HYVÄLUONTOINEN

Mihin mennä tänä viikonloppuna? Tamperelaisten pitäisi jo olla ravintola Senssissä, jossa naiset esittelevät kykyjään. Yhtään miestä ei löydy sen paremmin kilpailijoista kuin tuomareistakaan. Tampere Open Showcase 2012 lupaa esitellä tankotanssin koko kirjon. Luulenpa, ettei sitä uroksia eniten kiinnostavaa lajia siellä näy, vaikka ikäraja onkin K-18. Hesalaiset taas vaeltavat Kaisaniemen puistoon ja Rautatientorille ihmettelemään Maailma kylässä -festivaalia. Sinne kannattaa mennä, vaikka tapahtumaa profiloidaankin vahvojen naisten imagolla – on siellä Halonen. Onneksi Sofi Oksanen on perunut tulonsa…

Kataisen synkkä naama mediassa maailmanloppua povaamassa. Mihin on ilo ja positiivisuus laumanjohtajien naamoilta kadonnut? Pelkkiä huijareita, rikollisia ja bimboja lehtien sivut pullollaan. Ennen sentään oli marttisilvennoisten maailmaa syleileviä radiodokumentteja sekä lehtien sivuilla kuvareportaaseja olennaisista ilmiöistä. Nyt meille tarjotaan pelkkää jaaritusta ja journalistimielipiteitä. Ärsyttävimmästä päästä ovat lööppilehtien kaksinaismoralistiset tissijutut. Kiitos vilautusvinkeistä, mutta onko toimittajien aivan pakko tunkea mukaan omaa ahdasmielistä paheksuntaansa alusvaatteiden kotiinjäämisestä? Mikään laki tuskin pakottaa käyttämään rintsikoita? Yleensä nämä vanhoilliset letkautukset heitellään nimettöminä, mutta kerran Irene Naakka oli unohtanut nimensä moralistisen juttunsa alle. Irene on stailaaja. Voiko sen turhempaa ammattia kuvitella kuin stailaaja? Pitääkö moiseen yltääkseen oikein yliopistoja käydä? Löytyisikö yhteiskunnasta jotain tähdellisempääkin tekemistä?

Tärkeintä tuntuu olevan, että tuutista tulee mahdollisimman paljon kamaa, laadulla ei ole niin väliä. YLE halusi nuorentaa Puheradion ilmettä ja tuloksena oli kaksi kertaa aiempaa enmmän uusintoja sekä Elävän arkiston levittäytyminen prime-timeen. Kiinnostavatko 1970 -luvun urheiluselostukset todellakin ruuhkavuosiaan eläviä apinoita arki-iltaisin kello 20?

Väitän, että lööppi- ja sensaatiolehtien revitykset vahingoittavat lauman kollektiivista mielenterveyttä. Niissä ihminen maalataan pahaksi, joka puolelta kaivellaan uhkia ja pelkoja. Pitäisikö lööppimedia kieltää apinoiden mielenrauhan turvaamiseksi? Mutta meillähän on se perisynti. Pitäisikö siis uskonnotkin kieltää, kun ne markkinoivat näin vääränlaista ihmiskuvaa?

Sekä mediaa että uskontoja ohjaa raha ja sen mahdollistama rajaton ahneus. Koska hyvyys myy pahuutta heikommin, maailmankuvamme vääristyy ja monet apinat alkavat pelätä elämää. (Kristin)uskokin on pelkkä valtarakennelma, joka on ominut itselleen ihmisen luontaisen hyvän ulkoistaen ”pahuuden” saatanalle. Perisynnille rakentuva ihmiskuva unohtaa, että ihmislajin perusominaisuus on hyväluontoisuus. Muuten emme olisi täällä toisillemme huutelemassa.

Hyvät apinat

Tietysti tässä syyllistyy itsekin liian usein kirjoittamaan aiheista, jotka sytyttelevät päreitä. Otetaan tähän siis joitakin positiivisia esimerkkejä. Niitä löytyy helpoiten pienistä paikallislehdistä – ei varmaan mikään yllätys! Niissä jopa esitellään lähiseudun yrityksiä, jotka ovat saaneet asiakkailtaan hyvää palautetta. Löytyy myös henkilökuvia positiivisuutta uhkuvista apinoista, kuten Arja Sääkslahdesta. Arja on Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitoksen pedagoginen johtaja. Hän kannustaa apinoita liikkumaan. Siinä roolissa hän tosin joutuu huolestumaan, kun osa lapsista putoaa liikunnankin kelkasta. Yhdysvalloissa on jo syntynyt ensimmäinen sukupolvi lapsia, joiden odotettu elinikä on alhaisempi kuin heidän vanhemmillaan. Sen luulisi pistävän ajattelemaan, mutta Arja joutuu silti ihmettelemään, mitähän vielä pitäisi tapahtua, jotta sanoma menisi perille.

Täytyy kehua myös Jorma Kokkoa, joka uskaltaa kirjoittaa suoria sanoja ahneudesta – vaikkapa siitä, kuinka yliopistorehtoreiden palkkoja nostettiin heti, kun yksityisiltä lahjoittajilta saatiin kerätyksi tarpeeksi rahaa.

Ravintovalmentaja Hanna Markuksela puolestaan on niin kaunis, että luulisi hänen ohjeidensa uppoavan kansaan kuin kuuma veitsi voihin. Hän kehottaa unohtamaan ihmedieetit ja muotibrändit, sillä kaikkea voi syödä kohtuullisesti. Yhtä totuutta ei ole olemassa. Siinä se taisi tulla se taikasana. Kohtuus kaikessa. Elämä olisi oikeasti helppoa, kun tämän muistaisi.

Filosofi Maija-Riitta Ollila oli Politiikkaradion vieraana. Hän puhui viisaita kestävän kehityksen politiikasta todeten, että olemme ihmisystävällisempää väkeä kuin yleisesti kuvitellaan. Ihmislaji ei kuitenkaan taivu kaikkeen ja siksi tämä yksi maapallo käy meille ahtaaksi. Luonto määrittelee kestävän kehityksen rajat, ei ihminen. Pekka Himanenkin siinä sai Kataisen siivellä pienen pyyhkeenpoikasen. Ollila ei silti huomannut tarpeeksi painottaa rahan keskeistä merkitystä käyttäytymisessämme. Hänen mielestään meillä on aineksia muuttua ahneiksi tai kohtuullisiksi. Luulenpa, ettei se mahdollisuus realisoidu niin kauan kuin meillä on käytössä rahan kaltainen rajattoman ahneuden ja suuruudenhulluuden mahdollistava väline; ihmisestä ei niin väliä, kunhan talous vaan porskuttaa.

Hyväluontoinen

Ollila oli biogiansa ja aivotutkimuksensa lukenut. Ehkä hän on viisaana naisena kuunnellut jopa kädellistutkija Frans de Waalia. De Waalin tunnetuin teos lienee Chimpanzee politics, jossa hän paljastaa ihmispoliitikkojen käyttäytyvän täsmälleen samalla tavalla kuin simpanssiserkkunsa omissa laumoissaan. Ainoa ero on siinä, etteivät simpanssit (onnekseen) ole keksineet rahaa…

Aikakauslehti Time valitsi de Waalin sadan vaikutusvaltaisimman apinan listalle vuonna 2007. Suomen kannalta on melkoisen noloa, että de Waalin hienoista kirjoista on suomennettu vain yksi: Hyväluontoinen, Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä. Kulttuuriteon takana oli (tietysti) laatukirjallisuuteen keskittyneen Terra Cognitan Kimmo Pietiläinen vuonna 1998. Silloin evoluutiopsykologia otti meillä vasta ensiaskeliaan. Kovin on suomalainen ihmislajin tuntemus vieläkin nurkkakuntaista ja perinteisiin uskomuksiin käpristynyttä.

Tuntuu siltä, että olemme tulossa vaiheeseen, jossa tiede voi ottaa moraalisuuden filosofien käsistä. Evoluutio on tyydyttävän moraalisuuden selityksen välttämätön osa.

Nykyään olemme jo siinä vaiheessa, ettei ihmistä voi selittää ilman evoluutiobiologiaa. Oikeastaan askel filosofiasta biologiaan edustaa yhtä suurta harppausta kuin kaukoputken keksiminen tähtitieteessä. Emme voi selittää ihmisyyttä samoilla eväillä, jotka aikoinaan tekivät maapallosta maailmankaikkeuden keskipisteen. Yhtä vähän kuin planeettamme on universumin tärkein kohde, yhtä vähän ihminen on eläinkunnan kruunu.

Evoluutiotutkimus on osoittanut moraalin olevan sosiaalisen eläinlajin tapa pysyä hengissä. Se on yhtä erottamaton osa ihmistä kuin lähisukulaisiammekin. Päinvastoin kuin eräät opit meille julistavat, ihminen on hyvä, yhteistyöhaluinen ja rauhaa rakastava eläin, sanalla sanoen hyväluontoinen.

Kirja lienee parhaimmillaan käsitellessään aggressiivisuutta, joka on osoittautunut moraalifilosofeille vaikeaksi aiheeksi. Evoluutiopsykologian näkökulmasta se on olennainen osa ihmisen sosiaalisuutta, sillä aggressioihin kuuluu myös sovinto. Kädellisten sovinnonteko on opittu taito. Aggressiot kieltävässä ilmapiirissä sitä ei kuitenkaan opeteta, mikä voi tehdä väkivallasta vaarallisempaa kuin se muuten olisi. Taasko meillä on tämä paradoksi: kun jotain kielletään, ongelma vain pahenee?

Yhteisöllisyys perustuu vastavuoroisuuteen ja moraalisuuteen, joiden evoluutio liittyy läheisesti ruuan jakamiseen. Lihalla on ainutlaatuinen merkitys: sen arvostus on suhteetonta ja maailmanlaajuista. Metsästykseen osallistuminen vaikuttaa siihen, miten paljon lihaa simpanssiuros saa. Naaraat saavat lihaa metsästämättä. Ylimääräisiä makupaloja ne saavat seksiä tarjoamalla. Seksi onkin de  Waalin mukaan ilmeinen kaupankäynnin muoto simpansseilla(kin).

Anteliaisuus on simpanssiuroksen korkean aseman merkki. Toisaalta korkea-arvoiset urokset rajoittavat muiden urosten sukupuolielämää. Seksi on miehelle ja useiden muidenkin eläinlajien uroksille niukka luonnonvara. Lisäisikö tämän yleiseläimellisen ”puutteen” tiedostaminen oman lajimme seksuaalisuuden ymmärtämistä?

Simpanssilla ja ihmisellä on samat kilpailuun, asemaan ja sosiaalisuuteen liittyvät erot sukupuolten välillä. De Waal toteaa erojen olevan biologisesti järkeviä. Tasa-arvokeskustelun ongelma onkin, ettei eroja ymmärretä taipumusten keskimääräisiksi eroiksi. Yksilötason ratkaisuja ei voi rajoittaa sukupuolen perusteella, mutta toisaalta ilmiötason kysymyksiä ei voi selittää tasa-arvolla tai sen puutteella. Molemmat tavat ovat yhtä vääriä.

Tasa-arvo ei synny samanlaisuudesta vaan erilaisten vahvuuksien yhtäläisestä arvostamisesta. Ensimmäiset ”feministiset” taistelut on käyty miljoonia vuosia sitten – ehkäpä tilanteissa, joita nähdään simpanssiyhteisöissä naaraan kärttässä lihaa, mutta ei ole halukas maksamaan siitä seksillä. Niinpä se jää ilman, mistä on seurauksena raivokohtaus.

Länsimainen yhteiskunta perustuu väittämään ihmisyksilöistä etäisinä ja samanarvoisina toimijoina. De Waalin mukaan lajimme yhteisöllisyys perustuu läheisyyteen ja epätasa-arvoon. Sosiaaliset eläimet etsivät seuraa ja nauttivat siitä. Sosiaaliset taipumukset ovat syntyneet enemmän geneettisen valinnan kuin rationaalisten laskelminen seurauksena. Tässäkö syy ihmisten pakkautumiseen kasvukeskuksiin?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 25.05.2012.

3 vastausta to “HYVÄLUONTOINEN”

  1. Julkimoiden vilautusuutisia saa kyllä lukea harvase päivä. Ilman rintaliivejä liikkumisessa on kuitenkin se ongelma, että nännit tulevat kipeiksi, kun paita hankaa ihoa vasten. Ehkä julkisuuden seurauksena syntyy kaikenkestävät teräsnännit? Me pehmeämmät yksilöt joudumme turvautumaan nännitarroihin, jotka pelastavat siltä tuskalta.

    • Ahaa – aina sitä oppii uutta ja mielenkiintoista! Kiitos. Mutta onko materiaalien välillä väliä? Luulisi, että silkki olisi hellävaraista nänneillekin. Ja luulisi, että se tarran irtirepiminen olisi sekin tuskallista…

      • Totta, ja samoin sillä on väliä onko vaate tiukka vai väljä. Eipä ole tullut koskaan puhuttua aiheesta ystävien kanssa, niin en osaa sanoa miten yleistä käyttö on. Yleensä kuitenkin vain reunoille nännin ympärille tulee se tarrakohta lapuissa, joten tuskallista ei pitäisi olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: