisimman maskuliinisia uroksia, kun muulloin suosiolla tyytyvät naismaisiin miehiin. Tiedostamattaan he etsivät jälkeläisilleen mahdollisimman hyviä geenejä ja siksi he juuri tässä estrogeenihurmassa kaikkein todennäköisimmin pettävät kumppaneitaan.

Ovulaatio myös herkistää naiset normaalia paremmin erottamaan homomiehet muiden miesten joukosta. Ovulaation lähestyessä naiset kiinnittävät entistä enemmän huomiota komeisiin miehiin, mutta on havaittu, ettei siitä jää naisen aivoihin minkäänlaista muistijälkeä. Siksi meillä ei koskaan puhuta peniskatseista, pelkistä tissikatseista vaan…

Miehet aistivat tiedostamattaan naaraiden kuukautiskierron vaiheen. Yhdysvalloissa tehdyssä kokeessa miehet antoivat ovuloiville strippareille kaksi kertaa suuremmat tipit kuin menstruoiville esiintyjille. Munasolun irtoaminen siis tekee naisista miesten silmissä seksikkäämpiä. E-pillereitä käyttäneet stripparit saivat samantasoiset tipit kuin menstruoivat naiset. Hormoniehkäisyä käyttävillä naisilla estrogeenitasot eivät vaihtele, minkä on todettu voivan johtaa jopa vääränlaisiin parinvalintoihin. E -pilleriä käyttävä nainen ei voi panna edes pettämistään hormonien piikkiin.

Suomessakin näistä kuvioista on tehty tiedettä kansainvälisellä huipputasolla. On muun muassa havaittu, että pelkkä tuoksu paljastaa naisille miehen immunologisen yhteensopivuuden. Turun yliopiston evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala on työryhmineen tehnyt rautaista jälkeä selvittämällä, kuinka naiset pystyvät tunnistamaan miesten sopivuuden pelkkiä kuvia katselemalla. Ensin naiset arvioivat miesten kasvokuvien puoleensavetävyyden, minkä jälkeen miehiltä mitattiin hepatiitti B -rokotteen aikaansaama vasta-ainetuotanto. Tulokset kertovat vastaansanomattomasti, että vasta-aineita kehittyi eniten miehillä, joiden kuvia naiset olivat pitäneet puoleensavetävimpinä eli seksikkäimpinä.

Rantalan mukaan paremman immuniteetin omaavat miehet pystyvät pitämään yllä korkeampaa testosteronitasoa ja kestämään paremmin stressihormonista koituvat haitat. Korkea testosteronitaso puolestaan korreloi puolensavetävyyden kanssa. Kauneuskäsityksellä on siis vankka biologinen pohja. Symmetria ja hyvät geenit jylläävät.

Komeat eivät sairasta yhtä paljon kuin ”tavikset”. Naaraat tietysti haluavat siittäjäksi hyvägeenisen uroksen. Mikäs siinä, mehän voisimme perustaa kansallisia sonnibordelleja, joissa symmetriset alfaurokset panisivat alulle korkeatasoisia apinajälkeläisiä koko lauman etu mielessään. Tavisurosten tehtäväksi jäisi parisuhteiden hoitaminen ja lasten kasvun turvaaminen – ihan niin kuin tälläkin hetkellä tapahtuu. Helpottaisi vaan kaikkia, kun se tehtäisiin rehellisesti eikä salassa niin kuin nykyään, jolloin kuudesosa isistä tietämättään rahoittaa vieraita geenejä.

Biologia toki tarjoaa meille monia erilaisia ratkaisumalleja siittämisen sietämättömään keveyteen. Otetaan pari esimerkkiä Australiasta, tuosta pussinisäkkäiden ihmemaasta. Mesipussikiipijä (Tarsipes rostratus) on pieni päästäisen oloinen pussieläin, joka käyttää ravinnokseen pelkkää mettä – siinäpä vasta kunnon vegaani! Silti lajin uroksilla on eläinkunnan suurimmat kivekset ruumiinkokoon suhteutettuna ja siittiöt kuuluvat absoluuttisestikin suurimpien joukkoon. Ihmisuros tarvitsisi kottikärryt vastaavankokoisia palleja kuljettamaan. Naaraat parittelevat useiden urosten kanssa. Mitä suurempi siittiö, sitä nokkelammin se voittaa uintikilpailun. Siksi luonnonvalinta on suosinut koon kasvamista.

Siinä meille yksi esimerkki suuruudenhulluudesta, joka omaakin lajiamme vaivaa. Vaatimaton esimerkki tähän väliin: suuruudenhulluus selittää senkin, miksi Saunalahden palkkaama myyntimies soitti minulle muutama päivä sitten ja tarjosi ”hyvälle asiakkaalle” entistä nopeampaa nettiliittymää ja siihen lisäksi ”pienellä” lisämaksulla muuta sälää, jota en koskaan tarvitsisi. Yrittäjät eivät vain näköjään pysty tarjoamaan hyvän asiakkuuden kunniaksi nykyistä palvelua entistä edullisempaan hintaan! Eivät tietenkään, koska biologia pakottaa aina vaan isompaan ja kalliimpaan.

Ihminen on niin apina.

Mesipussikiipijällä on sukulaislaji, joka on lihansyöjä. GRRRRRR. Sen urokset elävät korkeintaan 11 kuukautta. Reilut kymmenen kuukautta ne ahmivat ja treenaavat yrittäen päästä mahdollisimman timmiin kuntoon. Sitten koittaa kevät ja orgioiden aika. Urokset eivät syö eivätkä nuku kahteen viikkoon, ne vain panevat naaraita vuorokaudet ympäriinsä – ja kuolevat sen jälkeen hyödyttöminä! Luulenpa, että löytyisi läjä apinauroksia, jotka mielellään valitsisivat tällaisenkin elämänkaaren.

Rantala on keksinyt uuden tavan tehdä parisuhdetiedettä. Hän haluaa kaikista maapallon maista vähintään 200 vastaajaa netissä olevaa kasvotestiä tekemään. Tutkimuslinkki löytyy Rantalan kotisivujen ylälaidasta. Kävin vastaamassa siihen itsekin – ikävä vain, että tällä hetkellä arvioitavana on pelkkiä miesnaamoja. Hieman edistyneempi saman tutkimusryhmän testi löytyy täältä. Koska se on edistyneempi, siihen voivat vastata vain naaraat! Käypä Sinäkin edistämässä evoluutiobiologista tietämystämme, uhraat oikealle tieteelle vain viitisen minuuttia elämästäsi.

Yliluonnollisia ja muita ilmiöitä

Atena Kustannus on tehnyt hyvää työtä julkaisemalla suomeksi Richard Wisemanin teoksen Yliluonnollinen ilmiö. Päin vastoin kuin kirjan nimestä voisi päätellä, se ei ole huuhaakirja. Wiseman todistaa siinä, ettei mitään yliluonnollista ole. Kaikki ihmeellinen on vain aivojemme tuotetta, jumalat siinä muun sälän mukana.

Moderni aivotutkimus on osoittanut, että me järkeväksi julistautuneet ihmisapinat tiedostamme tekevämme päätöksen vasta sen jälkeen, kun aivomme ovat jo ryhtyneet suorittamaan jotakin tehtävää. Tämä romuttaa humanistien hellimän vapaan tahdon olemassaolon lopullisesti. Ihmisen herkkäuskoisuus puolestaan selittyy yksinkertaisesti kehityshistoriallamme. Savannilla oli hyödyllisempää olla herkkäuskoinen kuin skeptikko. Kahisevaa pensasta kannatti varmuuden vuoksi leijonan pelossa paeta, vaikkei petoa olisi ollut mailla halmeilla.

Leena Palotien puoliso Aarno Palotie jatkaa pariskunnan kansainvälistä huppu-uraa Leenen kuoleman jälkeen. Nyt hän ollut ratkaisemassa kysymystä, miksi influenssa kaataa yhden apinan sairaalakuntoon, toinen sen kun vaan porskuttaa. Syynä ovat tietysti geenit, ei siis mikään ”ympäristö” tai ”kulttuuri”. Pelkkä raaka biologia vaan. Tietyn IFITM3 -geenimuodon kantajat sairastuvat muita vakavammin. Sama perimänmuutos on löydetty myös hiiriltä – ja miksei olisi löydetty!

Evoluutio selittää senkin, miksi kaunis nainen selviytyy riidoista paremmin kuin vähemmän kaunis. Kaunis nainen selviää ylipäätään kaikista elämän tuomista ongelmista siskojaan paremmin, ei siis mikään yllättävä tulos tämäkään. Ikävä totuus kaikille rumille apinoille – ei se todellakaan ole mitään tasa-arvoa, se on biologiaa.

Voisiko nuorta naista sanoa vanhaa kauniimmaksi? No joka tapauksessa nuori nainen pidentää miesten elinikää, mikäli uskomme saksalaistutkijoita, joiden mielestä tämäkin päivänselvä asia selittyy evoluutiolla. Parempi selitys tämä on kuin feministien harjoittama miesten syyllistäminen. Urosgeenit tietävät, että kannattaa valita nuorempi, jos haluaa pitkän elämän. Pakko tässä on myöntää, että vanha kansa osasi hommat nykyhumanisteja paremmin. Esko Kiesi lausui yhden perinnetiedon (naisen paras ikä on miehen ikä jaettuna kahdella +7 vuotta) ääneen ja joutui siitä hyvästä työttömäksi psykososiaalisen mafian vedettyä herneitä nenäänsä.

Miehet ovat paitsi sikoja, myös rottia, ainakin mikäli uskomme Kalifornian yliopiston tutkijoita. Ja miksemme uskoisi, kun kerta eläimiä olemme. Miesten hormonieritys reagoi lyhyeen kohtaamiseen nuoren naaraan kanssa samaan tapaan kuin on havaittu käyvän rotilla: testosteronin ja kortisolin eritys kiihtyy. Miesten yksilölliset erot selittyvät muun muassa androgeenireseptorigeenin erilaisilla muunnoksilla. Nämä geenit vaikuttavat erityisesti aivoissa. Mitä aktiivisempi geeni, sitä enemmän testotasot nousevat – ja sitä alttiimpi mies on eturauhassyövälle, sitä tehokkaammin hän tuottaa siittiöitä ja sitä väkivaltaisemmin hän käyttäytyy…

Kiinnostavaa on sekin, että naisilla on havaittu samojen hormonien erittymistä, kun he katselevat komeita nuoria miehiä.

Kaikki hyvin?

Kuulostaa jo melkein siltä, että asiat alkaisivat olla kunnossa, kun meillä on näin paljon tietoa käytössämme. Oikeaa tietoa toki on olemassa, mutta jostakin syystä emme osaa sitä hyödyntää, sillä 99,9 prosenttia median suoltamasta ”tiedosta” tulee yhä humanistipiirien sylttytehtaista. Siksi valistuneen mediakuluttajan aivot joutuvat jatkuvan stressin kohteeksi. Synapsit menee solmuun, kun kuuntelee vaikkapa Sanna Hyvösen hehkutusta vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan. Saahan sitä olla lisääntymättä, mutta ei se oikeuta syyttämään lapsellisia itsekkyydestä tai väittämään, ettei äitiys olisi naiseuden mitta.

Perinaiselliseen tapaan Sanna vaatii, ettei lasten hankkimisesta saa puhua, koska se voi aiheuttaa lapsettomille stressiä. Jestas sentään. Ihmislajin nyt vaan kuuluu lisääntyä. Harva laji on sellainen, joka haluaisi vapaaehtoisesti kuolla sukupuuttoon. Yksilötasolla eli mahdollisuuksien maailmassa lapsettomuus on tietysti mahdollista, mutta ei yhteisötasolla eli todennäköisyyksien maailmassa. Luultavasti nämä vapaaehtoiset lapsettomat ovat niitä apinoita, joiden ei biologisista syistä olisi edes toivottavaa lisääntyä – aivonsa ovat tehneet päätöksen heidän puolestaan ja sitten nämä Sannat luulevat tekevänsä tietoisen ”päätöksen”.

Entäs sitten, kun Olga K raahaa studioon Suomen ainoan koti-isän ja hehkuttaa häntä malliksi kaikille suomiuroksille. Lahtelainen Markus Forsell oli vuoden koti-isänä ja se tekee hänestä asiantuntijan. Nyt hän päälliköi humanistivetoista amk-tason Isänä työelämässä -projektia, joka edistää isäystävällistä työkulttuuria. Työkulttuuria pitää aina kehittää, mutta jos väitetään isän korvaavan äidin ja vaaditaan vanhempainvapaan tasajakoa, mennään taas psykososiaalisen humpan puolelle. Kova on painostus saada isät kotiin.

Sitten meillä on tämä ex-poliitikko Kirsi Piha (kok.), joka vetelee ahkerasti esiin stereotypiakortteja ymmärtämättä, että streotypiat ovat vain biologiaa. Siksi ne eivät koskaan maailmasta mihinkään häviä ja siksi naisemansipaation uhrit joutuvat jatkuvasti lyömään päätään seinään, kun mitään ”edistystä” ei tapahdu. Viimeksi Kirsi kauhisteli poikia ja tyttöjä ja niiden erilaisuutta! Ja tästä hänelle vielä maksetaan – ei pitäisi valittaa ainakaan naisten eurosta, kun se noin heppoisella osaamisella tulee.

Tulevaisuus ei lupaa hyvää, jos on uskominen koulujen Luonnontieteiden seuranta –raporttia. Oppilaiden luonnontieteiden hallinta on heikentynyt vuodesta 1998! Vain kolmasosa ysiluokkalaisista tunnisti laulujoutsenen. Surkeimmin sujui biologian ymmärtäminen ja soveltaminen sekä biologisten ilmiöiden selittäminen. Ruotsinkielisissä kouluissa luonnontieteitä osattiin jopa suomenkielisiä huonommin. Opetushallituksen projektipäällikkö Pirkko Kärnän mukaan se johtuu siitä, että ruotsinkielisissä kouluissa tehdään vähemmän kotitöitä kuin suomenkielisissä…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 11.04.2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: